Pohjois-Italia: Oluella Firenzessä

 Ei pöhlömpi olutmaa

Vaikka viini on tietysti Italiassa pääosassa ja myönnettäköön että itse tulee juurikin italialaiseen viiniin yleensä tartuttua kun sen pullon "joskus ja jouluna" hakee Alkosta, niin Italiassa osataan nykypäivänä kyllä tehdä hyviä oluitakin. Viinistä puheenollen, Firenzessä ja varmaan joissain muissakin kaupungeissa näkee välillä kuvan kaltaisia viini-ikkunoita. Luukkuun voi koputtaa ja ostaa lasin viiniä. Kadulla seisoskeli  väkeä laseineen. Ajattelimme että voisimme kokeilla itsekin jahka olemme syöneet, mutta niin se vaan sitten jäi.

Alibi Craft Beer & Kitchen

Alibin sisustustyylissä pisti silmään joitain kumman tutun näköisiä elementtejä, kuten neonvalokirjaimet "In hops we trust". Ja niinhän se sitten selvisikin, että paikka on aiemmin ollut Brewdog. Mutta kuten monessa muussakin kaupungissa, täälläkin oli Brewdog kadonnut. 
Meitähän tuo ei haitannut ollenkaan, kivempi aina kun on paikallisia ravintoloita.

Ilokseni tulin 9 päivän aikana huomaamaan että tripel oli Italiassa yhtä suosittua kuin Ranskassa. Suomessa kun tyylin ystävänä usein joutuu pettymään valikoimaan katsellessaan. 
Täälläkin parhaiten itselleni maistui tripel, joka oli italialaista. Pyrimme suosimaan sen maan oluita missä olemme, sillä usein niitä ei sitten Suomen päässä näekään. Muutamia poikkeuksia toki on. Kuten Baladinin oluet, joita näkyy Suomessakin.

Tummia oluita ainakaan syyskuussa ei ollut täälläkään pahemmin. Olikohan kaksi, joista päädyimme sitten vähän liian tuttuun Brewskiin. 

Mutta meidän halutessa jakaa yömyssyksi yksi vahvempi, melkein se aina on imperial stout. J kun ei jaa rakkauttani tripleiin ja barley winetkin on vähän "ei ykkösvalintoja".
Paikasta olisi saanut jotain syötävääkin, lähinnä ranskalaisia ja muuta "pubiruokaa" simppelistä päästä.

Public House 27

Tylsä nimi Public house ei luvannut kovin kummoisia, mutta paikka oli ihan kiva ja henkilökunta tosi ystävällistä.Meidän osaltamme plussaa tuli myös musiikista, joka oli aika tuttua pääasiassa. Paljon 80-90-luvun rockkia ja raskaampaakin AC/DC:stä Black Sabbathiin. Ei pöhlömpi kombo. Täälläkin tummia oli naftisti, tyyliin 3 vaihtoehtoa. Paikallisten seassa oli hieman enemmän muunmaalaisiakin oluita, itsekin päädyin tilaamaan Sirenin oluen toisena iltana.

Hintataso oli taas aika kiva näin suomalaisittain. 2 vahvempaa tölkkiolutta yhteensä 10€. Pienenä miinuksena viemärin haju, joka ajoi meidät istumaan oviaukon viereen. Toisena iltana haju oli miedompi onneksi.

Archea Brewery 

Lähempänä hotelliamme oli Archea Breweryn taproom. Odotukset olivat sen suhteen hieman korkeammalla kuin mitä paikka lopulta oli. Paikan ehkä isoin ongelma oli olematon ilmanvaihto. Siellä oli ensinnäkin kuuma kuin pätsissä ja toisekseen hyvin raskas hengittää. Paikka oli hyvin pieni, joten se ei auttanut asiaa. Paikan omat oluet (joita oli vain 3!!) olivat kaikki IPAa, joka nyt meillä molemmilla on vähän sellainen "jos ei muuta ole" tyylinä, joten päädyimme ottamaan muuta kuin panimon omaa.

 Terassi oli kuin huone ilman etuseinää ja ajattelimme pääsevämme sinne raikkaaseen ilmaan, mutta Italiassa terasseilla yhä saa polttaa ihan rauhassa ja lopulta terassilla oli sitten aikamoinen tupakankäry. Sivuseinien ansiosta ilma ei sielläkääm paljon liikkunut. Vaikka olin kaiholla katsonut jääkaapissa olevaa wine alea (joita Italiassa yleensä onkin paljon ja ovat usein omaan makuuni), päätimme lähteä kävelemään kämpille.

Art 17

Toisena päivänä kierrettyämme kuuluisan Ufficin taidemuseon päätimme mennä päiväoluelle. Kohtalaisen kävelymatkan päässä oli Birreria Art. 17. Tämäkin oli aika pieni, mutta ainakaan päivällä ilma ei tuntunut seisovalta  ja ulkonakin tarkeni hyvin, joten istuimme ulos. 

Tyypilliseen (ainakin nykyään ja ainakin Etetlä-Euroopassa) tapaan täälläkin oli ovet tarroja täynnä eri panoimilta ja muiden baarien ja ties minkä milloinkin tarroja.

Täällä juomavalikoima olikin meidän mielestämme laajin, melkein harmitti kun oltiin niin aikaisin liikkeellä ja ennen kaikkea lähes aamupalan voimalla. 

Paikalle löysi myös toinen suomalaisseurue, joista yksi tunnistikin meidät heti. Tuli ehkä festaritöitä toistakymmentä vuotta tehneenä mieleen jälleen tämä "kaikki tuntee apinan"... No eipä se mitään, hassua vaan että koko kaupungissa emme muualla (syyskuukin syynä varmasti) suomea kuulleet, mutta täällä sitten. Ja sama seurue tuli myös illalla Alibiin. Vaikkei ihan pieni kaupunki kyseessä. ;)

Panic Ale

Käytyämme välillä syömässä ja kiertämässä taas yhden museon, J:n teki mieli drinkkiä. Valitsimme paikan nimeltä Panic ale, koska siellä mainostettiin myös käsityöläisoluita. 

Tämä lupaus osoittautui hieman liioitelluksi ja oluita sai vain isoina (taisin jättää juomani kesken), ja J:n juotua jonkun erikoisen rommi-pohjaisen drinkin päätimme mennä kurkkaamaan vastapäisen kauppahallin yläkerrassa olevaa panimoravintolaa.

Birreria Mercato Centrale

Tämä ravintola oli tosiaan kauppahallin yläkerrassa. Päivällä käydessämme emme ymmärtäneet mistä yläkertaan mennään, mutta Panic Alen terassilta katsellessamme huomasimme liukuportaat.
Koko yläkerta oli täynnä ravintoloita ja mistä vaan sai hakea ruokaa tai juomaa ja istua mihin halusi.

 Jäimme kuitenkin panimoravintolan baaritiskille. Paikan mainostus antoi odottaa isompaa valikoimaa kuin oikeasti tarjolla oli. Valikoima oli aika sellaista "turvallista" tyyliin eri lagereita, pale ale ja IPAa.

 No löysin kyllä taas talon triplelinkin. Mutta ei kuitenkaan ollut saatavilla moniakaan pulloista joita esillä oli. Mutta eipä se mitään, poikkesimme eilisen Public Housen kautta takaisin hotellille, sillä seuraavana päivänä matka jatkuisi kohti uusia maisemia.