Riiasta on tullut olutkaupunki

 Pari panimovisiittiä ja muutama muu paikka

Belgian Beer Cafe Bon Vivant

Riiassa oli tosiaan hieman olutkulttuuri muuttunut tässä viime vuosina. Kuten vähän joka puolella. Niinpä varasimme aika paljon aikaa näiden tutkailuun. Olihan myös loman loppupuoli ja olimme paikallamme 2 yötä, joten pystyimme poikkeamaan myös päiväoluella. Ensin etsimäämme Brugse Zot Baria ei löytynyt ainakaan siitä osoitteesta mihin sen Google maps ilmoitti ja ilmeisesti sen sijainti olikin ihan päin honkia. Olisiko ollut toimiston tms osoite?

Mutta Bon Vivant löytyi kyllä. Ehkä siksi ettemme edes etsineet sitä!

Valikoima oli "yllätys yllätys" belgiolut-voittoinen. Eli minä olin kuin kotonani. Maisteltavaa olisi löytynyt vaikka koko illaksi. J ei ole hurahtanut saisoneihin ja tripleihin, mutta kyllä hällekin löytyi herkkuja listalta. Suurin osa oli näin suomalaisittain varsin edulliseen hintaan. Ilman muuta belgi-fanin kannattaa poiketa. Paikassa löytyy myös ruokalista, mutta emme olleet vielä nälkäisiä päiväoluille poiketessamme.

Distillers Rebuplic

Jos belgiolutpaikka oli hieman haastavampi J:lle, niin nyt mentiin sitten minun osalta hankalaan paikkaan. Onneksi paikka oli viihtyisä, ja oli siellä nyt jokunen mielenkiintoinen olut listalla. Kyseesä oli Distillers Republic.  Paikka oli tunnettu rommeistaan ja gineistään. Kumpaakaan en suostu edes maistamaan, mutta kuulemma hyviä olivat molemmat lajit. Koska kyseessä on vähän vahvempi tavara, kävimme täällä molempina päivinä ja J otti pikkuruistia rommi-napsuja ja gin & tonicin.

Ensimmäisellä käynnillä löysin Pintan stoutin. Muut oluet tuntuivat olevan ipaa kaikki, joten toisella käynnillä tyydyin odottelemaan kun J maisteli. Muuten kiva paikka, mutta ehkä voisi hieman enemmän panostaa siihen että tisleiden ystävä voi tulla paikalle sellaisen kävijän kanssa joka ei väkevistä perusta. Ginin ja rommin ystäville ehdottomasti vahva suositus!

Nurme

Sitten nappasimme Boltin ja lähdimme käymään Nurmen panimolla. Nimenä panimo oli ennestään tuttu Tallinn Craft Beer Weekendin kautta, mutta emme kumpikaan muistaneet olimmeko heidän oluitaan juoneet. Kaikkea kun ei tule enää Untappdiinkaan laitettua. Paikka oli ihan hauskan näköinen vanhassa punatiilisessä tehdasrakennuksessa. 

Panimo on perustettu 2016. Paikka on ilmeisesti ollut aiemmin joku (juna?)vaunutehdas tai vastaava. Nykyään siellä on kuulemma taitelijoiden tiloja. Huhtikuun lopulla panimo järjestää omat olutfestivaalit, joihin kutsutaan muitakin panimoita.

Panimolla on ajan tavan mukaan reilu 600 osakasta, jotka mahdollistivat panimon perustamisen.

Ja tietysti tiloissa on taproomin lisäksi myymälä, josta tölkkioluita voi ostaa mukaan. Oluet olivat ihan hyviä, joskaan ei mitään sitä tasoa kuin vaikkapa parhaat virolaispanimot. Ei tullut isoa hinkua ostaa mukaan oluita. Toki myös makuasioita nämä, suurin osa oli kuitenkin tyylejä joita emme niin usein muutenkaan juo.

Labietis

Maisteltuamme Nurmen oluet, päätimme jatkaa seuraavalle panimolle. Suuntana oli Labietis, ja jälleen Boltilla. Välimatkaa oli sen verran ettei ainakaan siihen aikaan illasta huvita kävellä. Etenkään kun Bolt ei montaa euroa maksa.

Kuskillamme oli vaikeuksia löytää paikkaa. Jälleen kyseessä oli joku vanha teollisuusrakennus. Oli keskiviikko syyskuussa, mutta paikka oli täynnä nuoria. Sen verran nuoria meihin keski-ikäisiin nähden että alkoi melkein nolottaa olla siellä. ;) No, onneksi jokunen vanhempikin ihminen oli eksynyt paikalle. Onko Latviassa pienpanimot nuorempien juttu, vai johtuiko vain siitä että oli keskiviikko?
Paikka oli aika hauskan näköinen, vähän tuli mieleen jotkut Berliinin tai vastaavan baarit hylätyn näköisissä rakennuksissa. Syysilta oli pimeä ja lämmin ja terassi oli mukavasti pihamaalla ja levittäytynyt aika vapaasti ympäristöön. 

Valitettavasti ne hyvät puolet meidän makuumme loppuivat siihen. Panimo oli ennestään tuttu jälleen jo somenkin kautta, vaikka tästäkään emme muistaneet olemmeko oluita maistaneet.



Tilasimme muutaman maistiaisen. Samanlaista maistelusettiä ei saanut kuin näissä paikoissa yleensä. Hanoissa oli paljon pale alea ja erikoisesti maustettuja oluita. Tilasimme mm. yrteillä maustettua imperial stoutia, josta kaadoimme loput terassin kukkaruukkuun. Enpä muista koska olisi stoutin kanssa näin käynyt. Saison oli hieman parempaa, tyyliä "o.k.". J:n tilaama pilskään ei kovin kummoista ollut. Olimme ajatelleet viipyä täällä pitkään, mutta eipäs sitten viivyttykään. Harmi, paikka oli kiva, mutta meille jäi mysteeriksi panimon suosio muuten. Juttelin yhden suomalaispanimon henkilökuntaan kuuluvan kanssa, joka sanoi laadun laskeneen viime aikoina. Aiemmin kuulemma olivat ihan hyviä. Harmillista.

 

Beer Museum

Ravintolan nimi antoi odottaa jotain ihan muuta. Kuvittelimme paikassa olevan edes jotain historiallista, jos nimeksi laitetaan olutmuseo. Mutta kyllä tämä ihan tavallinen ja kaiken lisäksi hieman ahtaan oloinen pubi oli. Paikka oli melkein vastapäätä hotellia, joten sijainti sopi hyvin yömyssyjä varten. 

Olutvalikoima ei ollut kovin laaja, mutta oli siellä hieman harvinaisempia merkkejä ja laatuja seassa, joten kyllä tuolla aina yhdet illassa löytää. Palvelu oli hieman happamampaa kuin enimmäkseen olutbaareissa, mutta samapa tuo. 
Ihmeeksemme paikassa olisi saanut jopa ruokaa. Poikkesimme molempina iltoina lähinnä sen mainitun sijainnin takia.

Salons My Beer

Seuraavana päivänä (kun J kävi maistamassa lisää rommia ;) ) päätimme kurkata siinä vieressä olevaan olutravintolaan. Ja sehän olikin helmi. Paikan nimi Salons My Beer ei kuulostanut houkuttelevalta jostain syystä, mutta onneksi poikkesimme sisään. 

Oluita oli todellakin kunnon valikoima, lajiteltu tyyleittäin jääkaappeihin ja hyllyille. Hinnatkaan eivät päätä himanneet. 

Bonusta ainakin meidän makuun myös musiikista. Oltiin kahtena iltana täällä ja molempina soi blues. Vaikka paljon kuunnellaan raskaampaakin, etenkin olutta siemaillessa tuo sopi todella hyvin. Tuli oikeastaan olo että täällä olisi voinut istua aika pitkäänkin. Ehdottomasti tämä oli suosikkimme ainakin vanhan kaupungin paikoista.

Valikoimakin oli oikeasti sitä laatua että oli vähän olo kuin lapsella karkkikaupassa. Muistaakseni, aika paljon aikaa siitä kun olen ollut lapsi karkkikaupassa...
Jos palaamme Riikaan, tänne pitää palata myös. Jos jotain negatiivista, niin vesiautomaatissa oli järkyttävän pahaa vettä. Olisi ehkä kannattanut olla pullovesi käsilaukussa.

Mr & Ms Beer

Tämä paikka oli ennakkoon listallamme kaverin suosituksesta. Jonkinlaista ruokaakin täällä olisi saanut, mutta olimme tulossa naapurin hyvästä napolilaisesta pizzeriasta, joten ruoalle ei ollut tarvetta. Paikka olikin hauskasti steampunk-tyyliin sisustettu ja selvästi erottuva muista. Vähän ehkä toisaalta tuli mieleen että onko yritetty vähän liikaakin, mutta ehkä olin kriittisellä päällä. 😁

Vanhan auton takana oli hylly täynnä olutpulloja. Kahta niistä oli saatavilla Ms & Mr Beerissä.

Ehkä olimme vain harmistuneita valikoimasta, jossa esillä oli valtava märä pulloja joista oikeasti saatavilla oli paria (ja taas ipaa..). Hanoistakin oli yli puolet "kuivana" ja loput tyyliä ipa, lager ja pale ale. Loppujen lopuksi tyyduimme yksiin oluisiin, koska emme kerta kaikkiaan löytäneet enempää mielenkiintoisia listalta. Omani oli joku pale ale. Ihan perus, ei jäänyt isompaa mielikuvaa. J taisi olla lageria.

Toki henkilökunta sanoi että sesonki oli kääntymässä ja tuotteet siksi vähissä. Kesän jatkuminen pitkälle syksyyyn yllätti varmaan yhtä lailla Latviassa kuin "takakesä" Suomessakin samoihin aikoihin. (Syyskuussa 2023 oli lämpöisempiä päiviä kuin meidän pidemmällä lomallamme heinäkuussa!) Ehkä voisimme tännekin poiketa uudelleen, ainakin tarkistamaan oliko todella väliaikainen tuo juomavaje. Minulla on nykyään hieman kurja polvivamma ja tästä paikasta mainittakoon miinuksena vessojen sijainti alakerrassa. Eli katutason alapuolella.

Beera Bar & Shop

Vanhan kaupungin ulkopuolella, muttei kuitenkaan kovin kaukana, löytyy Beera.  Paikka oli aika kiva meidän makuun. Ei kovin iso, mutta ystävällinen henkilökunta, ihan hauskan näköinen paikka ja valikoimaa löytyi paljon, meilläkin oli jälleen valinnanvaikeutta.

 Latviassa yleinen käytäntö niin ruoka- kuin juomalistoissa näytti olevan qr-koodilla kännykkään avattava menu. No mikäs siinä, nyt kun sitä on oppinut käyttämään. Alkuun tuo hieman häiritsi itseä, mutta olen vähän tällainen vastarannankiiski jossain asioissa. Kuten ylimääräiset sovellukset luurissa...

Baarissa oli jotain naposteltaviakin, mutta hauska ominaisuus oli että heillä oikein yllytettiin tilaamaan Woltilla tai vastaavilla ruokaa paikan päälle. Näimmekin joidenkin ottavan vastaan ruokatilauksia. Ei pöhlömpi idea tämäkään. 

Paikka oli tosiaan aika viihtyisän oloinen tämäkin, musiikki ok eikä pauhannut liikaa ja onneksi paikalla ollut tv jossa näkyi urheilua oli äänettömällä.
Sellainen paikka jossa voisi viihtyä pidempäänkin, mutta täällä ollessamme tiesimme lähtevämme aamulla kohti Tarttoa, joten ei parannut ottaa liian monta. Koska heillä oli myös ulosmyyntiä, pari olutta lähti mukaan. Automatkailun hyviä puolia, voi ostaa kotiin tuomisia. 

Yksi ekstra Riian ulkopuolella:

Valmiermuižas alus

 Pienenä lisäyksenä, vaikka nyt ei olla enää Riiassa (jossa muuten jäi monta olutpaikkaa vielä tutkimatta, kaksi päivää ei riitä kaikkeen), mutta kun lähdimme kohti Tarttoa, pysähdyimme Valmiermuižas alus -panimolla. 

Panimon historia tavallaan juontaa jo 1300-luvulle, jolloin tosin kyseessä oli taverna. Nykyiselle paikalle taverna siirtyi 1624. Sotien aikana ylimystön suosima taverna tuhoutui ja nykyinen panimo on perustettu 2006. Olimme autolla, joten paikan päällä emme maistaneet mitään. Olimme ajatelleet syödä välipalaa paikan nykyisessä "tavernassa", mutta annokset olivat vähän turhan tuhdin kuuloisia alkuiltapäivään.

 


Tyydyimme siis ostamaan mukaan. Mietin miten oluita kuvailisimme. Ehkä hieman tulee mieleen ensimmäisillä Baltian visiiteillä maistetut paikalliset oluet. 

 

Eivät ehkä ihan meidän juttu, mutta koska panimo on suosittu, on vika selvästikin taas meissä. Varmasti meidän juomamme modernint pienpanimo-oluet ovat kammotus monille. Tiedän jopa että ovat ja voisin heti luetella litanian ihmisiä kelle ovatkin.

 Harmiksemme meidän tumman oluen ystävien parikin pulloa nappaama suklaaportteri oli mennyt pilalle. Avasimme sen tosin kuukausia myöhemmin, mutta päiväystä oli vielä kuukausia jäljellä. Ehkä ollut korkkivika? No, tämä jää tietämättä.

Pitkästä aikaa Riiassa

 

Viimeksi vuonna 2006!

Aloin tutkia tietokoneen kuvakansioita miettiessäni koska olimme viimeksi käyneet Riiassa. No näköjään 2006! Olimmepas nuoren näköisiä kuvissa! Siltä reissulta on itse asiassa useampi "nähtävyyskuva", joten sulavasti lainailen omia kuviani lähes 18v takaa. Huh! Kun Ryanair vielä lensi Riikaan Tampereelta (ja päivittäin, joten viikonloppureissukin onnistui) niin taidettiin käydä lyhyen ajan sisällä kolme kertaa. Yksi ainakin joulun alla ja yksi kesällä. 

 

Yllä yksi kaupungin kuuluisa nähtävyys, Bremenin soittoniekat. No mitä Bremenin soittoniekat tekevät Riiassa? Ystävyyskaupunki Bremen lahjoitti patsaan kaupungille 1990. Kuulemma patsaassa eläimet katselevat kaupunkia rautaesiripun takaa. No vuonna 1991 Latvia itsenäistyi jälleen. Patsaan alkuperäinen versio sijaitsee "yllättäen" Bremenissä. Senkin olemme nähneet. Tämä kuva vuodelta 2006.

Mosaic hotel

 

Hotelli valittiin tällä "halpalomalla" kriteerein "halvimmasta päästä, kunhan on parkkipaikka, kylppäri ja suht siisti". Kriteerit täytti Mosaic hotel. Meille nimi toi huvittavasti mieleen humalalajikkeen, mutta sisällä hotellissa nimi näkyi kyllä perinteisemmällä mosaiikin määritelmällä. Vähän oli kuin 90-luvulle olisi palannut. Asiakaspalvelukin oli vähän kuin ensimmäisillä visiiteillä Baltiassa 90-luvun lopulla. Mutta huone oli ahtaudestaan huolimatta siisti ja uudehkon tuntuinen. Aamiainen oli tyyliä "kunhan nyt jotain". Kyllä sillä alkuun päivässä pääsi. Jos tulet autolla, älä suotta puikkelehdi ahtaalle sisäpihalle auton kanssa. Joistain ennakotiedoista poiketen parkkipaikka ei ole sisäpihalla, itse asiassa se on ehkä 200-300m päässä hotellista, joka oli hieman yllätys.

Zeppeliinihallit eli Riian kauppatori ja kauppahalli

Riian kauppahallit ja -tori sijaitsevat 1930 avatuissa halleissa ja niiden ympäristössä. Ihmeekseni en näköjään napannut niistä kuvia muutoin kuin sillä syömistämme juustotäytteisistä letuista. En löytänyt kuvia myöskään vuoden 2006 reissultamme. Tosin silloin muistan että halleissa varoitettiin pitämään kamera piilossa varkaiden takia. Nyt tuskin enää on näin kovasti näpistelijöitä, mutta jostain syystä kuvat jäivät. Letut olivat ihan hyviä. 
Muistan kun edellisreissulla käytävillä myytiin vaatekauppojen muovikasseja! Juu, ihan tyyliin H&M, Vero Moda ja jopa Seppälä. Varmaan taisi olla Marimekkoakin, mutta ihan siis muovikasseja. Kuulemma ihmiset tykkäsivät kantaa niitä, ja esittää että olisivat käyneet mainitussa kaupassa. Elintaso on Riiassa noussut valtavasti, ja tuskin enää kukaan maksaisi edes vaikkapa Harrodsin kassista, ainakaan muovisesta. Viime käynnillä halleissa oli kamala lemu, kalat haisivat (ei tainneet olla ihan tuoreita) ja tiskeissä oli paljon sianpäitä ym meitä kammottanutta. Nyt paikka oli siisti ja lemuton. Ihan kuin mikä vain kauppahalli vaikkapa Keski-Euroopassa. Valtavat nämä olivat yhä, ei kaikkea jaksa kiertää, sillä erot halleissa eivät ole kovin isoja. Ostin edelliskäynnillä halvat nahkakengät. Sellaisiakaan ei enää kaupattu. Ja miksi zeppeliinihallit? Nimi juontaa siitä että halleissa oli alunperin enimmäisen maailmasodan aikaan säilytetty saksalaisia ilmalaivoja.

Matkakirjojen ja karttojen kerääjän pienoisparatiisi

Katuna Elizabeta iela (jolla hotelli oli), kuulosti heti tutulta ja uskoin sen olevan saman, jonka varrella on ihana kirjakauppa Jana Seta. No olihan se! Tosin aika kaukana hotellista, mutta sama katu kuitenkin. Kuvittelin ottaneeni kaupasta kuvan, mutta mistään en sitä löydä nyt. Olen käynyt siellä jo niillä 20v takaisilla reissuillamme ostamassa matkaopaskirjoja joita keräilen. Kauppa löytyy yhä, joskin puolet pienemmäksi kutistuneena. Valikoimissa taitaa enää olla pelkästään jotenkin matkailuun liittyvää kirjallisuutta, ei  ns. perinteisiä lukuromaaneja. Heilläkin näkyy olevan verkkokauppa nykyään. Rakastan myös karttoja ja erityisesti karttojen keräilijät käyvät täällä nykyään. Kun kauppias kuuli että olemme Suomesta, hän kysyi etsimmekö Suomen karttoja ennen sotia? Sanoin että emm, mutta hän kertoi kuinka hällä on harvinaisia karttoja joissa näkyy hyvin Karjala ja käsivarren alue. Kuulemma suomalaiset usein hakevat niitä heiltä, koska niitä ei myydä Suomessakaan. Tämän tiedon todenperäisyyttä en voi taata. Mukaan lähti kuitenkin taas pari opaskirjaa, mutta tällä kertaa ei karttoja.

Koska tämä oli kolmas tai neljäs (en ole varma!) kerta Riiassa, emme perehtyneet museotarjontaan. Päätimme keskittyä käyskentelemään ja tutustumaan olutravintoloihin ja vastaaviin, joista kirjoitan vielä erikseen.

Kauniina kesä... (ei kun anteeksi, nythän oli syyskuu!) päivänä ei ollut ollenkaan pöhlömpi idea käyskennellä kaupungilla. Vanha kaupunki on kaunis ihan itsessään, kuin ulkoilmamuseo.

Mielestäni tämäkään aukio ei ollut näin nätiksi laitettu ja julkisivut kauniiksi maalatut 2006. Muistan kun käynnissä oli jotkut "potkupallokisat" kuten edesmennyt mummuni sanoisi ja aukiolla oli itkeviä nuoria miehiä liput selässään. En muista  sentään olivatko paikallisia.

Kaupungin kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluu Mustapäiden talo. Meillä on jäänyt joka kerralla tämä käymättä, sillä jotenkin on ollut mielikuva ettei siellä sisällä ole muuta kuin prameat sisätilat kullattuine peileineen ym. Voimme olla väärässä, mutta toki myös voimme olla oikeassa ja sinua voikin sellainen tyyli viehättää, joten kannattaa tarkistaa asia.

Rock Cafe Riga

Kun nälkä alkoi ilmoittaa itsestään, päätimme että voisi olla hampurilaispäivä. Päädyimme Rock cafe -nimiseen paikkaan ihan puhtaasti siksi että siellä oli kanahampurilaisia. Itse kun en oikein pidä jauhetusta lihasta. Juu olen nirso, tämän tiedän hyvin. Kun haluan hampurilaista, pitää löytää paikka jossa on kanafilee sämpylän sisällä. Tällä kertaa J päätyi samaan. Ruoan tulo kesti niin kauan, että ajattelimme jo häipyä paikasta jos ei kohta tule. Kun ruoka tuli, pyysimme vielä valkosipulidipin, mutta se oli virhe. Yrmeä ja hapan tarjoilija otti tilauksen vastaan, mutta itse dippiä ei näkynyt eikä kuulunut. Oli pakko alkaa syödä ilman sitä. Lopulta dippi tuli kun olimme lopettaneet ruokailun!! Tyyppi kehtasi silti laskuttaa dipistä (en muista hintaa, mutta oli se jokusen euron ja periaatteesta, mitä sillä teki kun ruoka oli jo syöty?). J meni sisälle baaritiskille selvittämään asiaa ja eihän meidän tuota sitten tarvinnut maksaa. Tyyppi mulkoili meitä vielä tässä vaiheessa.
Paikka on ollut aimmin Hard rock cafe ja se näkyi sisutuksessa. Paikallisten bändien kamoja seinillä jne. Iltaisin se muuttuu enemmän baariksi ja rock clubiksi keikkoineen.
Ai niin se hampurilainen. Ihan ok. Mutta eipä tuonne toiste menisi surkean palvelun takia. Onneksi yksi tarjoilija osoitti pelisilmää ja korjasi tilannetta pahoitellen. Olimme aikoneet ottaa jälkiruokaa, mutta tämä sai nyt jäädä.

Latvian getto- ja holokaustin museo

Ihan ilman museoreissua ei taideta osata kaupungeissa käydä, ja yksi uusi museo oli tullut sitten viime visiitin. Latvian getto- ja holokaustin museo oli hieman erilainen museo tutusta aiheesta. Odotin ehkä hieman enemmän esittelyä elämästä gettossa (nimen perusteella), mutta oli täällä vähän sitäkin. 
Kuvan vaunu tuskin kaipaa selityksiä.

Sisään tullessa vastassa oli seinä, johon oli kaiverrettu yli 70 000 holokaustissa kuolleen latvialaisen nimet. Nämä ovat aina pysäyttäviä juttuja. Museo sijaitsi paikalla, jossa aikoinaan oli Riian getto.

Yhdessä hallimaisessa tilassa oli kirjeitä gettosta, sivuja päiväkirjoista ja valokuvia asukkaista. Näistä kaikki olivat latviaksi ja jäivät vähän pimentoon ilman että aina välillä tuli kokeiltua Google lensillä suomentaa tekstejä. Ehkä nämä ovat enemmän latvialaisille kohdistettuja.

Itseä ehkä kiinnosti eniten tämä getton asunto, jollaisia ei ole aiemmin tullut nähtyä.

Tämä asunto tuskin oli läheskään pahimmasta päästä, kun ajattelee (lukemiaan tarinoita) Prahan tai Varsovan gettoja, mutta asunnossa oli asunut yli 30 ihmistä. Sitä kun ajattelee, pistää se tämän hieman uuteen valoon.

Ompelukone oli varmaan luksusta, sillä sai muutettua vaatteen käyttötarkoitusta. Aikuisten kuluneesta vaatteesta saattoi saada vielä lapsille sopivan.

Jossain vaiheessa tämä (getton reunoilta siirretty) talo on palanut osittain. Sen vuoksi kalusteet eivät ole alkuperäiset, mutta ne ovat samanlaisia kuin alkuperäiset ovat olleet. Tällaisissa paikoissatuntuu kuin asukkaat olisivat vasta juuri poistuneet.

Costa Coffee

Brittiläisen Costa Coffeen kahviloita on Baltiassa joka puolella. Yleensä vältämme tällaisia ketjupaikkoja, mutta aika keppoisen aamupalan jälkeen oli pakko poiketa välipalalle johonkin ja tämä oli sopivasti reitillä. Maassa jossa sipulikammoisen on joskus vaikea löytää lounasta, ilahduimme kun täällä oli "toasteja" (miksi tämä on vaikea suomentaa? Olisiko paahdettu kolmioleipä sopiva suomennos?) joissa luki muoviin painetussa tuoteselosteessa vain juusto, sinappi ja kinkku. Leipä ojennettiin kylmähyllystä kassalle paahdettavaksi. (Siitä otettu kuva tärähti). Mutta kuinka kävikään. Leivässä oli enemmän sipulia kuin kinkkua! Se oli aivan täynnä sitä, vaikka tuoteselosteessa siitä ei ollut mainittu sanaakaan. Hämmentävää myös siksi, että sipuliallergia on ihan todellinen sairaus. Sipuliallergikon voi olla hankala löytää syötävää Baltiassa, kun tuoteselosteetkin valehteevat. Onneksi itse vain inhoan sipulia ja nälissäni söin tuon mahdollisimman vähällä pureskelulla. Kamalan sipulinmaun peitimme sitten ihan hyvillä juustokakun siivuilla.  Tai no J ei ole sipulikammoinen, mutta oli sitä hällekin liikaa. Kaiken lisäksi sain siitä vatsani kipeäksi. Kahvi oli ihan hyvää perusvarmaa ketjukahvia. Mieluummin valitsemme kyllä yleensä jonkun täysin paikallisen paikan, mutta nyt niitä ei osunut yhtään reitille tuossa kohtaa päivää.

Tämä kaunis rakennus olisi kätknyt sisäänsä Riian taidemuseon, jonka kokoelmia kovasti kehuttiin. Jätimme sen kuitenkin väliin.

Peppo´s

Koska lounas meni hieman pieleen, päätimme pelata varman päälle ja googletimme Riian parasta napolilaista pizzaa. Vastaukseksi tuli Peppos.

Paikka oli trendikkäästi (?) sisustettu ja aika pelkistetty. Olimme soittaneet ennakkoon, sillä se oli myös kovin suosittu. Onnistuimme pääsemään sisään. Ruokalistat olivat modernista kännykän qr-koodilla netistä haettavissa. Minun piti jopa ladata qr-koodinlukija kännykkään, koska en ollut sitä vuosiin käyttänyt. Mitähän jos vaikka anoppini eksyisi näppäinluurinsa kanssa tuonne? Onkohan heillä varalle paperimenuja.

No, menusta päästiin perille ja saatiin pizzat tilattua. Valitsimme aika klassiset spicy napolitan salami tyyliset -pizzat. Pizzat olivat oikein maukkaat. Tänne voisi tulla toistekin. Täällä oli myös ystävällisempi palvelu. Mitä nyt tarjoilija meinasi viedä pizzan pois kolme kertaa kun söin ilmeisesti liian hitaasti!  Hätäistä touhua. ;) Vatsa oli sen verran täynnä, että jälkiruoat jäi täälläkin testaamatta. Taisimme ottaa kyllä Limoncello-snapsit. Sen verran suosittu paikka on, että ainakin sesonkiaikana kannattaa soittaa ja kysyä kuinka täyttä on.

Jälkiäteen kuulin viiniravintolasta (Easy wine), jossa viinejä on todella iso valikoima ja myynnissä alkaen 0,5 dl. Ehkä seuraavalla kerralla sinnekin voisi uskaltautua, vaikka olutpaikoistakaan ei kaupungissa pulaa ole.

Muistoja aiemmilta käynneiltä

Tällä reissullamme emmem käyneet muissa paikoissa panimoiden ja olutravintoloiden lisäksi (joista kirjoitan erikseen), mutta paljonhan kaupungissa ja sen ympärillä on nähtävää.
Viime reissullamme kävimme muun muassa Riian automuseossa, johon matkasimme ratikalla.

Museossa oli hienoja vanhoja autoja, kuten arvata saattaa. Monia neuvostoaikaisia hieman rikoisempia myös.

Yksi erikoisuus oli Leonid Brezhnevin itsensä ohjaama ja kolaroima Rolls Royce. Se oli jätetty korjaamatta. Aika tällin oli saanut, mutta kuski kyllä selvisi kolaristaan.

Ensimmäisellä Riian reissullamme kävimme etnograafisessa museossa, joka muistutti Seurasaarta. Paikalle oli siirretty vanhoja rakennuksia joissa sai poiketa sisällä. Tämän ressun teimme pikkujouluaikaan ja myöskin ennen digikameraa joten kuvia ei koneella ole. Ajankohdasta johtuen paikalla luvatut käsityöläisten työnäytökset puuttuivat ja joulumyyjäisetkään eivät olleet vielä auki. Myös paikan ravintola oli suljettu. Kaksi nauravaista mummoa yrittivät kertoa meille paikan tarinaa ja toinen pärjäsikin kohtalaisesti englanniksi. Nyt kun vilkaisin, näytti että paikka olisi talvella kokonaan kiinni. Kesällä ainakin sinne pääsee bussilla kuitenkin. Me ainakin tykkäämme tällaisista paikoista.

Jurmala

Edellisellä reissullamme teimme myös retken Jurmalaan, joka on suosittu rantalomakohde.

Kauniita puutaloja kaupungissa oli paljon, tosin osa oli jo aika heikossa kunnossa. Uskoisin että turismin lisäännyttyä Latviassa on varmasti huviloita kunnostettu jo paljon lisää. Meille paikan parasta antia oli kävelykatu, pikku putiikit ja muutama aurinkoinen terassi. Aika pian nämä kuitenkin oli katsottu, emmekä viipyneet kaupungissa montaa tuntia.

Jurmalaan pääsi junalla, eikä matka kestänyt kovin kauaa. Etäisyys Riiasta on reilu 20 km ja nykyään lipun hinta nälyy olevan 1€ ainakin netistä ennakkoon ostaessa.  Pois kannattaa jäädä asemalla Majori.

Se syy miksi suurin osa matkustaa Jurmalaan on nämä rannat jotka ovat "kuin etelänmatkoilla". Juu, olivathan ne kai. Musiikki soi ja väki otti aurinkoa, jossain välissä myytiin jäätelöä. Meille tämä on niin sanottu "turistihelvetti", mutta monelle varmasti paratiisi. Lapsiperheillekin voi olla oiva ja edullinen keino päästä rantalomalle. Nythän Riikaan pääsee Tampereelta ja Helsingistä myös halvalla (jos sattuu aikataulut osumaan) lentäen, ainakin toistaiseksi. Air Baltic muuttelee käsittääkseni kohteitaan myös usein.
Meille kerta Jurmalassa riitti. Riikaan voimme mennä taas joku päivä. Viikonloppu kesä- tai syysaikaan on ehkä paras ajankohta omaan makuun. Miksei myös keväällä, silloin todennäköisesti kevät on siellä jo paljon pidemmällä kuin täällä.

Ravintoloista täytynee mainita Lido, jonka kuuluisia tuulimyllyravintola on Riian laitamilla.  Paikassa voit valita ruokia noutopöydistä ja kassalla maksetaan lautasen painon mukaan. Näitä on nykyään jo paljon muuallakin, muun muassa Riian keskustassa ja jopa Tallinnassa. Mutta tuo tuulimylly-paikka on erikosin ulkoasultaan. Lisäksi ainakin 2000-luvun alussa sen jouluvalot olivat jotain aivan käsittämätöntä. Koska käynnistä on aikaa, en tiedä ovatko valot vain lisääntyneet, vai onko aika ajanut jo tämän paikan ohi. Kävimme täällä taksilla, hinta ei ainakaan tuolloin päätä huimannut. Nyt käyttäisin kyllä Boltin sovellusta.