Upeita maisemia Mascaan vievän tien varrella.
Tämän jälkeen lähdimme Güímarin rantaan ja vaellusreitille jonka löysimme kirjastosta lainaamastamme kirjasta (jonka nimeä en muista, mutta jotain selkeää tyyliin "vaellusreitit Teneriffalla"). Reitit oli merkattu kirjaan helppouden mukaan, ja tämän piti sopia myös vanhuksille ja lapsille. En ehkä kuitenkaan suosittelisi itse sitä niin. Osa reittiä oli nilkkoihin upottavaa hiekkaa, osa erittäin epätasaista laavakivimaastoa, joka etenkin vanhuksille olisi varmasti liian haastavaa. Helppo reitti kyllä muuten oli, kun mekin "ei sporttiset" siitä hyvin selvisimme. Reittimerkinnät olivat tosin aika puutteelliset. Laavakiviosuudella ei välillä ollut helppoa tietää oletko pysynyt reitillä, ja täytyi jopa kännykän navigaattorin avulla tarkistaa missä kohtaa olemme. Kirjasta oli myös apua. Siinä oli ohjeita koissa kuvailtiin paikkoja., Vaellus kesti meiltä 3,5h. Hyvät kengät kannattaa olla, ettei jalka lipsu. Olimme ajatelleet käydä muillakin vaelluksilla, mutta viikko meni hetkessä.
Tässä maastossa polkua ei erottanut.
Välillä polku oli hyvin selkeä, mutta upottavaa hiekkaa.
Seuraavana päivänä poikkesimme Puerto de la Cruziin. Kaupunki oli ihan kivan näköinen, mutta täynnä turisteja ja itse asiassa tuntui että myös täynnä suomalaisia. Täälä kuului perinteisiä "Terve terve, mitä kuuluu" -huutojakin. Hintataso oli lähellä Suomen hintatasoa, eli verrattuna Santa Cruziin aika korkea! Kinkku-juustoleivät joita tuli reissun aikana syötyä usein välipalana maksoivat täällä melkein kolme kertaa sen mitä Santa Cruzissa. Samoin alkoholiton sitruunaolut mitä usein otimme autoreissuilla oli paljon kalliimpaa.
Tänne päädyimme oikeastaan siksi, että olimme etuajassa, kun olimme sopineet tapaamisen paikallislle käsityöläispanimolle. Mutta kirjoitan siitä erikseen.
Icod de los Vinos ja lohikäärmepuu
Seuraavana päivänä lähdimme katsastamaan kuuluisaa 600-700 vuotta vanhaa traakki- eli lohikäärmepuuta, joka sijaitsee 25 000 asukkaan Icod de los Vinosissa. Puu oli valtavan iso, mutta ei sentään tuhansia vuosia vanha, kuten jotkut opaskirjat väittävät. Puun lähellä oli myös muinainen hautapaikka, sillä alue oli ollut tärkeä guanchien asuinpaikka. Luolissa oli jopa muumioita. Hieman jäi epäselväksi ovatko ne aitoja. Lisäksi oli esiteltynä Teneriffan viljelyskasveja banaanista kaneliin.
La Orotava
Paluumatkalla poikkesimme La Orotavan kylään ystävien suosituksesta. Kylän kuuluisin nähtävyys oli parvekkeiden talo, Casa de los Balcones. Parvkkeitahan siinä riitti, etenkin sisäpihalla. Pikkukaupunki oli muutenkin hyvin "herttainen", mutta nähtävyydet oli pian katsottu. Jos vuokraa auton, kannattaa poiketa. Bussillakin sinne kai pääsee, mutta koska kaupunki oli pian katsottu, oli näppärää jatkaa autolla heti matkaa. Pääsy parvekkeiden taloon oli ilmainen, ja hieman kauempana siitä sivukadulla olevassa pikku-baarissa söimme todella edullisen välipalan.
Ikkunaluukkuja La Orotovan kaduilla
Parvekkeiden talon sisäpihalla.
Teide
Seuraavana päivänä sitten pakollinen kohde eli Teide. Olimme olleet fiksuja ja varanneet ennalloon netistä pari päivää ennen liput hissiin. Se todella kannatti. Kun kävelimme mäkeä ylös, joku varmaankin kuuli meidän puhuvan Suomea ja sanoi että kannattaa varautua yli 2h jonotukseen! Kun pääsimme jonon luo, vieressä oli portti jossa luki nettiliput. Kävelimme reippaasti jonon ohi ihmettelevien katseiden saatellessa, ja pääsimme suoraan sisälle. Toki sisälläkin jouduimme jonottamaan mutta mikäli suomalaisen naisen komentti piti paikkansa, säästimme reilun tunnin ainakin, ellei enemmäkin. Olimme sisällä jonossa enkä 30-40min. Tosin pois lähtiessä jono sisään oli jo huomattavasti lyhyempi, eli jos käytössä ei ole nettiä, kannattanee tulla iltapäivällä. Jos varaat liput netistä, niin kannattaa ottaa kuvakaappaus näytöstä kun lippu on näkyvissä, niin ei tarvitse avata nettiä näyttääkseen lipun.
Olimme molemmat vielä korkeanpaikan- saati köysiradankammoisia vielä muutama vuosi sitten, mutta onneksi emme enää. Ihan hieno oli käydä tuolla ja etenkin näin hyvällä ilmalla.
Ajaessa ylös kohti nousupaikkaa Santa Cruzin suunnasta olivat maisematkin aivan huikeat. Kun laskeuduimme alas vuorelta Puerto de la Cruzin suuntaan, oli maisema lähinnä suomalaisille tutun oloista havumetsää. Ihan harmitti kun ei tullut mennessä pysähdyttyä kuvaamaan vuoristoa.
Paluumatkalla pysähdyimme hetken alemmas ajettuamme välipalalle Papillon-ravintolan terassille. Lämmintä +28c, isot lumikinokset ja upea auringonpaiste. Ravintolan henkilökunta sen sijaan hieman vähemmän upea. 😉 Tilaukseni meni kolme kertaa pieleen ja kolmannella kertaa söin kananmunapaninini, vaikka en sitä ollut tilannut. Välttelen usein reissussa kananmunia, mutta onneksi en saanut näistä vatsanpuruja. Suomeksi vielä ymmärtäisin että kana muuttuu kananmunaksi, mutta englanniksi eikä espanjaksi nuo eivät ole kovin samanlaisia sanoja! Mutta sain väärän munaleipäni ilmaiseksi.
Tuolla sitä äsken oltiin
Viikon lämpimin päivä sai ilman väreilemään
Casa del Vino
Uteliaisuuttaan sitä olutharrastajakin eksyi viinimuseoon loppumatkasta. Museo oli kyllä hyvin vaatimaton ja ennalta mainostettu viininmaistelu oli eri maksulla. (joistain mainoksista sai käsityksen että se kuuluu hintaan). No, olimmehan autolla liikkeellä, joten emme olisi paljon maistelleetkaan. Yhdet lasilliset otimme sitten ravintolan terassilla, melkein jo maiseman, upean ilman ja viimeisen päivän kunniaksi. Terassi oli kyllä upealla paikalla ja käymisen arvoinen paikka, kävi sitten museon puolella tai ei. Museon pääsymaksulla tosin sai lunastaa jotain kaupasta. Mies otti suklaamanteleita. Emme olisi moista huomanneet, ellei myyjä olisi sanonut.
Viinimuseo oli pari huonetta
Ilmeisesti viinin puristin tms, jolle meillä ei hienoa nimeä tiedossa.
Lasi rose-viiniä ja lasi valkoista. Viinin suhteen moukkina todettiin vaan että olivat ihan ok. Summassa valitsimme.
Upeat maisemat kruunasivat viimeisen päivän
Autoillen saimme Teneriffasta paljon irti, enemmän kuin 14v aiemmin Gran Canariasta, vaikka sielläkin vuokrasimme auton. Jäi jopa jotain luonnonähtävyyksiä näkemättä, ja saatammepa vielä palata tänne joku vuosi kun talvi kaatuu päälle. Mutta aivan ehdottomasti Santa Cruziin ja taas auton kanssa koko viikoksi. Vaikka Santa Cruzista en niin paljon kuvia laittanutkaan, niin se oli iltaisin kivan paikallinen kaupunki, ilman turistilaumoja ja disco-jytkettä rantabaareissa. Söimme hyvin ja löysimme jopa pubin joka oli erikoistunut käsityöläisoluisiin. Näistä lisää eri kirjoituksessa.
Asuntokin oli kiva, voisimme jopa mennä siihen uudelleen. Etenkin kattoterassi oli ihana.
Siellä istuimme lämpimässä kevätyössä vielä viimeisenä iltana, vaikka kello soikin aamuviideltä.
Maisema terassiltamme
