Tartto ilman nähävyyksiä

 Tartto

Baltian (tai no pääasiassa Viron, lukuunottamatta Riikaa) lomamme alkoi olla jo lopussa ja Tarttoon poikkesimme aika pitkälti siksi, että otamme viimeisen lomaillan rennosti ja poikkeamme samalla  Andersonin panimolla, jota ei vielä edellisvisiitillämme ollut.

Kaupunki valmistui jo seuraavan vuoden juhlavuoteen (mehän olimme täällä syyskuussa 2023) ja jopa kuuluisa suutelu-patsas oli viety kunnostukseen. Mutta olimmekin jo päättäneet että nähtävyydet oli jo viimeksi koluttu.

Pühaste Brewery

Pühaste Breweryllyhän me olimme jo käyneetkin, joten poikkesimme vain ostoksille, hakemaan yhden suosikkipanimoistamme herkkuja. Viimeksi tutustuimme panimolla käydessämme Lauriin, johon olemme myöhemmin törmänneet eri tapahtumissa. Nyt kuitenkaan emme saaneet Lauria kiinni, mutta jospa vielä jossain taas törmätään.

Kuten meidät tuntevat tietävätkin, vahvat ja tummat oluet ovat heikkoutemme. Niitäpä sieltä mukaan lähtikin. Ostokset tehtiin panimon varastolla ja varastonhoitaja pahoitteli kun joutui ottamaan meiltä upeista (nuo vahakorkkiset) Silver series oluista 4e/plo. Jopa meitä nauratti. Kerroimme että Suomessa Alkossa nämä maksavat 13-16e/plo. Kyllä riitti herralle ihmettelemistä tässä. 

Andersson´s Brewery

Panimo oli vielä kiertolaispanimo kun kävimme viimeksi Tartossa. Kiertolaisena he aloittivat kahden miehen voimin 2014 ja heidän oluisiinsa törmäsi silloin tällöin etenkin Tallinnassa käydessä.

2019 joukkoon liittyi pari tyyppiä lisää ja haaveet omasta panimosta alkoivat kasvaa. Jopa panimon sivuilla he esiintyvät vain etunimillä, joten hieman sellaista kiertolaistyylistä salaperäisyyttä yhä.
Mutta kesäkuussa 2020 valmistui kuitenkin oma panimo. Sitä rakentaessa hommat jatkuivat kiertolaisina viimeisimpänä Lehen tiloissa.

Nyt omat tilat olivat olleet jo käytössä 3 vuoden ajan ja kun saavuimme paikalle, oli tölkitys juuri käynnissä. Saimmekin suoraan linjalta pari tölkkiä tuoretta sessio-IPAa mukaan. Nuori mies tölkityksestä (tunnustan, unohdin nimen..) esitteli meille hieman paikkoja ja vei sitten pyynnöstämme meidät kaupan puolelle.

Kaupalla ei ainakaan syksyllä ollut varsinaisia aukioloaikoja. Olimme ennalta yhteydessä ja pääsimme shoppailemaan. Kuten kuvista huomaa, kauppa oli aika hämärä. Siksi ei oikein onnistunut kuvata hyllyjä, mutta ihan kattava valikoima siellä oli. Verkkokaupan kautta tilauskia voi toki tehdä myös.

Hillitsemme yhä itsemme ja varoimme ostamasta liikaa, sillä olemme aika "huonoja" juomaan kotona, ja siitä huolimatta juomia kotiinkin kertyy. Mukaamme ostoksiemme ja  noiden parin IPAn lisäksi tyrkättiin tynnyrikypsytetty wheat wine, jota neuvottiin säilyttämään pari vuotta ennen avaamista. Kiltisti olemme totelleet ja yhä odottelee kaapissa. Ikävä kyllä meillä ei ole tämän oluen nimeä edes tiedossa, se oli niin uusi. ;)

Onneksi mietoja (tölkit) oli enemmän, joten oli helpompi hillitä itsensä kuin Puhasteella.  Mutta kyllä täältäkin jokunen lähti mukaan.

Tampere Maja

Tartossa oli jostain syystä majoitukset (ainakin parkilla ja omalla wc:llä) aika kalliita tuona viikonloppuna. Lopulta (ennakkoon toki varatessa) bongasin Tampere Majan. Itse asiassa sijainti olikin loistava. Kävelykatu oli kirjaimellisesti kivenheiton päässä. 

Olin varatessani moniin paikkoihin maininnut toiveen alemmista kerroksista polvikivun takia, mutta enpäs kuvien perusteella arvannut tässä olevan kahta kerrosta enempää. Mutta päädyimme kolmannen kerroksen ullakkohuoneistoon! 

No, tilaa ainakin riitti, taisi olla heidän isoin huoneensa. Eikä noita rappusia tarvinnut usein kiivetä, kun yhden yön olimme. Yläkerrassa oli myös pieni keittonurkkaus, oletettavasti yhteiskäyttöön. Ruuanlaitto olisi siis teoriassa ollut mahdollista. 

Hintaan kuului ihan ok aamiainen alakerran kahvilassa. Ja sisäpihan parkki kuului hintaan myös.

Crepp

Aika vaatimattoman aamiaisen ja pitkän ajon päälle oli pakko saada jotain suupalaa ja päädyimme suolaisten lettujen perässä Crepp-kahvilaan. Mainostivat ranskalaistyyliseksi. Ranskassa crepsit ovat kuin pitsiä tai ainakin hieman kuplaisia vähintäänkin. Näissä ei kyllä ollut kuplan kuplaa, pinta näytti melkein suodatinpaperilta. ;) No, maku oli ihan ok, ei sen puoleen valittamista. Kuvan kulmasta vain aavistuksen pilkistää virolaisen pienpanimon omenalimsa. Valitettavasti en muista merkkiä, mutta plussaa siitä että oli tarjolla tällaisia. Anniskeluoikeudetkin olisivat olleet, mutta olimme suuntaamassa Andersonin baariin, joten limsa oli aivan kelpo valinta.

Koska museot ja muut nähtävyydet tuli edellisreissulla aika hyvin koluttua ja tarkoitus oli ottaa nyt viimeinen päivä rennosti, kävelimme vain kaupungilla nauttien syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä. (Näin epäilimme ja näin oli.) Kahta naista esittävä Mare Mikofin "Maanaised"-patsas oli ilmestynyt kadulle sitten viime käyntimme. Netin mukaan se on tuotu tänne 2013.

Kahden Wilden patsas sen sijaan oli jo viimeksi. Virolainen kirjailija Eduard Vilde ja irlantilainen kirjailija Oscar Wilde istuvat juttelemassa keskenään Tiiu Kirsipuun tekeminä. Todellisuudessa herrat eivät kyllä tavanneet toisiaan. Patsas on alunperin ollut irlantilaisen pubin edustalla vuodesta 1999. En ole varma onko pubi ollut tässä talossa, vai onko patsasta siirretty. Patsaan kopio tehtiin 2004 Irlannin Galwayhin.

De Tolly Öllebaar / Anderson´s Taproom

Andersonin panimolla käydessämme meidät neuvottiin maistelemaan oluita de Tolly öllebaariin, josta löytyisi lähes koko valikoima panimon oluita. Paikka löytyi pienen hakemisen jälkeen ja oli aika erikoinen pikku kellari.  Valimoima Andersonia olikin luvatun kaltainen ja jonkin aikaa vierailumme jälkeen paikan nimikin vaihtui Anderson´s Taproomiksi.

Visiittiime osui perjantin iltapäivään ja vaikka oli perjantai, saimme aika rauhassa istuskella. Maistelimme parit pullot puoliksi ja pienet hanaoluet, ennen kuin muutama muu eksyi paikalle.

Paikka on sen verran pieni, että perjantaina illalla en ehkä haluaisi siellä tungoskammoisena olla. Joissain netin kuvissa tunnelma näyttää olevan suhteellisen tiivis. Näin rauhalliseen aikaan saimme rauhassa tutkia valikoimaa ja kysellä tarjoilijan suosituksia. Ainakin ennen nimenvaihdosta paikassa oli vain yksi wc. En tiedä mahtuisiko edes toista. Tuvan ollessa täynnä voisi olla aika jono sinnekin välillä.

Restoran Taverna

Koska illan pääsuunnitelma oli viettää iltaa Puhaste Kelderissä (joka viime käynnillämme oli pelkkä Kelder.) oli järkevää tankata ruokaa alle. Paikaksi valikoitui aika summassa Restoran Taverna. Alkupalaksi tilaamiamme juustopalloja oli ainakin kunnon läjä! Nämäkään eivät olleet sellaisia tulisia joita ensimmäisillä Vironmatkoillamme saimme. Mutta ihan ok toki silti.
Paikka henki ehkä hieman 90- ellei jopa 80-lukua. Lienee ollut paikallaan kauan.

Pääruoaksi otimme molemmat parmesaanikuorrutettua kanaa salaatilla ja pariisinperunoilla (listalla tosin luki paistetut perunat, joten odotimme jotain "kotitekoisempaa". Hetki piti ihmetellä annoksen tultua että missä se kana on? Mutta kyllä se tuolla salaatin alla oli. Normaali vihreä salaatti olikin mukavan raikasta viikon kierroksen lopulla. Muualla ei sellaista tullut ruoan kanssa.  Annos oli muuten ihan hyvä, mutta perunat olivat aika kuivia, pakasteperunoista varmaan tehtyjä. 

    

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätimme ottaa jälkiruoatkin. J valitsi juustokakkua kahvikupposen kera, oli kuulemma oikein maukasta.

Itsehän en kykene sanomaan ei creme bruleelle, joten sitäpä sitten kun listalta kerran löytyi. Maukasta oli, vaikka rapea pinta jäi pieneksi kupin muodosta johtuen. 
Ruokajuomana meillä oli lasit talon valkoviiniä ja vichyä ja koko tämä kattaus maksoi  43,50e! Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, me ainakin tykkäsimme.

Kiiks ja Knihv

Ateria oli sen verran tuhti että piti tehdä vielä pieni iltakävely ennen kuin istumme alas ja niinpä kiertelimme kaupungilla ja törmäsimme hauskaan liikkeeseen joka mainosti erilaisia matkamuistoja.

Kiiks ja Knihv oli Rüütli-kadun alkupäässä ja mainosti erilaisia matkamuistoja. Mukaan lähti ainoastaan J:lle kukkaro, mutta olisi saattanut lähteä vaikkapa t-paita, jos olisi ollut oikeaa kokoa. Toki oli myös paljon "mukahauskaa"  tavaraa, mutta huumorihan on vaikea laji. 

Puhaste Kelder

 

Puhaste Kelder tosiaan oli illanviettosuunnitelmissa ehdoton kohde, olihan heidän oluensa meidän yksiä kestosuosikkejamme.

Koska tosiaan oli perjantai-ilta, väkeä alkoi olla aika hyvin. Olimme kuitenkin ajoissa liikkeellä, koska huomenna oli lähdettävä kotia kohden. Hieman uhkasi tulla "lapsi karkkikaupassa"- fiilis, kun esim Silver series sarjan oluet olivat 11e/plo!

Onneksi pääasiassa makumme menee hyvin yksiin, joten saimme maistettua useamman, koska jaoimme kaiken. Mikään ei ollut pettymys, osa vaan vielä toista parempia. Tätä kirjoittaessa Tallinnaan on hiljattain avattu Puhasten Taproom. Odotamme mielenkiinnolla visiittiämme sinne.

Tartto oli edellisellä käynnillämme vielä aika hiljainen kaupunki. Tai ehkä olimme vain väärään aikaan liikkeellä. Taisi olla alkuviikkoa kesäkuussa. Nyt oli kyllä selvästi enemmän elämää, niin päivällä kuin illalla. Jotain muutakin uutta kaupunkiin oli tullut, mutta aikataulumme oli kuitenkin aika tiukka, ja halusimme ottaa laiskasti loman lopetuksen. Ehkä kaupunkiin voisi eksyä kolmannenkin kerran. Tallinnan ja Taron väli tosin on aika puuduttavaa ajella yksitoikkoisine maisemineen. Mutta ei toki hirvittävän pitkä välimatka.