Pariisi kolmannen kerran

 Keväällä 2025 Pariisissa

Näkymä asunnostamme.

 Olen käynyt Pariisissa ensimmäisen kerran Inter raililla siskoni kanssa 1992. Toisen kerran kävimme yhdessä 2011. Eli itselleni tämä oli kolmas kerta, J:lle toinen. 

1500-luvulta asti Seinen rannalla olleita kirjakauppiaiden kojuja.

Alunperin suunnittelimme lentävämme Pariisiin (tai no Beauvaisiin, minne Ryanair lentää edullisesti) ja vuokraavamme auton, jolla lähteä  taas ajelemaan. Mutta halusimme myös Pariisiin, joten aloin etsiä vuokraamoilta hintoja joissa auton palautus olisi ollut lähemmäs Pariisia. Sinne nimittäin emme auton kanssa halunneet mennä.
Lopulta päätimmekin mennä koko loman ajaksi Pariisiin. Eikä ollut huono päätös ollenkaan. Alunperin meinasimme poiketa jossain junalla, mutta aika kului niin hyvin ettemme malttaneet poistua kaupungista.  Sitä paitsi kaupunki oli isompi kuin muistimme. Tykkäämme kävellä joka paikkaan ja siinähän sitä aikaa kuluikin kun kävelimme aina vaan kauemmas päivä päivältä.

Conciergerie. Kävimme sisällä jo viimeksi.

Koneemme laseutui Beauvaisiin 19.25 ja jännitimme ehdimmekö ilman matkatavaroista (ruumassa)  klo 20.10  bussiin. Helposti ehdimme ja itse asiassa bussi lähti ennen aikojaan tultuaan täyteen. Ilmeisesti niitä kulkee useammin kuin ymmärsimme. Maaliskuun aikataulussa luki 2 bussia tunnissa illalla, mutten usko että siihen aikaan jäi bussi välistä. Liput ostimme ennakkoon netistä ja niillä luvattiin pääsy seuraavaan bussiin, jos myöhästymme. Ostimme vain yhden suunnan liput, sillä olimme päättäneet tulla junalla takaisin ja olla viimeisen yön Beauvaisissa.

Asunto Maraisissa 

Näkymä asunnon ranskalaiselta parvekkeelta.

Asunnon otimme tapamme mukaan Airbnb:n kautta. Olimme onneksi hyvissä ajoin liikkeellä varaamassa, ja saimme aika kivan asunnon Pariisilaisittain kohtuuhintaan. Maksoimme 8 yöstä 760e. Ja hintaa nosti se, että halusimme että talossa on hissi. Olen hieman polvikipuinen välillä, ja alkoi itse asiassa lähempänä matkaa jännittää että mitäs jos hissi olisi rikki (kuten oli edellisellä Pariisin matkallamme!) kun asunto kuitenkin oli 7. kerroksessa. Viimeksi olimme 5. kerroksessa ja silloin oli jalassa ehjä kierukka. ;) 

Hissi kuitenkin toimi koko ajan, vaikka olikin niin pieni että siellä piti seistä rinnakkain, selkä takaseinää vasten molemmilla. Onneksi meillä oli vain lentolaukut, ne sai juuri ja juuri mahtumaan päällekäin väliimme. Kerran hissi pysähtyi kerrosten väliin. Suljetunpaikankammoni alkoi hieman koputella, mutta hetken neuvoteltuamme päätimme ettei tässä mitään menetäkään, jos painamme nappia uudelleen. Ehdimme tätä miettiessä painaa jo hätänappia. Joko siihen ei ehditty reagoida tai sitten he etänä painoivat jotain jonka ansiosta hissi nytkähti liikkeelle.

Myös asunnon kylppäri oli tosi pieni ja samoin kaikki huoeet. Kovin isokokoinen ihminen ei ehkä olisi helposti päässyt suihkuun pyykkikoneen ja suihkuseinän välistä. Mutta meillä sentään oli oma suihku ja wc. Olin kuullut että joissain asunnoissa on yhä wc käytävällä. Epäilin tätä huhupuheeksi, mutta itse asiassa tässäkin kerroksessa oli 2 yhteisvessaa! Jätimme ne käyttämättä, mutta kurkkasimme sisään.
Kämpässä oli sohvapeti, mutta onneksi se oli ihmeen mukava. Tosin kun sen levitti, ei "eteisestä" keittiöön päässyt kovin helposti. Itse asiassa keittiö, makuuhuone,olohuone ja eteinen olivat kaikki yhtä tilaa. Mutta ei se mitään. Asunto oli siisti, hyvällä paikalla ja siellä tosiaan oli se hissi. Viimeksi olimme Operan alueella, mutta Marais oli mukavampi. Kuitenkin sieltä oli helppo kävellä joka paikkaan. Joskus iltamyöhällä käytimme Boltia tai Uberia, jotka eivät täälläkään maltaita maksaneet. Kallein matka taisi olla 16e ja sekin aika pitkältä matkalta.

Illalla ehdimme poikkeamaan monilta Ranskan matkoilta tuttuun Les Berthomiin. Ajatuksemme oli syödä siellä pientä iltapalaa, koska olimme syöneet viimeksi lentokentällä Suomessa meille epänormaalin aikaisin. Tilasimme lämpimät voileivät, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Lopulta illallisemme oli sitten pari pikkuista sipsipussia. (Ruokalista oli aika suppea, lähinnä suolaista oluen kylkeen.) Parin oluen jälkeen lähdimme nukkumaan pitkän päivän päälle.

Notre Dame

Ensimmäisen lomapäivämme päätimme aloittaa käymällä Notre Damessa. Olimme siellä toki käyneet 2011 ja minä myös 1992, mutta kiinnosti nähdä mitä tulipalo oli saanut aikaan ja kuinka kunnostus oli onnistunut.  Kirkkohan paloi 2019 aika pahasti.

Yksi torneista ja katto romahtivat palossa joka oli todella raju, mutta kuin ihmeen kaupalla iso osa kirkkoa säästyi, vaikkakin nokeentui ja kärsi vesivahinkoja. Romahtanut katto oli 1200-luvulta ja sen uskottiin painaneen yli 200 tonnia!
Osa tavaroista, muun muassa kupariset patsaat katolta oli viety pois restauroinnin ajaksi. Tämä pelasti ne. 

Varma syttymissyy jäi epäselväksi, mutta sitä pidettiin onnettomuutena. Restauroinnin yhteydessä epäiltiin tulleen kipinää joka oli sytyttänyt parven.

Se mikä ensin kiinnitti nyt huomion oli puhtaan vaaleat seinät. Ja niiden vaaleuden ansiosta näkyi upeasti eri värit jotka heijastuivat koristeikkunoista seiniin. Ehkä ne olivat uutena näyttäneet aikoinaan samalta?  Isot komeat lasimaalaukset ikkunoissa säilyivät myös ihmeen kaupalla.
Rakennustyöt olivat yhä 6v myöhemmin kesken.

Shakespeare and Company

Kaupungin ehkä kuuluisin kirjakauppa vetää yhä turisteja jonoksi asti. Sesonkiaikana paikalle kannattaa tulla aikaisin aamulla. Nyt maaliskuun lopussa edessämme oli vain jokunen ihminen ja pääsimme sisään

alle viidessä minuutissa. 

Pettymys itselleni hieman oli se ettei kaupassa saanut kuvata ollenkaan sisällä. Odotin että siellä olisi ollut myynnissä kortteja kaupan sisätilakuvilla, mutta sellaisia ei ollut. Kauppa on amerikkalaisten alunperin perustama ja kirjat pääasiassa englanninkielisiä. Kauppa on perustettu 1951, mutta jo 1919 perustettiin saman niminen kauppa Pariisiin. Tämä nykyinen toimi ensin nimellä Le Mistral, mutta 1961 se muutettiin nykyiselle nimelleen, joka oli kunnianosoitus edesmennyttä saman nimistä kauppaa kohtaan ja juhlistamaan Shakespearen "400-vuotisjuhlaa". Kauppa on alusta asti ollut tunnettu siitä että kirjailijat ja taiteilijat saavat yöpyä siellä, jos auttelevat vähän kaupassa ja kirjoittavat yksisivuisen "elämänkertansa" kaupalle. Nämä kirjoitukset ovat yhä tallessa ja kaupassa on yöpynyt 30 000 kirjailijaa tai taiteilijaa! En kiivennyt yläkertaan, joten en tiedä olivatko pedit siellä. Alakerrassa en niitä ainakaan bongannut vaikka olen netissä niiden kuvia nähnytkin.

Kaupan vieressä oli samanniminen kahvila, mutta se jäi testaamatta, koska kaipasimme jotain suolaista ja sillä hetkellä myynnissä oli vain makeita leivonnaisia.

Musée de Cluny

Jatkoimme vielä samana päivänä keskiaikamuseoon, eli Musée de Cluny. Siellä oli pienehkö kokoelma keskiaikaisia seinävaatteita ja ajankohdan esineistöä. Seinävaatteiden (jotka toki olivat hienoja) lisäksi oli patsaita ja kipsisiä päitä koko seinällinen. Ihan hieno paikka, mutta ei kovin iso. Jos kaikkiin ei ehdi, mihin haluaa, niin tämän voisi vaikka jättääkin väliin ainakin omasta mielestäni.

Itse rakennus on 1400-1500 lukujen vaihteesta. Rakennuksen kanssa samalla tontilla ovat antiikin Rooman aikaiset kylpylän rauniot. Sinne ei päässyt kävelemään, piti tyytyä kurkkimaan aidan raosta. Rauniotkaan eivät mitenkään erityisen ihmeelliset olleet. Ja tämän sanoo ihminen joka yleensä koluaa kaikki "kivikasat". 

La Massara 

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hyvät pizzat jossain alle vartin kävelymatkan päässä kämpiltä, ravintola Massarassa. Emme jaksaneet sen kauemmas lähteä etsimään. Eikä näisssä mitään vikaa ollut. Vaikkei kovin ranskalaista ruokaa toki. ;)



 Yllätyksenä paikassa oli, että aloin ihmetellä miten saman näköinen pullo kuin Helsinki Distilleryllä ja hetken ihmeteltyämme totesimme että sehän se! Ja niitä oli ihan hyvä rivikin siinä. 

Markkinoilla

Seuraavana aamuna poikkesimme asuntomme edessä Bulevard Richard Lenoirilla oleville markkinoille. Ne näyttivät olevan kaksi kertaa viikossa ja toinen päivä oli perjntai. Olisiko toinen ollut tiistai.

 Myynnissä oli pääasiassa ruokatarvikkeita, kaiken maailman merenelävistä mausteisiin ym. Mutta mukana oli muutama vaatekauppiaskin ja pari laukkukauppiasta. 

Minäpä sitten ostin itselleni pienen olkalaukun. Laukkukaupat jäivät kuvaamatta. Hinta oli suht edullinen, mutta samoja näkyi kyllä myöhemmin jonkun laukkukaupankin edessä lähes samaan hintaa. Mutta samapa tuo, tulipa kannatettua torimyyjää ja koska tori oli asunnon edessä, saimme ostokset asunnolle ennen kuin jatkoimme matkaamme.

Gallerie des Varietes

Lähdimme kävelemään kohti Musee d´Orsayta ja matkalla huomasimme katetun kauppakäytävän. Kävimme kävelemässä sen päästä päähän. 

Paikalla ei löytynyt nettisivuja, mutta Googlella sen sijainti löytyy. Käytävällä oli erilaisia pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Googlella löytyi myös tieto että se on avattu 1834, eli suhteellisen vanha kauppapaikka.

Musée d'Orsay

Viime syksyn Firenzen visiitillä kävimme kaupungin kuuluisassa taidemuseossa ja Louvrekin on tullut käytyä ja monet muut, mutta täytyy sanoa että Musée d'Orsay on hienoin taidemuseo missä olemme käyneet. 

Enemmän ehkä käymme historiallisissa museoissa kuin taidemuseoissa (vaikka itse asiassa olen jopa opiskellut käsi- ja taideteollisessa), mutta tämä oli sen verran mielenkiintoinen, että saimme kulutettua siellä yli 3h aikaa.

Löysin itsestäni yllättäen ihastuksen impressionismiin. Hieman olin jo aiemmin ihastellut etenkin Monetin töitä, mutta nyt kun niitä näki enemmän ja läheltä, huomasin kuinka ne miellyttivätkään omaa silmää. Jotenkin paljon enemmän kuin klassiset maisemamaalaukset ja muotokuvat, joissa lähinnä ihastelee sitä kuinka valokuvantarkkoja niistä on saatu, mutta nämä olivat paljon kauniimpia. 

Myös J viihtyi täällä onneksi hyvin ja teimme varmaankin ennätyksen ajassa jonka katselimme tauluja. Ehkä vielä jotain olisi voinut katsellakin (emme muuten löytäneet Akseli Gallen-Kallelan Palokärki-taulua, vaikka jopa kysyimme sen sijaintia), mutta lopulta tulee taideähky.

Tänne oli viime visiitillä valtavat jonot, joten silloin se jäi käymättä. Nyt näin keväällä, sesongin ulkopuolella saimme varattua netistä (en ole varma oliko nettivaraus edes mahdollista viime kerralla)  liput haluamaamme aikaan ja näin pääsimme sisään helposti menemällä jonoon sen kyltin taakse, jossa kellonaikamme luki. Kun kello tuli valitsemamme 13, portti avattiin ja päästiin turvatarkastuksen kautta sisään. 

Jossain vaiheessa visiittiä ajattelimme käydä nappaamassa jotain suuhumme, mutta museon ravintoloissa oli valtavat jonot. Vasta kierroksen loppupuolella löysimme kahvilatyylisen paikan jossa oli vain muutama jonossa. Mutta vaikka Pariisi on meidän mielestä yhä Suomea edullisempi paikka syödä, täällä oli kyllä aikamoiset museo-lisät hinnoissa. että päädyimme kahvin ja kakun (kahvin hintaa en muista, kakku 10e siivu, mitähän Suomessa maksaa tällaisissa?) sijaan syömään croisantit cokiksen kanssa. 😁

Kuuluisan läpinäkyvän kellon luona toki piti käydä kuvat ottamassa myös. Sinne piti hetki jonottaa että sai kuvattua sen. Sama päti muutamiin kuuluisiin tauluihin, mutta varmasti kuitenkin maaliskuun loppu oli parempi jonojenkin suhteen kuin sesonkiajat. 

Esim Firenzessä syyskuussakin oli pidemmät jonot. Joka kuun ensimmäinen sunnuntai sisäänpääsy on ilmainen, mutta varmasti myös väenpaljous on suurin silloin.

Esillä oli myös huonekaluja. Jopa suomalaisia. (Tämä ei ollut suomalainen.)

La Maison de l'Aubrac

Museon jälkeen olimme päättäneet mennä syömään vihdoin viime reissulla vaivaamaan jäänyttä aligotia, eli perunammusia jossa on kotoisen maidon sijaan voita ja juustoa reippaasti. Ei mitenkään terveellisen kuuloista, mutta haluttiin maistaa. Meille selvisi vasta talvella, että tämä on yleensä talviruoka, siksi emme sitä ilmeisesti löytäneet edelliskerralla. Moni paikka tarjoaa sitä vain makkaroiden kanssa ja jouduimme (huonoina makkaransyöjinä) näkemään hieman vaivaa että löysimme paikan josta sitä saa muuten kuin makkara-annoksena. Netistä löytyi La Maison de l'Aubrac, jossa tätä sai monien erilaisten pihvienkin kanssa. Paikka oli myös saanut erilaisia palkintoja pihveistään, mutta päätimme pihistellä ja otimme Milanonleikkeet, eli paneroidut vasikanleikkeet, jotka olivat listan edullisimmasta päästä. Eipä ne "kunnon pihvitkään"  olisi paljon kalliimpia olleet kuin Suomessa. Itse asiassa jos 180g sisäfilepihvin saa valitsemillaan lisukkeilla 39€, niin taitaa olla halvempi ja isompi kuin Suomessa yleensä. Jälkikäteen jopa hieman kadutti etten sitä valinnut.
Mutta Milanonleike oli kyllä hyvää sekin, ei siinä mitään! Palvelu oli ystävällistä ja se muusi.. Ihan ok, mutta ei nyt tullut suurta himoa siihen. Tiesin kyllä että siihen käytetty juusto on mozzarellan tyylistä, eli aika mietoa, mutta yllätti miten vähän se lopulta maistui. Mutta nytpä on maistettu. Ainakin tämän paikan "aligot". 

 

Juomana rose-viiniä ja jälkiruoaksi J otti omenapiirakan ja minä Creme Bruleen. Paikan sijaintiin (Champs Elyseen sivukatu), ruokaan ja palveluun nähden ei ollut edes kallis paikka. Vosimme tulla toistekin, niin hyvältä vaikutti.

Marché aux Puces de Saint-Ouen

Seuraava aamu oli varattu kirpputorille lähdölle. Kohteena joidenkin lähteiden mukaan Euroopan suurin kirpputori. Toiset sanoivat sen olevan kerran kuussa Amsterdamissa, mutta liekö tämä suurin sitten pysyvästi paikoillaan oleva. Paikan nimi siis Marché aux Puces de Saint-Ouen ja sinne pääsi metrolla numero 4. Pysäkin nimi on Porte de Clignancourt. Metrosta noustessa näki aika saman tien mihin suuntaan kannattaa lähteä kävelemään.

Paikka on auki perjantaista maanantaihin, mutta me menimme lauantaina, koska kuulimme että myyjiä on viikonloppuna eniten. Mielenkiintoisimmat (ainakin meidän mielestä) myyntipaikat ovat rakennusten sisäpihoilla, vai miten näitä kuvailisi. Heti alkupäässä oli sellaisia "krääsäkojuja" joita näkee muuallakin ja joissa paljon halpoja vaatteita, matkamuistoja jne. Kun puikahdimme kujalle rakennusten välistä, alkoi löytyä vanhaa tavaraa. Antiikkia huonekaluista postikortteihin ja leluihin.
Uusia tiloja löytyi aina mutkan takaa,ihan kaikkia ei millään jaksanut kiertää. Ostimme kuvia joista kotona teemme taulut. Yksi niistä oli itse asiassa vanhan lehden sivu.

Juuri kun aioimme lähteä, kurkkasimme jollekin käytävälle jossa paljastuikin vielä kaksikerroksiset tilat, joiden keskellä ihmeeksemme nökötti supisuomalainen Futuro-talo! Aina olen halunnut "livenä" nähdä. ja nyt sitten näin Pariisissa! Aika yllätys. Valitettavasti siään ei päässyt.

 

Musée d’art et d’histoire du Judaïsme

Kirpputorin jälkeen suuntasimme taas museoon. Kiinnosti hieman Ranskan juutalaisten kohtalot, koska oli tullut hiljattain luettua pari kirjaa aiheesta. Niinpä päädyimme juutalaismuseoon. 

Tunnustamme että tuli yllätyksenä ettei museo kertonutkaan juutalaisten selviytymistarinoita sodan ajoilta. Mutta vika oli meidän, automaattisesti oletimme että sellaisista olisi kyse. 

Ihan hyvähän se on näyttää myös ihan normaali puoli juutalaisuudesta, eikä aina vain vainojen aikaa. Toki juutalaisia vainottiin jo ennen natsivuosiakin, ja jonkin verran näistä vanhemmista ajoista museossa kerrottiinkin.

Museo oli myös pienempi kuin luulimme. Mutta ei se mitään, ehdimme perään toiseen museoon!

Juutalaisvastainen juliste 1889.

Maison Européenne de la Photographie

Eurooppalaisen valokuvauksen museossa oli menossa rock-aiheisten valokuvien näyttely. Kun tätä kirjoitan, näyttely on jo vaihtunut. Ihan hienosti toteutettu näyttely koostui pitkälti Bob Marleyn, Sex Pistolsin ja muiden aikalaistensa kuvia. Taustalla soi artistien musiikki.

Kannattaa tarkistaa mitä milloinkin on menossa. Tämähän on vähän kuin Tallinnan Fotografiska.



Loppupäivän kiertelimmekin olutravintoloissa, joille omistan taas oman luvun. Söimmekin olutravintolassa illalla, joten siirrytään tässä kohtaa taas seuraavaan päivään.

Musée Carnavalet

Seuraavana päivänä aloitimme Musée Carnavaletista, jossa itseäni keihtoivat etenkin vannhat yritysten liikekyltit ja mainokset, jotka olen aina kokenut jotenkin kiehtovina. Ja jotenkin ranskalaiset ovat osanneet tehdä niistäkin niin kauniita, että ottaisin mielelläni seinällenikin kotiin. Yksi kylttiä esittävä kortti lähtikin mukaan kehystämistä varten.

Museo kertoi pääasiassa ihan Pariisin historiaa.
Museossa oli myös maalauksia jotka esittivät Pariisia menneinä aikoina, sekä pienoismallejakin vanhasta Pariisista. Mielenkiintoisia ainakin omasta mielestäni. Kun yrittää sielunsa silmin nähdä millaista elämä oli tuolloin muinoin.

Yksi mikä yllätti oli se, että Pariisin siloillakin on ollut rakennuksia kuten Firenzen kuuluisalla Ponte Vecchiolla. Mistähän tämäkin tapa aikoinaan sai ideansa ja toisaalta miksi siitä sittemmin luovuttiin?

Taulut esittivät myös elämää Pariisissa muun muassa 1900-luvun alussa ja muillakin aikakausilla.
Osa huoneista oli sisustettu hulppeaan 1700-luvun tyyliin.

Myös vanhoja mainosjulisteita oli esillä. Hieman toista luokkaa tyyliltään kuin nykyiset.

Meille ehkä kohokohta oli ihailemamme Alfons Muchan suunnittelema jalokivikauppa, joka oli kokonaisuudessaan siirretty museoon. Upea kauppa! Muchan julisteita, mainoskylttejä ym löytyy meiltä kotoa seiniltäkin.

 Varmaan myynnissä ollut myös saman tyylin koruja, mutta valitettavasti ne loistivat poissaolollaan.  Joku Muchan tyylissä vetoaa meihin molempiin, olemme aina kaikki Mucha-kohteet käyneet mitä on osunut reitille. Muchan kautta löysimme myös muita hänen "aikalaisiaan", kuten Henri de Toulouse-Lautrecin, jonka töistä myös pidämme.

Museossa oli myös monille mainosjulisteen kautta tutuksi tulleen Le Chat Noir-yökerhon alkuperäinen kyltti.

Entä tiesitkö että Vapaudenpatsas on Ranskan lahja New Yorkille? No kyllä varmaan, mutta tiesitkö että se rakennettiin osittain valmiiksi jo Pariisissa, jossa se lisäksi oli esillä Pariisin maailmannäytteluyssä 1878.  Yksi tauluista näytti patsaan rakennustyötä. Lopullisen kokonsa patsas sai kuitenkin vasta New Yorkissa.

Mielenkiintoisia olivat myös 1700-luvun pyörätuoli, jota hallituksen jäsen Georges Couthon (1755-1794) käytti viimeisinä vuosinaan, ennen kuin joutui teloitettavaksi giljotiinilla. Tuoli liikkui käsinojissa olevilla kammilla ja hammasrattailla. Tunnustan, Couthonin teloituksen syy jää hieman epäselväksi itselleni. Mutta giljotiinin allehan tuntuu päässeen aika helposti noina aikoina.
Myös Voltairen tuoli oli näkyvillä. Siihen kuului pieni kirjoituspöytä kiinteänä sivussa.

Tour Montparnasse

Seuraavaksi lähdimme Tour Montparnasselle. Olimme varanneet liput ennakkoon netistä, jotta varmasti pääsemme nopeasti sisään. Ja sisäänmeno sujuikin jouhevasti. Liput kannattaa ostaa virallisilta sivuilta, jolloin tarvittaessa (jopa huonon sään takia) niitä pystyy siirtämään toiseen ajankohtaan.

Ennen torniin nousemista poikkesimme "lounaalle" sitä vastapäätä olevaan kahvilaan. Saimme vihdoin "flan-torttua", ja otimme myös suolaista hiukopalaa.

Tornista näkymät olivat hulppeat. Kun Eiffeliin on tullut mentyä jo pariin kertan, niin nyt pientä vaihtelua. Otimme lippupaketin johon kuului lasit shampanjaa. 

Hämmästyimme kyllä kun juoma tuli muovipikareissa (!) ja sitä ei saanut ottaa mukaansa maisemia katsellessa kuten Eiffelissä (ainakin silloin kun viimeksi kävimme 2011), vaan se piti juoda pöydässä. 

Torni on valmistunut 1972, ja se on 59-kerroksinen ja 209 metriä korkea. Ihan ylimpiin kahteen kerrokseen pääsee vain portaita pitkin (ulos), mutta kyllä ikkunoiden läpikin näki todella hyvin. Se on yhä Pariisin kantakaupungin ainoa pilvenpiirtäjä ja vuoteen 2011 asti se oli maan korkein rakennus. Rakennus on toimistokäytössä ja sen alla on jonkinlainen ostoskeskus, mutta turisteja toki kiinnostaa sen näköalapaikat.

Jos haluat tulla metrolla, jää pois Montparnasse–Bienvenüen pysäkillä.

Yleensä emme ole minkään videoesitysten ystäviä, mutta täällä oli aika mielenkiintoinen videoesitys Pariisin synnystä vuosisatojen läpi nopeutettuna versiona. Kannattaa katsoa. Yksi mitä siitä jäi mieleen oli kysymys: Onko Eiffel-torni joskus ollut punainen?? Ja juu, kyllä se oli ollut. 

O`Neil-ravintolaan "flammille"

Kun J täytti vuosia tammikuussa, mietin mitä antaa lahjaksi. Koska Pariisin matka oli jo varattu, tuli mieleen tutkia mistä Pariisissa saa flammekuechea, johon J ihastui kovin Strasbourgissa käydessämme. Ja missä sen sanottiin olevan hyvää.

 Plussaa siitä jos tarjolla oli muutakin kuin flammeja, koska itse en oikein ymmärrä tuon ohuen ja kuivan taikinalätyn päälle kerättyä paistosta. Kuin köyhän miehen pizza, jossa pohjataikinaa on liian vähän, eikä se kohoa yhtään ja juusto on unohdettu. ;) Klassisin versio lienee pekonilla ja sipulilla täyetty. Tähän siis tarjosin lahjakortin.

Valitsin Brasserie O'neilin. Sinne oli kävelymatka Tour Montparnasselta. Plussana ajattelin siellä olevan myös pienpanimo-oluita. Talon oluet eivät meitä oikein vakuuttaneet, mutta J kyllä tykkäsi flammistaan. Itse söin jonkinlaisen naudanpihvin (se ei ollut filettä, muttei ilmeisesti paistiakaan, tarjoilija ei osannut ihan tarkkaan selittää mitä se oli, mutta lupasi ettei ole rasvaista) perunoilla ja kastikkeella.  Annos oli ihan ok. 

Otimme jopa jälkiruoat. J otti tuulihattuja ja minä creme bruleen. Aivan kelvollisia olivat. Ja isot annokset.

Halle Saint Pierre

Ajattelimme poiketa seuraavana aamuna  johonkin toiseen modernin taiteen museoon kuin Pompidou-keskukseen. Niitä olikin useampi kaupungissa, mutta valitsin Halle Saint Pierre, koska se osui sopivasti reitille. Tajusimme paikan päällä että museo oli aika  pieni.

 Vaihtuvuus oli ilmeisesti aika suurta ja tämänkertainen päänäyttely ei ihan osunut meidän makuumme. 

Taisi olla liiankin moderni päänäyttely. 

Alakerran taulut olivat paljon mielenkiintosempia kuin yläkerran romuista kootut teokset, joita itse taiteilija esitteli ranskaksi. 

Eräs yksityiskohta pisti silmään tässä teoksessa. ;)

Meni siis meiltä aika lailla ohi. Vuoden ranskanopiskeluilla ei ihan auennut kaikki hienoudet näyttelystä..

Mutta tulipahan nähtyä "jotain ihan muuta". Nettisivuilta voit tarkistaa sen hetken näyttelytarjonnan.

Montmartre

Täälläkin oltiin toki käyty ennenkin, mutta tämä kaupunginosa kukkulalla on itselle yksi Pariisin kiehtovimpia. Siitäkin huolimatta että se on aika lailla turistien kansoittama nykyään. Myös kuuluisa taiteilijoiden aukio oli nyt enemmän ravintoloiden terasseja täynnä ja taiteilijat olivat ahdettuna pieneen osaan aukiota. En muista oliko 2011 paikalla jo terasseja, muttei ainakaan noin paljon. Ja 1992 väittäisin ettei niitä ollut ollenkaan. Toki taiteiljoita on yhä. Moni toki tekee nykyään turistien muotokuvia, eikä sellaista taidetta mitä varmaan aikoinaan. Karikatyyrit olivat suosiossa. 

Aukiolla mies soitti haitarilla tuttuja ranskalaisia sävelmiä kissa olkapäällään. Vaikka en koskaan kuuntelisi moista kotona, niin ai kuinka se sopii Pariisin aurinkoiseen päivään!

Koska aurinko paistoi kivasti, istahdimme mekin lounaalle aukiolle. Söimme minä croque monsieurin ja J ranskalaisen munakasrullan, mutta minä olen unohtanut kuvata ne! Taisi olla nälkä. ;) Odotellessamme joimme lasit viiniä ja totesimme kuulevamme enemmän suomea kuin koko matkalla aiemmin.



Edellisellä käynnillämme kävimme katsomassa Salvador Dalin museon. Tällä kertaa jätimme sen väliin. Tuskin paikka olisi niin paljon muuttunut tässä välissä.

Alueen ainoa viinitarha tekee yhä viiniä, kuten on tehnyt 

vuodesta 1933. Tarhan tuotto  menee vähäosaisille.

Sen sijaan suuntasimme Montmarten historian museoon. Se oli mielenkiintoinen. Siellä oli säilytettyinä taiteilijoiden työhuoneita (ei tosin niin monta kuin esittelyistä olimme luulleet), monia alueella asuneiden taiteilijoiden tauluja ja myös kuvia kaupunginosan elämästä menneillä vuosikymmenillä. Kokonaisena on säilynyt kolmen taiteilijan yhteinen koti ja ateljee. Taiteilijat eivät olleet meille niin tuttuja ennestään: Suzanne Valadon, Maurice Utrillo et André Utter. Heidän töitään oli toki nähtävillä museossa.

Tutumpi sen sijaan oli Auguste Renoir, joka asui alueella 1875-1877 ja maalasi siellä useita kuuluisia töitään. Kuuluisinpana ehkä  "Bal du Moulin de la Galette" , eli tanssiaiset Moulin Galettella. Moulin Galette on yhä olemassa ja jopa harkitsimme menevämme syömään sinne, mutta aurinkoinen terassi taitelijoiden aukiolla vei voiton.

Museo on avattu 1960 ja kertoo kaupunginosan elämästä 1860-luvulta asti. 1870-luvulla aluuelle alkoi muuttaa taiteilijoita edullisempien vuokrien perässä. Silloin kaupunginosa oli hyvin syrjäinen ja maaseutumainen. Siellä oli myös useita viiniviljelmiä. Nykyään jäljellä on vain yksi.

Museossa oli näkyvissä myös ennallistettu ravintola Lapin Agilen baaritiski, alkuperäinen kyltti ja jopa puhelin jolla sai tilattua taksin poistuessaan kabaree-ravintolasta.

 Paikka on myös edelleen olemassa, mutta auki vähän harvemmin. Ainakaan nyt sinne ei päässyt sisään.
Kuten ei myöskään kuuluisaan vaaleanpunaiseen ravintolaan La Maison Roseen (kuva yllä), vaikka netin mukaan sen olisi pitänyt olla auki. Toki maalis-huhtikuun vaihde ei ole ihan sesonkiaikaa.

Jätimme tällä kertaa välistä myös Pyhän sydämen kirkon, eli kukkulan kuuluisan  Sacré-Cœurin basilikan. Kun kävimme täällä siskoni kanssa 1992, meille oli tärkeää tulla kukkulalle illalla, koska kirkko oli valaistu varmaankin tuhansin kynttilöin. Siis oikein kynttilöin. Siskoni oli tämän jostain opaskirjasta (aikana ennen nettiä) lukenut. Mutta kun kävimme 2011 illalla, pettymys oli suuri, kun tapa oli lopetettu! Ilmeisesti turvallisuussyistä.  Olisihan se pitänyt arvata. 

Nyt emme siis edes yrittäneet tätä näkemään ja olimme jopa valoisan aikaan alueella. Vaihtelua sekin. Kirkon portailla oli joku musisoimassa myös päiväsaikaan. Nuorina inter-reilaajina kun tuo oli myös paikka viettää iltaa kuunnellen taidokkaita muusikkoja. En tiedä varaavatko he paikan "nopein ehtii", vai onko heillä joku systeemi ettei ole yhtä aikaa useampaa. Tämänkertainen muusikko ei ollut ihan yhtä taitava kuin ensi kerralla käydessämme, mutta osasi toki soittaa.



Rakkauslukkoja näin aikoinaan ensimmäisen kerran Pariisissa. Nyt niitä on jo sielläkin joka aidassa, niin myös kirkon läheisessä.

Portaat kukkulalle. Me käytimme funikulaaria kuitenkin.

Ihailtuamme maisemia aikamme, päätimme kävellä katsomaan Moulin Rougen ulkopuolelta. Vaikka kabaree ei kiinnostanutkaan, olihan tuo aika must kurkata kun näin lähellä oltiinkin. Paikka on perustettu 1889, ja sehän toimii edelleen. Paikka on toki erittäin tunnettu yhä, ja sen tunnettuvuus vain kasvoi samannimisen musikaalielokuvan myötä.

Italialainen ravintola Simonetta kanaalin rannalla

Päätimme napata Boltin allemme (ne kuten Uberkin eivät ole kovin pahan hintaisia Pariisissakaan) ja ottaa kyydin Canal Sant Martin-kanaalille. Tutustuimme yhteen panimoravintolaan (kirjoitan taas erikseen) ja tarkoitus oli käydä toisellakin panimolla, mutta ihmeeksemme se ei ollut auki vaikka piti.

 

Sen sijaan syömään pääsimme italialaiseen Simonetta -ravintolaan. Italialaiset ravintolat ovat usein aika edullisia, jonka takia päädymme niihin usein muissakin maissa kuin Italiassa. Toki myös pidämme italialaisesta ruoasta, eipä niihin muuten eksyisi niin usein. 

Tämäkin oli ihan hyvä, söimme pastaa (gnoccheja muistaakseni pistaasi-kesäkurpitsa-kastikkeella) ja otimme myös jälkiruoat. Pizza tuntui hyvän lounaan ansiosta liian tuhdille ajatukselle. Hyviltä nekin näyttivät kun naapuripöytiin niitä kannettiin.

Syötyämme ilta jo hämärtyi ja väkeä kuljeskeli kanaalin rannalla. Voi vain kuvitella millaista täällä on kesällä. Näin lämpimänkin kevätpäivän jälkeen ilma alkoi viiletä auringon laskiessa, ja siirryimme sisätiloihin.

Musée d'Art Moderne de la Ville de Paris

Koska Pompidou-keskuskin oli tullut käytyä kahteen kertaan, suuntasimme seuraavana päivänä toiseen modernin taiteen museoon, Musée d'Art Moderne de la Ville de Parisiin. Itse asiassa se oli hienompi kuin Pompidou meidän mielestämme. Museo sijaitsee Palais de Tokyon itäsiivessä, suoraan vastapäätä Eiffel-tornia (josta saakin hienoja kuvia museon suunnasta). Rakennus on rakennettu 1937 Art deco -tyyliin ja siellä on yhteensä 11 000 teosta! Itselle tutuimpia taitelijoita olivat Henri Matisse ja tietysti Picasso.

Museon varmaankin tunnetuon teos on valtava Raoul Dufyn "Sähkökeijukainen", joka on vuodelta 1937 ja koostuu 250 maalauksesta jotka ulottuvat U:n muodossa 600 neliön alueelle. Teos on aika huikea ja sitä on vaikea uskoa niinkin vanhaksi. Sen sanotaan kertovan sähkön tarinan. Jo pelkkä taideteoksen koko on aika huikea.

Toinen vaikuttava  kokonaisuus on Henri Matissen valtavat teokset, joista osa on jäänyt kesken. Myös näillä teoksilla on kokoa (vaikkei toki noin paljon kuin Dufyn yllä olevalla työllä) ja esillä on myös paljon luonnoksia töiden suunnitteluvaiheesta. Niitäkin oli ihan mielenkiintoinen katsella.

 


Dufty ei ollut ennestää itselle niin tuttu nimi, mutta häneltä oli hienoja muitakin tauluja esillä. Jollain tapaa ne olivat aika kiehtovia.

Hieno oli myös Gaston Lachaisen "Kelluva nainen" ja jopa Picasson tekemät patsaat. Niitä en ollutkaan ennen nähnyt. Moni taitelija oli ennestään vieras. 

Ja joukkoon mahtui myös jokunen erikoisuus tyyliä nämä "ikkunanpokat", jota piti miettiä hetken että olivatko nyt hyvät? Emme oikein tällaisiin pääse kyllä sisälle.

                    

Eiffel-torni

  

Pitihän se Eiffelkin bongata, vaikka olikin jo kolmas kerta Pariisissa. Mutta koska päätimme jättää kiipeämättä torniin, saimme huomata ettei sen juurelle enää pääsekään kuten ennen. Koko alue oli kuin mellakka-aidalla ympäröity. En tiedä oliko ratkaisu väliaikainen, vai oliko kaupungissa joku tapahtuma tms miksi tämä oli toteutettu. Aika rumia aidat olivat, eikä tosiaan ilman lippua päässyt edes juurelle kuten vielä viimeksi. Tosin silloin kävimme myös tornissa hissillä. Viime käynnillä olimme hääpäivänä tornissa ja ostimme piccolo-kuohuviinit (vai oliko jopa shampanjaa) kilistettäväksi ylhäällä. Tornin ravintolaan emme silloinkaan menneet syömään, vaikka olisihan sekin ollut tunnelmallista.

Moni sanoo ettei ymmärrä tornin hienoutta. Itselle se taas on yhä Pariisin upein nähtävyys. Jollain tapaa tuo 330 metriä korkea, vuonna 1889 valmistunut rautatorni kiehtoo itseä yhä. Kaikki varmaan tietävät sen olleen alunperin rakennettu Pariisin maailmannäyttelyyn. Itselle tällä reissulla uutena tuli että torni oli ihan alunperin punainen. 

Invalidi-kirkko ja sotamuseo

Tornilta lähtiessä olimme alunperin ajatelleet käydä Invalidi-kirkkoa katsomassa, mutta sinne ei saanutkaan lippua ilman käyntiä sota-museossa, joka ei meitä taas kiinnostanut. Näinpä jäi katsastamatta herran hauta-sarkofagi joka joidenkin lähteiden mukaan olisi tehty suomalaisesta kivestä, mutta tieto kuulemma on väärä. Kiven piti olla suomalaista, mutta lopulta suunnitelmasta luovuttiin.
Hassua muuten että useampi opaskirja puhuuu "invalidi-hotellista", vaikka sana hotel ei tarkoita Ranskassa vain hotellia, vaan se voi olla monikin julkinen rakennus. Tämähän oli aikoinaan 1600-luvulla valmistuessaan sotilaiden sairaala ja vähän kuin vanhainkoti.

Pantheon
 

Aiemmilla Pariisin visiiteillä oli jäänyt huomaamatta Pantheon. Samanniminen kuin Roomassa, ja kyllähän tuo Rooman kaima oli tässä jonkinlaisena esikuvana. 

Paikkaan on haudattu useita Ranskan suurmiehiä. Itselle ehkä tunnetuimpia nimiä hautapaikoissa olivat filosofit Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau ja tietenkin Marie Curie (joka tosin siirrettiin sinne vasta 60 vuotta kuolemansa jälkeen).

 Vuosina 1806-1815 sinne haudattiin 42 vainajaa.
Erikoisin nähtävyys Pantheonin sisällä on kuitenkin Foucault’n heiluri, jonka sanotaan todistavan maapallon pyörimisliikettä. Siellä se pyörii yhä. 

Emme ihan päässeet kartalle miten tuo liike todistaa maapallon pyörimistä, mutta kiehtova sitä oli katsella.  Muualta lainattuna tekstinä: "Kun heiluri saatetaan heiluriliikkeeseen, se jatkaa heilumista samassa tasossa. Koska maapallo pyörii, heilumistaso kiertyy suhteessa maan pintaan." Asia selvä. ;)

Îlot Vache

Viimeisen Pariisinillan kunniaksi päätimme mennä syömään hieman hienompaan ravintolaan. Koska olimme (aamulla odottavan aikaisen nousun) takia liikkeellä hieman aikaisemmin, jouduimme hieman miettimään mistä hienommasta paikasta löytää ruokaa jo klo 18 jälkeen. Valinta osui Îlot Vacheen Seinen Île Saint-Louis -saarella. Saarelle kävellessä näimme myös Notre Damen rakennustornit, korjaustyöt siis jatkuivat yhä.

Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta pääsimme sisään kun olimme niin aikaisin liikkeellä. Paikassa oli muitakin turisteja, mutta myös paikallisia. 

Alkupalat skippasimme, mutta pääruoan (J:llä jonkinlainen naudanliha-pasta ja minulla sisäfile-pihvi Bearnaisella) lisäksi otimme jälkiruoatkin. Ruoka oli todella hyvää (no "ranskalaiset" olivat hieman tylsä lisuke, mutta toki yleinen täälläkin) ja samoin olivat jälkiruoatkin. 

Itse otin Creme bruleen ja J Tarte Tatin -omenapiirasta. Molemmat hyviä nämkin. Kahta eri viiniä lasit ruoan kanssa ja lasku oli 113€. Mutta tasoon nähden ei ollenkaan paha, ehkä reissun paras illallinen, kuten oli tavoitekin. Onneksi suomalaiselle hinnat eivät tunnu hurjalle. ;)

Beauvais

Viimeiseksi illaksi menimme Beauvaisiin, josta paluulentommekin (Ryanair) oli. Kaupunki oli hyvin pieni, eikä siellä ole isompia nähtävyyksiä. 

Kirkon lähellä on pari katua monista ranskalaiskaupungeista tuttua ristikkotaloa täynnä, ja niitä piti jälleen käydä ikuistamassa. Muuten nähtävyydet (yksi museo ja katedraali) jäivät käymättä.

Little Italy

Söimme Little Italy -ravintolassa lasagnet (J perinteisen ja minä lohi-version ja jälkiruoat. Minä suklaa-fondatin ja J taas yhden omenapaistoksen). Olivat aivan kelvolliset, vaikka hieman "ketjuravintola-tyyliä". Ei valittamista. Laskukin jäi puoleen edellispäivästä, vaikka viiniä joimmekin.

Lohilasagne.

Peruslasagne.

Yömyssylle menimme vielä paikalliselle "Konttorille", jonka tiiliseinätkin muistuttivat tamperelaiskaimastaan. 😁 Henkilökunnan taidot ehkä eivät. J meinasi mennä tiskin taakse opettamaan miten gin & tonic tehdään!?? Ihan perusjuttu kuitenkin. 😁



Yövyimme hyvin edullisessa majatalossa tai huoneistohotellissa, josta otimme aamuyöllä Uberin kentälle.

Nukkumaan lähtiessä ennen klo 21 oli jo ihan pimeää. Kello soi meillä jo 5 aamulla. Halpalentojen ihanat lentoajat. Mutta ilman halpalentoja tuskin matkaismme tämänkään vertaa. Hyvin näillä on aina perille päästy. Ranskaan tulee heti tätä kirjoittaessakin ikävä. Haaveissa on pari vuoden päästä taas pidempi reissu, juhlistamaan pyöreitä hääpäivän suhteen.
Kirjoitan taas erikseen Pariisin olutravintoloista, joita on tänä päivänä selvästi enemmän kuin 2011!