Seuraavana aamuna heräsimme vähän liian myöhään ja 20v-hääpäivämme (jonka kunniaksi koko reissu tehtiin) sai aika stressaavan alun. Kartoista ei löytynyt laivasatamaa, mutta luotin että navigaattori sen tietää. Eipä tiennyt ja lähdettiin ajamaan suuntaan jossa kuviteltiin sataman olevan. Kello oli jo ihan liian paljon, ja panin maksullisen netin päälle kännykällä ja löysin vihdoin googlella sataman sijainnin. Kaahasimme paikalle 5min ennen porttien sulkeutumista. Uskomatonta miten huonosti satama oli merkattu karttaan, ja osoitetta ei löytynyt netistä. Yhden ainoan kyltin kohti satamaa näimme, juuri kun ajoimme jo porttia kohti.
Laivaan päästyämme hämmästyimme. Odotimme jotain Tallinnan laivojen tyylistä, mutta laiva olikin kuin valtavan leveä bussi, jossa oli numeroidut istumapaikat. Jos olimme ennen luulleet että Tallinnan laivalla on tylsää, niin tämä vasta olikin!
Mutta perillä odotti kaunis kaupunki!
Päästyämme Visbyyn veimme auton majapaikkaan. Hotelli oli reissun kallein, 120€/yö, mutta ei todellakaan hienoin. Hinnassa oli Visbyn sesonkilisää, mikä toisaalta on ymmärrettävää. Kyseessä oli varmaankin entiset vuokra-kerrostalot, joista oli tehty huoneistohotelli. Ei siinä mitään vikaa ollut, voisimme mennä toistekin.
Laitoimme pikkuisen shampanjapullon kylmään ja lähdimme käymään keskustassa, jonne käveli 10-15min. Meillä oli tapaaminen Gotlands bryggerissä, mutta kerron siitä taas erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.
Tapaamisen jälkeen istuimme alas toriravintolaan ja tilasimme pientä purtavaa. Joka olikin hyvin pientä. Hinta silti samaa luokkaa kuin monissa paikoissa "oikea" ruoka. Nauratti hieman, kun näimme annoksemme, joita hinnan perusteella luulimme enemmäksi kuin pienen kahvikupillisen kokoiseksi.
Matkalla hotellille näimme söpön leipäauton ja ostimme aivan järjettömän hyvää leipää aamuksi!
Laivaan päästyämme hämmästyimme. Odotimme jotain Tallinnan laivojen tyylistä, mutta laiva olikin kuin valtavan leveä bussi, jossa oli numeroidut istumapaikat. Jos olimme ennen luulleet että Tallinnan laivalla on tylsää, niin tämä vasta olikin!
Mutta perillä odotti kaunis kaupunki!
Päästyämme Visbyyn veimme auton majapaikkaan. Hotelli oli reissun kallein, 120€/yö, mutta ei todellakaan hienoin. Hinnassa oli Visbyn sesonkilisää, mikä toisaalta on ymmärrettävää. Kyseessä oli varmaankin entiset vuokra-kerrostalot, joista oli tehty huoneistohotelli. Ei siinä mitään vikaa ollut, voisimme mennä toistekin.
Tapaamisen jälkeen istuimme alas toriravintolaan ja tilasimme pientä purtavaa. Joka olikin hyvin pientä. Hinta silti samaa luokkaa kuin monissa paikoissa "oikea" ruoka. Nauratti hieman, kun näimme annoksemme, joita hinnan perusteella luulimme enemmäksi kuin pienen kahvikupillisen kokoiseksi.
Kävimme hotellilla, avasimme shampanjan ja vietimme aikaa jutellen, totesimme että yhä on hyvä yhdessä, 20v jälkeen. Vaihdoimme iltaa varten vähän fiksumpaa (ja lämpimänpää eilisestä opittuamme) päälle ja lähdimme etsimään jotain "romanttisen näköistä" ruokapaikkaa illaksi.
Päädyimme ensin yhteen kivan näköiseen ravintolaan, jossa kuitenkin oli hieman valikoivat tuntuinen palvelu, ja meitä myöhemmin tulleita palveltiin ennen meitä. Odotellessamme tavasin uudelleen ruotsinkielistä listaa ja näytin sitä paremmin ruotsin hallitsevalle J:lle, ja tajusimme että ravintolan mainostamat kivillä grillatut annokset pitää paistaa itse! No, monen mielestä tämä voi olla hauskaa, mutta itse kyllä tykkään siitä että ravintolassa kokki hoitaa ruuan valmiiksi, joten livistimme paikalta.
Seuraavaksi menimme paikkaan, joka oli tätä toista lähellä, ja täynnä ihmisiä (pitäisi olla hyvä merkki?) Alku meni hyvin, ja ruuat tulivat nopsaan.
Isännän pasta, kuulemma ei ihan nappiin mennyt.
Annokseni ei ollut ihan niin kuin piti, mutta en motkottanut, sillä se oli ihan hyvää. Syödessämme huomasimme muissa pöydissä kaikenlaista. Kahteen eri pöytään tuotiin ensin aikuisten ruuat ja lapset saivat odotella pitkään omiaan (ilman muutahan tuon pitäisi olla toisin päin!), toisessa pöydässä tässä meni jopa todella pitkään ja aiheutui pientä sananharkaa tarjoilijan ja yhden aikuisen välillä. Takanani ollut pariskunta tilasi alkuun "valkosipulileipää ilman valkosipulia" ja selitti tarjoilijalle selkeästi että vain öljyllä sivelyt leivät, ei valkosipulia. Valkosipulileivät heille lopulta pitkän odotuksen jälkeen vietiin. Sitten tuli alkuruoka, ja vasta sitten pahoittelun myötä ne pyydetyt leivät. Pariskunta pyysi laskun ja jätti pääruuan tilaamatta. Henkilökunta valitteli kiirettä asiakkaille moneen kertaan. Tästäkin huolimatta päätimme tilata jälkiruuat suuren päivämme kunniaksi. J tilasi pannukakkua ja minä creme bruleen, molemmat sellaisia jotka yleensä tehdään puolivalmiiksi jo ennakkoon. 20min myöhemmin meiltä kysyttiin oltiinko tilattu jälkiruokaa, ja sanottiin että olemme. Pyydettiin odottamaan minuutti. Yhteensä odotimme puoli tuntia, ja kun annokset tulivat, oli oma creme bruleeni kuin suoraan tetrasta kaadettua kermaa, ja pikaisesti sokerilla tehty kuorrutus, joka oli juuri ja juuri keskeltä ehtinyt kovettua. J pyysi tarjoilijan luokseen ja näytti jälkiruokaani. Tarjoilija selitti että sen kuuluu olla tällaista. Huomautin että ei muuten kuulu, mutta pyysimme laskun sen isompaa juttua asiasta nostamatta. Kun lasku tuli, se ei ollut meidän. Kaikki oli listalla väärin. Lähdimme laskun kanssa sisään. Mekään emme helposti sano mitään edes huonosta ruuasta, mutta nyt paloi molemmilla pinna. Ravintolassa kukaan ei tuntunut tietävän mitä olemme syöneet, ja kyselivät meiltä. Tässä vaiheessa alkoi jo huumori loppua, ja J sanoi olevan henkilökunnan asia selvittää mitä olemme syöneet, se on heidän työtään. Lopulta touhu meni ihan älyttömäksi, en ala joka asiaa kertoakaan. Pitikin sattua juuri 20v-hääpäivänä. Olin yrittänyt selvittää ennakkoon paikkoja, mutta menimme sortumaan summassa tähän. Jälkiruuat saimme lopulta ilmaiseksi, tarjoilijat olivat hyvin tympeitä eivätkä pahoitelleet sattunutta. Joku mainitsi kiireen, mutta koko illan töppäilyjä katsoneena emme pitänyt sitä minään hyvänä puolustuksena. Onhan usein paikoissa kiire ja silti homma pelaa (kuten totesimme myös seuraavana päivänä, mutta se on eri tarina).
Annokseni ei ollut ihan niin kuin piti, mutta en motkottanut, sillä se oli ihan hyvää. Syödessämme huomasimme muissa pöydissä kaikenlaista. Kahteen eri pöytään tuotiin ensin aikuisten ruuat ja lapset saivat odotella pitkään omiaan (ilman muutahan tuon pitäisi olla toisin päin!), toisessa pöydässä tässä meni jopa todella pitkään ja aiheutui pientä sananharkaa tarjoilijan ja yhden aikuisen välillä. Takanani ollut pariskunta tilasi alkuun "valkosipulileipää ilman valkosipulia" ja selitti tarjoilijalle selkeästi että vain öljyllä sivelyt leivät, ei valkosipulia. Valkosipulileivät heille lopulta pitkän odotuksen jälkeen vietiin. Sitten tuli alkuruoka, ja vasta sitten pahoittelun myötä ne pyydetyt leivät. Pariskunta pyysi laskun ja jätti pääruuan tilaamatta. Henkilökunta valitteli kiirettä asiakkaille moneen kertaan. Tästäkin huolimatta päätimme tilata jälkiruuat suuren päivämme kunniaksi. J tilasi pannukakkua ja minä creme bruleen, molemmat sellaisia jotka yleensä tehdään puolivalmiiksi jo ennakkoon. 20min myöhemmin meiltä kysyttiin oltiinko tilattu jälkiruokaa, ja sanottiin että olemme. Pyydettiin odottamaan minuutti. Yhteensä odotimme puoli tuntia, ja kun annokset tulivat, oli oma creme bruleeni kuin suoraan tetrasta kaadettua kermaa, ja pikaisesti sokerilla tehty kuorrutus, joka oli juuri ja juuri keskeltä ehtinyt kovettua. J pyysi tarjoilijan luokseen ja näytti jälkiruokaani. Tarjoilija selitti että sen kuuluu olla tällaista. Huomautin että ei muuten kuulu, mutta pyysimme laskun sen isompaa juttua asiasta nostamatta. Kun lasku tuli, se ei ollut meidän. Kaikki oli listalla väärin. Lähdimme laskun kanssa sisään. Mekään emme helposti sano mitään edes huonosta ruuasta, mutta nyt paloi molemmilla pinna. Ravintolassa kukaan ei tuntunut tietävän mitä olemme syöneet, ja kyselivät meiltä. Tässä vaiheessa alkoi jo huumori loppua, ja J sanoi olevan henkilökunnan asia selvittää mitä olemme syöneet, se on heidän työtään. Lopulta touhu meni ihan älyttömäksi, en ala joka asiaa kertoakaan. Pitikin sattua juuri 20v-hääpäivänä. Olin yrittänyt selvittää ennakkoon paikkoja, mutta menimme sortumaan summassa tähän. Jälkiruuat saimme lopulta ilmaiseksi, tarjoilijat olivat hyvin tympeitä eivätkä pahoitelleet sattunutta. Joku mainitsi kiireen, mutta koko illan töppäilyjä katsoneena emme pitänyt sitä minään hyvänä puolustuksena. Onhan usein paikoissa kiire ja silti homma pelaa (kuten totesimme myös seuraavana päivänä, mutta se on eri tarina).
Poistuimme pahantuulisina paikalta, kun vielä tosiaan oli niin tärkeästä päivästä kyse. Onneksi seura oli yhä maailman parasta ja hetken käveltyämme meitä alkoi naurattaa. Uskomatonta töppäilyä, miten paikka pysyy pystyssä. Siirryimme torille ja sen laidalla olevaan olutravintolaan juhlistamaan iltaa. Jälkikäteen tämä on naurattanut kovasti, muistaapahan ainakin tämän hääpäivän! Aamulla melkein myöhästyminen laivasta, illalla tämä ravintolashow.
Matkalla yöllä hotelliin yritimme löytää oppaasse kerrotun "pussaushalauspaikan", mutta löysimme vain ystävän halaamiseen tarkoitetun. ;)
Seuraavana päivänä enemmän nähtävyyksiä sitten.
Matkalla yöllä hotelliin yritimme löytää oppaasse kerrotun "pussaushalauspaikan", mutta löysimme vain ystävän halaamiseen tarkoitetun. ;)
Seuraavana päivänä enemmän nähtävyyksiä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti