Annecy, "Ranskan Venetsia"

Matka jatkuu Annecyyn

 

 

 

Syysmatkallamme Ranskassa syyskuussa 2019 parin yön Dijonin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Annecyyn. Olimme ajatelleet pysähdellä matkalla, mutta jotenkin päädyimmekin ajamaan suoraan perille, jotta aikaa jää olla perillä. Päätös osoittautui hyväksi kun ilta katkesi sateeseen, mutta olimme ehtineet tutkia jo pienen vanhan kaupungin Annecy Le Vieuxin.
 

Annecyä on kutsuttu Ranskan Venetsiaksi. Ehkä hieman pidän tätä titteliä liioiteltuna, ainakin näin ihmisenä joka rakastaa Venetsiaa. Mutta kaunis kaupunki tämä silti on, ehdottomasti käymisen arvoinen. Meille riitti tänne yhden yön visiitti, mutta jos haluaa käydä myös järvellä josta kaupunki on myös kuuluisa, kannattaa varata enemmän aikaa. Me jotka vietämme kaikki kesän vapaat viikonloput saaressa järvellä skippasimme järven ihmettelyn omalta osaltamme. Tällä kertaa jätimme myös käymättä linnassa joka kohosi kukkulalla kaupungin yllä. Olemme saman näköisiä linnoja kiertäneet niin paljon että keskityimme itse kaupunkiin, ja oikeastaan sen vanhaan osaan.

 

Ibis Annecy  Vieille Ville

 

 

 

 Majoitukseen valitsimme Ibis-hotellin joka sijaitsi aivan kuuluisimpien kävelykatujen päädyssä. Sijainti ei olisi voinut olla parempi. Lisäksi iso plussa edullisesta parkkihallista hotellin kupeessa. Sinne sai hotellista alennuslipukkeen joka kattoi yön tunnit, jolloin meidänkin parkkimaksumme taisi olla 7-8e. Hotellissa meidät otti vastaan taas todella ystävällinen henkilökunta. Kun olimme kirjautuneet sisään, ja kysyin kaupungin karttaa, vanhempi rouva otti kartan ja johdatti meidät sivuun ja piirteli karttaan parhaita reittejä mitä noudattaa ja kyseli mitä haluamme nähdä. Sen jälkeen hän kertoi hotellin aamupaloista ja muista käytännöistä samalla kun saattoi meidät hissille. Ja tällainen avuliaisuus Ibis-hotellissa, joka kuitenkin on aika lailla halpaketju.

 

 

Olemme ennenkin käyttäneet Ibiksiä ja olleet tyytyväisiä. Ilman muuta voi suositella, ja toisaalta kannattaa liittyä Accord-hotellien kanta-asiakkaaksi, jolloin saa alennusta yleensä paremmin kuin yleisiltä varaussivustoilta.

 

 

Kun olimme saaneet tavarat huoneeseemme ja vaihtaneet hellevaatteet hieman vähemmän helteisiin (tiesimme että illaksi luvattu jatkuvaa sadetta) lähdimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin.

Alue on asutettu jo 3100 eKr ellei jopa aiemminkin. Vuonna 62 eKr se liitettiin Rooman valtakuntaan. Lopulta kylä kuihtui täysin. 900-luvlla se kuitenkin oli taas elpynyt ja 1100-luvulla käsityöläiset ja kauppiaat olivat asuttaneet joen rannat ja kylä kasvoi kaupungiksi, joka liitettiin Savoijin kuningaskuntaan. Kaupunkiin tuli teollisuutta joka sai käyttöönsä virtaa joesta. 1800-luvulla Ranska valloitti Savoijin ja Annecy siirtyi myös Ranskan vallan alle.

 

 

 

Kaupungin kuuluisin ja yksi Ranskan kuvatuimpia nähtävyyksiä on joen keskellä sijaitseva 1100-luvulla rakennettu  Le Palais de l’Isle, joka oli rakennettu oikeuspalatsiksi ja myöhemmin vankilaksi. 1800-luvun lopulla siinä sijaitsi vanhainkoti.
 

Le Palais de l´Isle

 

Meille riitti tällä kertaa nähtävyyksiksi kiertely vanhan kaupungin kujilla jokivartta seuraten. Koska sadetta ei vielä kuulunut, päätimme ruokailla terassilla. Yritimme löytää ruokapaikkaa pikkukujilta kauempaa joenrannasta, mutta tajusimme olevamme liian aikaisessa. Kaikki ravintolat tuntuivat olevan kiinni, sillä täällä päin Ranskaa vietetään myös siestan tapaista, jolloin kaupat ja ravintolat ovat kiinni. Epäilimme jokirannan ravintoloiden olevan turistirysiä joissa ruoka on yhtä huonoa kuin Roomassa Piazza Navonalla.

 

 

La Table d´Elise

 

Nälissämme (emme olleet syöneet aamupalan jälkeen ja aamupalamme oli ollut kinkku-juusto toast) sorruimme kuitenkin menemään jokivarren ravintolaan ja huomasimme listalla perunapaistosta jollaista olimme syöneet vesi kielellä yhdellä aiemmalla reissullamme Alsacen alueella. Niinpä istumme alas ja tilasimme. Jos emme olisi saaneet viimeksi niin taivaallisen hyvää, olisi tämäkin varmasti ollut superherkullista. Odotukset olivat kuitenkin paikan sijainnin takia alhaalla ja siihen nähden ruoka oli positiivinen yllätys!

Ei paistos hakannut edellisen kerran syömäämme, mutta hyvää oli tämäkin. Eikä hinnatkaan pilvissä. Paistokset (hyvin täyttävät, sillä kermaa ja juustoa ei ollut säästelty) maksoivat 17e per nenä. Ei ollenkaan hullumpaa.
Jälkiruokalista ei houkuttanut tai tuntui oikeastaan liian tuhdille tuhdin ruuan päälle, joten jatkoimme matkaa.

 

Clasier des Alpes

 

Ruokaa etsiessä ohitimme jäätelökioskin jolle oli aivan järjetön jono. Ihmettelimme voiko jäätelö olla siellä niin ihmeellistä verrattuina niin monta muuta jäätelöbaaria. Vitsailin syömästä päästyämme että mennään siihen jonottamaan jälkiruokaa. Kun saavuimme tämän baarin kohdalle, jono oli kadonnut. Niinpä päätimme mennä jäätelölle! Ja olihan se hyvää. Sitä en nyt osaa sanoa oliko niin hyvää että olisi kannattanut jonottaa siinä pitkässä jonossa. Jäätelöt syötyämme jono oli tullut takaisin!

 Kun päästiin illalla hotellille, googletin tietoa paikasta. Se oli toiminut jo vuodesta 1966. Eli kyllä tämän jotenkin omalaatuista täytyy olla. Itse en ole niin jäätelöfani, että osaisin arvostella tämän paremmin. Netin kommenteista päätelleen moni tätä arvosti hyvin korkealle. Ja mikäs siinä, jos jono ei kierrä kulman taakse, niin kanttaa pysähtyä. Muistan ottaneeni kaksi makua ja suosikkini kookos ei ollut parasta kookosta, siinä ei ollut hippuja ollenkaan. Toinen jäätelö oli jopa parempaa.

Jäätelöt syötyämme sade yllätti meidät ja juoksimme läheiseen olutravintolaan. Ilta loppui lyhyeen, mutta kaupunki on niin pieni että sen vanhan kaupungin ehti hyvin katsella lyhyessäkin ajassa. Oikeastaan ehdimme nähdä kaiken mitä aioimme ja ostinpa jälleen matkamuistoksi uuden sateenvarjon.