Dinan, jonne päätettiin muutta ja perustaa olutravintola

Mt.St Michel ja Dinan

Aloitimme päivän käynnillä Mt.St Michelin luostarisaarella. Saarella ja sille vievän tien varressa löytyi kaupoista luostarille tehtyjä oluita. Väittäisin ehkä että enemmän kuitenkin oli ajateltu turisteja kuin luostarin asukkaita. Luostarioluiden tyylisiä eivät ainakaan ne olleet mitä katsoimme tai maistoimme. Itse saarella olleita emme ostaneet, mutta saarelle vievän tien varresta pikkuleipäkaupasta ostimme pikkuleipien lisäksi kaksi erilaista luostarin nimikko-olutta, yhden muun oluen ja paikallista siideriä. Siideri oli todella mietoa, ajattelimme kesäjuomaksi, mutta kesä meni jo ja siellä se yhä odottaa.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa Dinanista kerroin, ihastuimme tähän pikkukaupunkiin täysin. Kaupunki oli kaunis kuin sadussa ja sielläkin oli aivan ihania ihmisiä. Näin olutaiheen tiimoilta kerrottakoon, että kaupungissa on pienen pieni panimo jota pitää nainen. Harmiksemme panimon aukioloajat eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa ja kun saavuimme sinne, se olikin kiinni. Kannattaa ehkä tarkistaa ennen visiittiä soittamalla onko paikka auki.

Muinaisoluen makuinen marjaolut.

 Alueella on Lancelot -panimo jonka oluita oli saatavana lähes joka paikassa, mukaan lukien pizzeriassa jossa kävimme syömässä. Ihan hyviä olivat, ja yksi oluista muistutti kovasti muinaisoluita, vaikkei sitä missään mainittu erikseen. Olut oli hyvin marjaisa, ja toi mieleen myös marjasahdin jota Lapin voima tekee. Sitä maistoimme pienessä pubissa jota joku olutharrastaja kehui netissä. Itse asiassa pubin valikoima ei ollut kummoinen, mutta tunnelma ihan mukava. Emme kuitenkaan viihtyneet kauan. En edes muista paikan nimeä.

50-luvun henkinen baari. En kehdannut kuvailla sisustusta, kun paikka oli aika täynnä. Emme ole "fiftareita", mutta ajan design ja osittain musiikkikin miellyttää.

Vieraita paikallisoluita

Sen sijaan löysimme 50-luvun henkisen baarin, jonka sisustus ja musiikki olivat 50-lukua ja olutvalikoima hyvinkin mielenkiintoinen. Tähän baariin jäimme joksikin aikaa. Baarimikko oli kohtalaisesti perillä oluista ja osasi suositella meille joitakin oluita ja jo tuttuun ranskalaiseen tapaan hän oli hyvin ystävällinen ja pahoitteli vielä englannin kielitaitoaan. Tänne olisimme voineet jäädä pidemmäksikin aikaa, jos olisimme viettäneet kaupungissa kauemman. Onneksi pullon voi aina jakaa kahteen lasiin, niin saa maistella enemmän kuin yhden.



Paikallisia pienpanimotuotteita täälläkin.

Pöytään tuotiin violetteja peruna(?)lastuja. Aika mauttomia, mutta hauska ele.

Lähdimme takaisin majapaikkaa kohti, mutta halusin vielä kurkata yhdelle kauniiksi kehutulle sivukujalle ja napata pari kuvaa iltavalaistuksessa. Kujalla oli yhtäkkiä kaukana kaikista muista ravintoloista pikkuinen baari Les Insolants josta kuului musiikkia. Heillä ei ollut iso valikoima, mutta siitä huolimatta mielenkiintoisia oluita. Hekin suosivat nimenomaan käsityöläisoluita. Paikka oli ihan mukava, ja hyvinkin rento. Vähän kuin olisi tullut jonkun ihmisen kotiin kylään.
Vaikka olikin viikonloppu, ja olimme juoneet kaikki oluet puoliksi, piti kierros päättää tässä kohtaa, jotta olimme aamulla virkeänä aikaisin. Lupasin baarinpitäjälle kehua heitä netissä, mutta kuinka ollakaan. Baari on nyt suljettu pysyvästi. Oliko sijainti sittenkin liian sivussa.

Kävelimme öisiä kujia ja katselimme sisään myytäviin liikehuoneistoihin. Mietimme mihin perustaisimme oman baarin. Ja asuntojakin oli kaupan, pitääpäs alkaa lotota!! Ihana kaupunki!

Aamulla näimme auton ikkunasta että Alize -panimo olisi ollut auki, mutta emme löytäneet parkkipaikkaa mistään. Jäi sitten tämä visiitti. 

Mt. St. Michelin luostarisaari ja viehättävä Dinan

Mt. St. Michel

Yksi matkamme pääkohteista oli Mt. St. Michel. Sinä päivänä kun osuimme seudulle ennustivat sääennusteet jatkuvaa sadetta. Totta kai hieman laski fiilistä kun haaveissa toki oli aurinkoinen päivä saarella. 

Autot piti jättää uudelle parkkipaikalle kauemmas saaresta. Pysäköinti maksoi alle 2h 5,70 ja yli 2h 11,70€. Kuvittelimme että 2h riittää, mutta eipä vain riittänytkään. Suhteessa kova hinnannousu. Parkki sisältää bussikyydit saarelle ja takaisin. Bussissa tunnelma oli kuin silleillä suolassa. Sateinen ilma veti ikkunatkin huuruun tunnelman nostattamiseksi näin ahtaanpaikammoisen iloksi. Kun pääsimme ulos bussista, yritin ottaa kuvia, mutta tuuli oli viedä sateenvarjon lisäksi kamerankin käsistä ja vesi piiskasi kasvoja, ei voinut kuin tuijottaa edessä kulkevan J:n kantapäitä etten törmää mihinkään. Kehuin että oli fiksua laittaa kengät joiden kantapäissä lukee Batman, niin vaimo ei eksy. Tässä kohtaa mietin onko tässä mitään järkeä, mutta J luotti ettei tuuli olisi yhtä paha muurin sisällä. Eikä se ollutkaan onneksi. Aioin ostaa sadeviitan, mutta kunnollisten hinnat olivat pilvissä. Onneksi sade muuttui tihkuksi. Saarella isossa osassa ovat matkamuistomyymälät. Kuulemma niitä siellä on ollut satoja vuosia, eli ilmiö ei ole nykyaikaa kuten voisi kuvitella. Tavara vain on muuttunut.   

Saarella on useita kujia, joilla varmaan olisi ollut kivalla säällä mukava kierrellä, mutta nyt sade vähän häiritsi kiertelyniloa. Innokkaan valokuvaajan kameratkin olivat enimmän osan aikaa suojassa laukussa. Järkkärin jätin suosiolla autoon. Saarella on useampi museo. Kävimme itse vain luostarissa. Lippu maksoi 10€ ja ostettiin luostarin sisältä. Sisätilat olivat aika tutun näköiset, kun on käynyt monissa vastaavissa.   

Harkitsimme myös luostarin elämästä eri vuosikymmenillä kertovaa näyttelyä, mutta jätimme sen väliin. Myymälöistä mukaan lähti pari korttia ja perinteinen jääkaappimagneetti.Vatsan alettua kurnia päätimme maistaa "perunahampurilaisia". 5,80€ maksanut annos oli kaksi "kaupan pakastealtaan" röstiperunaa, joiden välissä oli kinkkua ja juustoa. Kaksi annosta ja jaettu vissy maksoivat 16€! Jo on hinnat kohdillaan saarella. ;)   

Tälle aterialle hintoineen ei voinut kuin nauraa! 

Crepsit olisivat houkuttanet, mutta ne olivat jo 12€/kpl. Saarelta poistuessa sade jo melkein lakkasi ja sain vihdoin kuvia luostarista. Ulkoapäin se ehdottomasti onkin komeampi näky kuin sisätiloissa. Upea silhuetti näytti kaukaakin hienolle. Luulisin että aurinkoisella ilmalla saarestakin saa enemmän irti. Nyt kun yritimme kävellä luostarin pihalla J:n sateenvarjo hajosi tuulessa. Omani onneksi kesti. Kylmä ei sentään ollut. Saari oli muuten ensimmäinen paikka 1,5 viikon aikana jossa kuulimme suomea Tallinnan jälkeen. Käymisen arvoinen paikka kaikesta huolimatta.

Dinan

Illaksi ajoimme Dinaniin, Bretagnen kauneimmaksikin sanottuun kaupunkiin. Ihastuimme ikihyviksi. Mummuni aikoinaan sanoi Multian kirkon olevan kaunis kuin karamelli. Nyt oli pakko matkia mummua ja sanoa että koko kaupunki on kuin karamelli! Lähes epätodellinen kauneudessaan. Minä vain huokailin ihastuksesta! J joutui myöntämään että kaunista on kyllä. Koko illan vanhassa kaupungissa vietettyämme ja ystävällisten ihmisten kanssa asioituamme päätimme puolen yön jälkeen hotellille käveltyämme että heti kun voitamme lotossa muutamme Dinaniin!