Ribe

Takaisin pohjoismaihin

 

Loman lähestyessä kohti loppuaan olimme taas Pohjoismaissa ja kauniissa, hyvin pienessä Riben kaupungissa. Oli sunnuntai ja tuntui että lähes kaikki paikat olivat kiinni, mukaan lukien Riben oma pieni panimo. Pääsimme kuitenkin panimon tuotteita maistelemaan vanhan kaupungin torilla ja yhdessä auki olleessa pubissa. Koska oli vasta alkuilta, ehdimme puolittaa kolme eri olutta Riben omalta panimolta. Yksikään ei oikein osunut omaan makuun, ehkä hieman oli meidän suussamme huonolla tavalla kotitekoisen makua näissä. Mutta kun kurkimme Untappediin, niin kehujakin oli tullut, joten mitäpä meidän mielipiteestä! Hyvä että pärjäävät. Kävimme kurkkimassa sisään panimoon sen ikkunan takaa, jahka ensin löysimme hyvin piilotetun ja todella pienen panimon. Pikku rakennus oli porttikongin takana piilossa muiden rakennusten takaa. Hotellimme henkilökunnan mukaan panimo on välillä auki yleisölle, mutta panimomestari on paikallinen opettaja, joten aukiolo vaihtelee koulun aukiolon mukaan. Nyt oli koulujen kesäloma-aika, mutta silti sunnuntai ei ehkä ollut paras päivä. Panimokierroksiakin he mainostivat, mutta valmiille noin 30 hengen ryhmille.

 

Poikkesimme paluumatkalla erääseen pubiin. Kuin Ranskassa, kaikki kääntyivät katsomaan kun tulimme ovesta, mutta kun Ranskassa ihmiset tervehtivät iloisesti, täällä kaikki katsoivat meitä päästä varpaisiin ja takaisin eivätkä kovin iloisestikaan. Siirryimme huvittuneina tiskille, mutta huomasimme miehen polttamassa piippua tiskillä. Huomasimme saman tien että täällähän polttaa muutkin, vaikka emme sitä ovensuussa olleet huomanneet. Poistuimme tilaamatta mitään, koska savu ällötti sen verran. Kävimme läheisellä kioskilla kysymässä onko Tanskassa sallittua polttaa ravintoloissa. Muistamme Kööpenhaminassakin törmänneemme samaan ilmiöön. Myyjä sanoi ettei ole, mutta "kukaan ei kunnolla asiaa valvo". Outoa, tässä suhteessa emme ole samanlaisia Pohjoismaita.

Torin reunalta löytyi kuitenkin siisti savuton pubi yömyssylle. Kyseessä olikin erään hotellin oma pubi. Valikoimissa oli muita lähiseutujen pienpanimo-oluita. Olimme luulleet Riben panimon olevan seudun ainoa.

Parhaiten paikallisia oluita oli täällä hotelli Dagmarin terassilla (jossa nuo Riben omatkin maistettiin) ja niiden kellaribaarissa.
 

Jotain aika perus pale alea.

Odenselaisen panimon joku olut. Lunttasin Untappedista, olen antanut 3,25.

Kioskilta ostettu yömyssy hostellissa.

 

Kaunis kaupunki, mutta ei varsinainen olutkohde kyllä.

Takaisin pohjolaan, yöksi Ribeen

Munsterista lähdimme aamulla ajamaan kohti Tanskaa. Aloimme ihmetellä kuinka paljon poliisiautoja tulee vastaan. Poliisiautoja, moottoripyöräpoliiseja, "mustia maijoja", panssaroituja isoja poliisiautoja, poliisi-busseja (!). Tätä jatkui koko ensimmäisen 200km. Näitä tuli tauotta, meinasin jopa ottaa videota, mutta moottoritien välissä olevat pensaat haittasivat kuvaamista. Yhdessä kohtaa otin kellosta minuutin aikaa ja laskin siinä ajassa 22 poliisin kulkuneuvoa, moottoripyöristä busseihin. Valehtelematta niitä tuli useita satoja, ellei jopa yli tuhat. Illalla luimme netistä Hampurin mellakoista joissa loukkaantui paljon poliiseja. Ihmettelimme vaan kuinka paljon Poliiseja Saksassa mahtaa olla, ja jäikö niitä enää muualle? Onneksi emme ajaneet yöksi Hampuriin.

Hullua shoppailua rajalla

 Monissa autoissa oli jouset kovilla ostoksista!

 Monen kilon karkkilaatikoita!

Meidän surkeat shoppailut mahtui kyytiin hyvin. 

Lähellä Tanskan rajaa päätimme käydä katsomassa kuinka hullua rajakauppaa tanskalaiset käyvät Saksan puolella. Ajoimme alueelle jossa oli useita valtavia kauppoja, joista valitsimme yhden (taisi olla pienemmästä päästä kuitenkin). Söimme eväitä parkkipaikalla kun näimme ihmisten työntävän kärrykaupalla olutta, viiniä ja etenkin limsaa (!) isoilla kärryillä kohti autojaan. Lisäksi oli ostettu valtavia laatikoita karkkia, sipsejä, pähkinöitä, muroja, pyykinpesuaineita... Valtavan kokoisia pakkauksia, kuin jenkkileffoissa joskus näkyy. Eväät syötyämme menimme sisään ja katselimme ympärillemme. Koriimme kertyi yksi viinipönttö, kaksi kuohuviiniä (miten me unohdettiin ostaa edullista shampanjaa Ranskasta?), karkkipussi jonka J halusi ja koirille tuliaisherkkuja. Emme tarvinneet isoja kärryjä kuten enemmistö!

Jatkoimme matkaa Ribeen, ja ensimmäistä kertaa kolmen viikon ja 8 maan rajan ylittämisen jälkeen meidän passimme pyydettiin tarkistettavaksi rajalla! En tiedä olisiko tarkastusta tullut, jos olisimme pysyneet moottoritiellä.

Ribeen saavuttuamme odotti yllätys. Majoitus oli tyyliä retkeilymaja, vaikka sitä oli mainostettu kauniilla kuvilla, kuvissa näkyi viistokattoinen huone muhkealla parisängyllä ja näkymällä vanhaankaupunkiin.  Todellisuudessa huoneessa oli kaksi kerrossänkyä, laitosmainen kalustus, karu kylpyhuone (se sentään löytyi) ja huone oli jäätävän kylmä. Majoitus oli silti matkan kolmanneksi kallein. Bookingissa olis muutama saman hintaluokan paikka, mutta valitsin tämän kuvien perusteella.
 

No, sijainti sentään oli hyvä. Lähdimme vanhaankaupunkiin. Kaunis kaupunki tämäkin, joskin sunnuntaina ainakin aika "nukkuva". Söimme oikein hyvin ja kävelimme kaupungilla, istuimme hetken aurinkoisella terassilla. Mutta lämpöä oli jo 10c vähemmän kuin päivää aiemmin, kun mittari näytti vielä +30c, ja auringon laskettua tuli pian vilu.
 

Lähdimme majapaikkaan. Yöllä heräilimme molemmat siihen että palelimme. Minulle tämä on yleistä, mutta jos J herää kylmään, on oikeasti kylmä. Ulkona oli sentään ollut aurinkoinen +20c päivä, miten huone voi olla niin kylmä? J onnistui jopa vilustumaan, ja valitteli kipeää kurkkuaan ja nuhaansa. 

Aioimme aamupäivällä mennä viikinkikylään, mutta liput olivat 16€, eikä aidan ylitse näkemämme vakuuttanut että paikka on hinnan väärti.
 

Lähdimme pois ja ajoimme katsomaan naapurikunnassa olevia jättiläisiä, neljää miestä jotka istuvat katsomassa merelle.