Dinan, jonne päätettiin muutta ja perustaa olutravintola

Mt.St Michel ja Dinan

Aloitimme päivän käynnillä Mt.St Michelin luostarisaarella. Saarella ja sille vievän tien varressa löytyi kaupoista luostarille tehtyjä oluita. Väittäisin ehkä että enemmän kuitenkin oli ajateltu turisteja kuin luostarin asukkaita. Luostarioluiden tyylisiä eivät ainakaan ne olleet mitä katsoimme tai maistoimme. Itse saarella olleita emme ostaneet, mutta saarelle vievän tien varresta pikkuleipäkaupasta ostimme pikkuleipien lisäksi kaksi erilaista luostarin nimikko-olutta, yhden muun oluen ja paikallista siideriä. Siideri oli todella mietoa, ajattelimme kesäjuomaksi, mutta kesä meni jo ja siellä se yhä odottaa.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa Dinanista kerroin, ihastuimme tähän pikkukaupunkiin täysin. Kaupunki oli kaunis kuin sadussa ja sielläkin oli aivan ihania ihmisiä. Näin olutaiheen tiimoilta kerrottakoon, että kaupungissa on pienen pieni panimo jota pitää nainen. Harmiksemme panimon aukioloajat eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa ja kun saavuimme sinne, se olikin kiinni. Kannattaa ehkä tarkistaa ennen visiittiä soittamalla onko paikka auki.

Muinaisoluen makuinen marjaolut.

 Alueella on Lancelot -panimo jonka oluita oli saatavana lähes joka paikassa, mukaan lukien pizzeriassa jossa kävimme syömässä. Ihan hyviä olivat, ja yksi oluista muistutti kovasti muinaisoluita, vaikkei sitä missään mainittu erikseen. Olut oli hyvin marjaisa, ja toi mieleen myös marjasahdin jota Lapin voima tekee. Sitä maistoimme pienessä pubissa jota joku olutharrastaja kehui netissä. Itse asiassa pubin valikoima ei ollut kummoinen, mutta tunnelma ihan mukava. Emme kuitenkaan viihtyneet kauan. En edes muista paikan nimeä.

50-luvun henkinen baari. En kehdannut kuvailla sisustusta, kun paikka oli aika täynnä. Emme ole "fiftareita", mutta ajan design ja osittain musiikkikin miellyttää.

Vieraita paikallisoluita

Sen sijaan löysimme 50-luvun henkisen baarin, jonka sisustus ja musiikki olivat 50-lukua ja olutvalikoima hyvinkin mielenkiintoinen. Tähän baariin jäimme joksikin aikaa. Baarimikko oli kohtalaisesti perillä oluista ja osasi suositella meille joitakin oluita ja jo tuttuun ranskalaiseen tapaan hän oli hyvin ystävällinen ja pahoitteli vielä englannin kielitaitoaan. Tänne olisimme voineet jäädä pidemmäksikin aikaa, jos olisimme viettäneet kaupungissa kauemman. Onneksi pullon voi aina jakaa kahteen lasiin, niin saa maistella enemmän kuin yhden.



Paikallisia pienpanimotuotteita täälläkin.

Pöytään tuotiin violetteja peruna(?)lastuja. Aika mauttomia, mutta hauska ele.

Lähdimme takaisin majapaikkaa kohti, mutta halusin vielä kurkata yhdelle kauniiksi kehutulle sivukujalle ja napata pari kuvaa iltavalaistuksessa. Kujalla oli yhtäkkiä kaukana kaikista muista ravintoloista pikkuinen baari Les Insolants josta kuului musiikkia. Heillä ei ollut iso valikoima, mutta siitä huolimatta mielenkiintoisia oluita. Hekin suosivat nimenomaan käsityöläisoluita. Paikka oli ihan mukava, ja hyvinkin rento. Vähän kuin olisi tullut jonkun ihmisen kotiin kylään.
Vaikka olikin viikonloppu, ja olimme juoneet kaikki oluet puoliksi, piti kierros päättää tässä kohtaa, jotta olimme aamulla virkeänä aikaisin. Lupasin baarinpitäjälle kehua heitä netissä, mutta kuinka ollakaan. Baari on nyt suljettu pysyvästi. Oliko sijainti sittenkin liian sivussa.

Kävelimme öisiä kujia ja katselimme sisään myytäviin liikehuoneistoihin. Mietimme mihin perustaisimme oman baarin. Ja asuntojakin oli kaupan, pitääpäs alkaa lotota!! Ihana kaupunki!

Aamulla näimme auton ikkunasta että Alize -panimo olisi ollut auki, mutta emme löytäneet parkkipaikkaa mistään. Jäi sitten tämä visiitti.