Tallinnan olutaiheiset vinkit (päivitystä liittyen syyskuu 2023 Baltian reissuun)

 Jatkan taas tällä tavalla ja kirjoitan olutharrastajia kiinnostavat vinkit erikseen. Päätin liittää tähän myös kahden edellisen reissun kuvia, jotta löytyvät näppärästi samasta jos joku etsii vinkkejä.

NanoPruul

Olimme suunnitelleet vierailevamme Lehen panimolla, mutta se olikin lauantaisin suljettu. Kun nyt oli ehditty panimovierailusta puhua, niin ei muuta kuin etsimään että mitäs tässä olisi lähellä. NanoPruul löytyi ihan Viron pienpanimolistan kautta, vaikka listalla ihan kaikki ei ollutkaan ajantasalla. Otin yhteyttä panimolle ja kysyin onko heillä mahdollista poiketa. Lauantaille oli jo valmiiksi joku toinen vierailu, joten sovimme mukavasti siihen perään. Hetken piti ihmetellä olemmeko oikeassa paikassa, kun näytti että tulimme jonkun autokorjaamon pihaan. Mutta kyllä siellä sitten panimon kyltti näkyi ja yrittäjä tulikin pihaan vastaan.

Yrittäjä kertoi panimon olevan todella pieni virolaisella mittapuulla ja hämmästyi kovasti kun kerroimme kuinka Suomessa on aika paljon pieniä "autotallipanimoita" vuokrattavissa hallitiloissa. Virossa kuulemma näin pienet ovat todella harvinaisia. Tämä oli taas meille uutta tietoa. 

Vaikka kyseessä oli periaatteessa yhden miehen yksikseen pyörittämä tallipanimo, oli oluita jo aika iso valikoima. Pääsimme maistelemaan tuotoksia, ja kun kerrankin oli ystävät mukana, oli helppoa maistaa useampaa laatua, kun pulloille oli jakajia. :)
Panimo aloitti 2014 lokakuussa kiertolaispanimona ja ensimmäinen olut tuli myyntiin juuri ennen vuodenvaihdetta 2014/2015.

Vuotta myöhemmin tehtiin ensimmäiset oluet omissa tiloissa.
Toiminta lähti pyörimään pienillä keittokoilla ja pääasiassa paikallisille ravintoloille ja kaupoille oluita myyden. Myös omilla etiketeillä. Muistaakseni omistaja kertoi että parhaiten oluita on mennyt Rimiin.
Korona-aika oli hankalaa kuten muillekin, mutta Virossa kun etämyynti on sallittua, se auttoi tilannetta jonkin verran. Tosin olutta tehtiin suosiolla vähemmän. 

Kesäkuussa 2022 sitten iski jokaisen yrittäjän painajainen. Tulipalo..Vuokrahallien pihassa ollut pakettiauto syttyi räjähdyksenomaisesti tuleen ja tuli levisi panimon tiloihin, tuhoten lähes kaiken. Näky oli kamala. Kuvia tästä löytyy panimon Facebooki-sivuilta, mutten lähde niitä kopioimaan kun en tullut kysyneeksi lupaa. Näimme myös videota tilanteesta. Siinä kohtaa oli joutunut tarkkaan miettimään vieläkö jatketaan. Koko kesä, paras sesonkiaika oli menetetty. Marraskuussa 2022 kuitenkin tuotanto käynnistyi uudelleen. Paljon jälkeen tehtiin olut nimeltä Fööniks. Osalle voi kuulostaa tutulta. Pyynkin ollessa vielä pieni panimo siellä sattui tulipalo (pieni tähän verrattuna) ja sen jälkeen tuli olut nimeltä Feenix. Fööniks-olutta ei nyt ollut, mutta pääsimme maistamaan tynnyrikypsytettyä olutta jota oli palon jälkeen onnistuttu pelastamaan muutama laatikko. Kaikki muut oluet olivat pilalla.
Oli mukavaa päästä tutustumaan tähän pikkuiseen panimoon ja sen mukavaan omistajaan. Juttelu sujui englanniksi, 

Koht (Moonshine Bar)

Ehdoton must Tallinnan reissuilla on aina Koht. Monta hyvää olutravintolaa on kadonnut, surullisimpana koronan jalkoihin jäänyt Pörgu. Oli loistava valikoima, hinta-laatusuhde ja ystävällinen henkilökunta. Onneksi yksi näistä klassikoista en pysynyt ja se on Koht. Ollaan yleensä kolme yötä Tallinnassa kun mennään ja joka päivä pitää poiketa Kohtiin.

Välillä nurkassa olevassa takassa on tuli. Mutta välillä ikävä kyllä sen äärellä käy väki tupakalla. Ainoa  miinus tässä paikassa.

 Yksi iso plussa älyluurin ja Untappd:n käyttäjälle on täydellinen olutlista sovelluksessa. Tälläkin hetkellä kun tätä kirjoitan, listalla on lähes 900 pullo-/tölkkiolutta ja 14 hanaa! Ja koskaan meille ei ole käynyt niin ettei tilaamaamme tuotetta löytyisi. Tarjoilija (etenkin vanhempi rouva, ilmeisesti omistaja) saattaa hetken juoksennella ympäriinsä kun varastoja on monta, mutta aina olut löytyy. Pahoittelin kerran kun tilasin jo kolmannen sellaisen mitä hän joutui kauan etsimään. Hän vakuutti ettei haittaa mitään, kyllä hän etsii! Ja joka tuotteelle on myös kerrottu paikkansapitävä hinta, erikseen mukaan ostettuna ja erikseen paikan päällä juotuna.  Nykyään mukaan saa ostaa vain klo 22 suljettuja pulloja. Sen jälkeen pullot on avattava. (Tämä siis koskee kaikkia baareja, mutta on silti paljon vapaampaa kuin Suomessa, eikö vain.) Baarin yhteydessä on myös kauppa, mutta se on ahdas ja koko ajan pelkään tiputtavani jotain.

Brewklyn

Kun olimme viime keväänä Tallinn Craft Beer -festeillä, amerikkalainen pariskunta jakoi mainoksia pian aukeavasta ravintolastaan. Paikan nimi on pariskunnan kotiseutuun vihjaten Brewklyn ja se sijaitsee jonkin verran sivussa. Oluissa näkyy paljon (tai ainakin syyskuussa 23) jenkkipanimot. Meidän makuumme valikoima oli tuolloin turhan ipa-voittoinen, mutta näyttäisi vaihteluakin olevan sosiaalisen median perusteella. En tiedä olisiko heillä myös taipumusta siihen "tummia vain talvella" -tyyliin mitä jossain paikoissa huomaa. Vahvojen ja tummien ystävinä itselle kyllä maistuvat ympäri vuoden. Ehkä ei nyt kesähelteellä keskellä päivää, mutta muuten silloinkin. ;) Löysimme joitain soureja kyllä.

Eritysimaininnan ansaitsee ystävällinen omistajapariskunta. Melkein nolotti poistua yksien jälkeen, mutta ehkä tuollaan uudelleen joku päivä. Ainoa että jos on tyyliin viettämässä iltaa kaupungilla, niin sen verran sivussa on että Boltilla tultiin. Ei tuo toki kallista kyytiä Tallinnassa ole. Jos on paljon aikaa ja hyvä ilma, kävelyretkeen voi yhdistää myös Põhjalan visiitin. Samalla puolella kaupunkia kun ollaan.

Põhjalan panimo

Jos ollaan rehellisiä, niin täällä ei poikettukaan tällä visiitillä, mutta koska tämä on lähellä Brewklyniä ja huomasin etten ole ennen kirjoittanut, niin laitetaan nyt maininta tänne. Lisään pari muutakin eri reissuilla käytyä, koska tuskin sillä lukijalle on merkitystä koska kävimme.

Põhjala lienee Viron ellei koko Baltian tunnetuin käsityöläispanimo. Sen tuotteita löytyy jo ympäri Eurooppaa. Ja kyllähän kieltämättä esim tummat ja vahvat kuten monet Cellar series -sarjan oluet ovat aika huikeita. Usein itse tulee juurikin päädyttyä näihin tummiin tämän(kin) panimon kohdalla. Miedoimmissakaan ei varmasti vikaa ole, mutta eivät ne yhtä huikeina omaan suuhun osu. Kuuluisia makuasioita taas nämäkin.

Panimon ensimmäinen olut Öö (eli yö) baltic porter tehtiin 2013 vielä kiertolaisena, mutta jo 2014 panimo hommasi omat laitteet. Ja vuonna 2018 avattiin Noblesserin alueelle uusi ja uljas panimo, joka onkin viimeisen päälle tip top.  Panimon yhteydessä oleva taproom on jo oikeastaan enemmän kuin "vain" hanahuone, sillä sen ravintolapuoli ruokineen tuntuu jo olevan monien muidenkin kuin oluenystävien suosiossa. 

Itse emme ole täällä syöneet kuin pientä suolapalaa, mutta kuulleet paljon kehuja ruoista sekä sunnuntain "koko päivän aamiaisesta" jolloin aamusta iltaan on tarjolla on munakkaita, bageleita, donitseja, amerikkalaista aamiaista ja ties mitä aamiaisherkuksi luokiteltavaa. Myös panimokierroksia voi paikkaan varata. Ennen kuin poistut, kannattaa kurkata alakerrassa sisäänkäynnistä vasemmalle (ulkoa tullessa) hieman piiloon jäävä olutkauppa ja napata mukaan tuliaisia.

Juniperium

Kuva ei ole syyskuun reissulta, vaan joulukuulta 2022.

Nyt ei oikeastaan liikuta olutasioissa, mutta tällainen syrjähyppy vaikka jo siksi, että Suomessa aika moni olutharrastaja tykkää myös ginistä ja tekeehän moni panimo giniä. 

Tunnustan etten itse ole näihin innostunut, mutta koska J tykkää ginistä, kuuluu nykyään vierailu Juniperiumiin joka reissun ohjelmaan. Käsittääkseni toiminta tislaamolla on alkanut 2019 ja palkintoja gineille on ropissut roppakaupalla. 

Valikoimissa on monin eri tavoin maustettuja ginejä ja ravintolan drinkkilistalla on paljon erilaisia versiota drinkkien muodossa. Ei tarvitse tyytyä pelkkään gt:n juontiin. 

Näin olutihmiselle paikalla oli viimeksi ainakin 2 omaa olutta. Ei paljon muita vaihtoehtoja (ennen koronaa näyttää olleen enemmän). Itse olen päätynyt täällä usein viinilasilliseen.

Vaat Brewery & Taproom

Vaat Brewery taitaa olla uusimpia alueen panimoita ja taproomeja. Itse poikkesimme sinne ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 ja vielä kaikki puulevytkinkin tuoksuivat tuoreelta. Edes panimon sivuilta tietoa ei löydy ja varsinaisen panimon sivuillakin kerrotaan että panimoa rakennetaan parhaillaan.

Sisustus on hyvin simppeliä ja toisaalta jossain vaiheessa aika suosittua tyyliä vaneriseinineen. Tila on aika pieni, mutta kesäaikaan toki uloskin pääsee. Meillä meni ekalla käynnillä hetki löytää perille, kun osoite netissä oli vähän summittainen silloin. Mutta kyllä se sieltä löytyy kun kävelee sitkeästi pitkän rakennuksen vanhankaupungin puoleiseen päähän ja kohti ovea jossa tervehtii tuttu käsi-logo.
Ainakin viime visiitillä tarjolla oli myös erilaisia liha- ja kasvispasteijoita, vähän kuin espanjalaisia empanadoja. Hinta niille oli varsin edullinen, nappasimme yöpalaksi muutaman 4 hengen seurueellemme.

Ikkunan läpi näkyy varsinainen panimotila, jossa omat oluet tehdään. Pääasiassa oluet ovat suht perinteisiä ja kevyehköjä vaaleita vehnästä pale aleen.  Mukana kuitenkin Jailhouse Brew imperial stout joka sattuneesta syystä meille se tutuin. Viime visiitillä yllätykseksemme valikoimaan oli tullut iso rivi myös muiden panimoiden oluita ja vielä varsin kohtuullisin hinnoin. Ainakin näin suomalaisen olutharrastajan silmin.

Purtse Tap Room

Juniperiumin vieressä, matkalla kohti Vaatia löytyy myös Purtse-panimon taproom. Panimo itsessään ei ole Tallinnassa, vaan Tallinnasta 140 km itään. Panimo on perustettu 2016 Purtsen kylään.

Täälläkin sisutus on suosittuun tapaan paljon kierrätysjuttuja, kattolamppuina sinkkiämpärit ja seinillä esim vanhoja puhelimia vessaa myöten. 

Paikka jotenkin viehättää tyylillään ja sijainti on sopiva Telliskivessä käydessä. Purtsenkin oluet ovat pääasiassa kevyempiä ja "helpompia" kuin yleensä oma makumme, mutta mijöön takia täällä on tullut nykyään poikettua.

Ja pullovalikoimasta saattaa toki löytyä tummempaakin, kun sattuikin taas meidän kuvissamme olemaan. ;) Pieni miinus siitä että talvella tila voi olla aika viileä. Ei kannata ainakaan jäädä oven viereiseen pöytään, jos muitakin on vapaana. Tämäkään paikka ei kyllä ole koolla pilattu.

Põhja Konn

Põhjala avasi muutaman vuoden tauon jälkeen Telliskiveenkin oman baarin. Põhja Konn sijaitsee samoissa tiloissa kuin alkuperäinen Pudel baar joka lopetti muistaakseni koronan aikaan.

Paikasta oli tehty toki ihan eri näköinen ja ehkä omaan makuun liian "kahvilamainen" vai miten sitä kuvailisi. Mutta varmaan ollaan turhankin vaativia asiakkaita. Monelle varmaan tämä käy hyvin. Juomalista oli hyvin suppea, eikä ainakaan meidän käynnillämme ollut panimon omia herkkujakaan häävisti saatavilla. Jos niitä haluaa maistella, niin kannattaa ennemmin hurauttaa Boltilla taproomille. Tai kävellä vaikka rantatietä jos olet liikkeellä kesäaikaan. Bolt-kyydit ovat meillä kyllä etenkin huonolla säällä ahkerasti käytössä Tallinnassa. Parhaimmillaan kyyti saattaa maksaa 3e luokkaa paikasta toiseen.

Pudel Baar

Pudel Baar on myös tehnyt paluun. Se sijaitsee nykyään lähempänä vanhan kaupungin ja Balti Jaaman päätä Telliskivessä. Vanhaa logoa lukuunottamatta emme oikein tunnistaneet paikka siksi jonka aukeaminen aikoinaan oli Tallinnassa Tapaus isolla T:llä. Siellä kun oli aika valikoima käsityöläisoluita alkuaikoina, kaupungin paras valikoima varmaankin

Nyt lista oli suppeahko. Oli jopa päinvastaista valinnanvaikeutta kuin alkuperäisessä paikassa. Yhtenä myyntivalttina täällä kuitenkin monille on  real ale -hana ja aivan oluthanoista  poiketen prosecco-hana. Viinin laadusta en osaa sanoa, koska viinin suhteen olemme aika moukkia. Joskin proseccot saatavat esim. juhannuksena päätyäkin kassiin, mutta aika summassa vaikkapa hienon etiketin perusteella valiten... 

Sip

Sip on olut- ja viinikauppa Telliskivessä. Se ei ehkä valikoimaltaan pärjää Koht-baarin kaupalle, mutta siellä on mukavampi asioida jos kyseessä on tuliaisten osto kotimatkalle. Kohtin kaupassa mahtuu sisään ehkä max 4 henkeä, ja koko ajan saa varoa ettei osu pulloihn hyllyllä. Siitä on oikeastaan tullut ainoa paikka missä me haemme kotiinviemisiä mahdollisten panimovisiittien lisäksi.

Viinivalikoimaa en osaa kommentoida, mutta oluita on aika hyvä kattaus. Aina täältä jotain lähtee mukaankin. Muutaman kuukauden suljettua ollut Uba ja Humal on taas auennut uudellee, mutta ainakin ennen sulkeutumistaaan se oli aika kallis olutkauppana. Nyt sen uudelleen auettua emme ole vielä poikenneet.

Paikan yhteydessä on myös baarimainen vuokrattava tila, mutta siellä emme ole käyneet itse. Siellä voi osallistua olutkoulutuksiin tai varata tilat itselleen. Ruoan saa kuulemma tuoda itse.

Humalakoda

Ensivisiittimme Humalakodaan aikoinaan (ennen koronaa) oli aika karu. Meitä ei huomioitu mitenkään ja lopulta lähdimme pois. Nyt koronan jälkeen Tallinnassa on alkanut olla haastavaa saada ravintolasta pöytää, joten päädyimme tänneedellisellä reissulla vatsan kurniessa. Tällä kertaa palvelu oli parantunut huomattavasti.

Me ollaan hurahdettu näihin "juustopalloihin" ja niinpä niitä tulee aina tilattua jos listalla on. Harmiksemme yhtä tulisesti maustettuja kuin vuosia sitten ensimmäisillä Tallinnan reissuilla söimme saa enää harvoin. Näissä oli kuitenkin vähän potkua.

Sen jälkeen söimme Kieviläistä kanaa risoton kanssa ja se vasta hyvää olikin. Harmiksemme se ei ollut listalla viime visiitillämme. Ehkäpä se vielä palaa?

Ja koska kyseessä on panimoravintola, saatavilla on panimon omia oluita tiskin leveydeltä. Yritimme tilata desin tai edes kahden maistiaisia, mutta tarjoiljat vaikuttivat hölmistyneiltä ja ihmettelivät pyyntöämme. Päädyimme ottamaan pari erilaista normaalikokoista valikoimista. Olutvalikoima on aika paljon Saksaan päin kallellaan. Ruoka oli ehkä lähempänä omaa makuamme  kuin oluet, mutta kyllä ne ihan hyvin ruokajuomina menivät.

Mikkeler Tallinn Old Town 

Helsingissä Mikkelerin tie jäi lyhyeksi, saa nähdä miten käy Tallinnassa. Vanhan kaupungin baari on paljon viihtyisämpi kuin Viru-kesksuksen alakerrassa oleva pystybaarityylinen aikaisemmin avattu, mutta viihtyisyydestäkö johtuu että hinnatkin olivat kovemmat. Aikankin silloin kun itse poikkesimme. Hanatuotteiden hinnat olivat vielä ihan kohtuulliset, mutta pullo-oluita vilkaistuamme visiitti jäi hieman lyhyeksi. Ehkä tehdään joku päivä kuitenkin uusi visiitti.

BrewDog

Toinen Suomesta kadonnut on BrewDog, vaikka parhaimmillaan sillä olikin kolmessa kaupungissa ravintola Suomessa. Tallinnassa se näyttää pärjäävän. Ravintola muutti Tap Tapin lopetettua siltä vapautuneisiin tiloihin.

Paikka siis näytti suht tutulta, vaikka baaritiski olikin eri paikassa, mutta hienot kiviseinät olivat onneksi näkyvillä. Koska syyskuu oli ihmeen lämmin, siirryimme kuitenkin kivalle terassille. Taisimme juoda gosea, joka oli ehkä jonkun muun panimon tuotoksia.

Yksi syy paikan valintaan oli huikopalan tarve, ja BrewDog oli sopivasti PoCo-museosta poistuessamme siinä vieressä. Söimme paikan oman mac´n cheese-annoksen oluen kanssa. Muuten ihan hyvä, mutta maustetta oli vähän turhan kevyellä kädellä. Ihan klassinen mustapippuri olisi piristänyt. Ystävämme söivät jonkinlaisen tapaslautasen tyylisen, mutta näköjään en ottanut siitä kuvaa.

Syksyn autoreissu Baltiassa osa 1: Tallinna

 Ulkomailla vai ei 

Syksyllä 2023 päätimme säästää rahaa ensi talven "ulkomaanmatkaa" varten ja käydä lomalla Baltiassa. Hassua, mutta Viroa ei tahdo aina mieltää "ulkomaaksi" samoin kuin kauempana olevia kohteita. Mutta niinpä tässä vihdoin vähän juttua syyslomasta. Oli muuten ensimmäinen syysloma sitten koronan jälkeen kun poistuttiin Suomesta.

Alunperin oli tarkoitus ajaa heti johonkin kauemmas, mutta kun ystävämme liittyivät seuraan ensimmäiseksi viikonlopuksi, jäimmekin Tallinnaan jotta heidän oli helppoa palata sunnuntaina kotiin.

Tallinna syksyllä 2023

Myönnetään, tämä kuva on toukokuun reissulta, mutta sopi paremmin aloituskuvaksi kuin hotellihuone. Ehkä kaikki eivät olisi huomanneet ellen olisi tunnustanut kuvan ajankohtaa. ;) Kevään reissulla kävimme pitkästä aikaa ylhäällä näköalapaikoilla. Myönnettäköön että etsimme olutkauppaa jossa piti olla hyvä valikoima, mutta se oli avattu juuri ennen koronaa ja tainnut ajoitus mennä pieleen, koska paikka oli enemmän taidepaja, jonka yhteydessä jotain pientä purtavaa ja osa porukasta opetteli oluentekoa. Emme aio uudelleen poiketa. Itse asiassa meinasin linkata "varoituksena" tähän, mutta paikka on näköjään pysyvästi suljettu. En ihmettele. Tosin tuokin paikka oli auennut koronan aikaan, eli ei häävi ajoitus.

Citybox Hotel Tallinn

Majapaikaksi valitsimme Citybox -hotellin jossa yövyimme myös keväällä. Tähän päädyimme alunperin siksi, että kun halusimme tinkiä majoituskuluissa, halusimme kuitenkin uudempaan hotelliin. Ennen korona-vuosia olimme aina pienissä perhehotellin tyylisissä  vanhan kaupungin muurien sisällä tai läheisyydessä. Ensimääinen koronan jälkeinen reissu muutti ajatukset. Menimme Hotelli Berniin (no ei ehkä ihan perhehotelli sentään) joka oli ollut vuosia sitten todella hieno hintaansa nähden ja hyvä aamiainen, huoneessa aamutossut ja kylpytakit. Nyt huoneessa oli likainen kokolattiamatto, todella vahva homeen haju ja jopa hanasta tullut vesi haisi homeelle!! Suurin järkytys oli kun aamupalalla myös tee maistui homeelle (ja kahvi oudolle, ehkä samasta syystä, mutta kahvin maku hämäsi enemmän.) Tämän jälkeen uusi hotelli kuulosti houkuttelevalta ajatukselta.

Citybox oli viimeisen päälle uusi, kaikki pinnat uusia, puhtaita ja siistejä. Tunnelmallisuus mitä vanhoissa hotelleissa oli puuttui, mutta niin puuttui myös homeen haju ja tunkkaiset kokolattiamatot. Otin silti kotoa pieneen tilaan menevät halpisaamutossut mukaan.
Miinuspuolena sanottakoon että hotelissa ei ole aamiaista. Alakerran kahvilasta olisi saanut ostaa puuroa (ei työpäiväaamupalaa lomalla kiitos!) tai erilaisia munakkaita. Valitettavasti vatsani ei ole oikein munakkaiden ystävä, joten varauduimme ottamalla aamupalatarpeet mukaan. Hotellissa on yhteiskeittiö, jota ensin vierastimme (huonoja kokemuksia 90-luvulta), mutta se toimi hyvin. J sai oven pielestä automaatista kahvia edullisesti, minulla oli teepusseja mukana ja jääkaappiin sai laittaa huoneen numerolla ja päivämäärällä varustettuna eväitään. Tungosta ei ollut ainakaan 9-10 välillä käydessä.
Toinen miinus huononiskaisilta liian korkeista tyynyistä, mutta nä on taas näitä makuasioita. 

Lisäplussaa siitä että kun tällä kertaa tulimme auton kanssa, oli ihan hotellin vieressä Porto Franco parking SB1 parkkitalo, jossa kahden vuorokauden parkki maksoi jotain 10-15e väliltä. Jostain syystä hotellin sivuilla neuvottiin hotellin takana olevaan parkkipaikkaan, joka ainakin näytti olevan ulkona. Tuo hotellin susitus olisi ollut aavistuksen halvempi, mutta pari euroa lisää siitä että auto on 10m hotellin ovesta olevassa parkkitalossa maksamme mielelämme.

Poco Pop Art museum

Koska Tallinnassa tulee käytyä vähintään kerran vuodessa, yleensä yritetään etsiä aina joku museo jossa ei olla vielä aiemmin käyty.

Tällä kertaa se oli helppoa, sillä edellisen käyntimme jälkeen oli auennut uusi pop-taiteen museo Poco. 

Museo on entisen Brewdogin tiloissa (Bredog on nyt entisen Taptapin tiloissa). Ei siis suuren suuri, mutta siihen oli lisätty myös ravintolatilan yläpuolelta tilaa. Oikeastaan ihan sopivan kokoinen paikka. Tauluja oli aika paljon (jokunen muukin teos) ja joitakin istuskelupaikkoja jos halusi jäädä mietiskelemään teosten eteen.

Töitä oli paljon viime vuosina puhuttaneelta Banksylta, Warholilta, Koonsilta, Lichtensteinilta ja vähän vieraammilta nimiltä myös. Valaistus oli monissa huoneissa vain tauluille, jolloin taulut erottuivat pimeydestä.

Ihan mielenkiintoinen museo, ainakin jos tykkää pop-taiteesta kuten me tykkäämme. En ole varma vaihtuvatko teokset, mutta luultavasti ainakin jossain vaiheessa jotain vaihtuvuutta tulee, jotta samat turistit saati kaupunkilaiset tulisivat uudelleenkin. Pääsylippu oli 18€ (syyskuu 2023)  ja  lapset, seniorit, opiskelijat ja opettajat saivat alennusta. Kannattaa poiketa!

Restoran Da Rocco

Museon jälkeen poikkesimme panimovierailulle ja tislaamoon sekä olutravintolaan, mutta hetken mietittyäni laitan taas nämä olut-aiheiset omaan postaukseen kuten ennenkin.

Hypätään siis illallispöytään.

Jo kolmannen kerran peräkkäin epäonnistuimme saamaan pöytää vanhasta suosikistamme Controventosta. Siskoni vinkkasi että Controventon perustajan uusi ravintola Da Rocco oli myös oikein hyvä. Sinne saimme pöydän. Päädyimme tilaamaan molemmille pariskunnille jaettavaksi  Vitello tonnato, johon Italiassa asunut siskoni meidät tutustutti. En usko että ilman häntä olisin tullut tilanneeksi kylmää vasikanleikkelettä tonnikalalla maustetun majoneesin kanssa. Mutta nykyään tilaamme sitä aina jos listalla löytyy.

Pääruokana molemmat miehet ottivat lasagnea joka tuntui hyvin maistuvan molemmille.

Ja me naispuoliset päädyimme keskiyönpastaan eli Spaghetti aglio, olio e peperonico. Oliiviöljyä, chiliä ja valkosipulia. Jostain syystä tästä on tullut itselläni yksi ykkösherkkuja. Kotona siitä ei saa koskaan yhtä hyvää. Veikkaan että öljyä tulee pihisteltyä, eikä se öljy ole yhtä laadukasta. Kuvassa näyttää että chilit ja valkosipulit olisi unohdettu, mutta ne olivat valuneet pohjalle. Ei sillä, olisi niitä voinut enemmänkin olla. Harvoin noita liikaa on. Parmesaanit puuttuu vielä kuvassa.

Jälkiruoissa sukupuolijako jatkui. Me naiset syötiin Pannacottaa. Miesten Tiramisu jäi näköjään kuvaamatta. Hyviä olivat nämäkin. Annokset eivät olleet kovin isoja, mutta ihan sopivia sillä olimme käyneet myös välipalalla ja illan ohjelmassa oli esitellä kaupungin olutravintoloita ystäville.

Linna Hall 

Toisena päivänä oli ajatus poiketa mystiseen kauan hylättynä olleeseen Linna Halliin. Paikka on aikoinaan rakennettu Moskovan olympialaisten aikaan. Siellä on järjestetty valtavia konsertteja (hallin koko ei näy päälle päin) ja esim Viron Idols-kisoja, mutta se on ollut hylättynä nyt jo kymmenkunta vuotta. Tuolla viikolla se oli auki yleisölle ensimmäisen kerran vuosikausiin. Sisällä oli taidenäyttely, mutta suurinta osaa taisi kiinnostaa enemmän itse rakennus. Rakennusta aiotaan kunnostaa, ehkä se vielä palaa loistoonsa!

    

Kun lähestyimme lipunmyyntiä, alkoi näyttää ettei visiitistä tule mitään. Jono jatkui ja jatkui ja siihen tuntui tulevan koko ajan lisää ihmisiä. Mystisen rakennuksen sisus kiinosti varmasti sekä turisteja että paikallisia. Olihan osa ehkä ollut aika nuoria kun paikka viimeksi on ollut avoinna yleisölle.

Hylätyt rakennukset ovat kiehtoneet aina, mutta ehkä ei näin paljon kuitenaan. Päätimme jatkaa matkaa, jotta ehdimme nähdä muutakin. 

Glehn Castle

Kaverit lähtivät kotimatkalle ja me hyppäsimme autoon ja kohti Tallinnan rajoilla olevaa Glehnin linnaa. Eniten meitä siellä kiinnosti "palmutalo" ja patsaat.  Kun luin jostain että palmutalossa on jotain Gaudimaista, niin pitihän se päästä katsomaan paikan päälle. En osaa sanoa pääseekö tänne julkisilla,  mutta autolla matka ei ole pitkä. En usko että Boltkaan paljoa maksaisi.

Olihan tuo hieno rakennelma. Ilmeisesti toiminut kasvihuoneena aikoinaan valmistuttuaan 1900- luvun alussa. Kun saavut linnan luo, on tämä rakennus hieman "piilossa" (näin kuulin jonkun sanovan, itse kyllä huomasin sen heti) vasemmalla heti kun kun tulet pihaan linnan jäädessä oikealle puolelle.

Kieltämättä jotain yhtäläisyyttä Gaudin varhaisimpiin rakennelmiin näissä oli.  Kuvien perusteella odotin paikkaa hieman isommaksi, mutta oli aika nopeasti kierretty. Itse linna oli suljettu, mutta se ei meitä oikeastaan kovin paljon kiinnostanutkaan. Näin jälkikäteen jotain kuvia sen sisältä eikä ole ehkä kovin alkuperäistä kunnioittaen entistetty vaan remontoitu enemmänkin juhlakäyttöön tai kokouksille ym. Sivuilla mainostetaan hääpakettaja esim. 50 vieraalle.
Puistossa oli paljon ulkoilijoita. Jos on paljon aikaa, seillä voi toki viettää aikaansa enemmänkin, polkuja lähti moneen suuntaan.

Kun kävelee palmutalon ja linnan välistä eteenpäin polkua, paljastuu korkeiden puiden välistä pian valtava mieshahmo. Sem korkeutta en tiedä, mutta todella korkea joka tapauksessa. Mittapuua vaikka tuossa taustalla varmaankin todella vanha ja korkea kuusi. Kuvassa jonka otin omaksi iloksi (ei siis blogiin) J seisoo patsaan rinnalla ja ylettyy 180cm:nä hieman patsaan polven alapuolelle. Patsaan oli alunperin tarkoitus esittää herran Glehniä itseään, mutta jostain syystä sitä alettiinkin nimittää nimellä Kalevipoeg, eli Viron oman kansalliseeppoksen päähenkilön nimellä. Olisiko tämä Viron Väinämöinen sitten? Patsaasta tuli ensiyrityksellä  niin painava että se sortui ja sen eteen oli rakennettava tukipilari johon patsas nojaa.

Hieman patsaasta taka-vasemmalle on  krokotiili-patsas. Aika iso tämäkin, muttei yhtä iso suhteessa.

Ihan hauska paikka, etenkin jos olet liikkeellä autolla.

Auton tai kännykän navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Vana-Mustamäe 48, 11611 Tallinn. Loppumatkasta alkoi epäilyttää päädytäänkö jonkun omakotitalon pihaan, mutta kyllä me perille päästiin. Parkkipaikkaa ei oikeastaan ollut, tien päässä olevalle levennykselle mahtui vain muutama auto. Toisaalta ei ollut parkkimaksua, eikä pääsymaksua puistoon.