Tampereen olutravintolat

Suomen olutpääkaupunki?

Hiljattain luin eräästä alan julkaisusta että Tampere on Suomen olutpääkauunki. Eipä tuo ehkä kovin kaukaa haettua ole. Tampereelta löytyy kokoonsa nähden varsin hyvä valikoima olutravintoloita. Niin lähellä Tamperetta kuin asummekin, niin vieläkään ei olla kaikkia tullut käytyä. Kun illanviettoon kaupunkiin menee, niin yleensä sinne lähtee bussilla eikä autolla. Tällöin myös illanviettopaikat usein löytyvät sieltä mihin suoraan bussilla täältä "maalta" pääsee. Harvemmin tulee käytyä esim legendaarisessa Hervannan  Kultainen apina ssa (nyt sinne pääsisi ratikalla helpommin), kokonaan käymättä esim Public House Huurre ja varmaan muitakin. Ehkä pääsen lisäilemään niitä jossain välissä.

Laitetaan nyt kuitenkin alkuun joitain vakiopaikkojamme. (Tämä itse asiassa kuullostaa hullulta, sillä esim. 2017 taisimme käydä 2 kertaa Tampereen yöelämässä. Olutfestivaalityön myötä tällaiset illanvietot ovat vaan jääneet.)

Tampereelta ja sen ympäristöstä löytyy toki myös paljon pienpanimoita. Nokian panimo, Koskipanimo (Plevna), Mad Finn, Cask Roomin oma panimo, Tampere Brewing & Distilling, Pyynikin Brewhousen mikropanimo (varsinainen panimo on nykyään Haljalassa Virossa). Myös Nokia Areenalla on oma panimo Maltti. Omistaja tosin on Hartwall. Kiertolaisena oluita tekee Ape Brews ja Kuparitarha. Jälimmäisestä pikkulinnut laulavat että oma panimo olisi tulossa kyllä. 
Päivittelin tätä sivua hieman joulukuussa 2023. Täytyy ottaa työn alle päivittää vielä lisääkin. Yritän ettei menisi taas vuosia. Tulee huonosti muistettua kuvata kun ollaan kotikulmilla melkein, kaukana se tulee tehtyä automaattisesti.

Tampere Brewing & Distilling Taproom

Kaupungin uusimmasta päästä paikkoja on 2017 perustetun panimon uudehko ravintola, hanahuone eli taproom. En uskalla sanoa varmaksi, mutta olisiko auennut 2022. Panimo on niittänyt mainetta erityisesti gineillään, mutta myös oluita löytyy hyvä kattaus.

Oluista löytyy etenkin neipoja tarjoavat Full taste-sarjan oluet ja klassisemman panimon logon alla olevat tuotteet. Myös joku vierashana on yleensä joukossa.

Ekalla käynnillämme otimme maistelusetin 5 erilaista olutta. Osa tuotteista toki oli tuttuja jo festivaaleilta, mutta nykyään TB&D ei esim SOPPeja kiertele, vaan keskittyy ravintolaansa.

Panimolaitteisto on suoraan lasiseinän takana tislaamoineen päivineen. Tastingin lisäksi täältä voi tilata panimokierroksen. Oikein sympaattinen pieni panimo, perheyritys ja mukava omistajapariskunta.

Kerho

Yksi suosikkipaikkojamme kahdestakin syystä: Olutvalikoima on todella hyvä, ja siellä törmää oikeastaan aina (ainakin meidän käyntitahdilla..) tuotteisiin joita ei ole nähnyt muualla. Toinen hyvä syy on musiikki, joka istuu paremmin omaan korvaamme kuin muissa olutravintoloissa. Paljon ainakin osunut meidän visiittiemme aikaan 80-luvun heviä ja rokkia. Musiikki ei kuitenkaan pauhaa niin ettei keskustella voisi, enkä usko sen häiritsevän niitäkään joille tämä tyyli ei niin "iske". Ellei nyt sitten ole aivan ehdottomasti näitä vastaan. Myös henkilökunta on mukavaa. Paikka on hieman sokkelo, ja usein on ollut vaikea löytää lauantai-iltana istumapaikkaa, mutta silti kuuluu suosikkeihimme. Saatavilla jotain pikku-naposteltavaa.

Ukkometso

Täälläkin on hyvä olutvalikoima, ja  myös jotain erikoisuuksia pienimmiltä pienpanimoilta. Kuten monella muullakin paikalla, valikoima supistui kuitenkin koronavuosina. Kuulemma myös ruoka on maukasta, joten siinäkin yksi syy visiittiin. Myös täällä oikein mukava henkilökunta ja plussaa vielä siitä että saatavilla on syötävää klo 23 asti! Itse olemme tosin maistaneet vain lohkoperunoita, mutta nekin olleet kiva suolapala oluen kylkeen. Kesällä Ukkometsolla on Hämeenpuistossa terassi "Puistro", jolla on ihan oma myyntitiskinsä. Oluiden kanssa ei tarvitse (ja tuskin Suomen lain ansioista vieläkään saisikaan) hyppiä tien ylitse terassin puolelle.

Konttori 

Konttorin nyt kaikki varmaan tietävätkin. Viimeistään Vuoden olutravintola 2017 -tittelin myötä paikka tuli tutksi myös muille kuin tamperelaisille. 2023 tamperelaiset äänestivät ravintolan parhaaksi tamperelaiseksi olutravintolaksi.

Paikan sisustus punatiiliseinineen ja vanhoine kirjoitus- ja konttorikoneineen miellyttää omaa silmää myös. 

Valikoima täälläkin on varsin hyvä. Takuuvarmoja klassikoita ja harvinaisempia erikoisuuksia. Kuulunut alkuajoista asti yksiin suosikeistamme. Suosittu tuo on muutenkin, joten täälläkin lauantai-iltaisin saa välillä kiittää onneaan jos löytää vapaan tuolin saati pöydän. 22 oluthanaa ja mittava pullovalikoima. Mahdollisuus myös vuokrata ravintolan oma sauna. Tästä meillä huonoina saunojina ei kokemusta.

Gastropub Nordic

Yksi suosikkipaikkamme on Nordic, jossa saattaa myös törmätä kunnon erikoisuuksiin, sillä henkilökunta hakee niitä välillä itse suoraan Keski-Euroopasta. Välillä toki erikoisuudet voivat olla hyvinkin hinnakkaita, mutta ei aina. Kesällä mukava terassi ravintolan edessä kävelykadulla. Saatavana myös ruokaa. Moni kehuu Ruisreiskoja, joissa on "revityn" ruisleivän päälle tehty hyvinkin ruokaisat täytteet. Harmikseni en voi itse näitä ruisallergiani takia maistaa. Nordic on tällä hetkellä suljettu, mutta ainakin sanovat etsivänsä uusia tiloja. Toivotaan niiden löytyvän!

Pyynikin Brewhouse

 Jo ruokajutussa mainitsemani paikka Ilves-hotellin naapurissa. Talon tuntee moni myös matkailutalona. Siinä sijaitsi vielä ihan jokunen vuosi sitten esimerkiksi TKL:n toimipiste. Nyt tiloissa siis sijaitsee 2017 marraskuussa avattu Pyynikin panimoravintola. Ruokapuolesta ym kerroinkin jo ruokaravintola -jutussani. Juomapuolella valikoimissa on  kaikki Pyynikin tuotteet ja joitakin vierailevia hanoja muilta panimoilta. Pullopuolella löytyy joitakin vaihtoehtoja ulkomaisista oluista.  

Kaikkia tuotteita saa erikokoisina. Ihmettelimme hieman ettei tätä juomahinnastossa mainita, vaan automaattioletus on kuitenkin 0,4l tuoppi. Tästä vähän risuja, sillä nykyään tällaissa paikoissa kyllä pitäisi selkeästi olla esillä eri koot juomista. Tiedämme että tarjolla on maistelulauta, mutta sitäkään emme hinnastossa nähneet. Mutta kannattaa avata suunsa ja kysyä.

Ruokaa saa, ja se on hyvää. Kesällä ravintolalla on huikea terassi, kaupungin parhaaksikin valittu.
Varsinainen "pubin puoli" on oikeassa laidassa sisäänkäynnistä katsoen ja ruokailu pääasiassa vasemmalla ja etenkin takahuoneen puolella. Pubiin mennessä kannattaa huomata talon omat keittolaitteistot ja ilman muuta maistaa talon omia oluita, sillä niitä ei myydä missään muualla.

Plevna

Toki Plevna pitää myös tässä yhteydessä mainita. Täällä myöskin mennään oman panimon tuotteet edellä, kuten asiaan kuuluu. Tyyli on perinteisen saksalaisen oluttuvan sekä ulkoasultaan, paljon ruokavalikoimltaan (esim. makkaroita löytyy paljon) ja tarjoilijoiden asuja myöten. Plevnan suurin hitti on tietysti moneen kertaan palkittu Siperia -olut. Itse päädyn usein bockkiin. Saksalaisoluet eivät ole ihan suosikkieni kärjessä, mutta hyvä bock maistuu ainakin.

Maja/Talo

Mukava ja lämminhenkinen paikka Pyynikintorin välittömässä läheisyydessä. Suoraan vastapäätä kaupunginmuseota, mikäli satut vaikka poikkeamaan näyttelyä katsomaan. Juomavalikoima ihan hyvä täälläkin, ei tarvitse "peruskeppanaa" tilata. Saatavilla myös syötävää aika myöhään asti. Suosittuja ovat ainakin talon hot dogit.  Itse tykkään erityisen paljon siitä että pöydissä palavat nykypäivälle harvinaiset oikeat kynttilät. Aina ohi mennessä tulee mieleen että olisipa tuossa kiva istua kynttilän äärellä. Taidan olla hieman tunnelma-ihminen. ;) Siitä huolimatta kuvassa vain olut. Oli keväällä pakko maistaa Paloaseman panimon olut, kun panimo oli jo lopettanut toimintansa.

Kahdet Kasvot

Kahdet kasvot on ollut aikoinaan meille se ensimmäinen olutravintola, missä aloittelimme vähän makumaailman laajentamista alkuaikojen vehnäoluiden ja "jotain tummaa"  jälkeen. Tuohon aikaan paikalla oli kyllä eri omistaja ja tiskillä oli tosi pitkät listat (vai tuntuiko se vain kun kaikki oli niin uutta??) sekä ystävällinen miestarjoilija joka jaksoi vastata meidän "jos tykkään siitä ja siitä, mutta haluan jotain muuta, niin mitä suosittelet?"-uteluihimme. 

Kaksiossa on usein myös tastingejä, joissa eri panimot vuorollaan esittelevät oluitaan. Yllä käynnissä Masiksen tasting jossa kävimme huhtikuussa 2023. Varmasti löytyy jokaiselle jotakin, joi sitten olutta tai siideriä. Ja toki paljon muutakin. Saatavana on myös ruokaa, ja se on aika karskin puoleista. Listalla löytyy mm. läskisoosi! Täällä on myös saatavana tamperelaisten omakseen omimaa peremetciä tai pärämätsiä kuten tamperelainen sanoo. Kyseessä on eräänlainen lihapiirakka, joihin tamperelaiset ihastuivat jo.. 1970-luvulla? En löytänyt tarkkaa tietoa koska Linkosuo nämä Tamperelle toi. Alunperin se on tataarien perinneherkku.

Gastropub Tuulensuu

Sain jo kommenttia kun Tuulensuu puuttuu listalta. Meillä meni vuosia ettemme täällä oikein poikenneet, mutta nyt olemme löytäneet paikan uudelleen. Henkilökohtaisesti olen kotimaisten pienpanimotuotteiden lisäksi belgioluiden suuri fani, joten siinä oli iso syy "löytää tänne takaisin". Täällä on ainakin Tampereen paras belgi-valikoima. Onkohan jopa koko Suomen?

Kuorrutettu kanaleipä. 

Grillipihvi

Olemme vihdoin myös testanneet ruokalistaa ja hyväksi senkin havainneet.
 Tuulensuusta pitää mainita että heillä on ulosmyyntioikeudet (toki 5,5% ja klo 21 asti).

Maltti panimo

Täällä tulee käytyä lähinnä Nokia Areenan keikkojen yhteydessä. Panimo on Hartwallin omistama, ja osittain siksi ja osittain kohdeyleisön takia oluet ovat aika "helppoja" ja varman päälle vedettyjä. Toivottavasti joku päivä löytyy vielä vaikkapa imperial stout tai barley wine panimomestari Max Crawfordin keittelemänä.

Ilman muuta kuitenkin kannattaa Areenalla poiketessaan testata mitä Max on saanut aikaan!

Beer Shop & Bar Kuja

Kun aloittelin blogiani, Tampereella ei ollut vielä Brewdogia. Nykyään ei ole enää. Brewdogin lyhyen taipaleen jälkeen tiloihin aukesi Kuja, joka jatkaa koiraystävällistä meininkiä. Tässä mekin ollaan pikku-Urhon kanssa oluella. Kuvasta on tovi, eikä Urhokaan enää mahdu syliin. Mutta koiria Kujassa näkee kyllä. 
Paikan aloitettua siellä oli todella hyvä valikoima esim pastry stouteja vähän erikoisemmilta panimoilta. Erityisesti jäänyt mieleen hyvä ja kohtuuhintainen valikoima puolalaisia oluita. Puolasta tulee nykyään aika kovia pienpanimoluita. Valikoima on sittemmin kutistunut harmiksemme, mutta sama näyttää käyneen lähes joka ravintolalle. Ihmiset kuluttavat nykyään vähemmän rahaa mihinkään "ei pakolliseen" joten kilpailu on kovaa. Kuja on jonkinlaisessa yhteistyössä Salama Brewingin kanssa, joten heidän oluitaan aina löytyy ainakin jokunen. Käymisen arvoinen paikka tämäkin, vaikka tummien ja vahvojen stoutien ja porterien valikoima onkin supistunut ainakin meidän silmissämme. ;)

Tampereen ruokaravintoloita

Lähimatkailua

Aika moni tietääkin, että asumme nykyään Pirkanmaalla vaikka itse olen mielestäni keski-suomalainen  ikuisesti, ja  J taas sanoo ettei ole mistään kotoisin, kun on muuttanut niin pitkin ja  poikin (etenkin) pitkin maata aikas pohjoisesta ihan etelään ja sitten taas takaisin puoleen väliin.  Nykyinen asuinpaikkammekin on ollut jo pitkään "kaupunki", mutta jos sanomme menevämme kaupunkiin, niin kyllä se silloin Tamperetta tarkoittaa. Ehkä siis olisi aika jo kirjoittaa edes ravintoloista Tampereella. Jotenkin nähtävyydet Tampereella unohtuu kuvata, ne on kai liian lähellä. Ravintoloista laitan ihan satunnaisessa järjestyksessä. Ehkä kuitenkin alkuun uusimpia kokemuksia.
Tässä alkuun ruokapaikkoja Tampereella.  Pyrin päivittämään tätä tarpeen mukaan.
Kuviakin puuttuu paljon, sillä suuri osa kuvia hukkui paljon sekä luuria vaihtaessa (ruokakuvat usein otettu puhelimella) että kun Virtual tourist sulki sivustonsa, jonne olin niitä tallettanut. Laitoin siitä huolimatta pari mainitsemisen arvoista paikkaa ilman kuviakin. Lisään kuvat jos tulee vastaan tai pääsen ottamaan uudet.

Tampella

Vanhempani poikkesivat syksyllä meillä äitini syntymäpäivän aikaan ja päätimme sen kunniaksi poiketa ukos syömään. Annoin äidilleni muutaman paikan ruokalistan ja hän valitsi niistä Tampellan. Olin tyytyväinen valintaan, sillä olin jo pitkään halunnut käydä monien kehumassa paikassa. Valinta osuikin nappiin, ja olimme kaikki tyytyväisiä lähtiessämme. Syyskuun jälkeen menu on näköjään jo vähän muuttunut, eikä tilaamiamme annoksia ollut enää listalla.





Mutta tilasimme kahdelle kokonaisena paistettua naudan sisäfilettä mediumina ja J:lle saman "well done" (iso plussa siitä ettei tästä tehty numeroa, joihinkin paikkoihin J ei halua mennä uudelleen jos saa "haukut" siitä että tilaa kypsänä) ja isäni otti annoksen johon kuului naudan filepihvi ja jättikatkaravun pyrstöjä.
Jännitimme saammeko pöydän, kun näimme salin olevan maanantai-iltana aivan täynnä! Onnistuimme kuitenkin saamaan pöydän, kun odotimme hetken siivousta ja pääsimme jopa ikkunan viereen komean maiseman äärelle. Tarjoilija osasi suositella hyvin annoksiin sopivat oluet ja saimme ne suht nopeasti. Täällä annosten kanssa tuli oikeasti talossa tehtyjä lohkoperunoita, eikä pakasteperunoita. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Vaikea oikeastaan keksiä mitään parannettavaa. Varmasti tästä tulee yksi paikka mihin mielellään tulee juhlapäivänä syömään. Pääseeköhän kesällä kosken äärelle terassille?

  Sitko ja Napoli

Jos on ikävä Italiassa syötyjä "kunnon pizzoja" kannattaa suunnata Sitkoon. Täällä pizzapohja on kuin Italiassa, taikina tehty jo vähintäänkin edellisenä päivänä, ja pelkkä pohja on niin hyvää ettei tee todellakaan mieli jättää reunoja syömättä. Ruokalista on yleensä aika lyhyt, mutta kun raaka-aineet on kohdillaan ei teekään mieli ottaa täytteitä kukkurapäin kuten suomalaistyylisissä pizzoissa. Aika usein olemme syöneet ihan salami-pizzaa ja jopa ihan margaretaa. Sitko on valittu Tampereen parhaaksi pizzeriaksi ja toisissa äänestyksissä Napolin voittaessa yleensä toiseksi parhaaksi. Napolin pizzatkin on ihan hyviä, mutta eivät yhtä italialaisen makuisia. Itse yleensä valitsen mieluummin Sitkon. Isona plussana Napoliin verrattuna on Sitkossa huomattavasti paremmat olutvalikoimat! Mutta jos mieli tekee "suomalaistyylistä" pizzaa, suuntamme Napoliin. Jossa on aina jono, ihan sama koska sinne menee!

Pyynikin Brewhouse

Marraskuun lopulla auenneessa Pyynikin panimoravintolassa olemme syöneet jo kahdesti. Meillä oli mahtava tilaisuus päästä ensimmäisenä iltana testaamaan lähes koko menu lävitse. Tunnustan suoraan, että olimme aika skeptisiä. Odotimme saavamme jotain porsaan potkaa ja ties mitä karskia liharuokaa, mutta yllätyimme positiivisesti. Joka annoksesta saimme pienen maistiaisen, koska jaoimme kaiken pöytäseurueen kesken. Oikeastaan lähes kaikki maistui hyvälle.


Alkupalamaistiaisia.

 Lihapullia, Fish&chips ja hmm.. joku papujuttu?

 Wieninleike-maistiaisia.

Omenapiirakkaa ja tahmeaa suklaakakkua. Marjat ja marenki jäi kuvaamatta.

 Tästä rohkaistuneena tulimme J:n syntymäpäivänä kokeilemaan kokonaiset annokset.
Itse valitsin annoksen nimeltä
Piffipäivä Finlayssonilla ja J valitsi Panimon böögö (minulle nimi oli epäselvä, mutta hampurilaisesta siis oli kyse). Böögöä saa muuten myös tamperelaiset villinneellä Vegemin seitanilla kasvissyöjien iloksi!

Tilauksia vastaanottanut tarjoilija kirjoitti ylös kun pyysin annokseni ilman papu-pekoni-paistosta, mutta paistoshan siinä tuli mukana. Itse kun en nirso syö papuja enkä pekonia, mutta jätinpä sitten tämän vain lautasen sivuun. Ehkä hieman harmitti että kastike karkasi osa paistoksen mukaan. Muuten pihvi oli todella hyvä ja murea, kypsyys pyydetty medium ja mukavaa kun välillä saa muutakin kastiketta kuin iänikuista pippurikastiketta. J tykkäsi myös kovasti hampurilaisestaan. Jos jotain moitetta pitää sanoa, niin ranskalaisiin voisi vähän panostaa. Ne olivat paikan ruuan tasoon nähden aika tylsiä perusranskalaisia. Jos vähän olisi saatu kotitekoisen tuntua mukaan, niin olisi ollut annos vielä parempi. Juomiksi valitsimme (tunnustan, vahingossa) listassa annoksiin olleet suositukset. Minulle pihvin kanssa Vahvaportteri ja J:lle hampurilaiseen Mosaic lager, molemmat maailman parhaina palkittuja. Näihin olimme päätyneet ennen kuin näimme ne listassa ruokien kohdalla. Mutta hyvin oli kohdallaan suositus.

Syntymäpäivävisiitillä jäi jälkiruoka väliin, mutta maisteluiltana maistoimme kaikki jälkiruuatkin, ja Tahmea suklaakakku oli kyllä syntisen hyvää. Myös marjat lisukkeineen oli hyviä ja J kehui omenapiirakkaa (itse olen omenalle allerginen).

Ehdottomasti menemme uudelleenkin syömään. Ja onhan tämä oluenystävälle myös loistava valinta. Vielä kun saavat orpona odottavat omat keittolaitteet käyttöön, ja uusia  "vain täältä" -tuotteita tarjolle, niin aina vain paranee.

Nanda Devi

Intiassa emme ole itse käyneet, mutta parasta intialaista olemme saaneet (mukaan lukien ulkomaat) Tampereella Nanda Devissä. Siskollani on intialaisia ystäviä ja hekin ovat kehuneet Suomen parhaaksi intialaiseksi (joskin tästä on muutama vuosi aikaa, emmekä ole kysyneet onko yhä näin, mutta onhan tuo silti aika hyvin sanottu!)

Emme pahemmin harrasta ns. etnisiä ravintoloita, mutta intialaisesta pidämme molemmat. Olemme syöneet jo vuosikausia monta kertaa Nandassa ja sen edeltäjässä Swagatissa (joka aina välillä on avattu uudelleen, mutta ainakin tätä kirjoittaessa on kiinni).

Nandassa on jotain muutosta tullut vuosien saatossa. Hiljalleen alan oppia että tandoori-annoksia on muutettu. Ennen tandoori-annoksetkin tulivat kastikkeen kanssa kulhossa, mutta nykyään ne tulevat kuumalla pannulla ja sipulipedin päällä. Itse kun olen tässä kohtaa taas ruokarajoitteinen, enkä syö sipulia (toki sitä niissä kastikkeissakin on, mutta chili peittää sen määrän, kun vielä pienenä ovat), niin on jäänyt hieman kuivaksi riisit kun en ota sitä sipulikasaa mukaan riisiin. J on antanut aina vähän omaa kastikettaan sitten kostukkeeksi, mutta jatkossa muistan jo välttää tandooria. Ilmeisesti tandoorin kuuluukin tulla näin tarjoiltuna, koska samaan ilmiöön olen törmännyt ulkomailla. Itseäni vain ihmetyttää, että jos annoksen kuvailussa ei mainita sipulia ollenkaan, niin sitä silti on niin iso kasa, että kanaa tai muuta pääraaka-ainetta on vähemmän. Olen kuitenkin kuullut jopa sipuli-allergiastakin. Itsellä vika on vain korvien välissä. 😃

Mutta kun muistaa valita jonkun muun kuin tandoori-annoksen, niin saa oikein hyvän ruuan myös sipulikammoisena. Myös naan-leipää on aina saatava.  Täällä myös yleensä (pientä vaihtelua on kuulemma vuorossa olevan kokin mukaan) saa oikeasti tulista ruokaa. Kaikki annokset voi pyytää mietona, keski-vahvana ja tulisena.  Itse otan aina tulisimman, eikä se koskaan ole itselle liikaa ollut, vaan juuri sopiva. Muistan kuinka ensimmäisellä kerralla harmaapäinen miestarjoilija kyseli miten syömme kotona, jotta osasi suositella oikeaa tulisuusastetta. Helsingissä eräässä intialaisessa syödessämme totesimme että tarjoilijan varoitteluista huolimatta ruoka oli meidän suussamme hyvinkin mietoa. Nämä ovat kyllä ehdottomasti tottumuskysymyksiä. Kerran tänne viemämme ystävä joutui jättämään ruokansa kesken.

Plevna

Plevna on Tampereen vanhin panimoravintola, ja taitaapa olla myös vanhin toiminnassa oleva panimo, ellei lasketa Nokiaa ja 3v vanhempaa Nokian panimoa (aiemmin PUP, Pirkanmaan uusi panimo) mukaan. Täälläkin olemme muutaman kerran syöneet, ja usein vanhempieni kanssa. Itse olen joka ikisen kerran syönyt Valkosipulifriikin päiväunen. Olen siis hieman huono kommentoimaan muita annoksia, mutta aina meillä kaikki ovat tyytyväisiä olleet. Myönnän olevani oikeasti valkosipulifriikki, joten pihvi valkosipulivoilla, valkosipuliperunoilla ja rinnalla vielä kokonaisena paistettua valkosipulia on todellakin "päiväuni". Myös J on tämän muutaman kerran syönyt, mutta hän päätyy usein ihan lihapulliinkin. Hänellä kun on niin kumma vaimo, ettei kovin usein tee lihapullia. Hyviksi on niitäkin kehunut. Samoin muitakin "vaihtuvia" annoksia.

Jos pidät makkaroista, niin niitä löytyy monta sorttia. Varmasti normaalia parempia makkaranystävän näkökulmasta.

Ruuan kanssa olen yleensä juonut Plevnan omaa bockkia, vaikka tykkäänkin paljon heidän Mt.Evans -saisonistaan, mutta se ei ehkä ole ihan pihvien kaveri.

Plevnan ruokalista on hauskasti sanomalehden muodossa, ja heillä etenkin ruokien nimet henkivät Tampereen historiaa. Tosin en tiedä onko alueella asunut joku tunnettu valkosiplifriikki! Mutta listalla löytyy mm. Pumpuliplikkojen silakkapihvejä ja Mamsellin punajuuria.

Ja kuten arvata saattaa, olutvalikoima on täälläkin hyvin kattava. Löytyy myös moneen kertaan palkittua Siperia -olutta.

Jälkiruokaa emme ole koskaan syöneet, mutta mainittakoon että listalla löytyy mm. stout- ja tervajäätelöä! Huh tuohon tervaan! Mutta ilmeisesti on suosittua, koska vuodesta toiseen kiikkuu listoilla.

Minulta hukkui paljon vanhempia ruokakuvia kun Virtual tourist kaatui. Onnistuin sentään yhden terävän kuvan löytämään Plevnasta. Ja kuvassa on (yllätys yllätys) Valkosipulifriikin päiväuni.