Chenonceaun linna ja Chartresin elämykset (hyvät ja pahat)

Chaenonceau

Lähdettyämme Bordeauxista ajoimme Chenonceauhun katsomaan hienoa linnaa, joka on rakennettu veden päälle Cher-joen varteen. Se on Loiren alueen kuuluisimpia linnoja. Linnan rakennuttamisesta ovat olleet vastuussa paljolti naiset. Ensin Catherine Briconnet 1500-luvun alussa, ja myöhemmin Henrik II:n rakastajatar Diane de Poitiers, joka rakennutti sillan joen yli. Sittemmin kunikaan kuoltua sijaishallitsijana toiminut  Katariina de'Medici rakennutti sillalle kaksikerroksisen taidegallerian. Hieno paikka. Kuten monet muutkin linnat, tämäkin oli meistä hienompi ulkoa kuin sisältä. Sisäpuolella oli taas omaan silmään liikaa "krumeluuria". Hienoin sisätiloista oli keittiö upeasti säilyneine tavaroineen helloine, veitsineen ja kupariastioineen.

Chartres

Chartresiin mennessämme jännitimme majoitusta, sillä sen kuvailu Bookingissa oli aika sekava. Aluksi koko paikkaa ei meinannut löytyä, tiellä ei ollut mitään kylttiä, eikä talon seinässä. Lopulta kun olin mennyt ulos autosta ihmettelemään, huusi joku aidan ylitse "You look like lost vikings!" Ensin luulin miehen höpisevän huvikseen, sillä en yhdistänyt Suomea viikinkeihin. Mutta meitähän hän odotti. Isäntä kyseli meiltä kaikkea kuin papupata. Me emme ole etenkään majapaikkojen suhteen kovin sosiaalisia (molemmat teemme asiakaspalvelutyötä, joten lomalla olemme valikoivia keskustelunaiheiden suhteen), ja meinasimme moisen utelun takia jo lähteä karkuun. Huoneemme oli yksi huone heidän kodissaan ja luvattu huoneessa oleva kylpyhuone oli heidän ylökerran kylpyhuoneensa,  ei meidän huoneessamme. Sänky oli huono levitetty retkisänkytyyppinen ratkaisu kuluneide lakanoineen. Sitä ihmetellessämme isäntämme laittoi alakerrassa musiikin täysille ja lauloi antaumuksella mukana. Piti ottaa asia huumorilla. Emme lähteneet puutarhaan drinkille hänen kanssaan, vaan häivyimme kaupungille. Joillekin tällainen majoitus on oikein sopiva (sen huomasi jo Bookingin arvosteluistakin!), mutta meille kauhistus.

Kaupungintalo.

Joku pikkukappeli.

Tämän seinään heijastettiin myös esim. Nosferatu-mykkäelokuvaa!

Kaupunkiin tulimme majoitusten vähyydestä huolimatta kahdesta syystä. Ensimmäisenä valoshowt, joita joka puolella kehutaan, ja jotka tuovat kesäisin kaupunkiin paljon turisteja.  Toisesta syystä tässä alempana. Valoshow olikin upea. Musiikki säesti värien leikkiä rakennusten seinillä. Välillä eri värit "valuivat" pitkin seiniä, välillä pikku-ukot rakensivat valoista kokonaisuuksia tai seiniin ilmestyi tekstiä, uskonnollisia kuvia (katedraalissa) tai pätkiä vanhoista mykkäelokuvista. Ehdottomasti näkemisen (ja hetekayönkin) arvoinen kokemus!

Aamulla hipsimme alakertaan. Ketään ei näkynyt missään. Pöydällä oli kulhossa briosseja, voita ja hilloja ja muroja (meille jäi epäselväksi minkä kanssa ne oli tarkoitus syödä). Etsimme hyllystä mukit ja keitimme vedenkeittimessä olleen veden teelle ja murukahville. Kurkkasin ulos ja näin isännän maalauspuuhissa ulkona. Huomasimme keittiöstä puuttuvan ikkunan kehyksineen, onneksi ei satanut. Isäntä oli kai huomannut vaivaantumisemme ja jättänyt meidät kunnolla rauhaan. ;)

Kävimme hyvästelemässä ja lähdimme kaupungin toiseen tärkeään nähtävyyteen, mosaiikkitaloon.

Maison Picaciette on aika uskomaton paikka. Raimond Isidore on 1938 alkanut koristella taloaan mosaiikein, ja myöhemmin ostanut naapuritontin ja rakentanut lisää mosaiikkiteoksia. Mies päällysti lopuksi lähes kaiken, vaimonsa ompelukoneesta lähtien. Tästä lähes hulluutta hipovasta (pakkomielteestä?) tavasta huolimatta vaimo pysyi, ja he elivät talossa lopun ikäänsä. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka tämäkin!

Chartres on kuuluisa myös lyijylasitöistään. Niille on oma museokin, mutta tyydyimme poikkeamaan kirkkoon katsomaan sen lasimaalauksia. Haaveilin joskus opettelevani lyijylasitekniikkaa itsekin, ja siihen olisi ollut opiskelupaikassani mahdollisuuskin, mutta ei tarpeeksi kiinnostuneita.