Pohjois-Italia: Poikkeamme reitiltä Lamborghini-museoon

 Autoja katsomassa

J on aina ollut kiinnostunut autoista. Myös niistä joita ei ole varaa ostaa. Tietyn tyylisistä automuseoista historian ystävänä tykkään minäkin, mutta myönnettäköön etteivät nämä yhteen automerkkiin keskittyvät valikoituisi omalle matkalle ilman tuota auto-fania. Ja ehkä kaikkein vähiten urheiluautot. Itseä kiehtovat enemmän vanhat eivät urheilulliset vaan enemmän rauhallisesti ajelevat jenkkiautot tai pyöreämuotoiset "sämpylät" ja todella vanhat autot. 

Mutta koska 90% meitä yleensä kiinnostavat samat asiat, välillä voi poiketa johonkin toisen mieliksi. Koska Bolognaan mennessä odotettavissa oli paljon nähtävää, sovimme kuitenkin että J valitsee kumpaan Lamborghinin museoon haluaa mennä. Valittavana oli samalla seudulla olevat Automobili Lamborghini Museum joka sijaitsee Sant’Agatassa Bolognassa ja Ferruccio Lamborghini Museum, Funo di Argelatossa. Oma mielikuvani oli että ensin mainittu oli tehtaan yhteydessä oleva enemminkin näyttely automalleista, kun jälkimmäisessä oli paljon vanhempiakin autoja ja historiaa enemmän, mukaan lukien jopa traktoreita. Ensin mainittuun oli mahdollista ostaa keirros autotehtaalla. Se ehkä joka kuulosti mielenkiintoiselta, mutta J päätyi tähän pelkkään autonäyttelyyn ilman tehdaskierrosta.
Itse olisin ehkä valinnut sen toisen museon, jossa enemmän historiaa, mutta tämä oli nyt ihan J:n oma päiväretki ja minä vain luin karttaa ja kuljin sujuvasti perässä.

Ensimmäinen yllätys alueelle saapuessa oli, että kun ajoimme museon oven lähelle ja meinasimme ajaa siellä olevalle parkkiauleelle, saimme kuulla vartjoilta että parkkipaikka oli vain työntekijöille ja tehtaan vieraille. Vaikka kuitenkin samassa talossa oli heidän oma museonsa! Aika erikoista. Ei auttanut kun ajella eteenpäin ja etsiä kylän parkkipaikkoja. Kohtuullisen matkan päästä löysimme onneksi parkkipaikan, josta ei kuitenkaan ollut mitään kävelytietä tai edes polkua tehtaale, vaan saimme kävellä tien pientareella jossa kuorma-autot ja rekatkin ajelivat ohitse aika läheltä.
Onneksi matka ei tosiaan ollut pitkä ja saavuimme perille ehjin nahoin.

Hämmästyin (ehkä hieman J:kin) museon kokoa. Sisäänpääsy oli 18€ ilman tehdaskierrosta ja autoja oli näytillä kahdessa kerroksessa, mutta ehkä kymmenkunta per kerros. Seinillä kerrottiin jonkin verran automerkin historiaa. Omaan makuun autot olivat pääosassa liian uusia ja liian urheilullisia, mutta kuulemma ne olivat hienoja. ;) No, eipä siinä mitään, odottelin rauhassa toisen tutkiessa autoja. 

Kuulemma museo oli hieno ja harvinaista nähdä nämä mallit näytillä. Hyvä! Tällöin poikkeama tieltä ei ollut turha. Reitiltä tämä poikkesi vain noin 17 km suuntaansa. Kuulemma ei olisi haitannut jos autoja olisi ollut enemmänkin, mutta tämä määrä paljastui vasta perillä. Tarjouduin lähtemään vielä isompaan museoonkin, koska täällä ei tainnut mennä kuin puolisen tuntia, mutta J sanoi että mennään vaan ajoissa kaupunkiin. Jos olisimme tienneet joutuvamme odottameen asunnon saantia aika pitkään Bolognassa, olisimme varmaan menneetkin tuonne toiseenkin.

Se mikä oli outoa myös, oli se ettei paikassa ollut mitään kahvilaa tms. Tien toisella puolella oli baari, mutta sen mainostamat drinkit, oluet ja viinit sopivat hieman huonosti automatkailijoille joita varmaan suurin osa kävijöistä oli. No, Bolognaan päästyämme poikkesimme syömään välipalaa odotellessamme asunnon avaimia.

Kahvilaa ei ollut, mutta kauppa toki. J osti taas yhden "pikkuauton" kokoelmiinsa muutamalla eurolla, mutta tarjolla olisi ollut myös yli 4000€ Lamborghinin kenkiä. Ne jäivät ostamatta. ;)