Visby, Gotlands Bryggeri

Vierailu Gotlands Bryggerillä

 

Gotlands Bryggeri on pitkään ollut yksi J:n suosikkipanimoita. Ensikosketus panimoon oli se, kun heidän nyttemmin jo lopetettu Black IPA:nsa kiinnitti huomion baarissa, koska siinä oli koiran kuva. Meille alkoi joskus tulla hassu tapa ostaa kaikki oluet joissa on koiran kuva. Sittemmin tapa on jäänyt, kun näitä on tullut jo "liikaa". Ravintolassa saatamme silti vielä tähän vanhaan tapaan sortua. Gotlandsin pulloissa on suurimmassa osassa tunnettu bulldoggi. Panimolla oli myös bulldoggi-patsas, mutta jotenkin jäi kysymättä miksi juuri bulldoggi.

Panimolla on oma hieno maisteluhuone.

Pari vuotta sitten Helsingin Olut Expossa J meni juttelemaan paikalla olleelle Gotlandsin työntekijälle ja totesi ettei ole koskaan maistanut huonoa olutta heiltä (lopulta sekin on tullut vastaan, mutta mitäpä siitä). He juttelivat hyvän tovin, ja saimme kutsun käymään panimolla. Silloin vielä ajattelimme että tuskinpa koskaan menemme. Nyt kun tätä meidän Euroopan kierrosta suunnittelimme, palasi tuo kutsu mieleen ja laitoimme sähköpostia panimolle. Ja kyllä, kutsu oli voimassa. Itse asiassa vierailupäiväksi valikoitui meidän 20v-hääpäivämme. Romanttista? No, kyllä me illemmalla avattiin myös pieni shampanjapullo ja käytiin ulkona syömässä. Ja onhan käsityöläisoluet yhteinen mielenkiinnon kohde. 

 

Panimon työntekijä Truls Nanneson otti meidät vastaan panimolla ja muutama turisti yritti pyrkiä samalla sisään. Itse asiassa panimo järjestää kierroksia jo 7 hengen seurueillekin, kannattaa ottaa yhteyttä. Me saimme ihan oman kierroksen ja sovimme ettei koko oluentekoprosessia tarvitse kertoa vaan enemmän heistä panimona. Kierros alkoi kellarista, jossa saimme maistella muutamia oluita. Suurin osa tosin oli jo ennestään tuttuja, koska näitähän tuodaan jo hyvin Suomeenkin. Ensimmäiseksi saimme panimon vanhinta olutta Klosteröliä, josta kaikki alkoi. meille kerrottiin. Kuulemma alkuun kun suodattamattomat oluet olivat vuonna 1995 vielä niin vieraita paikallisille, yrittivät monet asiakkaat palauttaa oluet panimolle, koska ne näyttivät heidän mielestään pilaantuneilta. Joutuivat opettamaan että kyllä niiden kuuluu olla tällaisia. No, itse asiassa joskus kuulee kuluttajilta näitä kommentteja vielä nykyäänkin, mutta onneksi tosi harvoin. Eikä tietenkään ravintoloilta!

Nykyään panimo tekee niin paljon olutta, etteivät heidän pienet tilansa riitä ja osa oluista tehdään tosilla panimoilla. Yksi ongelma on myös viime vuosina ollut vesi, koska sen saantia on jopa säännöstelty. Saarella sataa niin vähän, ettei vettä ole tarpeeksi. Meidän hotelillammekin oli huomautus seinällä, että säästäisimme vettä. Ei oikeastaan ollut tullut edes mieleen että saarella voi vesi olla vähissä. Mutta meriveden puhdistaminenkaan ei ole ihan edullista.

Panimo on voittanut useita palkintoja, ja tehnyt muun muassa parhaana palkittua Easy rider -alkoholitonta olutta. Olut onkin uskomattoman hyvää ollakseen alkoholitonta. Esittelijä itsekin kehui että tämän voi ottaa huoletta, vaikka tulisi autolla töihin kauempaa. Suomalaisilta ei vielä ole hyvää alkoholitonta tullut. Tai ainakaan en ole tietoinen. He tekevätkin oluen eri menetelmällä kuin muut panimot yleensä tekevät, ja saimme kuulla tästä mielenkiintoisesta menetelmästä. Tähän tarvittava laitteisto on kuitenkin niin kallis, että he lainaavat laitteistoa toiselta yritykseltä.

Maistelun loppuun säästettiin Barley wine, joka olikin ehdottomasti paras talon oluista. Tilasimme tätä pullon molempina iltoina saarella ollessamme. Jakaaksemme sen taas kahteen lasiin. Se oli yllättävän kuivaa ollakseen barley wine. Heillä oli myös tuoreessa tammitynnyrissä kypsytetty portteri, mutta omaan suuhun siinä maistui liikaa se tuore puu. Käytetty tynnyri osuu meidän makuun paremmin. En tiedä miten maku sitten muuttuu ajan kanssa, yhdessä ravintolassa olisi ollut vuoden vanhempaa versiota, mutta se jäi kokeilematta.
 

Panimo perustettiin kiireellä alle vuodessa. Ensimmäinen olut valmistui rakennustelineiden keskellä. Olut oli Wisby Klosteröl. Siitä lähti panimon tarina, ja nykyään se on jo hyvin tunnettu ja vie paljon oluita maailmalle.

Tilat yllättivät pienuudellaan, mutta rakennus on jotenkin niin herttainen ettei siitä toivottavasti luovutakaan vaikka kapasiteetti ei yksin riitäkään ja osa oluista tehdään muualla.

Panimon vieressä ovat kahden vanhan (1300-luvulta) kirkon rauniot, joiden ikkuna-aukon muodosta tuli panimon logolle muoto.

Oluiden tekoon käytetään pääasiassa paikallisia maltaita ja jopa alueen kalkkipitoisella vedellä on kuulemma iso vaikutus oluen makuun.

Panimon yksi erikoisuus oli avonaiset käymisastiat, joita harva panimo käyttää (ellei kyse ole lambiceista ja vastaavista). Oltiin toki nähty pari viikkoa aiemmin Belgiassa Cantillonin astiat, mutta kyseessä hyvin erilaiset oluet.

Oli taas mukava visiitti, vaikka ollaan jo niin monia panimoita käyty, mutta etenkin kiinnostaa panimon omat tarinat ja historia. Ihastusta täällä herätti upeat kuparikattilat (jotka näkyvät ulos asti ikkunoista) ja mahtava maisteluhuone/taproom hanarivistöineen!

Brygghuset Bar & Kitchen

 

Lähellä vanhan kaupungin toria, tai oikeastaan sen nurkassa on Brygghuset, jonka netti- eikä edes Facebook-sivuja löydy mistään. Erikoista nykyaikana. Kaupungissa on lähes saman niminen toinen paikka, jonka kanssa osa arvosteluista vaikuttaa menneen ristiin. Paikassa on komea hanarivi Gotlands Bryggeriltä, joka onkin kivenheiton päässä baarista. Stout tosin oli itselle ainoa uutuus tästä sarjasta. Muuten ei ollut kovin paljon ruotsalaisia oluita, ja meille tumman oluen ystäville ei oikeastaan mitään muuta tummaa kuin tämä stout. Kuulemma Ruotsissa tummat eivät myy hyvin (tämä tuli huomattua myös Systembolagetissa, jossa oli tosi vaikea sielläkin löytää tummia, ja lagereita oli hyllytolkulla. Oli ihan pakko ottaa kuva, niin hullua oli lagereiden määrä. Suomessa kun tummat myy ympäri vuoden, niin yllätti ero naapurimaahan.

Komea rivi oluita todella läheltä, ehkä 100m päästä.

Kuohuaa ne tummat täälläkin, kuten usein festareilla tullut tuskailtua. Mutta täällä kukaan ei hermostunut odottaessaan. Onko suomalaiset hätäisempiä?

Täällä testattiin se tuoreessa tammitynnyrissä kypsytetty portteri, mikä meidän suussa maistui liikaa tuoreelle puulle. Ainakin näin tuore vuosikerta.

Tämä barley wine ihastutti todella ja etsimme sitä kolmesta Systembolagetista. Tätä piti olla ainakin paikallisessa, mutta eipä ollut.

Systembolagetista  tarttui sentään pari paikallista olutta mukaan. Tämä keskiaikaolut ja portteri Barlingbo-panimolta. Ihan ok molemmat. Olisi voinut kokeilla tuollakin vierailla, jos olisimme tienneet olemassaolosta.

Black Sheep Arms

 

Seuraavana iltana ajattelimme kokeilla netistä bongaamaani brittipubiksi itseään kutsuvaa Black Sheep Armsia. Ennakkoluulomme oli että paikasta saisi vain klassisia brittioluita, mutta olipas mukava olla väärässä.

Paikassa löytyi paljon kattavampi valikoima paikallisia oluita ja meille paljastui että saarellakin toimii useampikin panimo! Ei ollut oikeastaan tullut mieleenkään, että näin pienellä alueella olisi. Nyt meni vähän ennakkotutkimus pieleen!

Yksi uusi tuttavuus, joka myös oli ihan saarelta suoraan oli Lost Island brewery. Oikein mielenkiintoisia oluita ne ainakin mitä maistoimme tämän baarin viihtyisällä takapihan terassilla.

Ilmeisesti kaksi puoliksi juotua pulloa ei vielä riittänyt näkemään etiketissä luvattuja maagisia hahmoja?

Mutta ei tässä vielä kaikki, löytyi jo neljäs saarella toimiva panimo! Hop Shed Brewery. Saarellahan olisi näköjään voinut vaikka tehdä isommankin panimokierros-kierroksen! Pitääkös tänne tulla uudelleen joskus? Tännehän pääsee Suomesta myös lentäen, mutta silloin varmaankin joutuisi vuokraamaan auton? Meillä kun jäi kahdessa yössä ja päivässä myös saaren eteläpään raukit ja jokunen raunio katsastamatta. Saari oli isompi kuin kuvittelimme.

Ilta alkoi viilentyä, ja kun vielä ravintolan työntekijä toi haisevat isot roskasäiliöt lähelle pöytäämme, katsoimme parhaaksi... siirtyä sisälle vielä yksille. Oli matkamme viimeinen ilta ja mieli haikea. 3,5 viikkoa ympäri Eurooppaa ja nyt pitäisi palata kotiin. Mitä ne höpisee, jotka sanoo että parasta matkassa on kotiinpaluu?? Miksi he sitten lähtevät matkalle?  Meillä meinaa itku päästä viimeisenä iltana. Olimme niin aikaisin liikkeellä, että saatoimme  vielä tämän jälkeen ottaa yömyssyn (juu, Gotlands bryggerin barley winen) ennen kuin lähdimme hotellille suremaan loman loppumista. Toivottavasti vielä saadaan tehdä tällaisia kiertomatkoja!

Ihan hyviä oli tämänkin panimon oluet, vaikka aika tavallisia. Ehkä ruotsalaisissa olutravintoloissa (ja Systembolagetin perusvalikoimassa etenkin) suositaan kuitenkin aika "turvallisia" makuja. Suomessa on tottunut jo niin paljon laajempaan makuskaalaan. Ja kyllähän Ruotsissakin niitä tehdään, kuten nyt Tukholman olutfestivaaleilla sai huomata. ja oikeastaan Göteborgissakin. Onko näissä sitten alueellisia eroja, tiedä häntä?