Pohjois-Italia: Lumoava Bologna

Kiehtovat kaarikäytävät ja upeat vanhat rakennukset

Alunperin kun aloin suunnittelemaan (juu, suunnittelu on yleensä meidän molempien iloksi minun intohimoni, J nauttii kun on "henkilökohtainen matkaopas") ajattelin koko viikkoa Bolognassa. Kuitenkin kaipuu automatkailuun voitti, ja päätimme (yhteistuumin, sillä en itse ole ajanut ikinä ulkomailla) tehdä kiertomatkan. 

Todella onnistunut valinta olikin. Mutta jos olisi jossain kohteessa viettänyt pidemmän ajan, niin Bologna olisi varmasti ollut paras valinta meille.  Kaksi yötä siellä viivyimme, hyvin olisi viihtynyt kauemminkin. Ties vaikka joskus palaisimme?

Casa Vacanze Myrasol

Olimme ottaneet majapaikkamme Bookingin kautta, mutta näemmä asunnon omistaja on ottanut sen pois sieltä. Se löytyi kyllä pienemmän välitysfirman sivuilta yhä. Booking kieltämättä kuulemma on asuntojen vuokraukseen hieman haastava, saattaa vuokrata liian lyhyitä pätkiä ja ottaa liikaa palkkiota. Yleensä käytän sitä enemmän hotellien vuokraukseen, ja asunnot otan Airbnb kautta, mutta joskus Booking tarjoaa asuntoja niin hyvään hintaan että tartun tarjoukseen.

Asunnon saanti oli hieman haastavaa automatkailussa. Kun varasimme, tiedoissa mainittiin että saa tula koska vaan tietyn kellonajan jälkeen. Paria päivää ennen tuli viesti, jossa pyydettiin tarkka saapumisaika. Sanoin etten tiedä tarkkaa aikaa, koska liikumme autolla ja olimme vasta menossa (edelliseen kaupunkiin) Parmaan, jossa olisimme 2 yötä. Annoin jotain arviota. Lopulta laitoin aamulla viestillä uuden arvion ja kerroin olevamme menossa automuseoon, josta lähdemme tietyllä aikavälillä.

 Ei kuulunut mitään. Kun päästiin asunnon luo, selvisi että vuokranantaja oli kampaajalla ja ei auttanut kuin odotella. Kävimme välipalalla ja palasimme odottelemaan. Parin tunnin päästä asunnon omistaja saapui. Asunto oli todella tilava ja ihan kiva. Kunnon keittiökin olisi ollut, mutta jäi testaamatta Italian "ruokapääkaupungissa".  Täällä olisi majoittunut pidempäänkin.

Katu jolla asunto oli, oli tyypillinen kaunis jolla kaarikäytäviä ja värikkäitä kivitaloja. Siitä oli lyhyt matka keskustaan ja lähimpiin aamiaispaikkoihin. 

Glamour Bistrot

 

Kun odottelimme asunnon avaimia, kävimme nälissämme etsimässä jotain syötävää, ja vaikka menimme etsimään vaikkapa täytettyjä leipiä, päädyimme tänne lähellä kämppää pastalle. Pastat olivat hyvät, kuten nyt enimmäkseen Italiassa ovatkin. Kävimme paikassa myös aamupalalla molempina aamuina. Ensimmäisenä aamuna saimme todella hyvät täyteyt focacciat. Seuraavana aamuna tepastelimme samaan paikkaan suorinta tietä vesi kielellä focacciaa ajatellen. 

Mutta pöh, näköjään tarjottavat vaihtuvatkin. Ei ollut näitä ja jouduimme tyytymään kinkku-juusto-paahtoleipiin. Ei niissäkään vikaa ollut, mutta herkulliset leivät olivat paljon persoonallisempia ja sellaisia emme ole saaneet muualla.

Kaarikäytäviä joka puolella

Kun lähdimme kaupungille kävelemään, en voinut kuin huokailla ihastuksesta. En osaa sanoa miksi kaarikäytävät niin viehättävät, mutta sen ne vain tekevät omaan silmään. Jotain kiehtovaa niissä vaan on. Kaupunki muutenkin oli omaan silmään hyvin kaunis. Sitä ei osaa ehkä odottaa 400 000 asukkaan kaupungilta että siinä silmä lepää, mutta paljon löytyi myös kujia joille autot eivät päässeet ja jotka olivat kävelijöiden ja terassien valtakuntaa.

Bologna on hyvin tunnettu myös kahdesta vanhasta tornistaan, jotka ovat muuten myös kallellaan. Toinen niistä, Garisendan torni on pahasti kallellaan ja ollut jo kauan suljettu kävijöiltä. Nyt molemmat tornit olivat suljettuja ja näytti että käynnissä lienee jonkinlainen kunnostusoperaatio. Tornit on rakennettu 1100-luvulla (kiehtovia nämäkin seikat minusta!) Garisendan torni on 48m ja viereinen Asinellin torni  on puolestaan 97 metriä korkea.

 Tornit on nimetty ne rakentaneiden sukujen mukaan. Aiemmin eri suvut kilpailivat tornien korkeudella. Silloin torneja on ollut valtavasti, mutta suurin osa niistä on sortunut tai purettu. Nämä tornit on jopa mainittu Danten Jumalaisessa näytelmässä ja onpa niiden väitetty insipiroineen New Yorkin kuuluisien kaksoistornien suunnitteluakin. Tietoa ei minulla ole että aukeavatko nämä vielä joku päivä (tai tuo vakaampi) yleisölle.

Sfoglia Rina

Olimme päättäneet ensimmäisenä päivänä mennä syömään hehkutettuun "kortteliravintolaan" Sfoglia Rinaan. Sinne ei voinut varata pöytää, piti vain mennä jonottamaan ovelle hyvissä ajoin, joten menimme heti kun vähänkin nälkä kolkutteli.

 

 Jonottelimme jonkin tovin ja henkilökunta kävi aina huikkaamassa ovella montako pääsee sisään. Hypetyksen ansiosta odotukset olivat korkealla, vaikka ehkä hieman tällaisille "sosiaalisille erakoille" ajatus siitä että meidät istutetaan vieraiden kanssa samaan pöytään tuntui oudolta. Asiakaspalvelutyötä tekevinä, reissussa sosiaalisuus ei aina luonnistu, ellei sitten satu aivan samanhenkistä seuraa, kuten usein vaikka panimovierailuilla. 

Lopulta meidät ohjattiin pöytään, joka olikin paikan isoin ja sen ympärillä oli useita seurueita. Hieman ehkä kateellisena katsoimme niitä joilla oli kahden hengen pöydät. ;) 
Tarjoilija toi meille menut ja kynän ja paperia, johon piti itse kirjoittaa mitä haluaa. Jossain vaiheessa tarjoilija nouti laput pöydistä. J otti lasagnea (paikallinen "vihreä lasagne", mutta ei ollut kasvisversio) ja minä gnocceja limellä ja cacio e pepe, eli mustapippurikastikkeella. Lisäksi lasit talon viiniä. Molempien annosten kanssa tuli lisäksi jotain ihmeellistä "mössöä" kipossa. Emme onnistuneet keksimään mitä se oli, vaikka maistelimme sitä. Hyvää se ei ainakaan ollut. Jätimme suurimman osan syömättä. 

(Pahoittelut kuvien laatua, en ole sinut nykyisen luurini lähikuvien kanssa) J kehui lasagnea hyväksi, joskin annosta hieman pieneksi ja ei ehkä kaiken hehkutuksen arvoiseksi, eli ei mennyt kärkipäähän syömistään. Oma annokseni oli aika kuiva, ka ehkä jopa hieman mauton. Ei todellakaan parhaita pastoja. Ei nyt huono, muttei ihan nappiinkaan mennyt. Kummallekin jäi vähän nälkä jopa (vaikka täällä pastoja ei luokiteltu alkuruoiksi vaan piti olla "pääruokakokoa"), ja päätimme ottaa jälkiruoatkin.

 Ne olivat molemmilla ihan hyvät. Erikoinen paikka ja tulipahan nähtyä, mutten menisi toista kertaa. Parempaa pastaa sai paikoissa joissa se oli merkattu alkupaloihin, vaikka täällä se oli pääruokana, johon nähden pienehkö ja ei nyt niin ihmeellinen. 

Museo di Palazzo Poggi

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti yliopiston kampusta, jossa kerrottiin olevan mielenkiintoinen museo. Sen löytäminen se mielenkiintoseksi vasta tulikin. Pyörimme Google mapsin kanssa ympyrää ja yritimme löytää museon. Kyselimme useammilta opiskelijoilta ja jopa joltakulta jota oletimme henklökunnan jäseneksi, mutta kukaan ei tiennyt missä museo on, kun näytin Googlesta sen tietoja. Lopulta päädyimme Googlen ohjaamana sisään rakennukseen ja olimme jo luovuttaa kun pysähdyin tutkimaan jotain taulua portaiden vieressä. No siinähän se sisäänkäynti oli, sisällä yliopistossa.
Kipusimme portaat ylös museoon. 

Sisäänkäynti yliopiston sisällä. Kadulta ei mitään opastetta.

Museossa oli esillä yliopiston ja tiedemiesten kokoelmia 1700-luvulta. jolloin opiskelu oli hieman erilaista kuin nykypäivänä.  Esillä oli muun muassa vahasta tehtyjä ihmisvartaloita joissa oli leikattu sisuskalut näkyvin tai vahasta tehtyjä eri ikäisiä sikiöitä kohdussa eri vaiheessa raskautta, täytettyjä eläimiä ja isot karttakokoelmat ja kirjasto.

Karttapallo 1600-luvulta. Näitä oli eri ikäisiä useampi.

Osa anatomian oppimateriaalista oli aika karua...

Myös erilaisia tutkijoiden työvälineitä menneiltä vuosikausilta ja kokonaisia työhuoneita. Mielenkiintoinen museo ja voisi kuvitella että ihmisen anatomiasta enemmän kiinnostuneille vieläkin enemmän. 

Kovin pitkää aikaa siellä me emme saaneet kulumaan, mutta upealla ilmalla kauniissa kaupungissa se ei haitannut ollenkaan.

Kadulla törmäsimme mieheen joka teki hiemasta koiraa jalkakäytävällä. Taitava heppu!

      

Lounaaksi kioskin tyylisestä riisipallot. Olivat aika tuhdit, muttei kovin hyviä. Liekö jostain keskuskeittiöltä ja vain lämmitetty pikauunisa tms. Palkaksi kova jano ja osan heitimme pois. Onneksi ei olleet kallliita.

Piazza del Nettuno

Keskustassa oma huomioni kiinnittyi heti tullessa Palazzo del Podestàan, entiseen kaupungintaloon, jossa pormestari ja kaupungin virkamiehet aikoinaan toimivat. Ilmeisesti suuri osa rakennuksesta on nyt tyhjillään, mutta katutason ulkoseinillä oli ravintoloita ja liikkeitä Mc Donaldsista alkaen.

 Rakennus on 1200-luvulta ja jotenkin omaan silmään kiehtova kopleksi.

Suihlulähde rakennuksen takana:

 

Nimensä aukio on saanut suihkulähteestä jonka keskiössä on Neptunus, roomalainen veden jumala. Suihkulöhde on 1500-luvulta asti. Se pystytettiin juhlistamaan Paavi Pius IV:n valintaa.

1465 perustettu viiniravintola

Mietin hetken laitanko tämän olutaiheiseen postaukseen vai tähän, mutta tämä on oikeasti historiaakin, eikö totta! Osteria del Sole on yli 500 vuotta vanha ravintola, joka on yhä samojen seinien sisällä kuin se oli 1400-luvulla! Toki paikkaa on jonkin verran kunnostettu, mutta ei se kuitenkaan liian moderni ole. 1700-luvulla sieltä sai myös ruokaa, mutta nykypäivänä paikka on tunnettu siitä, että ihmiset tulevat sinne lähistön herkkukaupoista ostamiensa tapasten tai jopa ruoka-annosten tai täytettyjen leipien kanssa, ja tilaavat ruokajuomat tiskiltä. 

           

Oluitakin oli jokunen, mutta kun kerran vanhaan viiniravintolaan tulimme, niin tokihan joimme viinilasilliset. Paikka on ollut vuodesta 1945 nykyisen suvun hallussa. Vuonna 2009 se oli vaarassa lopettaa, kun paikkaa pitänyt Luciano Spolaore menehtyi, mutta onneksi suvusta löytyivät jatkajat, jotka rohkeasti jättivät silloiset työnsä ja alkoivat baarinpitäjiksi.

Paikassa riittää hyvin väkeä, vaikka se on hieman piilossa ja ei niin helppo löytää. Ulkona ei ole kylttiä jossa lukisi paikan nimi, vain ainoastaan oven päällä lähes piilossa oleva teksti Vin.

Paikka on auki (ainakin kun tätä kirjoittaessa tarkistin ma-la 11-21.30 osoitteessa  Vicolo Ranocchi, 1/d.

Bistrot Roberto

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänämme halusimme vielä syödä pastaa. Minä halusin tortellineja parmesaanikermassa (yksi alueen erikoisuuksia) ja J halusi kunnon lasagnea. Päädyimme Bistrot Robertoon, jossa näitä oli saatavilla. Listalla olisi ollut myös pitkään haudutettua jauhelihakastiketta eli ragua. Sehän on myös ruoka joka on Bolognan ylpeyksiä. Sen vuoksi Italian ulkopuolella jauhelihakastiketta monissa maissa kutsutaankin jollain Bolognaan viittaavilla nimillä. Itse en ole isommin jauhelihan ystävä, ja J jätti ihmeekseni myös sen tilaamatta. Kastike saattaa naudan lisäksi olla myös jäniksen lihasta tehtyä. 

Pasta oli paljon parempaa kuin edellispäivän "hipsteripaikassa". Ei mitään maata mullistavaa mutta hyvää joka tapauksessa. Alkupalat ja jälkiruoat jäivät nyt välistä. koska olimme syöneet isot riisipallot päivällä ja tuntui että pelkkä pasta riittää kyllä. Lasku oli 54€ aiaältäen viinin, ruoat, vichyn ja espresson.

Juutalaiskortteli

Päätimme olutravintoloiden  aukeamista odotellessa (viimeinen ilta lomasta, aioimme kiertää useamman paikan)  käydä katsomassa juutalaiskorttelin vanhoja taloja. 

Vuonna 1555 paavi määräsi Bolognaankin perustettavaksi ghetton juutalaisia varten. Tällöin alue oli erotettu muurilla muusta kaupungista. Jo parikymmentä vuotta myöhemmin juutalaisetkarkoitettiin kokonaan ja muurit purettiin. Juutalaiset saivat palata vasta 1796.

Nykyään alue on suosittu persoonallisten vanhojen rakennustensa takia. Aiemmin köyhän ghetton asunnot ovat nyt haluttuja ja kalliita. Siellä sijaitsee myös juutalaismuseo, jonka jätimme tällä kertaa väliin. Tälläkin alueella oli paljon remontteja käynnissä.

Tämän jälkeen kaupungin lukuisat käsityöläisolutravintolat alkoivat aueta ja lähdimme tutustumaan niihin heti alkuillasta, sillä auto piti palauttaa Venetsian lentokentälle iltapäivällä seuraavana päivänä.