Pohjois-Italia : Firenze

Historiaa, taidetta ja herkuttelua Firenzessä

 Ensimmäistä kertaa sitten koronan, päätimme lähteä syksyllä "oikeasti reissuun". Viime  vuoden Baltian matka oli niin lähimatkailua, että sitä huomaa puhuvansa kuin se olisi kotimaanmatkailua. ;) 

Koko tämän reissun suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että kuulin ihmeekseni että Ryanair lentää Venetsiaan edullisesti. "Rynkyn" seuraaminen vähän lopahti, kun se lopetti lennot Tampereelta. Tampereen kenttä kun oli meille alle 30km päässä, joten oli aika luksusta kun sieltä oli paljon lentoja.

Helmikuussa teimme Valencian reissun (juu, se on jäänyt blogiin postaamatta, pitää kirjoitella talven aikana) kun täytin pyöreitä vuosia. Koska kulunut vuosi on ollut hieman stressaava, päätimme silloin viettää loman niin että pysymme koko viikon paikoillaan. Mutta meillä oli hieman tylsää.. Siksi se ehkä on jäänyt kirjaamattakin. Kyllä se ihan kiva reissu oli sekin, mutta se tunne mikä valtaa kun istutaan lentokentällä autoon ja päästään tien päälle ja nokka kohti seikkailuja.. Se on se mikä oikeasti rentouttaa. Tämä kuva on otettu kun pääsimme pois kentältä ja vaikka taivas oli umpiharmaa, se vapauden tunne on jotain mitä ei paikallaan ollessa lomalla koe. Voi kunpa joku päivä voisi vielä lähteä kuukaudeksi kiertelemään Eurooppaa, kuten tehtiin 3 kertaa 2000-luvun alussa.

Moni pelotteli etukäteen miten tuolla suunnalla Italiaa on joka kaupungissa ZTL-alueet, joilla turisti ei saa ajaa ja hermot menee tuolla matkaillessa autolla. Ihmettelivät miksei liikuta junalla. No ekologisuus olisi toki järkevä syy, mutta meidän mielestä kaikki aikataulut lomalla stressaavat paljon enemmän. Meidän kokemuksemme ZTL-alueista oli se, että niistä peloteltiin ihan liikaa! Siena oli ainoa missä siitä tuli hieman ongelmia, mutta palaan siihen myöhemmin. Kun Bookingissa varasin hotelleja ennakkoon (tämä on se osuus aikatauluista joka halutaan hoitaa, eli päivän tarkkuudella, missä yövytään) niin klikkaan että tarvitsemme paikoituksen. Suurimmalla osalla hotelleja sitä ei ole, mutta monissa on neuvottu paikoitus tai sopimus jonkun paikoituspaikan kanssa. Firenzeen saapuessa otimme 17e yöltä maksavan parkkihallipaikan ja se olikin todella yksityinen. Autolle oli ihan oma autotalli maan alla. Pikku-Fiat sujahti sinne ketterästi.

B&B Porta San Frediano 

Majoituimme juuri ZTL-zonen reunalla, hotelli B&B Porta San Fredianossa, jonka tosiaan varasimme Bookingissa. Hinta oli 265e kahdelta yöltä.  Huone oli ihan perustasoa, tosin siinä olisi ollut pieni keittomahdollisuus. 

Paikan omistaja kyseli lentomme aikaa, aikatauluamme ym viestein, mutta kun saavuimme, hän ei ollutkaan paikalla. Omistajan iäkkäät vanhemmat olivat paikalla ja todella ystävällisiä, vaikka kommunikointi tapahtui muutamin englannin sanoin, piirtäen ja käsillä huitoen. Vähän italiaakin sekaan. Kieli on itselle vielä paljon vieraampi kuin ranska, joten siitä ei paljoa apua ollut. Mutta hymyä ja ystävällisyyttä riitti ja huone saatiin ja lopulta autokin parkkiin.

Huoneeseen kuului jopa pieni piha, joka oli hieman "esteellisellä näkyvyydellä". 😁 Vaikka paikka oli B&B, niin aamupalaa siihen ei kuulunut. 

Pasticceria Pegaso 

Kuitenkin melkein kirjaimellisesti kiven heiton päässä, ihan kulman takana (Google maps antaa etäisyydeksi 39m!) oli Pasticceria Pegaso, jonka hintataso ja valikoima olivat enemmän kuin loistavat. Kaksi isoa focaccia-leipää reilulla täytteellä, iso tee ja capuccino 12e!

Mutta itse Firenzeen. Lentomme laskeutui Venetsiaan 12.30 ja auton saaminen kesti vuokraamoon saavuttuamme (vuokraamo oli kenttällä, ehkä vartin etsinnän jälkeen löytyi) varm,aankin toisen vartin. Ikinä ei ole noin kivuttomasti vuokraus sujunut. Iso peukku Sicilybycar -vuokraamolle. Ennakkoon katosin sen saaneen parempia arvosteluja kuin kansainväliset isot ketjut. Varauksen teimme Bookingin kautta, jolloin saimme pienen kanta-asiakasalennuksen. Ajoaika Firenzeen oli 2,5h. Söimme kentällä aamiasta ja olimme Firenzessä sitten alkuillasta, ehkä ennen klo 17. Huoneen saatuamme lähdimme kohti historiallista keskustaa ja pilvetkin alkoivat hälvetä.

Heti kun saavuimme joen rantaan, näkyi sillalle kuuluisa Ponte Vecchion silta, joka ei ole avonainen vaan rakennettu täyteen. Jätimme vierailun siellä kuitenkin seuraavaan päivään.

Itse Firenzehän on Toscanan alueen pääkaupunki ja siellä on 360 000 asukasta. Kaupungin monien taideaarteiden  ja upeiden rakennusten taustalta löytyy rikas Medicin ruhtinassuku, joka asui ja käytännössä jopa hallitsi itsevaltiastyyliin kaupunkia 1400-luvun lopulle asti, jolloin suku häädettiin kaupungista.

Käyskentelimme vain kaupungilla ihmetellen lämpöä ja uusia maisemia ja tosiasiaa että olemme lomalla seuraavat 9 päivää!

Aika pian alkoi jo nälkäkin tulla, joten totesimme yrittävämme päästä syömään. Italiassa se ei kovin alkuillasta aina onnistu.

Ensimmäinen yrityksemme mennä kaupungin parhaaksi kehuttuun pizzeriaan Gustapizzaan oli heti tuhoon tuomittu. Ajattelimme ettei näin aikaisin ole kunnolla jonoja, mutta väärässä olimme. Jono oli valtava ja kahteen suuntaan. Paikko oli liiankin suosittu. Jätimme suosiolla jonottamisen muille ja kokeilimme suunnitelma b:tä.

Trattoria Marione

Tarttoria Marione oli juuri aukeamassa ja saanut loistavia arvosteluja. Ilmeisesti paikka on perustettu 1925 ja luotti perinteiseen firenzeläiseen keittiöön. Ulkona oli kymmenkunta ihmistä jonossa ja kysyimme onko heillä pöytävaraus. Meille vastattiin ettei paikka ota varauksia, joten jäimme odottamaan. Kun ovet aukesivat (klo 18.30) pääsimme heti sisään. (Kuva yllä otettu lähtiessä. Nuoret odottivat vapautuvaa pöytää ikkunan edessä). 

Paikka oli todella perinteisen oloinen. Palvelu oli ystävällistä myös englanniksi. Tämä ei esim Espanjassa aina ollut selvyys. Iloksemme Italiassa nykyään (vai onko Pohjoisessa rennompaa) pärjäsi hyvin englanniksi muuallakin. Apteekki oli ainoa jossa ei löytynyt apua englanniksi.

Omalla mittapuullamme olimme todella rohkeita, kun tilasimme toisen kerran elämässämme prosciuttoa ja mozzarellaa. Me kun emme yleensä syö kypsentämätöntä (siis ihan lämmöllä) lihaa. Mutta koska Roomassa söimme, tilasimme täälläkin. Ja olihan tuo hyvää. Vaikka kotona tuskin tulisi syötyä. Eivät varmasti ole yhtä laadukkaita marketissa täällä.

Puoli litraa talon viiniä maksoi 7e! Italiassa ja Ranskassa otamme aina talon viiniä, jos saatavilla on. Viinin suhteen emme ole todellakaan niin tarkkoja kuin oluen ja usein valitsemme vain summassa Alkostakin joko italialaista tai ranskalaista viiniä. Ei ole tainnut ikinä mennä pieleen meidän makumme mukaan, joten näissä on kiva reissussa säästää. 

Pääruoaksi otimme Pici burro, cacio e pepe, joka oli paikallista paksua, ilman kananmunaa tehtyä "spagettia" eli piciä. Kastikkeena voita, juustoa ja mustapippuria. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää! Söimme molemmat samaa. Jälkiruoat jätimme väliin kylläisinä, mutta tippiä annettuamme saimme talon limoncellot kiitokseksi heidän mielestään isosta tipistä. Olikin kelpo "jälkiruoka". Pastat maksoivat 15e kpl, alkupalalautanen jonka jaoimme 14e. J otti espresson joka oli oli 2e. Italialaisten "kattausmaksu" on hieman outo tapa, mutta toisaalta siihen sisältyi leipää ruokaa odotellessa. 6e kahdelta. Mielestämme hinta-laatusuhde oli erinomainen. Paikka olisi ollut kuuluisia myös  Bistecca alla Fiorentina pihvistään joka on kaupungin erikoisuus. Eräänlainen T-luupihvi. Mutta kuvien perusteella siinä saattaa olla meidän nirsoon makuumme liikaa sitä makurasvaa, eli meidän puheissamme läskiä, joten emme tilanneet täällä emmekä muuallakaan.

Ruoan jälkeen tutustuimme kaupungin pubeihin, joista kirjoitan taas erikseen.

Kun yöllä kävelimme kohti hotellia, muisti taas mitä tässä viimeisen 5 vuoden aikana on muiden muassa kaivannut. Sitä kuinka voi kävellä ulkona t-paidassa yöllä kun on pimeää, eikä palele yhtään.

Itse en ole ikinä kaivannut valoisia kesäöitä, mutta lämpimiä kesäöitä toki. Mutta tämä lämmin ja pimeä yö on se mitä ei Suomessa yleensä koskaan voi kokea. Ja vaikka koronan jälkeen oltiin jo pari kevättalven reissua tehty, niin ei niissä taas ole yöllä lämmin ollut, vain päivällä.

Ponte Vecchio

Aamulla lähdimme tutkimaan Ponte Vecchiota, kaupungin ehkä tunnetuinta maamerkkiä. Sen sisäpuolelta harvoin näkee kuvia, joten emme oikein osanneet odottaa miltä siellä näyttää. Silta oli muuten ainoa silta jota natsit eivät pommittaneet toisen maailmansodan aikaan. Jopa Hitler kuulemma piti sitä liian hienona pommitettavaksi!

Äsken mainituista säistä puheenollen. Tässäkin huomaa kuinka eri tavoilla näkee väen pukeutuvan. Me kun tarkenimme yölläkin t-paidassa ja hameessa/shortseissa, näki paikallisilla kevyttoppatakkeja vaikka lämmintä oli +25c! Ja päivän myötä jopa enemmän. Siskoni on asunut 90-luvun puolivälissä Italiassa ja kertonut kuinka keväällä heidän siirryttyään kesähepeneisiin (suomalaisen) miehensä kanssa, paikallisilla oli vielä untuvatakit tai jopa turkit.

Sillan keskiosassa oli avoin kohta, josta tämäkin kuva on otettu. Mutta itse silta ehkä kuitenkin oli hienompi kuin siltä aukeava maisema, ainakin minun mielestäni. Paljon opaskirjoissa varoiteltuja taskuvarkaita ei ehkä enää ole samassa määrin, tai ei ainakaan syyskuun lopulla kun turistien määrä on reilusti vähentynyt.

Suurimman osan matkaa sillalla oli molemmin puolin liikehuoneistoja joista suurin osa möi kultakoruja tai kalliita kelloja ym. Esim hopeakoruja (joita itse joskus ostamme, kultaa ei ole meillä kuin valkokultaiset kihla- ja vihkisormukset) ei ollut kuin jokunen. Nekin normaalia kalliimpia.

Paikka jossa silta on, on Arno-joen kapein ja siiinä on ollut silta jo muinaisen Rooman aikoina 900-luvulla. 1100-luvulla puinen silta huuhtoutui tulvien mukaan. Nykyinen kivinen silta on rakennettu 1335-1345. Aluksi sillan liikkeissä toimivat teurastajat ja nahkurit, jotka tiputtelivat "kätevästi" teurasjätteet jokeen. 1500-luvulla kaupunki hääti teurastajat sillalta lemun takia ja tilalle tulivat kultasepät. Kauppojen yläpuolelle rakennettiin samoihin aikoihin Vasarin käytävä (suunnittelija Giorgio Vasari). Käytävä yhisti kaupunkia hallinneiden Medicin suvun palatsin (Palazzo Pitti) kaupungintaloon. Meidän oli tarkoitus käydä Palazzo Pittissä, mutta lämmin ulkoilma houkutti enemmän. Meidän kesän 2 viikon lomamme kuitenkin kun oli aika harmaa ja tuulinen.

Piazza della Signoria

Sillan ylitettyämme meillä oli vielä aikaa ennen pääsyämme Uffiziin ja päätimme käydä kuuluisalla Piazza della Signorian aukiolla. Sen kuuluisia nähtävyyksiä ovat Neptunuksen suihkulähde, jonka Cosimo I de´Medici rakennutti poikansa Francesco de´Medicin avioituessa Itävallan herttuattaren Joannan kanssa 1559.

Suihkulähteen lähellä Palazzo Vecchion edessä on myös Michelangelon veistämän parimetrisen Daavid-patsaan kopio. Alkuperäinen patsas oli tällä paikalla, mutta se siirrettiin turvaan koska pelättiin sen vaurioitumista sään ja ilmansaasteiden armolla. Alkuperäinen on nykyään  Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa.



Aukiolla on myös Loggia dei Lanzin veistosalue, joka on ulkona katoksen alla. Se on vartioitu, mutta ilmainen.  Epäilen ettei sinne enää nykyään pääse ympäri vuorokauden, mutten ole varma. Sisään mentiin portin kautta. 

 

Ufficin taidemuseo

Kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys on Uffizin taidemuseo. Museon sanotaan olevan yksi maailman tunnetuimmista taidemuseoista. Sen nimi tarkoittaa toimistoa ja se onkin alun perin rakennettu toimistoksi. Jo 1500-luvulla siellä kuitenkin alettiin esitellä jo mainitun Medicin suvun taideaarteita.

Liput kannattaa varata ennakkoon netistä. Syyskuun lopulla varasimme omamme pari päivää aiemmin, mutta kesällä ja etenkin elokuussa käydessä paras on jos voit varata liput jo paljon ennen matkaasi. Liput kannattaa varata museon virallisten sivujen kautta.

Itse museo on hyvin sokkeloinen, vaikkei ensin siltä vaikuta. Lopulta tuntuu kuin olisi labyrintissä ja alkaa mennä sekaisin minkä huoneen jo katsoi ja minkä ei. Ihan selkeää reittiä siellä on vaikea muodostaa. Jotkut kuulemma käyttävät täällä aikaa koko päivän (tuli mieleen, että eksyvätkö he tänne?) ja suurin osa sanoo käyttävänsä aikaa 2-4 tuntia.

 Me emme yleensä jaksa niin tarkkaan paikkoja tutkia vaikka museoista pidämmekin, ja meillä kului aikaa karvan alle sen 2 tuntia. Mutta jos menisin uudelleen, pistäisin johonkin ylös kaikki itseä eniten kiinnostavat teokset ja selvittäisin niiden sijainnin. Me kuvittelimme käyneemme kaikissa saleissa (paitsi yhdessä johon oli valtavat jonot yksistään Sala A16 'Tribuna' , näimme siitä vain pienen osan eräästä oviaukosta) ja silti meille kävi niin, että poistuttuamme tajusimme että olimme onnistuneet missaamaan Caravaggion Medusa -teoksen joka oli yksi niistä joita olimme etukäteen ajatelleet haluavamme nähdä. Mutta kun olimme  kiertäneet mielestämme kaiken, emme sillä hetkellä tätä muistaneet.

Paikan päälle kannattaa mennä ajoissa, sillä puolta tuntia ennen kuin lippuun merkitty  ”aikaikkuna” on, ilmestyy jono, jonka edessä on kellonaika joka täytyy olla sama kuin lipussasi. Me menimme melkein tuntia aiemmin, kun jotkut oppaat niin neuvoivat. Ainakin näin syyskuun lopulla se oli turhan aikaisin kuitenkin.

Accademia di belle arti di Firenze

 

Koska olimme olleet nopeampia kuin osasimme arvioida, ajattelimme lähteä katsoamaan onko ”Daavidin luo” pitkät jonot. No olivathan ne. Netistä tarkistin vielä ettei samalla päivälle saanut enää lippuja, vaikka seuraavalle olisi ollutkin. Jonot lähtivät museon ovilta kahteen eri suuntaan ja kiersivät korttelin. Kuvasta ei ehkä ihan saa käsitystä. Päätimme luovuttaa.  Olimme kauan miettineet kumpaan näistä kahdesta museosta varaamme lipun ennakkoon ja varmistamme sisäänpääsyn. No, ehkä joku päivä tulemme takaisin, kuka tietää.

 Mercato del Porcellino

Kuvittelimme tämän paikan olevan enemmän tyyliä käsityöläistori, mutta se osoittautuikin samanlaista tavaraa myyväksi kuin monissa välimerenmaissa näkee ”markkinoilla”. Myönnän että kirkkaan väriset nahkalaukut ja hansikkaat houkuttivat, mutta olin skeptinen laadun suhteen.

Kuuluisa pronssinen sika (porcellino) istui paikoillaan ja ihmiset kävivät hieromassa sen kuonoa ja yrittämässä laittaa kolikon sen suuhun niin, että kolikko tippuu alustan aukkoon. Vieressä päivysti romaninainen, joka nappasi talteen kolikot, jotka eivät osuneet koloon.

Mercto Centrale

Päätimme lähteä katsomaan isompaa kauppahallia. Siellä myynnissä oli pääasiassa ruokaa. Valmista ruokaa ja ruoka-aineksia joista valmistaa ruokaa. Itse halli ei ollut kummoisen näköinen sisältä. Jäi näköjään jopa kuvaamatta. Koska olimme nälkäisiä, vappasimme täyteyt leivät ja lasit viiniä. 

Yläkertaa emme sillä kertaa löytäneet, mutta tulimme sinne uudelleen myöhään illalla, huomattuamme liukuportaat  sisäänkäynnin ulkopuolella. Yläkerrassa on  eräänlainen ravintolamaailma. Kävimme illalla siellä olevassa panimoravintolassa. Käytävien väleissä oli pöytiä ja tuoleja ja ruokaa ja juomaa sai hakea mistä vain ja tulla istumaan. Sopii hyvin myös jos seurueella on eri mieltymyksiä. Yksi voi hakea pizzaa, yksi äyriäisiä ja kolmas jotain ihan muuta.

Duomo di Firenze

Iltakävelyllä ihastelimme Katedraalia ulkopuolelta. Komea rakennus on tehty 1300-1400. 

Se on Euroopan viidenneksi suurin kirkkorakennus. 

Komeasta ulkoasusta  huolimatta jätimme käymättä sisällä. Suurin osa kirkoista on komeampia (meidän silmissämme toki, tiedämme monen olevan eri mieltä) ulkoa kuin sisältä.

Duomon ympärillä aukiolla oli illalla paljon elämää ja monenlaisia katutaitelijoita, muusikoista eläviin patsaisiin.

Ospedale degli Innocenti

Koska Daavidin luo ei päässyt ja oli viimeiset ajat katsella nähtävää Firenzessä, kaivelin  esille mitä paikkoja olin ennakkoon bongannut. Yksi oli maailman ensimmäiseksi orpokodiksi väitetty rakennus Ospedale degli Innocenti. Sinne naiset voivat aikoinaan jättää ei toivotut lapsensa.

Ulkona oli jopa pöytä sitä varten ja aikoinaan luukku josta vauvan sai sisään nunnien vastaanotettavaksi.
Paikka oli nähtävyytenä aika nopeasti katseltava (etenkin kun ei puhunut italiaa, eli ei voinut lukea kaikkia kirjoitettuja tekstejä). Mutta tavallaan mielenkiintoinen sekin.

Paikka oli erustettu 1400-luvun puolivälissä. Kun äidit toivat lapsensa, oli heillä mahdollisuus jättää joku tuntomerkki millä lapsi myöemmin tunnistetaan jos äidin tilanne muuttuu. Pääasiassa oli jätetty jostain esineestä puolikas. Nämä puolikkaat talletettiin lapsen tietojen kanssa ja jos äiti myöhemmin palasi etsimään lastaan, tämä voitiin todistaa oikeaksi yhdistämällä lapsen nimiin tallettu esine ja äidin mukanaan tuoma.

Paikassa oli myös paljon taidetta. Mikäli Uffizi ei aiheuttanut vielä yliannostusta taideteoksille, löytyy täältäkin arvostettuja tauluja Botticellia myöten. Toki suurin osa taideteoksista oli uskonnollisia, eli aika samaa tyyliä keskenään.

Ristorante La Gioia Toscana

Orpokodin jälkeen päädyimme lähinnä käyskentelemään kaupungilla ja yhtäkkiä alkoi tulla nälkä. Meinasimme ensin ottaa pientä "hiukopalaa", mutta kun sopivaa ei alkanut löytyä, päädyimme lueskelemaan ihan ruokalistoja ravintoloista. Ex tempore päätimme syödä "vähän hienommin" ja menimme sisään Ristorante La Gioia Toscana -ravintolaan. Hinnat olivat suomalaisttain ajateltuna sen verran edulliset, että oli pakko minunkin tilata sisäfilepihvi.

 Iso pihvi maksoi 25€! J tilasi parmesaanikuorrutettua kanaa. Molemmille paahdettuja perunoita ja pullo vichyä ja  molemmille isommat lasit viiniä. Koko lasku oli 78€ ja ruoat suussa sulavia. Annokset myös niin isoja ettei kaikkea jaksanut edes syödä. Onneksi emme ottaneet alkupaloja. Aioimme tilata myös jälkiruokaa, mutta emme vaan mitenkään jaksaneet!  Reissuruoaksi hieman kallista, mutta laatuunsa nähden edullista. Taisi olla reissun paras ruoka. Jälkikäteen katsoinkin ravintolan saaneen aika hyviä arvosteluja joka paikassa. Googlessakin (johon toki voi hieman suhtautua varauksella) 4,8 tähteä. 

Lihakaappi olisi varmaan vakuuttanut vannoutuneemman hifistelijänkin. Oma pihvinikin haettiin sieltä. Tylsästi (joskaan ei omasta mielestä) ihan tosiaan sisäfileetä.
Tässä kohtaa on pakko sanoa että ennen reissua ostin uuden kännykän ja kuvia jälkikäteen katsellessani totesin että olisi pitänyt opetella etenkin sen hämäräkuvaustta ja lähikuvausta. Kuvat ovat osa aika surkeita, valitettavasti.

Seuraavana aamuna söimme vielä Pasticceria Pegasossa aamiasta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Firenzestä jäi ihan hyvä fiilis. Ei sitä tiedä vaikka joskus vielä poikkeaisi uudelleenkin.