maanantai 11. syyskuuta 2017

Bryssel, jossa (lähes) kaikki paikat oli auki ja aika loppui kesken

A l'Imaige Nostre Dame 

 
Kwak maksoi alle 4e tuoppi
 
 Saavuimme Brysseliin iltapäivällä, bongasimme ensin Lucky Luke -seinämaalauksen ja kaksi pissivää patsasta (koiran ja tytön, sen kuuluisimman eli pojan jätimme vielä) ja lähdimme sen jälkeen kaupungille. Syötyämme poikkesimme muutamaan baariin, jotka nyt tässä ei niinkään aikajärjestyksessä vaan satunnaisessa. Tämä "Nostre Dame" -baari oli Beer Guide Belgiumissa mainittu käymisen arvoisena,  ja muutamalla foorumilla. Valikoima ei päätä huimaa, mutta paikan tunnelma oli jotenkin ihanan "ei turistirysä" ja hinnatkin edullisemmat kuin monessa muussa paikassa. Ihan olisi tehnyt mieli istua pidempään, mutta koska halusimme  käydä myös muualla, piti tyytyä yksiin. Kwak oli halpaa ja parempaa kuin muistimme. Jotenkin jäänyt tuo tuoppi enemmän mieleen kuin itse olut. Onneksi tuli tämä virhe korjattua.
 
Terassi oli todella pieni ja ahtaalla kujalla, mutta jotenkin sympaattinen.
 
 Pienen sympaattisen terassin sijainti oli vaikea löytää, mutta löytämisen arvoinen. Yhdessä pöydässä taisi istua kanta-asiakkaita (joka ei tarkoittanut samaa kuin vaikka sama termi joissain "räkälöissä", vaan vanhat miehet joivat pieniä oluitaan tai jopa colaa). Paikkaa sinä iltana pyörittänyt nainen istui heidän seurassaan, mutta pomppasi aina ylös jonkun uuden asiakkaan eksyessä kujalle. Hän myös jouti juttelemaan rauhassa meidänkin kanssa, kun kerroimme miten hinnat hämmästyttää meitä täällä. 
 
Baaritiski.
Älä missaa tätä kylttiä, vaan kulje sen alta sisään! 

Delirium Cafe

 
Jos äskeinen paikka oli "ei turistirysä", niin kuuluisan vaaleanpunaisen elefantin paikka Delirium olikin sitten juurikin se turistirysä.
 
 
Paikan kopioita näkyi lähistöllä siellä täällä, ja ne yrittivät saada osansa tästä pinkin elefantin suosiosta, mutta aika hiljaista näytti näissä "epäaidoissa" olevan ainakin näin sunnuntai-iltana. Itse päädyimme tänne osittain koska olimme menossa bongaamaan samalla kujalla ollutta pissivää tyttöpatsasta Jeanneke Pisiä. Toisaalta, tämä pubi näkyy pitävän nimissään Guinnessin ennätystä useimmasta myynnissä olevasta olutlaadusta. Paikassa ei sinänsä ollutkaan mitään vikaa, mutta vähän siitä tuli mieleen etelän lomakohteiden baarit, joissa tullut piipahdettua joskus nuorempana. Valaistus oli niin hämärä, että riittäköön tämä kuva pitkältä baaritiskiltä.
 
 

A La Mort Subite

 
Mort Subiteen päädyimme lähes vahingossa. Satuimme vain huomaamaan sen ohi kulkiessamme. Pakkohan sinne oli pysähtyä. Hinnat olivat ehkä kaupungin kovimmat, mutta joimme 2,5dl tuopit sitä kuuluisaa "itsemurhaolutta", mutta tunnustettakoon, että otimme vadelmaversiot. Tämä 1910 perustettu ravintolahan on nimenomaan kuuluisa kirsikalla maustetusta lambicistaan. Itse en edes voi sietää kirsikkaa ja tällä kertaa J valitsi myös vadelman. Koska ulkona tarkeni, emme malttaneet istua sisällä. Paikka näytti ihan kivalle, mutta "pakollisen" pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. 
 

 

Cantillon

 
 
Seuraava päivä alkoi kirpputorikierroksella, jonka jälkeen suuntasimme Cantillonin panimolle. Meillä oli alun perin tarkoitus käydä parilla uudehkolla käsityöläispanimolla ja saimme jo kutsunkin kahteen paikkaan, mutta toisen aukioloaika oli niin hankala meille (kun halusimme kuitenkin muutakin nähdä kuin olutta tässäkin kaupungissa) ja toinen paikka oli pieni parin miehen panimo, josta he lähtivätkin juuri tänä viikonloppuna esittelemään tuotteitaan Lontooseen. Pieniä uusia käsityöläispanimoitakin kaupungista siis löytyy kyllä. Belgian ollessa kyseessä emme voineet kuitenkaan kieltää etteikö nämä vanhat perinteiset kiinnostaisi vähintään yhtä paljon.
Cantillon on yhtä aika geuze- (suomalaisittain gose-) oluiden museo ja yhä toimiva panimo. Gose on paremmin tunnetun lambicin alalaji, jossa on sekaisin nuorta ja vanhaa lambicia. Panimokierrokset on järjestetty niin, että opas tulee kanssanne ensimmäiseen huoneeseen asti ja sen jälkeen jatkatte omin avuin ympäri panimon seuraten numeroita ja oppaan tekstejä.
Systeemi toimi ihan hyvin.
 


 
Panimon perusti 1900 Paul Cantillon , nykyinen omistaja on jo neljättä sukupolvea. Cantillon on myös viimeinen lambic-panimo Brysselissä. He tekevät oluensa yhä perinteisillä menetelmillä ja ilman hiivaa. Hiiva tulee ilmasta, kun olut käy isoissa avonaisissa altaisissa vintillä. Ihmettelimme hämähäkinseittejä, mutta niihin ei kuulemma saa koskea, sillä hämähäkit pitävät luonnollisin keinoin kärpäset poissa tiloista. Mitähän suomalaiset terveysviranomaiset sanoisivat, jos Suomeen perustaisi oikeaoppisen lambic-panimon! No, ilmastomme ei siihen oikein sovellut, joten "pelkoa" ei ole.
 
Näissä avonaisissa altaissa olut kerää villihiivaa ilmasta.

 
Opas halusi myös kertoa, ettei heillä (kuten kuulemma muilla panimoilla) käytetä makeuttamiseen ja maun tuomiseen muuta kuin aitoja marjoja ja hedelmiä. Lisäksi oluiden annetaan kypsyä kaikessa rauhassa, eikä niiden kypsymistä nopeuteta kuten monet "kaupallisemmat" panimot kuulemma tekevät. Lambic nauttii myös samanlaista nimisuojaa kuin vaikkapa sahti tai shampanja. Aito lambic on aina belgialaista.
 


 

Käymisen alettua oluet siirretään puutynnyreihin, joissa ne kypsyvät 1-3 vuotta. Ei mitään hätäisen ihmisen hommaa siis. Ei voi yhtäkkiä ravintola tilata omaa nimikko-olutta paria kuukautta ennen!
Hauskaa oli kuitenkin huomata että hanavalmiina oluet pakataan kovin tutun näköisiin kegeihin ravintoloita varten  Löytyi jopa ihan moderneja muovisia key kegejä.
 
 
Kuten jokainen museo, niin tämäkin piti sisällään museokaupan. Meillekin lähti mukaan pari pulloa ja lasi. Metallitaulutkin olivat hienoja, mutta niin innostuneita emme Cantillonin oluista olleet, että olisimme napanneet enemmän rekvisiittaa mukaan. J itse asiassa ei oikein ymmärrä ollenkaan näiden tyylien päälle ja ottaa lambicinsakin mieluummin niiltä "väärin" tehdyiltä kaupallisemmilta panimoilta, ei ihan näin happamana.
 
 
Ja kierros toki päättyi maistiaisiin, joita sai valita kaksi lasia per nenä. Halutessaan niitä olisi saanut rahalla lisää, mutta meillä oli vielä ohjelmassa Atonium ja Manneken pis ynnä muuta, joten tyydyimme kahteen lasiin.
 

Baari on auki museon aukiolon mukaan.
 

de Biertempel (kauppa)

 
 
Olimme päättäneet ettemme osta Brysselistä vielä tuliaisoluita, mutta pitihän tämä tunnettu kauppa käydä katsastamassa, kun niin hyvin osui reitille palatessamme nähtävyyksiä katsomasta (olimme käyneet välillä Atoniumissa kauempana keskustasta ja palanneet nyt kaupunkiin, nähtävyydethän kerron erikseen tuossa Unelmamatka-sivulla). Biertempel sijaitsee näppärästi lähellä keskusaukiota ja kävelymatkan eräisyydellä sekä nähtävyyksistä että joistain parhaista pubeista. Valikoima on aika kattava ja oluiden lisäksi löytyy kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) oluisiin liittyen. Muun muassa erilaisia tuoppeja oli pilvin pimein. Kokoelmaamme himoitsemamme Kwak-tuoppi oli kuitenkin tuplasti sen hintainen mitä tuopillinen kyseistä olutta! Olisi pitänyt kysyä illalla baarissa, josko he olisivat myyneet tuopin meille sieltä.
 

 
Hinnat olivat belgialaisittain kalliit (ei ihmekään tällä sijainnilla), mutta jos liikut lentäen etkä pääse käymään sivummalla ostoksilla, niin kyllä täällä kannattaa shoppailla jotain mukaankin. Me kuitenkin poistuimme tyhjin käsin, vaikka vähän tiukkaa tekikin!
 

The Sister

 
 
Emme oikeastaan etsi yleensä mitään luomua, vaikka toki se on aina plussaa. Nyt etsimme lounasta ja päädyimme tähän paikkaan. Loppujen lopuksi emme löytäneet menusta mitään syötävää, herkullisen näköisissä leivissä oli kaikissa ruista, jolle olen allerginen. Mutta ihmeeksemme The Sisterissä oli varsin houkutteleva olutlista! Hetken pohdinnan jälkeen päätimme tilata maistelulaudan.
 
 
Kaikki oluet olivat luomua. Maistelulaudassa ideana oli, että me valitsemme pitkästä listasta 4 pulloa, jotka sitten jaamme. Loistava idea. Jos olisimme ottaneet laudan puoliksi, emme olisi saaneet valita itse oluita. Kun kaksi juo samoja, oluet saa valita.  Kaikki oluet olivat ihan maukkaita ja listalla olisi ollut vielä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta Manneken pis odotti, ja lounas oli yhä syömättä. Niinpä jatkoimme matkaa.
 
 
 
Reissuissa ollaan muuten opittu, että aasialaiset rakastaa oluiden maistelua tässäkin kuvassa alla yksi 4 hengen seurue tilasi kunnon maistelulaudan. Paikan nimeä en muista. Käveltiin vaan ohi.
 
 

Poechenellekelder

 
Kun saavuimme Manneken Pis-patsaalle, satoi jo ihan kunnolla. Koko päivän  oli ollut harmaata, ja nyt se sitten alkoi. Tarkoitus oli poiketa pubissa nimeltä Manneken pils, mutta tämä oli mennyt nurin. Niinpä menimme pitelemään sadetta Poechenellekelder nimiseen paikkaan.
 
 
Paikka ainakin vaikutti aika vanhalta, tai sitten se oli hyvin sisustettu huijaamaan turisteja. Ihmeeksemme hintataso oli kaukana turistirysästä ja otimmekin pari olutta samalla kun katselimme ikkunasta sateessa poseeraavia turisteja Manneken Pisin edessä. Myönnetään, niiden parin oluen jälkeen mekin käytiin poseeraamassa sateessa.
 
 
Pöydässämme oli istunut tämä henkilö, meille jäi mysteeriksi kuka hän oli.

 
 
 Juomalista paikassa oli tosi mielenkiintoinen ja siellä olisi voinut istua vaikka iltaa pidempäänkin, jos ei olisi ollut näin lyhyt kahden yön visiitti. Bryssel oli kyllä yllättänyt meidät positiivisesti siitäkin huolimatta että uskoimme jo ennakkoon pitävämme siitä. Pidimme vielä enemmän kuin arvasimme. Tässä sympaattisessa ja erikoisesti sisustetussa ravintolassa totesimme että meillä jäi paljon vielä näkemättä. Muutama museo ja aika monta mielenkiintoista olutravintolaa. Seuraava (lähtöpäivä) oli maanantai, joten museot olivat tapansa mukaan suurin osa kiinni. Tämän olimme unohtaneet tarkistaa matkaa suunnitellessa. Tännehän pitää tulla uudelleen! Lentämällä suoraan perille vaikkapa.

Poechenellekelderin ikkunasta.
 
Vastapäinen vanha Manneken Pils -pubi oli mennyt nurin. Kyltit olivat yhä paikoillaan. Ehkä se löytää vielä ostajan.
 
Ilta oli vielä nuori, mutta kävelimme jo hotelille, jotta pääsemme aikaisin hereille. Hotellin viereisestä kioskista nappasimme mukaan yömyssyksi pullon puoliksi. Kello taisi olla 22 maissa, olutta sai myydä kioskilla ja valikoima oli aikas toista kuin Suomalaisilla R-kioskeilla.
 


Yömyssy kioskilta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti