Pärnussa panimolla ja oluella

 Pernauer: Pärnu käsitööõlu

Pernauerin panimo on perustettu 2016 kaupungin "oluenystävien toimesta". Alkuun tämäkin panimo sijaitsi syrjäisellä maatilalla.
Nykyien tila on noin 4km Pärnun keskustasta. 

Uusi moderni ja viimeisen päälle siisti panimo on avattu 2021. Olisimme jopa luulleet vielä uudemmaksi sitä, niin upouudelta kaikki näytti. 

Toki panimoilla kuuluukin olla pudasta ja siistiä ja hygienian kanssa todella tarkkaa, mutta täytyy kyllä sanoa ettemme ole koskaan nähneet näin siistiä panimoa. Vitsailimme että lattiatkin olivat niin puhtaat että niiltä olisi voinut syödä ihan suoraan lusikalla ilman lautasta välissä. ;)

Hämmentävää oli myös se, että minkäänlaista tuoksua saati hajua ei ollut. Yleensä kuitenkin joku tuoksu tai jossain vaiheessa ehkä hajukin leijailee panimolla, mutta täällä ei yhtään mitään.
Ikävä kyllä, tästäkin huolimatta eniten kiinnostusta meidän makuun herättänyt suklaaportteri vaikutti menneen pilalle kun sen kotona avasimme.

Panimon yhteydessä oli myös uutuuttaan hohtava hanahuone, joka tosin ei ollut auki kun poikkesimme. Ostoksille voi pyrkiä koska vaan, jos käy nykimässä ovea tai soittaa ja kysyy ollaanko täällä paikalla, mutta hanahuone on auki lähinnä tilauksesta tai panimokierrosten yhteydessä.
Kierroksia sai ostaa panimon sivuilta eri kävijämäärille.

Mukaan tarttui taas muutama olut. Panimo ei harrasta isompia kikkailuja oluissa, vaan pysyttelee hyvin klassisessa tyylissä, ilman soureja, pastryja tms modernimpia juttuja. Monihan onkin sitä mieltä että nämä  klassiset ovat niitä "aitoja" kunnon oluita. Itse tykkäämme kaikkailuista, mutta on ihan hyvä että panimo valitsee oman linjansa ja pysyy siinä.

Meille jäi avistuksen epäselväksi työskenteleekö meille paikkoja esitellyt mies aina yksin täällä, kun netin mukaan perustajia oli kuitenkin useampi. Hän ei ollut ehkä kaikista sosiaalisimmasta päästä tapaamiamme panimoihmisiä, joten päästimme hänet jatkamaan työtään ja kiitimme visiitistä ostokset kassissa.

Sweet Rosie Irish Pub

Keskellä viikkoa sesongin ulkopuolella kaupungin muututtua eläkeläisten valtakunnaksi oli aika vaikea löytää ilta-oluille paikkaa. Osassa paikoista oli reissua suunnitellessa vielä kesäaikataulut, mutta kun pääsimme paikan päälle, olikin siirrytty viikonloppupainotteiseen aikatauluun.

Osa paikoista myös oli lähempänä rantaa, ja auki vielä vähemmän jos ollenkaan. Kävelykadun läheisyydestä löytyi irkkupubi Sweet Rosie. Se ei ollut ennakkoon listallamme, koska irkkubaarit ovat usein aika.. no ainakin toistensa kopioita. Paikka oli aika iso ja siisti. Asiakaskunta oli täälläkin aika iäkästä. Oluissa erikoisimmat olivat belgialaisia. Se nyt ei sinänsä itseäni yleensä haittaa, mutta ihmetyttää ettei mitään virolaisia ole valikoimassa. Vai olikohan jotain tyyliin Sakua.

Käymättä jäi muun muassa

Meidän ykköskohteeksemme Pärnussa illalla oli tarkoitus laittaa Öllepood  nr.2  Gambrinus. Olimme jopa valinneet hotellimme sen naapurista. Mutta juurikin sillä viikolla kun menimme Pärnuun, he muuttivat aikataulunsa ja paikka oli kiinni. Kun kävelimme sen ohi, portailla oli kaksi miestä tupakalla. Kysyimme onko paikka auki, ja toinen heistä huusi: Ei ole, mutta tulkaa vaan ostoksille, teen inventaariota. Mukava tarjous, mutta a) emme olleet tuntikausiin syöneet mitään ja b) jäimme miettimään olisiko hän myynyt vain mukaan. Kiitimme tarjouksesta, mutta lähdimme etsimään ruokaa. Yöllä kun palailimme, mietimme koputtaisimmeko oveen, mutta emme sitten kehdanneet. Valot siellä paistoivat yhä.

Kaupungissa olisi ollut myös jonkinlainen panimoravintolan tapainen Rüütlihoov Pubi, mutta oluet ja menu vaikuttivat aika saksalaistyyliseltä, ja kummassakaan (siis ruoassa tai oluissa) saksalainen tyyli ei ole oikein meidän juttumme, joten jätimme tällä kertaa tämänkin väliin. Ehkä jos olisimme olleet pidempään, mutta tiesimme että seuraava kohde on Riika, jossa oli olutravintoloita jo aika paljon reippaammin,  joten päätimme vain käyskennellä kaupungilla hetken ja lähteä nukkumaan.  

Rantalomakohteessa syyskuussa eli Pärnu

 

Pärnu

Pärnu on niin monelle suomalaiselle yhtä tuttu (joillekin jopa tutumpi) kuin Tallinna, että olimme ehkä hieman poikkeavia turisteja täällä, kun kaupunki oli meille vieras. Olimme pari kertaa ajaneet tavallaan Pärnun läpi, mutta oikeastaan ennemminkin sen ohitse matkalla Keski-Eurooppaan.

Kävelykadulla kävellessään oli helppoa ajatella että tämä vajaan 40 000 asukkaan kaupunki kuhisee elämää kesällä kun turistikausi on parhaimmillaan. Ihan kivan näköinen vanha kaupunki oli, mutta hyvin pieni. Kävelykadun ympäristössä ei vaikuttanut olevan paljon mitään asuinrakennuksia kummempaa ja aika monet liikkeet olivat kiinni. Osa ravintoloista (etenkin ns. olutravintolat) olivat kiinni alkuviikosta. 

Kaupunki on perustettu jo keskiajalla ja siellä on ollut kylpylöitä yli 180 vuoden ajan. Kylpylöistä kaupunki parhaiten tunnetaankin ja tietysti pitkistä hiekkarannoistaan. Kylpylöistä ehkä johtui että syyskuussakin kaupungissa tuntui liikkuvan pääasiassa eläkeläisiä. Täällähän tunsi keski-ikäinen itsensä varsin nuoreksi! 😄 Olen kuitenkin ahkerammin täällä käyviltä kuullut että kesäisin meno on nuorekkaampaa, ja turisteja on lapsiperheistä nuorisoon ja varmasti silloinkin myös eläkeläisiä.

Koska kylpylät eivät meitä kiinnostaneet ja ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, tyydyimme käyskentelemään kaupungilla ja nauttimaan myös siitä että syyskuussa tarkeni syödä ulkona terassilla.

VoVa Vorstid & Vahvlid KÖÖK & BAAR

Päädyimme syömään Ravintola VoVassa bataattiranskalaiset kanafileellä ja parmesaanilla. Ihan ok oli, ei mitään mullistavaa gourmeeta mutta kovassa nälässä auttoi ensihätään hyvin. Myöhemmin illalla nappasimme pizzan puoliksi jossain pahvilautaspaikassa (tyyliä Kotipizza), jonka nimestä en edes ole varma.  Joinain päivinä iskee reissussakin nälkä sen verran kovana ettei jaksa koko iltaa etsiä. Itse asiassa täällä VoVassa olisi ollut kyllä ihan isojakin annoksia (kuvakulma hämää, tämä oli jollain "pikkusyötävien" listalla), mutta jostain syystä emme menneet sinne illalla uudelleen vaikka ruoassa ei vikaa ollutkaan. Kesällä ravintoloita löytyy myös rannan suunnasta, mutta nyt suurin osa niistä oli suljettu.

Koidulapark Hotel

Pärnussa yövyimme kävelymatkan päässä kävelykadusta Koidulapark Hotellissa. Huone maksoi 62 euroa ja oli ihan siisti ja ilmeisesti hiljattain remontoitu, kylppäri oli vähän nuhjuisempi. Jossain osassa hotellia haiskahti hieman vanhalle, mutta ei huoneissa. Auton sai jättää hotellin takapihalle jos tilaa oli, ja sitä sattui olemaan. Todella ahdas piha kyllä oli, joten ihan ei voi luottaa parkin saantiin. Aamiainen piti maksaa erikseen, mutta olisiko ollut ihan muutaman euron kuitenkin ja ihan hyvä kuitenkin. Hotellin lähelläkin oli ravintoloita, mutta aika huonoin arvosanoin ainakin mitä netistä katsoimme. Joissain arvosteluissa hotellista kehuttiin ettei rantaan ole pitkä matka. Tästä emme osaa sanoa. Kävimme vain pienen autokierroksen päätteeksi katsomassa rantaa aamulla.

Pärnun uimarannat

Ennen kuin jatkoimme aamulla matkaa, kävimme ihan autolla katsomassa niitä kuuluisia hiekkarantoja. Ravintolat olivat kiinni, ja uimassa oli vain jokunen innokas. Lenkkeilijöitä tuli vastaan rantakadulla.

Hiekka oli pehmeää ja upottavaa kuten oletettavasti etelän uimarannoilla (emme ole pätkääkään rantaihmisiä, kuten olette ehkä huomanneet) ja on helppo kuvitella kesällä ranta täyteen auringonpalvojia. Nytkin syyskuussa oli jo aamusta aika lämmintä, mutta aamu oli hieman pilvinen.

Meille tällä ei ollut isommin merkitystä, sillä lähdimme aika aamupäivästä kohti Riikaa.

  

Rannan tuolit odottelivat ensi kesää.