KAHDEN MATKASSA: Tartto olutharrastajan silmin

Pühaste

Olimme olleet ennakkoon yhteydessä Tartossa Puhasten panimoon. Pääsimme tutustumaan panimolle sulkemisajan jälkeen ja saimme maistella lukuisia hyviä oluita. Omaan suuhun nämä päihittivät Pohjalan tuotteet, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole.

Lauri panimolta kertoi heidän aloittaneen näissä tiloissa syyskuussa 2016. Tiloissa kuulemma ei ollut ennen heitä mitään, kaikki piti tehdä itse. Tämän jälkeen terveysviranomaiset tarkistivat paikan pilkuntarkasti. Lattian liukkaudesta lähtien kaikki mahdollinen syynättiin ja esimerkiksi toimiston väki ja panimon panijat eivät saa käyttää samaa vessaa jne.

He olivat juuri saaneet luvan taproomin perustamiseen ja heinäkuun lopussa todennäköisesti avataankin taproom talon toiselle puolelle ja terassi rakennuksen katolle. Perjantaina ja lauantaina tulee olemaan mahdollisuus osallistua kaupungin järjestämälle turistikierrokselle, jossa bussi tuo lyhyelle visiitille panimolle ja tämän jälkeen siirrytään Taproomiin maistelemaan. Kannattaa tarkistaa joko kierrokset ovat alkaneet, jos olet menossa kaupunkiin. Vastaavia tehdään jo nyt A'le Coqille, mutta me emme olleet tästä kiinnostuneita.

Kotiin lähti myös maisteltavaa lisää. Mm. 100v vanhalla reseptillä tehtyä Double Imperial stoutia. Kuulemma todella erikoista. Nämä juomat säästämme kotiin asti. Kaksi suosikkia paikan päällä olivat Lime Gose ja Bohemia imperial stout, jossa oli käytetty mukana rommissa uitettuja rusinoita. Kaksi hyvin erilaista olutta!

Lauri antoi meille vaimonsa kanssa kyydin vanhaan kaupunkiin. Matkalla hän näytti vanhassa puutalossa olevan käsityöläisolutbaarin, jota piti italialainen mies. Paikka oli kuulemma kuin olisit kylässä jonkun kotona. Näytti ja kuulosti hauskalle, mutta emme voineet olla kovin pitkän kaavan mukaan liikenteessä, koska olimme kuitenkin jo maistelleet jo panimollakin. Kävimme syömässä hieman pientä iltapalaa Sherif-tex mex-baarissa ja poikkesimme Laurin neuvomaan Keller-baariin, joka oli panimon "oma" baari. Ihan kiva paikka ja hyvä valikoima käsityöläisoluita. Puolitosissamme kauppasimme tänne suomalaista olutta. Innokas baarimikko otti tarramme ja löi heti jääkaapin oveen ja kyseli saatavuutta.

Toinen Laurin suosittelema paikka oli kivenheiton päässä, ja nimeltäänkin Kivi. Poikkesimme myös sinne pienille. Omaa korvaa häiritsi kovaa pauhaava konemusiikki (valitan, en osaa sanoa tyylilajia tämän tarkemmin, oma tuntemus on vähän rokimmasta tyylistä). Jollekin musiikki varmasti on iso plussakin, makuasiosta ei voi kiistellä. Juomavalikoima oli ihan hyvä. Itselle löytyi yksi vieraampikin, kuulemma etelä-Virossa sijaitseva panimo. Oma valintani oli "tumma" vehnä, J valitsi tarjoiljan kehuman imperial ipan. Minulla meni paremmin nappiin.
Kivi-ravintolaa vastapäätä oli olutkauppa. Valikoimissa ei ollut paljoakaan itselle vieraita tuotteita, ja löytyipä jopa hyvin tuttua suomalaista käsityöläisolutta! Emme ostaneet mitään.
Tämän visiitin jälkeen päätimme tilata taksin, vaikka kello oli vasta vajaan kymmenen. Majapaikan isännän neuvoma 1918-taksi maksoi majapaikkaan 4€! Ei taida Suomessa edes auto liikahtaa tuolla hinnalla.