Pyöreitä vuosia juhlistamassa Valenciassa 2024

Pakoon talvea syntymäpäivänä

Tuli tuossa pari vuotta sitten täytettyä pyöreitä ja ajatus oli että tämä merkkipaalu pitää kohdata jossain missä ei ole talvi. Helmikuu ei ole ihan paras ajankohta lähteä talvea pakoon pienellä budjetilla ja kun Aasia ei oikein kiinnosta. Ihan lämpötiloja vertaamalla paikoista missä emmem ole ennen käyneet päädyimme lähtemään Valenciaan. Nythän sinne tarjotaan suoria lentoja Suomesta, joten aika vihdoin kirjoittaa reissusta.

 

Tästä on tosiaan pari vuotta ja vasta nyt kirjoittelen, mutta siihen on useampi syy. Yksi niistä syistä on kuitenkin myönnettävä olevan se, että ehkä 8 päivää Valenciassa oli liikaa. Ehkä se ei olisi sitä rantaihmiselle kesäisemmällä kelillä, mutta näin kaupunkilomia suosivalle helmikuussa se oli vähän liian pitkä aika. Etenkin kun yleensäkin mieluummin vaihdamme maisemaa lomalla useamman kerran.
Nyt kun Finnairkin aloittaa lennot Valenciaan ajattelin kuitenkin kirjoitella jotain matkastamme. Kaupungissa ei varsinaisesti mitän vikaa ja ihmiset olivat paljon ystävällisempiä (tämän olin kuullutkin ennakkoon) kuin monissa muissa Espanjan "ei rantalomakaupungeissa".  Ja hieman paremmin väki osasi englantia kuin ainakaan meille Barcelonassa ja Madridissa osuneet muutamat paikat. Vain kerran iski kieliongelma.

Majoitumme jälleen Airbnb-kämpämässä tapamme mukaan. Välillä kuulee kyllä moitteita näissä asumisesta, mutta asioilla on aina monta puolta. Ja me nautimme lomista enemmän kun majoitus on asunnossa eikä hotellissa. 

Haluamme myös asua hyvin keskeisellä paikalla. Tämä asunto oli aivan kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Asunto oli siisti ja viihtyisä, siellä oli lämmitys ja hissi. Ainoa pieni miinus siitä, että suihkussa käydessä sai todella varoa ettei lattia lainehdi. Mutta menisimme uudelleen. Jos nyt siis menisimme Valenciaan vielä. Tuskin menemme. Harvoihin paikkoihin menemme uudelleen. Pariisi, Rooma ja Lontoo taitavat olla ainoat, jos Tallinnaa ei lasketa.

 Ciudad de las Artes y las Ciencias

Ensimmäinen aamu alkoi sateisena ja päätimme heti käyttää sen sitten sisätiloissa, tutustumalla kaupungin tunnetuimpaan nähtävyyteen, eli suunnaksi Ciutat de les Arts i les Ciències.

 Kun saavuimme lippuluukulle, myyjä huomautti että emme mitenkään ehtisi kiertää museota enää tänään. Olemmeko varmoja että ostamme lipun samalle päivälle? Kello oli 13.30, paikka meni kiinni klo 18. Me taas olimme varmoja ettemme ikinä kuluttaisi niin paljon aikaa missään museossa. Itse asiassa 16.30 olimme kiertäneet jo mielestämme tarpeeksi museota ja lisäksi akvaariossa. Toki tämän perusteella ei kannata omaa aikatauluaan miettiä. Vaikka me pidämme museoista, niin emme ole niitä ihmisiä jotka tutkivat jokaisen esineen ja taulun pikkutarkasti läpi.

 Täällä oli lisäksi tiedepuolella aika paljon enemmän ehkä lapsille suunnattuja juttuja, jotka skippasimme. Muutama lentokone ym ja sen lisäksi enemmän sellaisia "opettavaisia"  "miten joku laite toimii" -tyylisiä. Melkein sanoisimme itse että näin kahdelle keski-ikäiselle ilman lapsia täällä oli aika vähän nähtävää.

 Lapsiperheelle ehkä vähän  enemmän. Vaihtuvia näyttelyitä on myös, nyt sellainen oli Pixarin näyttely, jossa sielläkin oli aika vähän nähtävää. 

Ikuistettua tuli sympaattinen Wall-E. Suurimmaksi osaksi oli kuvia. 
Hienointa täällä oli rakennus itsessään.

Akvaarion puolella oli enemmän nähtävää, mutta aiemmin esim Lissabonin akvaariossa käyneenä tämäkin oli vähän ajan tappamista. Ihan hieno paikka, muttei mikään "pakko nähdä". Erikoisin ehkä oli meduusaparvet, joita oli monessa paikkaa. 

Tunnelissa pääsi kulkemaan kalojen ja haikalojen, rapujen ym keskellä.

Kalojen väriloistoa.

Akvaarion ulkopuolella oli erinäisiä vesilintuja ja krokotiilikin löytyi.

El Umbracle

Aivan tiedekeskuksen kupeessa on eräänlainen nähtävyys, joka on metalliverkon sisällä oleva palmutarha, keskellä kävelytie. Kuulemma täällä on välillä tapahtumia, mutta helmikuussa siellä oli vain palmuja.

 

Ihan kiva, mutta onneksi ei mikään pääsymaksullinen, sen verran nopeasti katsottu. Ehkä joku (Google-arvostelujen perusteella ainakin) tykkää vain istuksella siellä palmujen keskellä. Kesällä saattaakin olla kiva olla puiden varjossa täällä.

Park Gulliver

Tämä ei ole edelleenkään lapsettoman parin kohde, mutta pakko mainita. Hauskan näköinen ja voin kuvitella että lasten mielestä jännittävä paikka on Park Gulliver, josta ei oikein löytynyt englanninkielistä infoa. Mutta sen verran kurkimme, että siellä "makaa" valtava jättiläinen, jonka päälle lapset voivat kiipeillä ja leikkiä, laskea sen päältä pyllymäkeä jne. Alueella on kuuemma myös julkiset vessat, jotka ovat toki kiva lisä jos aikaa viettää pidempään.

Jardín del Turia

Kaikki yllä mainitut sijaitsevat Jardín del Turia- puistossa joka on rakennettu entisen Turia-joen uomaan. Joki tulvi niin usein, että 1970-luvulla se päätettiin ohjata kiertämään kaupunki. Niinpä sen entistä reittiä pitkin kiemurtelee nyt vehreä puisto läpi kaupungin.

Koska puisto on ennen ollut joki, sen yli menee vanhoja siltoja. Yllämainittujen lisäksi sen alueelta löytyy mm. eläintarha ja urheilupaikkoja.

La Pizza

Ensimmäisenä iltana jouduimme tyytymään tapaksiin (siskoni huomautti ettei niihin "tyydytä", mutta aika köyhästi päivällä syöneenä vähän olisi kaivannut ihan oikeaa ruokaa) kun emme löytäneet auki olevaa ruokaravintolaa. Vaikka yleensä syömme myöhään, niin joskus reissussa jää päivällä syöminen vähiin (päivällä ne tapakset ovatkin hyvä idea, mutta joskus vaan jää) niin Etelä-Euroopassa meinaa olla ongelma saada syötävää kovin aikaisin. Monissa paikoissa esim keittiöt aukesivat vasta 20 tai jopa myöhemmin. Nyt ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä uhkasi käydä sama kuin illalla ja olimme viisaampia ja etsimme valmiiksi netistä aukiolevan ruokapaikan. Kuten nimestä ehkä arvaattekin, se oli pizzeria. Pizzat olivat La Pizzassa oikein hyvät ja laskun kanssa pöytään tuotiin pienet limoncellot.  Huomasimme myös kuinka tarjoilija teki vieressä pasta-anooksia pyörittämällä pastaa valtavan parmesaanikiekon sisällä. Hauskan näköistä touhua.

Parmesaanikiekko, jonka sisällä tarjoilija pyöritteli spagettia annokseen. 

Kävelimme öisen kaupungin läpi oluelle jo tuloiltana löytämäämme pubiin (kirjoitan taas oman postauksen olutpaikoista) ja ihailimme illan näkymiä. 

Hauskana yksityiskohtana tuli graffiti, jonka joku sika oli mennyt seinään sotkemaan. ;)

La Central

Julkisivu Placa de la ciutat de Brugesin puoleinen julkisivu.

C/ de Palafox puoleinen julkisivu. 

Seuraava päivä valkenikin aurinkoisena, mutta koska olimme päättäneet aloittaa sen kauppahallista, La Centralista, niin sinne suuntasimme. Valencian keskuskauppahalli on Euroopan suurin ruokatavaraa myyvä kauppahalli. 

Siellä on 250 kojua. Se on auki 7.30-15.00 ja täynnä kaikkea mahdollista ruokaa mitä maa päällään kantaa. Jättiläisravuista ja mustekaloistta kinkku-suklaaseen! 

Ja upeita leivonnaisia vitriinitolkulla.

 


Ja itse halli on upea rakennus. Jo sen takia sinne kannattaa poiketa ja katsella yläilmoihin tiskien lisäksi. Kauppahallissa voi toki myös lounastaa, etenkin tapaksia on hyvin tarjolla.




 

Ja alkoholijuomiakin laseittain. Ostettiin lasilliset cavaa, kun oli muka niin ihmeellistä, mutta nykyään tuo näkyy onnistuvan Tampereen kauppahallissakin. ;)

Kauppahalli on valmistunut 1928, se on 8000 m2 ja sen edessä on sunnuntaina joitakin antiikki-/keräilytavaramyyjiä ja maanantaisin muuta torimyyntiä. Aika vähän kuitenkin verrattuna moneen muuhun Etelä-Euroopan kaupunkiin. Ehkä olisi harmittanut jos oltaisiin kaukaa tultu tuon takia. Koska oli kämppämme lähellä, niin näppärästi poikettiin. Ja siis toki itse halli kannattaa katsastaa minä tahansa päivänä.

 

Lonja de la Seda

Kauppahallin takana on hieno Lonja de la Seda, joka on Unescon maailmaperintökohde.
Sen sisäpihalla kasvoivat appelsiinit jo helmikuussa ja sisätiloissa etenkin katot hurmasivat kauneudellaan. 

Useammassa huoneessa oli erikoinen hieno katto. Myös ison salin lattia oli erikoinen, melkein vaikea uskoa että  se on pääasiassa 1400-luvulta peräisin.

Rakennus edustaa myöhäisgoottilaista tyyliä ja se on alunperin ollut käytössä silkin tukkukauppialla. 

                   La Senia

Kauppahallissa ja museossa käynti sai vatsan kurnimaan ja päätimme mennä kerrankin syömään tapaksia. Vaeltelimme pieniä kujia kauppahallin takana ja ihmettelimme kun moni paikka oli kiinni, vaikka siesta-aikaanhan väki käy lounalla. Löysimme kuitenkin La Senia-nimisen ravintolan, joka ilmeisesti oli päässyt myös Michelinin suosittelulistalle. Usein niistä suosituksista löytynyt meille joille "tähtipaikat" on liian hienoja ihan mukavia ruokapaikkoja muuallakin. 
Söimme "kanarialaisia perunoita" eli niitä runsaassa suolavedessä keitettyjä kurttuisia ja chilikastiketta ja paistosta joka muistutti hieman pyttipannua. Kinkkua, perunaa ja kananmunaa. Joimme lasit rose-viiniä ja vichyä ja lasku oli 28€.

La Torres de Serranos

 

Lounaan jälkeen jatkoimme kaupunkikävelyä ja kauniiden kujien ja aukioiden jälkeen päädyimme 1300-luvulta peräisin olevalle kaupunginportille. Portti/tornit tehtiin keskiajalla paitsi kaupungin suojelua varten, myös jonkinlaiseksi arvovallan merkiksi.

1500-luvulla niitä käytettiin myös vankilana. 1800-luvulla kaupunginmuuri purettiin, mutta portti säilytettiin. Sisällissodan aikaan siellä säilytettiin myös taideteoksia.
Kaupungin vuotuiset Fallas-festivaalit alkavat portilta. Fallat ovat valtavia "nukkeja" joita kuljetetaan kulkueina  pitkin kaupunkia huhtikuun lopulla.

Maksoimme pääsymaksun ja kiipesimme tornin keskikerrokseen katsomaan maisemia. Ihan nättiä oli sisällläkin. Ylimpään kerrokseen emme lähteneet kiipeämään, koska portaat olivat jyrkähköt kiukuttelevalle polvelleni. 

Ihan hienosti näkyi maisemaa kaupungille jo tuoltakin tasolta. 

Museo del Corpus

Ihan vahingossa päädyimme museoon jossa esiteltiin "nukkeja" joita Corpus Christi -juhlan aikaan kannetaan ympäri kaupunkia. Museo del Corpus oli yhtäkkiä reitin varrella, ja koska sisäänpääsy oli ilmainen, kurkkasimme sisään ja päädyimme kiertämään ja katselemaan valtavia hahmoja joita kuljetetaan joko erilaisin kulkupelein tai sitten niiden sisällä on ihminen joka liikuttaa sitä. 

Ei ehkä ihan helppoa kävellä moisen kapistuksen kanssa ja katsella harsokankaan läpi eteensä. 

Nukkejen koosta saa käsitystä kun huomaat ison ruudun puvussa "polvien" yläpuolella. Se on se verkko josta nuken "kuljettaja" näkee ulos.

Tämä näiden nukkejen kulkue järjestetään 60 päivää pääsiäisen jälkeen. Tällaisten kulkueiden aikana majoituksetkin voivat olla huimasti kalliimpia. Matkaa varatessa se kannattaa ottaa huomioon, mikäli ei halua maksaa ekstraa. Tai vaikka haluaisikin, jos haluaakin tähdätä näiden aikaan.

Sisäänkäyntiä oli vaikea havaita, huomasimme sen vahingossa.

 Toinen kulkuejuhla on Fallas. Kirjoitan niiden museosta myöhemmin.

Casa dels Gats

Hauska pikkunähtävyys on Casa dels Gats. Kuten nimestä saattaa arvata, se liittyy kissoihin. Kyseessä on erään talon muuriin tehty "kissatalo" jonka läpi kissat pääsevät sisään ja turvaan kadulta. Se löytyy osoitteessa C/ del Museu, 11, Ciutat Vella. Harmiksemme emme nähneet yhtään kissaa ovella, emmekä kurkiessamme sisään. Ovi on kokoa kissa, eli kovin pitkälle siitä ei voi paljoa kurkkia. 

Tarinan mukaan vuonna 1094 kaikki kissat määrättiin hävitettäväksi, mutta 4 kissaa selvytyi. Niiden muistoksi rakennettiin tämä paikka. Kissat pääsevät ilmeisesti jollekin sisäpihalle oven kautta.

 Russafa

Päätimme lähteä illalla tutustumaan Russafan kaupunginosaan, jonka sanottiin olevan kovassa nosteessa etenkin yöelämän osalta. Kiersimme Coloseumin tyylisen härkätaisteluareenan Plaza del Torosin (kyllä, valitettavasti härkätaisteluita järjestetään yhä Valenciassa, tämä oli meille yllätys! Emme toki vierailleet areenalla) ja päädyimme vilkkaaseen kaupunginosaan täynnä nuorempaa väkeä ja baareja. Ilmeisesti opiskelijat viihtyvät täällä paljon. 

Onneksi löysimme alueelta muutakin, mutta erikoisin juttu oli aivan "puskista" ilmestynyt karnevaali joka kulki pitkin alueen katuja tanssien ja musiikkia soittaen. He myös vetivät mukanaan pienenpiä lavoja koristeineen ja tanssioineen kuin Corpus Christin tai Fallasin aikaan.
 Kirjoitan alueesta lisää olut-aiheisessa postauksessa.

Bistro Metropolis 

Päädyimme hetken ihmeteltyämme Metropolis -ravintolaan syömään, sillä suurin osa paikoista oli täyteen varattuja. Söimme patatas bravasit (no, paistettuja perunoita) ja kanaa friteerattuna. 

Kaksi annosta molempia, litra vichyä ja kaksi pientä olutta maksoivat 43€.

Cripta Arqueológica de la Prisión de San Vicente

Kylläpä onkin näppärä nimi paikalla. Kyseessä on argeologinen kohde, San Vicente Martirin vankilan krypta 300-luvulta. Paikka oli aika pieni ja nopea kiertää, mutta toisaalta pääsymaksu 2€, joten ainakin tällaiselle kaikenlaisista raunioista (tai kivikasoista kuten äitini sanoo) pitävälle se on ihan mielenkiintoinen kohde. 

Mieluummin pieni ja mielenkiintoinen kuin iso ja pitkäveteinen.
Paikassa  400-luvulla kuolleen piispan hauta. 

Erikoista kyllä, krypta oli muutettu jossain vaiheessa kylpyläksi, vaikka hauta säilytettiinkin. 1200-luvulla kristityt valtasivat sen ja siellä oli jonkinlainen kappeli. 

Plaza Redonda

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on rakennusryhmä. jonka sisäpiha on pyöreä. Sinne löytää helpoiten kirjoittamalla Google mapsiin Plaza Redonda. Aukion sanottiin olevan kovin eläväinen, mutta ehkä se on sitä enemmän kesäaikaan. Nyt talvella siellä oli aika rauhallista. Kävimme siellä ensin sunnuntaina, jolloin kaupat olivat kiinni, mutta eivät ne läheskään kaikki olleet auki arkipäivänäkään. Ravintoloita oli jonkin verran ja kesällä ne ehkä levittäytyvät enemmän aukiolle. Aukion suunnitteli Salvador Escrig 1800-luvulla. Alunperin aukiolla on ollut lähinnä käsityöläisiä, etenkin pitsintekijöitä.
Mutta koska tämä on "ihan ytimessä", niin helppohan siellä on poiketa ihmettelemässä kaunista (ainakin minusta) aukion muotoa, oli sitten shoppailtavaa tarjolla tai ei.

Mercado  Colon 

Tämän jälkeen kävelimme pienemmälle "avokauppahallille", jossa katutason myyjät olivat tavallaan ulkoilmassa.  Täällä oli enemmän ruokapaikkoja ja ruokakauppoja. 

Rakennus on pääasiassa avointa tilaa ja valmistunut 1912. Aiemmin se on ollut oikeasti kauppahalli tai toripaikka. 

Pohjakerroksessa oli myös ihan kiva olutravintola Les Cervezas del Mercado. Poikkesimme tapaksille ja yksille oluille. Laitan olutaiheiseen postaukseen kuvat. 

Museu de Bellas Arts

Päivä oli maanantai ja meille kävi vanhanaikaisesti. Oppaamme (eli minä..) oli ottanut huonosti selvää aukioloajoista ja maanantaina olikin tyypilliseen tapaan suurin osa museoista kiinni. Museu de Bellas Arts ei ollut meidän listallamme aiemmin, mutta kun paikat joihin kuvittelimme menevämme olivatkin talviaikataulussa, ja todellakin auki vain parina päivänä viikossa (kuten esim Serranosin pommisuoja) piti mennä sinne mikä oli auki. Tämä museo oli pääasiassa uskonnolliselle taiteelle tai ainakin sen tyyliselle. Vaikka taulut taidokkaita olivatkin, ne olivat jotenkin puuduttavan yksitoikkoisia meidän makuumme. 

Yksi iso teos kyllä kiehtoi, ja se olikin kai museon jonkinlainen vetonaula. Taulun oli maalannut paikallinen taiteilija José Benlliure y Gil ja se on nimeltään La visione del Colosseo, Colosseumin näky. Taulun koko on 35 neliömetriä ja siinä on pääosassa Pyhä Almaquius – anatolialainen munkki, joka perimätiedon mukaan kärsi marttyyrikuoleman 300-luvun lopulla. Hänet oli pyydetty lopettamaan raakuudet Colosseumilla, mutta väkijoukko raivostui ja antoi hänen kuolla itse yrittäessään puhua väkijoukkoa ympäri.

San Tommoso

Päätimme mennä kerrankin ajoissa syömään ja valitsimme ennakkoon hyviä arvosteluja saaneen San Tommoso -ravintolan. Tilasimme alkuun ihan alkudrinkit (J oli vakuuttunut aikan ginivalikoimasta ja halusi testata jonkun GT:nä)  ja focaccian. 

 Yllätyksemme olikin suuri kun focaccia olikin melkein kuin pizza. Onneksi olimme pyytäneet "pääruoaksi" pastaa, vaikka sehän on yleensä jonkinlainen "väliruoka".

 J söi pestopastaa pääruokana, minä tapani mukaan "keskiyön pastaa" eli chilillä, oliiviöljyllä ja valkosipulilla maustettua. J:n pasta oli parempi kuin minun. Minulla oli mausteet laitettu liian hienoksi ja niitä oli liian vähän. Söin siis lähinnä spagettia öljyssä...

Jälkiruokasi talo tarjosi vielä Limoncellot. Koko komeudelle tuli viineineen hintaa 59€.

Centre Arqueològic de L'Almoina

Seuraavana päivänä poikkesimme pieneen arkeolgiseen museoon. Museo oli todellakin aika pieni ja nopeasti kierretty. Museo on perustettu paikalle jossa tehtiin kaivauksia 1985-2005. 

Se tavallaan esittelee kaupungin kerrostumista, kun uutta rakennetaan vanhan päälle. Siellä kuitenkin säilytetään myös joitakin muualta kaupungin alueelta tuotuja esineitä.

Museo sijaitsee aivan katedraalin kupeessa. Paikalla on aikoinaan ollut jonkinlainen hyväntekäväisyyskeskus ja paikan nimi viittaakin almujen antamiseen. Siellä on myös nähtävissä Rooman vallan ajan kylpylän osia. Myös uskonnollisista rakennuksista on jäänyt jotain merkkejä, ja hautapaikkoja.

Mielestämme museo oli hyvin vaatimaton, mutta toisaalta halpa (2€ sisään) ja joskus on ihan kiva ettei museossa ehdi tulla historia-ähky. ;)

Museosta poistuttuamme kävelimme katedraalin aukiolle ja ihastelimme katedraalia ulkoapäin, mutta jätimme käymättä sisällä. Suurin osa kirkoista katolisissa maissa ovat aivan liian koristeellisia kultauksineen omaan silmään. Ulkopuolelta taas useammin kauniimpia.

Le Seu, katedraali.

Aukiolla pysähdyimme myös juomaan Agua de Valencia (Valencian vesi)-nimiset drinkit, jotka kuulemma on pakko maistaa käydessään kaupungissa. 

Minun versioni oli hieman sovellettu, sillä siinä oli ginin sijaan vodkaa. Mutta appelsiinimehua, kuohuviiniä ja sitruslikööriä siinä toki oli.

100 Montaditos

Kun olimme ensimmäisen kerran omatoimimatkalla Espanjassa, kaupunki oli Sevilla. Siellä törmäsimme paikalliseen "pikaruokaravintolaan" 100 Montaditosiin,  jossa ideana oli se, että pienen sämpylän sisään voi valita täytteitä raksi ruutuun menetelmällä valtavan pitkältä listalta. Nimen mukaan versioita on siis 100. On esim tonnikalatahnaa, kylmäsavulohta, raakakypsytettyä kinkkua, tuorejuustoa, erilaisia munakkaita, kanaa erilaisissa kastikeissa jne.



Ketju näyttää olevan yhä pystyssä vaikka myös kansainväliset paikaruokaketjut ovat löytäneet Espanjaan nyt paremmin, mutta päätimme käydä nostalgiamielessä siellä lounaalla. Ihan hauskojahan nuo yhä olivat. Pari kolme pikkuista sämpylää käy hyvinkin lounaasta. Taitavat itse sämpylät olla vastaavia kuin myydään Suomessakin 6-8 esipaistettua kaasuun pakattuna.

Circo

Illalla olimme menossa muka syömään erääseen olutravintolaan, jossa tehtiin hampurilaisia, mutta se olikin kiinni. Päädyimme etsimään hampurilaisia jostain muualta ja muistimme Circo -ravintolan josta olimme kävelleet ohi muutaman kerran.  Päädyimme itse asiassa ketjun toiseen paikkaan, sillä tilaamamme taksi vei meidät väärään Circoon. 

Mutta ihan kelvoilliset purilaiset sieltäkin sai. Ei mitään vikaa, vaikka ei toisaalta mitään mullistavaakaan.

Nälissämme (olimme kävelleet aika paljon) päädyimme tilaamaan vielä juustotikkuja alkupalaksi. Ateriat, juustotikut ja vichyt 34€.

Castell de Sagunt

Varsinaisena juhlapäivänä olin päättänyt haluta katsomaan vanhaa linnaa. Kohde oli 

Castell de Sagunt. Matkustimme Saguntiin paikallisjunalla körötellen.

 

Kävelimme junalta ensin roomalaisen teatterin raunioille, jotka eivät itse asiassa olleet niin rauniot, koska ne oli kunnostettu katsomoksi jota voi käyttää nykypäivänäkin. Teatteri on liittynyt linnaan Rooman vallan aikana 175-100 eea, jolloin roomalaiset rakensivat alueelle myös temppelin.

 Tämän jälkeen kiipesimme ylös linnalle. Nousu oli aika jyrkkää tällaisille "ei niin sporttisille", mutta tulipa kuntoilua.

Linnasta ei hirveästi ollut jäljellä muuta kuin muurit.

Sisätiloja ei pahemmin ollut, ja niistäkin harvoista osa oli suljettu. Ihan hieno, muttei ehkä ihan näin pitkän matkan päiväretken arvoinen.
Eikä ainakaan ehkä sen, että alaspäin tullessa mäet olivat niin jyrkkiä, että isovarvas painui koko ajan muuten hyvään kenkään kärkeen ja lopulta isovarpaan kynsi osittain irtosi. Loppuloman se sitten oli teipattuna tiukkaan ja kuukautta myöhemmin se lopulta tipahti kokonaan.

Roomalaisten jälkeen tulivat arabit, jotka hallitsivat 700-luvulla ja heidän jälkeensä vielä muslimit. 1200-luvulla kristityt ottivat sen haltuunsa ja perustivat sinne varuskunnan. Linnaa on viimeksi käytetty 1800-luvulla.

Näkymä linnalta kaupunkiin.

Valencian rautatieasema itse asiassa on muuten aika hieno paikka. Se tuli onneksi nähtyä sisältäkin tällä retkellä.

 


Se on etenkin sisältä hienosti koristeltu Art Noveaun ja  modernismin taidonnäyte. Se on valmistunut 1917 ja siellä kannattaa katsella seiniä ja kattoa, upeita mosaiikkitöitä haillen. 

Sen vierestä löytyy myös härkätaisteluareena, joka kauhuksemme oli yhä käytössä. Jätimme sen vierailematta.

Asador Argentino San Telmo

Syntymäpäivän illalliselle olin valinnut argentiinalaisen pihviravintolan. Asador Argentino San Telmon. Valinta osoittautuikin oivaksi. Varasimme pöydän päivällä netin kautta varmuuden vuoksi, ettei tärkeä juhlaillallinen kaadu siihen ettei paikassa olisikaan tilaa.

Pöytään tuotiin automaattisesti alkupalana jonkinlaista makkaraa, lientä ja leipää. Emme ole erityisen makkara-faneja, mutta nämä olivat yllättävän hyviä, etenkin näin pienenä alkupalana.

 Pääruokana J söi "Napolinleikkeen", jossa oli vähän kuin Milanonleikkeessä leivitetty vasikanleike, mutta se oli kuorrutettu kinkulla ja juustolla. Kuulemma oli oikein herkullista, joskin aika tuhtia.

Itse valitsin naudan sisäfilepihvin joka tuli vähän laihan talon kastikkeen kanssa, mutta pihvi oli suussa sulavaa, parhaita koskaan syömiäni. Ja plussaa siitä että mukana tulleet perunat olivat talossa itse tehtyjä siivutettuja ja paistettuja perunoita, eikä iänikuisia ranskalaisia.

Jälkiruoaksi J otti "ananas-carpaccion" espresson kanssa ja minä paahtovanukkaan. Hyviä myös nämä molemmat. 

Ruoan kanssa joimme isot lasit viiniä. Tai minä jopa hurjana kaksi lasia! 

Lasku oli 71€, mutta suomalaisittain kaikesta tästä se oli vähän ja yksi parhaita ravintolakokemuksia ikinä. Vahva suositus jos olette Valenciassa ja ettekä ole kasvisyöjiä. (En ole varma vaikka joku kasvisruokakin olisi ollut.)

Museo Fallero de Valencia

Viimeisen päivän ohjelmaan kuului mm. Museo Fallero de Valencia, jossa esitellään Las Fallas -juhliin tehtyjä hupinukkeja. 

Osa on ihmisen kokoisia, osa huomattavasti isompia. Näitä käytetään kulkueissa joita juhan aikana kulkee kaupungilla. 

Osa teoksista oli hyvin kantaaottavia. Toki meille suomalaisian ei kaikki kannanotot ihan auenneet, mutta olihan näitä hupaisa katsella. 

Värikkäät hahmot saattavat ehkä viehättää lapsiakin?

La Terazza

Illallisen söimme La Terraza -ravintolassa. Italialainen ravintola, ja J otti pastaa pestolla, minä cacio e pepe-pastaa. 

Kumpikaan ei ollut kovin kummoista. Tyyliä "nälkä lähti", mutta maun puolesta olisi voinut mennä valmisateriasta melkein. No, onneksi edellispäivän ateria  oli niin onnistunut. 

Loppukommentit kohteesta:

Ihan hieno reissu tämäkin. Ja tavoite paeta talvea pyöreillä synttäreillä helmikuussa toteutui. Kaupunkina Valencia oli meille viikoksi ehkä hieman pieni. Nähtävyydet (auki olevat ja meitä kiinnostavat, osa tosiaan talvella kiinni) loppuivat vähän kesken. Aina sitä ajattelee että tarviiko sitä olla joka päivä näkemistä, mutta ehkä meillä pitää edes vähän. Nyt osa ohjelmasta oli vähän sellaista "ajantappoa", ei ihan niin mielenkiintoista. Mutta nähtiinhän me toki paljon.
Jos on samantyyliset kiinnostukset kuin meillä, niin käymättä aukiolon (tai kiinniolon..) takia jäi mm.

Refugio Antiaéreo Valencia
Modernin taiteen museo
Refugio de Serranos
Cripta Arqueológica de la Prisión de San Vicente

Espanja ei ehkä myöskään ole suosikki-maamme. Vaikea edes sanoa miksi, mutta jotenkin etenkin Ranskassa vanhojen kaupunkien arkkitehtuuri ja moni muu asia miellyttää enemmän. Ja Espanjassa (ei perinteisissä turistipaikoissa) törmää useammin kielimuuriin kuin Ranskassa. 
Ai niin. Jos joku ihmettelee missä on kaikki paellat ja merenelävät, niin vika on meissä. Niitähän kyllä olisi ollut tarjolla. Me moukat vaan emme ole niiden ystäviä. Kala menee kyllä, mutta sitä kokkaamme kotona arkiruokana. Kannattaa ilman muuta näitä syödä tuolla ken niistä tykkää.

Hieman lyhyemmäksi aikaa tästä olisi riittänyt enemmän. Ja varmaankin rannoista pitävälle kesällä kun rantaelämä on käynnissä. Meille se nyt ei olisi ollut houkutus silloinkaan. Rannan kaduille emme lopulta edes menneet, helmikuu oli kuitenkin vielä tuulistakin aikaa, edes kävely rantakadulla ei houkuttanut. Ehkä reissu olisi ollut vielä sopivampi, jos olisimme edes pariksi päiväksi vuokranneet auton kuten yleensä teemme. Nyt olimme niin väsyneitä, että ajattelimme laiskotella enemmän. Mutta näköjään sitäkin voi tehdä liikaa. ;) Paitsi omalla kesämökillä, mutta se on taas eri asia.
Teen vielä lyhyen olutaiheisen katsauksen ja kerron sitten seuraavasta reissustamme Sisiliaan.