Rakveren linna

 Ennen kotimatkaa yksi linna

Kun olimme tulossa Tartosta ja lähdössä alkuillasta laivalla kotiin päin, päätimme koukata Rakveren linnan kautta, koska yleensä pidämme vanhoista linnoista. Alunperin suunnitelmissa olisi ollut (suunnittelimme tätä reissua jo ennen koronaa, mutta se siirtyi) käydä katsomassa Narva-Joesuun linnoitusta, mutta nykytilanteessa Venäjän rajalle ei tee mieli mennä.

Tämä oli siis hieman päähänpisto, emmekä ihan tienneet millainen paikka on kyseessä. Parkkipaikalle ajettuamme ihmettelimme vähän kuinka kaukana linna näytti olevan ja reitti sinne hieman "epävirallisen" oloinen. Lähdimme kuitenkin kipuamaan pölyistä rinnettä  kohti linnaa. Välillä meinasi usko loppua sen suhteen että pääsemme täältä kautta perille.

Hieman omalaatuista reittiä löysimme perille ja portilta alaspäin katsellessamme huomasimme että lähempänä oli toinen parkkipaikka, josta olisi tullut selkeä hiekkatie ylös. Jotkut jopa ajoivat autot ylös, mutta ehkä ne olivat lähinnä poikkeustapauksia. 

Pääsymaksu linnaan oli 13e per nenä. Kovin paljoa katselemista siellä ei ollut. Lapsille oli jotain toimintaa. Jousiammuntaa ja jotain mukamas keskiaikaisia leikkejä. Lisäksi pupuja, vuohia ja muita eläimiä.

Itse asiassa koko paikka tuntui tehdyn lapsiperheiden ehdolla, joten olimme vähän väärässä paikassa.

Olimme hieman nälissämme, mutta alueella olleessa ravintolassa ei pahemmin syötävää ollut. En tiedä johtuiko siitä että oli syyskuun loppupuoli, vai onko tuolla yleensäkään.Google mapsin mukaan aika vähän oli ympäristössäkään mitään.

Lähinnä katselimme siis hyvin säilyneitä linnan osia, mutta sisätiloja löytyi vain sepän paja, joku alkemistin (?) huone ja kidutuskammio. En tiedä olivatko kaksi jälkimmäistä oikeasti täällä olleet vai lisätty mielenkiinnon vuoksi. 

Jos alueella liikkuu, voi tuonne toki poiketa. Kesällä saattaa olla enemmänkin elämää, kuka tietää. Ja saattaa olla että lasten kanssa paikasta saisi enemmän irti. Meille tämä oli ehkä pieni pettymys siihen nähden että kuitenkin teimme 45 min "mutkan" matkaan tämän takia.  Paikka oli katseltu ehkä puolessa tunnissa. Mutta eipä näitä ikinä voi varmasti tietää.Tulipahan käytyä. Ja jos olisi oltu muutenkin ajamassa ohi, olisi ehkä oltu vähemmän kriittisiä. 😁
Mutta hyvä reissu muuten. Alkuillasta pääsimme Tallinnassa laivaan ja ehdimme yöksi vielä kotiin.

Syksyn autoreissu Baltiassa osa 3: Saarenmaa

 Saaremaa

Enpä periaatteestakaan aloita tuulimyllyn kuvalla!
Hyvät säät jatkuivat kun ajelimme Haapsalusta Virtsun satamaan josta lähti lautta Muhun saarelle. Ei meinannut uskoa että on syyskuu, kun ilma oli lämpöisempi kuin lomallamme heinäkuussa! Suotta olimme miettineet pitäisikö lähteä kuienkin johonkin Etelä-Eurooppaan. 
Lautalle suositeltiin ostamaan liput ennakkoon ja teimme sen matkalla autossa netin kautta. Aika näppärää. Siinä vaiheessa tiesimme tarkemmin koska olisimme satamassa. Muhun saarelta pääsaarelle pääsi siltaa pitkin, siihen ei tarvittu lauttaa.

Angla

Ensimmäinen kohteemme Saaremaalla oli Angla. Paikkaa mainostettiin tuulimyllypuistona tai tuulimyllymuseona. Ehkä odotimme siellä olevan enemmänkin tuulimyllyjä ja useampiin pääsyä sisälle, mutta olikohan yksi auki vierailulle.

Myllyt ovat 1900-luvun alkusta ja hyvin entistettyjä. Niihin pääsi sisälle vain yhteen, hollantilaiseen myllyyn. Myllyt seisovat alkuperäisillä paikoillaan ja niitä on aluperin ollut 9. Jäljellä on 5 myllyä.

Kuulemma sesonkiaikaan yhdessä myllyssä on mylläri työnsä ääressä. En tiedä onko se tämä sama mylly, sillä olimme sen verran reilusti sesongin ulkopuolella että alueella ei ollut ollenkaan käsityöläisiä, joita nettisivujen perusteella kerrottiin paikalla olevan.

Alueella oli myös jonkin verran vanhoja työvälineitä, vanhoista traktoreista alkaen.

Jonkunlainen hirsiveistämö 1900-luvun alun tyyliin oli myös nähtävillä. Vähän ehkä olisin kaivannut joitain opastauluja keromaan mistä missäkin oli kyse. Ehkä paikalla olevat käsityöläiset kesällä kertovat aiheesta, mutta koska paikka on auki myös kun käsityöläiset ovat poissa, voisi opastusta olla ainakin hieman.

Yhdessä katoksessa oli vanhoja kulkupelejä. Päärakennuksen "kellarissa" oli myös esillä esim kengittäjän, sepän ja sorvarin ym työvälineitä. Sepän tiloissa jopa ahjo ja alasimet, mutta en usko että siellä voi kesälläkään tulta pitää. Ahjo oli todennäköisesti museoesine kuten muutkin. Alakerran valaistus oli niin huono etten suotta laita kuvia sieltä. Olimme kuvitelleet juovamme edes kahvit syövämme edes pullat tai jotain paikan kahvilassa, mutta se oli joko kiinni tai ainakaan mitään menua ei näkynyt eikä vitriinissä syötäviä. Aamupala kun Haapsalussa oli mitä oli, meinasi hieman hiukoa, mutta nappasimme ensihätään mukaamme sitten vichy-pullon ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Arensburg Boutique Hotel & Spa

Yleensä varaamme hotellit aina Bookingin kautta, vaikka usein kuulee sanottavan että kannattaa varata hotellin omilta sivuilta. Tällä reissulla teimme niin kerran, sen ainoan kerran kun kuvittelimme säästävämme siinä hieman rahaa. Yleensä kun ahkerasti Bookingia käyttävänä pääsee käsiksi hyviin kanta-asiakashintoihin. Tämän kylpylähotellin kanssa kuitenkin parhaan hinnan tarjosi hotellin oma sivu. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Meillä meni hyvä tovi aikaa löytää hotellin varsinainen sisäänkäynti. Koko kortteli piti kiertää ympäri ja korttelin takaa löytyi uuden ja modernin näköinen osa, jossa oli ravintola ja respa. Kadulle näkyvä (ylemmässä kuvassa) vanha puoli ei ollutkaan hotellin varsinainen sisäänkäynti. Kun pääsimme vihdoin respaan ja näytimme varauksemme, naiset sanoivat toisilleen "nämä on nyt ne joita odotettiin eilen". Englanniksi siis. Säikähdimme todella. Hotellin varaussivulla ei mainittu viikonpäiviä kuten Bookingissa ja olin onnistunut klikkaamaan väärän päivämäärän. Pieni paniikki meinasi jo iskeä.

Kaivoin jo kännykästä Bookingin sovellusta samalla kun virkailijat kesksutelivat omalla kielellään ja me mietimme suomeksi että tulipas todella kallis yö. Helpotuksemme olikin suuri, kun naiset päättivät että voivat tarjota meille 15 euron lisämaksulla varaamamme huoneen. Olimme todella kiitollisia. Heidänhän ei olisi tarvinnut tehdä moista, koska vika oli meidän. Mutta 10e säästömme huoneen hinnassa menikin sitten hukkaan ja jopa 5 euroa yli Bookingin hinnan ja totesin taas etten enää varaa hotellin kautta. Meille kun vastaavia on sattunut ennenkin. Tosin tällä kerralla vika oli minun, aiemmilla hotellin.

Hotelli oli hienompi kuin muut majapaikkamme, koska Kuressaarekin on aika lailla kesäkaupunki, ja sesonki oli ohitse. Näin ollen tällaisenkin sai halvalla. Tosin tyyli oli sellainen että hotellia olisi luullut vanhemmaksi kuin se on. Hotelli oli kylpylähotelli, mutta me emme kylpylän puolella käyneet. Illalla kun ennen nukkumaan menoa otimme lasilliset hotellin respan viereisessä baarissa, oli viereisessä pöydässä 5-6 hengen suomalaisten eläkeläismiesten seurue. Emme välttyneet kuulemasta että he olivat täällä olleet jo monia kertoja. Iäkkäät miehet olivat tulleet moottoripyörillä!

Virossa jaksan aina ihmetellä millaisia rötisköjä he jaksavat ja osaavat kunnostaa niin hienoon kuntoon. Tämäkin hotelli oli yksi niistä. Lamppujen takia oli vaikea saada kuvaa taulusta jossa näkyi millainen talon kunto oli 2002 kun he aloittivat urakan. Aika hurja, Suomessa moista ei kukaan alkaisi kunnostaa. Vastaaviin törmää Virossa paljon. Hyvä esimerkki on vaikkapa Põhjalan panimo. Kannattaa katsoa siellä käydessään seinillä olevia kuvia.

Hotellin aamianen oli myös hyvä, saimme hyvitystä Haapsalun aamiaisesta jossa jäi vähän nälkä. Nyt oli kunnon buffet-aamianen ja ei tarvinnut lähteä nälkäisenä jatkamaan matkaa.

Classic Cafe

Lähes olematon aamiainen pisti vatsan kurnimaan ja pysähdyimme melkein ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan josta sai jotain lounaaksi luokiteltavan tyylistä. Söimme kana-täytteiset letut hotellin lähes naapurissa Classic Cafessa. Mukaan tuli vihreä salaatti ja dippikuppi. Juomaksi oli tarjolla paikallisen Pöiden oluita. Ihan ok välipala siihen tarpeeseen. Ja kerrankin ei ollut tungettu puolet täytteestä sipulia. :D Paikka möi kai eniten pizzaa. Näimme myöhemmin pöydässä jonkun syövän pizzaa ja aika tyyliä "kotipizza" olivat. Eli varmaan ihan ok, muttei mitään gourmeeta.

Kuressaare

Kuressaare on aika pieni kaupunki, kokonsa puolesta enemmän kuin kylä.

Kaunis keskusta kuitenkin oli ja voi vain kuvitella kuinka paljon enemmän elämää siellä on kun turistisesonki on kuumimmillaan.  Jossain pikku puriikeissa poikkesimme, mutta mitään ihmeempää ei tarttunut mukaan.

Eniten keskustassa näkyi ravintoloita. Ja sään ollessa syyskuusta huolimatta hyvin kesäinen, oli niiden terasseilla ihan kohtalaisesti asiakkaita, iltaa myöten. Täällä ravintolat olivat auki enimmäkseen ainakin klo 22 asti, eli oli syksylläkin turistiystävällisempi kuin Haapsalu.

Sattumalta vastaan tullut veistos.

Kuressaaren Piispanlinna

Vaikka tiesimme Piispanlinnan olevan suljettu maanantaina lähdimme katsomaan linnaa lähempää. Linnan 30 metriä leveän vallihaudan yli meni silta monesta kohtaa. Mennessä päädyimme puusillalle joka meni pienen saaren läpi. 

Saaressa oli hieman hienompi boutique-hotelli ja yksityisomistuksessa oleva kaunis vanha talo. Tässä kuvassa hotelli, jossa oli myös ravintola. Hinnat eivät ruokalistassa olleet kovin pahoja, mutta emme käyneet testaamassa.

Tämä oli yksityisomistuksessa. Kovasti kylttejä tästä tietona. Taitaa turistit herkästi yrittää sisään tällaisella sijainnilla.

Itse linna on 1300-luvulta. Se oli linnoituskäytössä vielä 1800-luvulle asti.Piispojen käytössä se oli 1559 asti.

Saaremaa on kuulunut  niin Tanskalle, Ruotsille kuin Venäjällekin. Ruotsalaisvallan aikaan linnassa oli varuskunta. Vuodesta 2002 se on ollut Unescon maailmanperintökohde.

Linnassa sijaitsee Saaremaan museo, mutta se tosiaan oli maanantaisin suljettu ainakin sesongin ulkopuolella.

Aika samaa tyyliä monet tämän aikakauden linnat ovat ainakin Suomessa ja Virossa, joten emme jääneet sen enempää murehtimaan että jouduimme tyytymään ulkokuoreen.

Kodulinna Lokaal

Päätimme muka syödä hieman paremmin illalla. Taisi käydä köpelösti myös sesongin mentyä ohitse, olisiko ainakin tämän ravintolan kokki ollut jo lomalla ja jättänyt jotkut ohjeet vain tarjoilijalle. Kun nyt Virossa oltiin, tilattiin taas alkuun juustopallid. Niitä oli ainakin riittävästi. 😁 Ihan peruspalloja, ei tulisia kuten parhaissa paikoissa.

Ravintolalla oli nimikko-olut, tehty kuulemma omassa panimossa. Oli kyllä niin onneton esitys, että jäi molemmilta puolet juomatta. Ehkä olisi jäänyt enemmänkin, mutta yritimme sinnikkäästi kannattaa paikallista.. Jälkikäteen kuulimme että paikan kokki (vai joku tarjoilija) keittelee tätä autotallissaan, eikä tosiaan ole laadustaan tunnettu.

J tilasi juustokuorrutettua kanaa. Annos näytti ihan hyvältä. Mutta siihen se sitten jäikin, maku ei ollut kummoinen. Tyyliä huoltoasemaruoka.

Itse erehdyin ottamaan sisäfilepihvin. Hinnallahan se ei ollut pilattu, joten ei harmittanut ihan niin paljon kuin jos Suomen hinnoilla käy näin. Pihvi oli selvästikin lyöty jääkaappikylmänä pannulle, ja maistui aivan keitetylle. Sen ympäri oli kääritty pekonisiivu, joka oli myös rapeasta kaukana, keitetyn oloinen sekin. Valkosipuliperunat olivat einesruoan makuisia. En tiedä onko ruoan laatu oikeasti tätä luokkaa, kun arvosteluissa kuitenkin oli ihan positiivisiakin, vai oliko arvaukseni oikea ja kokki lomilla? Niin tai näin, niin enpäs ole näin onnetonta sisäfilepihviä ikinä saanut. 

Jälkiruoat olivat vähän paremmat. Oikeastaan otimme ne lähinnä jotta saimme paremman maun suuhun lopuksi. Siihen ne toimivat, mutta muuten eivät olleet erityisen kotitekoisen makuisia. J söi juustokakkua.

Itse otin suklaafondatin.Suhteessa parempaa kuin pihvi.

Laskukaan ei onneksi ollut suomalaisten pihvipaikkojen tasoa, joten oli helpompi naureskella kokemukselle.

 Iltaelämä oli Haapsaluun verrattuna vilkkaanpaa, mutta ei nyt mikään kovin eloisa tämäkään paikka illalla (ainakaan alkuviikosta ollut). Moni ravintola sentään oli auki 22 tai 23 asti ja paikka jossa söimme olisi muuttunut yökerhoksi illemmalla ja ollut auki kahteen! Yökerhot eivät ole meidän juttumme muutenkaan.

Kunnon olutravintoloita oli vain Pöide-panimon taproom jossa kävimme päivällä jo (teen olutaiheisen postauksen erikseen)  joten päädyimme vain mukavan näköiselle terassille istumaan iltaa. Tämä kuva on terassilta otettu. Ravintoln nimeä en muista, mutta ei sillä niin väliäkään. Join kaksi lasia viiniä J:n maistaessa virolaista giniä kahden drinkin verran. Tämän jälkeen lähdimme hotellille.

Matkalla hotellille huomasimme osan ravintoloista auenneen myöhemmin, vaikka googlen mukaan ne olivat kiinni maanantaina. Kannattaa näköjään täälläkin tarkistaa paikan päällä  jostain aukiolo. Olisimme saattaneet saada parempaa ruokaa muualla. Mutta ei se mitään, lämmin syysilta tuntui mukavan leppoisalta kävellessämme hotellille. 

Aamulla oli taas aavistuksen sumua (jota minä rakastan), ja oli pakko pysähtyä nappaamaan vielä muutama kuva linnasta ennen kuin lähdimme sovitulle vierailulle Viron vanhimpaan käsityöläispanimoon. Mutta kirjoitan siitä erillisen postauksen.

Syksyn autoreissu Baltiassa osa 2: Haapsalu

Haapsalu

Ja matka jatkuu.

Piispanlinna

                                 Tallinnasta Haapsaluun ajaa noin puolessatoista tunnissa.

Kirjoittaminen Haapsalusta on melkein pakko aloittaa linnanraunioista. Olimme kaupungissa ensimmäsitä kertaa ja saavuttuamme tarkistimme vieläkö samana päivänä  ehtii Piispanlinnaan. Totesimme että vielä ehtii, kun tiesimme ettemme ole sitä ihmistyyppiä joka tutkii kaiken mikroskooppisen tarkasti. Tästä syystä emme yleensä välitä opastetuista kierroksista. Vaikka myönnettäköön että joskus niistäkin voi saada todella paljon irti.

 

Linna on rakennettu 1200-luvulla hiippakunnan keskukseksi. Sitä rakennettiin kolmatta vuosisataa. Isoimmillaan se oli  valmistuessaan1500-luvun alkupuolella jolloin kokoa oli jopa 30 000 neliötä!

Linna kärsi pahasti Liivinmaan sodasta 1500-luvun puolivälissä. Isoja osia tuhoutui. 1700-luvulla Venäjän vallan aikana Pietari Suuri määräsi linnaa purettavaski, eikä sitä sen jälkeen ole kunnostettu ennalleen. Alla on kuva ajoilta jolloin linnan alue oli isoimmillaan.

Itse linna oli pääasiassa raunioina ja aika nopeasti katseltu. Pieni museo kertoi jonkin verran linnan historiaa. 

Legendan mukaan linnalla on myös oma kuuluisa kummituksensa. Aikoinaan nuori munkki rakastui paikalliseen neitoon ja salakuljetti hänet selibaattilupauksesta huolimatta linnan muurien sisään. Munkki jäi tästä kiinni ja joutui tyrmään, kun taas neito muurattiin elävältä muurin sisään (reilukerho?). Kuulemma elokuun täysikuun aikaan neidon hahmo ilmestyy yhä linnaan. Ilmeisesti hahmo johtuu kuutamon osumisesta ikkunaan, mutta kaupunkilaiset ottavat tarinasta kaiken irti ja järjestävät Valkean daamin festivaalit.

Linnan toisessa reunassa on yhä Haapsalun Tuomiokirkko, joka Baltian ja Pohjoismaiden kirkoista kuulemma suurinpia yksilaivaisia kirkkoja. Kirkkoon pääsee jumalanpalveluksen aikana ilmaiseksi ja muulloin sinne pääsee linnankierroksen yhteydessä. 

Akustiikan sanotaan olevan omaa laatuaan ja kirkossa järjestetäänkin tämän takia useita konsertteja pitkin vuotta. Kirkko on myös paikallisen hiippakunnan pääkirkko. Se on päinvastoin kuin itse linna pidetty hyvässä kunnossa ja kunnostettukin ja yhä täysin käytössä.

Purtse Bistro

Linnan raunioilla ollessamme mietimme käymmekö jossain välipalalla ja aloin googlailla kahviloita. Ihmeekseni huomasin että ravintoloiden sivuillakin luki että keittiöt menevät kiinni klo 17! Mieleen tuli jopa takavuosien korona-rajoitukset. En tiedä onko Haapsalu jo syyskuusta eteenpäin niin kuollut pikkukaupunki, vai onko siellä aina näin aikaiset sulkemisajat. Kun ihmettelin asiaa facessa, yksi tuttu sanoi ettei elokuussakaan meinannut löytää ravintolaa josta saisi ruokaa illalla. Jälkikäteen virolainen tuttumme vinkkasi että isompien hotellien ravintolat olisivat olleet 22 asti auki.

 Päädyimme kuitenkin syömään jo juuri ennen klo 17 linnan vieressä olevaan Purtse Bistroon. Äsken kurkatessani Google ilmoitti sen olevan pysyvästi suljettu. Jossain kuitenkin luki että suljettu talvisin. Ehkä ensi kesänä selviää kummasta oli kyse.  Söimme alkuun kurkkutikkuja ja juustopalloja. Aika peruspalloja, ei sellaisia tulisia kuin aikoinaan Virossa sai. Huomiomme kiinnittyi myös siihen että kyseessä piti olla Purtse-panimon ravintola, mutta heidän oluitaan oli valittavissa tasan kolme hanatuotetta. Toki mikäli paikka oli jo menossa kesän jäljiltä kiinni, tämä saattoi vaikuttaa asiaan.

Pääruoaksi otimme kanapastaa. Annos oli hieman mauton muuten, mutta näin kun en ole sipulin ystävä (paitsi valkosipulin!) sen syöminen teki tiukkaa koska annoksesta iso osa oli sipulia. Sitä oli monen verroin enemmän kuin kanaa. Jopa J:n mielestä (hän ei kammoa sipulia) sitä oli liikaa. En lakkaa ihmettelemästä miksi sipulia ei mainita ainesosana jos sitä on enemmän kuin mainittua kanaa.  Pasta oli enemmänkin sipulipasta jossa mausteena pari kananpalaa. 😆Virossa sipuli on niin suosittua, että opin nopeasti varomaan annoksia joissa sitä voisi olla "piilotettuna". Silti tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi kun ongelma toistui.

Beguta Guesthouse

Majapaikkamme oli aika persoonallinen, ystävällisen nuoren naisen pyörittämä majatalo Beguta Guesthouse.  Aika vaikea arvostella paikkaa, sillä se todellakin oli erikoinen, mutta riippuu majoittujasta mikä on plussaa ja mikä miinusta. Ehdottomasti plussaa ystävällisestä ja iloisesta nuoresta naisesta, joka tuntui pyörittävän kaikkea yksin. Tunnelma kukkakaupan läpi kulkiessa (kenkiä ei muuten saanut pitää jalassa. Suomalaisellekin hotellin julkisissa tiloissa outoa, kuinkahan kauempaa tuleville?) ja herttaisiin vinttihuoneisiin oli aika romanttinen.

 Erikoisuutena huoneessa oli oljilla tai heinillä päällystetty katto. En tiedä oliko sattumaa, mutta molemmilla meni nenä tukkoon ja etenkin heinänuhainen J oli aika tukkoinen aamulla. Mutta ehkä tuo ei niin allergisia haittaa. 

Aamupala hotellin ravintolassa oli myös hieman erikoinen. Katselin muiden antamia arvosteluita, ja suurin osa kehui aamiaista, eli vika oli varmasti meissä (ja omalla kohdallani myös allergioissa). Aamupala tuotiin pöytiin, eli ei ollut mitään buffet-tyylistä. Totesin saman tien, etten voi syödä tuotuja leipiä, sillä ne selvästi sisältivät paljon ruista, jolle olen allerginen. Samoin paljon siemeniä, jopa liikaa J:n makuun. J myös hieman moitti erilaisten vihannesten määrää leivän päällä. Luulisi että noutopöytätyylillä tulisi vähemmän hävikkiä. Nyt päällä oli kaikkea mahdollista retiisistä porkkanaan. Paikkaa pyörittävä nainen pahoitteli etten voi syödä leipiä ja kysyi haluanko puuroa? Kysyin onko siinä ruista? Olihan siinä. J sentään sai sen syötyä ("terveysleivät" jäivät hälläkin toinen syömättä, vaikkei allergioita olekaan.) Sitten nainen sanoi voivansa tehdä minulle pannukakkuja. J ehti hetken kadehtia, kunnes nainen tuli sanomaan että hänen jauhojensa seassa taitaa olla ruisjauhoja. Lopulta hän paistoi minulle kaksi kananmunaa. Niillä ja shampanjalasista tarjotulla appelsiini-tyrnimehulla oli pärjättävä, sillä kaikessa muussa oli ruista ja siemeniä tai ainakin jompaa kumpaa. Allergiselle ihmiselle ei siis oikein näppärä aamupala. 

Ravintola oli kasvisravintola, jossain luki jopa vegaaninen, mutta olisiko ollut käännösvirhe, koska munia löytyi. Hotellin pihassa oli tislaamo. Koska J tykkää ginistä, kävimme sekä illalla että aamulla sinne kurkkimassa, mutta turhaan. Olisi ollut hauska kurkata sisään muutenkin kuin ikkunan läpi.

Tislaamo

Mikäli et ole allerginen ja pidät "karppityylin" kasvisruoista, niin poikkea ihmeessä. Paikka oli kuitenkin sympaattinen ja jollain tapaa romanttinen. Kesällä terassikin varmaan on käytössä. Nyt se oli illalla kiinni ja aamulla sankka sumu teki sen kosteaksi. 

Sumua rakastavana kyllä hihkuin ihastuksesta aamukävelyllä.

Meille kävi vähän niin että kun kaupunki vaikutti aivan talviuneen vaipuneelta (lämmintä tosin oli, illalla jonkun baarin terassilla otimme pari olutta, mutta baaritkin meni kiinni klo 19) niin vähän unohdimme esim kehutun vanhan rautatieaseman. Se oli oikeastaan niin kaukana vanhasta kaupungista, että ilman että tiesi, sitä oli lähes mahdoton huomata.Täytyy yrittää muistaa jos joskus poikkeamme kaupunkiin uudelleen.

Aamulla päädyimme ihastelemaan vanhoja puutaloja sumun verhoilemassa maisemassa. 

Luulimme jo että päivästä tulee kylmä, mutta vielä mitä. Vaatetta sai vaihtaa pian kevyempään ennen kuin matka jatkui Saarenmaalle.

Olutvinkit?

Tällä kertaa en tee erikseen juttua oluista. Ainoa paikka jossa oli hieman muutakin kuin Sakua tarjolla jonka näimme oli Herman Bistroo.

Otimme siinä illalla pari olutta ja lähdimme 19 jälkeen hotellille koska paikka meni kiinni. Kaupungissa aiemmin ollut Uba ja Humal oli mennyt nurin kuten Tallinnan paikkakin. (Tallinnan paikkahan on nyt elvytetty uudelleen uusin omistajin.) Myös Kolk-panimo on mennyt nurin. Baarin kaapista löysimme Haapsalu Dark Lageria yömyssyksi hotellille. Ilmeisesti se oli kiertolaisoluena tehty.