Tallinnan olutaiheiset vinkit (päivitystä liittyen syyskuu 2023 Baltian reissuun)

 Jatkan taas tällä tavalla ja kirjoitan olutharrastajia kiinnostavat vinkit erikseen. Päätin liittää tähän myös kahden edellisen reissun kuvia, jotta löytyvät näppärästi samasta jos joku etsii vinkkejä.

NanoPruul

Olimme suunnitelleet vierailevamme Lehen panimolla, mutta se olikin lauantaisin suljettu. Kun nyt oli ehditty panimovierailusta puhua, niin ei muuta kuin etsimään että mitäs tässä olisi lähellä. NanoPruul löytyi ihan Viron pienpanimolistan kautta, vaikka listalla ihan kaikki ei ollutkaan ajantasalla. Otin yhteyttä panimolle ja kysyin onko heillä mahdollista poiketa. Lauantaille oli jo valmiiksi joku toinen vierailu, joten sovimme mukavasti siihen perään. Hetken piti ihmetellä olemmeko oikeassa paikassa, kun näytti että tulimme jonkun autokorjaamon pihaan. Mutta kyllä siellä sitten panimon kyltti näkyi ja yrittäjä tulikin pihaan vastaan.

Yrittäjä kertoi panimon olevan todella pieni virolaisella mittapuulla ja hämmästyi kovasti kun kerroimme kuinka Suomessa on aika paljon pieniä "autotallipanimoita" vuokrattavissa hallitiloissa. Virossa kuulemma näin pienet ovat todella harvinaisia. Tämä oli taas meille uutta tietoa. 

Vaikka kyseessä oli periaatteessa yhden miehen yksikseen pyörittämä tallipanimo, oli oluita jo aika iso valikoima. Pääsimme maistelemaan tuotoksia, ja kun kerrankin oli ystävät mukana, oli helppoa maistaa useampaa laatua, kun pulloille oli jakajia. :)
Panimo aloitti 2014 lokakuussa kiertolaispanimona ja ensimmäinen olut tuli myyntiin juuri ennen vuodenvaihdetta 2014/2015.

Vuotta myöhemmin tehtiin ensimmäiset oluet omissa tiloissa.
Toiminta lähti pyörimään pienillä keittokoilla ja pääasiassa paikallisille ravintoloille ja kaupoille oluita myyden. Myös omilla etiketeillä. Muistaakseni omistaja kertoi että parhaiten oluita on mennyt Rimiin.
Korona-aika oli hankalaa kuten muillekin, mutta Virossa kun etämyynti on sallittua, se auttoi tilannetta jonkin verran. Tosin olutta tehtiin suosiolla vähemmän. 

Kesäkuussa 2022 sitten iski jokaisen yrittäjän painajainen. Tulipalo..Vuokrahallien pihassa ollut pakettiauto syttyi räjähdyksenomaisesti tuleen ja tuli levisi panimon tiloihin, tuhoten lähes kaiken. Näky oli kamala. Kuvia tästä löytyy panimon Facebooki-sivuilta, mutten lähde niitä kopioimaan kun en tullut kysyneeksi lupaa. Näimme myös videota tilanteesta. Siinä kohtaa oli joutunut tarkkaan miettimään vieläkö jatketaan. Koko kesä, paras sesonkiaika oli menetetty. Marraskuussa 2022 kuitenkin tuotanto käynnistyi uudelleen. Paljon jälkeen tehtiin olut nimeltä Fööniks. Osalle voi kuulostaa tutulta. Pyynkin ollessa vielä pieni panimo siellä sattui tulipalo (pieni tähän verrattuna) ja sen jälkeen tuli olut nimeltä Feenix. Fööniks-olutta ei nyt ollut, mutta pääsimme maistamaan tynnyrikypsytettyä olutta jota oli palon jälkeen onnistuttu pelastamaan muutama laatikko. Kaikki muut oluet olivat pilalla.
Oli mukavaa päästä tutustumaan tähän pikkuiseen panimoon ja sen mukavaan omistajaan. Juttelu sujui englanniksi, 

Koht (Moonshine Bar)

Ehdoton must Tallinnan reissuilla on aina Koht. Monta hyvää olutravintolaa on kadonnut, surullisimpana koronan jalkoihin jäänyt Pörgu. Oli loistava valikoima, hinta-laatusuhde ja ystävällinen henkilökunta. Onneksi yksi näistä klassikoista en pysynyt ja se on Koht. Ollaan yleensä kolme yötä Tallinnassa kun mennään ja joka päivä pitää poiketa Kohtiin.

Välillä nurkassa olevassa takassa on tuli. Mutta välillä ikävä kyllä sen äärellä käy väki tupakalla. Ainoa  miinus tässä paikassa.

 Yksi iso plussa älyluurin ja Untappd:n käyttäjälle on täydellinen olutlista sovelluksessa. Tälläkin hetkellä kun tätä kirjoitan, listalla on lähes 900 pullo-/tölkkiolutta ja 14 hanaa! Ja koskaan meille ei ole käynyt niin ettei tilaamaamme tuotetta löytyisi. Tarjoilija (etenkin vanhempi rouva, ilmeisesti omistaja) saattaa hetken juoksennella ympäriinsä kun varastoja on monta, mutta aina olut löytyy. Pahoittelin kerran kun tilasin jo kolmannen sellaisen mitä hän joutui kauan etsimään. Hän vakuutti ettei haittaa mitään, kyllä hän etsii! Ja joka tuotteelle on myös kerrottu paikkansapitävä hinta, erikseen mukaan ostettuna ja erikseen paikan päällä juotuna.  Nykyään mukaan saa ostaa vain klo 22 suljettuja pulloja. Sen jälkeen pullot on avattava. (Tämä siis koskee kaikkia baareja, mutta on silti paljon vapaampaa kuin Suomessa, eikö vain.) Baarin yhteydessä on myös kauppa, mutta se on ahdas ja koko ajan pelkään tiputtavani jotain.

Brewklyn

Kun olimme viime keväänä Tallinn Craft Beer -festeillä, amerikkalainen pariskunta jakoi mainoksia pian aukeavasta ravintolastaan. Paikan nimi on pariskunnan kotiseutuun vihjaten Brewklyn ja se sijaitsee jonkin verran sivussa. Oluissa näkyy paljon (tai ainakin syyskuussa 23) jenkkipanimot. Meidän makuumme valikoima oli tuolloin turhan ipa-voittoinen, mutta näyttäisi vaihteluakin olevan sosiaalisen median perusteella. En tiedä olisiko heillä myös taipumusta siihen "tummia vain talvella" -tyyliin mitä jossain paikoissa huomaa. Vahvojen ja tummien ystävinä itselle kyllä maistuvat ympäri vuoden. Ehkä ei nyt kesähelteellä keskellä päivää, mutta muuten silloinkin. ;) Löysimme joitain soureja kyllä.

Eritysimaininnan ansaitsee ystävällinen omistajapariskunta. Melkein nolotti poistua yksien jälkeen, mutta ehkä tuollaan uudelleen joku päivä. Ainoa että jos on tyyliin viettämässä iltaa kaupungilla, niin sen verran sivussa on että Boltilla tultiin. Ei tuo toki kallista kyytiä Tallinnassa ole. Jos on paljon aikaa ja hyvä ilma, kävelyretkeen voi yhdistää myös Põhjalan visiitin. Samalla puolella kaupunkia kun ollaan.

Põhjalan panimo

Jos ollaan rehellisiä, niin täällä ei poikettukaan tällä visiitillä, mutta koska tämä on lähellä Brewklyniä ja huomasin etten ole ennen kirjoittanut, niin laitetaan nyt maininta tänne. Lisään pari muutakin eri reissuilla käytyä, koska tuskin sillä lukijalle on merkitystä koska kävimme.

Põhjala lienee Viron ellei koko Baltian tunnetuin käsityöläispanimo. Sen tuotteita löytyy jo ympäri Eurooppaa. Ja kyllähän kieltämättä esim tummat ja vahvat kuten monet Cellar series -sarjan oluet ovat aika huikeita. Usein itse tulee juurikin päädyttyä näihin tummiin tämän(kin) panimon kohdalla. Miedoimmissakaan ei varmasti vikaa ole, mutta eivät ne yhtä huikeina omaan suuhun osu. Kuuluisia makuasioita taas nämäkin.

Panimon ensimmäinen olut Öö (eli yö) baltic porter tehtiin 2013 vielä kiertolaisena, mutta jo 2014 panimo hommasi omat laitteet. Ja vuonna 2018 avattiin Noblesserin alueelle uusi ja uljas panimo, joka onkin viimeisen päälle tip top.  Panimon yhteydessä oleva taproom on jo oikeastaan enemmän kuin "vain" hanahuone, sillä sen ravintolapuoli ruokineen tuntuu jo olevan monien muidenkin kuin oluenystävien suosiossa. 

Itse emme ole täällä syöneet kuin pientä suolapalaa, mutta kuulleet paljon kehuja ruoista sekä sunnuntain "koko päivän aamiaisesta" jolloin aamusta iltaan on tarjolla on munakkaita, bageleita, donitseja, amerikkalaista aamiaista ja ties mitä aamiaisherkuksi luokiteltavaa. Myös panimokierroksia voi paikkaan varata. Ennen kuin poistut, kannattaa kurkata alakerrassa sisäänkäynnistä vasemmalle (ulkoa tullessa) hieman piiloon jäävä olutkauppa ja napata mukaan tuliaisia.

Juniperium

Kuva ei ole syyskuun reissulta, vaan joulukuulta 2022.

Nyt ei oikeastaan liikuta olutasioissa, mutta tällainen syrjähyppy vaikka jo siksi, että Suomessa aika moni olutharrastaja tykkää myös ginistä ja tekeehän moni panimo giniä. 

Tunnustan etten itse ole näihin innostunut, mutta koska J tykkää ginistä, kuuluu nykyään vierailu Juniperiumiin joka reissun ohjelmaan. Käsittääkseni toiminta tislaamolla on alkanut 2019 ja palkintoja gineille on ropissut roppakaupalla. 

Valikoimissa on monin eri tavoin maustettuja ginejä ja ravintolan drinkkilistalla on paljon erilaisia versiota drinkkien muodossa. Ei tarvitse tyytyä pelkkään gt:n juontiin. 

Näin olutihmiselle paikalla oli viimeksi ainakin 2 omaa olutta. Ei paljon muita vaihtoehtoja (ennen koronaa näyttää olleen enemmän). Itse olen päätynyt täällä usein viinilasilliseen.

Vaat Brewery & Taproom

Vaat Brewery taitaa olla uusimpia alueen panimoita ja taproomeja. Itse poikkesimme sinne ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 ja vielä kaikki puulevytkinkin tuoksuivat tuoreelta. Edes panimon sivuilta tietoa ei löydy ja varsinaisen panimon sivuillakin kerrotaan että panimoa rakennetaan parhaillaan.

Sisustus on hyvin simppeliä ja toisaalta jossain vaiheessa aika suosittua tyyliä vaneriseinineen. Tila on aika pieni, mutta kesäaikaan toki uloskin pääsee. Meillä meni ekalla käynnillä hetki löytää perille, kun osoite netissä oli vähän summittainen silloin. Mutta kyllä se sieltä löytyy kun kävelee sitkeästi pitkän rakennuksen vanhankaupungin puoleiseen päähän ja kohti ovea jossa tervehtii tuttu käsi-logo.
Ainakin viime visiitillä tarjolla oli myös erilaisia liha- ja kasvispasteijoita, vähän kuin espanjalaisia empanadoja. Hinta niille oli varsin edullinen, nappasimme yöpalaksi muutaman 4 hengen seurueellemme.

Ikkunan läpi näkyy varsinainen panimotila, jossa omat oluet tehdään. Pääasiassa oluet ovat suht perinteisiä ja kevyehköjä vaaleita vehnästä pale aleen.  Mukana kuitenkin Jailhouse Brew imperial stout joka sattuneesta syystä meille se tutuin. Viime visiitillä yllätykseksemme valikoimaan oli tullut iso rivi myös muiden panimoiden oluita ja vielä varsin kohtuullisin hinnoin. Ainakin näin suomalaisen olutharrastajan silmin.

Purtse Tap Room

Juniperiumin vieressä, matkalla kohti Vaatia löytyy myös Purtse-panimon taproom. Panimo itsessään ei ole Tallinnassa, vaan Tallinnasta 140 km itään. Panimo on perustettu 2016 Purtsen kylään.

Täälläkin sisutus on suosittuun tapaan paljon kierrätysjuttuja, kattolamppuina sinkkiämpärit ja seinillä esim vanhoja puhelimia vessaa myöten. 

Paikka jotenkin viehättää tyylillään ja sijainti on sopiva Telliskivessä käydessä. Purtsenkin oluet ovat pääasiassa kevyempiä ja "helpompia" kuin yleensä oma makumme, mutta mijöön takia täällä on tullut nykyään poikettua.

Ja pullovalikoimasta saattaa toki löytyä tummempaakin, kun sattuikin taas meidän kuvissamme olemaan. ;) Pieni miinus siitä että talvella tila voi olla aika viileä. Ei kannata ainakaan jäädä oven viereiseen pöytään, jos muitakin on vapaana. Tämäkään paikka ei kyllä ole koolla pilattu.

Põhja Konn

Põhjala avasi muutaman vuoden tauon jälkeen Telliskiveenkin oman baarin. Põhja Konn sijaitsee samoissa tiloissa kuin alkuperäinen Pudel baar joka lopetti muistaakseni koronan aikaan.

Paikasta oli tehty toki ihan eri näköinen ja ehkä omaan makuun liian "kahvilamainen" vai miten sitä kuvailisi. Mutta varmaan ollaan turhankin vaativia asiakkaita. Monelle varmaan tämä käy hyvin. Juomalista oli hyvin suppea, eikä ainakaan meidän käynnillämme ollut panimon omia herkkujakaan häävisti saatavilla. Jos niitä haluaa maistella, niin kannattaa ennemmin hurauttaa Boltilla taproomille. Tai kävellä vaikka rantatietä jos olet liikkeellä kesäaikaan. Bolt-kyydit ovat meillä kyllä etenkin huonolla säällä ahkerasti käytössä Tallinnassa. Parhaimmillaan kyyti saattaa maksaa 3e luokkaa paikasta toiseen.

Pudel Baar

Pudel Baar on myös tehnyt paluun. Se sijaitsee nykyään lähempänä vanhan kaupungin ja Balti Jaaman päätä Telliskivessä. Vanhaa logoa lukuunottamatta emme oikein tunnistaneet paikka siksi jonka aukeaminen aikoinaan oli Tallinnassa Tapaus isolla T:llä. Siellä kun oli aika valikoima käsityöläisoluita alkuaikoina, kaupungin paras valikoima varmaankin

Nyt lista oli suppeahko. Oli jopa päinvastaista valinnanvaikeutta kuin alkuperäisessä paikassa. Yhtenä myyntivalttina täällä kuitenkin monille on  real ale -hana ja aivan oluthanoista  poiketen prosecco-hana. Viinin laadusta en osaa sanoa, koska viinin suhteen olemme aika moukkia. Joskin proseccot saatavat esim. juhannuksena päätyäkin kassiin, mutta aika summassa vaikkapa hienon etiketin perusteella valiten... 

Sip

Sip on olut- ja viinikauppa Telliskivessä. Se ei ehkä valikoimaltaan pärjää Koht-baarin kaupalle, mutta siellä on mukavampi asioida jos kyseessä on tuliaisten osto kotimatkalle. Kohtin kaupassa mahtuu sisään ehkä max 4 henkeä, ja koko ajan saa varoa ettei osu pulloihn hyllyllä. Siitä on oikeastaan tullut ainoa paikka missä me haemme kotiinviemisiä mahdollisten panimovisiittien lisäksi.

Viinivalikoimaa en osaa kommentoida, mutta oluita on aika hyvä kattaus. Aina täältä jotain lähtee mukaankin. Muutaman kuukauden suljettua ollut Uba ja Humal on taas auennut uudellee, mutta ainakin ennen sulkeutumistaaan se oli aika kallis olutkauppana. Nyt sen uudelleen auettua emme ole vielä poikenneet.

Paikan yhteydessä on myös baarimainen vuokrattava tila, mutta siellä emme ole käyneet itse. Siellä voi osallistua olutkoulutuksiin tai varata tilat itselleen. Ruoan saa kuulemma tuoda itse.

Humalakoda

Ensivisiittimme Humalakodaan aikoinaan (ennen koronaa) oli aika karu. Meitä ei huomioitu mitenkään ja lopulta lähdimme pois. Nyt koronan jälkeen Tallinnassa on alkanut olla haastavaa saada ravintolasta pöytää, joten päädyimme tänneedellisellä reissulla vatsan kurniessa. Tällä kertaa palvelu oli parantunut huomattavasti.

Me ollaan hurahdettu näihin "juustopalloihin" ja niinpä niitä tulee aina tilattua jos listalla on. Harmiksemme yhtä tulisesti maustettuja kuin vuosia sitten ensimmäisillä Tallinnan reissuilla söimme saa enää harvoin. Näissä oli kuitenkin vähän potkua.

Sen jälkeen söimme Kieviläistä kanaa risoton kanssa ja se vasta hyvää olikin. Harmiksemme se ei ollut listalla viime visiitillämme. Ehkäpä se vielä palaa?

Ja koska kyseessä on panimoravintola, saatavilla on panimon omia oluita tiskin leveydeltä. Yritimme tilata desin tai edes kahden maistiaisia, mutta tarjoiljat vaikuttivat hölmistyneiltä ja ihmettelivät pyyntöämme. Päädyimme ottamaan pari erilaista normaalikokoista valikoimista. Olutvalikoima on aika paljon Saksaan päin kallellaan. Ruoka oli ehkä lähempänä omaa makuamme  kuin oluet, mutta kyllä ne ihan hyvin ruokajuomina menivät.

Mikkeler Tallinn Old Town 

Helsingissä Mikkelerin tie jäi lyhyeksi, saa nähdä miten käy Tallinnassa. Vanhan kaupungin baari on paljon viihtyisämpi kuin Viru-kesksuksen alakerrassa oleva pystybaarityylinen aikaisemmin avattu, mutta viihtyisyydestäkö johtuu että hinnatkin olivat kovemmat. Aikankin silloin kun itse poikkesimme. Hanatuotteiden hinnat olivat vielä ihan kohtuulliset, mutta pullo-oluita vilkaistuamme visiitti jäi hieman lyhyeksi. Ehkä tehdään joku päivä kuitenkin uusi visiitti.

BrewDog

Toinen Suomesta kadonnut on BrewDog, vaikka parhaimmillaan sillä olikin kolmessa kaupungissa ravintola Suomessa. Tallinnassa se näyttää pärjäävän. Ravintola muutti Tap Tapin lopetettua siltä vapautuneisiin tiloihin.

Paikka siis näytti suht tutulta, vaikka baaritiski olikin eri paikassa, mutta hienot kiviseinät olivat onneksi näkyvillä. Koska syyskuu oli ihmeen lämmin, siirryimme kuitenkin kivalle terassille. Taisimme juoda gosea, joka oli ehkä jonkun muun panimon tuotoksia.

Yksi syy paikan valintaan oli huikopalan tarve, ja BrewDog oli sopivasti PoCo-museosta poistuessamme siinä vieressä. Söimme paikan oman mac´n cheese-annoksen oluen kanssa. Muuten ihan hyvä, mutta maustetta oli vähän turhan kevyellä kädellä. Ihan klassinen mustapippuri olisi piristänyt. Ystävämme söivät jonkinlaisen tapaslautasen tyylisen, mutta näköjään en ottanut siitä kuvaa.

Pikkujoulumatka Tallinnaan

Aika lailla laiska reissu

 

 

Mietin hetken kirjoitanko tästä reissusta, kun ei paljon ollut nähtävyyksiä tällä kertaa, mutta kirjoitan nyt jotain. Meillä on ollut aika rankka syksy takana, ja meinattiin jopa perua tämä reissu, mutta sitten mietin että sitä suuremmalla syyllä sinne on hyvä lähteä. Laivamatkatkin onnistuimme kerrankin saamaan Vikingiltä 10e per nenä per suunta, eli aiemmin katsomani 135e sijaan maksoimme 40e kahden hengen menopaluusta. Monihan harrastaa noita kikkailuja joissa ottaa risteilyitä (jotka aina reittimatkoja halvempia) pari, ja käyttää toisesta menoon ja toisesta paluun. Olen itse niin pessimisti (ja kuuliainen??) etten ole tuohon lähtenyt, vaan epäilen että meidän tuurilla juuri silloin osuu pistokoe, emmekä pääse paluumatkalla laivaan. Kun kuulemma näin voidaan tehdä, jos et ole ollut menomatkalla kyydissä.

 

Three Crowns Recidents -hotelli

 

Hotelli koostuu useammasta rakennuksesta. Kivoimmat huoneet ehkä ovat päärakennuksessa, mutta ihan ok  pihan perälläkin (joskin tosi pieniä, mutta ei haittaa meitä).

 

 

Olimme aika myöhään perillä, laiva oli satamassa klo 24. Päätimme silti kävellä tapamme mukaan hotellille vanhaan kaupunkiin. Epäilimme jopa ajavatko taksit vanhassa kaupungissa, mutta olisivathan nuo ajaneet. Tuskin olisi paljon maksanut.

 

 

Yövyimme vanhassa tutussa hotellissa, jossa kuten ennenkin palvelu oli hapanta kuin piimä, mutta hinta ja sijainti hyvät. Huoneet perustasoa, ikkuna kokoa postimerkki. Sijainti kuitenkin hyvin keskeinen ja nytkin 3 yötä aamupaloineen oli 140e. Aamupala on ihan ok. Ei mikään Suomen tasoa oleva, mutta sentään saa vatsan täytettä. Olemme törmänneet Tallinnassa myös majoituksiin joissa aamupalalla kaikki ui etikassa leipää lukuunottamatta.  Osalle varmasti herkkua, meille ei.
 

Higlander pub

 

 

Illalla laivalla katseltiin mikä pubi voisi olla yömyssyä varten auki torstaina tuohon aikaan. Lähellä hotellia (lähes vieressä) olisi ollut Kwak Inn, mutta se oli joko lopettanut tai remontissa. Ikkunat oli teipattu umpeen ja päivällä kuului porauksen ääniä sisältä. Meille uusi tuttavuus Higlander pub oli auki. Ehkä paikka on ollut tässä pitkäänkin, mutta piileksii lähes maan alla niin ettei sitä ole helppoa huomata, ellei huomaa Skotti-lippua oven päällä. Tarjolla oli pientä syötävää (mitä nyt yöpalaksi tilaamamme pikkusuolainen tuli väärä annos, mutta emme viitsineet valittaa, kun kelpasi sekin). Juomavalikoima oli hieman pettymys teemaan nähden, odotimme vähän enemmän skotlantilaisia oluita, mutta samapa tuo oli kun yksille oli lähdetty.

 

 

 

 

 

Perjantai-päivänä iso osa päivää hujahti Tankerin panimolla, kerron siitä erillisessä kirjoituksessa.
 

Da Rocco -ravintolassa hyvää italialaista

 

 

 

Sisareni joka on viettänyt Tallinnassa paljon aikaa viime aikoina vinkkasi meille uuden italialaisen Da Rocco- ravintolan. Koska sisko on myös asunut Italiassa, luotamme näihin suosituksiin aina. Nytkään emme pettyneet. Tilasimme lasit "talon valoviiniä". Viinin suhteen olemme aika moukkia kuten olen sanonut aiemminkin, ja usein otamme halvimman valkoisen.

 

 

 

 

Söimme alkupalaksi Vitello Tonaton, jonka olimme siskon kautta oppineet hyväksi, vaikka aiemmin ajatus kalasta ja vasikasta olisi jättänyt ruuan tilaamatta. Annos oli oikein hyvää, ja tonnikala maistui oikeasti kastikkeessa, liha oli mureaa. Oikein hyvää.

 

 

 Tämän päälle otimme molemmat pastaa, minä perinteisesti Spaghetti aglio olio e peperonico (jota siskoni kutsuu keskiyön pastaksi, Roomassa asuttujen vuosiensa muistona. Siellä tämä oli kuulemma tämän ruuan lempinimi, ja sitä syötiin yöpalana.) J otti Penne all´arrabiata. Omassani ihmetytti seassa olleet oliivit, jotka mielestäni eivät kuulu tähän annokseen, mutta olivat ehkä kokin "kädenjälki". Itse nypin ne pois, joku ehkä ilahtuukin niistä. Valkosipulia olisi voinut olla vähän reippaamminkin, mutta muuten hyvää. J:n arrabiata oli kuulemma hyvää, ja samoin raaka-ainein kuin odottikin.

 

 Varsinaisen pääruuan jätimme taas väliin, kuten usein italialaisissa ravintoloissa. Ilmeisesti tämä ei ole harvinaista, kun tätä ei meille enää pastalautasia hakiessa edes ehdotettu, jälkiruokaa kylläkin, mutta senkin jätimme väliin. Lasku kahdelle pastalle, isolle alkupala-annokselle (jaettu), kahdelle lasille viiniä ja litralle vissyä oli 49e. Ei paha meidän mielestämme. Paikallisten kanssa jutellessamme huomasimme ettei monikaan tiennyt koko paikkaa. Kun kerroin kokin olleen aiemmin Controventossa, tuli kyllä  nopeasti kommentti että "No sitten sinne pitää mennä!".

 

Pudel barissa Tankerin tap takeoverissa
(Päivitys 1/24: Pudel baar on muuttanut)

 

 

Vietettyämme ison osan päivää Tankerin panimolla päädyimme silti vielä Pudel bariin tap takeoveriin. Hanoissa oli 5-6 Tankerin olutta. Vastaavia takeoverieta näkyy paikassa olevan muulloinkin. Pudel bar on ennestään tuttu paikka, ja olen siitä kirjoittanutkin. Lista siellä on aika hyvä, ja aina löytyy jotain mitä ei ole ennen maistanut, ja usein montakin sellaista. Hintataso on yhä suomalaiselle edullinen, ja yllättävän lähellä hintoja joita samoista oluista pyydetään kaupoissa. Tämä pätee tosin moneen ravintolaan.

Istuimme alkuiltaa Tankerin väen kanssa ja kuulimme että paikka on ollut ensimmäinen käsityöläisolutravintola Tallinnassa. 

 Uusi ilmiö Pudelissa tällä reissulla oli se, että perjantaina klo 20-22 väki oli paljon meidän ikäluokkaamme ja joi paljon erilaisia  harvinaisempia oluita. Kun poikkesimme sinne uudelleen lauantaina klo 23, oli paikka täynnä parikymppisiä.. sanoisinko bilehileitä. Väki tilasi koko ajan erilaisia drinkkejä, kun olutta joi harva ja nekin harvat usein kysyivät löytyykö Solia tai jotain vastaavaa.  Musiikkikin oli aika eri tyyliä (varmaankin ikäluokan hittejä) kuin edellisenä iltana. En tiedä oliko kyse kellonajasta vai viikonpäivästä, mutta ehkä emme enää eksy Pudeliin lauantaina myöhäisillasta. Tunsimme olevamme hieman väärässä paikassa.

Mutta yksi juttu Pudelista: Kun ennen moni naisihminen sanoi ettei Pudelissa voi ottaa kuin yhden oluen, ettei joudu käymään siellä järkyttävässä vessassa, niin olipa ylläri kun sinne päätyi. Paikka oli kuin hienoimmissa ravintoloissa. Nyt oli satsattu todella vessaan. Seinällä olikin kuvat vanhasta loukosta, jota kukaan tuskin jää kaipaamaan.

 

 

Hullu suomalainen otti kuvan vessasta.

 

 

 

 

 

St. Vitus Bar

 

 

Viime kevään visiitti St. Vitukseen oli henkeäsalpaava siinä mielessä, että ilma oli niin raskas että meinasi happi loppua. Joko he ovat saaneet tehtyä asialle jotain, tai sitten vain TCBF:n aikaan paikkaan oli otettu liikaakin väkeä sisään. Valikoimassa ei ole yhtä paljon erikoisuuksia kuin Pudelissa ja Pörgussa, mutta ihan kiva paikka tuokin. Ehkä ei kuitenkaan mikään ehdoton meille.  Satuimme vahingossa ostamaan olutta jonka päiväys oli mennyt ajat sitten (tummaa, eli ei tuota maussa huomannut millään tavoin) ja saimme siitä hyvitykseksi kipot pop cornia.

 

 

 

 

Põhjala  Speakeasy (paikka suljettu nykyään)

 

Speakeasyyn päädyimme, koska halusimme maistaa kehuttua Põhjalan Talveöö -olutta. Hyväähän sekin oli, mutta erityisesti ihastuimme kookoksella maustetuun imperial stoutiin Cocobängeriin. Ennen en voinut sietää makeita oluita, mutta näköjään kun niissä löytyy tarpeeksi vahvuutta, niin johan maistuu nekin. Sen verran tuhtia kamaa tuo kuitenkin oli, että myytiin baarissakin 1,65dl annoksina (aika erikoinen koko, miksei 1,5dl?). Ostimmekin seuraavana päivänä pari pulloa jouluksi ja totesimme että ne pitää ehdottomasti jakaa sitten, puoli pulloa riittää.

 

 

 

Speakeasyssä oli taas hyvin väkeä, mutta päästiin pian istumaan. Yhä näköjään toimi mahdollisuus tilata seinän läpi ruokaa naapurin Burger boxista. Emme ole koskaan testanneet millaista pöperöä myyvät. Hampurilaisia ja rasnkalaisia sieltä näyttää tulevan. Nappasimme kuitenkin yöllä auki olevasta kaupasta pienen sipsipussin yöpalaksi ja lähdimme hotelliin.

 

Miehitysmuseo

 

 

Seuraavana päivänä kävelimme miehitysmuseoon. Paikan pienuus yllätti täysin ja nähtävää siellä oli aika vähän siihen nähden mitä olimme odottaneet. Liput maksoivat 6,50e tai "kannatuslippu" 10e. Ehkä hieman tuntui ylihinnoitellulta siihen nähden miten vähän nähtävää oli Edellisen reissun KGB-museo Viru-hotellin yläkerrassa oli paljon mielenkiintoisempi. Mutta tulipahan käytyä. Ehkä paikka kiinnostaa paikallisia enemmän, sillä esillä oli ehkä heille nostalgisia juttuja tuotemerkkeinä yms.

 

 

Hitler oli vapauttaja lehden mukaan!

 

 

SS-sotilaan asu.

 



 

Rauhoitustuoli, johon saatettiin kiinnittää henkilö joka riehui, oli liian juovuksissa tai vaikka hankala kuulusteltava.

 

 

Soda-vesiautomaatti! Kaikki käyttivät samaa lasia, jonka palauttivat juotuaan . Halutessaan sen sai pestä vähän saman näköisellä härvelillä kuin olutravintoloissa tiskillä.

 



 

 

 Juku-tietokone jota käytettiin 1980-luvun lopulla kouluissa.

 

 

 

Salakuuntelulaitteet.

 

 

 

 

 

Vankiloiden sellien ovia mm. pahamaineisesta Patareista.

 

Pööbel

 

 

Aamupala oli jäänyt väliin (to-pe yön 5h unet vähän painoivat yhä, ja nukuimme niin myöhään ettei kannattanut mennä enää viime minuuteilla aamupalalle) joten aamukävelyn ja museon jälkeen alkoi jo nälkä kurnia. Päädyimme kurkkaamaan vihdoin Pööbel-ravintolaan. Paikka on tosi kivan näköinen, vanhassa kunnostetussa puutalossa. Täällä voisi kuvitella viipyvänsä pidempäänkin.

 

 

 

Tilasimme "terveellisen" lounaan eli juustopallid (todella maukkaat, kurja että moni paikka vaihtanut tämän klassisen virolaisherkun iänikuisiin mozzarellatikkuihin), paistettuja perunankuoria (ja juu, Virossa ne ovat oikeasti pelkkiä perunankuoria eivätkä täytettyjä kuten esim. USA:ssa tai Briteissä, tiesimme tämän kyllä) ja J tilasi vielä valkosipulileipiä. Ne tuoksuivat ihanalle, mutta ruisallergiani vuoksi jouduin vain nuuhkimaan.

 

 

 Juomavalikoima oli myös ihan hyvä ja kohtuuhintainen, poikkeamme varmaan tänne toistekin.

 

Sip

 

 

 

Vihdoin poikkesimme sisään Sip-kauppaan. Itse asiassa metsästimme sitä Cocobänger-olutta. Sitä ei ollut enää jäljellä, mutta löysimme Tankerin Sipille tekemän chiliportterin. Hintaa 1,99e! Ihan hyvät valikoimat kaupassa oli ja toinen puoli oli omistettu viinille. Sinne emme niin kurkkineetkaan, mutta viininystävillekin siis löytyy valikoimaa. Kaupan sijainti lähellä Telliskiveä on varmaankin yksi iso valtti sille.

 

Balti Jaama Turg

 

 

Viime visittillä luki totaalisen muutoksen läpikäyneen Balti Jaama Turgin edessä että "avataan pian". Nyt se oli avattu. Entiset krääsäkojut olivat lähes kaikki kadonneet (ne muuten löytyivät Telliskiven kupeesta uudelta paikalta, jos joku niitä kaipaa). Paikka oli nyt paljon hienompi ja jos asuisi kaupungissa tai olisi vuokrannut asunnon jossa voi laittaa ruokaa, olisi täällä nyt kauppahalli-tyyliin tarjolla tuoreita elintarvikkeita keittiöön. Olimme syöneet tuhdin lounaan Pööbelissä, joten jätimme myös valmista ruokaa myyvät kojut väliin. Yläkerrassa oli yllättäen todella iso kirpputori ja antiikkikauppa. Vaikka kirpputoreista pidämmekin, jätimme sen tällä kertaa väliin.

   

 

Tea & Coffee Centre

 

 

 Oluiden lisäksi pyrin etsimään reissusta teetä. Poikkesin Viru-keskuksen Tea & Coffee Centreen, jonka olin ennen aina sivuuttanut. Jostain syystä joissakin teekaupoissa tulee lähes kiusaantunut olo, kun myyjä tuntuu pitävän sinua moukkana kun haluat ostaa maustettuja teitä eikä erilaisia teelaatuja. Ehkä pitäisikin alkaa niihin laatuihinkin perehtyä, mutta nyt menin etsimään maustettuja mustia teitä. Täällä oli kuitenkin ilokseni todella ystävällinen palvelu ja myyjä auttoi "hoonolla soomella" sen mitä pystyi. Sanoin että ainoastaan mustaa teetä (josta välillä saa kuulla kovasti ihmettelyä), maustettua ja mainitsin jopa ettei mantelia, anista eikä kirsikkaa. Nopeasti myyjä löysi minulle vaikka mitä ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Tästä taisi tulla vakituinen visiittikohde Tallinnaan!

 

 

 

 

Cafe Mademoiselle

 

Yhtäkkiä alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli käydä kakkukahveilla. Yleensä J meistä on se joka kaipaa enemmän makeaa, mutta oma heikkouteni on esim. sitruunamarenkipiirakka. Muistin että sitä saa Cafe Mademoisellesta, johon siis suuntasimme. Onneksi piirakkaa oli tarjolla, ja se oli yhä hyvää. J valitsi pistaasikakun, joka kuulemma oli hieman pettymys. Harmi, mutta onneksi hintataso oli Tallinnan eikä Helsingin. Syötyä kakku sentään tuli. J on sanonut että syö kaikkea minkä nimessä on kakku! (Tosin kun hän kuuli punajuurikakusta, joutui myöntämään että nyt ei kiinnosta!)

 

 

 

Tallinnan joulutori

 

 Kävimme viimeksi Tallinnan joulutorilla ehkä 5v sitten. Silloin tori oli tosi pieni ja myyjillä oli vain pöytiä joissa myytiin samaa tavaraa lähinnä kuin muulloin muurin kupeessa. Hämmästys olikin suuri kun nyt menimme torille, joka oli täynnä pieniä kojuja ihan Keski-Euroopan malliin. Myytävääkin oli laidasta laitaan, vaikka emme nyt tällä kertaa mitään ostettavaa itsellemme löytäneetkään.

 

 

 

 

Maistamaamme omena-kurpitsa-glögiä olisimme ostaneet mielellämme mukaankin, mutta sitä ei ollut myytävänä pullossa mukaan. Glögejäkin oli paljon erilaisia kuten Budapestissä muistamme nähneemme. Löytyi mustikkaa, karpaloa, omenaa, inkivääriä, punaherukkaa, mustaherukkaa ja ihan hehkuviiniä myös. Mehuglögit sai terästyksellä ja ilman. Ja niiden kanssa sai kävellä ympäriinsä. Myös punsseja ja muita lämpimiä juomia oli tarjolla. Testasimme kuitenkin vain mustikkaglögin ja tuon aiemmin mainitun omena-kurpitsan. Nämä olivat varsin mietoja, n. 4%. 

 

 

Glögit tarjottiin pahvimukista, ei posliinisista kuten Keski-Euroopan toreilla. Muuten oli hyvä valikoima.

 

Restaurant Oliver
(Tämäkin valitettavasti suljettu koronan aikana.)

 

 

Illemmalla alkoi mieli tehdä tälle päivälle jotain liharuokaa, ja jonkun aikaa nettiä selattuamme huomasimme päätyvämme vanhaan tuttuun Oliveriin.  Olemme käyneet täällä aiemmin useinkin, mutta emme kertaakaan tässä uudessa osoitteessa. Oikein kivan näköinen paikka oli täälläkin. Kesää ajatellen terassia ei taida enää olla. Mutta nykykesät nyt on mitä on, joten ei ehkä ole iso puutos.

Sekä minun pihvini, että J:n kana olivat oikein maittavia jälleen. Paikka olikin aika täynnä, mutta onneksi saimme pöydän.

 

 

 

 

 

Tämä paikka voi olla monen mielestä persoonaton eikä sitä löydy matkailulehtien eikä monien blogienkaan sivuilta, mutta hinta-laatusuhteeltaan meille ihan omiaan. Jälkiruuan jätimme väliin, sillä nurkan takana on Pörgu, jossa kävimme jälkiruokaoluella.

 

Pörgu
(Suruksemme myös Pörgu jäi koronan jalkoihin.)

 

 

Pörgu sen kuin paranee! Pikkuhiljaa Pörgu on kohonnut suosikkibaariksemme Tallinnassa. Valikoimassa on aina paljon uutta, henkilökunta on todella ystävällistä, oluet tulivat ainakin meille oikean lämpöisinä ja hinnat ovat selkeästi näkyvillä (toisin kuin esim toisessa suosikissamme Koht-baarissa) ja varsin edulliset. Osa oluista oli täällä halvempia kuin kaupassa. Etenkin kun tapamme mukaan pyydämme kaksi lasia ja yhden pullon hennoo maistella muutaman erilaisen.

 

 

 

 

Mielenkiintoisia on jopa liikaa, on vaikea valita mitä haluaa. Jos nyt jotain negatiivistä pitää sanoa, niin portaat tänne ovat yhä aika hurjat. Joka kerta ne hämmästyttävät. Ehkä se jopa karsii joitakin asiakkaita, mutta paikka on muuten sen verran kiva että meitä tervejalkaisia sinne kyllä riittää. Kesällä terassin puuttuminen on iso miinus, mutta nythän ei ollut kesä.

 

Uba ja Humal

 

Sunnuntaina odotellessamme laiva lähtöä poikkesimme Uba ja Humal -kauppaan. Kävimme siellä kun paikka oli juuri avattu ja silloin valikoima ei ollut niin mielenkiintoinen ja hinnat tuntuivat kovilta verrattuna Koht -baarin kauppaan. Mutta nyt paikka vaikutti paljon lupaavammalta! Valikoima oli suorastaan loistava, ja hinnatkin aika normitasoa. Ja löysimme vihdoin sen Cocobängerin jouluksi.

HUOM! Paikka vaihtoi omistajaa kevään jälkeen 2023, emme ole käyneet uuden omistajan aikana.)

 

Nautica center

 

Lähtiessämme satamaan päätimme hakea parit joululahjapullot sataman Rimin kupeessa olevasta kaupasta. Olimme kuulleet rakennuksen laajennuksesta, mutta emme meinanneet tunnistaa paikkaa. Nykyinen Nautica center on kyllä niin iso ettemme me ehtineet siihen kunnolla tutustua, kun alkoi tulla kiire satamaan. Vikingin laivoille mennessä kun pitää kiertää satama-allas, Silja lähtee ihan vierestä. Aiemmin tuolta ei syötävääkään saanut kuin Lido-buffetista tai Hesburgerista, nyt täällä oli myös mm. ihan hyvän näköisiä pizzoja ja pastoja myyvä ravintola. Olimme ehtineet kuitenkin nauttia lounaan Vapianossa, joten jäi testaamatta. Mutta jos on samalla tavalla "liikaa aikaa" lähtöpäivänä, niin täältä löytyy ajantappopaikkoja ja shoppailtavaakin.