Syksyn autoreissu Baltiassa osa 1: Tallinna

 Ulkomailla vai ei 

Syksyllä 2023 päätimme säästää rahaa ensi talven "ulkomaanmatkaa" varten ja käydä lomalla Baltiassa. Hassua, mutta Viroa ei tahdo aina mieltää "ulkomaaksi" samoin kuin kauempana olevia kohteita. Mutta niinpä tässä vihdoin vähän juttua syyslomasta. Oli muuten ensimmäinen syysloma sitten koronan jälkeen kun poistuttiin Suomesta.

Alunperin oli tarkoitus ajaa heti johonkin kauemmas, mutta kun ystävämme liittyivät seuraan ensimmäiseksi viikonlopuksi, jäimmekin Tallinnaan jotta heidän oli helppoa palata sunnuntaina kotiin.

Tallinna syksyllä 2023

Myönnetään, tämä kuva on toukokuun reissulta, mutta sopi paremmin aloituskuvaksi kuin hotellihuone. Ehkä kaikki eivät olisi huomanneet ellen olisi tunnustanut kuvan ajankohtaa. ;) Kevään reissulla kävimme pitkästä aikaa ylhäällä näköalapaikoilla. Myönnettäköön että etsimme olutkauppaa jossa piti olla hyvä valikoima, mutta se oli avattu juuri ennen koronaa ja tainnut ajoitus mennä pieleen, koska paikka oli enemmän taidepaja, jonka yhteydessä jotain pientä purtavaa ja osa porukasta opetteli oluentekoa. Emme aio uudelleen poiketa. Itse asiassa meinasin linkata "varoituksena" tähän, mutta paikka on näköjään pysyvästi suljettu. En ihmettele. Tosin tuokin paikka oli auennut koronan aikaan, eli ei häävi ajoitus.

Citybox Hotel Tallinn

Majapaikaksi valitsimme Citybox -hotellin jossa yövyimme myös keväällä. Tähän päädyimme alunperin siksi, että kun halusimme tinkiä majoituskuluissa, halusimme kuitenkin uudempaan hotelliin. Ennen korona-vuosia olimme aina pienissä perhehotellin tyylisissä  vanhan kaupungin muurien sisällä tai läheisyydessä. Ensimääinen koronan jälkeinen reissu muutti ajatukset. Menimme Hotelli Berniin (no ei ehkä ihan perhehotelli sentään) joka oli ollut vuosia sitten todella hieno hintaansa nähden ja hyvä aamiainen, huoneessa aamutossut ja kylpytakit. Nyt huoneessa oli likainen kokolattiamatto, todella vahva homeen haju ja jopa hanasta tullut vesi haisi homeelle!! Suurin järkytys oli kun aamupalalla myös tee maistui homeelle (ja kahvi oudolle, ehkä samasta syystä, mutta kahvin maku hämäsi enemmän.) Tämän jälkeen uusi hotelli kuulosti houkuttelevalta ajatukselta.

Citybox oli viimeisen päälle uusi, kaikki pinnat uusia, puhtaita ja siistejä. Tunnelmallisuus mitä vanhoissa hotelleissa oli puuttui, mutta niin puuttui myös homeen haju ja tunkkaiset kokolattiamatot. Otin silti kotoa pieneen tilaan menevät halpisaamutossut mukaan.
Miinuspuolena sanottakoon että hotelissa ei ole aamiaista. Alakerran kahvilasta olisi saanut ostaa puuroa (ei työpäiväaamupalaa lomalla kiitos!) tai erilaisia munakkaita. Valitettavasti vatsani ei ole oikein munakkaiden ystävä, joten varauduimme ottamalla aamupalatarpeet mukaan. Hotellissa on yhteiskeittiö, jota ensin vierastimme (huonoja kokemuksia 90-luvulta), mutta se toimi hyvin. J sai oven pielestä automaatista kahvia edullisesti, minulla oli teepusseja mukana ja jääkaappiin sai laittaa huoneen numerolla ja päivämäärällä varustettuna eväitään. Tungosta ei ollut ainakaan 9-10 välillä käydessä.
Toinen miinus huononiskaisilta liian korkeista tyynyistä, mutta nä on taas näitä makuasioita. 

Lisäplussaa siitä että kun tällä kertaa tulimme auton kanssa, oli ihan hotellin vieressä Porto Franco parking SB1 parkkitalo, jossa kahden vuorokauden parkki maksoi jotain 10-15e väliltä. Jostain syystä hotellin sivuilla neuvottiin hotellin takana olevaan parkkipaikkaan, joka ainakin näytti olevan ulkona. Tuo hotellin susitus olisi ollut aavistuksen halvempi, mutta pari euroa lisää siitä että auto on 10m hotellin ovesta olevassa parkkitalossa maksamme mielelämme.

Poco Pop Art museum

Koska Tallinnassa tulee käytyä vähintään kerran vuodessa, yleensä yritetään etsiä aina joku museo jossa ei olla vielä aiemmin käyty.

Tällä kertaa se oli helppoa, sillä edellisen käyntimme jälkeen oli auennut uusi pop-taiteen museo Poco. 

Museo on entisen Brewdogin tiloissa (Bredog on nyt entisen Taptapin tiloissa). Ei siis suuren suuri, mutta siihen oli lisätty myös ravintolatilan yläpuolelta tilaa. Oikeastaan ihan sopivan kokoinen paikka. Tauluja oli aika paljon (jokunen muukin teos) ja joitakin istuskelupaikkoja jos halusi jäädä mietiskelemään teosten eteen.

Töitä oli paljon viime vuosina puhuttaneelta Banksylta, Warholilta, Koonsilta, Lichtensteinilta ja vähän vieraammilta nimiltä myös. Valaistus oli monissa huoneissa vain tauluille, jolloin taulut erottuivat pimeydestä.

Ihan mielenkiintoinen museo, ainakin jos tykkää pop-taiteesta kuten me tykkäämme. En ole varma vaihtuvatko teokset, mutta luultavasti ainakin jossain vaiheessa jotain vaihtuvuutta tulee, jotta samat turistit saati kaupunkilaiset tulisivat uudelleenkin. Pääsylippu oli 18€ (syyskuu 2023)  ja  lapset, seniorit, opiskelijat ja opettajat saivat alennusta. Kannattaa poiketa!

Restoran Da Rocco

Museon jälkeen poikkesimme panimovierailulle ja tislaamoon sekä olutravintolaan, mutta hetken mietittyäni laitan taas nämä olut-aiheiset omaan postaukseen kuten ennenkin.

Hypätään siis illallispöytään.

Jo kolmannen kerran peräkkäin epäonnistuimme saamaan pöytää vanhasta suosikistamme Controventosta. Siskoni vinkkasi että Controventon perustajan uusi ravintola Da Rocco oli myös oikein hyvä. Sinne saimme pöydän. Päädyimme tilaamaan molemmille pariskunnille jaettavaksi  Vitello tonnato, johon Italiassa asunut siskoni meidät tutustutti. En usko että ilman häntä olisin tullut tilanneeksi kylmää vasikanleikkelettä tonnikalalla maustetun majoneesin kanssa. Mutta nykyään tilaamme sitä aina jos listalla löytyy.

Pääruokana molemmat miehet ottivat lasagnea joka tuntui hyvin maistuvan molemmille.

Ja me naispuoliset päädyimme keskiyönpastaan eli Spaghetti aglio, olio e peperonico. Oliiviöljyä, chiliä ja valkosipulia. Jostain syystä tästä on tullut itselläni yksi ykkösherkkuja. Kotona siitä ei saa koskaan yhtä hyvää. Veikkaan että öljyä tulee pihisteltyä, eikä se öljy ole yhtä laadukasta. Kuvassa näyttää että chilit ja valkosipulit olisi unohdettu, mutta ne olivat valuneet pohjalle. Ei sillä, olisi niitä voinut enemmänkin olla. Harvoin noita liikaa on. Parmesaanit puuttuu vielä kuvassa.

Jälkiruoissa sukupuolijako jatkui. Me naiset syötiin Pannacottaa. Miesten Tiramisu jäi näköjään kuvaamatta. Hyviä olivat nämäkin. Annokset eivät olleet kovin isoja, mutta ihan sopivia sillä olimme käyneet myös välipalalla ja illan ohjelmassa oli esitellä kaupungin olutravintoloita ystäville.

Linna Hall 

Toisena päivänä oli ajatus poiketa mystiseen kauan hylättynä olleeseen Linna Halliin. Paikka on aikoinaan rakennettu Moskovan olympialaisten aikaan. Siellä on järjestetty valtavia konsertteja (hallin koko ei näy päälle päin) ja esim Viron Idols-kisoja, mutta se on ollut hylättynä nyt jo kymmenkunta vuotta. Tuolla viikolla se oli auki yleisölle ensimmäisen kerran vuosikausiin. Sisällä oli taidenäyttely, mutta suurinta osaa taisi kiinnostaa enemmän itse rakennus. Rakennusta aiotaan kunnostaa, ehkä se vielä palaa loistoonsa!

    

Kun lähestyimme lipunmyyntiä, alkoi näyttää ettei visiitistä tule mitään. Jono jatkui ja jatkui ja siihen tuntui tulevan koko ajan lisää ihmisiä. Mystisen rakennuksen sisus kiinosti varmasti sekä turisteja että paikallisia. Olihan osa ehkä ollut aika nuoria kun paikka viimeksi on ollut avoinna yleisölle.

Hylätyt rakennukset ovat kiehtoneet aina, mutta ehkä ei näin paljon kuitenaan. Päätimme jatkaa matkaa, jotta ehdimme nähdä muutakin. 

Glehn Castle

Kaverit lähtivät kotimatkalle ja me hyppäsimme autoon ja kohti Tallinnan rajoilla olevaa Glehnin linnaa. Eniten meitä siellä kiinnosti "palmutalo" ja patsaat.  Kun luin jostain että palmutalossa on jotain Gaudimaista, niin pitihän se päästä katsomaan paikan päälle. En osaa sanoa pääseekö tänne julkisilla,  mutta autolla matka ei ole pitkä. En usko että Boltkaan paljoa maksaisi.

Olihan tuo hieno rakennelma. Ilmeisesti toiminut kasvihuoneena aikoinaan valmistuttuaan 1900- luvun alussa. Kun saavut linnan luo, on tämä rakennus hieman "piilossa" (näin kuulin jonkun sanovan, itse kyllä huomasin sen heti) vasemmalla heti kun kun tulet pihaan linnan jäädessä oikealle puolelle.

Kieltämättä jotain yhtäläisyyttä Gaudin varhaisimpiin rakennelmiin näissä oli.  Kuvien perusteella odotin paikkaa hieman isommaksi, mutta oli aika nopeasti kierretty. Itse linna oli suljettu, mutta se ei meitä oikeastaan kovin paljon kiinnostanutkaan. Näin jälkikäteen jotain kuvia sen sisältä eikä ole ehkä kovin alkuperäistä kunnioittaen entistetty vaan remontoitu enemmänkin juhlakäyttöön tai kokouksille ym. Sivuilla mainostetaan hääpakettaja esim. 50 vieraalle.
Puistossa oli paljon ulkoilijoita. Jos on paljon aikaa, seillä voi toki viettää aikaansa enemmänkin, polkuja lähti moneen suuntaan.

Kun kävelee palmutalon ja linnan välistä eteenpäin polkua, paljastuu korkeiden puiden välistä pian valtava mieshahmo. Sem korkeutta en tiedä, mutta todella korkea joka tapauksessa. Mittapuua vaikka tuossa taustalla varmaankin todella vanha ja korkea kuusi. Kuvassa jonka otin omaksi iloksi (ei siis blogiin) J seisoo patsaan rinnalla ja ylettyy 180cm:nä hieman patsaan polven alapuolelle. Patsaan oli alunperin tarkoitus esittää herran Glehniä itseään, mutta jostain syystä sitä alettiinkin nimittää nimellä Kalevipoeg, eli Viron oman kansalliseeppoksen päähenkilön nimellä. Olisiko tämä Viron Väinämöinen sitten? Patsaasta tuli ensiyrityksellä  niin painava että se sortui ja sen eteen oli rakennettava tukipilari johon patsas nojaa.

Hieman patsaasta taka-vasemmalle on  krokotiili-patsas. Aika iso tämäkin, muttei yhtä iso suhteessa.

Ihan hauska paikka, etenkin jos olet liikkeellä autolla.

Auton tai kännykän navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Vana-Mustamäe 48, 11611 Tallinn. Loppumatkasta alkoi epäilyttää päädytäänkö jonkun omakotitalon pihaan, mutta kyllä me perille päästiin. Parkkipaikkaa ei oikeastaan ollut, tien päässä olevalle levennykselle mahtui vain muutama auto. Toisaalta ei ollut parkkimaksua, eikä pääsymaksua puistoon.