Micro Brasserie de l'Arquebuse
Dijonin alueella on useampiakin panimoita, mutta ilmeisesti kaupunkialueella vain yksi. Päätimme poiketa siellä lauantaina kun vuokra-automme vietti vapaapäivää parkkihallissa. Näin saattoi kuskikin ottaa surutta pienet maistiaiset.
Panimo oli hyvin pieni perheyritys ja halusi pysyäkin sellaisena. Ainakaan toistaiseksi heillä ei ole toiveita laajentaa. Siihen nähden miten pieni panimo oli, heiltä löytyi yllättävän laaja valikoima oluita. Toisaalta kun erät ovat pieniä, on helppo tehdä monenlaista. Panimo tekee myös monille paikallisille ravintoloille omia oluita.
Laitteistot ja keittokoot olivat niin pieniä että yksi ravintola voi ostaa koko erän. Toisaalta heilläkin oli asiakkaiden suosikkituotteita pulloissa, jolloin aina pitää miettiä ehtiikö tehdä ravintolalle omaa, kun pullotavaraakin pitää tehdä. Paikka on auki yleisölle 2h päivässä to-la, jolloin kuulemma etenkin lähistön asukkaat tulevat hakemaan olutta "omasta" panimosta. Lähituotteet kun ovat myös Ranskassa kovassa huudossa. Erikoista sen sijaan oli että panimoa pääasiassa luotsaava omistaja sanoi ettei heillä päin olutta myydä lähes ollenkaan talvella. Tämä kuulosti todella oudolle meidän korvissa. Kuulemma paikalliset juovat talvella vain viiniä.
Panimo käytti kierrätettäviä kegejä. Kegin sisään laitettiin pussi ja olut pussiin. Kun kegi on tyhjä, se palautuu panimolle ja täytetään taas. Toki tällaisessa käytössä on näppärää että asiakaskunta myös ravintoloissa on lähialueilla, eikä kegejä tarvitse lähetellä pitkiä matkoja. Toki yhä Suomessakin osa panimoista (isot etenkin) käyttää alumiinikegejä jotka täytyy aina palauttaa.
Pääsimme myös maistamaan oluita ja aloitus oli erikoisin, sinappiolut! Kuulostaa hurjalle, mutta ei se niin hurja ollut. Sinappi tuli jälkimaussa, se ei hyökännyt päälle. Tämä olut oli tehty kaupungin yliopistolle, jossa olutmestari itsekin työskentelee (jos oikein ymmärsimme niin opettajana).
Hän kertoikin että kun panimon nimi lyhennetään MBA ja samoin yliopiston nimi lyhennetään samoin ja vielä jopa kaupungin taidemuseon nimikin samoin, niin se oli hauska juju aikoinaan panimolle nimeä miettiessä.
Tumma olut jota maistoimme seuraavaksi oli omistettu panimon nimikkohahmolle, joka kai oli jonkin sortin sotilas aikoinaan. Toisessa etiketissä oli hänen naispuolinen vastineensa. Etiketit joissa piirroshahmoja oli, olivat mielestäni hienoja ja persoonallisia. Toki heilläkään ei kaikissa ollut smoja kuvia, jos tilaaja oli vaikka joku yritys. "Omissa" oluissa oli joko näitä hahmoja tai alueen nähtävyyksiä.
Maistoimme myös kolmannen oluen, muistaakseni pale alen. Olutmestari suosi aika klassisia oluita, eikä ollut hapanoluiden, erikoisten maustamisten (no sinappi...) eikä esim. kovin vahvojen oluiden ystävä. Hän ei välittänyt imperial stoutien ja bsrley winen tai vastaavien päälle, vaan sanoi että silloin kannattaa juoda viiniä. 😃 No, me taas emme oikein ymmärrä viinien päälle, etenkään punaisten joihin näitä voisi verrata, mutta eihän kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Aina on mukava päästä käymään pienillä panimoilla ja kuulla heidän tarinaansa.
The Craft Beer Pub
Kun tutkiskelin ranskalaisia olutsivuja, monissa mainittiin Dijonista
The Craft Beer Pub. Sinne siis piti poiketa ilman muuta. Paikka olikin mukava ja erittäin hyvin oli paikallisia oluita valikoimissa. Suurin osa tuntuikin olevan lähiseudun tuotteita. Myös päivällä vierailleemme panimon tuotteet olivat hyvin edustettuina. Itse päädyimme maistamaan muutaman
Brasserie Elixkir panimon tuotteen, jotka olivat kaikki meistä aika hyviä.
Osaa sai deseinäkin hanasta, osa oli pulloissa. Etiketitkin olivat aika kivoja, persoonallisia ja hyvin tunnistettavia. Ravintola oli siisti ja aika moderni (toisaalta tykkäämme aika rustiikkisista, mutta ei tässäkään vikaa ollut). Henkilökunta oli taas hyvin ystävällistä kuten ranskalaiset meidän kokemuksen mukaan muutenkin.
Jos olisimme olleet kauemman kuin kaksi päivää, olisimme varmasti käyneet toistekin. Nyt oli pakko jatkaa matkaan johonkin josta sai ruokaakin, sillä sitä täältä ei saanut. Siinä suhteessa ranskalaiset pubit ovat hyvin suomalaisten kaltaisia, kun harvoista saa ruokaa. Ilman muuta silti käymisen arvoinen paikka!
Les Berthom
Toinen paljon mainittu ravintola oli
Les Berthom , joka on ketjupaikka. Ensimmäinen visiitti tänne oli ensimmäisenä iltana kun olimme vihdoin päässeet kaupunkiin pitkän ajon päätteeksi. Oli torstai-ilta, mutta paikka oli täynnä ja terassi etenkin. Juomavalikoima oli paljon vähemmän paikallinen. EI huono, mutta huomattavasti enemmän tuttua tuotetta joita näkee suomalaisissa ravintoloissakin. Belgi-oluita oli ihan kiitettävä määrä, hanojakin mukavasti ja henkilökunta jälleen todella ystävällistä. He innostuivat kun kuulivat että olemme Suomesta asti. Kyselivät mitä meillä on suunnitelmissa ja kun kerroimme olevamme pisimmän pätkän Lyonissa, he kirjoittivat meille lapulle ravintolasuosituksia sieltä.
Saimme myös suosituksen poiketa lounaalla heidän ystävänsä lettubaarissa ja pian tuo ystävä tulikin paikalle ja antoi käyntikorttinsa ja kutsui käymään. Henkilökunta tunsi tuotteet hyvin ja osasi suositella meille jotain täyteläistä ja makeaa imperial stoutia tai vastaava ja löytyikin jotain mitä emme olleet maistaneet ja yllättäen jenkkipanimosta.
Ainoa miinus tälle paikalle siitä että ranskalaiset oluet loistivat poissaolollaan, vaikka Ranskassa oltiinkin. Henkilökunta kertoi etteivät he voi vaikuttaa valikoimiin ketjupaikassa. Tämän huomasimmekin saman ketjun baarissa Lyonissa, kun valikoima oli pilkulleen sama kuin Dijonissa. Tämä on sellainen turvallinen ketjuvalinta kun haluaa hyvää olutta, mutta paikallisia erikoisuuksia kannattaa etsiä muualta.
Siitä lettupaikasta kerroin jo aiemmassa
Dijon-jutussani. Paikan idea oli erikoinen, täytettyjä lettuja ja käsityöläisoluita! Ei ollenkaan huono idea! Ihmettelemme usein miksei täyttejä lettuja saa Suomessa oikein mistään. Luulisi olevan helppo ja yksikertainen valmistettava.
