Dijonissa sinappiostoksilla?

 

Dijon

 

Saapuminen Dijoniin otti hieman koville. Olimme laskeutuneet Lyonin kentälle 18.35 ja saimme kyllä nopeasti allemme Europcarista varaamamme söpön pikku-Fiatin, mutta loppu ei mennyt ihan niin helposti. Olimme ladanneet molemmille kännykkään uuden navigaattorin nimeltä maps.me. Tätä oli moni kehunut ja niinpä sorruimme lataamaan sen kun  jotain ongelmaa oli ollut Google offline mapsin kanssa. Iso virhe!



Saimme 2h matkaan kulumaan 3h, tuli jo säkkipimeää ja tunnin ajettuamme pysähdyimme kaivamaan paperikartan matkalaukusta. Olin ajatellut etten käytä sitä ensimmäisenä iltana. Maps.me vei meitä ihan outoja reittejä, ja laittoi esim. ajamaan joka rampilla ulos moottoritieltä ja palaamaan taas takaisin! Lähellä kaupunkia jouduimme siihen taas turvautumaan, kun meillä ei ollut kaupungin karttaa. Lopulta ajoimme Dijonin ohitse ja kiitos nykyään halventuneiden nettiyhteyksien löimme netin päälle ja annoimme googlen opastaa perille. Koska olin merkannut parkkihallin Maps.me:n koetin käyttää sitä vielä parkkia etsiessä, mutta ensinnäkin se "jäätyi" vähän väliä ja risteyksissä piti summassa valita tie ja lopulta se ohjasi jopa kävelytielle. Laitoin Googlen takaisin päälle ja etsin parkkihallin sillä ja vihdoin pääsimme perille, kellon ollessa jo yli 22. Ruokaakaan emme saaneet enää mistään, sillä täällä seudulla kaikki ravintolat sulkivat keittiöt klo 22! Onneksi löysimme paikan josta sai edes pienet pasteijat ostettua, sillä emme olleet syöneet aamupalan jälkeen mitään.

 

 

Aamulla kun aurinko paistoi airbnb-kämppämme isolle parvekkeelle ja katselin sieltä aukeavaa maisemaa alkoi kunnon lomafiilis vihdoin herätä. Löysimme edellis-iltana kioskista vain tuoremehua, joten aamiaiselle piti lähteä kaupungille. Onneksi siihen aikaan oli paikat auki toisin kuin illalla ja pääsimme aamiaiselle kahvilaan. Milläpä muulla sitä loman Ranskassa aloittaisi kuin Croque monsieur-leivällä! Paikka oli joku ketjupaikka, Columbus cafe, mutta kun edellisen päivän ruokailut jäi väliin, niin oli vain kiire saada jotain ja ihan hyvää tuo oli. Plussaa teevalikoimasta.   

 

 

Notre Dame de Dijon

 

Syötyämme lähdimme kaupungille vailla  päämäärää kävelemään. Huomio kiinnittyi Dijonin Notre Dameen, kirkkoon joka oli kuin puristuksissa muiden  rakennusten keskellä. Sisäänkäynnin yllä oli todella paljon "gargoyle"-hahmoisia patsaita. 51 kpl.  Kunnon suomennosta näille tyypeille on vaikea löytää, jossain niitä sanottiin "pikku-noidiksi". Mitä ne sitten tekisivät kirkossa? No, niin tai näin, ne kiinnittivät huomiomme. Alkuperäiset patsaat kuulemma poistettiin jo 10v kirkon valmistumisen jälkeen, kun yksi niistä tippui kirkossa häihinsä kiirehtineen miehen päähän, ja tappoi tämän. Uudet patsaat laitettiin vasta 1880-luvulla.

 

 

 

 

 Emme kovin usein poikkea kirkkoihin reissussa, sillä usein ne ovat liian yliampuvan koristeellisia omaan silmään, mutta nyt nuo nähtyämme päätimme poiketa sisään.

 

Ranskassa muutamissa kirkoissa ollaan törmätty upeisiin lasimaalauksiin ja  täälläkin oli kyllä todella kauniita ikkunoita. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten kannattihan noita käydä ihailemassa.

 



 

Sen verran olen ensimmäiseen ammattiini opiskellessa käynyt läpi tiffany-lasitekniikkaa että kyllähän näitä katsellessa ei voi kuin ihmetellä niitä tehneiden mestareiden taitoja. Ja ilman minkäänlaisia nykyajan apuvälineitä. Kirkon rakennustyöt aloitetiin 1230-luvulla. Valmistumisvuotta en löytänyt.

 

Kaunis Placa de la Liberation on vaihtanut nimeään monta kertaa alkaen Burgundyn herttuoiden aukiosta ja kuninkaallisesta aukiosta, muuttuen armeijan  aukioksi ja lopulta itsenäisyyden aukioksi. 2000-luvun alussa sinne lisättiin pienet suihkulähteet jotka tulevat katukivetysten välistä. Näihin törmää nykyään todella monissa Ranskan kaupungeissa. Rakennukset ovat pääasiassa 1600-luvulta. 

 

 

Kauppahalli



 

Dijonin kauppahallin on suunnitellut kaupungin "oma poika" Gustave Eiffel. Metallisissa rakenteissa huomaakin jotain tuttua tyylissä. Kauppahalli on kaunis, ja siellä on paljon myyjiä. Alkuillasta poiketessamme moni myyjä oli jo sulkenut pisteensä ja viimeisetkin siivoilivat tiskejään. Hallin toisessa päässä olevassa ravintolassa sen sijaan viini ja kir (kuohuviini mustaherukkaliköörillä, kaupungin erikoisuus joka levinnyt toki muuallekin) maistuivat paikallisille pikku-naposteltavien kera.

Halli aukeaa aikaisin aamulla ja on ti-pe auki 18 asti. Viikonloppuisin se suljetaan jo aiemmin.

 





 

Tampereella yleisö vaati pinkkiä ratikkaa ratikkapäätöksestä kuultuaan. Täällä se löytyi. Ihan hauskalle näytti väri ratikan kyljessä.

 

 

Ranskassa törmää usein kauniisiin todella vanhoihin taloihin. Niin myös Dijonissa.  Talot näyttivät todella vanhoilta, mutta olivat yhä käytössä, eivät vain "monumentteinä.".

 



 

Tyypillisiä ristikkotaloja.

 

 Siestan aikaan kujilla oli hiljaista. Tuohon siestaan ei sitten ikinä tahdo oppia, ja nytkin kuvittelimme hakevamme aamupalatarpeita ennen piipahdusta kämpillä, kunnes tajusimme paikkojen olevan kiinni.

 

Les Moulins Bleus

 

 

Edellispäivän syömättömyys nälätti yhä ja kävimme päivällä Les Moulins Bleus -baarissa jonka omistajaan olimme törmänneet illalla käydessämme yömyssyillä paikallisessa olutravintolassa. Hän mainosti että hänen paikkansa ei ole auki illalla, mutta heillä on usein hananvaltauksia ja tarjolla lettuja useilla eri täytteillä. Kävimmekin syömässä herkulliset kinkku-juusto-kanamuna-ranskankerma-letut.

 

 

Ruuan kanssa nautimme paikalliset oluet. Ihan mukava ravintola tämäkin ja ystävällinen henkilökunta jälleen kerran.

 

Poikkesimme päivällä myös panimolla, kerron siitä enemmän toisessa postauksessa.

 

Cafe Cosi

 

Panimolta palattuamme söimme vielä illan pimetessä  illallista lähellä kauppahallia olevassa Cafe Cosissa. Syyskuisella terassilla tarkeni vielä t-paidalla 21 maissa! 

 

Paikan ruoka oli ihan ok, mutta ei missään nimessä miten gourmet-ruokaa. Toista kertaa tuskin menisin samaan paikkaan. Oma "Milanon leikkeeni" tuli ilman  mitään kostuketta. Hieman oli kuivahko annos. En saanut aikaiseksi kysyä saisinko tilattua jotain.

J:n juustokuorrutettu leike ei ollut yhtä kuiva. Juusto pelasti paljon.

 

Söimme myös jälkiruuat, joista oma Creme bruleeni taisi olla valmisjälkiruoka jonka vaan purkivat paketista. Hienoinen pettymys. J:n omenahyve oli varmaankin ihan paikan päällä tehtyä ja parempaa.

 



Omenahyve taisi olla paikan paras annos?

 



 

Creme brulee näytti paremmalle kuin maistui.

Ehkä olisi kannattanut vertailla paikkoja kauemmin, mutta nälkä yllätti ja sehän saatiin kyllä hoidettua.

 

 

Aamulla kävelimme vielä kaupungin läpi parkkihallille ja totesimme että kaunis ja ystävällinen kaupunki tämäkin, juuri sellainen millaisten takia tekee aina mieli palata Ranskaan. Viikoksi täällä tuskin olisi näkemistä. Me viivyimme nyt kaksi yötä, mutta päiväsaikaan olimme vain yhden täyden päivän, sillä sunnuntaiaamuna nostimme taas pikku-Fiatin kytkintä ja jatkoimme matkaa.
Tällä kertaa jätimme kaikki museot väliin, koska helle (+29c syyskuussa) oli jo yksi ihana "nähtävyys" meille, eikä sisälle tehnyt mieli.  

 

Ai niin sinappi? Sinappipuoteja oli joka nurkalla ja sinappia myytiin myös  matkamuistomyymälöissä. Koska olimme matkassa pelkin lentolaukuin, ostimme Dijon-sinappimme vasta lentokentältä kotimatkalla.  Muuten emme olisi saaneet sitä vietyä Suomeen.