Viikonloppu Helsingissä

Ensimmäinen päivä Helsingissä (Kalliossa)

Olimme todella "loman tarpeessa" aikamoisen talven ansioista (ja minähän en ole pätkääkään talvi-ihminen, joten siinä on jo syytä kyllikseen), mutta miehellä ei ole tänä vuonna talvilomaa, joten "lomakohteeksi" valikoitui ihan Helsinki.

Tämä oli myös budjettimatka parhaimmillaan, sillä meillä oli toiselle yölle "lahjakortti majoitukseen ja yksiin olusiin" kummipojan asunnolla Kalliossa, lahjakortti hotelliyöhön missä tahansa Sokos-hotellissa (päädyimme Torniin), lahjakortti teemyymälään Helsingin keskustassa ja vieläpä aiemmin saadut lahjakortit olutravintolaankin! 

Jotain sentään jäi vielä maksun puolellekin!

"Hotelli kummipoika"

Perjantaina saavuimme hyvissä ajoin ja asetuimme taloksi Kallioon. Illalla etsimme kohtuuhintaista ruokapaikkaa Kalliosta, ja yritimme päästä ravintola Tenhoon, joka kuitenkin oli jo alkuillasta kuin täyteen ammuttu. Ilmeisesti muutkin kuin kummipoikamme ja hänen tyttöystävänsä olivat bonganneet paikan hyvän  hinta-laatusuhteen. Tämä jäi sitten toiseen kertaan. Kuulemma on todella hyvät ruuat.

Päädyimme ravintola Weeruskaan, jossa tuntui nettisivujen perusteella olevan "jokaiselle jotakin". Nuorempi pari kun söi mielummin kasvisruokaa, ja me taas halusimme jotain muuta. Paikka oli ihan positiivinen yllätys, vaikka hieman aluksi huvitti "90-luvun Rosso-tyylinen" ulkoasu.

Nuori pari tilasi alkuruuan, ja saivat eteensä mm. ison pinon huumaavan hyvälle tuoksuvia ruis-valkosipulileipätikkuja. Oman ruisallergiani takia tyydyin vain nuuhkimaan ihanaa tuoksua. Kuulemma valkosipulia ei ollut yhtään säästelty! Nuori pari söi tämän jälkeen kasvispizzan, minä kanahampurilaisen ja mieheni talon pannun. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa, etenkin hinnan huomioden. Kanahampurilaisen kanssa tulleet ranskalaiset eivät toki olleet mitään kotitekoisia, mutta sitä en näillä hinnoilla odottanutkaan. Ehkä jotain dippiä olisin kaivannut, nyt kysyttiin vain purkki kädessä haluanko ketsuppia (en halunnut). "Hampurilainen" oli oikeastaan lämmin leipä, ja sen kanafileen alle oli laitettu cecar-salaatti, jonka luulin tulevan erikseen rinnalla, joten sitä (salaattia) ei ollut kovin paljon. Miehen annos muistutti kermaista pyttipannua. Kuulemma oli oikein hyvää. Löytyi lihapullaa ja nakkia ym. Oikein vanhan ajan "olutruokaa".

Weeruskan "kanahampurilainen" ja talon pannu.

Seuraavaksi suuntasimme lahjakorttiin kuuluvalle oluelle Solmu pubiin, jolla on myös oma panimo. Maistoimme yhdet talon omat oluet. Paikka oli ihan mukavan oloinen, mutta ikävä kyllä niin tupaten täynnä tämäkin, että tuntui että happi loppuu kesken. Olihan toki perjantai-ilta, ja sijainti aika hyvä keskellä asutusta. Omia oluita taisi olla 4 tarjolla, ehkä uusi yritys joskus.

Päätimme lähteä happihyppelylle ja kävellä n.40min matkan Stadin panimolle, jossa olimme jo usemman kerran aikoneet käydä. Onneksi nuori pari oli matkassa, ja tunsi paremmin seudun. Kartan lukeminen kävi paikalliselta paremmin ja löysimme perille aika sutjakkaasti. Paikka itsessään oli aika hauska. Keskellä teollisuusaluetta hallin kupeessa oli ovi josta pääsi sisälle ravintolatilaan. Täällä olisi ollut mahdollisuus osallistua myös panimokierrokseen ennakkoon varaamalla. Tällä kertaa olimme kuitenkin tulleet vain tutstumaan ravintolaan. Viihdyimmekin paikalla hyvin ja ilahduimme paikan itse maahantuomista belgioluista, joiden hinnat  olivat varsin kohtuulliset! Nuori opiskelijapari uskoi päätyvänsä tänne toistekin. Maistelimme kaikki eri oluita, ja hinnat olivat 4-5e pullo järjestään (vaikka kyseeessä oli ravintolavahvuiset oluet, jopa Imperial stoutia!) Ehdottomasti suosittelmme paikkaa omien ja näiden erikoisempian maahantuontien takia jo pelkästään, ja meitä ainakin viehätti myös paikan teollisuusmiljöö.

Vielä paluumatkalla päätimme käydä legendaarisessa, ja etenkin raskaamman musiikin ystävien (joihin mekin lukeudumme) suosimassa Majava baarissa. Majava on viime aikoina alkanut kunnostautua todella myös olutvalikoimallaan. Itse halusin maistaa paikan somessa mainostamaa belgi-saisonia ja miestä kiinosti Hopping brewstersin  Majavalle pullottama IPA. Tähän olikin hyvä lopettaa kierros ja lähteä yöpuulle.

Toinen päivä Helsingissä

Hotelli Tornissa.

Toisena päivänä jätimme auton Kallioon, jossa on viikonloppuna paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Lähdimme ratikalla keskustaan ja kävimme viemässä laukun Torniin. Sen jälkeen lähdimme etsimään teekauppaa, johon olin saanut lahjakortin. Kauppa löytyikin Kluuvin kauppakeskuksesta, ja sen takaosasta. Teekauppa oli pienehkö, mutta valikoima oli parempi kuin nettisivuilla ja teetä sai nuuhkia lasipurkeista samalla kun valitsi mitä ostaa. Periaatteessa ihan kiva kauppa, mutta itse tykkään vielä enemmän Demmers teekaupasta jossa myyjä aina vaikuttaa ilahtuvan jokaisesta asiakkaasta yhtä paljon ja auttaa valinnoissa. Mutta kyllä täältäkin tarttui mukaan jopa hieman ylitse lahjakortin summan, vaikka itse sainkin suosikkejani etsiä.

Olutbongareiden seuraava osoite oli tietenkin aivan lähellä, Ateneuminkujalla sijaitseva Pien, josta löytyy lähes kaikkia Suomessa valmistettavia kauppavahvuisia oluita. Oluttapahtumissa paljon työssä käyville uusia ei ollut yhtä paljon kuin monelle muulle, mutta muutama pullo tarttui mukaan. Toki muutamia ihan uusia suomalaisia panimoitakin oli tarjolla, mutta joko pohjahiivaoluilla tai blond aleilla, jotka ovat vähän kauempana omasta maustamme. Mutta ehdottomasti käydään taas seuraavan kerran kun olemme kaupungissa "ei työmatkalla". Uutuuksia tulee koko ajan, ja myös ulkomailta.

Pien

Pien

Meille riitti jo tämä määrä shoppailua ja lähdimme hotellille aikomuksenamme vihdoin korjata aukko "sivistyksessä" ja käydä Torni-hotellin huipulla. Hissiin saikin aurinkoisena päivänä jonottaa jonkin aikaa, ja jyrkkiä rappuja sekä ahtaita paikkoja kammoavalle olikin vielä yllätys perillä, kun jyrkät ja kapeat kierreportaat piti vielä kivuta ravintolaan. Jostain syystä olin kuvitellut paikan paljon isommaksi. Istumapaikasta ei voinut edes haaveilla ja oluiden valikoima oli aika suppea ja hintava. Suurin osa ihan "tavallisia" oluita huiteli lähellä 10e hintaa pullolta. Koska nyt tänne tulimme ja vähän siinä juhlistimme sinä viikonloppuna 23v jatkunutta yhteiseloamme, otimme kuitenkin lasit viiniä. Nekin maksoivat yli 10e lasilta, ja näin "viinimoukkana" en tiedä yhtään oliko kyseessä minkä hintaluokan viini normaalisti. Maisemat olivat hienot ja seura mitä parhainta, joten mikäs siellä oli kilistäessä. Alaspäin kavutessa  nauroimme, että kallis hintataso on onni paikassa josta on näin kapeat kierreportaat alas. Siinä ei parane yhtään astua harhaan.

Illalla päätimme ettemme menekään syömään  suosikkiimme Mayaan kuten yleensä meillä on tapana, vaan ajattelimme kokeilla suoraan "matkan varrella" ollutta Virgin Oilia.  Saimme pöydän heti (olemme joskus aiemmin yrittäneet huonolla menestyksellä) ja ruokakin tuli nopeasti. Söimme molemmat juustolla kuorrutettua kanapastaa valurautapannusta. Annos oli hyvä, ja sen kanssa tuli palanen focacciaa. Suhteellisen kovalla nälällä varustettuna annos oli pienehkö tuhtiudestaan hiolimatta, joten päätimme hemmotella itseämme vielä jälkiruualla ja tilasimme lämpimät suklaakakut "juhlan kunniaksi".

Syötyämme jatkoimme matkaa Sori Taproomiin, joka oli illan "must"-listallamme. Sori on yksi suosikkipanimoitamme etenkin tummien vahvojen oluidensa ansiosta. Sorinhan on perustaneet suomalaiset miehet, jotka Suomen alkoholilainsäädännön takia päättivät perustaa ravintolansa Tallinnaan. Paikalla sattuikin olemaan pari oluttapahtumista tuttua Sorin työntekijää ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan. Paikka oli loistava sijainniltaan ja varsin suosittu se on ollut alusta asti. Meitäkin varoiteltiin, ettei sisään ehkä edes mahdu lauantai-iltana, mutta pääsimme sisään ja onnistuimme jopa saamaan ikkunapöydän. Hanoja on varsin komea rivi, ja tarjolla aina muutamaa muutakin kuin panimon omia tuotteita. Pulloissa löytyi varmaankin kaikki ne omat joita ei ollut hanoissa ja muutama muun panimon olut myös. Maistelimme pullo-oluet puolksi, saimme pienet kaksi lasia pyytäessä, niin saimme maistettua molemmat kolme eri olutta. Yhä taitaa heidän Dark humorinsa eri versioineen pysyä meidän suosikkinamme. Hanatuotteitta saa kunnon Taproomin tapaan 22cl, 22cl ja 40cl kokoisina.

Sorilta suuntasimme Brewdogin baariin toiselle puolelle keskustaa. Täällä myös saa mukavan pieniä annoksia ja omien lisäksi muutamaa muiden panimoiden erikoisuuksia. Valikoima on hyvä, ja osakkaille alennusta hinnasta. Itse tosin emme ole osakkaita. Tapasimme siellä pari tuttua ja jatkoimme vielä Tommyknockeriin . Myös täällä saa pieniä maisteluannoksia. Paikassa löytyy myös harvinaisuus, eli jukeboxi, ja ihan kohtuuhintainen. Heillä on myös omia oluita, jotka tulevat Yhdysvalloista heidän omalta panimoltaan, joka on toiminut nyt n.20v. Pidämme tästä paikasta. vaikka se onkin pieni ja välillä lämpöä tuntuu olevan vähän liikaa.
Helsingin panimouutuus Ohrana Krouvi&Panimo oli pakko jättää toiseen kertaan. Varmasti käymisen arvoinen paikka sekin.

Iso-Roobertinkadun päässä on grilli/elintarvikekioski, jonka nimeä emme ikinä muista katsoa. Sieltä olemme nyt muutaman kerran hakeneet yöpalaksi "lunat", eli pienet pizzat, jotka on taitettu keskeltä kahtia puolikuun muotoon. Ovat oikein sopivaa yöpalaa, ja pysyivät lämpimänä matkan hotelliin stryroksilaatikossa. 

Kolmas (aamu)päivä

Oikein hyvän hotelliaamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä käymään Design-museon "Utopia nyt" -näyttelyä katsomassa, mutta päätimmekin pitkästä aikaa poiketa Tennispalatsin museoon, joka näköjään jo 2010 oli saanut nimeksi HAM. Meidän mielestä nimi oli aikas typerä, ja toi mieleen vain kinkun! No, ei nimi miestä eikä museota pahenna. Täällä oli "Modernia elämää" -niminen 

 näyttely. Ehkä odotin näkeväni hieman enemmän muotoilua, ja esineitä, mutta toisaalta niitähän nimenomaan on Design-museon näyttelyssä.
Nähtävillä oli myös Tove Janssonin taidetta (lähinnä muuta kuin Moomeja, kuten alimmassa kuvassa) ja samoin Tyko Sallisen.

Varsin virkistävä ja rento kaupunkiloma kotimaassa tämä. Etelänlomamme jäi vähän lyhyeksi, mutta kevättä odotellessa päivittelen tänne vanhoja matkojamme, joita suomentelen vanhoista kirjoituksistani.