Rakveren linna

 Ennen kotimatkaa yksi linna

Kun olimme tulossa Tartosta ja lähdössä alkuillasta laivalla kotiin päin, päätimme koukata Rakveren linnan kautta, koska yleensä pidämme vanhoista linnoista. Alunperin suunnitelmissa olisi ollut (suunnittelimme tätä reissua jo ennen koronaa, mutta se siirtyi) käydä katsomassa Narva-Joesuun linnoitusta, mutta nykytilanteessa Venäjän rajalle ei tee mieli mennä.

Tämä oli siis hieman päähänpisto, emmekä ihan tienneet millainen paikka on kyseessä. Parkkipaikalle ajettuamme ihmettelimme vähän kuinka kaukana linna näytti olevan ja reitti sinne hieman "epävirallisen" oloinen. Lähdimme kuitenkin kipuamaan pölyistä rinnettä  kohti linnaa. Välillä meinasi usko loppua sen suhteen että pääsemme täältä kautta perille.

Hieman omalaatuista reittiä löysimme perille ja portilta alaspäin katsellessamme huomasimme että lähempänä oli toinen parkkipaikka, josta olisi tullut selkeä hiekkatie ylös. Jotkut jopa ajoivat autot ylös, mutta ehkä ne olivat lähinnä poikkeustapauksia. 

Pääsymaksu linnaan oli 13e per nenä. Kovin paljoa katselemista siellä ei ollut. Lapsille oli jotain toimintaa. Jousiammuntaa ja jotain mukamas keskiaikaisia leikkejä. Lisäksi pupuja, vuohia ja muita eläimiä.

Itse asiassa koko paikka tuntui tehdyn lapsiperheiden ehdolla, joten olimme vähän väärässä paikassa.

Olimme hieman nälissämme, mutta alueella olleessa ravintolassa ei pahemmin syötävää ollut. En tiedä johtuiko siitä että oli syyskuun loppupuoli, vai onko tuolla yleensäkään.Google mapsin mukaan aika vähän oli ympäristössäkään mitään.

Lähinnä katselimme siis hyvin säilyneitä linnan osia, mutta sisätiloja löytyi vain sepän paja, joku alkemistin (?) huone ja kidutuskammio. En tiedä olivatko kaksi jälkimmäistä oikeasti täällä olleet vai lisätty mielenkiinnon vuoksi. 

Jos alueella liikkuu, voi tuonne toki poiketa. Kesällä saattaa olla enemmänkin elämää, kuka tietää. Ja saattaa olla että lasten kanssa paikasta saisi enemmän irti. Meille tämä oli ehkä pieni pettymys siihen nähden että kuitenkin teimme 45 min "mutkan" matkaan tämän takia.  Paikka oli katseltu ehkä puolessa tunnissa. Mutta eipä näitä ikinä voi varmasti tietää.Tulipahan käytyä. Ja jos olisi oltu muutenkin ajamassa ohi, olisi ehkä oltu vähemmän kriittisiä. 😁
Mutta hyvä reissu muuten. Alkuillasta pääsimme Tallinnassa laivaan ja ehdimme yöksi vielä kotiin.

Tartto ilman nähävyyksiä

 Tartto

Baltian (tai no pääasiassa Viron, lukuunottamatta Riikaa) lomamme alkoi olla jo lopussa ja Tarttoon poikkesimme aika pitkälti siksi, että otamme viimeisen lomaillan rennosti ja poikkeamme samalla  Andersonin panimolla, jota ei vielä edellisvisiitillämme ollut.

Kaupunki valmistui jo seuraavan vuoden juhlavuoteen (mehän olimme täällä syyskuussa 2023) ja jopa kuuluisa suutelu-patsas oli viety kunnostukseen. Mutta olimmekin jo päättäneet että nähtävyydet oli jo viimeksi koluttu.

Pühaste Brewery

Pühaste Breweryllyhän me olimme jo käyneetkin, joten poikkesimme vain ostoksille, hakemaan yhden suosikkipanimoistamme herkkuja. Viimeksi tutustuimme panimolla käydessämme Lauriin, johon olemme myöhemmin törmänneet eri tapahtumissa. Nyt kuitenkaan emme saaneet Lauria kiinni, mutta jospa vielä jossain taas törmätään.

Kuten meidät tuntevat tietävätkin, vahvat ja tummat oluet ovat heikkoutemme. Niitäpä sieltä mukaan lähtikin. Ostokset tehtiin panimon varastolla ja varastonhoitaja pahoitteli kun joutui ottamaan meiltä upeista (nuo vahakorkkiset) Silver series oluista 4e/plo. Jopa meitä nauratti. Kerroimme että Suomessa Alkossa nämä maksavat 13-16e/plo. Kyllä riitti herralle ihmettelemistä tässä. 

Andersson´s Brewery

Panimo oli vielä kiertolaispanimo kun kävimme viimeksi Tartossa. Kiertolaisena he aloittivat kahden miehen voimin 2014 ja heidän oluisiinsa törmäsi silloin tällöin etenkin Tallinnassa käydessä.

2019 joukkoon liittyi pari tyyppiä lisää ja haaveet omasta panimosta alkoivat kasvaa. Jopa panimon sivuilla he esiintyvät vain etunimillä, joten hieman sellaista kiertolaistyylistä salaperäisyyttä yhä.
Mutta kesäkuussa 2020 valmistui kuitenkin oma panimo. Sitä rakentaessa hommat jatkuivat kiertolaisina viimeisimpänä Lehen tiloissa.

Nyt omat tilat olivat olleet jo käytössä 3 vuoden ajan ja kun saavuimme paikalle, oli tölkitys juuri käynnissä. Saimmekin suoraan linjalta pari tölkkiä tuoretta sessio-IPAa mukaan. Nuori mies tölkityksestä (tunnustan, unohdin nimen..) esitteli meille hieman paikkoja ja vei sitten pyynnöstämme meidät kaupan puolelle.

Kaupalla ei ainakaan syksyllä ollut varsinaisia aukioloaikoja. Olimme ennalta yhteydessä ja pääsimme shoppailemaan. Kuten kuvista huomaa, kauppa oli aika hämärä. Siksi ei oikein onnistunut kuvata hyllyjä, mutta ihan kattava valikoima siellä oli. Verkkokaupan kautta tilauskia voi toki tehdä myös.

Hillitsemme yhä itsemme ja varoimme ostamasta liikaa, sillä olemme aika "huonoja" juomaan kotona, ja siitä huolimatta juomia kotiinkin kertyy. Mukaamme ostoksiemme ja  noiden parin IPAn lisäksi tyrkättiin tynnyrikypsytetty wheat wine, jota neuvottiin säilyttämään pari vuotta ennen avaamista. Kiltisti olemme totelleet ja yhä odottelee kaapissa. Ikävä kyllä meillä ei ole tämän oluen nimeä edes tiedossa, se oli niin uusi. ;)

Onneksi mietoja (tölkit) oli enemmän, joten oli helpompi hillitä itsensä kuin Puhasteella.  Mutta kyllä täältäkin jokunen lähti mukaan.

Tampere Maja

Tartossa oli jostain syystä majoitukset (ainakin parkilla ja omalla wc:llä) aika kalliita tuona viikonloppuna. Lopulta (ennakkoon toki varatessa) bongasin Tampere Majan. Itse asiassa sijainti olikin loistava. Kävelykatu oli kirjaimellisesti kivenheiton päässä. 

Olin varatessani moniin paikkoihin maininnut toiveen alemmista kerroksista polvikivun takia, mutta enpäs kuvien perusteella arvannut tässä olevan kahta kerrosta enempää. Mutta päädyimme kolmannen kerroksen ullakkohuoneistoon! 

No, tilaa ainakin riitti, taisi olla heidän isoin huoneensa. Eikä noita rappusia tarvinnut usein kiivetä, kun yhden yön olimme. Yläkerrassa oli myös pieni keittonurkkaus, oletettavasti yhteiskäyttöön. Ruuanlaitto olisi siis teoriassa ollut mahdollista. 

Hintaan kuului ihan ok aamiainen alakerran kahvilassa. Ja sisäpihan parkki kuului hintaan myös.

Crepp

Aika vaatimattoman aamiaisen ja pitkän ajon päälle oli pakko saada jotain suupalaa ja päädyimme suolaisten lettujen perässä Crepp-kahvilaan. Mainostivat ranskalaistyyliseksi. Ranskassa crepsit ovat kuin pitsiä tai ainakin hieman kuplaisia vähintäänkin. Näissä ei kyllä ollut kuplan kuplaa, pinta näytti melkein suodatinpaperilta. ;) No, maku oli ihan ok, ei sen puoleen valittamista. Kuvan kulmasta vain aavistuksen pilkistää virolaisen pienpanimon omenalimsa. Valitettavasti en muista merkkiä, mutta plussaa siitä että oli tarjolla tällaisia. Anniskeluoikeudetkin olisivat olleet, mutta olimme suuntaamassa Andersonin baariin, joten limsa oli aivan kelpo valinta.

Koska museot ja muut nähtävyydet tuli edellisreissulla aika hyvin koluttua ja tarkoitus oli ottaa nyt viimeinen päivä rennosti, kävelimme vain kaupungilla nauttien syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä. (Näin epäilimme ja näin oli.) Kahta naista esittävä Mare Mikofin "Maanaised"-patsas oli ilmestynyt kadulle sitten viime käyntimme. Netin mukaan se on tuotu tänne 2013.

Kahden Wilden patsas sen sijaan oli jo viimeksi. Virolainen kirjailija Eduard Vilde ja irlantilainen kirjailija Oscar Wilde istuvat juttelemassa keskenään Tiiu Kirsipuun tekeminä. Todellisuudessa herrat eivät kyllä tavanneet toisiaan. Patsas on alunperin ollut irlantilaisen pubin edustalla vuodesta 1999. En ole varma onko pubi ollut tässä talossa, vai onko patsasta siirretty. Patsaan kopio tehtiin 2004 Irlannin Galwayhin.

De Tolly Öllebaar / Anderson´s Taproom

Andersonin panimolla käydessämme meidät neuvottiin maistelemaan oluita de Tolly öllebaariin, josta löytyisi lähes koko valikoima panimon oluita. Paikka löytyi pienen hakemisen jälkeen ja oli aika erikoinen pikku kellari.  Valimoima Andersonia olikin luvatun kaltainen ja jonkin aikaa vierailumme jälkeen paikan nimikin vaihtui Anderson´s Taproomiksi.

Visiittiime osui perjantin iltapäivään ja vaikka oli perjantai, saimme aika rauhassa istuskella. Maistelimme parit pullot puoliksi ja pienet hanaoluet, ennen kuin muutama muu eksyi paikalle.

Paikka on sen verran pieni, että perjantaina illalla en ehkä haluaisi siellä tungoskammoisena olla. Joissain netin kuvissa tunnelma näyttää olevan suhteellisen tiivis. Näin rauhalliseen aikaan saimme rauhassa tutkia valikoimaa ja kysellä tarjoilijan suosituksia. Ainakin ennen nimenvaihdosta paikassa oli vain yksi wc. En tiedä mahtuisiko edes toista. Tuvan ollessa täynnä voisi olla aika jono sinnekin välillä.

Restoran Taverna

Koska illan pääsuunnitelma oli viettää iltaa Puhaste Kelderissä (joka viime käynnillämme oli pelkkä Kelder.) oli järkevää tankata ruokaa alle. Paikaksi valikoitui aika summassa Restoran Taverna. Alkupalaksi tilaamiamme juustopalloja oli ainakin kunnon läjä! Nämäkään eivät olleet sellaisia tulisia joita ensimmäisillä Vironmatkoillamme saimme. Mutta ihan ok toki silti.
Paikka henki ehkä hieman 90- ellei jopa 80-lukua. Lienee ollut paikallaan kauan.

Pääruoaksi otimme molemmat parmesaanikuorrutettua kanaa salaatilla ja pariisinperunoilla (listalla tosin luki paistetut perunat, joten odotimme jotain "kotitekoisempaa". Hetki piti ihmetellä annoksen tultua että missä se kana on? Mutta kyllä se tuolla salaatin alla oli. Normaali vihreä salaatti olikin mukavan raikasta viikon kierroksen lopulla. Muualla ei sellaista tullut ruoan kanssa.  Annos oli muuten ihan hyvä, mutta perunat olivat aika kuivia, pakasteperunoista varmaan tehtyjä. 

    

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätimme ottaa jälkiruoatkin. J valitsi juustokakkua kahvikupposen kera, oli kuulemma oikein maukasta.

Itsehän en kykene sanomaan ei creme bruleelle, joten sitäpä sitten kun listalta kerran löytyi. Maukasta oli, vaikka rapea pinta jäi pieneksi kupin muodosta johtuen. 
Ruokajuomana meillä oli lasit talon valkoviiniä ja vichyä ja koko tämä kattaus maksoi  43,50e! Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, me ainakin tykkäsimme.

Kiiks ja Knihv

Ateria oli sen verran tuhti että piti tehdä vielä pieni iltakävely ennen kuin istumme alas ja niinpä kiertelimme kaupungilla ja törmäsimme hauskaan liikkeeseen joka mainosti erilaisia matkamuistoja.

Kiiks ja Knihv oli Rüütli-kadun alkupäässä ja mainosti erilaisia matkamuistoja. Mukaan lähti ainoastaan J:lle kukkaro, mutta olisi saattanut lähteä vaikkapa t-paita, jos olisi ollut oikeaa kokoa. Toki oli myös paljon "mukahauskaa"  tavaraa, mutta huumorihan on vaikea laji. 

Puhaste Kelder

 

Puhaste Kelder tosiaan oli illanviettosuunnitelmissa ehdoton kohde, olihan heidän oluensa meidän yksiä kestosuosikkejamme.

Koska tosiaan oli perjantai-ilta, väkeä alkoi olla aika hyvin. Olimme kuitenkin ajoissa liikkeellä, koska huomenna oli lähdettävä kotia kohden. Hieman uhkasi tulla "lapsi karkkikaupassa"- fiilis, kun esim Silver series sarjan oluet olivat 11e/plo!

Onneksi pääasiassa makumme menee hyvin yksiin, joten saimme maistettua useamman, koska jaoimme kaiken. Mikään ei ollut pettymys, osa vaan vielä toista parempia. Tätä kirjoittaessa Tallinnaan on hiljattain avattu Puhasten Taproom. Odotamme mielenkiinnolla visiittiämme sinne.

Tartto oli edellisellä käynnillämme vielä aika hiljainen kaupunki. Tai ehkä olimme vain väärään aikaan liikkeellä. Taisi olla alkuviikkoa kesäkuussa. Nyt oli kyllä selvästi enemmän elämää, niin päivällä kuin illalla. Jotain muutakin uutta kaupunkiin oli tullut, mutta aikataulumme oli kuitenkin aika tiukka, ja halusimme ottaa laiskasti loman lopetuksen. Ehkä kaupunkiin voisi eksyä kolmannenkin kerran. Tallinnan ja Taron väli tosin on aika puuduttavaa ajella yksitoikkoisine maisemineen. Mutta ei toki hirvittävän pitkä välimatka.

Rantalomakohteessa syyskuussa eli Pärnu

 

Pärnu

Pärnu on niin monelle suomalaiselle yhtä tuttu (joillekin jopa tutumpi) kuin Tallinna, että olimme ehkä hieman poikkeavia turisteja täällä, kun kaupunki oli meille vieras. Olimme pari kertaa ajaneet tavallaan Pärnun läpi, mutta oikeastaan ennemminkin sen ohitse matkalla Keski-Eurooppaan.

Kävelykadulla kävellessään oli helppoa ajatella että tämä vajaan 40 000 asukkaan kaupunki kuhisee elämää kesällä kun turistikausi on parhaimmillaan. Ihan kivan näköinen vanha kaupunki oli, mutta hyvin pieni. Kävelykadun ympäristössä ei vaikuttanut olevan paljon mitään asuinrakennuksia kummempaa ja aika monet liikkeet olivat kiinni. Osa ravintoloista (etenkin ns. olutravintolat) olivat kiinni alkuviikosta. 

Kaupunki on perustettu jo keskiajalla ja siellä on ollut kylpylöitä yli 180 vuoden ajan. Kylpylöistä kaupunki parhaiten tunnetaankin ja tietysti pitkistä hiekkarannoistaan. Kylpylöistä ehkä johtui että syyskuussakin kaupungissa tuntui liikkuvan pääasiassa eläkeläisiä. Täällähän tunsi keski-ikäinen itsensä varsin nuoreksi! 😄 Olen kuitenkin ahkerammin täällä käyviltä kuullut että kesäisin meno on nuorekkaampaa, ja turisteja on lapsiperheistä nuorisoon ja varmasti silloinkin myös eläkeläisiä.

Koska kylpylät eivät meitä kiinnostaneet ja ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, tyydyimme käyskentelemään kaupungilla ja nauttimaan myös siitä että syyskuussa tarkeni syödä ulkona terassilla.

VoVa Vorstid & Vahvlid KÖÖK & BAAR

Päädyimme syömään Ravintola VoVassa bataattiranskalaiset kanafileellä ja parmesaanilla. Ihan ok oli, ei mitään mullistavaa gourmeeta mutta kovassa nälässä auttoi ensihätään hyvin. Myöhemmin illalla nappasimme pizzan puoliksi jossain pahvilautaspaikassa (tyyliä Kotipizza), jonka nimestä en edes ole varma.  Joinain päivinä iskee reissussakin nälkä sen verran kovana ettei jaksa koko iltaa etsiä. Itse asiassa täällä VoVassa olisi ollut kyllä ihan isojakin annoksia (kuvakulma hämää, tämä oli jollain "pikkusyötävien" listalla), mutta jostain syystä emme menneet sinne illalla uudelleen vaikka ruoassa ei vikaa ollutkaan. Kesällä ravintoloita löytyy myös rannan suunnasta, mutta nyt suurin osa niistä oli suljettu.

Koidulapark Hotel

Pärnussa yövyimme kävelymatkan päässä kävelykadusta Koidulapark Hotellissa. Huone maksoi 62 euroa ja oli ihan siisti ja ilmeisesti hiljattain remontoitu, kylppäri oli vähän nuhjuisempi. Jossain osassa hotellia haiskahti hieman vanhalle, mutta ei huoneissa. Auton sai jättää hotellin takapihalle jos tilaa oli, ja sitä sattui olemaan. Todella ahdas piha kyllä oli, joten ihan ei voi luottaa parkin saantiin. Aamiainen piti maksaa erikseen, mutta olisiko ollut ihan muutaman euron kuitenkin ja ihan hyvä kuitenkin. Hotellin lähelläkin oli ravintoloita, mutta aika huonoin arvosanoin ainakin mitä netistä katsoimme. Joissain arvosteluissa hotellista kehuttiin ettei rantaan ole pitkä matka. Tästä emme osaa sanoa. Kävimme vain pienen autokierroksen päätteeksi katsomassa rantaa aamulla.

Pärnun uimarannat

Ennen kuin jatkoimme aamulla matkaa, kävimme ihan autolla katsomassa niitä kuuluisia hiekkarantoja. Ravintolat olivat kiinni, ja uimassa oli vain jokunen innokas. Lenkkeilijöitä tuli vastaan rantakadulla.

Hiekka oli pehmeää ja upottavaa kuten oletettavasti etelän uimarannoilla (emme ole pätkääkään rantaihmisiä, kuten olette ehkä huomanneet) ja on helppo kuvitella kesällä ranta täyteen auringonpalvojia. Nytkin syyskuussa oli jo aamusta aika lämmintä, mutta aamu oli hieman pilvinen.

Meille tällä ei ollut isommin merkitystä, sillä lähdimme aika aamupäivästä kohti Riikaa.

  

Rannan tuolit odottelivat ensi kesää.

Syksyn autoreissu Baltiassa osa 3: Saarenmaa

 Saaremaa

Enpä periaatteestakaan aloita tuulimyllyn kuvalla!
Hyvät säät jatkuivat kun ajelimme Haapsalusta Virtsun satamaan josta lähti lautta Muhun saarelle. Ei meinannut uskoa että on syyskuu, kun ilma oli lämpöisempi kuin lomallamme heinäkuussa! Suotta olimme miettineet pitäisikö lähteä kuienkin johonkin Etelä-Eurooppaan. 
Lautalle suositeltiin ostamaan liput ennakkoon ja teimme sen matkalla autossa netin kautta. Aika näppärää. Siinä vaiheessa tiesimme tarkemmin koska olisimme satamassa. Muhun saarelta pääsaarelle pääsi siltaa pitkin, siihen ei tarvittu lauttaa.

Angla

Ensimmäinen kohteemme Saaremaalla oli Angla. Paikkaa mainostettiin tuulimyllypuistona tai tuulimyllymuseona. Ehkä odotimme siellä olevan enemmänkin tuulimyllyjä ja useampiin pääsyä sisälle, mutta olikohan yksi auki vierailulle.

Myllyt ovat 1900-luvun alkusta ja hyvin entistettyjä. Niihin pääsi sisälle vain yhteen, hollantilaiseen myllyyn. Myllyt seisovat alkuperäisillä paikoillaan ja niitä on aluperin ollut 9. Jäljellä on 5 myllyä.

Kuulemma sesonkiaikaan yhdessä myllyssä on mylläri työnsä ääressä. En tiedä onko se tämä sama mylly, sillä olimme sen verran reilusti sesongin ulkopuolella että alueella ei ollut ollenkaan käsityöläisiä, joita nettisivujen perusteella kerrottiin paikalla olevan.

Alueella oli myös jonkin verran vanhoja työvälineitä, vanhoista traktoreista alkaen.

Jonkunlainen hirsiveistämö 1900-luvun alun tyyliin oli myös nähtävillä. Vähän ehkä olisin kaivannut joitain opastauluja keromaan mistä missäkin oli kyse. Ehkä paikalla olevat käsityöläiset kesällä kertovat aiheesta, mutta koska paikka on auki myös kun käsityöläiset ovat poissa, voisi opastusta olla ainakin hieman.

Yhdessä katoksessa oli vanhoja kulkupelejä. Päärakennuksen "kellarissa" oli myös esillä esim kengittäjän, sepän ja sorvarin ym työvälineitä. Sepän tiloissa jopa ahjo ja alasimet, mutta en usko että siellä voi kesälläkään tulta pitää. Ahjo oli todennäköisesti museoesine kuten muutkin. Alakerran valaistus oli niin huono etten suotta laita kuvia sieltä. Olimme kuvitelleet juovamme edes kahvit syövämme edes pullat tai jotain paikan kahvilassa, mutta se oli joko kiinni tai ainakaan mitään menua ei näkynyt eikä vitriinissä syötäviä. Aamupala kun Haapsalussa oli mitä oli, meinasi hieman hiukoa, mutta nappasimme ensihätään mukaamme sitten vichy-pullon ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Arensburg Boutique Hotel & Spa

Yleensä varaamme hotellit aina Bookingin kautta, vaikka usein kuulee sanottavan että kannattaa varata hotellin omilta sivuilta. Tällä reissulla teimme niin kerran, sen ainoan kerran kun kuvittelimme säästävämme siinä hieman rahaa. Yleensä kun ahkerasti Bookingia käyttävänä pääsee käsiksi hyviin kanta-asiakashintoihin. Tämän kylpylähotellin kanssa kuitenkin parhaan hinnan tarjosi hotellin oma sivu. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Meillä meni hyvä tovi aikaa löytää hotellin varsinainen sisäänkäynti. Koko kortteli piti kiertää ympäri ja korttelin takaa löytyi uuden ja modernin näköinen osa, jossa oli ravintola ja respa. Kadulle näkyvä (ylemmässä kuvassa) vanha puoli ei ollutkaan hotellin varsinainen sisäänkäynti. Kun pääsimme vihdoin respaan ja näytimme varauksemme, naiset sanoivat toisilleen "nämä on nyt ne joita odotettiin eilen". Englanniksi siis. Säikähdimme todella. Hotellin varaussivulla ei mainittu viikonpäiviä kuten Bookingissa ja olin onnistunut klikkaamaan väärän päivämäärän. Pieni paniikki meinasi jo iskeä.

Kaivoin jo kännykästä Bookingin sovellusta samalla kun virkailijat kesksutelivat omalla kielellään ja me mietimme suomeksi että tulipas todella kallis yö. Helpotuksemme olikin suuri, kun naiset päättivät että voivat tarjota meille 15 euron lisämaksulla varaamamme huoneen. Olimme todella kiitollisia. Heidänhän ei olisi tarvinnut tehdä moista, koska vika oli meidän. Mutta 10e säästömme huoneen hinnassa menikin sitten hukkaan ja jopa 5 euroa yli Bookingin hinnan ja totesin taas etten enää varaa hotellin kautta. Meille kun vastaavia on sattunut ennenkin. Tosin tällä kerralla vika oli minun, aiemmilla hotellin.

Hotelli oli hienompi kuin muut majapaikkamme, koska Kuressaarekin on aika lailla kesäkaupunki, ja sesonki oli ohitse. Näin ollen tällaisenkin sai halvalla. Tosin tyyli oli sellainen että hotellia olisi luullut vanhemmaksi kuin se on. Hotelli oli kylpylähotelli, mutta me emme kylpylän puolella käyneet. Illalla kun ennen nukkumaan menoa otimme lasilliset hotellin respan viereisessä baarissa, oli viereisessä pöydässä 5-6 hengen suomalaisten eläkeläismiesten seurue. Emme välttyneet kuulemasta että he olivat täällä olleet jo monia kertoja. Iäkkäät miehet olivat tulleet moottoripyörillä!

Virossa jaksan aina ihmetellä millaisia rötisköjä he jaksavat ja osaavat kunnostaa niin hienoon kuntoon. Tämäkin hotelli oli yksi niistä. Lamppujen takia oli vaikea saada kuvaa taulusta jossa näkyi millainen talon kunto oli 2002 kun he aloittivat urakan. Aika hurja, Suomessa moista ei kukaan alkaisi kunnostaa. Vastaaviin törmää Virossa paljon. Hyvä esimerkki on vaikkapa Põhjalan panimo. Kannattaa katsoa siellä käydessään seinillä olevia kuvia.

Hotellin aamianen oli myös hyvä, saimme hyvitystä Haapsalun aamiaisesta jossa jäi vähän nälkä. Nyt oli kunnon buffet-aamianen ja ei tarvinnut lähteä nälkäisenä jatkamaan matkaa.

Classic Cafe

Lähes olematon aamiainen pisti vatsan kurnimaan ja pysähdyimme melkein ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan josta sai jotain lounaaksi luokiteltavan tyylistä. Söimme kana-täytteiset letut hotellin lähes naapurissa Classic Cafessa. Mukaan tuli vihreä salaatti ja dippikuppi. Juomaksi oli tarjolla paikallisen Pöiden oluita. Ihan ok välipala siihen tarpeeseen. Ja kerrankin ei ollut tungettu puolet täytteestä sipulia. :D Paikka möi kai eniten pizzaa. Näimme myöhemmin pöydässä jonkun syövän pizzaa ja aika tyyliä "kotipizza" olivat. Eli varmaan ihan ok, muttei mitään gourmeeta.

Kuressaare

Kuressaare on aika pieni kaupunki, kokonsa puolesta enemmän kuin kylä.

Kaunis keskusta kuitenkin oli ja voi vain kuvitella kuinka paljon enemmän elämää siellä on kun turistisesonki on kuumimmillaan.  Jossain pikku puriikeissa poikkesimme, mutta mitään ihmeempää ei tarttunut mukaan.

Eniten keskustassa näkyi ravintoloita. Ja sään ollessa syyskuusta huolimatta hyvin kesäinen, oli niiden terasseilla ihan kohtalaisesti asiakkaita, iltaa myöten. Täällä ravintolat olivat auki enimmäkseen ainakin klo 22 asti, eli oli syksylläkin turistiystävällisempi kuin Haapsalu.

Sattumalta vastaan tullut veistos.

Kuressaaren Piispanlinna

Vaikka tiesimme Piispanlinnan olevan suljettu maanantaina lähdimme katsomaan linnaa lähempää. Linnan 30 metriä leveän vallihaudan yli meni silta monesta kohtaa. Mennessä päädyimme puusillalle joka meni pienen saaren läpi. 

Saaressa oli hieman hienompi boutique-hotelli ja yksityisomistuksessa oleva kaunis vanha talo. Tässä kuvassa hotelli, jossa oli myös ravintola. Hinnat eivät ruokalistassa olleet kovin pahoja, mutta emme käyneet testaamassa.

Tämä oli yksityisomistuksessa. Kovasti kylttejä tästä tietona. Taitaa turistit herkästi yrittää sisään tällaisella sijainnilla.

Itse linna on 1300-luvulta. Se oli linnoituskäytössä vielä 1800-luvulle asti.Piispojen käytössä se oli 1559 asti.

Saaremaa on kuulunut  niin Tanskalle, Ruotsille kuin Venäjällekin. Ruotsalaisvallan aikaan linnassa oli varuskunta. Vuodesta 2002 se on ollut Unescon maailmanperintökohde.

Linnassa sijaitsee Saaremaan museo, mutta se tosiaan oli maanantaisin suljettu ainakin sesongin ulkopuolella.

Aika samaa tyyliä monet tämän aikakauden linnat ovat ainakin Suomessa ja Virossa, joten emme jääneet sen enempää murehtimaan että jouduimme tyytymään ulkokuoreen.

Kodulinna Lokaal

Päätimme muka syödä hieman paremmin illalla. Taisi käydä köpelösti myös sesongin mentyä ohitse, olisiko ainakin tämän ravintolan kokki ollut jo lomalla ja jättänyt jotkut ohjeet vain tarjoilijalle. Kun nyt Virossa oltiin, tilattiin taas alkuun juustopallid. Niitä oli ainakin riittävästi. 😁 Ihan peruspalloja, ei tulisia kuten parhaissa paikoissa.

Ravintolalla oli nimikko-olut, tehty kuulemma omassa panimossa. Oli kyllä niin onneton esitys, että jäi molemmilta puolet juomatta. Ehkä olisi jäänyt enemmänkin, mutta yritimme sinnikkäästi kannattaa paikallista.. Jälkikäteen kuulimme että paikan kokki (vai joku tarjoilija) keittelee tätä autotallissaan, eikä tosiaan ole laadustaan tunnettu.

J tilasi juustokuorrutettua kanaa. Annos näytti ihan hyvältä. Mutta siihen se sitten jäikin, maku ei ollut kummoinen. Tyyliä huoltoasemaruoka.

Itse erehdyin ottamaan sisäfilepihvin. Hinnallahan se ei ollut pilattu, joten ei harmittanut ihan niin paljon kuin jos Suomen hinnoilla käy näin. Pihvi oli selvästikin lyöty jääkaappikylmänä pannulle, ja maistui aivan keitetylle. Sen ympäri oli kääritty pekonisiivu, joka oli myös rapeasta kaukana, keitetyn oloinen sekin. Valkosipuliperunat olivat einesruoan makuisia. En tiedä onko ruoan laatu oikeasti tätä luokkaa, kun arvosteluissa kuitenkin oli ihan positiivisiakin, vai oliko arvaukseni oikea ja kokki lomilla? Niin tai näin, niin enpäs ole näin onnetonta sisäfilepihviä ikinä saanut. 

Jälkiruoat olivat vähän paremmat. Oikeastaan otimme ne lähinnä jotta saimme paremman maun suuhun lopuksi. Siihen ne toimivat, mutta muuten eivät olleet erityisen kotitekoisen makuisia. J söi juustokakkua.

Itse otin suklaafondatin.Suhteessa parempaa kuin pihvi.

Laskukaan ei onneksi ollut suomalaisten pihvipaikkojen tasoa, joten oli helpompi naureskella kokemukselle.

 Iltaelämä oli Haapsaluun verrattuna vilkkaanpaa, mutta ei nyt mikään kovin eloisa tämäkään paikka illalla (ainakaan alkuviikosta ollut). Moni ravintola sentään oli auki 22 tai 23 asti ja paikka jossa söimme olisi muuttunut yökerhoksi illemmalla ja ollut auki kahteen! Yökerhot eivät ole meidän juttumme muutenkaan.

Kunnon olutravintoloita oli vain Pöide-panimon taproom jossa kävimme päivällä jo (teen olutaiheisen postauksen erikseen)  joten päädyimme vain mukavan näköiselle terassille istumaan iltaa. Tämä kuva on terassilta otettu. Ravintoln nimeä en muista, mutta ei sillä niin väliäkään. Join kaksi lasia viiniä J:n maistaessa virolaista giniä kahden drinkin verran. Tämän jälkeen lähdimme hotellille.

Matkalla hotellille huomasimme osan ravintoloista auenneen myöhemmin, vaikka googlen mukaan ne olivat kiinni maanantaina. Kannattaa näköjään täälläkin tarkistaa paikan päällä  jostain aukiolo. Olisimme saattaneet saada parempaa ruokaa muualla. Mutta ei se mitään, lämmin syysilta tuntui mukavan leppoisalta kävellessämme hotellille. 

Aamulla oli taas aavistuksen sumua (jota minä rakastan), ja oli pakko pysähtyä nappaamaan vielä muutama kuva linnasta ennen kuin lähdimme sovitulle vierailulle Viron vanhimpaan käsityöläispanimoon. Mutta kirjoitan siitä erillisen postauksen.