Bordeaux, pari kiinni olevaa panimopubia ja "viinin koti"

Viiniseudulla viinimoukkana

 

 

Olen jo aiemmin maininnut että olemme viinin suhteen moukkia. Valkoista ja kuivahkoa on se mitä yleensä osaamme sanoa. Nyt sitten oltiin punaviinialueella ja ihan vieraalla maaperällä sen suhteen.

Mutta on Bordeauxissa oluttakin, joskin ei ihan paikallista niin paljon.

 

Frog & Rosbif

 

 Frog & Rosbifillä oli kuitenkin ihan panimoravintola. Paikasta sai myös oikein maukkaita hampurilaisia.

 

 

Oikeastaan etsimme ruokapaikkaa, ja sen jälkeen oli tarkoitus piipahtaa täällä "sammakossa", mutta koska olimme hieman liian aikaisin nälkäisiä eikä suurin osa ravintoloista tarjonnut vielä  ruokaa, niin päätimme kävellä tänne asti. Olin kuitenkin nähnyt heidän sivuillaan ruokalistan. Itse en niin ole hampurilaisten ystävä, mutta täällä onneksi löytyi kanaversio. Tyyli oli jotain pikaruokapaikan hampurilaisten ja "oikeiden ravintoloiden" hampurilaisten väliltä. Mahtaako olla samaa tyyliä kuin jotkut Suomeenkin hiljattain tulleet "paremmat" pikaruokapaikat. Itse en ole niitä pahemmin testannut. Oltuamme koko päivän syömättä, oli annos hieman pienehkö, mutta muuten ihan kelpo. Kyytipoikana otimme talon omaa bitteriä, joka oli aika perus bitter.

 



Kanahampurilainen maistui ihan hyvälle.

Panimon laitteet olivat näkyvillä ja ilmeisesti ihan paikan päälläkin tehtiin jonkun verran oluita. Osa taas tuli suoraan pulloissa.

 

 Kun lopettelimme syöntiä alkoi taloon tulvia väkeä katsomaan jotain urheilua. Isolle screenille heijastettiin joku ottelu ja väki hurrasi ja valitti vuorotellen. Katsoimme paremmaksi siirtyä ulos, vaikka olikin hieman viileä ilta. Otimme vielä yhdet oluet (kuvassa vehnä) ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Kävimme täällä myös seuraavana päivänä testaamassa pari pullo-olutta. Mikään ei aiheuttanut suuria ahaa-elämyksiä, mutta pääasia että jotain muutakin on tarjolla kuin Kronebergiä, paikallista Koffia.

 

Maison du Vin

 

 Pakkohan meidän oli tässä kaupungissa kuitenkin poiketa "viinin kotiin", Maison du Viniin.

Hinnat eivät moukkia pelottaneet, joten kovin korkealta ei voisi pudota. Viinilasin hinnat alkoivat 2,50e:sta.

 

Puitteet ainakin oli prameat.

 

Ihan heti ei uskallettu maistaa täysin punaista, vaan kokeiltiin itselle ihan  vieraalla nimellä olevaa clairetia, joka on ilmeisesti roseen ja punaviinin väliltä, lähellä  jo punaviiniä. J oli sitä mieltä että tämä on jo tarpeeksi punaista, tehtävä suoritettu (tuttu viinimestari käski meidän maistaa täällä punaviiniä), mutta minä päätin että se punainenkin pitää maistaa.

 

 

 Tarjoilijat olivat ilmeisesti viinimestari-opiskelijoita ja pyysin suosittelemaan jotain punaista ihmisille jotka eivät tykkää punaviinistä ja jotka kuitenkin tykkäävät tynnyrikypsytetyistä tummista oluista. Jotakin sitten saimme eteemme ja olihan se ihan hyvää ollakseen punaviiniä. Mutta ihan hyvin pärjätään kyllä oppimatta näiden päälle, ei voi mitään, ollaan viinimoukkia. Sitä paitsi olusiin tottuneelle nämä ovat kaikki aika vahvoja.

 

Päätimme punaviinikokeilun tähän. Ja siis nämäkin lasit joimme puoliksi. Mutta tehtävä suoritettu!

 

L´Amirale Biere

 



Vaikka olutkulttuuri oli tässä osassa Ranskaa aika olematonta, löytyi kaupungista kuitenkin olutkauppa, jossa oli ihan mielenkiintoinen olutvalikoima. Hyllystä löytyi muuten myös Sori Brewingin oluita.  Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin vain katselamaan emmekä ostaneet mitään, koska tiesimme käyvämme Belgiassa vielä jossain isossa olutkaupassa, ja menevämme sinne autolla. Tämä kauppa oli kuitenkin jonkun matkaa hotelliltamme.

 

Pub Saint Aubin

 

Tästä pubista vain sen verran, että sijaitsi riemunkaaren aukiolla, ja tilaamiamme oluita ei koskaan meille tuotu. Päätimme poistua.

 

The Grizzly Pub

 

Poistuttuamme ylläolevasta ilman juomia menimme samalla aukiolla olevaan Grizzly Pubiin, jossa tuli taas perinteisen ranskalainen iloinen vastaanotto. Valikoima ei ollut "mullistava", mutta jotain itselle uutta löytyi kyllä ja paikka oli muuten mukava henkilökuntaa myöten, joten varmaan olisi tullut "kantapaikka", jos olisimme viipyneet kaupungissa kauemman.

 

 

Jaqen Craft Beer

 

 

Tämä on pakko mainita, vaikka harmiksemme Jaqen oli molemmat päivät kiinni kun olimme kaupungissa! Emme huomanneet ennen kuin perillä, ja olimme innokkkaasti jo lähdössä paikan päälle, kun tarkistin aukioloaikoja. Mutta paikkaa on kehuttu sen verran netissä, että halusin sen vinkata tänne. Siellä on sekä kauppa että baari.

 

Broue Pub bio et Quebeois au Noveau

 

Ja vielä toinen käsityöläisolutbaari joka oli suljettu su-ma, kun olimme kaupungissa. Nyt oli vähän huono tuuri näiden kanssa. Mutta kaupunki oli mukava. Mitä nyt hotellimme oli kamala. Eihän sitä tiedä vaikka  poiketaan kaupunkiin toistekin vielä.

 

Bordeaux, matkan kaukaisin piste

Jostain syystä olin aina halunnut käydä Bordeauxissa, ja se oli nyt ilman muuta listalla. Kaupunki on oikeastaan valtavan iso, ja kahdessa päivässä saa vain pintaraapaisun. Hotellimme sijaitsi taas hieman edullisemmalla alueella ja katukuvassa näkyi jonkin verran kodittomia. Nämä eivät kuitenkaan mitenkään häirinneet ohikulkijoita, ainoa oli tietty sääli mikä tuli näitä kohtaan.
Ensimmäisenä iltana emme ehtineet paljon muuta kuin katsella vähän lähiseutuja ja käydä syömässä. Kävelimme pitkää kävelykatua, jossa alkoi jo 20 aikaan olla hyvin hiljaista. Paikalliset ripustelivat pyykkiä ja istuivat läppärin kanssa kesäilllassa parvekkeillaan. Keskustan isoimmalla kävelykadulla siis oikeasti oli asuntoja, eikä pelkkää toimitilaa kuten monissa isoissa kaupungeissa.

Seuraavana päivänä lähdimme ajoissa liikkeelle ja etsimään amfiteatterin rauniota. Vähän turhaksi osoittautui etsiminen, sillä nämä olivat kyllä todella pienet!

No näimmepä matkalla oopperatalon ja muita hienoja rakennuksia.

Tämän jälkeen suuntasimme Euroopan leveintä esplanadia katsomaan. Alue oli osittain suljettu jonkun urheilutapahtuman takia.

Meidän silmissä alue muistutti enemmän puistoa kuin esplanadia. Päässä oli komea patsasrykelmä.

Tämän jälkeen oli luvassa haaste, sillä olimme luvanneet Bordeauxissa ollessamme maistaa punaviiniä. Me emme pidä punaviinistä (valkoisen kanssakin olemme vähän pihalla, mutta sentään joskus juomme). Menimme siis Maison du Vin -viinikoulun ravintolaan. Varovasti otimme lasit roseeta, jota olimme aikanaan Portgalissa "oppineet" juomaan, mutta näissäkin valitsemme aivan eri tavalla kuin oluissa ja tilaamme aina sen halvimman!
Roseet juotuamme päätimme tilata vihdoin punaviiniä. Lopulta otimme toisen lasin punaviinin ja roseen välimuotoa ja toisen oikeaa punaviiniä, jota tarjoilija suositteli, kun kerroimme pitävämme voimakkaista ja hyvin tummista, jopa tynnyrikypsytetyistä oluista. Se roseen ja punaviinin välimuoto meni ihan hyvin. Oikean punaviinin kohdalla totesimme että juohan tätä, mutta mielummin jotain muuta. Emme siis vieläkään aio laajentaa "hifistelyä" oluista viineihin. Mikä on ihan hyvä, sillä joskus tuo oluhifistely nolottaa, niin viinin suhteen ihan kiva ollakin tyyliä: "jotain valkoista ja kuivahkoa". ;)

Viinitalon jälkeen kävelimme katsomaan parlamenttitaloa ja St. Pierren siltaa. Tämän jälkeen aloimme etsiä ruokaa. Olimme epänormaalin aikaisessa, sillä olimme lähteneet liikkeelle niin aikaisin. Yleensä syömme matkoilla myöhään, minkä suhteen ei ole ongelmia ruokapaikan löytymisessä. Nyt kun etsimme ruokaa klo 18 tai jopa ennen, niin tehhtävä olikin mahdoton. Ruokaa ei Ranskassa tahdo saada ennen klo 19. Vain kuuluisien aukioiden kalliit paikat olivat auki. Lopulta etsimme niin kauan, että päädyimme paikalliseen noutopizzeriaan, jolla kuitenkin oli istumapaikkoja. Itse asiassa saimme loistavat pizzat! J söi "Alsacen tyylin", jossa oli pekonia, sipulia ja ranskankermaa, ja minä "intialaisen" pizzan, jossa oli kanaa, perunaa ja currykatiketta. Herkkua olivat, vaikka olimme epäluuloisia.

 "Intialainen" pizza

"Alsacen tyyliin" pizza

Bordeaux oli nyt nähty, ja aamulla piti kääntää auton nokka pohjoista kohti. Enää emme ajaisi kauemmas kotoa, vaan takaisin päin.