Riiasta on tullut olutkaupunki

 Pari panimovisiittiä ja muutama muu paikka

Belgian Beer Cafe Bon Vivant

Riiassa oli tosiaan hieman olutkulttuuri muuttunut tässä viime vuosina. Kuten vähän joka puolella. Niinpä varasimme aika paljon aikaa näiden tutkailuun. Olihan myös loman loppupuoli ja olimme paikallamme 2 yötä, joten pystyimme poikkeamaan myös päiväoluella. Ensin etsimäämme Brugse Zot Baria ei löytynyt ainakaan siitä osoitteesta mihin sen Google maps ilmoitti ja ilmeisesti sen sijainti olikin ihan päin honkia. Olisiko ollut toimiston tms osoite?

Mutta Bon Vivant löytyi kyllä. Ehkä siksi ettemme edes etsineet sitä!

Valikoima oli "yllätys yllätys" belgiolut-voittoinen. Eli minä olin kuin kotonani. Maisteltavaa olisi löytynyt vaikka koko illaksi. J ei ole hurahtanut saisoneihin ja tripleihin, mutta kyllä hällekin löytyi herkkuja listalta. Suurin osa oli näin suomalaisittain varsin edulliseen hintaan. Ilman muuta belgi-fanin kannattaa poiketa. Paikassa löytyy myös ruokalista, mutta emme olleet vielä nälkäisiä päiväoluille poiketessamme.

Distillers Rebuplic

Jos belgiolutpaikka oli hieman haastavampi J:lle, niin nyt mentiin sitten minun osalta hankalaan paikkaan. Onneksi paikka oli viihtyisä, ja oli siellä nyt jokunen mielenkiintoinen olut listalla. Kyseesä oli Distillers Republic.  Paikka oli tunnettu rommeistaan ja gineistään. Kumpaakaan en suostu edes maistamaan, mutta kuulemma hyviä olivat molemmat lajit. Koska kyseessä on vähän vahvempi tavara, kävimme täällä molempina päivinä ja J otti pikkuruistia rommi-napsuja ja gin & tonicin.

Ensimmäisellä käynnillä löysin Pintan stoutin. Muut oluet tuntuivat olevan ipaa kaikki, joten toisella käynnillä tyydyin odottelemaan kun J maisteli. Muuten kiva paikka, mutta ehkä voisi hieman enemmän panostaa siihen että tisleiden ystävä voi tulla paikalle sellaisen kävijän kanssa joka ei väkevistä perusta. Ginin ja rommin ystäville ehdottomasti vahva suositus!

Nurme

Sitten nappasimme Boltin ja lähdimme käymään Nurmen panimolla. Nimenä panimo oli ennestään tuttu Tallinn Craft Beer Weekendin kautta, mutta emme kumpikaan muistaneet olimmeko heidän oluitaan juoneet. Kaikkea kun ei tule enää Untappdiinkaan laitettua. Paikka oli ihan hauskan näköinen vanhassa punatiilisessä tehdasrakennuksessa. 

Panimo on perustettu 2016. Paikka on ilmeisesti ollut aiemmin joku (juna?)vaunutehdas tai vastaava. Nykyään siellä on kuulemma taitelijoiden tiloja. Huhtikuun lopulla panimo järjestää omat olutfestivaalit, joihin kutsutaan muitakin panimoita.

Panimolla on ajan tavan mukaan reilu 600 osakasta, jotka mahdollistivat panimon perustamisen.

Ja tietysti tiloissa on taproomin lisäksi myymälä, josta tölkkioluita voi ostaa mukaan. Oluet olivat ihan hyviä, joskaan ei mitään sitä tasoa kuin vaikkapa parhaat virolaispanimot. Ei tullut isoa hinkua ostaa mukaan oluita. Toki myös makuasioita nämä, suurin osa oli kuitenkin tyylejä joita emme niin usein muutenkaan juo.

Labietis

Maisteltuamme Nurmen oluet, päätimme jatkaa seuraavalle panimolle. Suuntana oli Labietis, ja jälleen Boltilla. Välimatkaa oli sen verran ettei ainakaan siihen aikaan illasta huvita kävellä. Etenkään kun Bolt ei montaa euroa maksa.

Kuskillamme oli vaikeuksia löytää paikkaa. Jälleen kyseessä oli joku vanha teollisuusrakennus. Oli keskiviikko syyskuussa, mutta paikka oli täynnä nuoria. Sen verran nuoria meihin keski-ikäisiin nähden että alkoi melkein nolottaa olla siellä. ;) No, onneksi jokunen vanhempikin ihminen oli eksynyt paikalle. Onko Latviassa pienpanimot nuorempien juttu, vai johtuiko vain siitä että oli keskiviikko?
Paikka oli aika hauskan näköinen, vähän tuli mieleen jotkut Berliinin tai vastaavan baarit hylätyn näköisissä rakennuksissa. Syysilta oli pimeä ja lämmin ja terassi oli mukavasti pihamaalla ja levittäytynyt aika vapaasti ympäristöön. 

Valitettavasti ne hyvät puolet meidän makuumme loppuivat siihen. Panimo oli ennestään tuttu jälleen jo somenkin kautta, vaikka tästäkään emme muistaneet olemmeko oluita maistaneet.



Tilasimme muutaman maistiaisen. Samanlaista maistelusettiä ei saanut kuin näissä paikoissa yleensä. Hanoissa oli paljon pale alea ja erikoisesti maustettuja oluita. Tilasimme mm. yrteillä maustettua imperial stoutia, josta kaadoimme loput terassin kukkaruukkuun. Enpä muista koska olisi stoutin kanssa näin käynyt. Saison oli hieman parempaa, tyyliä "o.k.". J:n tilaama pilskään ei kovin kummoista ollut. Olimme ajatelleet viipyä täällä pitkään, mutta eipäs sitten viivyttykään. Harmi, paikka oli kiva, mutta meille jäi mysteeriksi panimon suosio muuten. Juttelin yhden suomalaispanimon henkilökuntaan kuuluvan kanssa, joka sanoi laadun laskeneen viime aikoina. Aiemmin kuulemma olivat ihan hyviä. Harmillista.

 

Beer Museum

Ravintolan nimi antoi odottaa jotain ihan muuta. Kuvittelimme paikassa olevan edes jotain historiallista, jos nimeksi laitetaan olutmuseo. Mutta kyllä tämä ihan tavallinen ja kaiken lisäksi hieman ahtaan oloinen pubi oli. Paikka oli melkein vastapäätä hotellia, joten sijainti sopi hyvin yömyssyjä varten. 

Olutvalikoima ei ollut kovin laaja, mutta oli siellä hieman harvinaisempia merkkejä ja laatuja seassa, joten kyllä tuolla aina yhdet illassa löytää. Palvelu oli hieman happamampaa kuin enimmäkseen olutbaareissa, mutta samapa tuo. 
Ihmeeksemme paikassa olisi saanut jopa ruokaa. Poikkesimme molempina iltoina lähinnä sen mainitun sijainnin takia.

Salons My Beer

Seuraavana päivänä (kun J kävi maistamassa lisää rommia ;) ) päätimme kurkata siinä vieressä olevaan olutravintolaan. Ja sehän olikin helmi. Paikan nimi Salons My Beer ei kuulostanut houkuttelevalta jostain syystä, mutta onneksi poikkesimme sisään. 

Oluita oli todellakin kunnon valikoima, lajiteltu tyyleittäin jääkaappeihin ja hyllyille. Hinnatkaan eivät päätä himanneet. 

Bonusta ainakin meidän makuun myös musiikista. Oltiin kahtena iltana täällä ja molempina soi blues. Vaikka paljon kuunnellaan raskaampaakin, etenkin olutta siemaillessa tuo sopi todella hyvin. Tuli oikeastaan olo että täällä olisi voinut istua aika pitkäänkin. Ehdottomasti tämä oli suosikkimme ainakin vanhan kaupungin paikoista.

Valikoimakin oli oikeasti sitä laatua että oli vähän olo kuin lapsella karkkikaupassa. Muistaakseni, aika paljon aikaa siitä kun olen ollut lapsi karkkikaupassa...
Jos palaamme Riikaan, tänne pitää palata myös. Jos jotain negatiivista, niin vesiautomaatissa oli järkyttävän pahaa vettä. Olisi ehkä kannattanut olla pullovesi käsilaukussa.

Mr & Ms Beer

Tämä paikka oli ennakkoon listallamme kaverin suosituksesta. Jonkinlaista ruokaakin täällä olisi saanut, mutta olimme tulossa naapurin hyvästä napolilaisesta pizzeriasta, joten ruoalle ei ollut tarvetta. Paikka olikin hauskasti steampunk-tyyliin sisustettu ja selvästi erottuva muista. Vähän ehkä toisaalta tuli mieleen että onko yritetty vähän liikaakin, mutta ehkä olin kriittisellä päällä. 😁

Vanhan auton takana oli hylly täynnä olutpulloja. Kahta niistä oli saatavilla Ms & Mr Beerissä.

Ehkä olimme vain harmistuneita valikoimasta, jossa esillä oli valtava märä pulloja joista oikeasti saatavilla oli paria (ja taas ipaa..). Hanoistakin oli yli puolet "kuivana" ja loput tyyliä ipa, lager ja pale ale. Loppujen lopuksi tyyduimme yksiin oluisiin, koska emme kerta kaikkiaan löytäneet enempää mielenkiintoisia listalta. Omani oli joku pale ale. Ihan perus, ei jäänyt isompaa mielikuvaa. J taisi olla lageria.

Toki henkilökunta sanoi että sesonki oli kääntymässä ja tuotteet siksi vähissä. Kesän jatkuminen pitkälle syksyyyn yllätti varmaan yhtä lailla Latviassa kuin "takakesä" Suomessakin samoihin aikoihin. (Syyskuussa 2023 oli lämpöisempiä päiviä kuin meidän pidemmällä lomallamme heinäkuussa!) Ehkä voisimme tännekin poiketa uudelleen, ainakin tarkistamaan oliko todella väliaikainen tuo juomavaje. Minulla on nykyään hieman kurja polvivamma ja tästä paikasta mainittakoon miinuksena vessojen sijainti alakerrassa. Eli katutason alapuolella.

Beera Bar & Shop

Vanhan kaupungin ulkopuolella, muttei kuitenkaan kovin kaukana, löytyy Beera.  Paikka oli aika kiva meidän makuun. Ei kovin iso, mutta ystävällinen henkilökunta, ihan hauskan näköinen paikka ja valikoimaa löytyi paljon, meilläkin oli jälleen valinnanvaikeutta.

 Latviassa yleinen käytäntö niin ruoka- kuin juomalistoissa näytti olevan qr-koodilla kännykkään avattava menu. No mikäs siinä, nyt kun sitä on oppinut käyttämään. Alkuun tuo hieman häiritsi itseä, mutta olen vähän tällainen vastarannankiiski jossain asioissa. Kuten ylimääräiset sovellukset luurissa...

Baarissa oli jotain naposteltaviakin, mutta hauska ominaisuus oli että heillä oikein yllytettiin tilaamaan Woltilla tai vastaavilla ruokaa paikan päälle. Näimmekin joidenkin ottavan vastaan ruokatilauksia. Ei pöhlömpi idea tämäkään. 

Paikka oli tosiaan aika viihtyisän oloinen tämäkin, musiikki ok eikä pauhannut liikaa ja onneksi paikalla ollut tv jossa näkyi urheilua oli äänettömällä.
Sellainen paikka jossa voisi viihtyä pidempäänkin, mutta täällä ollessamme tiesimme lähtevämme aamulla kohti Tarttoa, joten ei parannut ottaa liian monta. Koska heillä oli myös ulosmyyntiä, pari olutta lähti mukaan. Automatkailun hyviä puolia, voi ostaa kotiin tuomisia. 

Yksi ekstra Riian ulkopuolella:

Valmiermuižas alus

 Pienenä lisäyksenä, vaikka nyt ei olla enää Riiassa (jossa muuten jäi monta olutpaikkaa vielä tutkimatta, kaksi päivää ei riitä kaikkeen), mutta kun lähdimme kohti Tarttoa, pysähdyimme Valmiermuižas alus -panimolla. 

Panimon historia tavallaan juontaa jo 1300-luvulle, jolloin tosin kyseessä oli taverna. Nykyiselle paikalle taverna siirtyi 1624. Sotien aikana ylimystön suosima taverna tuhoutui ja nykyinen panimo on perustettu 2006. Olimme autolla, joten paikan päällä emme maistaneet mitään. Olimme ajatelleet syödä välipalaa paikan nykyisessä "tavernassa", mutta annokset olivat vähän turhan tuhdin kuuloisia alkuiltapäivään.

 


Tyydyimme siis ostamaan mukaan. Mietin miten oluita kuvailisimme. Ehkä hieman tulee mieleen ensimmäisillä Baltian visiiteillä maistetut paikalliset oluet. 

 

Eivät ehkä ihan meidän juttu, mutta koska panimo on suosittu, on vika selvästikin taas meissä. Varmasti meidän juomamme modernint pienpanimo-oluet ovat kammotus monille. Tiedän jopa että ovat ja voisin heti luetella litanian ihmisiä kelle ovatkin.

 Harmiksemme meidän tumman oluen ystävien parikin pulloa nappaama suklaaportteri oli mennyt pilalle. Avasimme sen tosin kuukausia myöhemmin, mutta päiväystä oli vielä kuukausia jäljellä. Ehkä ollut korkkivika? No, tämä jää tietämättä.