Nantes sattui myös sopivasti reitin varrelle matkalla Bordeauxiin. Kaupunki näytti kuvissa kivalta ja jostain syystä meitä kiehtoi sen kaduilla kävelevä mekaaninen elefantti. Oikeastaan saman tien kun saavuimme kaupunkiin, lähdimme etsimään elefanttia. Vaikka oli ilta, sen kotipesään, mekaanisten laitteiden keskukseen pääsi vielä sisään. Lipunmyyjä tosin sanoi että meillä on vain tunti aikaa kiertää rakennus, koska siellä on alkamassa joku konsertti. Meille aika riitti hyvin, sillä rakennuksen näyttely oli harmittavan huonosti järjestetty. Sisällä eri mekaaniset oliot olivat kaikki numeroituja, joten aloin etsiä esitteestä numeroiden selostuksia. Ei mitään, ei yhtään mitään monisivuisessa väriesitteessä. Meitä kehotettiin seuraamaan opastettua kierrosta, mutta kun minun vuoden ranskanopinnoistani on jo 25v ja J osasi vain muutaman fraasin (koska tämä oli jo yhdessäkin neljäs kerta Ranskassa) kyllästyimme aika pian seuraamaan opasta. Pienellä viilauksella esite olisi kertonut hyvän tarinan. Harmiksemme opas oli jo liikutellut isoa mekaanista mittarimatoa ja hämähäkkiä, muurahainen oli juuri liikkeellä. Odottelimme hetken ison linnun liikkumista, mutta kun emme ymmärtäneet pitkää, todella pitkää selostusta, lähdimme jatkamaan kaksin. Näimme myös kuvia valtavasta lohikäärmeestä joka oli toimitettu Kiinaan ja rakenteilla olevan ison härän.
Vähän oli näin huonosti ranskaa osaavalle oli pettymys tämä näyttely. Kysyimme yhdeltä oppaalta voiko hän kertoa jotain englanniksi. Hän selitti että keskusta pitävät yllä ihmiset jotka rakentavat näitä härveleitä. Tällä hetkellä he rakentavat valtavaa aikuisten karusellia joen rantaan, jossa voi matkustaa näiden hahmojen ja härveleiden kyydissä.
Pienempi versio näistä oli jo valmis, ja pikkulasten suosiossa. Katselimme lasten karusellia keskuksen ravintolan terassilta ja suunnittelimme kuinka löytdämme helpoiten elefantin, kun yhtäkkiä ihmettelin kovaa ääntä, ja nurkan takaa marssi esiin Nantesin elefantti. Kyllä se olikin valtava. Sen kyytiin olisi voinut myös mennä mukaan sen kierrokselle. Tyydyimme kuitenkin katselemaan ulkoapäin. Kävin vielä nappaamassa muutaman kuvan sen pysäköityä itsensä "varikolle".
Ennen elefantin etsintää olimme käyneet oven takana "gourmet"-tyylisen hampurilaispaikan luona (näitä on muuten nyt Ranska täynnä, hampurilaisten ystävillä ei lopu paikat kesken) ja todenneet sen olevan kiinni. Oven lapun ansiosta suuntasimme nyt uudelleen sinne. Paikka oli auki, mutta ovella kysyttiin pöytävarausta!! Olimme lähdössä vatsa kurnien pois, kun yksi tarjoilija kysyi halummeko syödä kadulla (jossa oli pari pöytää, muttei katosta). Katselimme harmaata taivasta, mutta nälkä voitti ja otimme riskin. Emme onneksi kastuneet. J kehui kovasti hampurilaistaan. Minulle joka en mielelläni syö jauhelihaa oli tarjolla vain yksi kanapurilainen. Se oli hieman erikoinen. Fileen sijaan sisällä oli kuin kanaviilokkia. No, syötyä tuli ja perunat olivat oikein hyviä.
Syötyämme katselimme kaupunkia muuten vain, hienoja vanhoja rakennuksia ja joenrantaa. Käynnissä taisi olla joku paikallinen "taiteiden yö" ja väkeä pilvin pimein. Kaupungilla oli erilaisia taideteoksia, joku taiteilijaryhmä jakeli julisteita ja toiset jakoivat lukkoja sillalla. Sattui vielä olemaan lauantai-ilta, joten elämää riitti.
Alla väliaikaista taidetta.
Alla väliaikaista taidetta.
Ihan kiva kaupunki tämäkin. Osa kuvista on kamerassa, jonka piuha jäi kotiin, lisäilen kuvia kotona vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti