P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä osa 3

Kauan odotettu ja haaveiltu loma katkeaa

Viimeiset kaksi päivää.

Koronareissumme kolmas päivä valkeni aurinkoisena kun kerroin J:lle katsoneeni paluulentoja netistä. Hän oli yhä sitä mieltä että kun täällä ollaan, niin ei kannata enää lähteä. Kerroin nähneeni uuden jutun jonka mukaan kotona reissun jälkeen on oltava 14 vrk vaikkei oireita olisikaan. Tämä tetäisi etenkin minulle yrittäjänä isoa tulonmenetystä. Jos lähtisimme nyt, säästäisimme edes toisen viikon. Tässä vaiheessa tosin luulimme J:n saavan liitolta rahaa näiltä 2 viikolta, mutta tämäkin tulisi osoittautumaan vääräksi tiedoksi koska emmem joutuneet karanteeniin. Pelkkä suositus 14 vrk kotona olosta ei ole karanteeni.

Viestittelin myös Finnairilla työskentelevän sukulaiseni kanssa (meidän lentomme eivät olleet Finnairin) ja hänkin sanoi että hän lähtisi meidän tapauksessamme kotiin, sillä lentoja oli alettu jo karsia. Lopulta teimme raskain sydämin päätöksen varata paluulennot. Olo oli päätöksen tehtyämme yhtä aikaa todella pettynyt ja toisaalta helpottunut. Sen jälkeen aloin perua majoituksia. Niistä puolet oli tyyliä "rahoja ei palauteta", mutta sivuille oli ilmestynyt jo poikkeustilanne-nappi jolla pystyi pyytämään rahojen palautusta. Yhtä yötä lukuunottamatta saimmekin rahamme takaisin myöhemmin. 

Montpellier

Sitten piti vielä päättää missä yövymme viimeisen yön. Varasimme halvimmasta päästä olevan majoituksen Montpellieriin, johon meidän oli alun perin tarkoitus ajaa vasta 2 päivää myöhemmin ja viipyä 2 tai 3 yötä. Tärkeää oli myös että saimme auton parkkiin, sillä Montpellierissä on erittäin vähän parkkipaikkoja. Tähän asuntoon kuului parkkihallipaikka.

Narbonnesta Montpellieriin ajoi noin tunnin. Unohdimme narbonnen vanhan luostarin ja lähellä Montpellieriä sijaitsevan Albin, joka on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Se ja Toulouse jää nyt odottamaan parempaa aikaa. Montpellierkin jää pintaraapaisuksi. Päivän suunnitelma oli nauttia auringosta ja huijata itseään ajattelemaan että tämä oli nyt tällainen miniloma, pitkä viikonloppu.

Promenade du Peyrou 

Promenade du Peyrou oli lähellä asuntoamme, joten lähdimme katsomaan sitä. Mutta sekin oli remontissa. Nurmikko revitty auki ja aukio aidattu niin ettei sinne pääse. Edes kuvien ottaminen ilman kivisäkkejä ja aitoja oli lähes mahdotonta. Kuvassa kuitenkin Chateau du Eau, vesilinna joka on rakennettu 1753.
En voinut olla miettimättä kuinka alun perin meidän piti majoittua nyt kotiin jääneiden vanhempieni kanssa ihanassa kattohuoneistossa jonne olisi päässyt kävellen seuraten aukiolta lähtevää loistavassa kunnossa olevaa akveduktia (ensimmäisessä kuvassa). Nyt toki olin iloinen etteivät iäkkäät vanhempani olleet mukana. Tässä oli stressiä tarpeeksi jo kahdestaankin.

Aukion ja vanhan kaupungin välissä oli vielä tavallaan samaan kompleksiin kuuluva riemunkaari, joka on puolestaan rakennettu 1689. Näiden väliin sijoittuu vielä 1718 pystytetty Louis XIV ratsastajapatsas joka oli täysin aitojen takana.

Place de la Comedie

Kaupungin kuuluisin aukio on teatterin mukaan nimetty Place de la Comedie. Nytkin sen terasseilla oli väkeä heti puolilya päivin istumassa aurinkoisessa kevätilmassa. Lämmintä oli noin +20c ja ajatus lähteä kotiin oli kaikkea muuta kuin mukava. Oi kuinka paljon jäi vielä näkemättä. Hulluinta oli se että yhäkään täällä ei ollut tartuntoja, mutta kotipuolessa oli. Vielä päivää ennen siskoni totesi että "siellähän te olette enemmän turvassa kuin kotona." Niinpä...

Kävimme pizzalla paikassa jonka nimestä ei ole enää mitään hajua. Pizza ei toisaalta ollut häävi, joten ei nimelläkään väliä. Sinne saimme taas videoviestin  koiramme kunnosta ja kyselyn mitä tehdään, jos lääkäri suosittelee lopettamista. Se siitä mukavasta päivästä jonka olimme yrittäneet loppun järjestää. Itkuksihan se meni. Päätimme lähteä oluelle.

Bears House

Kaupungin parhaana mainittu (näillä itse asiassa on jo 2 baaria) Coleurs de Bieres oli sen verran kauampana, ettemme viitsineet lähteä sinne asti. Ihan vanhassa kaupungissa sen sijaan löytyi Bears House. Paikka oli oikein mukava, ja vielä tarkeni jopa istua terassilla t-paitaisillaan.

Paikassa oli oikeasti mielenkiintoinen valikoima, erittäin paljon myös pullotuotteita joista osaa ei tosin ollut kylmässä, mutta omistaja sanoi että jos joku kiinnostaa hän voi laittaa sen kylmään ja voimme ottaa jotain muuta sillä aikaa. Tämä oli taas sellainen paikka johon olisi varmaan tullut palattua joka ilta jos olisi viipynyt kaupungissa pidempään. Mukaankin olisi saanut juomia ostaa, kuten oikeastaan joka paikasta Ranskassa. Heilläkin oli pari omaa olutta, huomattavasti parempia kuin edellisillan paikassa. Hanatuotteita sai pienissä laseissa. Poikkesimme myös Beer o`Clockissa, joka jo tuttu monesta kaupungista, siitä lienee turhaa paljoa kertoa. Mutta se pitää sanoa että vielä lauantaina illalla kaupunki oli täynnä elämää ja iloisia ihmisiä.

Kohti lentokenttää

Illalla kuulimme että Ranska aikoo maanantaina sulkea ensin koulut ja museot ja todennäköisesti myös ravintolat. Yllätys olikin suuri kun sunnuntaina aamulla illan vilkas vilinä oli muuttunut lähes kuolleeseen kaupunkiin. Löysimme yhden auki olevan kahvilan, ja onneksi J yllytti minua oottamaan täytetyn pienen patongin aikomani paahtoleivän sijaan. Tulimme nimittäin huomaamaan ettei koko päivänä meinaa löytyä ruokaa. Meinasin poiketa ruokakauppaan, mutta nähtyäni jonot ajattelin että kyllä me jotain löydämme.

Ajattelimme että pitkä ajopäivä on hyvä katkaista ja pysähtyä jossakin, joten päätimme poiketa Aix-en-Provincessa  jossa kävimme syksyllä 2016. Kuvittelimme saavame lounasta siellä. Mutta vaikka vasta seuraavana päivänä oli käsky sulkea ravintolat, oli kaupunki aivan kuollut.

Ainoa paikka auki oli tupakkakioski (ne kuulemma saavat yhä olla auki!) eikä sieltä saanut edes vesipulloa.

Saint-Paul-de-Vence

Kun alun perin vanhempieni piti lähteä mukaan, oli meidän tarkoitus yöpyä Saint-Paul-de-Vencen kupeessa viimeinen yö ennen kentälle menoa. Koska meillä oli lento aikaisin aamulla (oltava kentällä klo 5 aikoihin aamulla) olimme ottaneet yöpymisen kentältä ja yritimme tappaa aikaa ettei tarvisi mennä kentälle. Niinpä ajoimme katsomaan kylää johon oli tarkoitus mennä.

Kylä oli juuri niin ihastuttava kuin ajattelinkin. Toki hotellimme ei olisi ollut vanhan kaupungin muurien sisällä. Siellä liikkui yhä turisteja,  mutta sen verran vähän että kun kuitenkin tykkään ottaa kuvia ilman ihmisiä ja meillä ei ollut kiirettä mihinkään, oli helppoa odotella että ihmiset katoavat kuvista. Tuskin näin olisi normaalisti ollut. Tänne jopa tulee säännöllisesti bussit Nizzasta normaalioloissa. Sen verran ihmisiä oli, että parkkipaikkaa sai etsiä hetken.

Kaupunki tunnetaan taiteilijoista ja käsityöläisistä. Pieniä puoteja ja taidegallerioita oli vieri vieressä, mutta ehkä 5-6 niistä oli avoinna. Mekään emme poikenneet sisälle niihin. Osa näytti hyvin kalliilta, ja osa ei muuten vain nyt jaksanut kiinnostaa. Mutta voisin kuvitella viihtyväni täällä pidenpään jos kaikki paikat olisivat auki. Kuvittelimme että edes joku ravintoloista tai kahviloista olisi auki, mutta ei.

Muurien sisällä oli kuin aika olisi pysähtynyt menneisyyteen.

Kukkaloistoa kujalla, kun Suomessa odotti takatalvi.

Ihmeeksemme vihdoin löytyi joku paikka joka oli auki. Juustolla täytetyt letut eivät ehkä olleet terveellisin valinta päivän ainoaksi ruoaksi, mutta nälkä oli kova ja parempi tämä oli kuin ennen kylää näkemämme amerikkainen hampurilaisketju "kultakaarineen". Sitä paitsi joka Ranskan reissussa pitäisi syödä yksi lettu ja yksi vanilijakakku. Saatiin edes toinen kuitattua!

Lopulta emme saaneet enää enempää aikaa tuhlattua vaikka kuinka yritimme. Menimme palauttamaan auton 5 päivää etuajassa ja kävelimme kentän Ibis budget-hotelliin.

Huone oli kuin pieni laivan hytti, joten onneksi olimme edes jotenkin saaneet tapettua aikaa.  Kävimme respassa kysymässä saako mistään ruokaa. He sanoivat että saman ketjun hotellista naapurissa saisi hakea take away -ruokaa huoneeseen. Menimme naapurihotelliin ja ensin he sanoivat ettei voida viedä ruokaa ulos hotellista. Lopulta joku antoi luvan, mutta kertoi ettei ravintola ole vielä auki. Ihmeeksemme he ehdottivat että otamme odottaessamme drinkit. Tilasimme oluet ja ihmettelimme minkä takia saamme istua pöytään juomaan oluet, mutta emme saa istua pöytään syömään. Mielenkiintoista! No, lopulta saimme kuitenkin ruoat tilattua.

Ruoka oli hieman kuivaa, mutta  kyllä nälkä on hyvä mauste ja niinpä söimme hyvällä ruokahalulla tyytyväisenä siitä ettei lettu jäänyt päivän ainoaksi ruoaksi. Ruoan päälle jaoimme yhden täyteläisen tumman imperial stoutin, jonka olimme eilen illalla ostaneet mukaan Beer o´Clockista ja ihmeen hyvin saimme unen jo ennen kymmentä (olemme yleensä aika yökukkujia). Kolmen päivän stressaaminen, lämmin ruoka,  hyvä olut ja helpotus siitä että olemme pääsemässä Suomeen ennen kuin lisää lentoja perutaan taisivat auttaa. Onneksi, sillä herätys soi jo klo 4. 

Jouduimme vaihtamaan konetta Amsterdamissa. Nizzan kentällä ei ollut taas mikään auki, ja aamupalaksi (jolla piti pärjätä lopulta 15 asti iltapäivällä) saimme automaatista Oreo-keksejä ja tuoremehua. Johan oli reissu. P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Suomeen päästyämme lentohtiö vihdoin tarjosi meille paluulentojen aikaistamista. Se oli jo myöhäistä nyt. Tuli myös kallis reissu, toiset paluuliput piti ostaa ja jouduimme olemaan töistä pois 14 vrk. Jos joku miettii miten koiramme kävi, niin se ei ollutkaan kuolemansairas onneksi. Se nyt olisi vielä puuttunut. Yksi ilo sentään kotiinpalussa.
Kuten aiemmin mainitsin, hotellit sentään palauttivat yhtä lukuunottamatta rahamme. Lentoyhtiö ei tietenkään, koska se tarjosi paluulentoa, ihan liian myöhään meidän kannaltamme. Vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan paluulentoja koska se väitti meidän lähteneen kun matkustamista ei suositeltu. Tästä minun pitää vielä tehdä valitus, sillä se ei pidä paikkaansa. Juuri nyt vaan en ole vielä jaksanut siitä valittaa. Aikaa on vielä 3kk.  Vanhempani odottavat vastausta maksaako vakuutusyhtiö heidän perutun matkansa, koska isäni kuuluu riskiryhmään.

Uusia matkoja ei taida hetkeen tulla, sillä omat tulonikin romahtivat koronan takia. Ellei kesällä tilanne muutu tulojen osalta, tämä kallis pikavisiitti oli vuoden ainoa lomamatka ja aika stressaava sellainen. Ehkä alan taas kirjailla tänne jotain vanhoja matkoja. 

P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä osa 2

Narbonne

Meidän oli tarkoitus viipyä kaksi yötä Orangessa, ja vierailla muun muassa Ranskan arvostetuimpina viinialueina  tunnetun Châteauneuf-du-Papen alueen jollain viinitilalla ja katsomassa paavin palatsin raunioita. Kun kuulimme että vanhempani eivät lähdekään, päätimme mennä hieman kauemmas ja tavoitteenamme oli ehtiä Toulouseen asti, joten jatkoimme jo aamulla matkaa. Narbonneen olimme aikoneet heidänkin kanssaan kyllä mennä.

Ehdimme Narbonnen kauppahaliin juuri kun kauppiaat alkoivat sulkea kojujaan. Toisessa päässä hallia oli kyllä ravintoloita auki, mutta päätimme napata jotain pientä ja päädyimme italialaiseen herkkupuotiin.

Ostimme arancini-riisipallot, joita usein Italiassa syömme. Tiesimme että niillä pärjää kyllä iltaan asti.

Kinkussa sisällä ei oltu kyllä säästelty. Huh. Nainen lämmitti ja halkaisi pallot valmiiksi, mutta kovin lämpimiä ne eivät olleet ja eivät mikään suuri makuelämys liian kylmän kinkun kera. Yritin nyppiä enimpiä pois. Italiassa nämä ovat olleet herkkuja pienessä kulmapuodissakin. Tai sitten nainen ei viitsinyt lämmittää kunnolla, sillä taisimme olla päivän viimeiset asiakkaat.

Kuvassa näkyvä Canal du Midi on 240km pitkä ja jatkuu Toulouseen asti. Ajattelimme parin päivän päästä näkevämme sen toisen pään.

Katsellessamme kanaalin yllä olevalla sillalla olevia taloja alkoi tulla olo kuin olisimme olleet täällä ennenkin. Lopulta muistimme käyneemme pikaisesti Narbonnessa kun olimme viikon Gironassa muutama vuosi sitten ja vuokrasimme auton käydäksemme Carcassonessa. No ei se mitään, kaunis kaupunki kesti toisenkin visiitin.

Bed and Breakfast Chambre du couvent

Sen verran oli erikoinen majoitus Narbonnessa, että se ansaitsee tulla mainituksi. Pariskunta oli ostanut vanhan kirkon ihan läheltä vanhan kaupungin muuria, ja remontoi sitä nyt ja rahoitti remonttia vuokraamalla 7 hotellihuonetta talosta. Aivan satavarmoja emme olleet (hieman kielimuuria) oliko hotellihuoneet myös kirkon tiloja vai oliko viereinen talo yhdistetty kirkkoon. Ulospäin ne ainakin olivat yhtenäistä seinää.

Huone sinänsä ei näyttänyt mitenkään erikoiselta. Kylpyhuoneen ollessa todella moderni, suihkukaapissa piti miettiä miten niin moderni systeemi edes toimii! Mutta makuuhuoneen puolella oli perinteisempää tyyliä ja pariskunnan mies on itse tehnyt kaikki kaapit ja puuhuonekalut. Hotellin ainoa hieman englantia osannut työntekijä kertoi miehen olleen ammatiltaan "kaapintekijä" ennen kuin he ostivat paikan.

Kirkkosali oli vasta aloitettu. Meille kerrottiin että punaisia muoveja pitkin saa liikkua, ja näytettiin nurkka josta saisi kiivetä jyrkät portaat kirkon torniin. Jyrkät portaat ja korkeat paikat ovat minulle kaksi kammon paikkaa (korkeista paikoista alan hieman päästä ylitse, mutta sinne pitää päästä hissillä ettei voi kompastua portaissa) joten jätimme tornin väliin, vaikka kuulemma näköalat olisivat olleet upeat.

Eteisaulassa oli vielä hyvinkin keskiaikaista tunnelmaa. Ja sielläkin isännän kaapinteon taidonnäyte.

Horrerum Romain

Kävimme tutustumassa maanalaisiin tunneleihin Horrerum Romainiin. Paikasta ei oltu varmoja mikä sen historia oli, mutta vahvimmat epäilyt olivat joko maan alle jäänyt katu tai entisen kauppahallin kellarivarastot. Ainakin säilytysruukkuja oli paljon löytynyt.

Lattia oli tehty pienistä kivilaatoista kuvioimalla. Aika  näpertämistä on ollut aikoinaan.

Paikka ei ollut mitenkään kovin iso, ja aika nopeasti kierretty. Ei mikään must ehkä kohteena, mutta eipä sisäänpääsykään tainnut paljoa maksaa, olikohan 4e.

Lähellä museota oli erikoinen ravintola. Sen terassilla istuessa oli kuin olisi ollut jonkun kodin pihalla istumassa. Paikan nimi jäi mysteeriksi. Ruokaakin sieltä olisi saanut.

Kävimme tässä yksillä oluilla ja mietimme tunnelmia reissun suhteen. Kerroin että olen alkanut murehtia lentojen perumista, kun matkailua ei kerran suositella. Lisäksi kotipuolesta tuli lisää huolestuneita posteja koiramme voinnista. Taas alkoi mieliala laskea, vaikka kuinka yritimme nauttia matkasta. Minä taisin kyllä murehtia enemmän. Itse koronan saamista en osannut pelätä. Olimmehan alueella jolla ei tuolloin tartuntoja ollut, melkein enemmän tuntui kurjalta että kotiin palattuamme olisimme alueella jossa niitä taas reilusti olikin. 

La Bella Napoli

Alun perin olimme ajatelleet mennä johonkin ranskalaiseen ravintolaan. Stressaamiseni sai kuitenkin minulle huonon olon ja kovan närästyksen, jonka myötä totesin että pitää valita jotain mitä ei tarvitse pureskella niin paljon... Niinpä päädyimme taas syömään italialaista, pastalle La Bella Napoli -ravintolaan.

J söi pestolla pastaa. Paikan päällä tehtyjä tuorepastoja kaikki valinnat.

Minä söin jälleen Aglio e olio -pastaa. Ihan ok, mutta chiliä ja valkosipulia oli molempia sen verran naftisti että pidemmän päälle annos oli hieman tylsä. Itse pasta oli hyvää, vika vain mausteiden vähyydessä. Annokset olivat todella isoja, itse en jaksanut syödä omaani loppuun. Nämä oli varmasti ajateltu pääruokina, eikä alkuruokina kuten jossain tai suurimmassa osassa paikkoja Italiassa.

L'antre De L'echoppe

Yleensä teen olutpostaukset erikseen, mutta nyt näitä on niin vähän että laitan samaan. Hotellimme lähellä oli olutkauppa, ja samalla omistajalla oli ravintola. Kövimme kaupassa, mutta sattuneesta syystä emme halunneet ostaa mitään, joten hän suositteli saman omistajan ravintolaa. Niinpä menimme sinne yömyssyille. Mielialatkin olivat sen verran sekavat, ettei tehnyt mieli etsiä kauemman vaihtoehtoja ja ei tämä hullumpi ollutkaan.
Paikka oli hieman sokkelo, mutta viihtyisä. Oli perjantai-ilta ja väkeä oli aika paljon. En tiedä onko normaalisti vielä enemmän, vai oliko korona-puheet vaikuttaneet. Sen huomasin että olimme ainoat  jotka läträsimme käsidesillä. Vaikka pariinkin viereiseen pöytään tuotiin myös pizzaa. Ruoka ei tullut ravintolasta, sen toi Woltin tms lähetti.

Paikalla oli 4 omaa olutta (ehkä 200 litran keittovehkeet näkyivät tiskin takaa). Maistoimme niistä 3, vehnät ei nykyään kummallekaan oikein maistu joten sen skippasimme suosiolla. Etenkin kun 3 muutakin olivat hieman pettymyksiä. Sellaisia joita tuli usein vastaan kun pienpanimoita alkoi ilmestyä ja "kaikki" halusivat kokeilla tehdä olutta itse. Saison oli makeaa, stout oli tunkkaista ja triple.. no pahaa..  Onneksi sai ihan pieniä desin annoksia. Otimme illan päätteeksi suosiolla pullo-oluet ja lähdimme hotellille. 

Illan mietteitä, nettisurffailua

Aloin puhua uudelleen J:lle että kuinka reissumme tulee nyt onnistumaan, on vasta toinen ilta ja koko ajan netti pukkaa uusia korona-uutisia ympäri Eurooppaa. Miten pystyikin niin äkkiä tilanne muuttumaan kuin tuntui käyvän.  Kun J nukahti, etsin netistä varmuuden vuoksi tietoja onko lentoyhtiömme luvannut paluulennolle siirtoa? Laitoin sinne jopa viestiä, mutta aiempaan tapaan en saanutkaan enää vastausta, vaan automaattivastauksen siitä kuinka heillä on ruuhkaa ja lisätietoja löytyy linkistä se ja se..

Löysin paluulentoja, seuraavana päivänä emme ehtisi kentälle, sunnuntaina lennot olivat 850e kahdelta. Aikaisin maanantaina aamulla olisi lennot 350e. Nukkumaan mennessä päätin aamulla jutella paluusta J:lle.

P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä osa 1

Lähteäkkö vai eikö lähteä, kas siinä pulma...

Viime syksynä aloimme suunnitella matkaa vanhemmilleni. Innostuimme ideasta viedä heidät reissuun automatkalle, jolle he eivät enää uskalla kahdestaan lähteä. (Ikää 80v molemmin puolin. Vaikka virkeitä ovat kovastikin, mutta kuitenkin kaksin lähteminen vähän jo pelottaa, etenkin kun äitini ei puhu englantia.)
Niinpä kerroimme ehdotuksen heille ja he innostuivat ideasta. Laadimme kolme matkareittiä, joista he saivat valita mieleisensä. Hekin aikoinaan tykästyivät Ranskaan kuten mekin, ja reitti Ranskassa valittiin ja lennot varattiin 4 hengelle.

Varasimme ison auton jossa mukava istua takapenkilläkin, ja majoituksia 4 hengelle.
Kuukautta ennen lähtöä alkoi Italiasta kuulua korona-juttuja. Puhuttiin vielä että eipä onneksi vanhemmat valinneet Italiaa, joka myös oli listalla.
Reilu 2 viikkoa ennen lähtöä vanhempani ilmoittivat, etteivät he uskalla lähteä Italian naapurimaahan. Olimme pettyneitä, mutta ymmärsimme heidän päätöksensä. Olin yhteydessä lentoyhtiöön ja vakuutusyhtiöön ja yritimme perua lentoja ja selvitimme saammeko me rahoja takaisin, jos emme lähde. Mistään ei rahoja takaisin luvattu, koska alue johon olimme menossa ei ollut ongelma-aluetta. Viikkoa ennen lähtöä kävin muusta syystä lääkärissä ja kysyin lääkärin mielipidettä. Hän sanoi että sinne vaan ja antoi hygienia-ohjeita.
Kaksi päivää ennen lähtöä kysyin vakuutusyhtiöstä saisiko nyt rahoja takaisin? Ei saisi koska ei alueelle matkustamista ei kehoteta välttämään. Päivää ennen lähtöä lentoyhtiö ilmoitti että lentojen ajankohtia voi ilmaiseksi siirtää. Olimme jo ajamassa kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa olin heihin yhteydessä ja suunnittelin jo että ajetaan Viroon, siirretään reissu syksyyn. Mutta lentoyhtiö ilmoitti ettei meidän kohdalla siirto onnistu, koska kohteeseen matkustamista ei ole suositeltu välttämään. Niinpä majoituimme kenttähotelliin ja hieman sekavin mielin päätimme yrittää nauttia matkasta.

Taloudellisten syiden (rahaa siis ei olisi saanut takaisin, maksettu matka olisi menetetty) lisäksi lähtöpäätöstä vahvisti se ettei alueella johon menimme ollut yhtään korona-tapauksia, kun taas alueella jolla asumme Suomessa oli!

Orange

Päästyämme perille haimme auton (jonka olimme saaneet vaihdettua onneksi pienempään, ja saimme jopa takaisin erotuksen hinnan) ja lähdimme ajamaan. Aurinko paistoi ja kartta kädessä tuntui että aika raskaan talven jälkeen tämä tuli niin tarpeeseen. Elämä tuntui hyvältä ja päätös oikealta. Päätin myös etten avaa Facebookia matkalla, koska  en halua yhtään päivittelyjä siitä että tehtiinkö me oikea päätös vai ei. 

Päästyämme perille ensimmäiseen yöpaikkaamme Orangeen taivas oli jo pilvisempi, mutta ilma lämmin. Kaupunki on kuulemma Ranskan lämpimin vuotuiselta keskilämmöltään.  Kun saavuimme, auton mittari näytti +21c ja oltiin maaliskuun alussa.

Kaupungissa on noin 30 000 asukasta ja se on perustettu 35 ekr roomalaisten toimesta.

Terasseilla istui paljon opiskelijoita, koulut olivat jo siltä päivältä päättyneet.

Majoituimme herttaiseen pikku-hotelliin aivan keskustassa. Huoneen saatuamme avasin wifin ja sain Suomesta viestiä että matkustusta mihinkään ulkomaille ei suositella. Jos tämä viesti olisi tullut päivää aiemmin, olisimme saaneet kaikki rahamme takaisin.  Eikä siinä vielä kaikki, koirahoitolasta tuli viestiä jossa epäiltiin rakkaan koiramme olevan todella vakavasti sairas. Ihana keveä lomafiilis oli taas kadonnut. Ei kuitenkaan tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa lomaa, joten lähdimme katsomaan yhtä Euroopan parhaiten säilyneistä roomalaisita teattereista.

Roman Theatre of Orange

Teatteri on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla ja siellä järjestetään yhä vuosittain oopperajuhlat kesäisin. Ehkä tästä johtuen katsomo oli omaan silmään häiritsevästi liiankin restauroitu, eikä siitä oikein saanut käsitystä alkuperäisestä asusta. Mutta ymmärrettvää että tämä oli tarpeen kun teatteria käytetään yhä. Teatteri poistettiin varsinaisesta käytöstään jo 391, kun kristinusko valtasi kaupungin, eikä teatteria silloin oikein hyväksytty.

Teatteri oli parhaillaan remontissa. Sen yllä on aikoinaan ollut puinen katos, ainakin katsomon päällä. Jotkin merkit viittaavat siihen että katto olisi palanut tulipalossa. 

Keskellä näyttämön takaseinää on Keiasri Augustuksen patsas. Se tosin tuskin on alkuperäinen, vaan paikalla on alun perin ollut todennäköisesti Apollon patsas, koska Apollo oli musiikin ja taiteen jumala roomalaisille.

1825 alkoi ensimmäinen isompi kunnostusurakka, koska kaupunki halusi järjestää paikalla isoja tapahtumia. Remontti valmistui 1869 ja sen kunniaksi paikalla järjestettiin roomalaiset juhlat. Vastaavia juhlia järjestettiin jopa 1960-luvun lopulle asti, jonka jälkeen juhlat muuttuivat puhtaasti oopperajuhliksi, joita järjestetään yhä. 1981 UNESCO valitsi teratterin maailmanperintölistalleen.

Tämän jälkeen ajattelimme kävellä katsomaan kaupunkigin koristeellista riemunkaarta. Kaari on rakennettu 27ekr-14jkr. Se oli ennakkoon näkemiemme kuvien mukaan hyvin koristeellinen, omaan silmään jopa itämaisia vaikutteita. Kävelymatkaa kaarelle tuli ehkä reilu puolisen tuntia. Jo kaukaa aloimme epäillä että meidän tyypilliseen tuuriimme sopien kaari on remontissa. Kävelimme silti lähemmäs kuvitellen että edes jotain näkisimme. No eipä paljon näkynyt. Kovin oli tarkkaan peitossa.

Le Atelier des Burgers

Nälkä alkoi tulla, mutta monet ruokapaikat tuntuivat olevan aika "hienoja" karsiutuneelle budjetillemme. Sitten bongasimme Le Atelier des Burgersin. Se sopi nyt paremmin budjettiin, joten päädyimme sinne. 

Paikka oli saanut netissä hyviä arvosteluita, mutta moni moitti siellä olevan sisällä kylmä. Tämä pitikin paikkansa. Ulkona auringossa ei tarvinnut takkia, täällä tarvi! Mutta iso plussa siitä että olutta sai muutamaakin ihan kelpo vaihtoehtoa, ei tarvinnut tyytyä perus-bulkkeihin.

Ruokalistat olivat vain ranskaksi ja muutaman sanan kohdalla yhden vuoden opintoni eivät oikein riittäneet. Mutta tyypilliseen ystävälliseen ranskalaiseen tapaan tarjoilija (pahoiteltuaan ensin kovin kielitaitoaan) keksi lopulta hakea keittiöstä näytille asiat joita emme ymmärrä. Ja itse ruisallergisena sain vaihdettua ruisleivän kanahampurilaisessa sämpyläksi. Myös homejuuston vaihto tavalliseen juustoon onnistui. Juu, tiedän, olemme moukkia kun moista pyysimme. Mutta oikein oli hyvät purilaiset, voimme suositella.

Kaupungissa ei ollut pahemmin olutravintoloita, joten yömyssyn menimme ottamaan vain paikkaan jossa oli enemmän kuin pari hanaolutta. Tarjoilija kyseli mistä olemme, ja mikä on korona-tilanne kotimaassamme. Tämä oli ainoa kerta kun joku otti asian puheeksi vapaaehtoisesti. En edes muista baarin nimeä.Tässä vaiheessa matkaa kuvittelimme meillä olevan vielä yli viikko matkaa jäljellä. Mutta kuinkas sitten kävikään... Tarina jatkuu.