Tampereen ruokaravintoloita

Lähimatkailua

Aika moni tietääkin, että asumme nykyään Pirkanmaalla vaikka itse olen mielestäni keski-suomalainen  ikuisesti, ja  J taas sanoo ettei ole mistään kotoisin, kun on muuttanut niin pitkin ja  poikin (etenkin) pitkin maata aikas pohjoisesta ihan etelään ja sitten taas takaisin puoleen väliin.  Nykyinen asuinpaikkammekin on ollut jo pitkään "kaupunki", mutta jos sanomme menevämme kaupunkiin, niin kyllä se silloin Tamperetta tarkoittaa. Ehkä siis olisi aika jo kirjoittaa edes ravintoloista Tampereella. Jotenkin nähtävyydet Tampereella unohtuu kuvata, ne on kai liian lähellä. Ravintoloista laitan ihan satunnaisessa järjestyksessä. Ehkä kuitenkin alkuun uusimpia kokemuksia.
Tässä alkuun ruokapaikkoja Tampereella.  Pyrin päivittämään tätä tarpeen mukaan.
Kuviakin puuttuu paljon, sillä suuri osa kuvia hukkui paljon sekä luuria vaihtaessa (ruokakuvat usein otettu puhelimella) että kun Virtual tourist sulki sivustonsa, jonne olin niitä tallettanut. Laitoin siitä huolimatta pari mainitsemisen arvoista paikkaa ilman kuviakin. Lisään kuvat jos tulee vastaan tai pääsen ottamaan uudet.

Tampella

Vanhempani poikkesivat syksyllä meillä äitini syntymäpäivän aikaan ja päätimme sen kunniaksi poiketa ukos syömään. Annoin äidilleni muutaman paikan ruokalistan ja hän valitsi niistä Tampellan. Olin tyytyväinen valintaan, sillä olin jo pitkään halunnut käydä monien kehumassa paikassa. Valinta osuikin nappiin, ja olimme kaikki tyytyväisiä lähtiessämme. Syyskuun jälkeen menu on näköjään jo vähän muuttunut, eikä tilaamiamme annoksia ollut enää listalla.





Mutta tilasimme kahdelle kokonaisena paistettua naudan sisäfilettä mediumina ja J:lle saman "well done" (iso plussa siitä ettei tästä tehty numeroa, joihinkin paikkoihin J ei halua mennä uudelleen jos saa "haukut" siitä että tilaa kypsänä) ja isäni otti annoksen johon kuului naudan filepihvi ja jättikatkaravun pyrstöjä.
Jännitimme saammeko pöydän, kun näimme salin olevan maanantai-iltana aivan täynnä! Onnistuimme kuitenkin saamaan pöydän, kun odotimme hetken siivousta ja pääsimme jopa ikkunan viereen komean maiseman äärelle. Tarjoilija osasi suositella hyvin annoksiin sopivat oluet ja saimme ne suht nopeasti. Täällä annosten kanssa tuli oikeasti talossa tehtyjä lohkoperunoita, eikä pakasteperunoita. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Vaikea oikeastaan keksiä mitään parannettavaa. Varmasti tästä tulee yksi paikka mihin mielellään tulee juhlapäivänä syömään. Pääseeköhän kesällä kosken äärelle terassille?

  Sitko ja Napoli

Jos on ikävä Italiassa syötyjä "kunnon pizzoja" kannattaa suunnata Sitkoon. Täällä pizzapohja on kuin Italiassa, taikina tehty jo vähintäänkin edellisenä päivänä, ja pelkkä pohja on niin hyvää ettei tee todellakaan mieli jättää reunoja syömättä. Ruokalista on yleensä aika lyhyt, mutta kun raaka-aineet on kohdillaan ei teekään mieli ottaa täytteitä kukkurapäin kuten suomalaistyylisissä pizzoissa. Aika usein olemme syöneet ihan salami-pizzaa ja jopa ihan margaretaa. Sitko on valittu Tampereen parhaaksi pizzeriaksi ja toisissa äänestyksissä Napolin voittaessa yleensä toiseksi parhaaksi. Napolin pizzatkin on ihan hyviä, mutta eivät yhtä italialaisen makuisia. Itse yleensä valitsen mieluummin Sitkon. Isona plussana Napoliin verrattuna on Sitkossa huomattavasti paremmat olutvalikoimat! Mutta jos mieli tekee "suomalaistyylistä" pizzaa, suuntamme Napoliin. Jossa on aina jono, ihan sama koska sinne menee!

Pyynikin Brewhouse

Marraskuun lopulla auenneessa Pyynikin panimoravintolassa olemme syöneet jo kahdesti. Meillä oli mahtava tilaisuus päästä ensimmäisenä iltana testaamaan lähes koko menu lävitse. Tunnustan suoraan, että olimme aika skeptisiä. Odotimme saavamme jotain porsaan potkaa ja ties mitä karskia liharuokaa, mutta yllätyimme positiivisesti. Joka annoksesta saimme pienen maistiaisen, koska jaoimme kaiken pöytäseurueen kesken. Oikeastaan lähes kaikki maistui hyvälle.


Alkupalamaistiaisia.

 Lihapullia, Fish&chips ja hmm.. joku papujuttu?

 Wieninleike-maistiaisia.

Omenapiirakkaa ja tahmeaa suklaakakkua. Marjat ja marenki jäi kuvaamatta.

 Tästä rohkaistuneena tulimme J:n syntymäpäivänä kokeilemaan kokonaiset annokset.
Itse valitsin annoksen nimeltä
Piffipäivä Finlayssonilla ja J valitsi Panimon böögö (minulle nimi oli epäselvä, mutta hampurilaisesta siis oli kyse). Böögöä saa muuten myös tamperelaiset villinneellä Vegemin seitanilla kasvissyöjien iloksi!

Tilauksia vastaanottanut tarjoilija kirjoitti ylös kun pyysin annokseni ilman papu-pekoni-paistosta, mutta paistoshan siinä tuli mukana. Itse kun en nirso syö papuja enkä pekonia, mutta jätinpä sitten tämän vain lautasen sivuun. Ehkä hieman harmitti että kastike karkasi osa paistoksen mukaan. Muuten pihvi oli todella hyvä ja murea, kypsyys pyydetty medium ja mukavaa kun välillä saa muutakin kastiketta kuin iänikuista pippurikastiketta. J tykkäsi myös kovasti hampurilaisestaan. Jos jotain moitetta pitää sanoa, niin ranskalaisiin voisi vähän panostaa. Ne olivat paikan ruuan tasoon nähden aika tylsiä perusranskalaisia. Jos vähän olisi saatu kotitekoisen tuntua mukaan, niin olisi ollut annos vielä parempi. Juomiksi valitsimme (tunnustan, vahingossa) listassa annoksiin olleet suositukset. Minulle pihvin kanssa Vahvaportteri ja J:lle hampurilaiseen Mosaic lager, molemmat maailman parhaina palkittuja. Näihin olimme päätyneet ennen kuin näimme ne listassa ruokien kohdalla. Mutta hyvin oli kohdallaan suositus.

Syntymäpäivävisiitillä jäi jälkiruoka väliin, mutta maisteluiltana maistoimme kaikki jälkiruuatkin, ja Tahmea suklaakakku oli kyllä syntisen hyvää. Myös marjat lisukkeineen oli hyviä ja J kehui omenapiirakkaa (itse olen omenalle allerginen).

Ehdottomasti menemme uudelleenkin syömään. Ja onhan tämä oluenystävälle myös loistava valinta. Vielä kun saavat orpona odottavat omat keittolaitteet käyttöön, ja uusia  "vain täältä" -tuotteita tarjolle, niin aina vain paranee.

Nanda Devi

Intiassa emme ole itse käyneet, mutta parasta intialaista olemme saaneet (mukaan lukien ulkomaat) Tampereella Nanda Devissä. Siskollani on intialaisia ystäviä ja hekin ovat kehuneet Suomen parhaaksi intialaiseksi (joskin tästä on muutama vuosi aikaa, emmekä ole kysyneet onko yhä näin, mutta onhan tuo silti aika hyvin sanottu!)

Emme pahemmin harrasta ns. etnisiä ravintoloita, mutta intialaisesta pidämme molemmat. Olemme syöneet jo vuosikausia monta kertaa Nandassa ja sen edeltäjässä Swagatissa (joka aina välillä on avattu uudelleen, mutta ainakin tätä kirjoittaessa on kiinni).

Nandassa on jotain muutosta tullut vuosien saatossa. Hiljalleen alan oppia että tandoori-annoksia on muutettu. Ennen tandoori-annoksetkin tulivat kastikkeen kanssa kulhossa, mutta nykyään ne tulevat kuumalla pannulla ja sipulipedin päällä. Itse kun olen tässä kohtaa taas ruokarajoitteinen, enkä syö sipulia (toki sitä niissä kastikkeissakin on, mutta chili peittää sen määrän, kun vielä pienenä ovat), niin on jäänyt hieman kuivaksi riisit kun en ota sitä sipulikasaa mukaan riisiin. J on antanut aina vähän omaa kastikettaan sitten kostukkeeksi, mutta jatkossa muistan jo välttää tandooria. Ilmeisesti tandoorin kuuluukin tulla näin tarjoiltuna, koska samaan ilmiöön olen törmännyt ulkomailla. Itseäni vain ihmetyttää, että jos annoksen kuvailussa ei mainita sipulia ollenkaan, niin sitä silti on niin iso kasa, että kanaa tai muuta pääraaka-ainetta on vähemmän. Olen kuitenkin kuullut jopa sipuli-allergiastakin. Itsellä vika on vain korvien välissä. 😃

Mutta kun muistaa valita jonkun muun kuin tandoori-annoksen, niin saa oikein hyvän ruuan myös sipulikammoisena. Myös naan-leipää on aina saatava.  Täällä myös yleensä (pientä vaihtelua on kuulemma vuorossa olevan kokin mukaan) saa oikeasti tulista ruokaa. Kaikki annokset voi pyytää mietona, keski-vahvana ja tulisena.  Itse otan aina tulisimman, eikä se koskaan ole itselle liikaa ollut, vaan juuri sopiva. Muistan kuinka ensimmäisellä kerralla harmaapäinen miestarjoilija kyseli miten syömme kotona, jotta osasi suositella oikeaa tulisuusastetta. Helsingissä eräässä intialaisessa syödessämme totesimme että tarjoilijan varoitteluista huolimatta ruoka oli meidän suussamme hyvinkin mietoa. Nämä ovat kyllä ehdottomasti tottumuskysymyksiä. Kerran tänne viemämme ystävä joutui jättämään ruokansa kesken.

Plevna

Plevna on Tampereen vanhin panimoravintola, ja taitaapa olla myös vanhin toiminnassa oleva panimo, ellei lasketa Nokiaa ja 3v vanhempaa Nokian panimoa (aiemmin PUP, Pirkanmaan uusi panimo) mukaan. Täälläkin olemme muutaman kerran syöneet, ja usein vanhempieni kanssa. Itse olen joka ikisen kerran syönyt Valkosipulifriikin päiväunen. Olen siis hieman huono kommentoimaan muita annoksia, mutta aina meillä kaikki ovat tyytyväisiä olleet. Myönnän olevani oikeasti valkosipulifriikki, joten pihvi valkosipulivoilla, valkosipuliperunoilla ja rinnalla vielä kokonaisena paistettua valkosipulia on todellakin "päiväuni". Myös J on tämän muutaman kerran syönyt, mutta hän päätyy usein ihan lihapulliinkin. Hänellä kun on niin kumma vaimo, ettei kovin usein tee lihapullia. Hyviksi on niitäkin kehunut. Samoin muitakin "vaihtuvia" annoksia.

Jos pidät makkaroista, niin niitä löytyy monta sorttia. Varmasti normaalia parempia makkaranystävän näkökulmasta.

Ruuan kanssa olen yleensä juonut Plevnan omaa bockkia, vaikka tykkäänkin paljon heidän Mt.Evans -saisonistaan, mutta se ei ehkä ole ihan pihvien kaveri.

Plevnan ruokalista on hauskasti sanomalehden muodossa, ja heillä etenkin ruokien nimet henkivät Tampereen historiaa. Tosin en tiedä onko alueella asunut joku tunnettu valkosiplifriikki! Mutta listalla löytyy mm. Pumpuliplikkojen silakkapihvejä ja Mamsellin punajuuria.

Ja kuten arvata saattaa, olutvalikoima on täälläkin hyvin kattava. Löytyy myös moneen kertaan palkittua Siperia -olutta.

Jälkiruokaa emme ole koskaan syöneet, mutta mainittakoon että listalla löytyy mm. stout- ja tervajäätelöä! Huh tuohon tervaan! Mutta ilmeisesti on suosittua, koska vuodesta toiseen kiikkuu listoilla.

Minulta hukkui paljon vanhempia ruokakuvia kun Virtual tourist kaatui. Onnistuin sentään yhden terävän kuvan löytämään Plevnasta. Ja kuvassa on (yllätys yllätys) Valkosipulifriikin päiväuni.