Pohjois-Italia: Parmankinkun ja parmesaanin juurilla

 Parma 

Kun lähdimme ajelemaan kohti Parmaa Luccasta, tuurimme sään kanssa muuttui. Vettä alkoi sataa koko ajan enemmän ja kun pääsimme Parmaan, sitä tuli välillä kuin saavista. 

Ibis Styles Parma Toscanini

Majoituimme Ibis-hotelliin, joka lupasi ilmaiset parkkipaikat. Perillä selvisi että hotelli oli kahdessa eri rakennuksessa ja sekä parkkipaikka että aamiashuone olivat eri paikassa kuin itse hotelli. Epäilen että olivat ostaneet jonkun toisen ketjun hotellin ja liittäneet sen osaksi Ibistä. Värimaailma ja sisustus oli erilaista kuin Ibiksissä yleensä. 

Ihan siisti huone, ei siinä mitään. Parvekekin olisi ollut, mutta eipä siitä iloa sateella ollut. Hotelli sijaitsi jonkunlaisen areenan yhteydessä ja sen "sisäpiha" oli kaareva katsomo. Teatteriesityksiä ainakin mainostettiin alhaalla. Joku ravintolakin talossa oli, mutta emme "uskaltautuneet" sinne, koska se oli aivan tyhjä asiakkaista. Hotellimme (sen jonne oli joku 200m) aamiainen oli itse asiassa reissun parhaita. Muistaakseni Ibiksissä yleensäkin on olleet varsin kelvolliset aamupalat ja pilkkahintaan. Olikohan täälläkin joku 5-6€ per nenä.

Saatuamme sateessa laukut huoneeseen lähdimme kävelemään vanhan kaupungin keskustaan. Jälleen olimme nälkäisiä väärään aikaan ja kaikki lounaspaikat alkoivat olla kiinni.

Lopulta löysimme Piazza Giuseppe Garibaldi -aukiolta viiniravintolan nimeltä Parmamenu, jossa tilasimme täyteyt focacciat. Hyvin simppeliä, eli pala focacciaa, jonka välissä oli salamia ja tuoretta mozzarellaa, ei mitään muuta. Ei edes voita. Kun raaka-aineet ovat kunnossa, ei tarvita ihmeitä. Hyvälle maistuivat paikallisen oluen kera.

  

Yritimme kierrellä kaupungilla, mutta vettä tuli niin että olimme läpimärkiä sateenvarjoista huolimatta. Kaikki kaupatkin tuntuivat olevan siihen aikaan päivästä kiinni. Niinpä lähdimme hotellille odottelemaan sateen päättymistä. Aluksi kyllä googletimme kaikki nähtävyydet, mutta mikään ei ollut auki. Muistiin itselle: autoreissuilla jatkossa maanantaina kannattaa olla isossa kaupungissa.  Jos sattuu sadesää, niin isoissa kaupungeissa on sentään joku museo auki maanantainakin!

Matkalla hotellille ohitimme Matin baarin. ;)

Katsoimme mihin aikaan ruokapaikkoja alkaa avautua ja lähdimme kuivemmilla vaatteilla (farkkutakkeja sai ihan föönata kuivaksi..) liikkeelle uudelleen. Nyt sade oli loppunut, mutta edessä oli uusi ongelma. Reissussa lähes koskaan emme varaa pöytää ravintolasta ja aina on jotain löytynyt. Nyt kävelimme ennakkoon netistä valitsemaamme paikkaan, ja se oli remontissa! Mitään ei lukenut ravintolan Google-sivuilla, eikä Facebookissa. No, jatkoimme Google mapsin kanssa seuraavaan ravintolaan: "Onko teillä pöytävaraus?" No eipä päästy sisälle. Jatkoimme koko ajan saman vastauksen saaden, pöytiä ei missään. Olimme matkalla ihan eri suuntaan (erään olutravintolan takia), mutta jouduimme palaamaan Piazza Giuseppe Garibaldille, jossa tiesimme olevan muutaman paikan auki.

Bread

Päädyimme modernin näköiseen Bread -ravintolaan, jonka ruokalistalla oli annoksia joita sitten lopulta ei saanutkaan. Päädyimme tilaamaan sitten ravioleja ja pizzan puoliksi. Raviolit olivat ihan ok, mutta enemmän tyyliä jonkun kauppakeskuksen ketjupaikka kuin kuuluisan ruokakaupungin aito italialainen. (Juu, olisi pitänyt arvata paikan nimestä, mutta meillä ei oikeasti ollut pahemmin vaihtoehtoja, kun mihinkään ei päässyt sisään). 

Mutta ei siinä kaikki. Kun pizza tuotiin pöytään, piti hetken miettiä olemmeko Italiassa? Ihan kuin annos olisi ollut Pizza Hutin ja jonkun muun (minkä?) risteytys. Johan oli kokemus! No, nälkä saatiin taitettua, tähän oli tyytyminen. Lähdimme etsimään olutravintoloita. Kirjoitan niistä erikseen taas.

Seuraavana aamuna onneksi totesimme sääennusteen olevan väärässä ja lähdimme maittavan aamiaisen jälkeen kävelemään rantakatua.

Yhdellä aukiolla oli pieni kirpputori. J löysi kokoelmiinsa pari "pikkuautoa". Minä ihailin vanhoja puhelimia, mutta eivät olisi mahtuneet lentolaukkuun. ;)

Torimyyjän koira.

Pilotta Palace

Parman isoa museo-kompleksia Pilotta Palacea. Johan otti koville löytää museon sisäänkäynti. Kiersimme aluetta joka suunnasta, kysyimme apua parilta ihmiseltä ja tutkimme netistä. Lopulta joku osasi opastaa meidät sisäänkäynnille.

Erityisesti meitä kiinnosti kaksi kohdetta museossa. Toinen niistä oli vanha kirjasto Palatine Library, jonka juuret juontavat 1700-luvun lopulle, jolloin se oli nimeltään Parman kuninkaallinen kirjasto. Kirjasto oli aikanaan erikoisuus jo siksi että kaikki kirjat merkattiin lainauskortein joissa oli kirjojen tiedot, eikä pitkään luetteloon kuten tätä ennen oli tehty.

Tuntuu huikealta ajatella että vanhimmat kirjat ovat olleet täällä 1760-luvulta asti! Se jäi meille epäselväksi minkä ikäisiä olivat uusimmat.

Toinen vielä keihtovampi kohde oli vanha teatteri. Se oli jotenkin huikea ja jälleen yksi sellainen kohde jossa tulee epätodellinen olo katsellessaan ympärilleen. Sanoisin että itselle tämä oli Parman visiitin huippukohta. Parmaan olisi ehkä riittänyt yksikin yö, mutta tämä teatteri oli minusta kohde joka oli ehdottomasti käymisen väärti. Toki olen (ja olemme) ihmisiä joita kiehtoo kaikki vanha ja menneisyys. Miettiä miltä olisi tuntunut elää tuolloin ja olla täällä katsomossa.

Panoraamakuva ei toisaalta anna oikeutta paikalle, koska kutistuu tässä. Voit myös katsoa kuvaamani videon täältä.

Farnese-teatteri on alunperinen vuodelta 1618, jolloin Ranuccio Farnese rakennutti teatterin vanhimman poikansa ja firenzeläisen Medicin prinsessan häiden kunniaksi. Teatteri säilyi toiseen maailmansotaan asti, mutta se ennallistettiin myöhemmin uudelleen. Teatteriin mahtuu jopa 4000 katsojaa. Aikoinaan sitä on käytetty jopa vedellä täytettynä, jolloin siellä voitiin järjestää "meritaistelunäytöksiä". Huh. Tämä tuntuu kyllä vaikealta uskoa, mutta niin väitettiin.
Niin tai näin, itse teatteri oli minusta lumoava. Paikkoja joissa tuntee menevänsä ajassa taaksepäin.

Teatterin näyttämön takaa.

Toki museossa oli myös perinteisempikin puoli. Taidetta ja historiaa. Mutten nyt aa täyttää koko sivua kuvilla. :)

Kulttuurinnälkä kun oli täytetty, alkoi tuntua että jotain pientä suolaista olisi kiva ottaa. Aloimme miettiä "uskaltaisimmeko" maistaa aitoa parmesaania ihan palasina. Näimme joidenkin syövän sitä Parmamenussa. Yleensä emme ole niin vahvojen juustojen ystäviä isoina määrinä. Toki parmesaania on kotona pasta-päiviä varten, mutta nautittuna vain ruoan päällä, ei itsenään.

                      

No niinpä menimme ja tilasimme lasit proseccoa ja "köntin" parmesaania. Vaihtoehtoja oli eri ikäisiä ja eri laatuluokituksia. Valitsimme pienimmän (sekin oli 100g juustoa!) ja nuorimmasta päästä, mutta ei ihan halvinta laatua, halvimmasta päästä kylläkin. Ja hyväähän se oli!

 Ei ollenkaan samanlaista kuin Suomen kaupoissa vakuumiin pakatut kolmion muotoiset palat. Tämä oli jotenkin "kiteistä" (en ehkä olisi huomannut ilman viestittelyä Italiassa asuneen siskoni kanssa), ja ne kiteet olivat mukavan suolaisia. Mukana tuli hieman patonkia ja pari kippoa, joista toisessa balsamiviinietikkaa ja toisessa jotain vihreää joka jäi mysteeriksi meille. Pestoa se ei ollut.

Battistero di Parma

Tämän jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille ja päätimme poiketa eilen kiinni olleesseen kastekirkkoon. Eli vastaavaan kuin Pisassa oli ollut. Tämä oli paljon hienompi kattomaalauksiltaan ja muutenkin. Pääsylippu piti ostaa aukion toiselta puolelta ja maksoi 12e, mutta kyllä tämä kannattai käydä katsomassa.

Kiertelimme lisää kaupungilla, sillä nyt sää helli.  Päädyimme vielä toiseenkin paikkaan proseccolle ja ihmeeksemme eteemme tuotiin lautasellinen kaikenlaisia suolaisia makupaloja.

 Yritimme palauttaa sen, mutta kuului kuulemma hintaan! Mitä ihmettä. No, napsimme niitä sitten ja katselimme ohi kulkevia ihmisiä. Nautimme edellisen sadepäivän jälkeen ihan van lämmöstä.

Oven

Edellispäivästä viisastuneena päätimme valita ruokapaikan valmiiksi ja päädyimme napolilaiseen pizzeriaan. Paikkaan ei voinut varata pöytiä, joten menimme heti oven taakse odottelemaan, jo ennen avaamista. Pitäisikö sanoa että Oven oven takana, sillä paikan nimi oli Oven. Pääsimme heti istumaan ja meidän oli vaan ihan pakko ottaa myös alkupalat, koska täällä oli ensimmäisen kerran listalla arancinejä ja friteerattuja pastakolmioita. 

Molemmat olivat juustotäytteisiä ja hyviä. Tyydyimme puolitettuihin annoksiin,  koska teki mieli myös pizzaa.

 Myös pizzat olivat hyviä. Ei mitään mullistavan ihmeellisiä kuten aikoinaan ihan Napolissa saimme, mutta varsin hyviä kuitenkin.

Tämän jälkeen siirryimmekin kylläisinä pariin olutravintolaan, joista eri postaukseen sitten enemmän.