Saaremaa olutvinkit

 Viron vanhin pienpanimo ja toinen hieman uudempi

Pöide Pruulikoda

Pöiden panimo on alunperin ollut pieni kotipanimo jota pyöritti pariskunta omalla tilallaan. Panimo on saanut nimensä Pöiden kirkon mukaan, joka oli niin iso että se muistutti enemmän linnoitusta.  Itse panimolle emme tällä kertaa menneet, mutta Kuressaaressa löytyy panimon taproom.

Olimme hieman pettyneitä kun oluthanat olivat syksyllä suljettu (niissä oli vain samaa olutta jota olimme lettulounaallamme jo maistaneet), mutta koska oluet olivat kaikki kauppavahvuisia, saimme niistä maistettua kiinnostavimmet pullotuotteinakin. Tilasimme kaksi kerrallaan ja jaoimme ne.

Taproom oli selvästikin enemmän ruokaravintola. Meille oli hieman liian aikaista syödä, joten keskityimme oluisiin. Suurinpaan osaan pöydistä kannettiin ruoka-annoksia. Pääpaino oli grillatussa lihassa.  

Panimo on perustettu 2013 tosiaankin kotipanimona. Pian kuitenkin tuotantoa haluttiin jo kasvattaa ja siirryttiin isompiin tiloihin Kuressaaren kupeeseen. Panimolle on mahdollista varata tutustumiskäynti. Tällä kertaa meillä jäi se tekemättä.

Oluet olivat ihan ok. Aika klassisia perusoluita ilman suuria kikkailuja. Eivät meidän suuhun sellaisia joita tulisi kuskattua mukana kotiin, vaikkei niissä sinänsä mitään vikaa ollut. Kauniina syyspäivänä terassilla kiva maistella, muttei kuitenkaan tullut ostettua yhtään mukaan. Sekä panimo että tämä ravintola ovat kyllä saaneet hyviä arvosteluja netissä, joten ilman muuta kannattaa poiketa. Kaikki eivät kaipaa vahvoja tummia kuten me usein. 😁 Mutta vaikkapa ruokajuomina tai kesäpäivän virkistäjinä meneekin miedommat. Sitä paitsi emme olisi voineet näin montaa olutta edes puoliksi maistaa iltapäivällä terassilla, jos ne olisivat olleet 10% tai yli.

Pihtla Õlleköök

Pihtla on Viron vanhin pienpanimo, ja erityisen tunnettu virolaisesta sahdista.Panimo on perustettu 1990 ja monille olutharrastajille tuttu menneiden vuosien SOPP (Suuret oluet pienet panimot) -visiiteiltään. SOPPeissa heillä oli vain ihan jokunen olut mukana, joten meille ainakin oli iso yllätys kuinka laaja valikoima panimolla oli.

Panimo sijaitsee vanhalla maatilalla vajaa 15 km Kuressaaresta. Mutta Bolt ja Uber toimivat molemmat Virossa mikäli autoa ei ole reissussa eikä kukaan halua toimia kuskina. Panimolla nimittäin on sijainnistaan huolimatta aika kiva "hanahuone" jota koko ajan ollaan muokattu mukavammaksi.

 SBaari on auki kesäkuun alusta elokuun loppuun, mutta pääsimme kurkkaamaan sinne sesongin ulkopuolella.  Aukiollessaan siellä on myös pientä purtavaa.

Koska matka oli jatkumassa seuraavaan kohteeseen ja olimme autolla liikenteessä, tyydyimme katselamaan paikkoja ostamaan tölkkejä mukaan. Hanat toki ovatkin "talviteloilla".

Myös oluiden keittelyn osalta kesä on tärkein aika vuodesta, joskin olutta tehdään myös talvella.

Arvet Väli perusti panimon 1990 kun oluita oli huonosti saatavilla ja hän onnistui saamaan vanhoja tankkeja ja meijerin maitosäiliön josta hän muokkasi käymisastian. Alkuun vuoteen 1996 asti hän teki vanhoissa kolhoosin tiloissa lähinnä kodu-olutta joka vastaa suomalaista sahtia. Kun kolhoosin elintarvikelaitos meni konkurssiin, siirtyi panimo silloisen panimomestari Vendo Lõukun kotiin, jossa keiteltiin 400l puusammioissa lähinnä sahtia saunassa.

Alkuperäisiä tankkeja oli näkyvillä panimon ulkopuolella. Itse panimo on hanahuoneen takana, erillisessä rakennuksessa. 
Suomalaisittain hauska fakta oli että 1990-luvun alkupuolella olutta myytiin suoraan 900 litran tankista pakettiauton katolta ostajien omiin pulloihin! Eipä olisi ikinä onnistunut Suomessa moinen! Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauan.
1999 päästiin muuttamaan uusiin tiloihin ja tilat ja laitteen modernisoituivat. Ja ennen pitkää olutta tehtiin useampaa laatua. 

Nykypäivän valikoimat ovat jo aika kattavat. Oluita löytyy laidasta laitaan. Sahtiakin tehdään yhä, mutta huonon säilyvyytensä ja sen faktan ettei J juo sitä senkään vertaa kuin minä, jäi sahdit ostamatta. 
Kannattaa poiketa Pihtlalle ehdottomasti jos liikkuu Saaremaalla kesäaikaan. Ja ympäri vuoden oluita löytyy toki paikallisista ravintoloista ja kaupoista, joskin vaikutti että huonommin kuin Pöiden tuotteita. Omaan suuhun Pihtla sopi kyllä paremmin, mutta nämä ovat taas niitä kuuluisia makuasioita.

 Oluella Toulousessa

Bierographe

Jos ruoan suhteen ensimmäinen ilta Toulousessa meni vähän mönkään, niin olutravintoloiden suhteen löytyi heti aika helmi, Le Biorographe. Paikka oli lähellä kämppäämme. Valikoima ei ollut päätä huimaavan pitkä, mutta mitään bulkkikamaa ei tarvinnut pelätä saavansa. 

Toki pieni miinus oli paikan pienuus, etenkin koska sijainnin vuoksi tänne päätyi niin loppuillasta että välillä piti seisoskella lasi kädessä kun istumaan ei päässyt. Ehkä myös lämmin kevät oli haastava paikan koolle, kun ovi oli vielä kiinni (ulkona oli jokunen tuoli), mutta sisällä oli aika lämmin. Viimeisen päivän hellesäällä illalla yllättänyt ukkonen sai tunnelman aika kosteaksi sisällä.

Hanaoluet oli hauskasti listattu seinällä olevien oluttyylien kohdalle. Belgejä oluissa oli paljon. Itse löysin mm. Cantillonin jonkun harvinaisemman viinirypäle-lambicin. Oli aika herkkua.

    Pullolista tuossa oikealla. Eli enemmän tyylillä laatu korvaa määrän. Mutta joka ilta jotain uutta löytyi jo hanastakin, vaihtuvuus oli hyvä.

Beer Mosaic

Meitä on aina jotenkin viehättäneet nämä baarin ja olutkaupan välimuodot. Toulousessakin oli pari sellaista, ja tämä Beer Mosaic oli oikein kiva, joskin aika kaukana kämpästä. Sitkeästi kun kuitenkin yhä käveltiin joka paikkaan. 

Jos jotain pientä petrausta olisi toivottu, niin jääkaappivalikoima oli aika suppea verrattuna hyllyillä oleviin. Ehkäpä suurin osa hakee juomia mukaan. Niin haki nytkin muutama meidän istuessamme täällä. Tarjolla oli muuten huomattava määrä Lehen oluita. Kysyimme tästä tarjoilijalta ja hän kertoi että omistaja tuntee Lehen väkeä henkilökohtaisesti. 

Parit otimme paikan päällä, mukaan emme ottaneet mitään. Ei tahdo ehtiä reissussa juomaan, eikä voi viedä käsimatkatavaroissa kotiinkaan. 

Oli aika keskipäivä, ja oli pakko lähteä etsimään syötävää vaikka teki mieli jäädä maistelemaan vielä ja juttelemaan tarjoilijan kanssa. Olisimme varmaan tulleet uudelleenkin, mutta paikka tosiaan oli aika kaukana.

Rooster & Beer

Poikkesimme Rooster & Beeriin samaan aikaan kun paikka avattiin. Takahuoneessa oli tuolitkin vielä pöydillä.

Paikassa oli omaan makuun osuvaa musiikkia (vähän rokimpaa), mutta vähän ehkä turhankin suppea juomalista. Ihan ok paikka, mutta kaupungissa oli niin paljon muitakin hyviä että ei ehkä olisi tullut tultua uudelleen, ellei..

lähellä oleva kiva ravintola johon olimme menossa lounaalle viimeisenä päivänä olisi ollut kiinni. Nälissämme palasimme tänne siis toisen kerran ja tilasimme Croque Monsieurit. Virhe.. Yllätykseksemme nämä oli tehty ruisleipään (minulla on ruisallergia) ja muutenkin (J yritti syödä omaansa) annos oli aika kuiva. Päällä  oli juustoraaste ilman asiaan kuuluvaa kananmunaa, eikä se ollut edes sulanut. Täytettäkin oli aika naftisti.  J söi puolet omastaan.

Mikropanimossa yksillä 

Odottelimme yksi ilta italialaisen ravintolan aukeamista, kun huomasimme että nurkan takana on mikropanimo L´Autruche. Poikkesimme paikan päälle ja ajattelimme että voimme palata sinne ruoan jälkeen. Paikka oli aika persoonallinen. Se oli kalustettu varmaankin kirppiksiltä löydetyillä kalusteilla, kaiken ollessa vähän eri paria. Asiakaskunta oli huomattavasti meitä nuorempaa, paikka taisi olla opiskelijoiden suosiossa. Siihen nähden että kyseessä oli panimoravintola, oli omia oluita todella suppea valikoima. Olisimme silti voineet ehkä poiketa uudelleen, mutta ainakin visiittimme aikaan paikassa haisi niin voimakkaasti viemärille, että se häiritsi oluiden maistelua. Toivottavasti tuo oli väliaikinen ongelma. Muuten voi jo haitata liiketoimintaa.

Au Poêle de la Bête

Ehkä jos olisi pitänyt valita tunnelmaltaan paras olutravintola, se olisi ollut yllättäen tämä.

Paikan nimeä en ala kirjoittaa uudelleen, riittäköön että se on tuossa kuvien yllä. ;)

Ensin lasissa joku paikallinen brown ale.

Minulta saa jo pisteet kotiin sillä että hanasta löytyi Dupontin Bons Vœux. Ehkä omista olutsuosikeistani se yksi jos olisi pakko valita yksi yli muiden. Toki olen tummien ystävä, mutta tummia on niin paljon ja niin monia hyviä, ettei voi nimetä yhtä yli muiden. Oluthanoja oli 10 ja lisäksi lähialueiden pienpanimotuotteita pulloissa. Valikoima ei hulppea, mutta tunnelma sai viihtymään niin että palasimme puolilta öin Boltilla kämpille.

Kuva hieman hämää, kun vältin kuvaamasta vieraita. Paikka oli täynnä ihmisiä, sisällä leijui ihana valkosipulin tuoksu (tänne meidän piti tulla valkosipulileivälle myöhemmin, mutta paikka olikin kiinni sinä päivänä) ja taustalla soi hiljaa musiikki (jotain sopivaa, joka ei ärsytä eikä häiritse) ja paikan täytti ranskalainen puheensorina (ai kuinka rakastan ranskankieltä, harmittaa että opiskelu jäi aikoinaan kesken). Otin jopa muistoksi videonpätkän. Ehkä lisään sen tänne myöhemmin jos löydän sen. Paikassa oli myös ruokaa, mutta olimme juuri syöneet. Tuoksut tosiaan olivat huumaavia.Sääli että seuraavan päivän lounasidea epäonnistui. Ranskassa aukioloajat tuntuivat ainakin tällä reissulla olevan suuntaa antavia. Kannattaisi aina tarkistaa ennen kuin kävelee jäätävien rakkojen kanssa monta kilometriä lounaan perässä. Sillä kertaa annoin periksi ja palasimme kerrankin kämpille metrolla.

La Tireuse Beer Rock Café

La Tireuse Beer Rock Café löytyi aika läheltä Capitolen aukiota sinä iltana kun jalkapohjien rakot pistivät etsimään mahdollisimman läheltä ruokapaikkaa yömyssyn paikkaa. Vähän ahdas ja käytävämäinen paikka. Ihan komea rivi hanoja kylläkin.  Lisänä jonkin verran pulloja. Pienestäkin valikoimasta löytyy maistamista kun ei olla kotimaassa ja suurin osa oluista on itselle uusia. 

Ahtauden tuntua saattoi lisätä se että oli perjantai-ilta, ja väkeä paljon liikkeellä.

    

Tärkeimmät löytyi, eli jälkiruoaksi imperial stoutia. Niitä kun ei joka paikassa ollut.

Ja perään vielä tripleä, joita Ranskassa todellakin löytyy joka baarissa. Joka ilta sanoin etten juo enää yhtään tripleä tällä reissulla ja sitten totesin.. "Hei tuolla on yksi mitä en vielä ole maistanut, jos nyt vielä sen.." ;) No, Suomessa kun näitä ei hevillä löydä, niin pakkohan niitä on aina Ranskassa maistella.

La Houblonnière

Toinen pullokaupan ja baarin yhdistelmä, Le Houblonniere oli taas toisella puolella jokea. Päädyimme sinne kun olimme tulossa pois päin modernin taiteen museosta. Paikassa soi punk! Yllättävä musiikkivalinta! Toki saattui olla vaikutusta että olimme taas päivän ensimmäiset asiakkaat. Mutta mieluummin punkkia omaan korvaan (onhan tuota tullut teininä kuunneltua enemmänkin) kuin jotain hip hopin tyylistä. Näissä mennään toki taas niin makuasioihin, eli jollekin toiselle tämä menee juuri päin vastoin. Eläköön erilaisuus! Ehkä itse valitsisin jotain suht neutraalia jos pitäisin baaria. Tai sitten ilman musiikkia. Neutraalikin voi tarkoittaa yhtä asiaa toiselle ja toista toiselle.

Valikoima oli ihan vaikuttava. Toulousessa oli kyllä paljon mielenkiintoisia paikkoja, näiden suhteen ei neljä päivää riittäänytkään. Listalla olisi ollut vielä lisää paikkoja, mutta ei nyt ihan pelkkään oluenjuontiin lomaa kannata käyttää. ;) Tällä puolella jokeakin oli pari paikkaa, jotka eivät olleet auki vielä päivällä kun ohi menimme.

Täältäkin löytyi imperialia. Mutta jouduimme tyytymään näihin 2dl laseihin, koska oli iltapäivä ja aamiaisesta jo aika pitkä aika. 

Tämäkin oli pitkä ja kapea paikka. Ulospäin näytti pienemmältä, kun takahuone ei näkynyt näyteikkunaan.

Kuten sanottu, jäi useampi mielenkiintoinen paikka käymättäkin 4 päivässä. Olipa yllättävän olutharrastajaystävällinen kaupunki!

Limoges olutvinkit

Pari hyvää yritystä ja kiva olutbaari

Kaksi pientä panimoa

Limogesissa meidän oli tarkoitus poiketa ainakin parilla panimolla. Lomalla sitä menee päivistä sekaisin, ja eka havainto oli että keskutan pieni panimoravintola Bieres Michard olikin tietysti maanantaisin suljettu.Eihän me oltu lomalla edes huomattu että on maanantai...

Ennen kaupunkiin saapumista oli meinattiin poiketa pienellä paikallispanimolla, jolla ei ollut selkeitä aukioloaikoja. Brasserie Artisanale Lemovice oli paikan nimi ja joitain oluita oli ihan palkittukin. Kuitenkin yhteydenotto hieman otti koville kielimuurin takia (olen lukenut vain vuoden ranskaa ja siitäkin on jo apua.. 30v!) ja ainoa englantia puhunut olisi ollut vain puhelimitse tavoitettavissa, joten luovutimme.

Käsityöläisoluisiin erikoistunut baari

Orge et Houblon

Michardin panimo on aivan keskustassa, tai ainakin kesksutan reunalla (lyhyt kävelymatka esim rautatieasemalta). Sitä vastapäätä oli  Orge et Houblon (eli Ohra ja humala). joka möi vain käsityöläisoluita. Ei sitten tarvinnutkaan istua kuivin suin odottamassa reissun ainoan kaatosateen loppumista. Ranskassa muuten suuressa osassa olutravintoloita oli juomalista haettava skannaamalla tuo bar-koodi. Jouduin vihdoin asentamaan sovelluksen luuriini.

Osa tuotteista oli huoneenlämmössä shoppailijoita varten, mutta myös jääkaapusta sai ostaa ja prosenteilla ei ollut taaskaan tekemistä ulosmyynnin kanssa. J tarkkan bongasi hyllystä myös puoliksi suomalaista, eli Garden Breweryn ja Coolheadin collabon! Se oli jo maistettu kotimaassa, joten tyydyimme vain toteamaan asian.

Molempien missaamiemme panimoiden oluita löytyi myös. Sekä sen vastapäisen, että kauempana sijaitsevan.

Sateen jatkuessa päätimme siirtyä yläkertaan mukavammille penkeille ja portaiden päässä olevassa peilitaulussa löytyi yllätys. Yksi kymmenestä tauluun valitusta kielestä oli suomi, ja siellähän oli ihan isoin kirjaimin OLUT mainittuna. Suomalaiset ovat outoa kansaa. Kun jossain on jotain kotimaahan liittyvää, heti ollaan innoissaan. Kuten mekin sitten oltiin. 😁

Ranska on siinä mielessä jännä maa, että minä tummien oluiden ystävänä juon usein täällä vain vaaleita. Ei yhtään iltaa mennyt ilman jotain tripleä (pitäähän niitä jo siksi, että Suomessa ei tahdo ikinä löytyä tripleä ravintoloissa, Alkossakin vain jokunen klassikko). Tällä kertaa kuvassa lasiin eksynyt valkoviinitynnyrissä ypsytetty saison. Oli hyvää tämäkin! Parit yläkerrassa juotuamme alkoi sade vihdoin hellittää ja päätimme lähteä kämpille. Tilasimme Uberin, mutta sen tulo kesti, ja hetken mietittyämme päätimme kävellä takaisin, vaikka aloin jo linkuttaa jalkapohjien rakkojen takia. 

Ravintolan ulkopuolelta. Tässä oli myös terassi, mutta sateen takia pysyimme sisällä.

Lähtiessämme nappasimme mukaan muutaman oluen joita olisimme halunneet vielä maistaa, mutta ilta olisi venynyt liian pitkäksi. Kovin monta ei kannattanut ostaa, koska kaikki piti ehtiä juomaan loppuloman aikana.

Itäsuomalaisia panimoita ja olutravintoloita

 Itä-Suomen reissumme syksyllä 2020 olutharrastajan näkökulmasta

 Meidän tämän syksyn reissumme piti kohdistua ihan alunperin Sisiliaan. Paikkaan jossa olisi yhdistynyt meidän rakastamamme historialliset kohteet, lämmin sää vielä ennen talvea ja italialaisen  tuttavamme mukaan monet loistavat pienpanimot.  No, eipä sitten Sisiliaan menty (vaikka kuulemma siellä korona-tilanne on paljon Suomea parempi!) eikä kesäiseen lämpöönkään, mutta onneksi hyviä oluita löytyy Suomestakin!Onpa kuvan Northern Comfort valittu jopa maailman parhaaksi imperial stoutiksi tänä syksynä! Mutta aloitetaan järjestyksessä.

Lahti

Paavolan Citymarket

Yksi syy valita ensimmäiseksi yöpaikaksi Lahti oli suunnitelma vierailla Kanavan panimolla. Juuri ennen reissuamme kuitenkin moni panimo alkoi kutistaa aukioloaikojaan ja ikävä kyllä Kanavan panimo ei ollutkaan auki enää perjantai-iltaisin. Kannattaa kuitenkin varmistaa jos liikut Lahden suunnalla, jos vaikka sinulla olisi parempi tuuri. Onneksi kuitenkin paljon hehkutetun Lahden Paavolan Citymarketin olutvalikoimista löytyi myös Kanavan tuotteita. Kanava mieltyy meillä ainakin erityisesti hapanoluttaituriksi, joten pari hapanta lähti mukaan.

Hyllystä löytyi paljon erikoisuuksia joita ei ole ennen tullut suomalaisen kaupan hyllyllä vastaan, etenkään tällaisen "tavallisen"  ruokakaupan. Mukaan sattui itsellekin viimeksi Belgiasta Cantillonin panimolta kotiin ostamani Rose de Gambrinius, jonka hintaa ei meinannut myyjä löytää millään. Hän jopa epäili että "oliko tämä joku kaupanpäällinen". Niin mahtavasti ei sentään Suomessa kävisi että olutta saisi kaupanpäälliseksi, eikä etenkään tätä hintaluokkaa olevaa olutta. Pullon hinta oli 10e tienoilla. 

Moni olutharrastaja tietääkin miksi Paavolassa valikoima on tätä luokkaa. Siellähän häärii oluthyllyjä järjestämässä suositun Bönthöö bönthöö -blogin Teemu Lahtinen. Kannattaa siis poiketa tarkistamaan valikoima.

AntBrew

Illalla syötyämme kohteena oli AntBrew joka aloitteli panimotoimintaansa vanhassa Mallasjuoman rakennuksessa.

Olimme siinä luulossa että panimon omia oluita olisi jo saatavilla, mutta niitä ei ollutkaan. Ilmeisesti  jotain oli tehty kiertolaispanimona, mutta oma tuotanto oli vasta tulossa. 
Puitteet olivat ainakin lupaavat, kyllä tähän kivan panimobaarin saa. Pubi oli itsessään jo nyt kiva. Ehkä olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta satuimme vähän itsellemme huonoon aikaan, kun DJ soitti musiikkia aika kovaäänisesti ja musiikki ei varsinaisesti ollut oikein omaan makuumme. Mutta vikahan tällöin on meissä!

Mielenkiintoisia oluita kuitenkin löytyi jo nyt hyvä valikoima. Pientä miinusta siitä että hinnat joutui pullotuotteille erikseen aina kysymään. Etenkin kalliimman tuotteen kohdalla ostohaluja nostaa enemmän se kun tietää hinnan ja sulattelee sitä hetken ennen päätöstään, ehkä jopa tutkii netistä millaisia kuvailuja tuote on saanut. Mutta henkilökunta oli kyllä todella ystävällistä ja avuliasta, ja etsi kärsivällisesti meille tietoja. Kyllä tänne varmaan tulee uudelleen poikettua jos päätyy Lahteen. Ties vaikka niitä omia oluitakin jo sitten olisi tarjolla! Jäämme odottelemaan! Jostain luinkin että lokakuussa alkaisi omien teko. Kenties!

Teerenpeli Lahti

Vaikka Teerenpeli löytyy Tampereeltakin, niin kuuluihan se asiaan poiketa siellä Lahdessa ollessa. Edellisestä Lahden visiitistä on niin kauan, ettei osattu vielä tällaisia paikkoja "sillä silmällä" katsella. Toki Teerenpelit on aika samanlaisia monissa kaupungeissa.  Pieniä eroja juomavalikoimissa oli (kävimme myöhemmin myös Lappeenrannassa) ja musiikissa ym mikä varmaan osittain liittyy henkilökuntaan. Koska aika oli mikä oli, niin tungosta ei ollut täälläkään, vaikka oli perjantai-ilta. Sääliksi käy taas ravintola-alaa.

Tirra

Tirra on jonkinlainen käsite Lahdessa, yläkerran Torven ohella. Torvessa ollaan käyty joskus aikoja sitten keikalla ja muistan elävästi kuinka jalat liimautuivat lattiaan kiinni. Torven puolelle ei nyt eksytty, mutta haluttiin katsastaa Tirran puoli ja se oli vielä sopivasti lähellä hotelliakin. Yllätykseksemme Tirraan oli 5e pääsymaksu. Päätimme silti mennä sisään, koska muut paikat olivat jo kaukana. Hetken päästä syy pääsymaksuun selvisi, täällähän esiintyi bändi! Onneksi bändi osui hyvin omaan musiikkimakuun. 90% soitetuista oli Led Zeppelinin musiikkia. Sehän passasi meille. Bändin kannalta kurjaa oli, että jälleen täälläkin, perjantai-iltana paikalla oli 11 henkeä katsomassa bändiä. Eipä tämän tyylisissä paikoissa paljon rajoituksia tarvisi, kun ihmiset rajoittavat itse ulkonakäyntiään.

Huhut parantuneesta juomavalikoimasta eivät olleet turhia, ja hinnat olivat ainakin tilaamiemme tuotteiden osalta varsin kohtuulliset. Itse valitsin barley winen Olarin panimolta ja se maksoi 7,90e! Seuraavana iltana toisessa kaupungissa saman juoman hinta oli melkein tuplat. J otti hanasta mansikka souria, jonka hinta ei jäänyt yhtä selvästi mieleen. Täälläkin oli todella ystävällinen henkilökunta (onko kaikki lahtelaiset nykyään näin ystävällisiä? 😃) ja kun tarjoilija kuuli harmituksemme kun tuote jota olimme oikeastaan tulleet maistamaan (joku hyvän kuuloinen tumma, bongasimme ennakkoon Untappedista) loppui nenämme edessä, hän kegi vaihtaessaan valutti meille hanalinjasta loput juomasta jotta saimme edes vähän maistaa. Kyllä täälläkin voisi poiketa toistekin!

Tämän jälkeen oli aika siirtyä yöpuulle, koska olimme kuitenkin automatkalla.

Lappeenranta

Panimoyhtiö Tuju

Elokuussa  yksillä festareilla tuli Tujun tyyppien kanssa puhetta että ajattelimme joskus tulla käymään Lappeenrannassa ja saimme heti kutsun käymään panimolla. Satuimme sellaiselle päivälle ettei kauppa ollut auki, mutta saimme kuulla että kutsu on silti voimassa. Mukava että näin, näitä kotimaisia panimoita yritämme myös bongailla parhaamme mukaan matkoillamme. Tynnyrikypsytettyjen oluiden ystävinä vastassa oli heti kiehtova näky!

Tuju on todellakin pienpanimo. Keittokoko on 500 litraa. Tällaiset koot vapauttavat tekemään vaikka millaisia kokeiluja ja niitä Tujulta ollaan saatu maistaa. Ja kyllähän tietty oma hohtonsa on tällaisessa pastöroimattomassa, suodattamattomassa varsinaisessa käsityöläisoluessa, joita vaan ei pysty monin kerroin isommissa määrissä järkevästi tekemään.

Kuten moni muukin pienpanimo, Tujukin oli saanut kovasti uusia asiakkaita tänä kesänä panimon myymälällä. Toivottavasti ihmiset jatkavat paikallisten juomien suosimista nyt ne korona-aikaan löydettyään! Kuten moni muukin, hekin olivat alkaneet pullottaa  litran pulloon todella tuoretta suoraan tankista laskettua "growleria". Growlerissa olut säilyy vain muutaman päivän, mutta se on todellinen tuoretuote. Ja aikamoista käsityötä, todella hidasta pullottaa. Siksi kaikki eivät tähän tämän kesän juttuun ole voineet lähteä mukaan.

Saimme maistaa joitakin tulossa olevia uutuuksia suoraan tankista, ja ei voi olla sanomatta että on tämä Suomen lainsäädäntö sitten typerä. Kun nuo herkut saadaan pulloon, olisipa kiva tilata kotiin muutama pullo. Mutta eipäs onnistu, sillä suomalainenhan ei voi tilata suomalaisen pienpanimon tuotteita kotiin, vaikka muista maista Virosta Saksaan ja Tanskaan jne voit tilata vaikka absinttia tai kirkasta väkevää. Eikö tämä nyt ole ihan älytöntä? Tuskin kukaan hommaisi itselleen alkoholiongelmaa pienpanimoiden oluilla, joiden hinnat ovat alkoholiongelmaisten makuun ihan liian korkeita. Sen mäyräkoiran kirkasta vahvaa saa niin halvalla Virosta.

Birra Lappeenranta

Syömään Lappeenrannassa päädyimme ihan olutbaariin, kun halusimme päästä halvemmalla. Olutvalikoimaa tarjoilija väitti olevan hyvinkin laajasti, huikkasi kolminumeroisen luvun (kai se sentään sata oli) olutta valikoimassa. En nyt kyllä ihan uskonut. Päätimme suosia paikallista olutta. Jotain hyviä klassikkoja olisi ollut valikoimissa esim. Belgiasta, mutta ruokaa odotellessamme katsoimme netistä lähistön valikoimaa ja totesimme jatkavamme matkaa.

Tujulta löytyi onneksi muutama olut listalta, Jenkkisiili sopi hyvin ruokajuomaksi. 
 

Paikka sopii hyvin urheilun ystäville, itsellemme yksi syy poistua syötyämme oli pauhaavat urheilulähetykset. Itselle se on pahin ärsytyksen aihe taustameluna. Toisaalta terassi oli iso, olimme vain hieman turhan viileään aikaan liikkeellä. Pieni "takakesä" iski lomamme jälkeen, ajoitus ei osunut meillä ihan nappiin sen suhteen.

Aika vastapäätä Birraa löytyi tuttu Teerenpeli, jonne poikkesimme desin lasillisilla, mutta jatkoimme lauantain viettoon kuitenkin seuraavaan bongaamaamme paikkaan.

Viini- ja olutkellari Wolkoff

Olimme bonganneet Untappedin avulla Wolkoffin, jolla olisi ollut myös ruokapuoli. Arvosteluiden perusteella ihan maukasta ruokaakin olisi ollut tarjolla, mutta sille illalle olimme päättäneet "edullisen ruokailun", joten päädyimme muualle. Mutta oluiden takia siirryimme tänne.

Tujulla käydessämme jäi kiusaamaan mille maistuisi Pullakahvi-stout, sillä se oli hyllystä loppu! Mutta täälläpä löytyi yksi pullo, joten pääsimme maistamaan paikallista ja sekään ei haitannut että pullo ei ollut kylmässä, kun kyseessä oli tummaa ja makeaa stoutia.

Meitä palvellut tarjoilija työskenteli myös Alkossa ja oli hyvin puhelias (positiivisessa mielessä) ja etenkin kun kuuli että olemme itsekin kakkostyössämme oluiden kanssa paljon tekemisissä.  Niinpä hän osasi suositella meille vieraammista tuotteista sopivia hyvin.  Toki varmasti moni tarjoilija osaa, mutta hänestä huokui into tähän työhön ja melkein harmitti ettemme voineet venyttää iltaa pidempään. 

Valikoima ei ollut valtavan laaja, mutta tarkkaan valittu. Pääartikkeli ehkä kuitenkin olivat viinit, joita sai ilmeisesti kaikkia laseittain. Tarjoilija osasi todella hyvin suositella asiakkaille mieltymysten mukaisia viinejä. Huomasimme tämän istuessamme baaritiskillä koko visiitin ajan, sillä pöytäpaikat olivat lauantai-iltana vähissä etenkin kuin 25% pöytäpaikoista oli jouduttu poistamaan pandemian vuoksi. (Tämä siis syyskuussa.)

Onneksi meillä on J:n kanssa niin samanlainen olutmaku (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) että vaikka edessä oli aikainen herätys, pystyimme maistamaan 3 eri olutta, kaikki puolitettuina.
Paikka oli todella viihtyisä omalla tavallaan, hieman kuin olisi ollut jossain keskieurooppalaisessa ravintolassa. Ehkä se teki osittain vaikutelmasta viihtyisän, sillä olisimmehan normioloissa olleet tämän viikon jossain päin Eurooppaa, ei Suomessa.

Savonlinna

Seuraavaksi yöksi saavuimme Savonlinnaan. Olimme perillä sen verran myöhään, että visiitit panimoille päätimme jättää seuraavaan päivään. Ruokailun jälkeen poikkesimme ainoaan auki olevaan olutravintolaan Sillansuuhun.

Sillansuu

Sillansuu vaikutti netin perusteella olevankin valikoimaltaan laajin olutravintola kaupungissa.  Joskin kovin paljon mitään ihan vieraita ei listalta löytynyt.

Se mikä yllätti kaupungin ainoan isompivalikoimaisen olutravintolan kohdalla oli hintataso. Tuotteet olivat suomalaiseksi hyvinkin kohtuuhintaisia.

Tämä tietenkin kuluttajalle hienoa. Koska olen itse myös yrittäjä, mietin myös että toivottavasti eivät liian halvalla myy, jotta pärjäävät.

Täälläkin sattui varsin puhelias tarjoilija, etenkin siihen asti kun olimme paikan lähes ainoat asiakkaat. Oli sunnuntai-ilta ja kyllä pandemia-aika näkyi täälläkin, kuten muuallakin, eli hiljaista oli. Tarjoilija kertoi paikan historiaa jonkin verran ja kertoi kesän olleen itse asiassa monille ravintoloille Savonlinnassa ihan hyvän, kun oopperaturistien sijaan on käynyt enemmän laidasta laitaan suomalaisia. Mutta sitten syksyllähän tuli tätä takapakkia taas ja tietenkin lomakausikin oli jo ohi.
Paikassa oli suppea baarimenu, fingerfoodia ja jonkinlaista pannupizzan tyylistä. Emme nähneet kenenkään syövän, joten edes näköhavaintoa annoksista ei ollut. Paikalla tosin olikin vain muutama ihminen lisäksemme.

Seuraavana aamuna oli ohjelmassa taas pari panimovierailua.

Olaf Panimo

Olaf on paikallisista panimoista se, joka vielä vähemmän näkyy nykyään missään alan tapahtumissa. Silti alan ihmiset tunnistavat sen varmasti, ja panimon pullot jo pelkästään ovat hyvin tunnistettavia! Pelkästään positiivisessa mielessä ainakin minun mielestäni.

Moni muistaa Olafin myös Mustan Virran panimona. Panimo perustettiin 2015 ja se on tullut tunnetuksi ritarihahmoistaan, hienosta vanhasta myyntiautostaan ja niistä hienoista pulloista. Myymälätila paikallisen Lidlin kupeessa on loistavalla sijainnilla, sinne on helppo "eksyä" ilman ennakkosuunnitelmiakin kauppareissullaan. Tännekin voi tehdä ennakkotilauksen netissä, kuten moniin muihinkin panimoihin nykyään. Ja ainakin tällä hetkellä myynnissä on myös käsihuuhdetta ajan henkeen sopivasti.

Paikat olivat juuri niin kiiltävät ja koreat kuin uudessa tilassa yleensä onkin. Kyllä täällä kelpaa oluita keitellä.
Panimon oluet ovat enimmäkseen aika klassisia, ei soureja tai hedelmäoluita. Myöskään vahvoja ei ole kovin paljon ollut ja sitä suuremmalla syyllä täytyy hattua nostaa korkealle kun panimo pokkasi syksyllä (2020) itselleen maailman parhaan Imperial stoutin arvon Northern Comfort- imperialillaan. Mahtava juttu. Maistoimmekin yhden ja nappasimme pari kotijemmaamme kypsymään. Näillehän yleensä aika tekee pelkkää hyvää. Voittaja-oluen kuva tämän postauksen aloituskuvana. Isosti onnea!

Nykyään panimon tunnistaa kelta-punaisista logoistaan. Tämä kuva myymälän pihalta.

Waahto Brewery

Toinen paikallinen panimo on Waahto Brewery. Entisen mielisairaalan vanhoissa tiloissa kaikki ei kiillä kuin uusissa paikoissa, mutta laatuun satsataan niin ettei vanhat seinät ympärillä haittaa mitään.  Olutvalikoima täälläkin on enemmän tyyliä klassinen. Kikkailut (ainakin isoimmat) jätetään muille. Vakiovalikoimassa satsataan laatuun ja hygieniaan.

Waahdolla on monista muista poiketen pääasiassa käytössä vihreät pullot. Huomasin vasta kuvasta, että kotiinviemisissämme olikin ruskeat pullot yllättäen. Myös herkullista jouluportteria lähti mukaan, mutta se ehdittiin juoda ennen kuvan ottoa!

Panimoravintola Huvila on toiminut vuodesta 2002 ja vuodesta 2016 olutta on tehty Waahdon nimellä. Ravintola oli visiittimme aikaan suljettu, siksi ei sieltä kuvia vaikka sinne kurkkasimmekin, mutta paikka näytti oikein kivalta ja kun vielä ajattelee kesää, niin loistava paikka tapahtumineen ja ravintoloineen.  Sesonki oli juuri jo ohitse kun poikkesimme paikalle. Tilat kyllä panimotoiminnalle eivät turhan isot ole, ehkäpä isompiin tarvetta tällä menolla tulee, se jää nähtäväksi.
Waahto järjestää myös panimokierroksia, joista tietoa löytyy yllä olevalta nettisivulta.

Joensuu

Honkavuoren panimo

Menimme heti Joensuuhun saavuttuamme häiritsemään Honkavuoren panimon kiireistä päivää. Kiirettähän riitti, sillä viikkoa ennen visiittiämme Honkavuoren Valo valittiin Suomen parhaaksi olueksi. Ja onnittelut jälleen tästäkin! Myös kansainvälistä kiitosta tuotteille on tullut.  Käyntimme aikanakin puodin ovi kävi ja kävijät kysyivät heti "sitä Suomen parasta".

Jokainen olutfestareita kiertänyt tunnistaa yleensä Honkavuoren henkilökunnan valkoisista työtakeistaan ja somessa vakavista ilmeistään, joissa oli kyllä hieman tekemistä palkinnon pokkauksen yhteydessä tehdyissä postauksissa.  Panimo mainostaa paljon myös hiilineutraaliuttaan ja tuulivoiman käyttöä. Myös heillä on panimon yhteydessä myymälä, jonka sisäänkäynti ensimmäisessä kuvassa näkyy. Ja myös heillä luotetaan aika klassisiin oluttyyleihin. Onkohan tämä itäsuomalainen juttu, kun pätee näihin aiempiinkin? :) 

Panimo on perustettu syksyllä 2015, kahden tohtorin Ville Vuorion ja Jani Honkasen eräänä baari-iltana saamasta ideasta. Heti tuon idean jälkeen ei kyllä panimoa pistetty pystyyn, sillä idea oli saatu jo 2009. Mutta tietenkin tohtorismiehet miettivät tarkkaan ja perehtyivät viimeisen päälle kaikkeen tarvittavaan ennen kuin lähtivät maailmalle etsimään laitteistoja. Hyvinhän tuo on sujunut, kun katselee panimon sivuilta listaa kaikista kertyneistä palkinnoista. Panimo sijaitsee yhä alkuperäisissä tiloissaan, tyypillisellä pienteollisuusalueella kuten moni muukin pienpanimo. Sivuilta muuten löytyy myös hauska video jossa minuutin pätkällä näkyy kuinka tyhjään halliin syntyy panimo.

60´s Palaver

Tarkoituksemme oli panimolta saadun vinkin myötä poiketa illalla maistelemaan heidän oluitaan (jotka toki ovat tuttuja jo SOPPeista, mutta tykkäämme suosia paikallisia reissussa) Gastropub Vispilänkauppaan, mutta paikka olikin maanantaisin suljettu! Niinpä päädyimme Jaskankaljojen Jaskan tutuksi tekemään 60´s Palaveriin. Vispilänkaupalla oli hieman onnettomat nettisivut oluita ajatellen (tyypillistä S-ryhmän osalta), mutta Untappedin perusteella siellä näytti olevan valikoimaa kotimaisista pienpanimoista paremmin. Mutta eipä auta, kun ovet on kiinni.

60´s Palaverin valikoima löytyi netistä, ja asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta petyimme kyllä valikoimiin jonkin verran. Etenkin kotimaiset pienpanimot olivat erittäin huonosti edustettuina.  Eikä yhtään ainoaa paikallisen panimon tuotetta ollut valikoimissa. Tästä tulee meiltä aina miinusta. Mutta ehkä valikoima sitten miellyttää  paikan asiakaskuntaa ja sen mukaanhan sitä on mentävä, he ovat ne jotka ravintolan elättävät. Aika paljon tiskiltä näytti menevän tyyliä "iso tuoppi" tai lonkero. Shotteja ym mainostettiin myös.

Onnistuimme istumaan iltamme kotimaista suosien kuitenkin, vaikka valikoima hyvin suppea olikin. Toisaalta eipä venähtänyt tämäkään ilta liian pitkäksi. Seuraavan illan olimme viettämässä "keskellä ei mitään" Pankakoskella mökillä. Palaverissa järjestetään (ainakin varmaan taas kun elämä normalisoituu) olut-tastingejä, joten kannattaa pitää näitä silmällä. Jaskan kaljojen Jaska vetää näitä ja silloin saattaa oppia jotain uutta tuotteista. Ja ilmeisesti näissä illoissa saattaa löytyä juomia myös normivalikoiman ulkopuolelta.
Täällä ei ollut ruokaa tarjolla.

Kuopio

Joudumme hyppäämään suoraan Kuopioon, sillä Kolin kohdalla aikataulut menivät ristiin paikallisen pienpanimon eli Kolin panimon väen kanssa, ja emme viitsineet muuttaa omaa aikatauluamme. Voimme syyttää itseämme, sillä liian myöhään oltiin heihin päin yhteydessä, vasta päivää ennen. Eniten harmitti se että mielenkiintoisimmilta omaan makuun vaikuttavat Brunette ja Belgian ale (olen kai aika lailla Belgiaan päin kallellani makuni puolesta) jäivät näin ollen maistamatta. Saisonin onnistuin  saamaan mukaan Neste Kolinportilta. Valikoima siellä oli aika vähissä, mutta sopivasti saisonin ystävälle tätä oli jäljellä. Oluita olisi voinut maistaa myös Kolin Ryynäsessä, mutta koska matka jatkui yöksi Kuopioon, ei oikein oluiden maistelu sopinut kuvioon keskellä päivää. Kolin panimo tekee myös siideriä ja viiniäkin.

Iso-Kallan panimo

Kuopiossa odotti sen verran tuttu kaveri, että meidät ihan noudettiin majapaikasta.

Iso-Kallan panimo sai hiljattain uudet komeat tilat. Hienolta näytti ja heti sisäänkäynnin luona on myymälä ja sen yhteydessä taproom. Säiden salliessa etenkin kesällä olivat pitäneet tapahtumiakin ja hyvin on väkeä tullut, vaikka paikka on kuitenkin jonkin verran sivussa keskustasta. Se on ollut mukava kuulla monilla panimoilla kuinka väki on löytänyt nämä panimoiden kaupat ja taproomit tänä  poikkeusaikana. Kesällä 2020 sai terassilupiakin helposti, toivottavasti käytäntö jatkuu. 

Tuotteita löytyy kylmästä hyvin, joko mukaan ostettavaksi tai paikan päällä nautittavaksi tilanteen mukaan.

Valikoima on kattava, koska Iso-Kallakin voi yhä kasvustaan huolimatta myydä myös vahvempia oluitaan ulos. Sääli ettei tämä mahdollisuus koske kaikkia panimoita. 

Uusissa syksyllä 2019 käyttöön otetuissa hienoissa tiloissa kaikki oli tietenkin tip top ja tankit kiiltelivät komeasti. Kyllä täällä kelpaa tehdä oluita. Vuosituotto oli ollut noin 100 000 litraa. Kapasiteetti kasvaa kovaa vauhtia.

Kasvusta puheen ollen. Poikkeusvuosi aiheuttaa omat ongelmansa. Alkuvuodesta tulleet uudet isot tankit seisoivat tyhjän panttina yhä muoviin käärittyinä, koska asennusmiehet eivät pääse Suomeen asentamaan tankkeja. Vastaavia ongelmia on ollut muillakin panimoilla.

Iso-Kalla on aloittanut toimintansa  2013 sukutilan yhteydessä Pielavedellä, ja ensimmäinen muutto oli jo  seuraavana vuonna. Niissä tiloissa jatkettiin siis pitkälle 2019, kunnes taas tilat kävivät ahtaaksi.

Maistelimme parit uutuudet vielä ennen paluuta kaupungille.

Malja

Kaupungilla poikkesimme SOPP-reissuilta tuttuun Maljaan yksille ja päädyimme ottamaan varaslähdön jouluun Sonnisaaren avulla. (Olimme siis reissussa syyskuussa). Maljassakin oli aika vahvasti ulkomaiset oluet pääosassa, joskin toki RPS hyvin edustettuna, panimolla ja ravintolalla oli omistajakannassa kai jotain kytköksiä, ja onhan tuokin paikallinen panimo Iso-Kallan lisäksi. Olimme syöneet tänään todella aikaisin (johtuen pandemia-ajan poikkeusaukioloajoista paikassa johon olimme halunneet mennä, eli söimme ihan hyvin päivällä Ravintola Taikurissa, josta mainitsinkin aiemmassa postauksessani tältä reissulta), mutta niin aikaisin, että nyt alkoi hiukoa. Päädyimme siis poikkeamaan tämän jälkeen syömässä hieman "sormiruokaa" myös SOPP-reissuilta tutussa Bierstubessa. Paikka on viihtyisä, omalla tavallaan perinteinen hyvässä mielessä, mutta ainakin nyt juomavalikoima oli vähän liian tuttu. Otimme vain pienet lasilliset jotain hanasta suolapalan kanssa ja kuvakin unohtui napata.

Hophaus

Olimme syömään mennessä kävelleet ohitse Hophausista, ja mietimme koska tuollainen on tuohon ilmestynyt, ja onko "ihan oikea olutravintola". Iltapalalla ollessamme pikkulinnut lauloivat meille että siellähän istuukin pöydässä tuttuja tyyppejä, ja käynnissä olisi Tornion panimon tasting. Paikalle päästyämme tasting oli ohitse, mutta tuttuja naamoja löytyi yhä ja pääsimmepä joka maistamaan vähän "suhteilla" Tornion ja Maistilan tuliterän collabon Roudan, joka oli ollut ensi-esittelyssä täällä. Sattuipas hyvä tuuri. Kyllä tämä nykyaika on ihmeellistä, kun pikkulinnutkin osaa näin hyvin laulaa. Paikka oli todella uusi, ollut auki vasta jonkun kuukauden ja ainakin näin alkuun juomavalikoima vaikutti ihan mielenkiintoiselle. Ajattelimme poiketa uudelleen seuraavalla SOPP-reissulla, mutta nyt näyttää siltä että ainakin 2021 jättää SOPP Kuopion välistä. Mutta ihan käymisen arvoinen paikka oluen ystäville tämäkin. Valikoima näyttää nettisivun perusteella yhä monipuoliselta.

Lopuksi 

Loppusanoiksi on pakko sanoa: Jos tuntuu että kirjoitan kotimaisista panimoista vähemmän ja ehkä ympäripyöreämmin kuin ulkolaisista, niin se voi olla totta. Niin tuntuu minustakin. Ongelma on hieman siinä, että kotimaiset pienpanimoihmiset on liian tuttuja. Jotenkin on hankalampi kirjoittaa tällöin, joka sanaa miettii tarkempaan. Lisäksi tulee höpöteltyä heidän kanssaan vähän eri tavalla kuin ulkomailla, kun käymme ihan vierailla panimoilla. Siksi on ollut iso kynnys kirjoittaa mitään, mutta kirjoitin nyt kuitenkin jotain. Lähes kaikkiin panimoihin ainakin normaaliaikaan saa ostettua panimokierroksia ja/tai tastingejä. Kannattaa tutkia nettisivuja ja ottaa yhteyttä. Juuri nyt kierrokset voi olla katkolla, mutta jospa ja toivottavasti tämä on vain väliaikaista.
 Suosikaa kotimaisia pienpanimoita, kannattakaa paikallisia ja ostakaa panimoilta!

Kippis!