Valenciassa olutravintoloita jopa enemmän kuin museoita!

 Positiivinen yllätys olutkohteena

Ehkäpä odotukset Valencian olutravintoloiden suhteen eivät olleet meillä kovin korkealla, vaikka Googlella niitä paljon löytyikin, mutta yllätyimme ihan postiivisesti ja viikossa emme ehtineet joka paikkaan käymäänkään. Ainakin yksi ihan kiva paikka ehti reissumme jälkeen lopettamaankin, mutta heillä olikin kaksi ravintolaa kaupungissa, joten ei ihme.
Valenciassa on paljon opiskelijoita ja ehkäpä (etenkin hintatason ollessa paljon Suomea halvempi) auttaa paikkojen myyntiä. Olutvero on Espanjassa yksi EU:n alhaisimmista, noin 0,10 euroa litralta, kun Suomessa se on yli 1,80 euroa.

Buena Onda Gastro Bar & Craft Beer

Koska saavuimme kaupunkiin mukavasti alkuillasta ja toisaalta niin aikaisin etteivät ruokapaikat olleet vielä auki, poikkesimme heti kurkkaamaan pari olutravintolaa. Lähinpänä kämppää oli Buena Onda Gastro Bar & Craft Beer. Paikka oli aika kolkko meidän makuun, valikoima suppeahko (en tiedä vaikuttiko helmikuu, mutta toisaalta ei luulisi opsikelijakaupungissa) ja paikassa oli kylmä! (Suomalaiset ovat tottuneet siihen ettei sisällä palella, mutta Espanjassa ja Italiassa, ja joskus Ranskassakin saattaa pubit pitää ovet sepposen selällään talvellakin. Meillä se rajoittaa kyllä paikassa viihtymistä. Terveellistä?! ;) 

Mutta tästä huolimatta oikein ystvällinen palvelu. Vähän ainakin alkuillasta tosin tuli olo kuin olisi mennyt kotibileisiin liian aikaisin, kun muut eivät ole vielä tulleet. Paikalla oli lähinnä perhettä, vauvasta alkaen. Mutta tämä siis vain hupaisa huomio, ei moite.

Tyris On Tap

Koska otimme lopulta äskeisessä paikassa vain tölkin puoliksi, menimme Tyris on Tapiin, joka on Tyris-panimon taproom. Luulimme myös saavamme sieltä ruokaa kun se aukesi, mutta olimme unohtaneet että Etelä-Euroopassa on yleistä että ravintola aukeaa ensin, mutta keittiön puoli vasta myöhemmin. Joten ruoka jäi saamatta. Tyriksen oluet eivät ihan osuneet omaan makuun niin hyvin, että ei lopulta tullut käytyä täällä toista kertaa.

 



Jonkun verran oli kyllä vieraskaapissakin oluita, mutta koska löysimme sitten muitakin paikkoja, niin ei tämä niin kurmannut että olisimme uudelleen poikenneet.

Oluissa ei sinänsä mitään vikaa toki ollut, mutta ei mitään "vau"-fiilistä tullut itselle. Paikka näyttää yhä olevan auki, vaikka jostain syystä ovat somessa heittäytyneet todella epä-aktiivisiksi.  Pizzoista emme voi sanoa mitään, sillä niitä emme tosiaan saaneet tilattua.

The Market Craft Beer

Jahka olimme saaneet jotain syötävää ensimmäiseen iltaa, päädyimme kolmanteen paikkaan The Market Craft Beeriin  ja tästä tulikin sitten viikoksi meidän "kantabaarimme". Vaikka jääkaappi ei ollut kovinkaan iso, siellä oli kiitettävästi tuotteita laidasta laitaan.

 

Paikan sisutus oli myös mukavan erilainen (jäimme miettimään mistä penkit esim ovat peräisin?) ja me saimme kyllä ystävällistä palvelua paikkaa pitäneeltä pariskunnalta. Yhtenä iltana (juurikin juhlimme pyöreitä vuosiani) kumpikaan heistä ei ollut paikalla ja "vieras" tarjoilija oli tyyliä "jäykkä mutta asiallinen", eli ei mitään ongelmaa silloinkaan. 

                 

(Googlen arvosteluissa osa oli sanonut palvelua töykeäksi, jota oli vaikea ymmärtää. Ehkä joku kulttuuriero, suomalainen on tyytyväinen hyvin asialliseen perus-palveluun, joka voi yltiösosiaalisista tuntua jopa töykeältä?) Jos jotain negatiivista, niin hintoja ei ollut näkyvillä jääkaapissa. Yhtä lukuunottamatta kaikki juomat olivat kyllä todellakin edullisia. Se yksi oli 3 Fountainen vadelma-lambicin vuosikertaversio. Se oli kallein ikinä ostamani olut. Kun hintaa oli 38e, täytyy sanoa ettei se ihan ollut hintansa veroinen. 

 

Mutta täällä kävimme reilun viikon visiitillä lähes joka ilta. Toki sijaintikin vaikutti, lyhyt kävelymatka kämpiltä.

La Boutique de la Cerveza

Olemme aina tykänneet "olutkaupoista joissa voi juoda". Eli kuten Pien Helsingissä. Ja La Boutique de la Cerveza täällä. Voi itse tutkia valikoimaa ja sitten kävellä tiskille pullon tai tölkin kanssa ja pyytää vain avaamaan. 

Toinen hyvä puoli on että näissä paikoissa yleensä hinnat ovat selkeästi esillä. Ja kun juomia voi itse tutkia, ei käy niin ettei tiskin takana oleva työntekijä joko ymmärrä (kunnolla englantia) toivettasi mitä kaipaat tai ei tunne oikein oluita. Tähänkin joskus törmännyt. Itse kun jo 14 vuotta myös myynyt olutta, niin joskus käynyt mielessä että tekisi mieli hieman neuvoa myyjää. Kuten Sisiliassa yhdessä paikassa jossa tarjoilija sanoi esitellessään tuotteita lambiceista että "nää on vähän niin kuin viiniä".



Mutta tämä paikka oli siis makuumme, vaikka ei nyt ihmeellistä sisutusta tms. Kämpiltä katsoen se oli niin kaukana, että aukioloajat huomioon ottaen sinne oli hieman vaikeampi poiketa. Mutta suosittelemisen arvoinen paikka. Pöytiä ja penkkejä oli muutamia. Kuvistani ne eivät pahemmin näy.

Ruzanuvol

Lähellä edellä mainittua sijaitsi naisten omistamaksi merkattu ravintola Ruzanuvol, joka myy italialaisen Birrificio Italianon oluita.  Paikka oli ihan viihtyisä, valikoima aika suppea.
Sisustus ihan hauskan näköinen vanhoine tiiliseinineen. (Eivät näköjään näy kuvissani.)

Täälläkin oli syötävää, paljolti erilaisia tapaksia, ehkä vähän jotain muutakin. Emme olleet nälkäisiä poiketessamme täällä  Palau de les Arts:sta tullessa. Paikka oli aika sopivasti reitillä matkalla vanhaan kaupunkiin. Osuimme tänne juuri avaamisen jälkeen, joten tunnelmasta ei osaa sanoa mitään isompaa. Olimme ainoat asiakkaat. Täälläkään ei tullut uudelleen käytyä, vaikka ei mitään vikaakaan ollut. Varmaan jos olisimme ehtineet uudelleen tuonne La Boutiqueen, olisimme saattaneet poiketakin.

Beers and Travels

Illallisen jälkeen poikkesimme Beers and Travels -baariin. Paikasta sai netin perusteella hieman erilaisen käsityksen kuin paikan päällä.  Se mainosti että heillä on kaupungin laajin olutvalikoima ja eniten hanoja. Etenkin ensin mainittua epäilen kyllä ainakin vanhaksi tiedoksi. 

Olutvalikoimasta meidän silmissä tylsän teki ehkä se, että lähes kaikki oluet olivat ennestän tuttuja, eli myynnissä myös Suomessa monissa ravintoloissa. Ei siis mitään vikaa, muun muassa paljon takuuvarmoja belgejä jne. Mutta toisaalta jos saan samoja Alkosta tai monesta ravintolasta Suomessakin, niin se hieman laskee kiinnostusta silloin kun ollaan kuitenkin kaukana kotoa. Paikallisia pienpanimoita (edes ylipäätään espanjalaisia) ei näkynyt listalla. Nyt sivuilla näkyy jokunen, muttei monta.
Paikka ilmeisesti ainakin joskus (on järjestänyt?) olutmatkoja. En ihan ole varma onko näin yhä, mutta siitä nimi juontaa.

Sisään mennessä kiinnittyi huomio pariin outoon pikkutankkiin ja mietimme tekevätkö he olutta itsekin? Mutta ei, kyseessä on Estrella-panimon tekemät pastöroimattomat oluet, jotka toimitetaan ilmeisesti tällaisilla "pikkutankeilla" ravintoloihin. 

Muistuttavat kuulemma kellarioluita. Ei kiinnostanut niin paljon että olisi tullut maistettua. Siirryimme yömyssylle Marketiin.

Las Cervezas Del Mercado (Central)

Pääkauppahalli Centralissa on myös olutkauppa. Se on auki kauppahallin aukioloaikojen mukaan, ja enemmänkin tarkoitettu kotiin ostamista varten. Meillä oli Airbnb, mutta emme sinne paljoa viitsineet ostaa, koska iltaisin on kiva istua kaupungilla missä näkee ihmisiä, eikä kaksin kämpillä. Meidän käydessämme valikoima ei ollut myöskään kovin jännittävä jälleen suomalaisesta näkökulmasta, mutta kurkkasin Googlesta uusia kuvia ja vaikutti että valikoima olisi lähes tuplaantunut.

 Ehkä siis ihan hyvä vaihtoehto napata jotain kämpille tai hotellille. Tosin yllä mainitun La Boutiquen valikoima lienee silti hieman mielenkiintoisempi ainakin pienpanimo-oluiden ystävälle. Nyt joidenkin (Googlen) kuvien mukaan näyttäisi kuin tännekin olisi tullut tuoleja ja pöytiä, mutta ehkäpä kuvat ovat väärän liikkeen profiilissa, sillä toisen kauppahallin liikkeellä on aivan sama nimi. Ja Facebookin avulla selvisikin että ovat nykyään saman omistajan. Se selittääkin Centralin parantuneen valikoiman! 

Red Lion

Tänne eksyimme vahingossa. Olimme tulossa syömästä Metropolis .baarista, kun sopivasti Red Lionin kyltti mainosti belgialaisia oluita. No, toki ei paikallisia, mutta päätimme kurkata sisään ja jäimme yksille. 

Nettisivua en ainakaan nähnyt, mutta osoite on C. de Puerto Rico, 25, L'Eixample. 
Paikka on enemmän sellainen klassinen vanhan ajan (ehkä brittityylinen) pubi, mutta mainittakoon nyt kun kerran kuviakin olin napannut.

 Ja eihän näissäkään mitään vikaa ole. Etenkin kun ihan hyviä ne oluet joita tarjolla. Ei kuitenkaan tullut uudelleen käytyä.

Olhöps

Kun olimme Valenciassa, Olhöpsillä oli vielä kaksi ravintolaa. Nyt pienempi niistä on suljettu, mutta isompi jatkaa yhä. Hieman ehkä ihmettelimmekin miksi heillä oli kaksi paikkaa ja vieläpä aika lähellä toisiaan. Tämä oli myös aika mukava paikka ja valikoima oli laaja. Kävimme kahteen kertaan ja meinasimme mennä kolmannenkin, mutta tarkistimme aukioloajat ja huomasimme sen olevan kiinni, joten viimeisen illan visiitti jäi tekemättä. 

Ravintola on alueella jossa on aika paljon "yöelämää" ja etenkin viikonloppuna voi olla hyvinkin vilkasta. Itse pyrimme välttämään pahimpia ruuhka-aikoja, mutta toki joskus se ei ole mahdollista jos ei viivy kaupungissa kauaa. Paikka mainostaa olevansa "pohjoismaalaistyylinen", jonka takia kävi väkisin mielessä onko ne ö:n pisteet ihan oikeassa paikassa nimessä. ;)

Heillä on 10 koko ajan vaihtuvaa hanaa ja väittävät ainakin että 100 erilaista pullo- tai tölkkiolutta.Toisaalta kun kurkkaa Untappdiin heidän listaansa (heillä tosiaan on lista siellä), niin kyllähän tuo määrä näyttää kopa ylittyvän. Paikka on perustettu 2014 ja näemmä 2025 oli suljettu paikka jossa ensin vierailimme. (Sen kuvat jätän nyt pois.)

Mikäli olette yhä kriittisiä musiikin suhteen kuin me, kannattaa ehkä tarkistaa osuuko vierailuunne DJ-ilta, joita näemmä on 2 kertaa kuussa perjantaisin. Sen jälkeen voitte päättää haluatteko tähdätä näihin iltoihin vai niihin muihin kuten me.

 

Bukowski Craft Beer Bar

Yksi mukava paikka oli myös Bukowski Craft Beer Bar. Se oli aika kaukana kämpiltämme, mutta kävimme sielläkin kahteen kertaan. 

Myös täällä oli jääkaapissa jonkun verran juomavalikoimaa ja toki myös hanatuotteita. Ystävällinen palvelu täälläkin ja saatavilla tapaksia ainakin joitakin laatuja.Täälläkään emme niitä testanneet, sillä kävimme ruokailun jälkeen.

Tälle paikalle kiitosta siitä että keskittyvät pääasiassa espanjalaisiin oluisiin. Itse ainakin tykkäämme reissussa maistella kyseisen maan omia juomia. Siitä tulee osa lomakokemusta, maistaa jotain mitä ei varmasti löydy Suomesta. Tai no ainakaan ihan helposti.Toki osa espanjalaisista käsityöläispanimoista oli ennestään tuttujakin. Tallinnassa käydessäkin niihin välillä törmää.

Cafe Berlin

Välillä pitää astua epämukavuusalueelleen. Tai ehkä tuo on hieman liioiteltua, mutta en niin tunne oloani kotoisaksi drinkkibaareissa. Mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi, ja koska J on alkanut näistä vähän kiinnostua viime vuosina, etsin yleensä yhden tällaisen paikankin reissulle. Nyt se oli Cafe Berlin. J tilasi jonkun erikoisemman gini-drinkin kuten yleensä (ellei hän löydä jotain rommi-drinkkejä tai ihan rommia) ja minä päädyn yleensä johonkin sitruunapohjaiseen. Ellen ota lasia viiniä. Nyt maistoin paikan limoncello spriziä ja ihan ok tuo oli. Veikkaan että viiniä oli sujahtanut enemmän kuin Suomessa maistamissani. Ja tämä oli siis hyvä asia, ei ollut ihan niin limsan makuista. Ai kamala, en ole oikeasti mikään drinkintekijän unelma-asiakas. 

Muistan kun kerran olimme isommalla porukalla menneet suosittuun drinkkibaariin, jossa sekoiteltiin asiakkaan toiveen mukaan hienoja juomia. Muille tuli jopa erikoisia laseja ja jännittäviä sekoituksia, kun minun juomani tuli suorassa kapeassa lasissa (kuin parikymppisenä kotna tehdyt vodka-ginger alet) ja maistui spritelle. Taisin olla tylsän kuuloinen toiveissani. Tämä ei varsinaisesti vakuuttanut minua drinkkibaarien hienoudesta omalla kohdallani. Vika on siis minussa.
Täältäkin päädyimme yksien jälkeen Ölhopsiin.

Valhalla

Valhallaan meno olikin aika mielenkiintoinen reissu. Ja nyt matkaopas (eli minä) oli tehnyt huonot pohjatyöt. Puolustuksekseni sanottakoon, että lomallahan voi mennä päivistä sekaisin, ja näihän tässä kävi. Päätimme tapamme mukaan kävellä, kun lähdimme tutustumaan uuteen kaupunginosaan. Matkaa oli vähän enemmän, mutta ilma oli lämmin ja tykkäämme kävellä, joten mikäs siinä. Google Maps antoi matkalle kestoa noin tunnin. Mutta aikomuksenamme oli käydä kolmessa eri ravintolassa tällä "kävelyllä". Ensin suuntasimme  Cerveceria Comic -ravintolaan, joka oli kauimpana. Vitsailimme matkalla Turun loistavasta Cosmic Comic Cafesta ja sen "sivupisteestä" täällä. Kun pääsimme perille, luulin ensin katsoneeni aukioloaikoja väärin, kun ovi oli kiinni. Karu totuus selvisi hetken päästä kun tajusin että olimme paikalla päivänä jolloin baari oli suljettu! No, ajattelimme suunnata lähellä olevaan  Bendita Birraan, jossa olimme ajatelleet saavamme ruokaakin. Paikka kun mainosti myös hampurilaisia. Mutta ennen kuin lähdimme sinne, tarkistin aukioloajat ja totesin senkin olevan sinä päivänä suljettu!

 Täytyy sanoa että on minulla ihana mies, kun ei haukkunut minua maan rakoon. Melkein oli kylmä hiki otsalla kun hypimme ison tien yli kohti Valhallaa.. Joka sentään oli auki! Yksi kolmesta jonka takia kävelimme tunnin..

Onneksi Valhalla oli kuitenkin auki, ja siellä oli ihan mielenkiintoinen olutvalikoima. Sen verran mielenkiintoinen että yritimme epätoivoisesti löytää sen läheltä ruokapaikkaa (koska olimme luulleet syövämme tuolla olut+burgeripaikassa), mutta lähistöllä ei ollut auki kuin tyyliin grillikioskia tai hampurilaisautomaatti! 

Oli pakko luovuttaa ja nappasimme FreeNow-sovelluksella kyydin päivällä näkemäämme hampurilaisravintolaan.  Uber tai Bolt kun ei Valenciassa ainakaan silloin toiminut. Tämä sovellus tuli testattua 2 kertaa, ja tällä kertaa se vei meidät väärään ravintolaan ja seuraavalla kerralla se ei tullut noutamaan meitä oikeasta paikasta.. 

Las Cervezas del Mercado-Colon

Eräänä päivänä kun oli hieman tekemisen puutetta, hoksasin että olemme aika lähellä

Las Cervezas del Mercadoa joka sijaitsi vanhassa avokauppahallissa, jossa nykyään on lähinnä ravintoloita. Kuten yllä todettu, omistaja on sama kuin nykyään Central kauppahallissa.  Meidän käyntimme aikaan Centralin valikoima oli aika paljon suppeampi. 

Poikkesimme siis tänne ex tempore ja lounasaikaan. Täältä sai myös lämpimiä tapaksia ja tilasimme patatas bravas (jos jollekin vieras, niin ovat kuin pannulla paistettuja esikeittettyjä perunoita majoneesin ja/tai tulisen kastikkeen kera, tosin nykyään valitettavan monesti saattaa saada kuin kuution muotoisia ranskalaisia) ja yhdet oluet. Itse valitsin vaalean kookos-oluen. Oli muuten hyvää, en ole ikinä missään muualla tähän törmännyt.

 Oluiden valikoima oli todella paljon isompi kuin toisessa (joka tuskin vielä 2024 oli saman omistajan) liikkeessä ja tosiaan täällä olisi ollut pöydät ja tuolitkin istuskella pidenpään, mutta ei nyt lounasaikaan viitsitty jäädä vaikka lomalla oltiinkin. Sitä paitsi sattui harvinaisen lämmin päivä helmikuuksi ja teki mieli ulos aurinkoon. Suunnittelimme tulevamme joku päivä uudelleen illemmalla, mutta tämä vaan jotenkin jäi.

Yhteenvetona täytyy sanoa että Valenciassa oli enemmän "nähtävää" iltaisin kuin päivällä. Aina kun näitä olutpaikkoja bongaillaan, niin ei edes ehditty kaikkiin paikkoihin viikossa. Ja osaan olisi mennyt mielellään uudelleenkin, mutta olisi tullut liian kostea reissu. Valenciassa oli lisäksi sama ongelma kuin usein Italiassa. Olutravintolat aukeavat vasta illalla. Eli päivällä nähtävyyksien lomassa ei pysty pahemmin poikkeamaan yksillä missään kunnon olutravintolassa. Tai no tuo viimeksi mainittu oli päivällä auki. Tämän takia kaikista kauimpana olleet paikat jäi käymättä (noiden kahden kiinni olevan lisäksi) . Neljä paikkaa oli aika kaukana ja lähellä rantaa, iltojen ollessa aika viileitä vielä. Yksi paikka on näköjään lopettanut, mutta jos kiinnostaa niin kolme muuta ovat pystyssä yhä. Jos olet rantaihminen ja kesällä liikkeellä, saattavat olla paremmin sinun reitilläsi kuin meidän. Eli Zero 11 Cabañal josta saa myös ruokaa (tapaksia, hampurilaisia ym) ja StoneCastle Brewery , joka (kuten nimikin vihjaa) on ihan oikeasti panimoravintola. Tämä jäi ehkä eniten siksi harmittamaan. Lisäksi vielä hieman hankalasti sijainnut Sanders CraftBeer, jolla vaikutti olevan jotain ruotsalaisviboja. Ruotsinlippua, hirventajaa, jopa lihapullia ym näkyy kuvissa.

Eli jano ei Valenciassa kyllä tule oluenystävällekään. 
 ¡Salud!

Pyöreitä vuosia juhlistamassa Valenciassa 2024

Pakoon talvea syntymäpäivänä

Tuli tuossa pari vuotta sitten täytettyä pyöreitä ja ajatus oli että tämä merkkipaalu pitää kohdata jossain missä ei ole talvi. Helmikuu ei ole ihan paras ajankohta lähteä talvea pakoon pienellä budjetilla ja kun Aasia ei oikein kiinnosta. Ihan lämpötiloja vertaamalla paikoista missä emmem ole ennen käyneet päädyimme lähtemään Valenciaan. Nythän sinne tarjotaan suoria lentoja Suomesta, joten aika vihdoin kirjoittaa reissusta.

 

Tästä on tosiaan pari vuotta ja vasta nyt kirjoittelen, mutta siihen on useampi syy. Yksi niistä syistä on kuitenkin myönnettävä olevan se, että ehkä 8 päivää Valenciassa oli liikaa. Ehkä se ei olisi sitä rantaihmiselle kesäisemmällä kelillä, mutta näin kaupunkilomia suosivalle helmikuussa se oli vähän liian pitkä aika. Etenkin kun yleensäkin mieluummin vaihdamme maisemaa lomalla useamman kerran.
Nyt kun Finnairkin aloittaa lennot Valenciaan ajattelin kuitenkin kirjoitella jotain matkastamme. Kaupungissa ei varsinaisesti mitän vikaa ja ihmiset olivat paljon ystävällisempiä (tämän olin kuullutkin ennakkoon) kuin monissa muissa Espanjan "ei rantalomakaupungeissa".  Ja hieman paremmin väki osasi englantia kuin ainakaan meille Barcelonassa ja Madridissa osuneet muutamat paikat. Vain kerran iski kieliongelma.

Majoitumme jälleen Airbnb-kämpämässä tapamme mukaan. Välillä kuulee kyllä moitteita näissä asumisesta, mutta asioilla on aina monta puolta. Ja me nautimme lomista enemmän kun majoitus on asunnossa eikä hotellissa. 

Haluamme myös asua hyvin keskeisellä paikalla. Tämä asunto oli aivan kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Asunto oli siisti ja viihtyisä, siellä oli lämmitys ja hissi. Ainoa pieni miinus siitä, että suihkussa käydessä sai todella varoa ettei lattia lainehdi. Mutta menisimme uudelleen. Jos nyt siis menisimme Valenciaan vielä. Tuskin menemme. Harvoihin paikkoihin menemme uudelleen. Pariisi, Rooma ja Lontoo taitavat olla ainoat, jos Tallinnaa ei lasketa.

 Ciudad de las Artes y las Ciencias

Ensimmäinen aamu alkoi sateisena ja päätimme heti käyttää sen sitten sisätiloissa, tutustumalla kaupungin tunnetuimpaan nähtävyyteen, eli suunnaksi Ciutat de les Arts i les Ciències.

 Kun saavuimme lippuluukulle, myyjä huomautti että emme mitenkään ehtisi kiertää museota enää tänään. Olemmeko varmoja että ostamme lipun samalle päivälle? Kello oli 13.30, paikka meni kiinni klo 18. Me taas olimme varmoja ettemme ikinä kuluttaisi niin paljon aikaa missään museossa. Itse asiassa 16.30 olimme kiertäneet jo mielestämme tarpeeksi museota ja lisäksi akvaariossa. Toki tämän perusteella ei kannata omaa aikatauluaan miettiä. Vaikka me pidämme museoista, niin emme ole niitä ihmisiä jotka tutkivat jokaisen esineen ja taulun pikkutarkasti läpi.

 Täällä oli lisäksi tiedepuolella aika paljon enemmän ehkä lapsille suunnattuja juttuja, jotka skippasimme. Muutama lentokone ym ja sen lisäksi enemmän sellaisia "opettavaisia"  "miten joku laite toimii" -tyylisiä. Melkein sanoisimme itse että näin kahdelle keski-ikäiselle ilman lapsia täällä oli aika vähän nähtävää.

 Lapsiperheelle ehkä vähän  enemmän. Vaihtuvia näyttelyitä on myös, nyt sellainen oli Pixarin näyttely, jossa sielläkin oli aika vähän nähtävää. 

Ikuistettua tuli sympaattinen Wall-E. Suurimmaksi osaksi oli kuvia. 
Hienointa täällä oli rakennus itsessään.

Akvaarion puolella oli enemmän nähtävää, mutta aiemmin esim Lissabonin akvaariossa käyneenä tämäkin oli vähän ajan tappamista. Ihan hieno paikka, muttei mikään "pakko nähdä". Erikoisin ehkä oli meduusaparvet, joita oli monessa paikkaa. 

Tunnelissa pääsi kulkemaan kalojen ja haikalojen, rapujen ym keskellä.

Kalojen väriloistoa.

Akvaarion ulkopuolella oli erinäisiä vesilintuja ja krokotiilikin löytyi.

El Umbracle

Aivan tiedekeskuksen kupeessa on eräänlainen nähtävyys, joka on metalliverkon sisällä oleva palmutarha, keskellä kävelytie. Kuulemma täällä on välillä tapahtumia, mutta helmikuussa siellä oli vain palmuja.

 

Ihan kiva, mutta onneksi ei mikään pääsymaksullinen, sen verran nopeasti katsottu. Ehkä joku (Google-arvostelujen perusteella ainakin) tykkää vain istuksella siellä palmujen keskellä. Kesällä saattaakin olla kiva olla puiden varjossa täällä.

Park Gulliver

Tämä ei ole edelleenkään lapsettoman parin kohde, mutta pakko mainita. Hauskan näköinen ja voin kuvitella että lasten mielestä jännittävä paikka on Park Gulliver, josta ei oikein löytynyt englanninkielistä infoa. Mutta sen verran kurkimme, että siellä "makaa" valtava jättiläinen, jonka päälle lapset voivat kiipeillä ja leikkiä, laskea sen päältä pyllymäkeä jne. Alueella on kuuemma myös julkiset vessat, jotka ovat toki kiva lisä jos aikaa viettää pidempään.

Jardín del Turia

Kaikki yllä mainitut sijaitsevat Jardín del Turia- puistossa joka on rakennettu entisen Turia-joen uomaan. Joki tulvi niin usein, että 1970-luvulla se päätettiin ohjata kiertämään kaupunki. Niinpä sen entistä reittiä pitkin kiemurtelee nyt vehreä puisto läpi kaupungin.

Koska puisto on ennen ollut joki, sen yli menee vanhoja siltoja. Yllämainittujen lisäksi sen alueelta löytyy mm. eläintarha ja urheilupaikkoja.

La Pizza

Ensimmäisenä iltana jouduimme tyytymään tapaksiin (siskoni huomautti ettei niihin "tyydytä", mutta aika köyhästi päivällä syöneenä vähän olisi kaivannut ihan oikeaa ruokaa) kun emme löytäneet auki olevaa ruokaravintolaa. Vaikka yleensä syömme myöhään, niin joskus reissussa jää päivällä syöminen vähiin (päivällä ne tapakset ovatkin hyvä idea, mutta joskus vaan jää) niin Etelä-Euroopassa meinaa olla ongelma saada syötävää kovin aikaisin. Monissa paikoissa esim keittiöt aukesivat vasta 20 tai jopa myöhemmin. Nyt ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä uhkasi käydä sama kuin illalla ja olimme viisaampia ja etsimme valmiiksi netistä aukiolevan ruokapaikan. Kuten nimestä ehkä arvaattekin, se oli pizzeria. Pizzat olivat La Pizzassa oikein hyvät ja laskun kanssa pöytään tuotiin pienet limoncellot.  Huomasimme myös kuinka tarjoilija teki vieressä pasta-anooksia pyörittämällä pastaa valtavan parmesaanikiekon sisällä. Hauskan näköistä touhua.

Parmesaanikiekko, jonka sisällä tarjoilija pyöritteli spagettia annokseen. 

Kävelimme öisen kaupungin läpi oluelle jo tuloiltana löytämäämme pubiin (kirjoitan taas oman postauksen olutpaikoista) ja ihailimme illan näkymiä. 

Hauskana yksityiskohtana tuli graffiti, jonka joku sika oli mennyt seinään sotkemaan. ;)

La Central

Julkisivu Placa de la ciutat de Brugesin puoleinen julkisivu.

C/ de Palafox puoleinen julkisivu. 

Seuraava päivä valkenikin aurinkoisena, mutta koska olimme päättäneet aloittaa sen kauppahallista, La Centralista, niin sinne suuntasimme. Valencian keskuskauppahalli on Euroopan suurin ruokatavaraa myyvä kauppahalli. 

Siellä on 250 kojua. Se on auki 7.30-15.00 ja täynnä kaikkea mahdollista ruokaa mitä maa päällään kantaa. Jättiläisravuista ja mustekaloistta kinkku-suklaaseen! 

Ja upeita leivonnaisia vitriinitolkulla.

 


Ja itse halli on upea rakennus. Jo sen takia sinne kannattaa poiketa ja katsella yläilmoihin tiskien lisäksi. Kauppahallissa voi toki myös lounastaa, etenkin tapaksia on hyvin tarjolla.




 

Ja alkoholijuomiakin laseittain. Ostettiin lasilliset cavaa, kun oli muka niin ihmeellistä, mutta nykyään tuo näkyy onnistuvan Tampereen kauppahallissakin. ;)

Kauppahalli on valmistunut 1928, se on 8000 m2 ja sen edessä on sunnuntaina joitakin antiikki-/keräilytavaramyyjiä ja maanantaisin muuta torimyyntiä. Aika vähän kuitenkin verrattuna moneen muuhun Etelä-Euroopan kaupunkiin. Ehkä olisi harmittanut jos oltaisiin kaukaa tultu tuon takia. Koska oli kämppämme lähellä, niin näppärästi poikettiin. Ja siis toki itse halli kannattaa katsastaa minä tahansa päivänä.

 

Lonja de la Seda

Kauppahallin takana on hieno Lonja de la Seda, joka on Unescon maailmaperintökohde.
Sen sisäpihalla kasvoivat appelsiinit jo helmikuussa ja sisätiloissa etenkin katot hurmasivat kauneudellaan. 

Useammassa huoneessa oli erikoinen hieno katto. Myös ison salin lattia oli erikoinen, melkein vaikea uskoa että  se on pääasiassa 1400-luvulta peräisin.

Rakennus edustaa myöhäisgoottilaista tyyliä ja se on alunperin ollut käytössä silkin tukkukauppialla. 

                   La Senia

Kauppahallissa ja museossa käynti sai vatsan kurnimaan ja päätimme mennä kerrankin syömään tapaksia. Vaeltelimme pieniä kujia kauppahallin takana ja ihmettelimme kun moni paikka oli kiinni, vaikka siesta-aikaanhan väki käy lounalla. Löysimme kuitenkin La Senia-nimisen ravintolan, joka ilmeisesti oli päässyt myös Michelinin suosittelulistalle. Usein niistä suosituksista löytynyt meille joille "tähtipaikat" on liian hienoja ihan mukavia ruokapaikkoja muuallakin. 
Söimme "kanarialaisia perunoita" eli niitä runsaassa suolavedessä keitettyjä kurttuisia ja chilikastiketta ja paistosta joka muistutti hieman pyttipannua. Kinkkua, perunaa ja kananmunaa. Joimme lasit rose-viiniä ja vichyä ja lasku oli 28€.

La Torres de Serranos

 

Lounaan jälkeen jatkoimme kaupunkikävelyä ja kauniiden kujien ja aukioiden jälkeen päädyimme 1300-luvulta peräisin olevalle kaupunginportille. Portti/tornit tehtiin keskiajalla paitsi kaupungin suojelua varten, myös jonkinlaiseksi arvovallan merkiksi.

1500-luvulla niitä käytettiin myös vankilana. 1800-luvulla kaupunginmuuri purettiin, mutta portti säilytettiin. Sisällissodan aikaan siellä säilytettiin myös taideteoksia.
Kaupungin vuotuiset Fallas-festivaalit alkavat portilta. Fallat ovat valtavia "nukkeja" joita kuljetetaan kulkueina  pitkin kaupunkia huhtikuun lopulla.

Maksoimme pääsymaksun ja kiipesimme tornin keskikerrokseen katsomaan maisemia. Ihan nättiä oli sisällläkin. Ylimpään kerrokseen emme lähteneet kiipeämään, koska portaat olivat jyrkähköt kiukuttelevalle polvelleni. 

Ihan hienosti näkyi maisemaa kaupungille jo tuoltakin tasolta. 

Museo del Corpus

Ihan vahingossa päädyimme museoon jossa esiteltiin "nukkeja" joita Corpus Christi -juhlan aikaan kannetaan ympäri kaupunkia. Museo del Corpus oli yhtäkkiä reitin varrella, ja koska sisäänpääsy oli ilmainen, kurkkasimme sisään ja päädyimme kiertämään ja katselemaan valtavia hahmoja joita kuljetetaan joko erilaisin kulkupelein tai sitten niiden sisällä on ihminen joka liikuttaa sitä. 

Ei ehkä ihan helppoa kävellä moisen kapistuksen kanssa ja katsella harsokankaan läpi eteensä. 

Nukkejen koosta saa käsitystä kun huomaat ison ruudun puvussa "polvien" yläpuolella. Se on se verkko josta nuken "kuljettaja" näkee ulos.

Tämä näiden nukkejen kulkue järjestetään 60 päivää pääsiäisen jälkeen. Tällaisten kulkueiden aikana majoituksetkin voivat olla huimasti kalliimpia. Matkaa varatessa se kannattaa ottaa huomioon, mikäli ei halua maksaa ekstraa. Tai vaikka haluaisikin, jos haluaakin tähdätä näiden aikaan.

Sisäänkäyntiä oli vaikea havaita, huomasimme sen vahingossa.

 Toinen kulkuejuhla on Fallas. Kirjoitan niiden museosta myöhemmin.

Casa dels Gats

Hauska pikkunähtävyys on Casa dels Gats. Kuten nimestä saattaa arvata, se liittyy kissoihin. Kyseessä on erään talon muuriin tehty "kissatalo" jonka läpi kissat pääsevät sisään ja turvaan kadulta. Se löytyy osoitteessa C/ del Museu, 11, Ciutat Vella. Harmiksemme emme nähneet yhtään kissaa ovella, emmekä kurkiessamme sisään. Ovi on kokoa kissa, eli kovin pitkälle siitä ei voi paljoa kurkkia. 

Tarinan mukaan vuonna 1094 kaikki kissat määrättiin hävitettäväksi, mutta 4 kissaa selvytyi. Niiden muistoksi rakennettiin tämä paikka. Kissat pääsevät ilmeisesti jollekin sisäpihalle oven kautta.

 Russafa

Päätimme lähteä illalla tutustumaan Russafan kaupunginosaan, jonka sanottiin olevan kovassa nosteessa etenkin yöelämän osalta. Kiersimme Coloseumin tyylisen härkätaisteluareenan Plaza del Torosin (kyllä, valitettavasti härkätaisteluita järjestetään yhä Valenciassa, tämä oli meille yllätys! Emme toki vierailleet areenalla) ja päädyimme vilkkaaseen kaupunginosaan täynnä nuorempaa väkeä ja baareja. Ilmeisesti opiskelijat viihtyvät täällä paljon. 

Onneksi löysimme alueelta muutakin, mutta erikoisin juttu oli aivan "puskista" ilmestynyt karnevaali joka kulki pitkin alueen katuja tanssien ja musiikkia soittaen. He myös vetivät mukanaan pienenpiä lavoja koristeineen ja tanssioineen kuin Corpus Christin tai Fallasin aikaan.
 Kirjoitan alueesta lisää olut-aiheisessa postauksessa.

Bistro Metropolis 

Päädyimme hetken ihmeteltyämme Metropolis -ravintolaan syömään, sillä suurin osa paikoista oli täyteen varattuja. Söimme patatas bravasit (no, paistettuja perunoita) ja kanaa friteerattuna. 

Kaksi annosta molempia, litra vichyä ja kaksi pientä olutta maksoivat 43€.

Cripta Arqueológica de la Prisión de San Vicente

Kylläpä onkin näppärä nimi paikalla. Kyseessä on argeologinen kohde, San Vicente Martirin vankilan krypta 300-luvulta. Paikka oli aika pieni ja nopea kiertää, mutta toisaalta pääsymaksu 2€, joten ainakin tällaiselle kaikenlaisista raunioista (tai kivikasoista kuten äitini sanoo) pitävälle se on ihan mielenkiintoinen kohde. 

Mieluummin pieni ja mielenkiintoinen kuin iso ja pitkäveteinen.
Paikassa  400-luvulla kuolleen piispan hauta. 

Erikoista kyllä, krypta oli muutettu jossain vaiheessa kylpyläksi, vaikka hauta säilytettiinkin. 1200-luvulla kristityt valtasivat sen ja siellä oli jonkinlainen kappeli. 

Plaza Redonda

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on rakennusryhmä. jonka sisäpiha on pyöreä. Sinne löytää helpoiten kirjoittamalla Google mapsiin Plaza Redonda. Aukion sanottiin olevan kovin eläväinen, mutta ehkä se on sitä enemmän kesäaikaan. Nyt talvella siellä oli aika rauhallista. Kävimme siellä ensin sunnuntaina, jolloin kaupat olivat kiinni, mutta eivät ne läheskään kaikki olleet auki arkipäivänäkään. Ravintoloita oli jonkin verran ja kesällä ne ehkä levittäytyvät enemmän aukiolle. Aukion suunnitteli Salvador Escrig 1800-luvulla. Alunperin aukiolla on ollut lähinnä käsityöläisiä, etenkin pitsintekijöitä.
Mutta koska tämä on "ihan ytimessä", niin helppohan siellä on poiketa ihmettelemässä kaunista (ainakin minusta) aukion muotoa, oli sitten shoppailtavaa tarjolla tai ei.

Mercado  Colon 

Tämän jälkeen kävelimme pienemmälle "avokauppahallille", jossa katutason myyjät olivat tavallaan ulkoilmassa.  Täällä oli enemmän ruokapaikkoja ja ruokakauppoja. 

Rakennus on pääasiassa avointa tilaa ja valmistunut 1912. Aiemmin se on ollut oikeasti kauppahalli tai toripaikka. 

Pohjakerroksessa oli myös ihan kiva olutravintola Les Cervezas del Mercado. Poikkesimme tapaksille ja yksille oluille. Laitan olutaiheiseen postaukseen kuvat. 

Museu de Bellas Arts

Päivä oli maanantai ja meille kävi vanhanaikaisesti. Oppaamme (eli minä..) oli ottanut huonosti selvää aukioloajoista ja maanantaina olikin tyypilliseen tapaan suurin osa museoista kiinni. Museu de Bellas Arts ei ollut meidän listallamme aiemmin, mutta kun paikat joihin kuvittelimme menevämme olivatkin talviaikataulussa, ja todellakin auki vain parina päivänä viikossa (kuten esim Serranosin pommisuoja) piti mennä sinne mikä oli auki. Tämä museo oli pääasiassa uskonnolliselle taiteelle tai ainakin sen tyyliselle. Vaikka taulut taidokkaita olivatkin, ne olivat jotenkin puuduttavan yksitoikkoisia meidän makuumme. 

Yksi iso teos kyllä kiehtoi, ja se olikin kai museon jonkinlainen vetonaula. Taulun oli maalannut paikallinen taiteilija José Benlliure y Gil ja se on nimeltään La visione del Colosseo, Colosseumin näky. Taulun koko on 35 neliömetriä ja siinä on pääosassa Pyhä Almaquius – anatolialainen munkki, joka perimätiedon mukaan kärsi marttyyrikuoleman 300-luvun lopulla. Hänet oli pyydetty lopettamaan raakuudet Colosseumilla, mutta väkijoukko raivostui ja antoi hänen kuolla itse yrittäessään puhua väkijoukkoa ympäri.

San Tommoso

Päätimme mennä kerrankin ajoissa syömään ja valitsimme ennakkoon hyviä arvosteluja saaneen San Tommoso -ravintolan. Tilasimme alkuun ihan alkudrinkit (J oli vakuuttunut aikan ginivalikoimasta ja halusi testata jonkun GT:nä)  ja focaccian. 

 Yllätyksemme olikin suuri kun focaccia olikin melkein kuin pizza. Onneksi olimme pyytäneet "pääruoaksi" pastaa, vaikka sehän on yleensä jonkinlainen "väliruoka".

 J söi pestopastaa pääruokana, minä tapani mukaan "keskiyön pastaa" eli chilillä, oliiviöljyllä ja valkosipulilla maustettua. J:n pasta oli parempi kuin minun. Minulla oli mausteet laitettu liian hienoksi ja niitä oli liian vähän. Söin siis lähinnä spagettia öljyssä...

Jälkiruokasi talo tarjosi vielä Limoncellot. Koko komeudelle tuli viineineen hintaa 59€.

Centre Arqueològic de L'Almoina

Seuraavana päivänä poikkesimme pieneen arkeolgiseen museoon. Museo oli todellakin aika pieni ja nopeasti kierretty. Museo on perustettu paikalle jossa tehtiin kaivauksia 1985-2005. 

Se tavallaan esittelee kaupungin kerrostumista, kun uutta rakennetaan vanhan päälle. Siellä kuitenkin säilytetään myös joitakin muualta kaupungin alueelta tuotuja esineitä.

Museo sijaitsee aivan katedraalin kupeessa. Paikalla on aikoinaan ollut jonkinlainen hyväntekäväisyyskeskus ja paikan nimi viittaakin almujen antamiseen. Siellä on myös nähtävissä Rooman vallan ajan kylpylän osia. Myös uskonnollisista rakennuksista on jäänyt jotain merkkejä, ja hautapaikkoja.

Mielestämme museo oli hyvin vaatimaton, mutta toisaalta halpa (2€ sisään) ja joskus on ihan kiva ettei museossa ehdi tulla historia-ähky. ;)

Museosta poistuttuamme kävelimme katedraalin aukiolle ja ihastelimme katedraalia ulkoapäin, mutta jätimme käymättä sisällä. Suurin osa kirkoista katolisissa maissa ovat aivan liian koristeellisia kultauksineen omaan silmään. Ulkopuolelta taas useammin kauniimpia.

Le Seu, katedraali.

Aukiolla pysähdyimme myös juomaan Agua de Valencia (Valencian vesi)-nimiset drinkit, jotka kuulemma on pakko maistaa käydessään kaupungissa. 

Minun versioni oli hieman sovellettu, sillä siinä oli ginin sijaan vodkaa. Mutta appelsiinimehua, kuohuviiniä ja sitruslikööriä siinä toki oli.

100 Montaditos

Kun olimme ensimmäisen kerran omatoimimatkalla Espanjassa, kaupunki oli Sevilla. Siellä törmäsimme paikalliseen "pikaruokaravintolaan" 100 Montaditosiin,  jossa ideana oli se, että pienen sämpylän sisään voi valita täytteitä raksi ruutuun menetelmällä valtavan pitkältä listalta. Nimen mukaan versioita on siis 100. On esim tonnikalatahnaa, kylmäsavulohta, raakakypsytettyä kinkkua, tuorejuustoa, erilaisia munakkaita, kanaa erilaisissa kastikeissa jne.



Ketju näyttää olevan yhä pystyssä vaikka myös kansainväliset paikaruokaketjut ovat löytäneet Espanjaan nyt paremmin, mutta päätimme käydä nostalgiamielessä siellä lounaalla. Ihan hauskojahan nuo yhä olivat. Pari kolme pikkuista sämpylää käy hyvinkin lounaasta. Taitavat itse sämpylät olla vastaavia kuin myydään Suomessakin 6-8 esipaistettua kaasuun pakattuna.

Circo

Illalla olimme menossa muka syömään erääseen olutravintolaan, jossa tehtiin hampurilaisia, mutta se olikin kiinni. Päädyimme etsimään hampurilaisia jostain muualta ja muistimme Circo -ravintolan josta olimme kävelleet ohi muutaman kerran.  Päädyimme itse asiassa ketjun toiseen paikkaan, sillä tilaamamme taksi vei meidät väärään Circoon. 

Mutta ihan kelvoilliset purilaiset sieltäkin sai. Ei mitään vikaa, vaikka ei toisaalta mitään mullistavaakaan.

Nälissämme (olimme kävelleet aika paljon) päädyimme tilaamaan vielä juustotikkuja alkupalaksi. Ateriat, juustotikut ja vichyt 34€.

Castell de Sagunt

Varsinaisena juhlapäivänä olin päättänyt haluta katsomaan vanhaa linnaa. Kohde oli 

Castell de Sagunt. Matkustimme Saguntiin paikallisjunalla körötellen.

 

Kävelimme junalta ensin roomalaisen teatterin raunioille, jotka eivät itse asiassa olleet niin rauniot, koska ne oli kunnostettu katsomoksi jota voi käyttää nykypäivänäkin. Teatteri on liittynyt linnaan Rooman vallan aikana 175-100 eea, jolloin roomalaiset rakensivat alueelle myös temppelin.

 Tämän jälkeen kiipesimme ylös linnalle. Nousu oli aika jyrkkää tällaisille "ei niin sporttisille", mutta tulipa kuntoilua.

Linnasta ei hirveästi ollut jäljellä muuta kuin muurit.

Sisätiloja ei pahemmin ollut, ja niistäkin harvoista osa oli suljettu. Ihan hieno, muttei ehkä ihan näin pitkän matkan päiväretken arvoinen.
Eikä ainakaan ehkä sen, että alaspäin tullessa mäet olivat niin jyrkkiä, että isovarvas painui koko ajan muuten hyvään kenkään kärkeen ja lopulta isovarpaan kynsi osittain irtosi. Loppuloman se sitten oli teipattuna tiukkaan ja kuukautta myöhemmin se lopulta tipahti kokonaan.

Roomalaisten jälkeen tulivat arabit, jotka hallitsivat 700-luvulla ja heidän jälkeensä vielä muslimit. 1200-luvulla kristityt ottivat sen haltuunsa ja perustivat sinne varuskunnan. Linnaa on viimeksi käytetty 1800-luvulla.

Näkymä linnalta kaupunkiin.

Valencian rautatieasema itse asiassa on muuten aika hieno paikka. Se tuli onneksi nähtyä sisältäkin tällä retkellä.

 


Se on etenkin sisältä hienosti koristeltu Art Noveaun ja  modernismin taidonnäyte. Se on valmistunut 1917 ja siellä kannattaa katsella seiniä ja kattoa, upeita mosaiikkitöitä haillen. 

Sen vierestä löytyy myös härkätaisteluareena, joka kauhuksemme oli yhä käytössä. Jätimme sen vierailematta.

Asador Argentino San Telmo

Syntymäpäivän illalliselle olin valinnut argentiinalaisen pihviravintolan. Asador Argentino San Telmon. Valinta osoittautuikin oivaksi. Varasimme pöydän päivällä netin kautta varmuuden vuoksi, ettei tärkeä juhlaillallinen kaadu siihen ettei paikassa olisikaan tilaa.

Pöytään tuotiin automaattisesti alkupalana jonkinlaista makkaraa, lientä ja leipää. Emme ole erityisen makkara-faneja, mutta nämä olivat yllättävän hyviä, etenkin näin pienenä alkupalana.

 Pääruokana J söi "Napolinleikkeen", jossa oli vähän kuin Milanonleikkeessä leivitetty vasikanleike, mutta se oli kuorrutettu kinkulla ja juustolla. Kuulemma oli oikein herkullista, joskin aika tuhtia.

Itse valitsin naudan sisäfilepihvin joka tuli vähän laihan talon kastikkeen kanssa, mutta pihvi oli suussa sulavaa, parhaita koskaan syömiäni. Ja plussaa siitä että mukana tulleet perunat olivat talossa itse tehtyjä siivutettuja ja paistettuja perunoita, eikä iänikuisia ranskalaisia.

Jälkiruoaksi J otti "ananas-carpaccion" espresson kanssa ja minä paahtovanukkaan. Hyviä myös nämä molemmat. 

Ruoan kanssa joimme isot lasit viiniä. Tai minä jopa hurjana kaksi lasia! 

Lasku oli 71€, mutta suomalaisittain kaikesta tästä se oli vähän ja yksi parhaita ravintolakokemuksia ikinä. Vahva suositus jos olette Valenciassa ja ettekä ole kasvisyöjiä. (En ole varma vaikka joku kasvisruokakin olisi ollut.)

Museo Fallero de Valencia

Viimeisen päivän ohjelmaan kuului mm. Museo Fallero de Valencia, jossa esitellään Las Fallas -juhliin tehtyjä hupinukkeja. 

Osa on ihmisen kokoisia, osa huomattavasti isompia. Näitä käytetään kulkueissa joita juhan aikana kulkee kaupungilla. 

Osa teoksista oli hyvin kantaaottavia. Toki meille suomalaisian ei kaikki kannanotot ihan auenneet, mutta olihan näitä hupaisa katsella. 

Värikkäät hahmot saattavat ehkä viehättää lapsiakin?

La Terazza

Illallisen söimme La Terraza -ravintolassa. Italialainen ravintola, ja J otti pastaa pestolla, minä cacio e pepe-pastaa. 

Kumpikaan ei ollut kovin kummoista. Tyyliä "nälkä lähti", mutta maun puolesta olisi voinut mennä valmisateriasta melkein. No, onneksi edellispäivän ateria  oli niin onnistunut. 

Loppukommentit kohteesta:

Ihan hieno reissu tämäkin. Ja tavoite paeta talvea pyöreillä synttäreillä helmikuussa toteutui. Kaupunkina Valencia oli meille viikoksi ehkä hieman pieni. Nähtävyydet (auki olevat ja meitä kiinnostavat, osa tosiaan talvella kiinni) loppuivat vähän kesken. Aina sitä ajattelee että tarviiko sitä olla joka päivä näkemistä, mutta ehkä meillä pitää edes vähän. Nyt osa ohjelmasta oli vähän sellaista "ajantappoa", ei ihan niin mielenkiintoista. Mutta nähtiinhän me toki paljon.
Jos on samantyyliset kiinnostukset kuin meillä, niin käymättä aukiolon (tai kiinniolon..) takia jäi mm.

Refugio Antiaéreo Valencia
Modernin taiteen museo
Refugio de Serranos
Cripta Arqueológica de la Prisión de San Vicente

Espanja ei ehkä myöskään ole suosikki-maamme. Vaikea edes sanoa miksi, mutta jotenkin etenkin Ranskassa vanhojen kaupunkien arkkitehtuuri ja moni muu asia miellyttää enemmän. Ja Espanjassa (ei perinteisissä turistipaikoissa) törmää useammin kielimuuriin kuin Ranskassa. 
Ai niin. Jos joku ihmettelee missä on kaikki paellat ja merenelävät, niin vika on meissä. Niitähän kyllä olisi ollut tarjolla. Me moukat vaan emme ole niiden ystäviä. Kala menee kyllä, mutta sitä kokkaamme kotona arkiruokana. Kannattaa ilman muuta näitä syödä tuolla ken niistä tykkää.

Hieman lyhyemmäksi aikaa tästä olisi riittänyt enemmän. Ja varmaankin rannoista pitävälle kesällä kun rantaelämä on käynnissä. Meille se nyt ei olisi ollut houkutus silloinkaan. Rannan kaduille emme lopulta edes menneet, helmikuu oli kuitenkin vielä tuulistakin aikaa, edes kävely rantakadulla ei houkuttanut. Ehkä reissu olisi ollut vielä sopivampi, jos olisimme edes pariksi päiväksi vuokranneet auton kuten yleensä teemme. Nyt olimme niin väsyneitä, että ajattelimme laiskotella enemmän. Mutta näköjään sitäkin voi tehdä liikaa. ;) Paitsi omalla kesämökillä, mutta se on taas eri asia.
Teen vielä lyhyen olutaiheisen katsauksen ja kerron sitten seuraavasta reissustamme Sisiliaan.