torstai 7. syyskuuta 2017

Bamberg lyhyesti panimobongarin näkökulmasta

Panimoita etsimässä

 
 
Schlenkerlan  (talo keskellä) edessä parveili väkeä aina.
 
Jos päätät lähteä Bambergiin, koska se on tunnettu olutkaupunki Saksassa, niin katsopa kalenterista ettet saavu lauantai-iltana ja poistu maanantaina. Juu, arvatkaapas keille kävi juuri näin? Kaupunki itsessään on kyllä kaunis, ei siinä isoa vahinkoa tullut, ja rehellisyyden nimissä  on sanottava etteivät saksalaiset oluet kuulu omiin suosikkeihin, mutta olivathan ne osasyy kaupungin valintaan. Saksalaiset kyllä tekevät meidän suuhun sopivaa vehnäolutta (etenkin sitä tummaa), mutta muuten Saksa ei ehkä ole ihan ykkösmaa oluiden suhteen meille. Suorastaan sääli, ettei kumpikaan meistä ymmärrä savuoluen päälle, sillä Bamberghan olisi lähes pyhiinvaelluskohde savuoluen ystäville. Löytyyhän kaupungista monien suomalaistenkin ykkössuosikin Schlenkerlan panimokin. Ja aika moni muukin paikallinen teki savuolutta. Meiltä puuttuu kai joku olutgeeni, kun molemman mielestä savu kuuluu ainoastaan lautaselle, veitsellä ja haarukalla nautittavaksi. Schlenkerlan edessä parveilikin jatkuvasti turisteja. Paikka oli auki muuten myös sunnuntaina. Hetken harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin skipata sen, mutta teille joille savu maistuu myös juotavassa muodossa, on tuo panimo ehdoton käyntikohde.
Kaduilla myös myytiin jopa matkamuistokaupoissa kaikkea savuolueen liittyvää, ja tietenkin savuolutta itseään.




 
 Schlenkerlan (onneksi emme pidä näistä oluista, hyvä tavaton mikä sanahirviö saksaa taitamattomalle!) lähes naapurista löytyy Ambräusianum, joka myös oli auki lauantaina illalla ja sunnuntaina. Tänne poikkesimmekin ja tilasimme listalla olleen maistelulaudan, eli kolmea  talon olutta ehkä desin annokset. Näistäkin tummin maistui savulle, mutta vielä siedettävissä määrin. Kaikki oluet olivat ihan ok, mutta mitään "vau"-reaktiota emme saaneet. Paikka on ihan kivan näköinen ja sieltä sai myös ruokaa ja ystävällistä palvelua. Aioimme juuri tilata Wienin leikkeet, kun näimme niitä kannettavan viereisen pöytään. Ruoka näytti enemmän huoltoasemaversiolta. Päätimme jatkaa matkaa.



Kävelimme Klosterbraun panimolle, jonka tarkistin netistä olevan auki. No, yllätys yllätys.. Perille päästyämme paikka oli kiinni. Ovessa olevan aukioloajan mukaankin auki olisi pitänyt olla, mutta eipä ollut. Saksalaisissa baareissa ei muuten ollut missään wifiä. Jos nettiin halusi mennä, piti käyttää mobiiliverkkoa

Seuraavaksi kokeilimme Göller-nimistä paikkaa. Paikka oli auki (tosin enää tunnin ajan,vaikka oli vasta alkuilta sunnuntaina), mutta valikoimissa oli kolme olutta. Savuolut, pils ja joku muu vaalea pohjahiivaolut, käännyimme pois. Päätimme nyt etsiä oikeasti sitä ruokaa ja menimme syömään ne Wieninleikkeet, mutta "tavalliseen" ravintolaan nimeltään Brasserie , jossa ruoka olikin hyvää ja saimme ne tummat vehnäoluet.
 


Wienin leike Brasseriessa. Ja tummaa vehnäolutta.
 
Lähdimme kävelemään majapaikkaa kohti ja tiesimme matkalla olevan pari panimoa ja hotellimme lähellä kaksi, joista toisessa piti olla bock-oluita, ja upea biergarden. Olimmekin nähneet sen ajaessamme hotelille. Ensin reitille osuivat Fässla , jonka tonttumaalauksen ohitse olimme kulkeneet jo muutaman kerran. No kiinnihän se! Aivan vieressä löytyy Brauerei Spezial , jonka piti olla auki sunnuntaina, mutta ovessa oli lappu jonka mukaan he olivat lomalla. Suomalainen kun kuvitteli olevan vuoden parasta sesonkiaikaa (oli juhannuspäivä, mutta juhannustahan ei tuolla juhlita).
Vielä ennen hotellia vastaan tuli Weissbierhaus, mutta arvaattekin ehkä oliko se auki.

No, hotellin lähellähän odotti se biergarden. Niinhän me ajattelimme! Kävelimme vielä tänne asti ja ihmettelimme miksi puutarha on niin tyhjä, ovatko kaikki menneet sisälle. Ovessa oli lappu, että paikka on auki klo 17 asti, ja kello oli 16. Ketään ei missään, ovet lukossa.

Päädyimme hotellille, jonka jääkaapista sai ottaa olutta ja laittaa itse maksun purkkiin. Joimme yömyssyt hotellin takapihalla ja totesimme että jäi vähän laihaksi tämän kaupungin panimotarjonta. Suomalainen kun on nykyään tottunut että ravintolat ovat auki lauantaina myöhempään kuin klo 23 (kun ensimmäisenä iltana olimme yrittäneet etsiä auki olevaa panimoa) ja jopa että kesällä ainakin panimoravintolat olisivat myös sunnuntaina auki. Eivätpä olleet. Mutta ei tuo hukkareissu ollut, kaunis kaupunki ja lisäksi mielenkiintoinen olutmuseo.


Panimomuseo

 
 
Jonkun verran kerroinkin jo aiemmin Bambergin panimomuseosta. Museo oli ylhäällä kukkulalla samalla puolella jokea kuin esim. Shlenkerla. Päivä oli hieman painostavan kuuma, ja ylös kiipeäminen tuntuikin käyvän kuntoilusta. Itse museo oli (osittain jonkilaisen piharemontinkin takia) vaikea löytää. Se sijaitsi sisäpihalla osoitteessa jonka kartta meille antoi, mutta hetken saimme sisäänkäyntiä etsiä. Perillä museossa oli mukavan viileää (jotenkin oudot sanat omaan suuhun!).
 





Museon paikalla ilmeisesti oli ollut munkkien pitämä pieni panimo joskus. Esillä oli hyvin kattavasti kaikkea mahdollista oluen panemiseen liittyvää esineistöä, ja olutaiheisia tavaroista tuopeista mainoksiin ja etiketteihin. Ikävää vain oli, että englanninkielinen info oli hyvin vähissä. Onneksi suurin osa tavaroista oli pääteltävissä, ja osan tunnisti muuten vain. Mutta englantilaisen tekstin vähyys kyllä hämmästytti. Museon yhteydessä oli jonkinlainen ravintolan tapainen, mutta lipunmyyjää ei vaikuttanut pahemmin kiinnostavan meidän esitteitten ja menun tutkiminen, joten päätimme jatkaa matkaa tutkittuamme paikan. Ihan mielenkiintoinen paikka, ja varmaankin saksaa taitava saa tästä vielä enemmän irti.
 



Bamberg on ihan nätti kaupunki, mutta olutharrastajan kannattaa katsoa minä päivänä sinne eksyy, jos vain suinkin mahdollista. Ilmeisesti heinä-elokuussa aukiolot ovat hieman paremmat turistille, kuulimme kaupungissa myöhemmin vierailleelta tuttavaltamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti