Sisilian kierros päivä 1

 Erice ja Marsala

Sumuinen aloitus reissulle

Kevään 2026 talvilomamme päätimme venyttää pääsiäisen tienoille, jotta voi olla hieman pidempään ja jotta olisi  säät keväisemmät.

 2 vuotta sitten helmikuussa oltiin aikeissa lähteä Sisiliaan, mutta helmikuu oli liiankin sesongin ulkopuolella ja max 1 vaihdon lentojen hinnat pilvissä. Nyt elokuussa -25 satuin kurkkaamaan lentotarjouksia ja törmäsin lentoihin jotka olivat 490€ kahdelta meno-paluu. Pakkohan siihen oli tarttua. Lennot olivat Lufthansan.  Lufthansalla emme olleet lentäneet vuosiin, ja oli hassua miten "halpalentoyhtiömäinen" siitä oli tullut. Tarjoiluakin oli enää vesipullon verran. Yhtiön juhlavuoden kunniaksi sai palan suklaata. 

Ei sillä, ei ne tarjoilut kummoiset ole nykyään muillakaan, mutta eniten käyttämällä Air Francella sentään joku kolmioleivän tyylinen ja kahvi/tee ja taisi olla jopa muutakin juomaa tarjolla. Mutta emme me nyt lentokoneeseen syömään ole tulleet, halpa hinta ratkaisee. Munchenin  kentällä tunnin vaihdossa juoksimme nappaamaan sämpylät. 

 
Vinkkinä muuten että Vantaalla Hotelli Pilotissa kentällä oli kyllä aamiainen klo 3.30 alkaen, muttei silloin hirveästi vielä maittanut. Päädyimme sen perusteella Pilottiin kuitenkin. Lisäksi siitä oli lyhyt matka käydä illalla syömässä Jumbossa ja auton sai parkkiin hotellin pihaan. 8 yötä kuului huoneen hintaan, 2 lisäyöstä maksoimme 9€ per yö.

Matkamme oli jo uhkassa peruuntua, kun kaaduin oikein komeasti jäätiköllä viime tipassa ennen jäiden sulamista, lonkka otti osumaa, vaikkei sentään murtunut. Paria päivää ennen reissua päätin kuitenkin lähteä matkaan. Jonkun verran tuo matkaan vaikutti, mutta selvisin. Seuraava jännitys oli epänormaali kevät säiden puolesta. Sisiliaan iski hurrikaani ja jopa junaratoja ja teitä sortui, yksi kylä uhkasi (ja osoittain menikin) vajota rotkoon mutavyöryssä.

Autonvuokraus 

Heti laskeutumisen (klo 11) jälkeen  saimme nopeasti auton taas viime Italian reissulla hyvääksi havaitsemaltanne Sicily By Carilta. Tälle yhtiölle vahva suositus! Ripeää palvelua, ei mitään huijausyrityksiä (väitettä aiheuttamistamme naarmuista tms) eikä pakotettuja lisämaksuja. Olimme ottaneet auton Bookingin kautta, josta saimme Genius-asiakkaan lisäalennuksen ja hyvin edullisen vakuutuksen. Virkailija muistutti että Bookingin kautta otettu vakuutus toimii niin, että joudumme ensin itse maksamaan vahingon ja korvaus tulee jälkikäteen, kun heidän kauttaan otettu korvaa vahingon suoraan. Hinta kuitenkin ratkaisi ja he vain totesivat että tämä käy heille, halusivat vain varoittaa. Esim Europecarilla kieltäydyttiin aikoinaan luovuttamasta Bookingin vakuutuksen kanssa ja myytiin melkein autovuokran hintainen vakuutus päälle.

Kuskia hieman harmitti Fiat Pandan vaihtuminen isompaan autoon, mutta hyvin tällä pärjättiin.
No, sitten matkaan! Aluksi näytti että sääkin suosi, kun lähdime ajamaan aurinkoisessa säässä, muttei kauaa mennyt kun taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla. Olimme jo matkalla kohti Segestan temppelialuetta, kun totesimme että aika turha sinne on tällä säällä mennä. Tämä oli yksi kohde joka jäi kovasti harmittamaan tämän reissun osalta.  Temppeli joka ei koskaan valmistunut on rakennettu 400eea ja on uusimpia ja parhaiten säilyneitä antiikin temppeleitä. Mutta jos vettä tulee kuin saavista, ei mitään järkeä mennä. Etenkin kun jälleen kerran, sateenvarjo oli jäänyt matkasta. Autoon lentolaukkujen väliin illalla laitettu, mutta silti jäi.

Erice 

Vaihdoimme kohteeksi Ericen. Sen olikin tarkoitus olla päivän listalla, mutta nyt se siirtyi ensimmäiseksi. Sää toi yhä jännitystä ja vaikka pahin sade väistyi, sateli vähän väliä ja lämpötila tippui sitä mukaa kun nousimme ylös vuorille. Onneksi olimme varautuneet tähän. Olin lukenut ennakkoon ettei Ericeen kannata ajaa autolla ylös asti, koska ylhäällä olevat parkit ovat usein täynnä. Moni suositteli ajamaan kaapelivaunun lähtöpaikalle ja menemään vaunulla ylös. Koska sää oli mikä oli ja elimme maaliskuun loppua, otimme riskin. Auto mahtui hyvin parkkiin ihan sille kaikista lähimpänä kaupunginporttia olevalle alueelle. Mutta jos olette vähänkään sesonkiaikaan, kannattaa huomioida tämä. 

Kun parkkeerasimme, auton mittari näytti +5c!! Lisäksi kylän ylle alkoi kohota sumu. Mutta se vain teki kaiken ihanan näköiseksi, kuin unenomainen maisema. Mutta varjopuolena täytyy mainita että ehkä vähän liiankin rauhallista kylässä nyt oli. Kostea ilma teki myös keskiaikaiset mukulakadut liukkaiksi muljahtelemaan askelten alla. Se ei tehnyt kovin hyvää kipeälle lonkalle. 

Erice on rakennettu 750 m merenpinnan yläpuolelle kukkulalle. Kaupunki on rakennettu jo anttikin aikoina, ja 200 eaa sen ottivat haltuunsa roomalaiset.
Sumuiset kujat olivat tunnelmallisen näköisiä, mutta matkamuistomyymälästä ostamani sateenvarjo alkoi hajota jo heti. Onneksi ei sentään koko ajan satanut. Kuitenkin sään takia emme kovin pitkää aikaa tässä suloisessa keskiaikaisessa kylässä viettäneet. Kauniilla (lämpimällä)  säällä täällä varmasti kuluisi enemmän aikaa. Sumu on kyllä kaunista, mutta sade ja kylmä ei.

Pasticceria Maria Grammatico Erice

Tämän konditorian sanottiin olevan ehdoton vierailukohde Ericessä. No sinnehän sitten oli mentävä. 

Paikan on perustanut Maria Grammatico, joka aikoinaan oli asunut luostarissa 11-vuotiaasta alkaen 15 vuotta ja oppinut nunnulta taidon leipoa leipomuksia, joista tuli myöhemmin Ericen yksi vetonaula. Luostarista lähdettyään hän halusi perustaa oman pienen liikkeensä 1964 ja onnistui siinä enemmän kuin hyvin. Paikka sai suuren suosion ja on kai yksi kylän tunnetuimpia "nähtävyyksiä". Huvittavaa oli että naapurissa oli parikin paikkaa jotka yrittivät huijata olevansa Pasticceria Maria Grammatico. 

Otimme elämämme toiset, joskis pienikokoiset canellonit (ensimmäiset vuosi sitten Venetsiassa menivät maiston jälkeen roskiin, mutta kaikki sanoivat että pakko maistaa Sisiliassa) ja toiseksi pyöreät Genovesi-leivokset, jotka kuuluu syödä lämpimänä. Nämä neljä (pientä, isojakin olisi ollut) leivosta, capuccino ja latte macchiato olivat yhteensä 12€ ja suussa sulavia. Vesi tulee yhä kielelle kun näitä muistelee. Canelloni-kammomme katosi saman tien ja päin vastoin, ihastuimme näihin "liikaakin". Ei taida Sisilian ulkopuolella saada yhtä hyviä. 

Genovesi-leivonnaiset olivat vähintään yhtä hyviä meidän makuumme, ja harmiksemme emme niitä löytäneet ollenkaan muilla puolilla saarta. Täyte oli sitruunan makuista kreemiä.

Real Duomo - Chiesa Matrice Insigne Collegiata di Santa Maria Assunta

Juu, tällaisen nimihirviön Google kirkolle antoi. Jos kiinnostaa enemmän, niin tuolla löytyy lisätietoa. Kirkko on rakennettu 1300-luvulla paikalla aiemmin olleen temppelin paikalle. 
Tunnustan että kirkot eivät ole meidän ykköskohteitamme yleensä. Tuppaavat olemaan liian koristeellisia etenkin tuolla päin maailmaa. Mutta ulkopuolelta paljon kauniimpia kuin sisältä. Ericen katedraalikin oli karun kaunis ulkoa. Sisään ei edes olisi nyt päässyt. Saattoi olla siestan aika tai sitten ihan vaan sesongin ulkpuolella oleminen syynä, mutta ei haitannut meitä. Jopa kuvat ulkoa epäonnistuivat sateen ja tuulen repiessä sateenvarjoa kädestä.

Vaikka sumuinen kaupunki olikin kaunis, alkoi jo todella palella ja lähdimme mielellämme alas vuorelta.

Marsala

Saavuimme Marsalaan aiemmin kuin olimme kuvitelleet, koska ensimmäinen temppeli jäi käymättä ja Ericen visiitti jäi sateen takia tyngäksi. Saimme onneksi hotellin omistajan kiinni ja pääsimme viemään laukkumme huoneeseen. Hotelli olikin enemmän tyyliä Airbnb, mutta eipä tuo mitään.
Majapaikka oli nimeltään Punta Mare. Sen ainoa ongelma siitä ettei se ollutkaan hotelli oli se, että saapumisaika piti sopia tarkkaan, miikä on automatkalla haastavaa. Saimme kuitenkin sovittua ajan.

 Asunnon luovuttanut nainen ei puhunut englantia, mutta käytti kännykän kääntäjää. Kirjoitti siihen ja näytti meille. Näinkin selvittiin. Mutta shokkina hieman tuli asunnon kylmyys. Siellä oli todella kylmä. Ja kylpyhuone etenkin. Oli tarkoitus pestä tukka, mutta suihkuun ei tarennut mennä kun ei ollut ihan pakko.

 Kylppärissä ei ollut mitään lämmitystä ja sieltä oli suora räppänä ulos. Yöllä nukuin kaikki vaatteet päällä. Siellä oli ilmalämpöpumppu, mutta se ei jaksanut lämmittää tällä ilmalla. Onneksi sentään Marsalassa oli vähän enemmän kuin 5c. Muistaakseni 13c.  

Edullinen parkkipaikka löytyi hyvin läheltä kämppää olevalta aukiolta. Yllättäen siellä kävi Easyparkin sovellus, joka olikin hyvä, koska maksulaite oli niin vaikea käyttää. Piti vain muistaa laittaa vuokra-auton tiedot sovellukseen, ettei merkkaa parkkiin omaa autoaan.

Hetken kävelyämme totesimme tarvitsevamme jotain suolaista välipalaa, kun Ericen herkut olivat vain makeita. Bongasimme paikan joka möi arancineja. Näihin ihastuimme jo aikoinaan Roomassa. Niinpä reissun ekat arancinit välipalaksi.

L´Enoteca Strada del Vino di Marsala

Sisäänkäynti "kellariin" vasemmalla, sisäpihalla emme tarenneet olla.

Kun jälleen alkoi sataa, ja kaupungilla kävelyä haittasi  yhdistetty tuuli ja sade (sateenvarjo jonka ostin oli jo hajoamaisillaan) totesimme että jospa menemme nyt sitten marsala-tastingiin. Emme olleet koskaan maistaneet marsalaa ja olimme hyvin ennakkoluuloisia sen suhteen. Paikan valitsimme aukioloajan mukaan ja sijainti lähellä oli plussaa toki myös. Niinpä valinta osui aivan keskustassa olevaan L´Enoteca Stradaan. Ja hyvinpä osuikin.



Kun menimme sateesta ja viimasta sisään kellarimaiseen tilaan, ystävällinen tarjoilija otti meidät vastaan ja kertoi vaihtoehdoista. Valitsimme jonkun keskihintaisen tastingin ja tarjoilija ehdotti että menusta poiketen hän tekee meille erilaiset versiot, jolloin saimmekin maistaa 5 erilaista marsalaa 3 sijaan. Yhdet saimme samanlaiset valkoiset, muut olivat erilaisia. 

Siinä sateen ropistessa ulkona maistelimme sitten viinimoukkina marsalaa! Yllätykseksemme ne olivat paljon parempia kuin kuvittelimme. Me kun yleensä juomme viinipuolelta vain valkoista ja kuivaa. Näistäkin osa oli kuivia ja suurin yllätys oli että sekä toiseksi paras että paras molempien mielestä olivat punaisia (emme ikinä juo punaviiniä!) ja makeita! Sanoimme tarjoilijalle että meidän mielestämme sen parhaan maku muistuttaa makeaa barley wineä. (Olimme kertoneet työskentelevämme pienpanimolle). Tarjoilija yllätti myöntämällä olevansa samaa mieltä. Tai sitten hän oli vain hyvä työssään. 😁

Se paras.

 

Lukijoissa oleville "ei olutihmisille" tiedoksi että barley wine on nimestään huolimatta oluttyyli, vahva sellainen. Ihastuimme tähän jopa niin paljon, että otimme pullosta kuvan ja yritimme löytää sitä matkan varrella uudelleen onnistumatta. Saati että olisimme löytäneet sitä kentältä, josta olisi voinut ostaa pullon mukaan. Kun tarjoilija kuuli että olemme käsimatkatavaroilla liikeellä, hän ehdotti että voivat lähettää 6 plon laatikon Suomeen. Tämä olisi ollut kuitenkin olutihmisille hieman liikaa. Tasting 3 viinillä maksoi 13€

Maisteltuamme viinit totesimme että meidän on pakko syödä jotain, riisipallo kun ei ollut kovin vahva pohja viininmaistelulle. Maksoimme ja poistuimme kaupungille etsimään ruokaa. Kun olimme aikamme etsineet auki olevaa ruokaravintolaa ympäri keskustaa (olimme tosiaan aikaisin liikkeellä, kello oli vasta 19 maissa, joka ei ole ruoka-aika etenkään pienessä kaupungissa sesongin ulkopuolella) totesimme palaavamme takaisin Stradaan. Istuimme takaisin pöytäämme ja tilasimme sitruunaiset vasikanleikkeet. Kuvittelimme saavamme jotain Milanonleikkeen tyylistä, mutta ohut pihvi uikin ruskeassa sitruunalla maustetussa kastikkeessa. Hassua, mutta ei nyt huonoa toki. Vaikkei mikään wow-elämyskään. Arvatkaapa mitä otimme jälkiruoaksi? No sitä makeaa barley.. ei kun marsala-viiniä lasilliset.

Olutharrastaja olisi tietysti halunnut oluelle yömyssyksi, mutta pikkukaupungin olutravintolatarjonta oli lievästi sanottuna suppea. Menimme paikkaan jossa piti olla hyvä valikoima. Tilasimme 2dl oluet ja hytisimme kylmästä salissa jossa ovet olivat apposen auki varmaankin jo sinne 5c tienoille painuneessa illassa. Hengitys höyrysi kun henkäisi sopivasti. Pitkän päivän päälle päätimmme siis painua kämpille nukkumaan toisten oluiden sijaan. Olisimmepa aamulla ajoissa valmiina jatkamaan.

Aamupalan löytäminen (muuta kuin makea leivos) otti myös hieman koville viileän yön jälkeen. Löysimme lopulta paikan jossa myytiin sämpylöitä. Maku muistutti kyllä enemmän pullaa, vaikka välissä olikin siivu kinkkua. Maassa maan tavalla! Jälkiruokana sämpylälle nappasimme Genovesi-leivokset. Täällä niitä ei lämmitetty. Hyviä, mutta eivät yhtä hyviä kuin Ericessä Ehkä kuitenkin hieman lisäenergiaa aamuun. 

P.s. Jos aikataulu Marsalassa ei ole yhtä tiukka kuin meillä, kannattaa harkita vierailua viinikellareissa. Tuttumme vieraili juuri ennen meitä Florion viinikellareissa ja kehui kokemusta. Paljon muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta koska halusimme nähdä Ericen, olisimme joutuneet juoksemaan tai ottamaan taksin ehtiäksemme viimeiselle kierrokselle, joten emme viitsineet hätäillä. Kierrokset olivat yllättävän aikaisin, ainakin sesongin ulkopuolella.