Pohjois-Italia: Venetsiasta autoilemaan, eli yhteenveto

 Ryanairilla Venetsiaan ja Sicily by carin autolla tien päälle

Venetsia oli meille ennestään tuttu kohde, mutta päätimme lentää sinne koska saimme lennot 100e luokkaa meno-paluu pen nenä. Olisimme saaneet jopa halvemmalla, jos olisimme lähteneet pienen repun kanssa matkaan. Vaikka en välitä matkalaukusta ruumaan (emme ikinä ymmärrä miten ainakaan viikon reissulle saisi niin paljon tavaraa mukaan että tarvisi matkalaukun, jota saa vielä odotella kentällä. )

Ainoa miksi joskus kaipaa matkalaukkua on reissussa löytyvät mielenkiintoiset oluet, joita jokusen voisi ottaa mukaan. Pari kertaa olemme laittaneet paluumatkalla toisen lentolaukun ruumaan tästä syystä, mutta "Rynkyllä" se maksaa liikaa jos ei varaa ajoissa. Esim Norwegianilla maksoi (ennen koronaa) Edinbourgista 11€, jolloin se jo kannatti.

Saavuimme Venetsian Marco Polon kentälle aamulla 10.30 ja olimme varanneet auton Sicily by carilta, joka oli saanut Trustpilotissa parhaat arvostelut tarjolla olevista vuokraamoista. Paljon paremmat kuin isot kansainväliset firmat.  Varauksen teimme silti Bookingin kautta, koska saimme sitä kautta Genius-asiakkaan alennuksen. Olikohan -15%. Ja olikin loistava valinta. Kun katsoimme monen ison ja tunnetun ketjun pitkiä jonoja ja aikaa mitä kesti per asiakas papereiden täyttely, saimme itse tyytyväisenä astella lyhyen jonotuksen jälkeen tiskille ja saimme auton vartissa allemme. Ja eräänkin aiemmin käyttämämme maanosan nimestä juontuvan vuokraamon tiskillä kun ei hyväksytty Bookingin kautta ostettuja vakuutuksia ja pakkomyytiin kalliimmat heidän omansa, täällä sanottiin  vain että asia selvä ja ei tyrkytetty mitään. Samoin aton palautus sujui mopeasti ja ilman turhia napinoita. Ehdottomasti jos Italiaan menemme, käytämme uudelleen heitä!
Lisää tästä aiheesta ensimmäisessä tämän reissun postauksessa.

Hotel Gronda Lagunare

Paluulento kentältä lähti aamuyöllä. Päätimme kuitenkin yrittää nukkua ja varasimme edullisimmasta päästä huoneen, mutta ei ihan halvinta. Valinta osui Gronda Lagunareen. Se sijaitsi noin vartin kävelymatkan päässä kentältä. Varasimme Bookingin kautta ja ainakin Booking ohjasi meidät pidempää reittiä ja rakennuksen takapuolelle josta ei päässyt sisään. Sisäänkäynti oli etupuolella parin ravintolan välissä. 
Huoneet olivat ihan ok, vaikka ei nyt ehkä ihan hintansa (Italian tasolla 90e ei ihan halpa) väärti, mutta sijainti nosti hintaa. Kun lähdimme 3 aikaan yöllä hotellilta, käytävällä oli kaikenlasiat yksittäispakattua "aamupalaa". Nappasimme pari croisanttia ja pari muffinssin tapaista mukaamme. Kahvi jäi maistamatta, koska halusimme nukahtaa lennolla. 
Nukkuminen meni jotenkuten minulla, J tapansa mukaan nukkui sikeämmin. Ongelmaa tuotti hieman se että menimme nukkumaan klo 21 (olimme yrittäneet väsyttää itsemme edellisyön lyhyillä unilla ja naapurikorttelin ravintolan terassilla juomillamme viinilasillisilla (yhdet vain, ei kunnon nukutus ;) ), oli alakerran ruokaravintola vielä täynnä väkeä. Vaikka kyseessä oli ruokaravintola, italialainen äänenvoimakkuus ja paperiset seinät häiritsivät omaa untani. Varmaan paikka hiljeni ajoissa, jos ei tarvisi noin aikaisin pyrkiä unille, sillä se todella oli ruokaravintola. Joidenkin arvosteluiden mukaan hyväkin. Söimme kuitenkin Venetsian saaren puolella.

Piipahdus Venetsian pääsaarelle

Hieman ajassa taaksepäin: Vaikka emme enempää aikaa Venetsiaan varanneetkaan, niin pitihän yksi lempikaupunkejani käydä kuitenkin bongaamassa kun näin lähellä oltiin.
Kun hotellilta käveli vähän matkaa lentokentän suuntaan, oli tien vieressä bussikatos. Sen seinällä oli ohjeet lipun ostoon (viereinen tupakkakaupa olisi myynyt, jos olisi ollut auki). Yritimme epätoivoisesti ostaa lippuja, muttei sivusto oikein hyväksynyt sitä ettemme ole italialaisia.

 Lopulta kysyimme pysäkillä olevalta mieheltä, saako lippuja autosta. No saihan niitä ja paljon halvemmalla kuin hotellin Booking-arvosteluissa annettiin hinnaksi. Joten suosittelen ostamaan liput kuskilta. Myös vaporettolla (vesibussilla) olisi keskustaan päässyt, mutta matkan kesto oli niin pitkä ettemme valinneet sitä, kun aikaa oli muutenkin 4-5h.

Koska aikaa oli niin vähän, päätimme vain katsella kaupunkia. Ja onhan tämä kaupunki (jos minulta kysytään) niin kaunis, ettei oikein edes malttaisi museoihin mennä. Yhden museon olin merkannut ylös, eli vankilamuseon, mutta jäi sekin käymättä.
Vankilamuseon kautta olisi päässyt myös kävelemään huokaustensiltaa. Nimenhän silta on saanut vankien huokailusta matkalla kuulemaan (viimeistä) tuomiotaan.

Lähtiessämme bussiasemalta kohti kaupunkia, ohitimme Chiesa di San Simeon Piccolo -kirkon, joka on itselleni nostalginen. Kun olin ensimmäisen kerran Venetsiassa edesmenneen siskoni kanssa, istuimme köyhinä reppureissaajina illalla tämän kirkon portailla ja katselimme hämärtyvää iltaa ja puhuimme "syntyjä syviä". Siihen aikaan  (1991) Venetsiassa ei ollut yhtä paljon moottoriveneitä, ja ilta oli uskomattoman hiljainen. Kuin olisimme tulleet ajassa taakse päin. Myös valaistus oli hillitympää, ja tunnelma taianomainen gondolien lipuessa lyhtyineen ohitse. Meillä ei ollut enää liiroja joilla mennä syömään, mutta ilta oli niin tunnelmallinen, että se oli yksi reissun parhaita. Seuraavana päivänä hyppäsimme junaan josta poistuimme vasta Tukholmassa laivaan. Kun kävimme Venetsiassa J:n kanssa 2005, oli tuo kirkko pahasti hyljätyn ja jop ränsistyneen näköinen. Ilokseni se oli nyt kunnostettu. Sisällä emme käyneet siskon kanssa, emmekä nytkään. Ei edes tullut mieleen! Useimmiten täkäläiset kirot ovat kauniimpia ulkoa kuin sisältä. (Vaikka tällä reissulla näimmekin esim. Sienan upean katedraalin.)

Venetsian getto

Seuraavaksi suuntasimme juutalaiskortteliin, Cannaregion kaupunginosaan. Sen on väitetty olevan maailman vanhin juutalainen kaupunginosa. Se on perustettu joka tapauksessa 1500-1600-luvuilla. Alueella olisi ollut myös pieni museo ja synagoga, mutta päätimme nauttia lämpimästä ulkoilmasta ennen paluuta Suomen syksyyn. Alueella oli yllättävän iso aukiokin, mutta rakennukset vaatimattomia verrattuna muihin aukioihin. Mutta toisaalta siinä piilikin alueen kiinnostavuus. 

Taustalla olevan koulun seinän laatoissa oli keskitysleireillä kuolleiden oppilaiden nimiä.

En muista myöskään missään muualla matkustaessamme nähneeni niin paljon selkeästi juutalaisia. Miehiä kipat päässään ja korkkiruuvikiharat molemmilla ohimoilla roikkuen. Harmi etten kehdannut kuvia ottaa heistä.

Bacaro Pub da Aldo Birre Da Tutto Il Mundo

Tämä on tällainen välivinkki. Ainoa kunnon olutravintola mihin törmättiin, mutta se oli päiväsaikaan kiinni. Netistä lukemieni arvostelujen perusteella aika hyvä paikka. Voisin kuvitella miedät istumaan tuolla pidempäänkin, jos ei olisi ollut kello soimassa siihen aikaan kuin normiviikonloppuna vasta menen nukkumaan. 

Kuitenkin näillä maisemilla limoncello spritz oli ihan kelpo vaihtoehto päivän juomaksi. J päätyi ottamaan gt:n.  En tainnut edes kiinnittää huomiota paikan nimeen, vaan valitsimme paikan kanaalin reunalla olevien pöytien perusteella. 

Olin jo unohtanut miten paljon aikaa Venetsiassa menee paikasta toiseen siirtymiseen. Osittain tämän takia kaikki museot ja muut jäivät välistä. Mutta edelleen, ihan kaikki kauniit maisemat kyllä riittivät.

Rialton silta

Rialton siltahan oli pakko nähdä, vaikka sen oli nähnyt ennenkin. Sen bongaaminen on hieman kuin vaikka Colosseum Roomassa, pakko käydä katsomassa. Sattui myös niin että kuvatesani siltaa tajusin yhtäkkiä että melko varmasti viereisen ravintolan terassilla istui Donna Leon, jonka Venetsiaan sijoittuvat kirjat olen kaikki lukenut. Ihan en vannomaan menisi, mutta melko lähellä sitä. Ainakin oli kaksoisolento jos ei hän.

Näkymä sillalta Grande Canalelle.

Sillan lähellä myytiin canolloja, sarvimaisia leivoksia joita Sopranos-sarjassa aina söivät. Oli pakko ostaa ja maistaa. Olipa pettymys. 

Kuulemma Sisiliassa ovat parempia. No, ehkä päästään joskus kokeilemaan, jää nähtäväksi. Nämä olivat niin mauttomia ja rasvaisia, että melkein heitimme ne roskiin. Mutta tulipa testattua!

Pyhän Markuksen aukio

No olihan tännekin pakko poiketa. Täällä olimme 10v -hääpäivänämme. Vaatimaton B&B oli myös aika lähellä aukiota. Siksi se taisi niin vaatimaton ollakin.. Mutta kaunis paikka tämäkin. Tiesimme jo aiemmista kerroista, ettei aukiolla kannata tilata syötävää tai juotavaa. Muistan myös kuinka silloin siskon kanssa ostimme viimeisillä liiroillamme jäätelöt, ja pulu p#¤koi siskon jätskiin. Tästä huolimatta (että tekevät tuota paljon) aasialaisturistit tykkäävät niitä kuvata. Pulujen määrä oli kyllä vähentynyt. Monissa istumapaikoissa aukiolla oli piikit vaikeuttamaan istumista ja ehkä niitä oli muillakin keinoin yritetty häätää.

Kun viimeksi olimme Venetsiassa, söimme pizzat ravintolassa jossa oli osa pöydistä aukiolla, osa toisella kadulla rakennuksen takana. Hinnastotkin olivat aivan eri, riippuen kummalla puolella söimme. Emme edes tajunneet syövämme aukiolla olevassa ravintolassa ennen kuin poistuimme ja päädyimme aukiolle.

Trattoria Antico Capon

Kun nälkä alkoi kurnia, tuntui ettei missään ole aukiolevia ravintoloita. Päädyimme parin tunnin etsinnän ja lähestyvän kiireen takia Antica Caponiin, lukematta arvosteluja.  Ruoka oli koko reissun onnettomin esitys. 

J:n lasagne muistutti kaupan valmisruokia, joka olisi vain lämmitetty. Minun Aglio e olio -pasta oli  hieman parempi, mutta aika mauton sekin.

 Aukio jolla ravintola oli, oli aika täynnä turisteja ja ravintoloita joissa istui turisteja. Se ei toki ikinä ole hyvä merkki, mutta pelkäsimme jäävämme kohta ilman ruokaa.

Koska alkoi jo hämärtyä ja olla kiire nukkumaan, astuimme vaporettoon joka vei meidät bussiasemalle ja hyvästelimme kaupungin. Ehkä haluan seuraavan keran taas olla rauhassa yötä täällä. Kaupunki oli kauneimmillaan illan hämärtyessä.

Näkemiin Italia! Upea reissu takana!

Pohjois-Italia: Reissun paras olutkohde

 Kaksi päivää ei riittänyt käymään läpi kaikkia paikkoja

    Beer for Bunnies

Tapani mukaan ennen reissua kävin läpi netin avulla kohteita joihin pitää poiketa oluelle. Bolognassa niitä löytyi niin paljon, että oli pakko heti todeta ettei kaikkia voi kiertää, jos nyt muutakin meinaa kaupungissa tehdä. Eikä siinä vielä kaikki. Heti ensimmäisessä paikassa kouraan lyötiin oikein neliväripainettu kartta kaupungin olutkohteista!

Beer for Bunnies pisti heti silmään hassulla nimellään ja valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi myös siksi että se aukesi aikaisemmin kuin muut paikat. Paikka oli siisti, mutta pieni. Talvella varmaan hieman haasteellinen, mutta kesällä edessä löytyi iso terassi. 

Hanavalikoima oli aika pieni, mutta jääkaapeista löytyi kiva valikoima oluita ja näin suomalaisittain aika kivalla hinnallakin. 

 Poikkesimme paikkaan uudelleenkin. Osittain sijainnin (lähellä keskus-aukiota, lähellä kämppää) ja osoittain aukioloaikojen vuoksi. Italiassa näkyy olevan kuten Ranskassakin yleistä että paremmat olutravintolat aukeavat nykyään 16-17 maissa, jotkut jopa myöhemmin. Vielä ennen koronaa (vai riippuuko kaupungeista?) muistan meidän käyneen päiväoluellakin reissuillamme. 

Dobbio Malto

Tämä paikka ei oikeastaan kuulu käytyihin, mutta vinkkaan kuitenkin. Kävelimme tästä ohi monta kertaa, mutta paikka oli aina kiinni. Dobbio Malto oli kyllä auki vähän aikaa keskellä päivää, mutta juuri parhaaseen "museoaikaan". Kun päivän museoannos oli täynnä, paikka oli jo kiinni ja aukesi seuraavan kerran 18.30, jolloin auki oli paljon mielenkiintoisempiakin paikkoja. Täällä nimittäin ei ollut hirveän kiinnostavan kuuloisia oluita omaan makuun. Olemme tämän panimon ravintolassa käyneet ennenkin, emmekä erityisesti heidän oluisiinsa ihastuneet. Se ei tarkoita sitä että oluissa olisi vikaa

Astral Beers

Ensimmäisenä iltana ruoan jälkeen päädyimme Astral Beersiin. Tunnustan että nimi vaikutti minusta luotaantyöntävältä ja pelkäsin että paikassa on jotain avaruus-teemaa tai jopa jotain "myyttistä" teemaa ja ei niin omaan makuun musiikkia. Mutta paikka olikin iloinen yllätys. Oikein viihtyisän oloinen ja sisutuskin ihan kiva (tähän tarkoitukseen) ja oluetkin ainakin omaan makuun. 

Valikoima ei valtavan iso ja jonkin verran häiritsi isojen pullojen osuus näin kahdestaan ja useamman pubin taktiikalla iltaa viettäen. Toki jos olisi isompi seurue ja useampi kellä sama maku, niin isot pullot ovat kivoja. Niissä vaan usein on villioluita, saisoneita, lambiceja ym joita J ei "ymmärrä", joten ei helppoja tällaiseen iltaan.Toki eihän se miedoimmissa ole paljon enempää kuin 2 pientä pulloa tai tölkkiä, mutta jos meinaa maistella useampia illan aikana, niin ei hyvä. :D

Paikan sijainti oli ihailemallani kaarikäytävällä ja vaikka aurinko oli jo laskenut, ulkona tarkeni t-paidassa. Ihan parasta. Tämä siis syyskuussa.

Birreria Popolare

Birreria Poplare on vastaava välihuomio kuten Dobbio Malto. Tänne sentään menimme sisälle asti. Paikka oli aika kivan näköinen, vanhanaikaisia kalusteita ja muutenkin aika viihtyisä. Mutta oluita oli vain 7. Emme edes löytneet sen hetken valikoimasta kahta, koska niitä myöskään ei suostuttu myymään kuin puolen litran annoksia! Aika erikoista, kun kuitenkin kaikki oluet olivat hanassa. Niinpä joimme Black Lagerin puoliksi ja jatkoimme matkaa. Poikkesin lähtiessä vessassa ja tulipa mieleen erään tamperelaisen ravintolanpitäjän hiljattain kertoma fakta, että yhdellä vessalla saa vain 25 anniskelupaikkaa. Tämä paikka oli aika iso ja vessoja oli yksi! Maassa maan tavalla tässäkin. 

Baladin Bologna

Baladin oli jo ennestään tuttu Italian reissuilta ja täytyy sanoa että ihan ehkä parhaat barley winet ikinä olen saanut Baladinilla. Ne ovat maistuneet oikein hyvin jopa J:lle joka ei yleensä juo barley wineä. Niinpä päätimme poiketa tänne lähtiessämme kohti kämppää. Hetken etsimme paikkaa, ennen kuin tajusimme sen oleva kauppahallissa! 

Aukioloaikojen mukaan sen piti olla auki klo 23, mutta kun saimme tilattua oluemme, kello oli 22 ja tarjoilija alkoi laittaa paikkaa kiinni! Tämä oli hieman pettymys. Mutta barley winet eivät, maistoimme kahta ja ne olivat jälleen loistavia. Itse asiassa Baladinin miedoimmat oluet eivät ole mitään ihmeellisiä meidän makuumme, mutta en tiedä kuinka tämä tyyli onnistuu heiltä niin hyvin. Miedommat oluet olivat hanassa ja säikähdimme jo ettei barley winea saakaan, mutta ne olivat pullokaatoina.

 Kaikkia laatuja sai, mutta onnistuin valkkaamaan itse sellaisen tynnyriversion, että sitä oli enää vajaa desi pullossa. Suunnittelimme tulevamme seuraavana iltana uudelleen, mutta olimme liian kaukana emmekä ehtineet enää.

Koska emme viitsineet enää kauas lähteä, baarikierroksemme loppui hieman aiottua aikaisemmin. Kämpän lähellä poikkesimme vielä limoncellolle kämpän läheiseen viinibaariin.

Blue Hush

Seuraavana päivänä päätimme viimeisen kunnon lomapäivän kunniaksi käydä ihan tarkoituksella baarikierroksella aloittaen kuitenkin ajoissa ja tyylillä yhdet pienet per paikka. Päädyimme Blue Hushiin puolivahingossa. Koska halusimme aloittaa aikaisin, piti reitti suunnitella aukioloaikojen mukaan, sillä moni paikka tosiaan aukeaa vasta alkuillasta. Suuntasimme ensimmäisenä aukeavaan (nettitietojen mukaan) Il Pretestoon. Ovella totesimme paikan olevan kiinni, vaikka sen olisi pitänyt olla auki jo tunnin. Kurkimme sisään ikkunoista ja mietimme mitä teemme. Paikka näytti ihan kivalta, mutta paperilappu ovessa kertoi sen aukeavan vasta tunnin päästä. Ilmeisesti aukioloajat olivat muuttuneet, mutta nettiin niitä ei ollut laitettu. (Jälkihuomio: paikka näköjään suljettiin viikko matkamme jälkeen.) Niinpä otimme esiin edellispäivänä saamamme Craft Beer Map-kartan ja etsimme mikä on lähin paikka.

Blue Hushin gini-hyllyt.

Suuntasimme Il Puntoon, mutta vaikka kävelimme hiljaseen olimme liian aikaisin siellä ja päädyimme naapuriin Blue Hushiin. Paikka oli ihan symppis ja yksin paikalla ollut tarjoilija todella ystävällinen. Vaikka ravintola oli listattu karttaan, sen olutvalikoimat eivät päätä huimanneet, mutta J innostui nähdessään ginien määrän. Niinpä hän päätyikin tilaamaan gt:n. Minä löysin jonkun grape alen ja näiden jälkeen siirryimmekin Il Puntoon.

Il Punto

Il Punto ei ollut auki kun tulimme, vaikka henkiökunta oli jo paikalla. Kysyimme saammeko istuskella terassilla odottamassa ja toki saimme. Tämä olikin jo ihan kunnon olutravintola, ja oli suorastaan vaikea valita se yksi olut. 

Lipesimme hieman suunnitelmasta ja otimme myös yhden puoliksi. ;) Terassi oli viihtyisä ja juomia tosiaan ihan kiva valikoima. J tilasi hassua sinistä smurffi-souria. 

Tämäkin paikka oli ihan viihtyisä ja valikoima meidän makuumme hyvä. Jos olisimme viipyneet kaupungissa alkuun aikomamme viikon, olisimme varmasti käyneet täällä uudelleen tai istuneet kauammin. 

Nyt halusimme kuitenkin kierrellä, joten jatkoimme matkaa. Täällä olisi muuten ollut myös ruokaa tarjolla, mutta olimme syöneet ennen kierrosta. Listalla oli hampurilaisia ja erilaisia tapaslautasen tyylisiä.  

Beerichino

Tämä osoittautui todella pieneksi paikaksi. Jälleen kerran hyvin ystävällinen palvelu ja ihan mukava paikka. Terassi oli kadulla parkkiruudussa. Saimme käsityksen että paikan omistaja itse oli tiskin takana ja vaimo istuskeli terassilla. Voi olla että näin pientä paikkaa hän pyörittääkin itsekseen.

 Valikoima oli ihan kohtalainen. Jotta ei ilta tule liian rankaksi, etsimme listalta mahdollisimman mietoja juomia. Päädyin juomaan ihan "puhtaan" sourin, ilman mitään marjoja, hedelmiä tms. J otti jonkun maustetun sourin. Vaikka tilasimme vain yhdet, saimme oluiden kaveriksi heti pari kippoa suolaisia snäksejä. Pieniä suolarinkilöitä ja pähkinöitä.

 Tähän tapaan törmää usein Ranskassa ja Italiassa, muistaakseni myös Espanjassa. Ihan kiva tapa meidän mielestämme. Jos olimme varmoja ettei nyt maistu, keltäydyimme kohteliaasti, mutta välillä nämä olivat mukava yllätys. Pysyimme yhden oluen taktiikassamme ja jatkoimme matkaa.

Birroteca Bukowski

Jälleen hauskan näköinen ja viihtyisä baari. Iloisen väriset seinät ja oikein ystävällinen palvelu täälläkin. Hauskana yllätyksenä katon rajassa hyllyllä Kekkonen- oluttölkki! 

Kysyimme mistä se oli peräisin, mutta tarjoilija ei tiennyt. Hän sanoi omistajan saaneen sen ehkä joltakin. En tiedä miksi se oli päätynyt hyllyyn esille. Paikka oli selvästi suosittu ja lämpimänä syysiltana terassi oli niin täynnä, että jouduimme menemään sisään istumaan. Koko katu tuntui olevan suosittua illanviettoaluetta ja monilla paikoilla terassit täynnä ihmisiä.

Turisteja ei pahemmin täällä "syrjässä" näkynyt, mikä ei toki millään tavoin haitannut meitä. Olimme suoriutuneet kierroksestamme kohtalaisesti ja uskaltauduin ottamaan vielä grape alen, koska Suomessa niitä harvemmin näkee. Täällä olisi myös löytynyt ihan hyvin valikoimaa, mutta totesimme olevamme niin kaukana kämpiltä että lähdimme täältäkin kävelemään yhden oluen jälkeen majapaikkaa kohden, jotta pääsemme ajoissa nukkumaan. 

Ok, tunnustan että pysähdyimme matkalla Beer for Bunniesiin loman viimeisille yömyssyille. Paikka osui  niin sopivasti reitille. 

Olipa hieno reissu. Ja Bologna jäi mieleen paikkana johon tekee mieli palata vielä joskus.