Santa cruz de Tenerife
El Corte Inglésin olutvalikoimaa
Yksi paikallinen "maistelupäkki"
"Luotimiehen" baarissa teksti "olut" myös kannessa, vaikka ei pahemmin suomalaisia näkynyt
El Corte Inglesin tavaratalon olutvalikoima yllätti, kuvassa ylinnä vain osa. Paljon emme viitsineet ostaa, koska kuitenkin kävimme illalla ulkona syömässä ja iltaa istumassa muun muassa El Hombre Balassa, eli "luotimiehessä". Hombre oli rantakadulla, jossa muutenkin oli paljon ravintoloita ja silläkin oli iso terassi, jossa oli ihan kiva istuskella, etenkin loppulomaa kohden kun illat lämpenivät. Lista oli aika pitkä, ja siinä oli kiitettävästi paikallisia ja käsityöläisoluita. Pahoittelut huonosta kuvasta, en tiennyt tuolloin alkavani kirjoittaa blogia!
Santa Cruzin rantakadulla piti olla myös pienpanimo, mutta me emme sitä löytäneet, asia jäi mysteeriksi. Tosin heidän sivuillaan olevat oluet vaikuttivat hieman tylsiltä, joten emme enempää asiaa miettineet.
Tierra de Perros -panimo
Puerto de la Cruz/Los Realejos
Tierra de Perrosin (koirien paikka, joskin paikan päällä oli paljon kissoja!) panimoon olimme olleet yhteydessä jo ennakkoon ja saimme kutsun kyläilemään omistajapariskunnan vieraana sunnuntai-iltapäivänä. Miehen eno toimi tulkkina alkuun ja hänen poistuttuaan pariskunta jutteli vähäisellä englanninkielellään ja elekielellä. Asiaa helpotti toki että meille ei tarvinnut kertoa kuinka olutta pannaan tai muuta panimon toimintaa, koska meille tuo oli ennestään tuttua. Sen sijaan juttelimme paljon suomen ja espanjan olutkulttuurin eroista, mystisestä 4,7% rajasta ja käsityöläisoluista. Ja siitä kuinka vaikeaa niiden oli lyödä läpi Espanjassa, jossa väki tykkää aika mauttomasta pilsistä, jota ravintolat ostaa sisään pilkkahintaan. Paikalliset pitivät käsityöläisoluita kalliina, vaikka meille ne olivat suorastaan naurettavan halpoja. Istuimme pitkän aikaa jutellen ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, ja olutta olisi tarjottu, mutta olimme autolla liikkeellä, joten J sai vain vähän maistaa, minä hieman enemmän. Panimo järjestää kierroksia kelle tahansa, muistaakseni tiettyinä päivinä (olisiko ollut perjantaina). Kannattaa laittaa viestiä, niin pääsette poikkeamaan.
Tacoa-panimo
Tacoa oli pitkään saaren ainoa pienpanimo. Panimo sijaitsee pienessä El Sauzalin kylässä ja navigaattorin avulla se oli ainakin meillä vaikea löytää. Osoite joka sivuilla oli ohjasi harhaan ja yllättäen paikalliset eivät pääasiassa ymmärtäneet yhtään mitä etsimme. Lopulta onnistuimme löytämään perille, ajettuamme pari kertaa ohitse. Panimo oli jo isolta tieltä kylään vievän tien varressa, eikä kylän keskustassa kuten luulimme. Olimme tännekin ennakkoon yhteydessä, mutta heillä oli huomattavasti huonommin (ainakin alkuvuodesta 2016) englantia taitavia ihmisiä, ja kommunikointi minun surkealla (keskenjääneen 80-luvun kasettikurssin) espanjallani ja englannilla oli hieman kankeaa.
Paikka on ihan kiva, ja panimon laitteet ovat näkyvissä kunnon panimoravintolatyyliin. Oluista oli yllättäen pitkähköstä listasta tarjolla vain ihan muutama, ja kun me aina karsimme pohjahiivat herkästi pois, päädyimme kahteen eri olueen. Tarkoitus oli maistaa vielä kolmas myöhemmin, mutta... Miten asian kauniisti sanoisin. Nyt ei oikein kolahtanut meille. Nämähän ovat makuasioita, mutta omaan suuhun tuli molemmista oluista mieleen joskus maistetut uutteista tehdyt kotioluet. Tämä hieman ihmetytti, koska laitteistot olivat nähtävillä normaalisti ja panimo kuitenkin toiminut pisimpään saarella, Perustaja myös kuulemma ollut CAMRAn jäsen Britaniassa asuessaan. Googlailin hieman ja huomasin että joku muukin oli a) eksynyt ensin etsiessään paikkaa ja b) ihmetellyt oluita. Kaikista käsityöläisoluista melkein haluaisi pitää, mutta minkäs teet. Tunnustan jopa että lasit jäivät kesken.
San Cristóbal de La Laguna
The Beers
La Lagunaan lähdimme perjantai-iltana, koska olimme kuulleet että siellä on hyvä panimoravintola. Joskin joistain jutuista sai käsityksen, että paikka on vain olutravintola, mutta eipä tuo mitään, sen kuin katsomaan. Otimme taksin SantaCruzista, ja kuskin paksut silmälasit nähtyämme meille tuli heti mieleen eräskin Kummeli-sketsi. Mietimme hetken mihin olimme ryhtymässä. Kuski otti kännykkäni ja katsoi osoitteen. Tutki sitä pitkään ja tutki google mapsia. Aikansa tutkittuaan mies alkoi lukea osoitetta ääneen johonkin masiinaan. Koko ajan näytti että hänellä on vaikeuksia lukea tekstiä, kallisteli lasejaan jne. Lopulta päästiin matkaan, mutta Lagunassa pyörimme ympyrää kuin puolukka korissa. Lopulta mies alkoi selittää ettei tällaista osoitetta ole olemassakaan. Kun hän pysähtyi kysymään apua toiselta kuskilta, panin navigaattorin kännykästä päälle. Sen mukaan olimme n.100m päässä ja hyppäsimme ulos ja sanoimme kävelevämme. Kuski yritti vakuuttaa ettei tuollaista ravintolaa olekaan, ja kadun nimeäkään ei ole. No, kävelimme kuitenkin ravintolaan ja katukin oli kyllä ihan sen niminen kuin ohjeessani. Epäilymme panimoravintolasta osoittautuivat oikeiksi. Kyseessä oli ihan vain olutravintola The Beers ja näköjään myös hampurilaisravintola. Paikka oli ihan ok, täynnä opiskelijoita perjantai-iltana, istumaan ei mahtunut. Lagunassa on yliopisto, joka vaikuttaa kaupungin ravintolatarjontaan. Poikkesimme myäs parissa muussa baarissa ja niihin verrattuna paikka oli kallis, mutta suomalaisille ei nyt toki. Ihan poikkeamisen arvoinen. Joitain erikoisuuksiakin löytyi, muttei mitään kovin mullistavaa.
Benditas
Cañas
Aika hauska pubi lähistöllä The Beersistä oli myös Benditas Canas, jolla oli keskellä pientä baaria venytetyn O:n mallinen tiski , jota kiersivät hanat. Muutamia erikoisuuksia oli, ja hanoista olisi saanut jopa viiniä. Tapaksia näytti myös olevan tarjolla. Palvelu oli ripeää, mutta jäykkää, ja hinnat varsin kohtuulliset. Olutta sai pieninä laseina, joka on aina plussaa. Stoutin tilatessa näytti että sain lasin pelkkää vaahtoa, mutta sieltä se laskeutui, eikä näyttänyt olevan mikään ongelma tarjoilijalle. Suomessa kun festareillakin tunuu olevan kauhistus jos vaahtoa on paljon, vaikka maltilla se muuttuu olueksi. 
