Valenciassa olutravintoloita jopa enemmän kuin museoita!

 Positiivinen yllätys olutkohteena

Ehkäpä odotukset Valencian olutravintoloiden suhteen eivät olleet meillä kovin korkealla, vaikka Googlella niitä paljon löytyikin, mutta yllätyimme ihan postiivisesti ja viikossa emme ehtineet joka paikkaan käymäänkään. Ainakin yksi ihan kiva paikka ehti reissumme jälkeen lopettamaankin, mutta heillä olikin kaksi ravintolaa kaupungissa, joten ei ihme.
Valenciassa on paljon opiskelijoita ja ehkäpä (etenkin hintatason ollessa paljon Suomea halvempi) auttaa paikkojen myyntiä. Olutvero on Espanjassa yksi EU:n alhaisimmista, noin 0,10 euroa litralta, kun Suomessa se on yli 1,80 euroa.

Buena Onda Gastro Bar & Craft Beer

Koska saavuimme kaupunkiin mukavasti alkuillasta ja toisaalta niin aikaisin etteivät ruokapaikat olleet vielä auki, poikkesimme heti kurkkaamaan pari olutravintolaa. Lähinpänä kämppää oli Buena Onda Gastro Bar & Craft Beer. Paikka oli aika kolkko meidän makuun, valikoima suppeahko (en tiedä vaikuttiko helmikuu, mutta toisaalta ei luulisi opsikelijakaupungissa) ja paikassa oli kylmä! (Suomalaiset ovat tottuneet siihen ettei sisällä palella, mutta Espanjassa ja Italiassa, ja joskus Ranskassakin saattaa pubit pitää ovet sepposen selällään talvellakin. Meillä se rajoittaa kyllä paikassa viihtymistä. Terveellistä?! ;) 

Mutta tästä huolimatta oikein ystvällinen palvelu. Vähän ainakin alkuillasta tosin tuli olo kuin olisi mennyt kotibileisiin liian aikaisin, kun muut eivät ole vielä tulleet. Paikalla oli lähinnä perhettä, vauvasta alkaen. Mutta tämä siis vain hupaisa huomio, ei moite.

Tyris On Tap

Koska otimme lopulta äskeisessä paikassa vain tölkin puoliksi, menimme Tyris on Tapiin, joka on Tyris-panimon taproom. Luulimme myös saavamme sieltä ruokaa kun se aukesi, mutta olimme unohtaneet että Etelä-Euroopassa on yleistä että ravintola aukeaa ensin, mutta keittiön puoli vasta myöhemmin. Joten ruoka jäi saamatta. Tyriksen oluet eivät ihan osuneet omaan makuun niin hyvin, että ei lopulta tullut käytyä täällä toista kertaa.

 



Jonkun verran oli kyllä vieraskaapissakin oluita, mutta koska löysimme sitten muitakin paikkoja, niin ei tämä niin kurmannut että olisimme uudelleen poikenneet.

Oluissa ei sinänsä mitään vikaa toki ollut, mutta ei mitään "vau"-fiilistä tullut itselle. Paikka näyttää yhä olevan auki, vaikka jostain syystä ovat somessa heittäytyneet todella epä-aktiivisiksi.  Pizzoista emme voi sanoa mitään, sillä niitä emme tosiaan saaneet tilattua.

The Market Craft Beer

Jahka olimme saaneet jotain syötävää ensimmäiseen iltaa, päädyimme kolmanteen paikkaan The Market Craft Beeriin  ja tästä tulikin sitten viikoksi meidän "kantabaarimme". Vaikka jääkaappi ei ollut kovinkaan iso, siellä oli kiitettävästi tuotteita laidasta laitaan.

 

Paikan sisutus oli myös mukavan erilainen (jäimme miettimään mistä penkit esim ovat peräisin?) ja me saimme kyllä ystävällistä palvelua paikkaa pitäneeltä pariskunnalta. Yhtenä iltana (juurikin juhlimme pyöreitä vuosiani) kumpikaan heistä ei ollut paikalla ja "vieras" tarjoilija oli tyyliä "jäykkä mutta asiallinen", eli ei mitään ongelmaa silloinkaan. 

                 

(Googlen arvosteluissa osa oli sanonut palvelua töykeäksi, jota oli vaikea ymmärtää. Ehkä joku kulttuuriero, suomalainen on tyytyväinen hyvin asialliseen perus-palveluun, joka voi yltiösosiaalisista tuntua jopa töykeältä?) Jos jotain negatiivista, niin hintoja ei ollut näkyvillä jääkaapissa. Yhtä lukuunottamatta kaikki juomat olivat kyllä todellakin edullisia. Se yksi oli 3 Fountainen vadelma-lambicin vuosikertaversio. Se oli kallein ikinä ostamani olut. Kun hintaa oli 38e, täytyy sanoa ettei se ihan ollut hintansa veroinen. 

 

Mutta täällä kävimme reilun viikon visiitillä lähes joka ilta. Toki sijaintikin vaikutti, lyhyt kävelymatka kämpiltä.

La Boutique de la Cerveza

Olemme aina tykänneet "olutkaupoista joissa voi juoda". Eli kuten Pien Helsingissä. Ja La Boutique de la Cerveza täällä. Voi itse tutkia valikoimaa ja sitten kävellä tiskille pullon tai tölkin kanssa ja pyytää vain avaamaan. 

Toinen hyvä puoli on että näissä paikoissa yleensä hinnat ovat selkeästi esillä. Ja kun juomia voi itse tutkia, ei käy niin ettei tiskin takana oleva työntekijä joko ymmärrä (kunnolla englantia) toivettasi mitä kaipaat tai ei tunne oikein oluita. Tähänkin joskus törmännyt. Itse kun jo 14 vuotta myös myynyt olutta, niin joskus käynyt mielessä että tekisi mieli hieman neuvoa myyjää. Kuten Sisiliassa yhdessä paikassa jossa tarjoilija sanoi esitellessään tuotteita lambiceista että "nää on vähän niin kuin viiniä".



Mutta tämä paikka oli siis makuumme, vaikka ei nyt ihmeellistä sisutusta tms. Kämpiltä katsoen se oli niin kaukana, että aukioloajat huomioon ottaen sinne oli hieman vaikeampi poiketa. Mutta suosittelemisen arvoinen paikka. Pöytiä ja penkkejä oli muutamia. Kuvistani ne eivät pahemmin näy.

Ruzanuvol

Lähellä edellä mainittua sijaitsi naisten omistamaksi merkattu ravintola Ruzanuvol, joka myy italialaisen Birrificio Italianon oluita.  Paikka oli ihan viihtyisä, valikoima aika suppea.
Sisustus ihan hauskan näköinen vanhoine tiiliseinineen. (Eivät näköjään näy kuvissani.)

Täälläkin oli syötävää, paljolti erilaisia tapaksia, ehkä vähän jotain muutakin. Emme olleet nälkäisiä poiketessamme täällä  Palau de les Arts:sta tullessa. Paikka oli aika sopivasti reitillä matkalla vanhaan kaupunkiin. Osuimme tänne juuri avaamisen jälkeen, joten tunnelmasta ei osaa sanoa mitään isompaa. Olimme ainoat asiakkaat. Täälläkään ei tullut uudelleen käytyä, vaikka ei mitään vikaakaan ollut. Varmaan jos olisimme ehtineet uudelleen tuonne La Boutiqueen, olisimme saattaneet poiketakin.

Beers and Travels

Illallisen jälkeen poikkesimme Beers and Travels -baariin. Paikasta sai netin perusteella hieman erilaisen käsityksen kuin paikan päällä.  Se mainosti että heillä on kaupungin laajin olutvalikoima ja eniten hanoja. Etenkin ensin mainittua epäilen kyllä ainakin vanhaksi tiedoksi. 

Olutvalikoimasta meidän silmissä tylsän teki ehkä se, että lähes kaikki oluet olivat ennestän tuttuja, eli myynnissä myös Suomessa monissa ravintoloissa. Ei siis mitään vikaa, muun muassa paljon takuuvarmoja belgejä jne. Mutta toisaalta jos saan samoja Alkosta tai monesta ravintolasta Suomessakin, niin se hieman laskee kiinnostusta silloin kun ollaan kuitenkin kaukana kotoa. Paikallisia pienpanimoita (edes ylipäätään espanjalaisia) ei näkynyt listalla. Nyt sivuilla näkyy jokunen, muttei monta.
Paikka ilmeisesti ainakin joskus (on järjestänyt?) olutmatkoja. En ihan ole varma onko näin yhä, mutta siitä nimi juontaa.

Sisään mennessä kiinnittyi huomio pariin outoon pikkutankkiin ja mietimme tekevätkö he olutta itsekin? Mutta ei, kyseessä on Estrella-panimon tekemät pastöroimattomat oluet, jotka toimitetaan ilmeisesti tällaisilla "pikkutankeilla" ravintoloihin. 

Muistuttavat kuulemma kellarioluita. Ei kiinnostanut niin paljon että olisi tullut maistettua. Siirryimme yömyssylle Marketiin.

Las Cervezas Del Mercado (Central)

Pääkauppahalli Centralissa on myös olutkauppa. Se on auki kauppahallin aukioloaikojen mukaan, ja enemmänkin tarkoitettu kotiin ostamista varten. Meillä oli Airbnb, mutta emme sinne paljoa viitsineet ostaa, koska iltaisin on kiva istua kaupungilla missä näkee ihmisiä, eikä kaksin kämpillä. Meidän käydessämme valikoima ei ollut myöskään kovin jännittävä jälleen suomalaisesta näkökulmasta, mutta kurkkasin Googlesta uusia kuvia ja vaikutti että valikoima olisi lähes tuplaantunut.

 Ehkä siis ihan hyvä vaihtoehto napata jotain kämpille tai hotellille. Tosin yllä mainitun La Boutiquen valikoima lienee silti hieman mielenkiintoisempi ainakin pienpanimo-oluiden ystävälle. Nyt joidenkin (Googlen) kuvien mukaan näyttäisi kuin tännekin olisi tullut tuoleja ja pöytiä, mutta ehkäpä kuvat ovat väärän liikkeen profiilissa, sillä toisen kauppahallin liikkeellä on aivan sama nimi. Ja Facebookin avulla selvisikin että ovat nykyään saman omistajan. Se selittääkin Centralin parantuneen valikoiman! 

Red Lion

Tänne eksyimme vahingossa. Olimme tulossa syömästä Metropolis .baarista, kun sopivasti Red Lionin kyltti mainosti belgialaisia oluita. No, toki ei paikallisia, mutta päätimme kurkata sisään ja jäimme yksille. 

Nettisivua en ainakaan nähnyt, mutta osoite on C. de Puerto Rico, 25, L'Eixample. 
Paikka on enemmän sellainen klassinen vanhan ajan (ehkä brittityylinen) pubi, mutta mainittakoon nyt kun kerran kuviakin olin napannut.

 Ja eihän näissäkään mitään vikaa ole. Etenkin kun ihan hyviä ne oluet joita tarjolla. Ei kuitenkaan tullut uudelleen käytyä.

Olhöps

Kun olimme Valenciassa, Olhöpsillä oli vielä kaksi ravintolaa. Nyt pienempi niistä on suljettu, mutta isompi jatkaa yhä. Hieman ehkä ihmettelimmekin miksi heillä oli kaksi paikkaa ja vieläpä aika lähellä toisiaan. Tämä oli myös aika mukava paikka ja valikoima oli laaja. Kävimme kahteen kertaan ja meinasimme mennä kolmannenkin, mutta tarkistimme aukioloajat ja huomasimme sen olevan kiinni, joten viimeisen illan visiitti jäi tekemättä. 

Ravintola on alueella jossa on aika paljon "yöelämää" ja etenkin viikonloppuna voi olla hyvinkin vilkasta. Itse pyrimme välttämään pahimpia ruuhka-aikoja, mutta toki joskus se ei ole mahdollista jos ei viivy kaupungissa kauaa. Paikka mainostaa olevansa "pohjoismaalaistyylinen", jonka takia kävi väkisin mielessä onko ne ö:n pisteet ihan oikeassa paikassa nimessä. ;)

Heillä on 10 koko ajan vaihtuvaa hanaa ja väittävät ainakin että 100 erilaista pullo- tai tölkkiolutta.Toisaalta kun kurkkaa Untappdiin heidän listaansa (heillä tosiaan on lista siellä), niin kyllähän tuo määrä näyttää kopa ylittyvän. Paikka on perustettu 2014 ja näemmä 2025 oli suljettu paikka jossa ensin vierailimme. (Sen kuvat jätän nyt pois.)

Mikäli olette yhä kriittisiä musiikin suhteen kuin me, kannattaa ehkä tarkistaa osuuko vierailuunne DJ-ilta, joita näemmä on 2 kertaa kuussa perjantaisin. Sen jälkeen voitte päättää haluatteko tähdätä näihin iltoihin vai niihin muihin kuten me.

 

Bukowski Craft Beer Bar

Yksi mukava paikka oli myös Bukowski Craft Beer Bar. Se oli aika kaukana kämpiltämme, mutta kävimme sielläkin kahteen kertaan. 

Myös täällä oli jääkaapissa jonkun verran juomavalikoimaa ja toki myös hanatuotteita. Ystävällinen palvelu täälläkin ja saatavilla tapaksia ainakin joitakin laatuja.Täälläkään emme niitä testanneet, sillä kävimme ruokailun jälkeen.

Tälle paikalle kiitosta siitä että keskittyvät pääasiassa espanjalaisiin oluisiin. Itse ainakin tykkäämme reissussa maistella kyseisen maan omia juomia. Siitä tulee osa lomakokemusta, maistaa jotain mitä ei varmasti löydy Suomesta. Tai no ainakaan ihan helposti.Toki osa espanjalaisista käsityöläispanimoista oli ennestään tuttujakin. Tallinnassa käydessäkin niihin välillä törmää.

Cafe Berlin

Välillä pitää astua epämukavuusalueelleen. Tai ehkä tuo on hieman liioiteltua, mutta en niin tunne oloani kotoisaksi drinkkibaareissa. Mutta mitäpä ei rakkaansa eteen tekisi, ja koska J on alkanut näistä vähän kiinnostua viime vuosina, etsin yleensä yhden tällaisen paikankin reissulle. Nyt se oli Cafe Berlin. J tilasi jonkun erikoisemman gini-drinkin kuten yleensä (ellei hän löydä jotain rommi-drinkkejä tai ihan rommia) ja minä päädyn yleensä johonkin sitruunapohjaiseen. Ellen ota lasia viiniä. Nyt maistoin paikan limoncello spriziä ja ihan ok tuo oli. Veikkaan että viiniä oli sujahtanut enemmän kuin Suomessa maistamissani. Ja tämä oli siis hyvä asia, ei ollut ihan niin limsan makuista. Ai kamala, en ole oikeasti mikään drinkintekijän unelma-asiakas. 

Muistan kun kerran olimme isommalla porukalla menneet suosittuun drinkkibaariin, jossa sekoiteltiin asiakkaan toiveen mukaan hienoja juomia. Muille tuli jopa erikoisia laseja ja jännittäviä sekoituksia, kun minun juomani tuli suorassa kapeassa lasissa (kuin parikymppisenä kotna tehdyt vodka-ginger alet) ja maistui spritelle. Taisin olla tylsän kuuloinen toiveissani. Tämä ei varsinaisesti vakuuttanut minua drinkkibaarien hienoudesta omalla kohdallani. Vika on siis minussa.
Täältäkin päädyimme yksien jälkeen Ölhopsiin.

Valhalla

Valhallaan meno olikin aika mielenkiintoinen reissu. Ja nyt matkaopas (eli minä) oli tehnyt huonot pohjatyöt. Puolustuksekseni sanottakoon, että lomallahan voi mennä päivistä sekaisin, ja näihän tässä kävi. Päätimme tapamme mukaan kävellä, kun lähdimme tutustumaan uuteen kaupunginosaan. Matkaa oli vähän enemmän, mutta ilma oli lämmin ja tykkäämme kävellä, joten mikäs siinä. Google Maps antoi matkalle kestoa noin tunnin. Mutta aikomuksenamme oli käydä kolmessa eri ravintolassa tällä "kävelyllä". Ensin suuntasimme  Cerveceria Comic -ravintolaan, joka oli kauimpana. Vitsailimme matkalla Turun loistavasta Cosmic Comic Cafesta ja sen "sivupisteestä" täällä. Kun pääsimme perille, luulin ensin katsoneeni aukioloaikoja väärin, kun ovi oli kiinni. Karu totuus selvisi hetken päästä kun tajusin että olimme paikalla päivänä jolloin baari oli suljettu! No, ajattelimme suunnata lähellä olevaan  Bendita Birraan, jossa olimme ajatelleet saavamme ruokaakin. Paikka kun mainosti myös hampurilaisia. Mutta ennen kuin lähdimme sinne, tarkistin aukioloajat ja totesin senkin olevan sinä päivänä suljettu!

 Täytyy sanoa että on minulla ihana mies, kun ei haukkunut minua maan rakoon. Melkein oli kylmä hiki otsalla kun hypimme ison tien yli kohti Valhallaa.. Joka sentään oli auki! Yksi kolmesta jonka takia kävelimme tunnin..

Onneksi Valhalla oli kuitenkin auki, ja siellä oli ihan mielenkiintoinen olutvalikoima. Sen verran mielenkiintoinen että yritimme epätoivoisesti löytää sen läheltä ruokapaikkaa (koska olimme luulleet syövämme tuolla olut+burgeripaikassa), mutta lähistöllä ei ollut auki kuin tyyliin grillikioskia tai hampurilaisautomaatti! 

Oli pakko luovuttaa ja nappasimme FreeNow-sovelluksella kyydin päivällä näkemäämme hampurilaisravintolaan.  Uber tai Bolt kun ei Valenciassa ainakaan silloin toiminut. Tämä sovellus tuli testattua 2 kertaa, ja tällä kertaa se vei meidät väärään ravintolaan ja seuraavalla kerralla se ei tullut noutamaan meitä oikeasta paikasta.. 

Las Cervezas del Mercado-Colon

Eräänä päivänä kun oli hieman tekemisen puutetta, hoksasin että olemme aika lähellä

Las Cervezas del Mercadoa joka sijaitsi vanhassa avokauppahallissa, jossa nykyään on lähinnä ravintoloita. Kuten yllä todettu, omistaja on sama kuin nykyään Central kauppahallissa.  Meidän käyntimme aikaan Centralin valikoima oli aika paljon suppeampi. 

Poikkesimme siis tänne ex tempore ja lounasaikaan. Täältä sai myös lämpimiä tapaksia ja tilasimme patatas bravas (jos jollekin vieras, niin ovat kuin pannulla paistettuja esikeittettyjä perunoita majoneesin ja/tai tulisen kastikkeen kera, tosin nykyään valitettavan monesti saattaa saada kuin kuution muotoisia ranskalaisia) ja yhdet oluet. Itse valitsin vaalean kookos-oluen. Oli muuten hyvää, en ole ikinä missään muualla tähän törmännyt.

 Oluiden valikoima oli todella paljon isompi kuin toisessa (joka tuskin vielä 2024 oli saman omistajan) liikkeessä ja tosiaan täällä olisi ollut pöydät ja tuolitkin istuskella pidenpään, mutta ei nyt lounasaikaan viitsitty jäädä vaikka lomalla oltiinkin. Sitä paitsi sattui harvinaisen lämmin päivä helmikuuksi ja teki mieli ulos aurinkoon. Suunnittelimme tulevamme joku päivä uudelleen illemmalla, mutta tämä vaan jotenkin jäi.

Yhteenvetona täytyy sanoa että Valenciassa oli enemmän "nähtävää" iltaisin kuin päivällä. Aina kun näitä olutpaikkoja bongaillaan, niin ei edes ehditty kaikkiin paikkoihin viikossa. Ja osaan olisi mennyt mielellään uudelleenkin, mutta olisi tullut liian kostea reissu. Valenciassa oli lisäksi sama ongelma kuin usein Italiassa. Olutravintolat aukeavat vasta illalla. Eli päivällä nähtävyyksien lomassa ei pysty pahemmin poikkeamaan yksillä missään kunnon olutravintolassa. Tai no tuo viimeksi mainittu oli päivällä auki. Tämän takia kaikista kauimpana olleet paikat jäi käymättä (noiden kahden kiinni olevan lisäksi) . Neljä paikkaa oli aika kaukana ja lähellä rantaa, iltojen ollessa aika viileitä vielä. Yksi paikka on näköjään lopettanut, mutta jos kiinnostaa niin kolme muuta ovat pystyssä yhä. Jos olet rantaihminen ja kesällä liikkeellä, saattavat olla paremmin sinun reitilläsi kuin meidän. Eli Zero 11 Cabañal josta saa myös ruokaa (tapaksia, hampurilaisia ym) ja StoneCastle Brewery , joka (kuten nimikin vihjaa) on ihan oikeasti panimoravintola. Tämä jäi ehkä eniten siksi harmittamaan. Lisäksi vielä hieman hankalasti sijainnut Sanders CraftBeer, jolla vaikutti olevan jotain ruotsalaisviboja. Ruotsinlippua, hirventajaa, jopa lihapullia ym näkyy kuvissa.

Eli jano ei Valenciassa kyllä tule oluenystävällekään. 
 ¡Salud!

Pariisissakin löytyy varaa valita oluenystävälle

 Kevään 2025 reissun olutlöytöjä

Käydessämme 2011 Pariisissa, iltaisin poikettiin viinilasillisella, koska olutravintolat olivat tylsiä irkkupubeja ja oluet kalliita, vaikka kaupoissa Suomea paljon halvempia. Nyt kaikki oli toisin. Emme edes ehtineet 1,5 viikossa kaikkiin paikkoihin mitä olin etukäteen bongannut. Alla niistä mihin ehdimme.Aika moneen kuitenkin, kun pääasiassa aina eri paikkaan.

Les Berthom

Mistäpä muualta sitä aloittaisi Ranskassa paikallisten olutravintoloiden kierroksen kuin Les Berthomista, joka löytyy lähes joka kaupungista. No ehkä se on hieman tylsä valinta ketjupaikkana, ja esim automatkoilla tulee skipattua jos käy monessa kaupungissa ja yleensä lista on kaikissa sitten sama. Nyt kun oli edellisestä Ranskan reissusta yli vuosi, ja ravintola oli Maraisissa lähimpänä kämppää, niin valinta oli aika selkeä. Etenkin kun luulimme saavamme iltapalaa (listalla olisi ollut Croque Monsieur, eli lämmin voileipä eri täytteillä), mutta paikalle päästyämme totesimme että leivät olivat siltä päivältä loppu. 

No, pari olutta tuli napattua yömyssyksi ja paremman puutteessa pussi sipsejä. Olimme siis vasta saapuneet Pariisiin ja kello oli jo hyvin myöhäistä iltaa. "Kunnon ruokaa" ei viitsinyt enää metsästää.
 Mutta tosiaan tämä ketju on levinnyt koko Ranskaan ja niissä on aina ympäri maan sama valikoima saatavilla.

La Robe & La Mousse

Hieman mysteeriksi jäi miksi pubin nimi on "mekko ja vaahto", mutta ehkä "mekko tässä voisi viitata myös yliopiston kaapuun? Yliopisto oli hyvin lähellä, 6:ssa kaupunginosassa.
Paikka oli ihan viihtyisän oloinen. Satuimme paikalle hyvin hiljaiseen aikaan (hieman liiankin), mutta sehän ei ole paikan vika. Osui vaan sopivasti suht lähelle Sheakspeare & Co:ta jossa vierailimme. 

Valikoima oli vierailumme aikaan vähän yksipuolinen, lähes pelkkää IPAa listalla, mutta vilkaisiin tätä kirjoittaessa Untapddiin ja näytti nyt paljon monipuolisemmalta.  Viivyimme vain yksien lasillisten ajan, sillä oli keskipäivä. Olisimme voineet poiketa toistekin, mutta tosiaan kaupungissa on yllättävän hyvä valikoima olutravintoloita, vain pariin ehdimme useamman kerran.

La ruée vers l'orge 

Illalla syötyämme ehdimme bongata pari paikkaa lisää, ja ihastuimme heti La ruée vers l'orgeen! Paikka oli meidän makuun viihtyisä ja tykkäämme molemmat noista kauppa-tyylisistä, joissa pääsee tutkimaan tölkkejä hyllyssä ja lukemaan mitä pitävät sisällään. Lisäksi löytyi kunnon paperiset olutlistatkin joita tutkia hintoineen päivineen. Valikoimaa oli niin paljon että vika on itsessä jos tuolta ei löydä mieluista!

 

Omistaja itse ilmeisesti oli tiskin takana ja oikein mukava tyyppi oli. 
Löytyipä hyllystä muuten Tujun Vispipuuro (toki kollabo Mad Scientistin kanssa) ja CoolHeadin pari olutta. Jätimme ne kyllä väliin ja tutustuimme meille vieraampiin kuten Hop Hooligansin oluisiin. Vaikka panimo onkin romanialainen. Silloin emme olleet ikinä heistä kuulleet, mutta jo kesällä törmäsimme Suomessakin. Tosin lähinnä IPAan.

Päädyimme "Orgeen" vielä pari kertaa uudelleenkin. Sen sijainti oli aika mukavasti "kotimatkan varrella" nähtävyyksistä tullessa ja se aukesi aiemmin kuin moni muu paikka. 
Jos nyt jotain miinusta, niin paikassa oli myöhään illalla aika viileä, kun ovea pidettiin auki. Pakenimme takahuoneeseen pois suorasta vedosta.

Black Mad Crawler

Tämän piti olla panimoravintola. Tiskin päällä olevat vaakatankit viittasivat siihen että paikalla on ehkä ollut aiemmin panimoravintola. Mitään omaa olutta siellä ei kyllä ollut, eikä edes kummoisia valikoimia. Ennemminkin tyyliä lähiöpubin perushanat. Kaikki muut näyttivätkin tilaavan drinkkejä, jotka nekin olivat tyyliä "vokaa ja mehua" tms.
Valaistus toi myös mieleen ne ajat kun itse tuli tääysi-ikäiseksi ja pääsi baariin. Muistan kuinka ulkomailla ekan kerran ihmetytti baarin valoisuus. Nyt kun on tottunut, oudoksuttaa tämä hämäryys.

 Tämän voi huoletta jättää käymättä jos etsii hyviä oluita. Musiikki oli raskaampaa rokkia, joka ehkä oli nykyään enemmän se heidän "juttunsa" kuin olut. (Toki monessa paikassa nämä kaksi ovat sulassa sovussa.) Olisikohan tämä hieman enemmän paikka johon mennä pe-la -iltaisin istumaan iltaa kaveriporukalla. Instassa vuodelta 2022 löytyy kuvia ja videoita oluen tekoon liittyen. Varmaankin omistaja on vaihtunut.

Kilometre Zero

Panimoravintola jonka joku vinkkasi ulkomaisella foorumilla. Satuimme kulkemaan sen ohitse yhtenä päivänä ja kurkkasimme sisään. Paikka oli aika täynnä, siellä oli suurimmalla osalla pöytävaraus ja isoja seurueita. Meille sanottiin että voimme istua baaritiskillä puoli tuntia tai jotain sen suuntaista. Pieni tuoppi oli kuin 90-luvulla Suomessa 0,33l ja päädyimme jatkamaan matkaa yksien jälkeen.

 Aika IPA-voittoinen valikoima täälläkin ainakin sillä kertaa.  Oluet joita maistoimme olivat ihan hyviä (saimme maistiaiset ennen tilaamista parista), mutta paikka ehkä vähän tyyliä työpaikkaruokala ja sen verran lähellä Orgea, että tyydyimme yhteen käyntiin. Jonkun mielestä tämä voi olla hyvinkin viihtyisä, nämä ovat taas näitä kuuluisia makuasioita.

BEER

Juu, paikan nimi kuulostaa tylsältä Pariisissa, mutta älkää antako sen hämätä. Täällä BEERissä jälleen oikein mukava tunnelma ja ystävällinen henkilökunta. Valikoimaa löytyi jälleen hyvin, ja ne olivat nähtävillä hyllyssä. Moni kävikin hakemassa mukaan juomia. Hanoja vain 4, mutta tölkkejä ja pulloja löytyi hyvä setti. Erikoista että hanat näkyivät Untppdissa, mutta ei pullot ja tölkit. Käsittääkseni  kuitenkin yhä tuonne listan laittamisesta pitää maksaa, joten luulisi kannattavan laitaa mahdollisimman kattava valikoima. Mutta tosiaan valinnanvaraa on.

Täälläkin oli CoolHeadia hyllyssä ja joku muukin suomalainen, nyt en muista varmaksi oliko täälläkin toisena Tuju. Vai Salama? Ja kun kävelin tiskin ohi, huomasin ihmeekseni että tietokoneen näytöllä oli näkyvissä Mallasseppien valikoima. Pakkohan siitä oli kysyä ja kuulemma joku heidän työntekjiöistään oli käynyt Suomessa ja tykästynyt Mallasseppien oluisiin. Toki tästä päädyimme keskustelemaan suomalaisesta pienpanimokulttuurista ja tarjoilija kertoi jo googlanneensa J:n takissa olleen suomalaispanimon. Ja kysyikin voisimmeko toimittaa heille olutta. Valitettavasti emme voineet.
Juomaan toki päädyimme taas sellaisia joita ei Suomesta löydy. 

 Tämä paikka oli taas sellainen jossa varmaan olisi tullut käytyä uudelleenkin (itse asiassa kävimme, mutta samana päivänä) jos se olisi ollut lähempänä majapaikkaa. Iltamyöhällä kun ei yleensä kovin kauas viitsi eksyä.

Les Cuves de Fauve

BEERistä ihan kivenheiton päässä sijaitseva Fauven panimoravintola on ilmeisen suosittu. Se oli ääriään myöten täynnä ja väkeä oli paljon. Toki kyseessä oli ilta-aika, mutta kuitenkin sunnuntai.

Olisimme ehkä kääntyneet ovelta ja yrittäneet toisena päivänä uudelleen, mutta lähistöllä oli aika vähän sopivahintaisia ruokapaikkoja, emmekä olleet syöneet lähes mitään käveltyämme  aamusta iltaan ympäri kaupunkia. Kun bongasimme pöydän pään vapaana, syöksyimme sinne ja tilasimme ruokaa. Tarjolla oli lähinnä hampurilaisia ja muuta tyypillistä pubi-ruoka. J söi hampurilaisen ja minä kanaa ja ranskalaisia. Ihan ok olivat, ei mitään minkä perässä lähteä uudelleen, muttei mitään vikaa.

Oluita maistoimme muutaman ihan pienen ja ruoan kanssa isommat. Olivat ihan laadukkaita (näköjään palkittujakin), aika perusjuttuja. Ei mitään kovin erikoisia makuyhdistelmiä tms ainakaan sillä hetkellä tarjolla. Aika hämä'rää muuten täälläkin. Mutta hyvin veti porukkaa pyhäiltanakin, eli konsepti toimi kyllä. Hyvä niin. Meidän teki mieli jotain erikoisempaa ruoan päälle ja niinpä hipsimme takaisin BEERiin, kun kerran siinä nurkilla olimme. :)

Välikevennys: seuraavana päivänä ohitimme natu-viinibaarin, jonka nimi ei suomalaiselle  kuulostanut kovin houkuttelevalta. 😂

O´Neil

Seuraavan päivän ruokapaikka oli panimoravintola O´Neil. Kirjoittelin ruokapuolesta jo toiseen Pariisi-juttuun, joten se riittäköön.

Oluista piti tietysti ottaa tasting-setti, kun sai desin annoksilla läpi. Aika mitättömiä meidän makuun olivat. Aavistuksen tuli mieleen sellaiset kavereiden kotona jostain valmispakkauksista sekoittmat "lisää vain vesi" -tyyliset oluet ainakin osasta. Saimme kyllä jotkut valittua ruokajuomiksi silti. Tripel taisi olla oma suosikkini täälläkin, vaikka hieman turhan "helppo" lajissaan sekin. 
Ihan suosittu näytti tämäkin paikka olevan, joten eipä siinä mitään. 

La Rhumerie

Koska juhlimme (joskin 3kk myöhässä, muttatämä oli sovittu oikeana päivänä) J:n synttäreitä tänään, sallittakoon poikkeus ja menimme rommi-baariin.

Paikka osoittautui totaaliseksi pettymykseksi. Ensinnäkin kun menimme sisään, se oli ammuttuna täyteen ikäihmisiä. Siinä vaiheessa tajusimme jo, ettei tämä voi olla "baari". Suurin osa olikin tullut tänne syömään selvästikin. Paikka kuitenkin mainosti intohimoa rommiin.. No, emme antaneet sen heti huijata. Yritin hetken miettiä jotain drinkkiä (tarjoijan "avulla"), mutta luovutin ja tilasin lasin viiniä.

 Rommi kun ei ole minun heikkouteni, vaan ihan J:n oma juttu. Odotukset etukäteen taisivat hällä olla samaa luokkaa kuin aikoinaan Montpellierissä käydyssä rommi-baarissa, jossa letkeä baarimikko osasi heti J:n toiveiden mukaan suositella juomaa, haistatti ensin muutamaa ja löysi täydellisen J:n makuun. Nyt täällä tarjoilija ei ymmärtänyt toiveita joita J esitti ja pyysi toista tarjoilijaa apuun. Hän vaikutti ymmärtävän ja möi lopulta aika kalliin juoman, joka oli kuulemma huonointa rommia mitä J on ikinä maistanut. No, tämän jälkeen päätimme luovuttaa ja poistua paikalta. Palvelukin oli hieman töykeää, kun emme puhuneet ranskaa. Tähän emme ole törmänneet kuin kerran aiemmin Ranskassa. Silloin 2011 käydessämme "mäkkäriltä" hakemassa kahvin ja siellä silloin jaetun kartan. Yleensä olemme saaneet ihan parasta palvelua ja ystävällisyyttä joka puolella, osasi vastapuoli englantia tai ei.

Mikkeler

Niin hassua kuin se onkin, niin päädyimme nappaamaan Uberin ja menemään Mikkelerille. Uber on suht edullinen Pariisissa. Ei nyt mikään Tallinnan-halpa, mutta kuitenkin pisin ja kallein matka oli 16e (yöllä lentokenttäbussin pysäkiltä asunnolle) ja suurin osa 10e luokkaa. Myös Bolt toimi. Käytimme näitä vain iltaisin yleensä, kun halusimme käydä olutravintoloissa kauempana kämpiltä ja olimme kävelleet jo koko päivän. 

Mutta asiaan. Olimme ajatelleet että Mikkeler on varmasti edullisempi kuin aikoinaan Helsingissä ja ajattelimme ottaa desin annoksia. Tyrmistyimme kun selvisi että saatavilla oli vain isoja kokoja miedommista oluista. Kaikista vahvimmista taas sai vain pieniä. Omituinen systeemi, johon ollaan joskus törmätty vuosia sitten "perus-oltpaikoissa", muttei tällaisissa mihin yleensä väki tulee maistelemaan. Näytti kuitenkin että muut asiakkaat tilasivat sujuvasti koko ajan isoa tuoppia jotain perus-lageria, joten ehkä ainakaan aina täällä ei käy tällaisia maistelijoita jotka kaipaavat desejä. Sen lisäksi asiakkaat (ainakin keskellä viikkoa keväällä) näyttivät olevan opiskleijoita kaikki. Oltiin taas yli-ikäisiä siis. ;)

Vielä kun selvisi että paikan vessa on jyrkkien kierreportaiden päässä (ja minulla kipeä polvi), päätimme jatkaa matkaa yksien jälkeen.

La Binouze

Synttäri-ilta ei mennyt kuitenkaan pieleen, sillä samalla kadulla 350m päässä oli monien kehuma La Binouze. Ja tämä vihdoin osui nappiin, jos illan muut yritykset eivät. 

Tännehän me sitten jämähdimme lopuksi iltaa. Hauskasti jälleen täällä (kuten syksyllä Firenzessä ja Bolognassa) yhtäkkiä joku tunnisti meidät. Mykkä mies tuli tervehtimään meitä kännykkään viestinsä kirjottaen. Itse asiassa tuon viestintätavan takia muistinkin hänet, olin myynyt hälle olutta festareilla.

Jos löytämistämme paikoista (joissa ehdittiin käydä) pitäisi valita paras, niin kyllä se saattaisi olla La Binouze. Paikka oli viihtyisä, valikoima aika iso ja sielläkin sai katsella jääkaapeista itse mitä teki mieli ostaa, kuten yleensä suosikkipaikoissamme.

 

 Kansainvälisellä foorumilla osa moitti ettei valikoima ole enää niin hyvä kuin ennen, mutta meille kyllä löytyi sen verran ettei ehditty kolmella visiitillä maistella läheskään kaikkea mielenkiintoista. J vielä löysi ginejäkin täältä.

Bières Cultes Cardinal

Yhtenä iltana tullessamme Pantheonista päätimme kurkata tähän ravintolaan, joka oli juuri aukeamassa tälle päivälle. Bieres Cultes oli jälleen yksi kaupan ja ravintolan risteytys, joista pidämme. Heillä olisi itse asiassa ollut kaksi muutakin sijaintia Pariisissa, muttemme ehtineet niitä katsastaa. Liikaa olutturismi kun voisi kostautua nähnävyyksien katselulle. ;)

Paikka oli pienehkö. Siellä oli pariisilaiseen tyyliin aika viileää oven ollessa auki. Oli vielä tuulinen päivä. Valikoimaa löytyi taas aika moneen makuun. IPAt ja NEIPAt ovat täälläkin selvästi listan kärkipäässä suosiossa. Mutta löytyi toki muutakin ja kaupan hyllyissä vaikka mitä. Kaikki vaan eivät olleet viileässä. Jälleen valikoimaa olisi ollut enemmän kuin ehti maistella, etenkin kun kävimme ennen illallista. Pakko oli valita aika mietoja maisteluun tyhjään vatsaan.

Hauska yksityiskohta olivat olutaiheiset pelit. Olisipa ollut jopa belgialaisiin oluisiin keskittyvä Trivial Pursuit. Valitettavasti yhden vuoden ranskanopinnoilla ei kannattanut edes yrittää pelata.

Ah! la Pompe à Biere

Tämä olikin erikoisin olutravintola missä kävimme. Tai oikeastaan tämä ei ollut ravintola, vaan selkeä kauppa ja ehkä jopa tukkukauppa. Päädyimme tänne kun yritimme päästä käymään  Brasserie de l'Êtren panimolla. Google antoi osoitteeksi tämän osoitteen ja niin että panimo on rakennuksen keskellä. Etsimme sisäänkäyntiä, mutta emme löytäneet. 

Aika huomaamaton sisäänkäynti tännekin.

Panimon piti olla puoli tuntia vielä auki ja olimme jopa tulleet Uberilla jotta emme vaan myöhästy. Mutta emme löytäneet sisäänkäyntiä. Niinpä päätimme mennä kysymään viereisestä baarista. Kohdalle osui varmaankin reissun ensimmäinen ranskalainen jolla englannintaito oli oikeasti huono. (Yleensä se toki voi olla tyyliä "rallienglanti", muttei sen huonompi kuin monilla suomalaisillakaan). Hän ei ymmärtänyt mitä kysymme. Panimon nimen hän tajusi ja laittoi pöydälle heidän oluitaan. Niinpä luovutimme ja päätimme valita siitä kaksi heidän oluttaan. Panimo on erikoistunut villioluisiin. Ihan ok olivat, mutta ei nyt mitään sellaisia joiden takia olisimme seuraavana päivänä lähteneet uudelleen yrittämään panimolle. 

                 

Tulipa löydettyä hassu olutkauppa. ;) Jos olisimme olleet automatkalla omalla autolla (mitä tuskin ikinä tekisimme Pariisissa), olisimme voineet shoppailla täällä enemmänkin. Nyt listalla oli toinenkin panimo, joten emme ostaneet mukaan mitään. Sitä paitsi olimme tosiaan käsimatkatavaroilla reissussa tapamme mukaan. Emme olisi Suomeen voineet tuoda kuitenkaan ostoksiamme.

Paname Brewing Company

Äskeinen baari oli lähellä Villetten kanavaa ja seuraavaksi ylitimmekin sen ja menimme tutustumaan Paname Brewing Companyyn. Paikka oli huomattavan suosittu ja sillä oli isot ja meidän mielestä viihtyisät tilat vanhassa teollisuus(?)rakennuksessa. Myös terassi oli iso ja viihtyisä, kavavaan päin. Sattui vielä reissumme aurinkoisin päivä, joten terassille toivoimme pääsevämme ja pääsimmekin.

Ensin tietysti kuitenkin menimme sisälle katsomaan paikkaa. Huomasimme että tarjolla on "maistelulauta" desin annoksina. Aloimme miettiä mitä valitsemme siihen, kun tarjoilija kiinnitti huomion J:n hupparissa olevaan panimon logoon ja kysyi olemmeko alalla? Sanoimme että myyjinä vain, mutta tarjoilija ilmoitti siitä huolimatta haluavansa että maistamme kaikki heidän oluensa. Niinpä hän latasi koko rivin eteemme. :) Kiitimme kovasti ja lähdimme tarjottimen kanssa terassille, josta juuri ja juuri löytyi paikka.

Oikeastaan kaikki panimon oluet olivat ihan kelpo-tuotteita.Mitään erikoisempia kikkailuja kuten pastry-soureja ja imperial stouteja ei ainakaan tällä kertaa ollut, mutta sellaista suurempaan yleisöön uppoavaa hyvää perinteisempää laatua. 

Kurkkasin Untappdista ja kyllä heillä erikoisempiakin on ollut välillä. Paikka oli niin viihtyisiä, että olisimme saattaneet jäädä pidemmäksikin aikaa, ellei olisi ollut aika saada syötävääkin. Itse asiassa täällä oli kyllä hampurilaisia ym, mutta ei sillä hetkellä tehnyt mieli sen tyylistä. Ihan hyvältä annokset silti näyttivät ohi mennessään. Me siirryimme läheiseen italialaiseen ravintola Simonettaan pastalle.

L'Atalante

Ruaon jälkeen poikkesimme L'Atalanteen, jota olimme erehtyneet luulemaan panimoravitolaksi. Paikka olikin kuitenkin "vain" olutravintola, ja valikoima oli siihen nähden aika suppea ja yksipuolinen. Vaikka oli normaali arkipäivä, paikka oli kuin ammuttuna täyteen. 

Huomasimme pian olevamme outolintuja kun tilasimme jotut pienet lasilliset muiden ottaessa isoja tuoppeja ja kohta tajusimme että olemme varmaan tuplaikäisiä moniin muihin asiakkaihin nähden. Siihen päälle listamusiikki (auringon laskettua eti huhtikuun alun illassa enää tarennut terassilla) ja totesimme olevamme valmiita jatkamaan matkaa. Vika ei varmasti ollut paikassa, se ei vaan ollut "meille tarkoitettu". Ehkä oltiin vaan liian vanhoja. ;)

Liquiderie Bar

Koska oli viimeinen iltamme Pariisissa (ainakin tällä reissulla), päätimme vielä poiketa johonkin. Vertailimme Untappdista  Brussels Beer Projectin ja Liquiderie Barin valikoimia, ja päädyimme jälkimmäiseen. Mainittu sovellus on usein auttanut meitä valitsemaan mihin mennä näissäkin tapauksissa kun valikoimaa on liikaakin. Ehdolla oli kolmaskin, eli Brasserie de la Goutte d'Or, mutta se oli vielä enemmän väärässä suunnassa kämppään nähden ja kahteen emme enää voineet lähteä jotta ei lähde ihan lapasesta. ;)  Niinpä päädyimme Liquiderieen. Ja jopa olikin minun makuuni oleva paikka. Harmi vaan että monet mielenkiintosimmista oluista  olivat viinipullo-kokoa ja tyyliltään sellaisia joka ei taas kiinnostanut tuota matkakumppania. 

Lambiceja, villioluita, grape aleja, saisoneita ym olisi ollut isoissa pulloissa. Onneksi hanavalikoimakin oli oikein mielenkiintoinen ja tännehän sitten jämähdimme lopuksi iltaa. Myös pulloissa oli tummemmalla puolella mielenkiintoisia, mutta aika vahvoja (ei maun puolesta ongelma meille, muttei voi kovin monta ottaa), joista joku valikoitui jaettavaksi. 

Paikka oli aika viihtyisä muuten, mutta ihmettelimme samaa kuin välillä muissakin paikoissa. Ranskalaiset eivät taida olla vilukissoja! Vaikka päivä oli ollut lämmin, niin illalla tyyliin  22-24 välillä huhtikuun aivan alussa oli kyllä sen verran viileää, että ihmetytti kun ovet olivat sepposen selällään. Oli melkein sormikkaita ikävä! Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja avuliastaja antoi myös pieniä maistiaisia hanoista. Itse asiassa maksettuamme saimme jopa snapsit jotain talon omaa. Kaikille ei näitä annettu. Ehkä johtui tilaamistamme kalliimmista pulloista. Vaikka ei ne suomalaiselle kalliita olleet. 

 Heillä olisi ollut kauppakin (eri osoitteessa, muttei kovin kaukana), mutta olimme todellakin matkalla käsimatkatavaroilla, eikä kannattanut sinne poiketa. Myös kaupassa olisi ollut jokunen hana ja mahdollisuus juoda paikan päälläkin, mutta se oli mennyt kiinni jo aiemmin.

Vahva suositus tällekin paikalle. Ai huono lopetus Pariisin lomalle.

Beauvaisin yömyssyt "Konttorilla"

Viimeisen päivän vietimmekin Beauvaisissa (lähellä olevan Ryanairin lentokentän takia), jossa parilla oluella ehdimme käymään paikallisessa "Konttorissa", eli Au Bureaussa. Paikka oli aika viimeisen päälle sisustettu. Ehkä jopa vähän hupaisan "tyylikkääksi".

 


Täällä oli myös ruokaa, mutta se jäi testaamatta. Olutta oli aika suppea valikoima, kymmenkunta. Ei siis pärjää Tampereen Konttorille valikoimissa. 

Plussaa siitä että ne harvat hanatuotteet olivat ihan mielenkiintoisia. Etenkin belgioluiden ystävälle.

 (Ranskassa tosiaan Belgian vaikutus oluissa näkyy vahvasti, mitä en todellakaan moiti.) J sen sijaan päätti tilata yömyssyksi (aika aikaisin, sillä meidän piti yrittää nukkumaan 21 jälkeen!) GT:n. Tarjoilija ei tuntunut tehneen ikinä ennen drinkkejä, niin kömpelöä sen tekeminen oli. Ja jäät jäivät kokonaan puuttumaan, niitä piti pyytää erikseen ja ihmettelyn kera ne sitten lisättiin. 😄Olikohan tyttö ensimmäistä päivää tiskillä, vai eikö pikkukaupungissa myydä drinkkejä? 
Muita olutravintoloita täällä ei pahemmin ollutkaan. Jos nyt tätäkään ihan sellaiseksi voi laskea.

Yhteenveto: 

Upea oli olutkokemuksenakin Pariisi tällä kertaa, päin vastoin kuin edelliskäynnillä 2011 jolloin oluet ostimme kaupasta ja joimme majapaikkamme parvekkeella, koska ravintolat rajoittuivat irkkupub(eih)in joissa Guinness maksoi jo silloin toista kymppiä tuoppi. Nykyään kun halvemmalla saa pienpanimo-oluen.
Jos pitäisi valita suosikkipaikkamme niin ne olisivat varmaankin BEER, Binouze ja La ruée vers l'orge.
Omalle listalleni lisäisin vielä Liquiderie Barinkin, vaikka J ei löytänyt sieltä niin paljon kuin minä.