Le Mans ja pikkuinen uusi panimo

Brasserie Septante-Deux

 

J:n saatua tarpeekseen Le Mansin autoradasta ja automuseosta (joista kerroin jo aiemmassa Le Mans -postauksessa) ajoimme majapaikkaamme Ibis budget -hotelliin ja nappasimme kartan käteen lähteäksemme etsimään netistä löytämääni pienpanimoa. Hotellista oli noin puolen tunnin kävelymatka perille. Hieman alkoi epäilyttää, kun mitään panimolta näyttävää ei näkynyt paikassa johon kartta neuvoi, vaan päädyimme jonkun talon takapihalle. Nenämme sanoi, että saatamme kuitenkin olla oikeilla jäljillä, joten emme luovuttaneet! Palasimme sivukujalta tielle ja seurasimme nenäämme! Kohta näimmekin ikkunan läpi miehiä tutun näköisten kattiloiden kimpussa. Nähdessään meidän kurkkivan sisään, yksi heistä huiskutti iloisesti ja ohjasi käsimerkein meitä vähän eteen päin. Niinpä löytyi ovi ja oven takaa piskuinen Brasserie Septante-Deux!  Oven avannut panimomestari häkeltyi siitä miten olemme löytäneet perille, kun he ovat olleet auki vasta kaksi viikkoa! J vastasi: "Ask my wife!" 😃

 



Panimomestari esitteli ystävällisesti meille tuotteitaan ja kertoi panimosta.

Myönnettäköön, että olen aika innokas googlettaja ja hyvä löytämään joka kaupungista edullisia majapaikkoja, mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja no.. käsityöläisoluita. Välillä paikallisetkin ovat meille väittäneet ettei joku paikka ole siellä mistä etsimme, vaikka sieltä se sitten löytyy.

 

Ikkunan takaa näimme kolme miestä tutun näköisissä puuhissa. 

Panimo oli tosiaan hyvin pieni ja vasta aloitellut, mutta heidän tuotteitaan oli jo ihan hyvin paikallisissa ravintoloissa, kuten saimme myöhemmin illalla huomata. Panimomestari oli taas kerran kiinnostunut juttelemaan alan eroista heillä ja meillä ja kyseli kovasti Suomen käsityöläispanimoista. Annoimme hänelle käyntikorttimme ja pari panimotarraa muistoksi. Me saimme maistaa paria olutta jotka olivat jo valmiina. Minun harmikseni toisessa oli ruista, joten sain tyytyä vain toiseen.

Valikoimissa oli pale ale ja ipa. Tulossa oli jo ainakin saison.

Kuulemma tulossa oli myös saisonia, ja kävinkin äsken heidän sivuillaan ja siellähän sitä jo mainostettiin. Panimomestari oli ollut aiemmin itse Belgiassa ja työskennellyt Cantillonin panimolla. Hän kyseli kovasti missä olimme Brysselissä käyneet. Olisimme saaneet hyviä vinkkejä, jos emme olisi jo ohittaneet Brysseliä.

Vanha kaupunki

 

Aikamme juteltuamme  lähdimme vanhaan kaupunkiin. Matkan varrella törmäsimme toriin, jossa  väki myi kaikkea kirppistavarasta käsityöläisoluisiin. Juu, oluisiin torilla. En huomannut ottaa kuvaa, mutta kirpputoripöytien keskellä oli mies jolla oli lähituottajien käsityöläisoluita. Kaikki olivat ihan ympäristöstä. Valitettavasti olimme yhä matkalla vanhaan kaupunkiin, emmekä viitsineet kantaa oluita mukanamme, joten sinne jäivät. Hänellä oli myös äsken vierailemamme panimon molemmat valmiit oluet myynnissä.

Tästä jatkoimme muurien ympäröimään keskiaikaiseen kaupunkiin. Kaupunki oli todella kaunis, mutta ihmeeksemme siellä oli vain ehkä 5 ruokapaikkaa. Vatsassa kurni, joten palasimme muurien ulkopuolelle ja löysimme vihdoin auki olevia ravintoloita. Ranskassakin kun törmää siestaan usein.

Italialaisen ravintolan herkullisten pasta-annosten jälkeen (joiden kanssa joimme muuten vaihteeksi lasit viiniä) etsimme panimomestarin suositteleman käsityöläisolutravintolan Le Lezardin. Paikka olikin hyvin suosittu, terassille emme mahtuneet. Tällä kertaa otimme kuitenkin vain yhdet oluet, ja jatkoimme jo nukkumaan. Valikoimaa kyllä näytti olevan ihan hyvin.

Le Mansin muut kuvat täällä.

Le Mansin kahdet kasvot

Tietäen J:n kiinnostuksen kaikkeen autoihin liittyvään kysyin häneltä haluaako hän poiketa matkalla Le Mansin radalla, kun se osuu sopivasti reitille? No halusihan tuo. Ajattelin ensin että poiketaan siellä päiväseltään, mutta kun kaivoin kotona olevat Ranska-kirjat esiin ja löysin sivun, jossa valiteltiin kuinka moni skippaa Le Mansin vanhan kaupungin nähtyään autoradan. Tutkin kuvia kaupungista, ja päätimmekin varata hotellin sieltä.
 

 J:n ihailema "oikea kilpa-auto" harjoitteli radalla, ja vauhti oli hurja.

Suomi bongattu. ;)

Suomi bongattu (Keke Rosbergin auto).

Saavuttuamme suuntasimme heti kohti autorataa, koska kello ei ollut vielä kovin paljon. Radan yhteydessä on museo, jossa on esillä paljon kilpa-autoja eri vuosikymmeniltä, ja joitain muitakin autoja. Omasta puolestani ilahduin kun mukana oli myös hyvin vanhoja autoja, sillä uudet eivät itseä kiinnosta, ellemme ole ostamassa uutta autoa! =) J sen sijaan tutki mielellään myös uusia autoja, prototyyppejä ym. Ehkä myös eilinen automuseovierailu aiheutti lievän yliannostuksen itselle, vaikka vanhoista autoista pidänkin.

Museon lisäksi J maksoi 1,50€ ekstraa siitä, että saimme kävellä rata-alueelle. Olihan tuo erikoista nähdä livenä katsomot ja kaikki muu mikä herää henkiin vain kilpailujen aikaan.

J:lle hienoin tapaus oli nähdä "oikea " kilpa-auto radalla. Punainen Mercedes kiisi aika lujaa ohitsemme. Kuulemma herralla nousi ihokarvat pystyyn kun auto hurahti ohitse. Itselle rataosuus oli aika turhaa, mutta oli kiva nähdä toisen ilo.

Vanha kaupunki

Turisti-infon etana.

Kaupunki on oikeasti tosi kaunis, ja vanha kaupunki muurien sisällä kuin saduissa. Olimme olettaneet vanhassa kaupungissa olevan paljon ruokapaikkoja, ja ainoa harmi olikin, kun nälkäisinä etsimme   

ruokapaikkaa, ja kaikki olivat liian hienoja (ja liian kalliita) meille. Ainoa edullinen oli amerikkalaistyylinen paikka, mutta istuttuamme alas tyly tarjoilija sai meidät häipymään uudelleen. Päätimme sitten tutkia vanhaa kaupunkia rauhassa (loppujen lopuksi siihen ei mennyt kovin kauan) ja sen jälkeen laskeutua alas muurien ulkopuolelle. Tämä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä löysimme todella hyvän italialaisen ravintolan. Todella ystävällisen tarjoilijan lisäksi hyvää oli myös ruoka! Kannatti kasvattaa nälkää.

Yövyimme Ibis budget-hotellissa lähellä vanhaa kaupunkia. Hotelli hoiti hyvin asiansa ja tarjosi ilmaisen parkkipaikan. Näillä "eduilla" pärjää pitkään! Ja täällä oli sentään parisänkykin. Ei tarvinnut tunkea kaksin kapeaan tai tapella kumpi joutuu kiipeämään yläpedille. (Hassua, lapsena siitä tapeltiin päin vastoin.)