Pariisissakin löytyy varaa valita oluenystävälle

 Kevään 2025 reissun olutlöytöjä

Käydessämme 2011 Pariisissa, iltaisin poikettiin viinilasillisella, koska olutravintolat olivat tylsiä irkkupubeja ja oluet kalliita, vaikka kaupoissa Suomea paljon halvempia. Nyt kaikki oli toisin. Emme edes ehtineet 1,5 viikossa kaikkiin paikkoihin mitä olin etukäteen bongannut. Alla niistä mihin ehdimme.Aika moneen kuitenkin, kun pääasiassa aina eri paikkaan.

Les Berthom

Mistäpä muualta sitä aloittaisi Ranskassa paikallisten olutravintoloiden kierroksen kuin Les Berthomista, joka löytyy lähes joka kaupungista. No ehkä se on hieman tylsä valinta ketjupaikkana, ja esim automatkoilla tulee skipattua jos käy monessa kaupungissa ja yleensä lista on kaikissa sitten sama. Nyt kun oli edellisestä Ranskan reissusta yli vuosi, ja ravintola oli Maraisissa lähimpänä kämppää, niin valinta oli aika selkeä. Etenkin kun luulimme saavamme iltapalaa (listalla olisi ollut Croque Monsieur, eli lämmin voileipä eri täytteillä), mutta paikalle päästyämme totesimme että leivät olivat siltä päivältä loppu. 

No, pari olutta tuli napattua yömyssyksi ja paremman puutteessa pussi sipsejä. Olimme siis vasta saapuneet Pariisiin ja kello oli jo hyvin myöhäistä iltaa. "Kunnon ruokaa" ei viitsinyt enää metsästää.
 Mutta tosiaan tämä ketju on levinnyt koko Ranskaan ja niissä on aina ympäri maan sama valikoima saatavilla.

La Robe & La Mousse

Hieman mysteeriksi jäi miksi pubin nimi on "mekko ja vaahto", mutta ehkä "mekko tässä voisi viitata myös yliopiston kaapuun? Yliopisto oli hyvin lähellä, 6:ssa kaupunginosassa.
Paikka oli ihan viihtyisän oloinen. Satuimme paikalle hyvin hiljaiseen aikaan (hieman liiankin), mutta sehän ei ole paikan vika. Osui vaan sopivasti suht lähelle Sheakspeare & Co:ta jossa vierailimme. 

Valikoima oli vierailumme aikaan vähän yksipuolinen, lähes pelkkää IPAa listalla, mutta vilkaisiin tätä kirjoittaessa Untapddiin ja näytti nyt paljon monipuolisemmalta.  Viivyimme vain yksien lasillisten ajan, sillä oli keskipäivä. Olisimme voineet poiketa toistekin, mutta tosiaan kaupungissa on yllättävän hyvä valikoima olutravintoloita, vain pariin ehdimme useamman kerran.

La ruée vers l'orge 

Illalla syötyämme ehdimme bongata pari paikkaa lisää, ja ihastuimme heti La ruée vers l'orgeen! Paikka oli meidän makuun viihtyisä ja tykkäämme molemmat noista kauppa-tyylisistä, joissa pääsee tutkimaan tölkkejä hyllyssä ja lukemaan mitä pitävät sisällään. Lisäksi löytyi kunnon paperiset olutlistatkin joita tutkia hintoineen päivineen. Valikoimaa oli niin paljon että vika on itsessä jos tuolta ei löydä mieluista!

 

Omistaja itse ilmeisesti oli tiskin takana ja oikein mukava tyyppi oli. 
Löytyipä hyllystä muuten Tujun Vispipuuro (toki kollabo Mad Scientistin kanssa) ja CoolHeadin pari olutta. Jätimme ne kyllä väliin ja tutustuimme meille vieraampiin kuten Hop Hooligansin oluisiin. Vaikka panimo onkin romanialainen. Silloin emme olleet ikinä heistä kuulleet, mutta jo kesällä törmäsimme Suomessakin. Tosin lähinnä IPAan.

Päädyimme "Orgeen" vielä pari kertaa uudelleenkin. Sen sijainti oli aika mukavasti "kotimatkan varrella" nähtävyyksistä tullessa ja se aukesi aiemmin kuin moni muu paikka. 
Jos nyt jotain miinusta, niin paikassa oli myöhään illalla aika viileä, kun ovea pidettiin auki. Pakenimme takahuoneeseen pois suorasta vedosta.

Black Mad Crawler

Tämän piti olla panimoravintola. Tiskin päällä olevat vaakatankit viittasivat siihen että paikalla on ehkä ollut aiemmin panimoravintola. Mitään omaa olutta siellä ei kyllä ollut, eikä edes kummoisia valikoimia. Ennemminkin tyyliä lähiöpubin perushanat. Kaikki muut näyttivätkin tilaavan drinkkejä, jotka nekin olivat tyyliä "vokaa ja mehua" tms.
Valaistus toi myös mieleen ne ajat kun itse tuli tääysi-ikäiseksi ja pääsi baariin. Muistan kuinka ulkomailla ekan kerran ihmetytti baarin valoisuus. Nyt kun on tottunut, oudoksuttaa tämä hämäryys.

 Tämän voi huoletta jättää käymättä jos etsii hyviä oluita. Musiikki oli raskaampaa rokkia, joka ehkä oli nykyään enemmän se heidän "juttunsa" kuin olut. (Toki monessa paikassa nämä kaksi ovat sulassa sovussa.) Olisikohan tämä hieman enemmän paikka johon mennä pe-la -iltaisin istumaan iltaa kaveriporukalla. Instassa vuodelta 2022 löytyy kuvia ja videoita oluen tekoon liittyen. Varmaankin omistaja on vaihtunut.

Kilometre Zero

Panimoravintola jonka joku vinkkasi ulkomaisella foorumilla. Satuimme kulkemaan sen ohitse yhtenä päivänä ja kurkkasimme sisään. Paikka oli aika täynnä, siellä oli suurimmalla osalla pöytävaraus ja isoja seurueita. Meille sanottiin että voimme istua baaritiskillä puoli tuntia tai jotain sen suuntaista. Pieni tuoppi oli kuin 90-luvulla Suomessa 0,33l ja päädyimme jatkamaan matkaa yksien jälkeen.

 Aika IPA-voittoinen valikoima täälläkin ainakin sillä kertaa.  Oluet joita maistoimme olivat ihan hyviä (saimme maistiaiset ennen tilaamista parista), mutta paikka ehkä vähän tyyliä työpaikkaruokala ja sen verran lähellä Orgea, että tyydyimme yhteen käyntiin. Jonkun mielestä tämä voi olla hyvinkin viihtyisä, nämä ovat taas näitä kuuluisia makuasioita.

BEER

Juu, paikan nimi kuulostaa tylsältä Pariisissa, mutta älkää antako sen hämätä. Täällä BEERissä jälleen oikein mukava tunnelma ja ystävällinen henkilökunta. Valikoimaa löytyi jälleen hyvin, ja ne olivat nähtävillä hyllyssä. Moni kävikin hakemassa mukaan juomia. Hanoja vain 4, mutta tölkkejä ja pulloja löytyi hyvä setti. Erikoista että hanat näkyivät Untppdissa, mutta ei pullot ja tölkit. Käsittääkseni  kuitenkin yhä tuonne listan laittamisesta pitää maksaa, joten luulisi kannattavan laitaa mahdollisimman kattava valikoima. Mutta tosiaan valinnanvaraa on.

Täälläkin oli CoolHeadia hyllyssä ja joku muukin suomalainen, nyt en muista varmaksi oliko täälläkin toisena Tuju. Vai Salama? Ja kun kävelin tiskin ohi, huomasin ihmeekseni että tietokoneen näytöllä oli näkyvissä Mallasseppien valikoima. Pakkohan siitä oli kysyä ja kuulemma joku heidän työntekjiöistään oli käynyt Suomessa ja tykästynyt Mallasseppien oluisiin. Toki tästä päädyimme keskustelemaan suomalaisesta pienpanimokulttuurista ja tarjoilija kertoi jo googlanneensa J:n takissa olleen suomalaispanimon. Ja kysyikin voisimmeko toimittaa heille olutta. Valitettavasti emme voineet.
Juomaan toki päädyimme taas sellaisia joita ei Suomesta löydy. 

 Tämä paikka oli taas sellainen jossa varmaan olisi tullut käytyä uudelleenkin (itse asiassa kävimme, mutta samana päivänä) jos se olisi ollut lähempänä majapaikkaa. Iltamyöhällä kun ei yleensä kovin kauas viitsi eksyä.

Les Cuves de Fauve

BEERistä ihan kivenheiton päässä sijaitseva Fauven panimoravintola on ilmeisen suosittu. Se oli ääriään myöten täynnä ja väkeä oli paljon. Toki kyseessä oli ilta-aika, mutta kuitenkin sunnuntai.

Olisimme ehkä kääntyneet ovelta ja yrittäneet toisena päivänä uudelleen, mutta lähistöllä oli aika vähän sopivahintaisia ruokapaikkoja, emmekä olleet syöneet lähes mitään käveltyämme  aamusta iltaan ympäri kaupunkia. Kun bongasimme pöydän pään vapaana, syöksyimme sinne ja tilasimme ruokaa. Tarjolla oli lähinnä hampurilaisia ja muuta tyypillistä pubi-ruoka. J söi hampurilaisen ja minä kanaa ja ranskalaisia. Ihan ok olivat, ei mitään minkä perässä lähteä uudelleen, muttei mitään vikaa.

Oluita maistoimme muutaman ihan pienen ja ruoan kanssa isommat. Olivat ihan laadukkaita (näköjään palkittujakin), aika perusjuttuja. Ei mitään kovin erikoisia makuyhdistelmiä tms ainakaan sillä hetkellä tarjolla. Aika hämä'rää muuten täälläkin. Mutta hyvin veti porukkaa pyhäiltanakin, eli konsepti toimi kyllä. Hyvä niin. Meidän teki mieli jotain erikoisempaa ruoan päälle ja niinpä hipsimme takaisin BEERiin, kun kerran siinä nurkilla olimme. :)

Välikevennys: seuraavana päivänä ohitimme natu-viinibaarin, jonka nimi ei suomalaiselle  kuulostanut kovin houkuttelevalta. 😂

O´Neil

Seuraavan päivän ruokapaikka oli panimoravintola O´Neil. Kirjoittelin ruokapuolesta jo toiseen Pariisi-juttuun, joten se riittäköön.

Oluista piti tietysti ottaa tasting-setti, kun sai desin annoksilla läpi. Aika mitättömiä meidän makuun olivat. Aavistuksen tuli mieleen sellaiset kavereiden kotona jostain valmispakkauksista sekoittmat "lisää vain vesi" -tyyliset oluet ainakin osasta. Saimme kyllä jotkut valittua ruokajuomiksi silti. Tripel taisi olla oma suosikkini täälläkin, vaikka hieman turhan "helppo" lajissaan sekin. 
Ihan suosittu näytti tämäkin paikka olevan, joten eipä siinä mitään. 

La Rhumerie

Koska juhlimme (joskin 3kk myöhässä, muttatämä oli sovittu oikeana päivänä) J:n synttäreitä tänään, sallittakoon poikkeus ja menimme rommi-baariin.

Paikka osoittautui totaaliseksi pettymykseksi. Ensinnäkin kun menimme sisään, se oli ammuttuna täyteen ikäihmisiä. Siinä vaiheessa tajusimme jo, ettei tämä voi olla "baari". Suurin osa olikin tullut tänne syömään selvästikin. Paikka kuitenkin mainosti intohimoa rommiin.. No, emme antaneet sen heti huijata. Yritin hetken miettiä jotain drinkkiä (tarjoijan "avulla"), mutta luovutin ja tilasin lasin viiniä.

 Rommi kun ei ole minun heikkouteni, vaan ihan J:n oma juttu. Odotukset etukäteen taisivat hällä olla samaa luokkaa kuin aikoinaan Montpellierissä käydyssä rommi-baarissa, jossa letkeä baarimikko osasi heti J:n toiveiden mukaan suositella juomaa, haistatti ensin muutamaa ja löysi täydellisen J:n makuun. Nyt täällä tarjoilija ei ymmärtänyt toiveita joita J esitti ja pyysi toista tarjoilijaa apuun. Hän vaikutti ymmärtävän ja möi lopulta aika kalliin juoman, joka oli kuulemma huonointa rommia mitä J on ikinä maistanut. No, tämän jälkeen päätimme luovuttaa ja poistua paikalta. Palvelukin oli hieman töykeää, kun emme puhuneet ranskaa. Tähän emme ole törmänneet kuin kerran aiemmin Ranskassa. Silloin 2011 käydessämme "mäkkäriltä" hakemassa kahvin ja siellä silloin jaetun kartan. Yleensä olemme saaneet ihan parasta palvelua ja ystävällisyyttä joka puolella, osasi vastapuoli englantia tai ei.

Mikkeler

Niin hassua kuin se onkin, niin päädyimme nappaamaan Uberin ja menemään Mikkelerille. Uber on suht edullinen Pariisissa. Ei nyt mikään Tallinnan-halpa, mutta kuitenkin pisin ja kallein matka oli 16e (yöllä lentokenttäbussin pysäkiltä asunnolle) ja suurin osa 10e luokkaa. Myös Bolt toimi. Käytimme näitä vain iltaisin yleensä, kun halusimme käydä olutravintoloissa kauempana kämpiltä ja olimme kävelleet jo koko päivän. 

Mutta asiaan. Olimme ajatelleet että Mikkeler on varmasti edullisempi kuin aikoinaan Helsingissä ja ajattelimme ottaa desin annoksia. Tyrmistyimme kun selvisi että saatavilla oli vain isoja kokoja miedommista oluista. Kaikista vahvimmista taas sai vain pieniä. Omituinen systeemi, johon ollaan joskus törmätty vuosia sitten "perus-oltpaikoissa", muttei tällaisissa mihin yleensä väki tulee maistelemaan. Näytti kuitenkin että muut asiakkaat tilasivat sujuvasti koko ajan isoa tuoppia jotain perus-lageria, joten ehkä ainakaan aina täällä ei käy tällaisia maistelijoita jotka kaipaavat desejä. Sen lisäksi asiakkaat (ainakin keskellä viikkoa keväällä) näyttivät olevan opiskleijoita kaikki. Oltiin taas yli-ikäisiä siis. ;)

Vielä kun selvisi että paikan vessa on jyrkkien kierreportaiden päässä (ja minulla kipeä polvi), päätimme jatkaa matkaa yksien jälkeen.

La Binouze

Synttäri-ilta ei mennyt kuitenkaan pieleen, sillä samalla kadulla 350m päässä oli monien kehuma La Binouze. Ja tämä vihdoin osui nappiin, jos illan muut yritykset eivät. 

Tännehän me sitten jämähdimme lopuksi iltaa. Hauskasti jälleen täällä (kuten syksyllä Firenzessä ja Bolognassa) yhtäkkiä joku tunnisti meidät. Mykkä mies tuli tervehtimään meitä kännykkään viestinsä kirjottaen. Itse asiassa tuon viestintätavan takia muistinkin hänet, olin myynyt hälle olutta festareilla.

Jos löytämistämme paikoista (joissa ehdittiin käydä) pitäisi valita paras, niin kyllä se saattaisi olla La Binouze. Paikka oli viihtyisä, valikoima aika iso ja sielläkin sai katsella jääkaapeista itse mitä teki mieli ostaa, kuten yleensä suosikkipaikoissamme.

 

 Kansainvälisellä foorumilla osa moitti ettei valikoima ole enää niin hyvä kuin ennen, mutta meille kyllä löytyi sen verran ettei ehditty kolmella visiitillä maistella läheskään kaikkea mielenkiintoista. J vielä löysi ginejäkin täältä.

Bières Cultes Cardinal

Yhtenä iltana tullessamme Pantheonista päätimme kurkata tähän ravintolaan, joka oli juuri aukeamassa tälle päivälle. Bieres Cultes oli jälleen yksi kaupan ja ravintolan risteytys, joista pidämme. Heillä olisi itse asiassa ollut kaksi muutakin sijaintia Pariisissa, muttemme ehtineet niitä katsastaa. Liikaa olutturismi kun voisi kostautua nähnävyyksien katselulle. ;)

Paikka oli pienehkö. Siellä oli pariisilaiseen tyyliin aika viileää oven ollessa auki. Oli vielä tuulinen päivä. Valikoimaa löytyi taas aika moneen makuun. IPAt ja NEIPAt ovat täälläkin selvästi listan kärkipäässä suosiossa. Mutta löytyi toki muutakin ja kaupan hyllyissä vaikka mitä. Kaikki vaan eivät olleet viileässä. Jälleen valikoimaa olisi ollut enemmän kuin ehti maistella, etenkin kun kävimme ennen illallista. Pakko oli valita aika mietoja maisteluun tyhjään vatsaan.

Hauska yksityiskohta olivat olutaiheiset pelit. Olisipa ollut jopa belgialaisiin oluisiin keskittyvä Trivial Pursuit. Valitettavasti yhden vuoden ranskanopinnoilla ei kannattanut edes yrittää pelata.

Ah! la Pompe à Biere

Tämä olikin erikoisin olutravintola missä kävimme. Tai oikeastaan tämä ei ollut ravintola, vaan selkeä kauppa ja ehkä jopa tukkukauppa. Päädyimme tänne kun yritimme päästä käymään  Brasserie de l'Êtren panimolla. Google antoi osoitteeksi tämän osoitteen ja niin että panimo on rakennuksen keskellä. Etsimme sisäänkäyntiä, mutta emme löytäneet. 

Aika huomaamaton sisäänkäynti tännekin.

Panimon piti olla puoli tuntia vielä auki ja olimme jopa tulleet Uberilla jotta emme vaan myöhästy. Mutta emme löytäneet sisäänkäyntiä. Niinpä päätimme mennä kysymään viereisestä baarista. Kohdalle osui varmaankin reissun ensimmäinen ranskalainen jolla englannintaito oli oikeasti huono. (Yleensä se toki voi olla tyyliä "rallienglanti", muttei sen huonompi kuin monilla suomalaisillakaan). Hän ei ymmärtänyt mitä kysymme. Panimon nimen hän tajusi ja laittoi pöydälle heidän oluitaan. Niinpä luovutimme ja päätimme valita siitä kaksi heidän oluttaan. Panimo on erikoistunut villioluisiin. Ihan ok olivat, mutta ei nyt mitään sellaisia joiden takia olisimme seuraavana päivänä lähteneet uudelleen yrittämään panimolle. 

                 

Tulipa löydettyä hassu olutkauppa. ;) Jos olisimme olleet automatkalla omalla autolla (mitä tuskin ikinä tekisimme Pariisissa), olisimme voineet shoppailla täällä enemmänkin. Nyt listalla oli toinenkin panimo, joten emme ostaneet mukaan mitään. Sitä paitsi olimme tosiaan käsimatkatavaroilla reissussa tapamme mukaan. Emme olisi Suomeen voineet tuoda kuitenkaan ostoksiamme.

Paname Brewing Company

Äskeinen baari oli lähellä Villetten kanavaa ja seuraavaksi ylitimmekin sen ja menimme tutustumaan Paname Brewing Companyyn. Paikka oli huomattavan suosittu ja sillä oli isot ja meidän mielestä viihtyisät tilat vanhassa teollisuus(?)rakennuksessa. Myös terassi oli iso ja viihtyisä, kavavaan päin. Sattui vielä reissumme aurinkoisin päivä, joten terassille toivoimme pääsevämme ja pääsimmekin.

Ensin tietysti kuitenkin menimme sisälle katsomaan paikkaa. Huomasimme että tarjolla on "maistelulauta" desin annoksina. Aloimme miettiä mitä valitsemme siihen, kun tarjoilija kiinnitti huomion J:n hupparissa olevaan panimon logoon ja kysyi olemmeko alalla? Sanoimme että myyjinä vain, mutta tarjoilija ilmoitti siitä huolimatta haluavansa että maistamme kaikki heidän oluensa. Niinpä hän latasi koko rivin eteemme. :) Kiitimme kovasti ja lähdimme tarjottimen kanssa terassille, josta juuri ja juuri löytyi paikka.

Oikeastaan kaikki panimon oluet olivat ihan kelpo-tuotteita.Mitään erikoisempia kikkailuja kuten pastry-soureja ja imperial stouteja ei ainakaan tällä kertaa ollut, mutta sellaista suurempaan yleisöön uppoavaa hyvää perinteisempää laatua. 

Kurkkasin Untappdista ja kyllä heillä erikoisempiakin on ollut välillä. Paikka oli niin viihtyisiä, että olisimme saattaneet jäädä pidemmäksikin aikaa, ellei olisi ollut aika saada syötävääkin. Itse asiassa täällä oli kyllä hampurilaisia ym, mutta ei sillä hetkellä tehnyt mieli sen tyylistä. Ihan hyvältä annokset silti näyttivät ohi mennessään. Me siirryimme läheiseen italialaiseen ravintola Simonettaan pastalle.

L'Atalante

Ruaon jälkeen poikkesimme L'Atalanteen, jota olimme erehtyneet luulemaan panimoravitolaksi. Paikka olikin kuitenkin "vain" olutravintola, ja valikoima oli siihen nähden aika suppea ja yksipuolinen. Vaikka oli normaali arkipäivä, paikka oli kuin ammuttuna täyteen. 

Huomasimme pian olevamme outolintuja kun tilasimme jotut pienet lasilliset muiden ottaessa isoja tuoppeja ja kohta tajusimme että olemme varmaan tuplaikäisiä moniin muihin asiakkaihin nähden. Siihen päälle listamusiikki (auringon laskettua eti huhtikuun alun illassa enää tarennut terassilla) ja totesimme olevamme valmiita jatkamaan matkaa. Vika ei varmasti ollut paikassa, se ei vaan ollut "meille tarkoitettu". Ehkä oltiin vaan liian vanhoja. ;)

Liquiderie Bar

Koska oli viimeinen iltamme Pariisissa (ainakin tällä reissulla), päätimme vielä poiketa johonkin. Vertailimme Untappdista  Brussels Beer Projectin ja Liquiderie Barin valikoimia, ja päädyimme jälkimmäiseen. Mainittu sovellus on usein auttanut meitä valitsemaan mihin mennä näissäkin tapauksissa kun valikoimaa on liikaakin. Ehdolla oli kolmaskin, eli Brasserie de la Goutte d'Or, mutta se oli vielä enemmän väärässä suunnassa kämppään nähden ja kahteen emme enää voineet lähteä jotta ei lähde ihan lapasesta. ;)  Niinpä päädyimme Liquiderieen. Ja jopa olikin minun makuuni oleva paikka. Harmi vaan että monet mielenkiintosimmista oluista  olivat viinipullo-kokoa ja tyyliltään sellaisia joka ei taas kiinnostanut tuota matkakumppania. 

Lambiceja, villioluita, grape aleja, saisoneita ym olisi ollut isoissa pulloissa. Onneksi hanavalikoimakin oli oikein mielenkiintoinen ja tännehän sitten jämähdimme lopuksi iltaa. Myös pulloissa oli tummemmalla puolella mielenkiintoisia, mutta aika vahvoja (ei maun puolesta ongelma meille, muttei voi kovin monta ottaa), joista joku valikoitui jaettavaksi. 

Paikka oli aika viihtyisä muuten, mutta ihmettelimme samaa kuin välillä muissakin paikoissa. Ranskalaiset eivät taida olla vilukissoja! Vaikka päivä oli ollut lämmin, niin illalla tyyliin  22-24 välillä huhtikuun aivan alussa oli kyllä sen verran viileää, että ihmetytti kun ovet olivat sepposen selällään. Oli melkein sormikkaita ikävä! Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja avuliastaja antoi myös pieniä maistiaisia hanoista. Itse asiassa maksettuamme saimme jopa snapsit jotain talon omaa. Kaikille ei näitä annettu. Ehkä johtui tilaamistamme kalliimmista pulloista. Vaikka ei ne suomalaiselle kalliita olleet. 

 Heillä olisi ollut kauppakin (eri osoitteessa, muttei kovin kaukana), mutta olimme todellakin matkalla käsimatkatavaroilla, eikä kannattanut sinne poiketa. Myös kaupassa olisi ollut jokunen hana ja mahdollisuus juoda paikan päälläkin, mutta se oli mennyt kiinni jo aiemmin.

Vahva suositus tällekin paikalle. Ai huono lopetus Pariisin lomalle.

Beauvaisin yömyssyt "Konttorilla"

Viimeisen päivän vietimmekin Beauvaisissa (lähellä olevan Ryanairin lentokentän takia), jossa parilla oluella ehdimme käymään paikallisessa "Konttorissa", eli Au Bureaussa. Paikka oli aika viimeisen päälle sisustettu. Ehkä jopa vähän hupaisan "tyylikkääksi".

 


Täällä oli myös ruokaa, mutta se jäi testaamatta. Olutta oli aika suppea valikoima, kymmenkunta. Ei siis pärjää Tampereen Konttorille valikoimissa. 

Plussaa siitä että ne harvat hanatuotteet olivat ihan mielenkiintoisia. Etenkin belgioluiden ystävälle.

 (Ranskassa tosiaan Belgian vaikutus oluissa näkyy vahvasti, mitä en todellakaan moiti.) J sen sijaan päätti tilata yömyssyksi (aika aikaisin, sillä meidän piti yrittää nukkumaan 21 jälkeen!) GT:n. Tarjoilija ei tuntunut tehneen ikinä ennen drinkkejä, niin kömpelöä sen tekeminen oli. Ja jäät jäivät kokonaan puuttumaan, niitä piti pyytää erikseen ja ihmettelyn kera ne sitten lisättiin. 😄Olikohan tyttö ensimmäistä päivää tiskillä, vai eikö pikkukaupungissa myydä drinkkejä? 
Muita olutravintoloita täällä ei pahemmin ollutkaan. Jos nyt tätäkään ihan sellaiseksi voi laskea.

Yhteenveto: 

Upea oli olutkokemuksenakin Pariisi tällä kertaa, päin vastoin kuin edelliskäynnillä 2011 jolloin oluet ostimme kaupasta ja joimme majapaikkamme parvekkeella, koska ravintolat rajoittuivat irkkupub(eih)in joissa Guinness maksoi jo silloin toista kymppiä tuoppi. Nykyään kun halvemmalla saa pienpanimo-oluen.
Jos pitäisi valita suosikkipaikkamme niin ne olisivat varmaankin BEER, Binouze ja La ruée vers l'orge.
Omalle listalleni lisäisin vielä Liquiderie Barinkin, vaikka J ei löytänyt sieltä niin paljon kuin minä.