Pohjois-Italia: Oluella Firenzessä

 Ei pöhlömpi olutmaa

Vaikka viini on tietysti Italiassa pääosassa ja myönnettäköön että itse tulee juurikin italialaiseen viiniin yleensä tartuttua kun sen pullon "joskus ja jouluna" hakee Alkosta, niin Italiassa osataan nykypäivänä kyllä tehdä hyviä oluitakin. Viinistä puheenollen, Firenzessä ja varmaan joissain muissakin kaupungeissa näkee välillä kuvan kaltaisia viini-ikkunoita. Luukkuun voi koputtaa ja ostaa lasin viiniä. Kadulla seisoskeli  väkeä laseineen. Ajattelimme että voisimme kokeilla itsekin jahka olemme syöneet, mutta niin se vaan sitten jäi.

Alibi Craft Beer & Kitchen

Alibin sisustustyylissä pisti silmään joitain kumman tutun näköisiä elementtejä, kuten neonvalokirjaimet "In hops we trust". Ja niinhän se sitten selvisikin, että paikka on aiemmin ollut Brewdog. Mutta kuten monessa muussakin kaupungissa, täälläkin oli Brewdog kadonnut. 
Meitähän tuo ei haitannut ollenkaan, kivempi aina kun on paikallisia ravintoloita.

Ilokseni tulin 9 päivän aikana huomaamaan että tripel oli Italiassa yhtä suosittua kuin Ranskassa. Suomessa kun tyylin ystävänä usein joutuu pettymään valikoimaan katsellessaan. 
Täälläkin parhaiten itselleni maistui tripel, joka oli italialaista. Pyrimme suosimaan sen maan oluita missä olemme, sillä usein niitä ei sitten Suomen päässä näekään. Muutamia poikkeuksia toki on. Kuten Baladinin oluet, joita näkyy Suomessakin.

Tummia oluita ainakaan syyskuussa ei ollut täälläkään pahemmin. Olikohan kaksi, joista päädyimme sitten vähän liian tuttuun Brewskiin. 

Mutta meidän halutessa jakaa yömyssyksi yksi vahvempi, melkein se aina on imperial stout. J kun ei jaa rakkauttani tripleiin ja barley winetkin on vähän "ei ykkösvalintoja".
Paikasta olisi saanut jotain syötävääkin, lähinnä ranskalaisia ja muuta "pubiruokaa" simppelistä päästä.

Public House 27

Tylsä nimi Public house ei luvannut kovin kummoisia, mutta paikka oli ihan kiva ja henkilökunta tosi ystävällistä.Meidän osaltamme plussaa tuli myös musiikista, joka oli aika tuttua pääasiassa. Paljon 80-90-luvun rockkia ja raskaampaakin AC/DC:stä Black Sabbathiin. Ei pöhlömpi kombo. Täälläkin tummia oli naftisti, tyyliin 3 vaihtoehtoa. Paikallisten seassa oli hieman enemmän muunmaalaisiakin oluita, itsekin päädyin tilaamaan Sirenin oluen toisena iltana.

Hintataso oli taas aika kiva näin suomalaisittain. 2 vahvempaa tölkkiolutta yhteensä 10€. Pienenä miinuksena viemärin haju, joka ajoi meidät istumaan oviaukon viereen. Toisena iltana haju oli miedompi onneksi.

Archea Brewery 

Lähempänä hotelliamme oli Archea Breweryn taproom. Odotukset olivat sen suhteen hieman korkeammalla kuin mitä paikka lopulta oli. Paikan ehkä isoin ongelma oli olematon ilmanvaihto. Siellä oli ensinnäkin kuuma kuin pätsissä ja toisekseen hyvin raskas hengittää. Paikka oli hyvin pieni, joten se ei auttanut asiaa. Paikan omat oluet (joita oli vain 3!!) olivat kaikki IPAa, joka nyt meillä molemmilla on vähän sellainen "jos ei muuta ole" tyylinä, joten päädyimme ottamaan muuta kuin panimon omaa.

 Terassi oli kuin huone ilman etuseinää ja ajattelimme pääsevämme sinne raikkaaseen ilmaan, mutta Italiassa terasseilla yhä saa polttaa ihan rauhassa ja lopulta terassilla oli sitten aikamoinen tupakankäry. Sivuseinien ansiosta ilma ei sielläkääm paljon liikkunut. Vaikka olin kaiholla katsonut jääkaapissa olevaa wine alea (joita Italiassa yleensä onkin paljon ja ovat usein omaan makuuni), päätimme lähteä kävelemään kämpille.

Art 17

Toisena päivänä kierrettyämme kuuluisan Ufficin taidemuseon päätimme mennä päiväoluelle. Kohtalaisen kävelymatkan päässä oli Birreria Art. 17. Tämäkin oli aika pieni, mutta ainakaan päivällä ilma ei tuntunut seisovalta  ja ulkonakin tarkeni hyvin, joten istuimme ulos. 

Tyypilliseen (ainakin nykyään ja ainakin Etetlä-Euroopassa) tapaan täälläkin oli ovet tarroja täynnä eri panoimilta ja muiden baarien ja ties minkä milloinkin tarroja.

Täällä juomavalikoima olikin meidän mielestämme laajin, melkein harmitti kun oltiin niin aikaisin liikkeellä ja ennen kaikkea lähes aamupalan voimalla. 

Paikalle löysi myös toinen suomalaisseurue, joista yksi tunnistikin meidät heti. Tuli ehkä festaritöitä toistakymmentä vuotta tehneenä mieleen jälleen tämä "kaikki tuntee apinan"... No eipä se mitään, hassua vaan että koko kaupungissa emme muualla (syyskuukin syynä varmasti) suomea kuulleet, mutta täällä sitten. Ja sama seurue tuli myös illalla Alibiin. Vaikkei ihan pieni kaupunki kyseessä. ;)

Panic Ale

Käytyämme välillä syömässä ja kiertämässä taas yhden museon, J:n teki mieli drinkkiä. Valitsimme paikan nimeltä Panic ale, koska siellä mainostettiin myös käsityöläisoluita. 

Tämä lupaus osoittautui hieman liioitelluksi ja oluita sai vain isoina (taisin jättää juomani kesken), ja J:n juotua jonkun erikoisen rommi-pohjaisen drinkin päätimme mennä kurkkaamaan vastapäisen kauppahallin yläkerrassa olevaa panimoravintolaa.

Birreria Mercato Centrale

Tämä ravintola oli tosiaan kauppahallin yläkerrassa. Päivällä käydessämme emme ymmärtäneet mistä yläkertaan mennään, mutta Panic Alen terassilta katsellessamme huomasimme liukuportaat.
Koko yläkerta oli täynnä ravintoloita ja mistä vaan sai hakea ruokaa tai juomaa ja istua mihin halusi.

 Jäimme kuitenkin panimoravintolan baaritiskille. Paikan mainostus antoi odottaa isompaa valikoimaa kuin oikeasti tarjolla oli. Valikoima oli aika sellaista "turvallista" tyyliin eri lagereita, pale ale ja IPAa.

 No löysin kyllä taas talon triplelinkin. Mutta ei kuitenkaan ollut saatavilla moniakaan pulloista joita esillä oli. Mutta eipä se mitään, poikkesimme eilisen Public Housen kautta takaisin hotellille, sillä seuraavana päivänä matka jatkuisi kohti uusia maisemia.

Limoges olutvinkit

Pari hyvää yritystä ja kiva olutbaari

Kaksi pientä panimoa

Limogesissa meidän oli tarkoitus poiketa ainakin parilla panimolla. Lomalla sitä menee päivistä sekaisin, ja eka havainto oli että keskutan pieni panimoravintola Bieres Michard olikin tietysti maanantaisin suljettu.Eihän me oltu lomalla edes huomattu että on maanantai...

Ennen kaupunkiin saapumista oli meinattiin poiketa pienellä paikallispanimolla, jolla ei ollut selkeitä aukioloaikoja. Brasserie Artisanale Lemovice oli paikan nimi ja joitain oluita oli ihan palkittukin. Kuitenkin yhteydenotto hieman otti koville kielimuurin takia (olen lukenut vain vuoden ranskaa ja siitäkin on jo apua.. 30v!) ja ainoa englantia puhunut olisi ollut vain puhelimitse tavoitettavissa, joten luovutimme.

Käsityöläisoluisiin erikoistunut baari

Orge et Houblon

Michardin panimo on aivan keskustassa, tai ainakin kesksutan reunalla (lyhyt kävelymatka esim rautatieasemalta). Sitä vastapäätä oli  Orge et Houblon (eli Ohra ja humala). joka möi vain käsityöläisoluita. Ei sitten tarvinnutkaan istua kuivin suin odottamassa reissun ainoan kaatosateen loppumista. Ranskassa muuten suuressa osassa olutravintoloita oli juomalista haettava skannaamalla tuo bar-koodi. Jouduin vihdoin asentamaan sovelluksen luuriini.

Osa tuotteista oli huoneenlämmössä shoppailijoita varten, mutta myös jääkaapusta sai ostaa ja prosenteilla ei ollut taaskaan tekemistä ulosmyynnin kanssa. J tarkkan bongasi hyllystä myös puoliksi suomalaista, eli Garden Breweryn ja Coolheadin collabon! Se oli jo maistettu kotimaassa, joten tyydyimme vain toteamaan asian.

Molempien missaamiemme panimoiden oluita löytyi myös. Sekä sen vastapäisen, että kauempana sijaitsevan.

Sateen jatkuessa päätimme siirtyä yläkertaan mukavammille penkeille ja portaiden päässä olevassa peilitaulussa löytyi yllätys. Yksi kymmenestä tauluun valitusta kielestä oli suomi, ja siellähän oli ihan isoin kirjaimin OLUT mainittuna. Suomalaiset ovat outoa kansaa. Kun jossain on jotain kotimaahan liittyvää, heti ollaan innoissaan. Kuten mekin sitten oltiin. 😁

Ranska on siinä mielessä jännä maa, että minä tummien oluiden ystävänä juon usein täällä vain vaaleita. Ei yhtään iltaa mennyt ilman jotain tripleä (pitäähän niitä jo siksi, että Suomessa ei tahdo ikinä löytyä tripleä ravintoloissa, Alkossakin vain jokunen klassikko). Tällä kertaa kuvassa lasiin eksynyt valkoviinitynnyrissä ypsytetty saison. Oli hyvää tämäkin! Parit yläkerrassa juotuamme alkoi sade vihdoin hellittää ja päätimme lähteä kämpille. Tilasimme Uberin, mutta sen tulo kesti, ja hetken mietittyämme päätimme kävellä takaisin, vaikka aloin jo linkuttaa jalkapohjien rakkojen takia. 

Ravintolan ulkopuolelta. Tässä oli myös terassi, mutta sateen takia pysyimme sisällä.

Lähtiessämme nappasimme mukaan muutaman oluen joita olisimme halunneet vielä maistaa, mutta ilta olisi venynyt liian pitkäksi. Kovin monta ei kannattanut ostaa, koska kaikki piti ehtiä juomaan loppuloman aikana.

Albin ainoa auki ollut "kunnon" olutpaikka

 AU 14.80

Netistä kun ennakkoon katselin oli parikin craft beer paikkaa mennyt nurin hiljattain. Liekö syy sama kuin Suomessa monilla, viime vuosien ravintolasulut. Onneksi kuitenkin ensimmäisen lomapäivän ja lauantain iloksi yksi ihan kiva löytyi. 

Au 14.80 sijaitsee aivan katedraalin ja museon vieressä. Paikassa oli (lähes?) vain ranskalaisia pienpanimo-oluita, mikä toki kävi meille hyvin. Kyllä niitä belgejä (joita monissa paikossa oli) ehtii juoda jopa ihan Suomessa, vaikka etenkin itse niiden fani olenkin. 
Ravintolan hanalaite oli todella erikoinen, mutta tulimme siihen tulokseen että kyseessä kuitenkin vain "kuriositeetti".

Kuten aina Suomen ja Ruotsin ulkopuolella, mukaankin olisi voinut ostaa juomia laajasta valikoimasta  prosenteista riippumatta. Koska olimme pelkillä lentolaukuilla tapamme mukaan liikenteessä, olimme vähän kriittisempiä osteluiden suhteen, emmekä ottaneet täältä juomia mukaan.

Ruokaakin paikassa olisi ollut, mutta emme oikein löytäneet mitään mielenkiintoista listalta. Hampurilaisia olisi kyllä ollut, J:lle ne kelpaavat toki aina, mutta itse kun en oikein jauhelihasta välitä, kävimme välillä pizzalla toisella puolella katedraalia.

Ranskassa tulee juotua itsellä aika lailla belgityylisiä, mutta ranskalaisia oluita. Kereliltä maistoin sekä saisonin että biere de garden. Ihan perushyviä molemmat. Vaikka istuimme hetken pidempään lauantain kunniaksi, muista juomista ei kuvia, koska otimme pikkulasillisia hanasta. Muistaakseni nekin olivat kaikki ranskalaisia. Jossain vaiheessa iltaa (olikohan jo 22 jälkeen) alkoi bändi soittaa ja yhtäkkiä alkoi olla ensinnäkin valtavat jonot baaritiskille ja toisekseen paikka täynnä parikymppisiä ja aloimme tuntea olevamme väärään aikaan väärässä paikassa. Arki-ilta olisi sittenkin voinut olla meille parempi. Tai ainakin ilman esiintyjää. Tosin ihan ok musiikkia oli, ei mitään "häiritsevää", mutta liian bilemeno ja nuorta väkeä. Päätimme kävellä hotellille, kun sadekin taukosi ja ehkä poiketa matkalla johonkin "tavalliseen pubiin" yksille, mutta päädyimmekin kävelemään suoraan hotellille. Olimmehan kuitenkin heränneet jo 3 aikaan aamulla! (Toki torkuimme lennoilla.)