Takaisin Brysseliin 25v tauon jälkeen

Kävin Brysselissä ilman J:tä (koska emme edes tunteneet silloin) 25v sitten, ja tykkäsin jo silloin kaupungista. Silloin olimme kaupungissa vain yhden yön ja vettä satoi kaatamalla. Nyt viivyimme kaksi yötä ja vettä satoi kaatamalla jälkimmäisenä iltana, muuten sää oli parempi.

Kaupunki viehätti vielä enemmän kuin viimekerralla, ja J:kin tykästyi siihen. Aloimme miettiä millaista olisi käydä täällä joulun alla, kun Grote Marktilla on joulumarkkinat (olen aika joulufani...) ja ravintoloissa jouluoluita. Hmmm.. Lensikös Norwegian tänne?

Olimme kaupungissa alkuillasta, ja lähdimme heti tutustumaan keskustaan. Hotellilta saatu kartta oli hieman haastava, ja meinasi nälkäisenä hermot mennä, kun kartasta puuttui katujen nimiä aika reippaasti. Kioskista apua kysymällä tästäkin selvittiin.

Hotellista puheen olleen. Respa kysyi mistä maasta olemme (ilmeisesti liittyi jotenkin parkkihallissa olevaan autoomme) ja kun kuuli että olemme Suomesta, hän ihmetteli olemmeko ihan oikeasti tulleet sieltä asti autolla!! Kerroin että aiomme jopa kauemmaksi! Tästä vakuuttuneena hän ilmoitti: "You have come so far, I will give you a de luxe room".=) No, huoneen "de luxe" tarkoitti kai sitä, että se oli remontoitu hiljattain, jopa uusi puu tuoksui, mutta ei se mitään. Emme saaneet tietää millainen varaamamme Budget-huone oli. Hotellin nimi on Van Belle, ja oli kyllä loistava hinta-laatusuhde. Alue oli lievästi sanottuna etninen, mutta meitä se ei haitannut. Vaikka huvitti hieman aulassa oleva tummanpuhuva kalliisiin pukuihin puketunut miesjoukko, joka oli siellä lähes aina. Yllätykseksemme aamiainen kuului hintaan, ja se oli jopa todella hyvä! Leipääkin oli montaa eri sorttia, hedelmiä, juustoa, kananmunia jotka keitettiin itse, jogurttia, croisantteja.. Pieni miinus näin teeihmiselle oli kamala Liptonin tee, mutta ilmaista sekin.

Brysselissä muuten näkyy myös katukivissä Berliinistä tuttuja laattoja, jotka kertovat talosta keskitysleireille vietyjen nimet. Tämä on ihan hyvä muistutus ja tavallaan kaunis tapa muistaa uhreja.

 

 

Ensimmäinen ilta meni lähinnä ihmetellessä ja poiketessa muutamaan "olutnähtävyyteen" (laitan nämä taas eri juttuun) ja etsiessä Lucky Luken seinä (molemmat olimme lukeneet lapsena Lucky Lukea, minulle Tintti oli ihan "vieras"), ja kaksi pissaavaa patsasta: Zinneken Pis (pissaava "rakki") ja Janneken pis (pissaava tyttö). Se kuuluisin jäi ensimmäisenä iltana vielä väliin.

Lisäksi söimme reissun (tähän asti) kalleimman illallisen, mutta oli kyllä hintansa väärti! Pihvi suorastaan suli suussa, ja suomalaisittain se oli yhä tosi halpa. J söi lihapullia "Liegen tapaan" ja kuulemma olivat hyviä.
 

Seuraavana päivänä laitoimme kännykän herättämään aikaisin, sillä halusimme nähdä paljon. Aamu alkoi kirpputorilta Jeau de Bellen aukiolla. Molemmat tykkäämme kirpputoreista, joten mahdutimme tämän ohjelmaan. J oli onnellinen löydettyään vanoja pikkuautoja alkuperäispakkauksissaan 5€/kpl. Kaikki mihin itse ihastuin oli liian isoa tai liian kallista. Himoitsen aina vanhoja kameroita, mutta nekin olivat hinnoissaan. Ihastuin vanhaan silitysrautaan, jonka sisään oli laitettu kuumia hiiliä, mutta se painoi kuin synti, joten päätimme jättää sen ostamatta.
 

Torin jälkeen lähdimme Cantillonin panimolle. Tämä taas ei kiinnosta kaikkia, joten laitetaan tämä erikseen olutjuttuihin. Panimolla oli tarjolla omatoiminen kierros, kannattaa käydä jos yhtään kiinnostaa.

Päästyämme panimolta ja vietyämme ostokset hotellille, joka oli lähes panimon vieressä, lähdimme Atoniumiin. Sinne pääsi näppärästi metrolla Gare du Midin asemalta, joka oli alle 1km hotellista. Olin käynyt täällä siskon kanssa 25v sitten, mutta silloin korkeanpaikankammoni sai minut odottamaan alhaalla kun sisko kävi ylhäällä.  Nyt halusin ilman muuta ylös, eikä nykypäivänä edes huipannut yhtään ylhäällä. Edelleenkään en mene esim. Näsinneulaan, sillä se kuulemma huojuu tulessa, eli kaatuisi varmasti jos menen! Korkean paikan pitää olla tukevasti huojumatta!

Atoniumilla nappasimme molemmille "fritit" eli belgialaiset perunat (ranskalaisiahan ne eivät ole, kuten kaikki kai jo tietää). Annokset olivat valtavat! Ja niin oli myös Atonium. Meille tuli yllätyksenä että se on valmistunut jo 1958. Vähällä oli ettei se jäänyt rakentamatta. Tilalle oli jo valittu "neula", mutta koska neulan toinen suunnittelija yllättäen menehtyi, päätettiin valita joku muu työ. (Vähän epäselväksi jäi, miksei menehtyneen miehen suunnitelmaa olisi voitu toteuttaa?)

 

 

Jätimme Atoniumin viereisen Mini-Euroopan väliin (siskon kanssa siellä kävimme, mutta silloin siellä ei vielä ollut Olavinlinnaa Suomesta). Yritimme yläilmoista kiikaroida Olavinlinnaa tuloksetta.

Pois tullessa jäimme pois metrosta eri pysäkillä, ajatuksena hieman "shoppailla". Olemme molemmat huonoja lajissa, mutta yhden paidan nappasin Primarkilta, vaikka paikka onkin aika painajainen ostokammoiselle. Menin etsimään tuttavani suosittelemaa vaatekappaletta, löytämättä sitä, mutta paita tarttui mukaan. J on jopa minua parempi shoppailija (siihen ei paljon vaadita), mutta Primarkin ovesta hän ei erään Lontoon visiitin jälkeen ole suostunut astumaan!

 

 

Tämän jälkeen poikkesimme syömään pita-leivät, sillä mitään isompaa emme lounaaksi syötyjen frittien takia kyenneet syömään. Marche au Fromages on Brysselin "kebab-katu" ja siellä mekin kävimme, tosin kreikkalaisessa paikassa, koska se myi myös kanapitoja (en itse oikein välitä jauhelihasta). Pitat maksoivat 4€/kpl, joten nyt tuli hyvitystä edellisen illan "kalliiseen" 22e filepihviin.

 

Illan päätimme poikkeamalla vielä Grote Marktille ja tietenkin katsomaan sitä kuuluisinta pissaajaa. Yhä patsas oli yhtä pieni kuin siskon kanssa käydessämme, mutta olipahan bongattu. Sillä on kuulemma olemassa 800 asua, mukaan lukien esim. Lapin ja Nurmijärven kansallispuvut. Brysselin suomalaiset asukkaat kuulemma myös lakittavat patsaan vappuna.

Patsaalle saapuessamme taivas repesi. Luvattua ukkosmyrskyä ei sentään tullut, mutta J joka kieltäytyi ottamasta sateenvarjoa mukaan kastui aika pahasti.

Toisena aamuna meinasin, että lähdemme käymään Victor Hortan talolla. Olemme Art Noveau-tyylin ystäviä, ja etenkin Alphonse Muchan näyttelyitä on tullut käytyä. Harmiksemme Hortan talo aukeaa vasta klo 14, joten jouduimme jättämään sen väliin. Sen sijaan edotin J:lle Autoworld-automuseota, koska tiedän hänen rakastavan automuseoita, eikä minullakaan mitään niitä vastaan ole. Etenkin kun kyseessä ovat oikeasti vanhat autot.

Aikansa asuntoauto!

Vähän fiininpi auto sille viimeiselle matkalle.

 

Aika hienoja ja tosi vanhoja autoja tuolta löytyikin. Esillä oli myös Ferrari-näyttely, mutta se oli minulle vähän helmiä sioille, J kai tykkäsi niitäkin katsella.

Autoworldin jälkeen jätimme Byrssselin taaksemme ja jatkoimme matkaa.