Pikkujoulumatka Tallinnaan

Aika lailla laiska reissu

 

 

Mietin hetken kirjoitanko tästä reissusta, kun ei paljon ollut nähtävyyksiä tällä kertaa, mutta kirjoitan nyt jotain. Meillä on ollut aika rankka syksy takana, ja meinattiin jopa perua tämä reissu, mutta sitten mietin että sitä suuremmalla syyllä sinne on hyvä lähteä. Laivamatkatkin onnistuimme kerrankin saamaan Vikingiltä 10e per nenä per suunta, eli aiemmin katsomani 135e sijaan maksoimme 40e kahden hengen menopaluusta. Monihan harrastaa noita kikkailuja joissa ottaa risteilyitä (jotka aina reittimatkoja halvempia) pari, ja käyttää toisesta menoon ja toisesta paluun. Olen itse niin pessimisti (ja kuuliainen??) etten ole tuohon lähtenyt, vaan epäilen että meidän tuurilla juuri silloin osuu pistokoe, emmekä pääse paluumatkalla laivaan. Kun kuulemma näin voidaan tehdä, jos et ole ollut menomatkalla kyydissä.

 

Three Crowns Recidents -hotelli

 

Hotelli koostuu useammasta rakennuksesta. Kivoimmat huoneet ehkä ovat päärakennuksessa, mutta ihan ok  pihan perälläkin (joskin tosi pieniä, mutta ei haittaa meitä).

 

 

Olimme aika myöhään perillä, laiva oli satamassa klo 24. Päätimme silti kävellä tapamme mukaan hotellille vanhaan kaupunkiin. Epäilimme jopa ajavatko taksit vanhassa kaupungissa, mutta olisivathan nuo ajaneet. Tuskin olisi paljon maksanut.

 

 

Yövyimme vanhassa tutussa hotellissa, jossa kuten ennenkin palvelu oli hapanta kuin piimä, mutta hinta ja sijainti hyvät. Huoneet perustasoa, ikkuna kokoa postimerkki. Sijainti kuitenkin hyvin keskeinen ja nytkin 3 yötä aamupaloineen oli 140e. Aamupala on ihan ok. Ei mikään Suomen tasoa oleva, mutta sentään saa vatsan täytettä. Olemme törmänneet Tallinnassa myös majoituksiin joissa aamupalalla kaikki ui etikassa leipää lukuunottamatta.  Osalle varmasti herkkua, meille ei.
 

Higlander pub

 

 

Illalla laivalla katseltiin mikä pubi voisi olla yömyssyä varten auki torstaina tuohon aikaan. Lähellä hotellia (lähes vieressä) olisi ollut Kwak Inn, mutta se oli joko lopettanut tai remontissa. Ikkunat oli teipattu umpeen ja päivällä kuului porauksen ääniä sisältä. Meille uusi tuttavuus Higlander pub oli auki. Ehkä paikka on ollut tässä pitkäänkin, mutta piileksii lähes maan alla niin ettei sitä ole helppoa huomata, ellei huomaa Skotti-lippua oven päällä. Tarjolla oli pientä syötävää (mitä nyt yöpalaksi tilaamamme pikkusuolainen tuli väärä annos, mutta emme viitsineet valittaa, kun kelpasi sekin). Juomavalikoima oli hieman pettymys teemaan nähden, odotimme vähän enemmän skotlantilaisia oluita, mutta samapa tuo oli kun yksille oli lähdetty.

 

 

 

 

 

Perjantai-päivänä iso osa päivää hujahti Tankerin panimolla, kerron siitä erillisessä kirjoituksessa.
 

Da Rocco -ravintolassa hyvää italialaista

 

 

 

Sisareni joka on viettänyt Tallinnassa paljon aikaa viime aikoina vinkkasi meille uuden italialaisen Da Rocco- ravintolan. Koska sisko on myös asunut Italiassa, luotamme näihin suosituksiin aina. Nytkään emme pettyneet. Tilasimme lasit "talon valoviiniä". Viinin suhteen olemme aika moukkia kuten olen sanonut aiemminkin, ja usein otamme halvimman valkoisen.

 

 

 

 

Söimme alkupalaksi Vitello Tonaton, jonka olimme siskon kautta oppineet hyväksi, vaikka aiemmin ajatus kalasta ja vasikasta olisi jättänyt ruuan tilaamatta. Annos oli oikein hyvää, ja tonnikala maistui oikeasti kastikkeessa, liha oli mureaa. Oikein hyvää.

 

 

 Tämän päälle otimme molemmat pastaa, minä perinteisesti Spaghetti aglio olio e peperonico (jota siskoni kutsuu keskiyön pastaksi, Roomassa asuttujen vuosiensa muistona. Siellä tämä oli kuulemma tämän ruuan lempinimi, ja sitä syötiin yöpalana.) J otti Penne all´arrabiata. Omassani ihmetytti seassa olleet oliivit, jotka mielestäni eivät kuulu tähän annokseen, mutta olivat ehkä kokin "kädenjälki". Itse nypin ne pois, joku ehkä ilahtuukin niistä. Valkosipulia olisi voinut olla vähän reippaamminkin, mutta muuten hyvää. J:n arrabiata oli kuulemma hyvää, ja samoin raaka-ainein kuin odottikin.

 

 Varsinaisen pääruuan jätimme taas väliin, kuten usein italialaisissa ravintoloissa. Ilmeisesti tämä ei ole harvinaista, kun tätä ei meille enää pastalautasia hakiessa edes ehdotettu, jälkiruokaa kylläkin, mutta senkin jätimme väliin. Lasku kahdelle pastalle, isolle alkupala-annokselle (jaettu), kahdelle lasille viiniä ja litralle vissyä oli 49e. Ei paha meidän mielestämme. Paikallisten kanssa jutellessamme huomasimme ettei monikaan tiennyt koko paikkaa. Kun kerroin kokin olleen aiemmin Controventossa, tuli kyllä  nopeasti kommentti että "No sitten sinne pitää mennä!".

 

Pudel barissa Tankerin tap takeoverissa
(Päivitys 1/24: Pudel baar on muuttanut)

 

 

Vietettyämme ison osan päivää Tankerin panimolla päädyimme silti vielä Pudel bariin tap takeoveriin. Hanoissa oli 5-6 Tankerin olutta. Vastaavia takeoverieta näkyy paikassa olevan muulloinkin. Pudel bar on ennestään tuttu paikka, ja olen siitä kirjoittanutkin. Lista siellä on aika hyvä, ja aina löytyy jotain mitä ei ole ennen maistanut, ja usein montakin sellaista. Hintataso on yhä suomalaiselle edullinen, ja yllättävän lähellä hintoja joita samoista oluista pyydetään kaupoissa. Tämä pätee tosin moneen ravintolaan.

Istuimme alkuiltaa Tankerin väen kanssa ja kuulimme että paikka on ollut ensimmäinen käsityöläisolutravintola Tallinnassa. 

 Uusi ilmiö Pudelissa tällä reissulla oli se, että perjantaina klo 20-22 väki oli paljon meidän ikäluokkaamme ja joi paljon erilaisia  harvinaisempia oluita. Kun poikkesimme sinne uudelleen lauantaina klo 23, oli paikka täynnä parikymppisiä.. sanoisinko bilehileitä. Väki tilasi koko ajan erilaisia drinkkejä, kun olutta joi harva ja nekin harvat usein kysyivät löytyykö Solia tai jotain vastaavaa.  Musiikkikin oli aika eri tyyliä (varmaankin ikäluokan hittejä) kuin edellisenä iltana. En tiedä oliko kyse kellonajasta vai viikonpäivästä, mutta ehkä emme enää eksy Pudeliin lauantaina myöhäisillasta. Tunsimme olevamme hieman väärässä paikassa.

Mutta yksi juttu Pudelista: Kun ennen moni naisihminen sanoi ettei Pudelissa voi ottaa kuin yhden oluen, ettei joudu käymään siellä järkyttävässä vessassa, niin olipa ylläri kun sinne päätyi. Paikka oli kuin hienoimmissa ravintoloissa. Nyt oli satsattu todella vessaan. Seinällä olikin kuvat vanhasta loukosta, jota kukaan tuskin jää kaipaamaan.

 

 

Hullu suomalainen otti kuvan vessasta.

 

 

 

 

 

St. Vitus Bar

 

 

Viime kevään visiitti St. Vitukseen oli henkeäsalpaava siinä mielessä, että ilma oli niin raskas että meinasi happi loppua. Joko he ovat saaneet tehtyä asialle jotain, tai sitten vain TCBF:n aikaan paikkaan oli otettu liikaakin väkeä sisään. Valikoimassa ei ole yhtä paljon erikoisuuksia kuin Pudelissa ja Pörgussa, mutta ihan kiva paikka tuokin. Ehkä ei kuitenkaan mikään ehdoton meille.  Satuimme vahingossa ostamaan olutta jonka päiväys oli mennyt ajat sitten (tummaa, eli ei tuota maussa huomannut millään tavoin) ja saimme siitä hyvitykseksi kipot pop cornia.

 

 

 

 

Põhjala  Speakeasy (paikka suljettu nykyään)

 

Speakeasyyn päädyimme, koska halusimme maistaa kehuttua Põhjalan Talveöö -olutta. Hyväähän sekin oli, mutta erityisesti ihastuimme kookoksella maustetuun imperial stoutiin Cocobängeriin. Ennen en voinut sietää makeita oluita, mutta näköjään kun niissä löytyy tarpeeksi vahvuutta, niin johan maistuu nekin. Sen verran tuhtia kamaa tuo kuitenkin oli, että myytiin baarissakin 1,65dl annoksina (aika erikoinen koko, miksei 1,5dl?). Ostimmekin seuraavana päivänä pari pulloa jouluksi ja totesimme että ne pitää ehdottomasti jakaa sitten, puoli pulloa riittää.

 

 

 

Speakeasyssä oli taas hyvin väkeä, mutta päästiin pian istumaan. Yhä näköjään toimi mahdollisuus tilata seinän läpi ruokaa naapurin Burger boxista. Emme ole koskaan testanneet millaista pöperöä myyvät. Hampurilaisia ja rasnkalaisia sieltä näyttää tulevan. Nappasimme kuitenkin yöllä auki olevasta kaupasta pienen sipsipussin yöpalaksi ja lähdimme hotelliin.

 

Miehitysmuseo

 

 

Seuraavana päivänä kävelimme miehitysmuseoon. Paikan pienuus yllätti täysin ja nähtävää siellä oli aika vähän siihen nähden mitä olimme odottaneet. Liput maksoivat 6,50e tai "kannatuslippu" 10e. Ehkä hieman tuntui ylihinnoitellulta siihen nähden miten vähän nähtävää oli Edellisen reissun KGB-museo Viru-hotellin yläkerrassa oli paljon mielenkiintoisempi. Mutta tulipahan käytyä. Ehkä paikka kiinnostaa paikallisia enemmän, sillä esillä oli ehkä heille nostalgisia juttuja tuotemerkkeinä yms.

 

 

Hitler oli vapauttaja lehden mukaan!

 

 

SS-sotilaan asu.

 



 

Rauhoitustuoli, johon saatettiin kiinnittää henkilö joka riehui, oli liian juovuksissa tai vaikka hankala kuulusteltava.

 

 

Soda-vesiautomaatti! Kaikki käyttivät samaa lasia, jonka palauttivat juotuaan . Halutessaan sen sai pestä vähän saman näköisellä härvelillä kuin olutravintoloissa tiskillä.

 



 

 

 Juku-tietokone jota käytettiin 1980-luvun lopulla kouluissa.

 

 

 

Salakuuntelulaitteet.

 

 

 

 

 

Vankiloiden sellien ovia mm. pahamaineisesta Patareista.

 

Pööbel

 

 

Aamupala oli jäänyt väliin (to-pe yön 5h unet vähän painoivat yhä, ja nukuimme niin myöhään ettei kannattanut mennä enää viime minuuteilla aamupalalle) joten aamukävelyn ja museon jälkeen alkoi jo nälkä kurnia. Päädyimme kurkkaamaan vihdoin Pööbel-ravintolaan. Paikka on tosi kivan näköinen, vanhassa kunnostetussa puutalossa. Täällä voisi kuvitella viipyvänsä pidempäänkin.

 

 

 

Tilasimme "terveellisen" lounaan eli juustopallid (todella maukkaat, kurja että moni paikka vaihtanut tämän klassisen virolaisherkun iänikuisiin mozzarellatikkuihin), paistettuja perunankuoria (ja juu, Virossa ne ovat oikeasti pelkkiä perunankuoria eivätkä täytettyjä kuten esim. USA:ssa tai Briteissä, tiesimme tämän kyllä) ja J tilasi vielä valkosipulileipiä. Ne tuoksuivat ihanalle, mutta ruisallergiani vuoksi jouduin vain nuuhkimaan.

 

 

 Juomavalikoima oli myös ihan hyvä ja kohtuuhintainen, poikkeamme varmaan tänne toistekin.

 

Sip

 

 

 

Vihdoin poikkesimme sisään Sip-kauppaan. Itse asiassa metsästimme sitä Cocobänger-olutta. Sitä ei ollut enää jäljellä, mutta löysimme Tankerin Sipille tekemän chiliportterin. Hintaa 1,99e! Ihan hyvät valikoimat kaupassa oli ja toinen puoli oli omistettu viinille. Sinne emme niin kurkkineetkaan, mutta viininystävillekin siis löytyy valikoimaa. Kaupan sijainti lähellä Telliskiveä on varmaankin yksi iso valtti sille.

 

Balti Jaama Turg

 

 

Viime visittillä luki totaalisen muutoksen läpikäyneen Balti Jaama Turgin edessä että "avataan pian". Nyt se oli avattu. Entiset krääsäkojut olivat lähes kaikki kadonneet (ne muuten löytyivät Telliskiven kupeesta uudelta paikalta, jos joku niitä kaipaa). Paikka oli nyt paljon hienompi ja jos asuisi kaupungissa tai olisi vuokrannut asunnon jossa voi laittaa ruokaa, olisi täällä nyt kauppahalli-tyyliin tarjolla tuoreita elintarvikkeita keittiöön. Olimme syöneet tuhdin lounaan Pööbelissä, joten jätimme myös valmista ruokaa myyvät kojut väliin. Yläkerrassa oli yllättäen todella iso kirpputori ja antiikkikauppa. Vaikka kirpputoreista pidämmekin, jätimme sen tällä kertaa väliin.

   

 

Tea & Coffee Centre

 

 

 Oluiden lisäksi pyrin etsimään reissusta teetä. Poikkesin Viru-keskuksen Tea & Coffee Centreen, jonka olin ennen aina sivuuttanut. Jostain syystä joissakin teekaupoissa tulee lähes kiusaantunut olo, kun myyjä tuntuu pitävän sinua moukkana kun haluat ostaa maustettuja teitä eikä erilaisia teelaatuja. Ehkä pitäisikin alkaa niihin laatuihinkin perehtyä, mutta nyt menin etsimään maustettuja mustia teitä. Täällä oli kuitenkin ilokseni todella ystävällinen palvelu ja myyjä auttoi "hoonolla soomella" sen mitä pystyi. Sanoin että ainoastaan mustaa teetä (josta välillä saa kuulla kovasti ihmettelyä), maustettua ja mainitsin jopa ettei mantelia, anista eikä kirsikkaa. Nopeasti myyjä löysi minulle vaikka mitä ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Tästä taisi tulla vakituinen visiittikohde Tallinnaan!

 

 

 

 

Cafe Mademoiselle

 

Yhtäkkiä alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli käydä kakkukahveilla. Yleensä J meistä on se joka kaipaa enemmän makeaa, mutta oma heikkouteni on esim. sitruunamarenkipiirakka. Muistin että sitä saa Cafe Mademoisellesta, johon siis suuntasimme. Onneksi piirakkaa oli tarjolla, ja se oli yhä hyvää. J valitsi pistaasikakun, joka kuulemma oli hieman pettymys. Harmi, mutta onneksi hintataso oli Tallinnan eikä Helsingin. Syötyä kakku sentään tuli. J on sanonut että syö kaikkea minkä nimessä on kakku! (Tosin kun hän kuuli punajuurikakusta, joutui myöntämään että nyt ei kiinnosta!)

 

 

 

Tallinnan joulutori

 

 Kävimme viimeksi Tallinnan joulutorilla ehkä 5v sitten. Silloin tori oli tosi pieni ja myyjillä oli vain pöytiä joissa myytiin samaa tavaraa lähinnä kuin muulloin muurin kupeessa. Hämmästys olikin suuri kun nyt menimme torille, joka oli täynnä pieniä kojuja ihan Keski-Euroopan malliin. Myytävääkin oli laidasta laitaan, vaikka emme nyt tällä kertaa mitään ostettavaa itsellemme löytäneetkään.

 

 

 

 

Maistamaamme omena-kurpitsa-glögiä olisimme ostaneet mielellämme mukaankin, mutta sitä ei ollut myytävänä pullossa mukaan. Glögejäkin oli paljon erilaisia kuten Budapestissä muistamme nähneemme. Löytyi mustikkaa, karpaloa, omenaa, inkivääriä, punaherukkaa, mustaherukkaa ja ihan hehkuviiniä myös. Mehuglögit sai terästyksellä ja ilman. Ja niiden kanssa sai kävellä ympäriinsä. Myös punsseja ja muita lämpimiä juomia oli tarjolla. Testasimme kuitenkin vain mustikkaglögin ja tuon aiemmin mainitun omena-kurpitsan. Nämä olivat varsin mietoja, n. 4%. 

 

 

Glögit tarjottiin pahvimukista, ei posliinisista kuten Keski-Euroopan toreilla. Muuten oli hyvä valikoima.

 

Restaurant Oliver
(Tämäkin valitettavasti suljettu koronan aikana.)

 

 

Illemmalla alkoi mieli tehdä tälle päivälle jotain liharuokaa, ja jonkun aikaa nettiä selattuamme huomasimme päätyvämme vanhaan tuttuun Oliveriin.  Olemme käyneet täällä aiemmin useinkin, mutta emme kertaakaan tässä uudessa osoitteessa. Oikein kivan näköinen paikka oli täälläkin. Kesää ajatellen terassia ei taida enää olla. Mutta nykykesät nyt on mitä on, joten ei ehkä ole iso puutos.

Sekä minun pihvini, että J:n kana olivat oikein maittavia jälleen. Paikka olikin aika täynnä, mutta onneksi saimme pöydän.

 

 

 

 

 

Tämä paikka voi olla monen mielestä persoonaton eikä sitä löydy matkailulehtien eikä monien blogienkaan sivuilta, mutta hinta-laatusuhteeltaan meille ihan omiaan. Jälkiruuan jätimme väliin, sillä nurkan takana on Pörgu, jossa kävimme jälkiruokaoluella.

 

Pörgu
(Suruksemme myös Pörgu jäi koronan jalkoihin.)

 

 

Pörgu sen kuin paranee! Pikkuhiljaa Pörgu on kohonnut suosikkibaariksemme Tallinnassa. Valikoimassa on aina paljon uutta, henkilökunta on todella ystävällistä, oluet tulivat ainakin meille oikean lämpöisinä ja hinnat ovat selkeästi näkyvillä (toisin kuin esim toisessa suosikissamme Koht-baarissa) ja varsin edulliset. Osa oluista oli täällä halvempia kuin kaupassa. Etenkin kun tapamme mukaan pyydämme kaksi lasia ja yhden pullon hennoo maistella muutaman erilaisen.

 

 

 

 

Mielenkiintoisia on jopa liikaa, on vaikea valita mitä haluaa. Jos nyt jotain negatiivistä pitää sanoa, niin portaat tänne ovat yhä aika hurjat. Joka kerta ne hämmästyttävät. Ehkä se jopa karsii joitakin asiakkaita, mutta paikka on muuten sen verran kiva että meitä tervejalkaisia sinne kyllä riittää. Kesällä terassin puuttuminen on iso miinus, mutta nythän ei ollut kesä.

 

Uba ja Humal

 

Sunnuntaina odotellessamme laiva lähtöä poikkesimme Uba ja Humal -kauppaan. Kävimme siellä kun paikka oli juuri avattu ja silloin valikoima ei ollut niin mielenkiintoinen ja hinnat tuntuivat kovilta verrattuna Koht -baarin kauppaan. Mutta nyt paikka vaikutti paljon lupaavammalta! Valikoima oli suorastaan loistava, ja hinnatkin aika normitasoa. Ja löysimme vihdoin sen Cocobängerin jouluksi.

HUOM! Paikka vaihtoi omistajaa kevään jälkeen 2023, emme ole käyneet uuden omistajan aikana.)

 

Nautica center

 

Lähtiessämme satamaan päätimme hakea parit joululahjapullot sataman Rimin kupeessa olevasta kaupasta. Olimme kuulleet rakennuksen laajennuksesta, mutta emme meinanneet tunnistaa paikkaa. Nykyinen Nautica center on kyllä niin iso ettemme me ehtineet siihen kunnolla tutustua, kun alkoi tulla kiire satamaan. Vikingin laivoille mennessä kun pitää kiertää satama-allas, Silja lähtee ihan vierestä. Aiemmin tuolta ei syötävääkään saanut kuin Lido-buffetista tai Hesburgerista, nyt täällä oli myös mm. ihan hyvän näköisiä pizzoja ja pastoja myyvä ravintola. Olimme ehtineet kuitenkin nauttia lounaan Vapianossa, joten jäi testaamatta. Mutta jos on samalla tavalla "liikaa aikaa" lähtöpäivänä, niin täältä löytyy ajantappopaikkoja ja shoppailtavaakin.