Tuhannen käsityöläispanimon maa!
Olen itse käynyt Roomassa ensimmäisen kerran 1992. Silloin vielä olutmaailma ei kiinnostanut ja viiniinkin "opin" vasta sillä reissulla, silloin Roomassa asuneen siskoni ansiosta.
Seuraavan kerran olimmekin Roomassa jo J:n kanssa 2008. Tällöin yritimme etsiä oluita ravintoloista, mutta eksoottisinta mitä löytyi oli Morretti la Rossa, eli ison panimon red ale. Silloisen majapaikkamme (Pantheonin lähellä) lähistöltä löytyi kaksi Irkkupubia joissa kävimme kerran tai kaksi Guinnessilla tai Murphysillä ja maksoimme niistä suhteettoman paljon, joten päädyimme herkemmin viinilasille illalla. Viinin suhteen olemme yhä aika moukkia. Kunhan se on valkoista ja kuivahkoa, niin alas menee. Mutta italialaisen otamme jos on varaa valita. Olemme ihan tarkoituksella päättäneet pysyä viinin suhteen moukkina. Riittää jo kun oluiden suhteen on tätä pilkunviilaamista!
Niinpä olikin iloinen yllätys nyt huomata kuinka olutkulttuuri on kehittynyt Italiassa 10 vuodessa. Ilmeisesti jo 10v sitten jotain paikkoja olisi ollut, mutta niiden löytäminen ei ollut yhtä helppoa kuin nykyään, kun Italiassakin on nyt nettisivut jo lähes joka paikalla. Vaikkakin yllättävän monilla paikoilla ne ovat pelkät Facebook-sivut, mutta toisaalta niistä näkee sitä paremmin ollaanko ajan tasalla tiedoissa ja aukioloajoissa. Tosin nämä aukioloajat saattavat olla ihan mitä sattuu yhä, joten jos lähdet kovin kauas oluen perässä, niin kannattaa soittaa tai laittaa fb-viestiä tai sähköpostia ja tarkistaa. Meillä lähes jäi yksi panimoravintola käymättä "hankalien aukioloaikojen takia", kunnes paikalla selvisi että paikka on auennut joka päivä klo 12!
10v sitten Italiassa oli vain muutamia käsityöläispanimoita, nyt niitä on 1000! Toisaalta ne ovat suurin osa hyvin pieniä. Tuotanto saattoi olla joitakin kymmeniä tuhansia litroja vuodessa. Yhtä isoja käsityöläispanimoita kuin Suomessa täällä ei pahemmin ollut.
Birra da Mare
Kakkostyömme puolesta saamme usein kutsuja panimoille, kun olemme vähänkin yhteydessä. Näin kävi saman tien kysyessämme mielenkiintoisen kuuloisten Birra da Maren oluiden saatavuudesta. Oli aika mahtava aloitus lomalle kun heti ensimmäisenä päivänä matkasimme junalla ja loppumatkan taksilla panimolle lähelle Fiumcinon lentokenttää johon olimme yöllä laskeutuneet. Mukavan vierailun kruunasi ihana lämpö ja auringonpaiste, kun istuimme yhdessä henkilökunnan kanssa panimon pihalla pöydän notkuessa herkullista leipää, leikkeleitä, juustoja ja tietenkin oluita.
Panimo on varsinaisesti aloittanut toimintansa 2010 ja se sijaitsee hyvin lähellä mielenkiintoista Ostia Antican raunioaluetta, joka on kuin Rooman versio Pompeijista. (Kirjoittelen alueesta myöhemmin erikseen, tällä kertaa emme sinne poikenneet.) Jo 2005 oli aloiteltu toimintaa mustalaispanimona, ilman omia tuotantotiloja.
Oluita viedään Eurooppaan, Japaniin, USA:han, Australiaan.., mutta ei valitettavasti (vielä?) Pohjoismaihin.
Rosmariiniolut.
Panimolla oli monia mielenkiintoisia ja hyvin persoonallisia oluita. Mainittakoon esimerkiksi rosmariiniolut, jossa todellakin maistui rosmariini. Onhan näitä joskus tullut vastaan ja ainakin yksi jopa Suomessa, mutta tämä oli kyllä aika huikea! Ja kuulemma rosmariinin neulaset (ei itse oksa) ovat hetken aikaa, 2-3 minuuttia (!) kangaspussissa oluen seassa keiton loppuvaiheessa ja sitten ne nostetaan pois. Kuulemma he ovat kokeilleet myös niin että oksa on mukana, mutta maku ei ollut yhtä hyvä, eikä liian kauan pitämällä.
Massimo Salvatori maistatti meillä monia oluita. Etualalla Kastanjaolut.
Kastanjaolut oli myös yksi erikoisuus ja se oli vastoin odotuksiamme aika vaaleaa. Vastaavaa ei ole tullut vastaan. Saati oluita joista puolet on viiniä. Nämä löytyivät sekä punaviiniversiona, että valkoviiniversiona. Punaviiniversio odottelee kaapissa, valkoista maistoimme paikan päällä ja tykkäsimme. Olisi loistava helteiseen kesäpäivään! Lisäksi löytyi hyvää kaakaoportteria, barley wineä, mansikkaolutta (ei niin hurja miltä kuulosti eikä kovin makea), tummaa villihiivalla tehtyä (näin ruisallergisen iloksi siinä ei ollut ruista kuten monissa vastaavissa) ja niin edelleen.
Varsinaista kauppaa tai taproomia panimolla ei ole, mutta huone oluiden esittelyä varten oli rakenteilla mahdollisia vierailijoita ja juhlia varten.
Panimo käyttää helposti tunnistettavia soikeita pulloja, jotka tehdään heille mittatilaustyönä Italiassa. Aivan samanlaisia ei ole kellään muulla. Niiden ansiosta etikettienkään ei tarvitse olla niin yhteneviä, tuotteet tunnistaa silti. Mutta joku punainen lanka etiketeissä kyllä oli.
Cool Hop IPA ja mäskistä tehdyt keksit.
Panimo käyttää helposti tunnistettavia soikeita pulloja, jotka tehdään heille mittatilaustyönä Italiassa. Aivan samanlaisia ei ole kellään muulla. Niiden ansiosta etikettienkään ei tarvitse olla niin yhteneviä, tuotteet tunnistaa silti. Mutta joku punainen lanka etiketeissä kyllä oli.
Erityisesti täytyy sanoa että panimon 10v juhla-barley wine oli meidän makuumme ja pullo oli niin kaunis että aion laittaa sen mökillä ikkunalle.
Vierailu oli todella mukava, viivyimme pitkään ja melkein jo sovimme treffejä Suomeen. 😃
Täytyy sanoa että kaikki maistamamme oluet olivat meidän makuumme. Enemmän tai vähemmän.
Ehdottomasti kannattaa maistella. Panimo on hiljattain aukaissut ravintolan keskustaan lähelle yliopistoa ja siellä on tarjolla varsin kattava valikoima heidän tuotteitaan ja muutama "vierashana".
Tänne panimolle ei varsinaisesti järjestetä kierroksia, mutta toki kannattaa kysyä jos vaikka on isommalla sakilla liikkeellä.
Vasemmalla olut jossa on puolet valkoviiniä (ihmeen hyvää!), oikealla mansikkaolut ja alla belgityylinen ale. En tiedä miksi nimi on Shock!
Vasemmalla olut jossa on puolet valkoviiniä (ihmeen hyvää!), oikealla mansikkaolut ja alla belgityylinen ale. En tiedä miksi nimi on Shock!
´Na Biretta Social Club
Edellä mainitun Birra da Maren oma ravintola ´Na Biretta Social Club sijaitsee alueella johon turisti ei useammin eksy. Itse teimme sen "virheen" että menimme alueelle kiertäen Terminin rakennuksen pohjoispuolelta ympäri ja kävelimme sitten sieltä alueelle. Totesimme pian olevamme nyt siellä "väärällä puolella Terminiä", josta usein kuulee puhuttavan ja mietimme jo hetken käännymmekö pois. Järkevämpää olisi ollut lähestyä Porta Maggioren suunnasta. Tuolla Terminin takana kulkevalla Via Marsalalla (ja etenkin sen alapäässä) alkoi olla niin epämääräisen näköistä ja likaista, ja jopa huumeneulaa maassa, etten toiste sinne eksy.
Mutta tähän ravintolaan ilman muuta myös seuraavalla visiitillä. Jo pelkästään oluiden takia. Toki on niitä keiden mielestä oluissa ei nykypäivänäkään saa olla muuta kuin ohraa, vettä, hiivaa ja humalaa. Silloin ehkä tämä ei ole oikea osoite. Me hyväksymme (ja jopa tykkäämme) monenlaisen kikkailun. Vaikka ihan perinteisemmät tyylitkin käy kyllä.
Barley wine ei ihan yltänyt samaan kuin panimolla maistettu juhlaversio.
Kunhan valitsemme paremman reitin. Kuten sanottu, oluet ovat erinomaisia ja erikoisia. Ravintola oli niin uusi että vaikka oli perjantai ja klo 18, siellä oli vain muutama asiakas. Seuraavana päivänä olisi ollut isot juhlat, bändiä, ja puutynnyri-portterin tapitus johon meitä houkuteltiin, mutta meillä oli muuta ohjelmaa. Live-esiintyjiä on ilmeisesti etenkin viikonloppuisin muulloinkin. Saimme käsityksen että usein painopiste on rockimmassa puolessa, mutta ilmeisesti laidasta laitaan löytyy. Markkinointivastaava Dario kertoi että "Tämä on kaupungin ainoa paikka jossa voi nauttia yhtä aikaa raskaasta rockista ja hyvästä oluesta." Heh. Mutta ei kannata säikähtää jos ei raskas musiikki innosta. Ainakin meidän visiitillä musiikki oli hyvin perus-rockkia kohtuullisella "seurusteluvoluumilla".
Tarjolla oli myös pientä syötävää, ainakin erilaisia täytettyjä leipiä.
Myös panolaitteet oli asennettu ja ensimmäisiä keittoja aloitellaan.
Mutta tähän ravintolaan ilman muuta myös seuraavalla visiitillä. Jo pelkästään oluiden takia. Toki on niitä keiden mielestä oluissa ei nykypäivänäkään saa olla muuta kuin ohraa, vettä, hiivaa ja humalaa. Silloin ehkä tämä ei ole oikea osoite. Me hyväksymme (ja jopa tykkäämme) monenlaisen kikkailun. Vaikka ihan perinteisemmät tyylitkin käy kyllä.
Kunhan valitsemme paremman reitin. Kuten sanottu, oluet ovat erinomaisia ja erikoisia. Ravintola oli niin uusi että vaikka oli perjantai ja klo 18, siellä oli vain muutama asiakas. Seuraavana päivänä olisi ollut isot juhlat, bändiä, ja puutynnyri-portterin tapitus johon meitä houkuteltiin, mutta meillä oli muuta ohjelmaa. Live-esiintyjiä on ilmeisesti etenkin viikonloppuisin muulloinkin. Saimme käsityksen että usein painopiste on rockimmassa puolessa, mutta ilmeisesti laidasta laitaan löytyy. Markkinointivastaava Dario kertoi että "Tämä on kaupungin ainoa paikka jossa voi nauttia yhtä aikaa raskaasta rockista ja hyvästä oluesta." Heh. Mutta ei kannata säikähtää jos ei raskas musiikki innosta. Ainakin meidän visiitillä musiikki oli hyvin perus-rockkia kohtuullisella "seurusteluvoluumilla".
Tarjolla oli myös pientä syötävää, ainakin erilaisia täytettyjä leipiä.
Myös panolaitteet oli asennettu ja ensimmäisiä keittoja aloitellaan.
Paikka on auki joka päivä 12-02.
Luppolo 12
Tunnetumman Luppolo stationin "pikkusisko" Luppolo 12 on aivan nurkan (tai parin) takana Na Birettasta. Olimme ehkä paikalla hieman väärään aikaan, klo 20 jälkeen perjantaina.
Paikka oli tupaten täynnä parikymppisiä opiskelijoita, istumapaikat olivat kortilla ja oluen tilaaminen vaati hieman kärsivällisyyttä. Eikä puhettakaan leppoisasta jutustelusta henkilökunnan kanssa. Jos tykkäät hulinasta ja olet ehkä parikymppinen, niin sekaan vaan. Jos olet meidän tapaan pahasti yli-ikäinen nelikymppinen, poikkea joskus toiste, ei ehkä ihan siihen viikonloppuiltojen sesonkiin. Muuten ihan ok paikka, kohtalainen valikoima ja (opiskelija)ystävälliset hinnat.
Olutvalikoimaa. Ja happy hour tuntui kestävän aika kauan jopa perjantai-iltana. Jäi epäselväksi koska maksat "normaalin" hinnan.
Täälläkin olisi ollut erilaisia leipiä tai leikkelelautasia tarjolla.
Paikka oli tupaten täynnä parikymppisiä opiskelijoita, istumapaikat olivat kortilla ja oluen tilaaminen vaati hieman kärsivällisyyttä. Eikä puhettakaan leppoisasta jutustelusta henkilökunnan kanssa. Jos tykkäät hulinasta ja olet ehkä parikymppinen, niin sekaan vaan. Jos olet meidän tapaan pahasti yli-ikäinen nelikymppinen, poikkea joskus toiste, ei ehkä ihan siihen viikonloppuiltojen sesonkiin. Muuten ihan ok paikka, kohtalainen valikoima ja (opiskelija)ystävälliset hinnat.
Olutvalikoimaa. Ja happy hour tuntui kestävän aika kauan jopa perjantai-iltana. Jäi epäselväksi koska maksat "normaalin" hinnan.
Täälläkin olisi ollut erilaisia leipiä tai leikkelelautasia tarjolla.
Ma Che Siete Venuti a Fa
No tämänhän kaikki vähänkään vinkkejä etsineet jo tietääkin. "No mutta mitä te täällä teette" on kaupungin vanhimpia olutravintoloita. Tämä on perustettu jo 2001, eli olisi ollut löytö meille jo 2008, mutta sen verran se on kuitenkin sivussa Trasteveren ruokaravintoloista ettei siihen helposti vahingossa törmää. Ainakaan jos kulkee samasta suunnasta alueelle kuin enemmistö, eli Ponte Garibaldin sillan suunnasta.
Kun päädyimme tänne jo heti ensimmäisenä iltana (olimme vuokranneet asunnon edellä mainitun sillan vierestä) oli meille yllätyksenä pari juttua: Ensinnäkin tuoppikoko. Oluet olivat yleensä 33cl ja jotkut tietyt oluet 40cl. Ja vähemmän ei saanut, ei koskaan. Sama käytäntö oli lähes joka paikassa. Jos olut oli paljon kalliimpi, sitä saattoi saada 2dl, sillä oluet olivat enimmäkseen aina saman hintaisia. Tarjoilija jopa ihmetteli (tässäkin paikassa) että miksi joku haluaisi maksaa mistään oluesta enemmän, kun se nyt kuitenkin "on vain olutta"? Selitimme hieman Suomen hinnoittelua ja yleisiä pieniä kokoja, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän miksi se oli meistä parempi.
Toinen yllätys tämän paikan kohdalla oli ulkomaisten oluiden määrä. Emme olleet odottaneet että suurin osa oluista olisi ulkomaisia. Moni olikin jo vanha tuttukin, ja moni italiailainen oli loppu vaikka se listalla lukikin. Pullo-oluiden hinnoittelu myös oli kalliimpaa kuin missään muissa paikoissa missä kävimme. Vai onnistuiko meillä olemaan täällä jotenkin kallis maku??
Meitä ihmetytti tämä kunniakirja. Ei paikassa isompaa vikaa ollut, mutta että maailman 20 parhaan joukkoon? Hmmm.. No, oli se sentään 8v vanha.
Kun päädyimme tänne jo heti ensimmäisenä iltana (olimme vuokranneet asunnon edellä mainitun sillan vierestä) oli meille yllätyksenä pari juttua: Ensinnäkin tuoppikoko. Oluet olivat yleensä 33cl ja jotkut tietyt oluet 40cl. Ja vähemmän ei saanut, ei koskaan. Sama käytäntö oli lähes joka paikassa. Jos olut oli paljon kalliimpi, sitä saattoi saada 2dl, sillä oluet olivat enimmäkseen aina saman hintaisia. Tarjoilija jopa ihmetteli (tässäkin paikassa) että miksi joku haluaisi maksaa mistään oluesta enemmän, kun se nyt kuitenkin "on vain olutta"? Selitimme hieman Suomen hinnoittelua ja yleisiä pieniä kokoja, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän miksi se oli meistä parempi.
Toinen yllätys tämän paikan kohdalla oli ulkomaisten oluiden määrä. Emme olleet odottaneet että suurin osa oluista olisi ulkomaisia. Moni olikin jo vanha tuttukin, ja moni italiailainen oli loppu vaikka se listalla lukikin. Pullo-oluiden hinnoittelu myös oli kalliimpaa kuin missään muissa paikoissa missä kävimme. Vai onnistuiko meillä olemaan täällä jotenkin kallis maku??
Paikka on jonkin jalkapallojoukkueen faniklubi, mutta onneksemme tälle viikolle ei osunut isompia otteluita. Jalkapallofanillehan se voisi olla elämyskin. Ollaan mekin joskus jossain kaivattu paikkaa jossa voisi katsoa formuloita, niistä sentään J ymmärtääkin paljon enemmän, ja minäkin edes jotain.
Bir&Fud
Saman omistajan kuin edellä mainittu Bir&Fud vastapäätä oli paljon enemmän meidän makuumme. Italialaisten pienpanimoiden oluita oli tarjolla huomattavasti enemmän ja ne muun maalaisetkin olivat vieraampia pääasiassa. Tänne päädyimmekin harva se ilta.
Oluita ja teenkin paikallisia oluita paljon enemmän kuin toisella puolella tietä.
Henkilökuntakin jo moikkasi "tuttuja" asiakkaita parin kerran jälkeen. Hyvän olutvalikoiman lisäksi täältä sai ruokaa. Testasimme pizzat ja yhtenä iltana J tilasi hampurilaisen, minun ottaessa taas pizzaa. Viime reissulla Roomassa ihastuimme perunapizzaan, johon harvemmin törmää muualla kuin Roomassa. Yksinkertaisimmillaan pizzan täytteenä on vain ohuita perunasiivuja ja rosmariinia, joissain paikoissa myös valkosipulia ja juustoa. Täällä oli lisätty vielä mausteista makkaraa ihan pienet "makuraidat". Oli todella hyvää, mutta todella täyttävää myös. Hampurilainenkin oli kuulemma hyvää, vaikkakin se jouduttiin palauttamaan ja tilaamaan uudelleen, kun J.n pyytämä kypsyysaste "allmost burned" tuli aivan punaisena. Korjauksen jälkeen J oli tyytyväinen.
Croquet (kuin friteerattu perunamuusipallo!) ja "supli" eli riisipallo, jossa sisällä mozzarellaa.
Perunapizzaa (tässä versiossa myös vähän makkaranmuruja, huomaathan jos olet kasvissyöjä).
Hampurilainen oli ihan perus-hampurilainen, kuulemma hyvää.
Täälläkin juomat olivat aina isoja, mutta näin avioparina jaamme välillä juomat vain hörppäämällä samasta lasista. Kaveriporukassa se ei ehkä niin kivaa olisi.
Oluita ja teenkin paikallisia oluita paljon enemmän kuin toisella puolella tietä.
Henkilökuntakin jo moikkasi "tuttuja" asiakkaita parin kerran jälkeen. Hyvän olutvalikoiman lisäksi täältä sai ruokaa. Testasimme pizzat ja yhtenä iltana J tilasi hampurilaisen, minun ottaessa taas pizzaa. Viime reissulla Roomassa ihastuimme perunapizzaan, johon harvemmin törmää muualla kuin Roomassa. Yksinkertaisimmillaan pizzan täytteenä on vain ohuita perunasiivuja ja rosmariinia, joissain paikoissa myös valkosipulia ja juustoa. Täällä oli lisätty vielä mausteista makkaraa ihan pienet "makuraidat". Oli todella hyvää, mutta todella täyttävää myös. Hampurilainenkin oli kuulemma hyvää, vaikkakin se jouduttiin palauttamaan ja tilaamaan uudelleen, kun J.n pyytämä kypsyysaste "allmost burned" tuli aivan punaisena. Korjauksen jälkeen J oli tyytyväinen.
Täälläkin juomat olivat aina isoja, mutta näin avioparina jaamme välillä juomat vain hörppäämällä samasta lasista. Kaveriporukassa se ei ehkä niin kivaa olisi.
Näiden kahden vieressä oli vielä Trilussa, mutta sen olutvalikoima oli kaikkea muuta kuin paikallinen ja asiakaskuntakin aika äänekästä ryyppymeininkiä harrastavaa, joten skippasimme sen kokonaan.
Dobbio Malto
Kun kiertelimme keskustassa päivällä ja kävimme bongaamassa edellisellä visiitillämme lähes kuivana olleen Fontana di Trevin, päätimme poiketa sen takana olevaan "panimoravintolaan" Dobbio Maltoon. Lainausmerkit siitä, ettei meidän silmiimme ainakaan osuneet panimolaitteet täällä.
Oluet tehdään Milanossa. Mutta kuitenkin kyseessä on panimon ravintola. Kaikki oluet olivat omia ja täällä sai jopa pienempiä kokoja mistä iso plussa! Maistelimme muutamaa laatua ja eivät ne hullumpia olleet ollenkaan.
Ruokaakin (ainakin erilaisia hampurilaisia) olisi ollut tarjolla, mutta tyydyimme tällä kertaa tarjoilijan tuomiin pop corneihin. Ajattelimme tulevamme syömään joku päivä, mutta niin se aika vain vierähti. Heillä oli myös useampaa laatua omia tarjolla, niitä osaa myytiin pulloina mukaan, ja ison 2 litran pallon muotoisen pullon olisi voinut ostaa omakseen ja käydä aina täyttämässä kun se tyhjenee. 2 litraa oli kuitenkin aika tuhti koko tunkea matkalaukkuun joten jätimme tarjouksen käyttämättä. Ostimme kuitenkin kolmen vartin kokoisen "joulubockin" 10e:lla alennusmyynnistä. Tännekin varmaan "eksymme" myös seuraavalla Rooman reissulla (juu, kyllä vieläkin voi tulla Roomaan uudelleen).
Open Baladin
Open Baladin on taas yksi paikka jonka kaikki varmaankin tietävät, jos ovat vähän googletelleet. Paikkaan neuvotaan tekemään pöytävaraus, mutta kyllä sinne ainakin sesongin ulkopuolella pääsee ilmankin. Ehkä ei parhaille paikoille mutta kuitenkin.
Paikka taitaa olla vanhimpia olutravintoloita ja sekin taisi olla pystyssä jo viime reissumme aikaan, mutta emme sitä bonganneet. Itse panimo on lähellä Torinoa Fariglianon kunnassa. Panimo on erityisen tunnettu barley wineistaan ja maistamamme Xyautu barley wine olikin parhaimpia mitä olemme ikinä maistaneet.
Desi Barley wineä 6e. Onneksi oli tosi hyvää!
Harkitsimme pullon ostamaista mukaan, mutta 28e:n hinta (muistaakseni puolelle litralle!) kummasti hillitsi halpamatkaajan ostohaluja! Ravintolassa desi tätä nektaria maksoi 6e. Mutta oli se kyllä hyvää. Maistoimme myös pari muuta tynnyrikypsytettyä, bockin ja brown alen. Hyviä nekin, mutta eivät yhtä mullistavia, ja kuitenkin Rooman kalleimmasta päästä hinnoiltaan. Ruokaakin näytti olevan tarjolla, mutta emme olleet nälkäisiä. Ihan kiva paikka, mutta ehkä aavistuksen meidän makuumme "liian hieno". Ovimies otti vastaan, tarjoilija ohjasi pöytään.. Olisimme halunneet baaritiskille, mutta hämmentyneenä ohjailusta emme huomanneet pyytää.
Rome Beer Company
Taas yksi nähtävyyksien lähellä asiakkaita kalasteleva paikka oli Campo di Fiorilla oleva Rome Beer Company. Myönnämme että sijainnin takia ennakkoluulomme olivat huipussaan. Edellisellä reissulla söimme tällä aukiolla ala-arvoisen surkeat pizzat, joissa osa pohjaakin oli raakaa ja hinta pilvissä. Ehkä juuri ennakko-odotusten takia paikka olikin ihan positiivinen yllätys. Olutlista ei päätä huimaava, mutta kuitenkin löytyi jonkin verran ihan mielenkiintoisia vaihtoehtoja, varmaankin jokaiselle jotakin.
Huomasimme oluiden saavuttua, että olimme valinneet molempien lempiväriin sointuvat oluet...
Ruokaakin oli tarjolla, mutta otimme vain suplit, friteeratut riisi-mozzarellapallot, sillä olimme menossa syömään Trastevereen kuuluisaan ravintolaan. Nämä olivat ihan hyvät oluen kyytipojat.
Terassilla on tosi tehokkaat lämmittimet. Taisi olla reissumme kylmin päivä (maaliskuun alussa sää voi vaihdella), mutta jopa minä vilukissa riisuin t-paitasilleni. Palvelukin oli ystävällistä, ei mitään moitittavaa. Eikä tuntunut olevansa pöydän tukkona vaikkei syönyt "kunnolla". Netistä katsoin arvosteluja ja ihan hyviä oli ruokapuolikin saanut. Ehkä enää ei tälläkään torilla voi myydä mitä vain, kun väki kertoo heti sen Googlen arvosteluissa tai Facebookissa.
Huomasimme oluiden saavuttua, että olimme valinneet molempien lempiväriin sointuvat oluet...
Ruokaakin oli tarjolla, mutta otimme vain suplit, friteeratut riisi-mozzarellapallot, sillä olimme menossa syömään Trastevereen kuuluisaan ravintolaan. Nämä olivat ihan hyvät oluen kyytipojat.
Terassilla on tosi tehokkaat lämmittimet. Taisi olla reissumme kylmin päivä (maaliskuun alussa sää voi vaihdella), mutta jopa minä vilukissa riisuin t-paitasilleni. Palvelukin oli ystävällistä, ei mitään moitittavaa. Eikä tuntunut olevansa pöydän tukkona vaikkei syönyt "kunnolla". Netistä katsoin arvosteluja ja ihan hyviä oli ruokapuolikin saanut. Ehkä enää ei tälläkään torilla voi myydä mitä vain, kun väki kertoo heti sen Googlen arvosteluissa tai Facebookissa.
Johnny´s Off License
Lähellä Campo di Fioria löytyy myös Johnny´s Off License joka on oikeastaan kauppa. Mutta vaikka se on kauppa, siellä on pöytä ja tuolit joihin voi istua alas maistelemaan oluita. Ylläolevaa kuvaa kun katsoo tarkempaan, huomaa että paljon on varsin kohtuuhintaisia oluita myynnissä verrattuna ravintolahintoihin.
Hinnat olivat kylmäkaapissa samat kuin hyllyssä. Aikoinaan kun kätiin jossain "aurinkomatkoilla" törmäsimme siihen että kassa ottaa lisähintaa kylmistä pulloista, vaikka kyseessä olisi vesi.
Osa oluista on valmiiksi kylmäkaapissa. Johnny itse sattui paikalle ja jutteli kanssamme. Hänellä on myös toinen kauppa lähellä Colosseumia.
Johnny itse
En ole varma onko Colosseumin liikkeessä pöytää ja tuoleja. Kovin isoa joukkoa tänne ei toki mahdu iltaa istumaan, mutta torstai-iltana maaliskuussa ainakin löytyi hyvin tilaa. Paikka on auki klo 22 asti. Koska olimme saaneet Birra da Marelta mukaan kaksi kassillista oluita ja tiesimme että joudumme kuitenkin laittamaan tavoistamme poiketen laukun ruumaan, lähti täältä hetken maistelun jälkeen mukaan myös 4 pulloa. Mukavaa tässä pullopuodissa oli myös se, että koska oluet olivat pulloissa voimme aina pyytää kaksi lasia (ne kyllä olivat usein kertakäyttöisiä) ja jakaa oluen. Ei tarvinnut juoda niin isoa kerrallaan.
Olutta kaupassa, liikennemerkistä tehdyn pöydän äärellä.
Olisimme mielellämme poikenneet uudelleen, mutta emme ehtineet. Tännekin ehdottomasti ensi reissulla! Jotenkin paikka hakkasi monet ravintolat rentoudellaan. Eikä halpa hintatasokaan haitannut.
Johnny itse
En ole varma onko Colosseumin liikkeessä pöytää ja tuoleja. Kovin isoa joukkoa tänne ei toki mahdu iltaa istumaan, mutta torstai-iltana maaliskuussa ainakin löytyi hyvin tilaa. Paikka on auki klo 22 asti. Koska olimme saaneet Birra da Marelta mukaan kaksi kassillista oluita ja tiesimme että joudumme kuitenkin laittamaan tavoistamme poiketen laukun ruumaan, lähti täältä hetken maistelun jälkeen mukaan myös 4 pulloa. Mukavaa tässä pullopuodissa oli myös se, että koska oluet olivat pulloissa voimme aina pyytää kaksi lasia (ne kyllä olivat usein kertakäyttöisiä) ja jakaa oluen. Ei tarvinnut juoda niin isoa kerrallaan.
Olutta kaupassa, liikennemerkistä tehdyn pöydän äärellä.
Olisimme mielellämme poikenneet uudelleen, mutta emme ehtineet. Tännekin ehdottomasti ensi reissulla! Jotenkin paikka hakkasi monet ravintolat rentoudellaan. Eikä halpa hintatasokaan haitannut.
Brewdog Bar
Onkohan tämä nyt oikeasti tarpeen? No, kaikkihan tietää mikä ja millainen on Brewdogin baari. Mutta sijainti on toki nähtävyyksien katselun lomassa loistava Coloseumilta ja vaikkapa Domus Aurealta kivenheiton päässä. Me emme yleensä poikkea "maailmalla" Brewdogin baareihin, joten meille ainakin oli yllätys että sieltä saa muutakin syötävää kuin sipsejä.
Jotain leipiä tosin taidettiin viimeksi Helsingissäkin nähdä. Viereisessä pöydässä vanha pariskunta söi erilaisia leipäannoksia, jotka näyttivät ihan hyviltä. Kun menimme sisään meille sanottiin: Valitettavasti olemme kiinni, koska viemäri tulvii. Olimme harmissamme käveltyämme koko päivän ja ehkä se näkyi naamalta kun heppu sanoi: No jos äkkiä yhdet juotte? No niinpä otettiin yhdet.
Kohta tuli se vanha pariskunta ja "olemme kiinni.." "No jos äkkiä pienet, mutta ruokaa ei saa." Kohta heille kannettiin niitä leipiä. Rouva kysyi eikö voisi ottaa toiset oluet? "No jos äkkiä ja pienet" sanoi mies ja vei oveen "Suljettu"-lappua. J kysyi saadaanko mekin vielä pienet? "No jos äkkiä juotte 5 minuutissa." Otimme riskin, ja meille meinattiin laskea isot! Kun lopettelimme toisia pieniä, tilasi brittipariskunta "vielä yhdet mukaan otettavaksi". Kun oluet tuotiin sanoi tarjoilija: "No kai te nyt nämä vielä voitte tässä juoda." Oli mennyt jo toista tuntia siitä kun paikka oli "suljettu" ja siitä 5 minuutistakin varmaan puoli tuntia. Lähtiessämme kaksi nuorta miestä tilasi oluet ja kuulimme "Me ollaan kiinni, mutta jos nyt äkkiä.."
Olisimme ehkä tilanneet niitä leipiä, mutta vieno viemärin lemu alkoi ajaa meitä ulos...
Ritual Pab
Ei, tässä ei ole kirjoitusvirhettä. Paikan nimi todella on Ritual Pab. Selitys löytyy sanaleikistä, sillä tämän ravintolan omistaa panimo nimeltä Ritual Lab. Näiden oluita näkyi olevan muutamissa muissakin baareissa, ihan perus-kahviloissakin. Huomasinkin että olin jo maistanut täällä valitsemiani oluita aiemmin. Aika perushelppoja, mutta eipä se mitään. Ei aina tarvitse kikkailla. Bockkia tuntuu muuten ainakin talvella olevan joka paikassa. Onneksi itse tykkäänkin.
Paistetut perunat. Hassu rösti unohtui kuvata.
Paikassa ei oikeasti ollut näin "kuollutta". Oudot suomalaiset vain tällä kertaa jäivät siihen hiljaismpiin nurkkaan.
Paikan omistajat kyselivät heti Suomen markkinoistakin. Ehkä kuitenkin pitäisi isommin erottua joukosta että kannattaa lähteä tuomaan Italiasta asti olutta Suomeen. Halusivat kuitenkin antaa yhteystietonsa, jos meille tulee jotain mieleen. En nyt ole varma mitä ajoivat takaa. Ehkä festivaaleja joista puhuimme. Seinustalla oli pienet panimolaitteet, mutta meillä jäi epäselväksi tehdäänkö niillä oikeasti olutta vai ovatko ne ihan rekvisiittaa. Epäilen jälkimmäistä. Oluet tehdään varmaankin kauempana.
Otimme myös pientä purtavaa, paistettuja perunoita ja kana-teriaki-röstin. En ollut ennen moista teriakia maistanut. Muistutti erehdyttävästi kersana mökillä koivun- ja pajunlehdistä serkkujen kanssa keitettyä "keittoa". Ehkä se oli hyvinkin oikeaoppista, mene ja tiedä. Parempaa olisi tuo makupala ollut ilman moista "mössöä". Tällä panimolla kuulemma oli tehty edellisenä vuotena vain 30 000 litraa olutta, mutta tarkoitus olisi kasvaa vauhdilla.
Paikassa ei oikeasti ollut näin "kuollutta". Oudot suomalaiset vain tällä kertaa jäivät siihen hiljaismpiin nurkkaan.
Paikan omistajat kyselivät heti Suomen markkinoistakin. Ehkä kuitenkin pitäisi isommin erottua joukosta että kannattaa lähteä tuomaan Italiasta asti olutta Suomeen. Halusivat kuitenkin antaa yhteystietonsa, jos meille tulee jotain mieleen. En nyt ole varma mitä ajoivat takaa. Ehkä festivaaleja joista puhuimme. Seinustalla oli pienet panimolaitteet, mutta meillä jäi epäselväksi tehdäänkö niillä oikeasti olutta vai ovatko ne ihan rekvisiittaa. Epäilen jälkimmäistä. Oluet tehdään varmaankin kauempana.
Oluet eivät mullistavia, mutta ihan kiva paikka ja ystävällinen henkilökunta. Lauantai-iltana oli myös elävää musiikkia. Hampurilaisia kannettiin pöytiin paljon, ilmeisesti ovat hyviä sitten.
Birra del Borgo
Tämä on se paikka jonka alussa mainitsin kun sanoin ettei aukioloajat pitäneet paikkaansa. Olisimme käyneet täällä jo alkuviikosta ja rauhallisempaan aikaan kun henkilökunta ehtii jutellakin oluista, mutta menimme "muka avaamisaikaan" lauantaina klo 18. Paikka oli kuin tykillä ammuttu täyteen ja ilma oli niin huono että alkoi päätä särkeä. Ihmettelen millaista täällä on kesä-viikonloppuisin. Kun kävin salin perällä vessaa etsiessäni yritin kurkkia onko missään terassia tai avattavia isoja ikkunoita, mutta en nähnyt.
Täällä ilmeisesti jopa tehdään olutta oikeasti.
Paikka oli jopa niin suosittu, että paikkaa juoda olut baaritiskillä olisi pitänyt jonottaa! Kun näimme vapaat tuolit ja istuimme niille, neuvoi tarjoilija antamaan nimen oven pielessä olevalle vahtimestarille joka sitten ilmoittaa kun baarijakkara on vapaa! Olimme varmoja että ymmärsimme väärin, kunnes huomasimme ihmisiä nojailemassa seiniin lasiensa kanssa. Joten eiköhän me oikein ymmärretty. Tarkistimme vielä asian, ja näin se oli. Epäilen ettei arki-iltana tai päiväsaikaan ole moista järjestelyä. Jo yksiä oluitamme maistellessamme jouduimme siirtymään ovensuuhun, koska pelkäsin pyörtyväni hapenpuutteeseen. Ja lämpötilakin oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa! Ottakaa huomioon että tämän sanoo ihminen joka palelee joskus vaikka mittari näyttäisi hellelukemia. Lämpökin ehkä olisi päiväsaikaan siedettävämpi, mutta ehkä tämä ei kuuluisi silti "must" -paikkoihin ensi kerralla. Viimeisen päivän panimokierroksella kuulimme "kilpailijalta" ettei Borgo ole heidän mielestään käsityöläispanimo, vaan iso, lähes valtava ja nykyään Peronin omistama. Peroni käyttää sitä päästäkseen käsiksi "käsityöläisempiin" oluisiin, jottei jää tämän buumin ulkopuolelle. Oluissa ei sinäänsä ollut mitään vikaa, mutta toisaalta otimme vain yhdet kun tungos ahdisti. Lentokentällä maistoimme toiset samalta panimolta. Ihan ok, muttei mullistavia.
Tässä Vatikaanin lähellä on selvästi vähemmän ravintoloita ja etenkin "baareja" kuin muualla Roomassa, joten osittain siksikin varmasti Birra del Borgo oli näin suosittu.
Täällä ilmeisesti jopa tehdään olutta oikeasti.
Paikka oli jopa niin suosittu, että paikkaa juoda olut baaritiskillä olisi pitänyt jonottaa! Kun näimme vapaat tuolit ja istuimme niille, neuvoi tarjoilija antamaan nimen oven pielessä olevalle vahtimestarille joka sitten ilmoittaa kun baarijakkara on vapaa! Olimme varmoja että ymmärsimme väärin, kunnes huomasimme ihmisiä nojailemassa seiniin lasiensa kanssa. Joten eiköhän me oikein ymmärretty. Tarkistimme vielä asian, ja näin se oli. Epäilen ettei arki-iltana tai päiväsaikaan ole moista järjestelyä. Jo yksiä oluitamme maistellessamme jouduimme siirtymään ovensuuhun, koska pelkäsin pyörtyväni hapenpuutteeseen. Ja lämpötilakin oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa! Ottakaa huomioon että tämän sanoo ihminen joka palelee joskus vaikka mittari näyttäisi hellelukemia. Lämpökin ehkä olisi päiväsaikaan siedettävämpi, mutta ehkä tämä ei kuuluisi silti "must" -paikkoihin ensi kerralla. Viimeisen päivän panimokierroksella kuulimme "kilpailijalta" ettei Borgo ole heidän mielestään käsityöläispanimo, vaan iso, lähes valtava ja nykyään Peronin omistama. Peroni käyttää sitä päästäkseen käsiksi "käsityöläisempiin" oluisiin, jottei jää tämän buumin ulkopuolelle. Oluissa ei sinäänsä ollut mitään vikaa, mutta toisaalta otimme vain yhdet kun tungos ahdisti. Lentokentällä maistoimme toiset samalta panimolta. Ihan ok, muttei mullistavia.
Mikähän erikoisuus näissä ruukuissa oli? Harmi että olimme niin ruuhka-aikaan, ettei henkilökunta ehtinyt jutella paljonkaan.
Be.Re
Koska oli lauantai-ilta, loma lopuillaan ja olimme pettyneet yllä mainittuun paikkaan, katsoimme sen ovella netistä oliko lähellä joku kehuttu olutbaari. Ja olihan siellä Be.Re . Googlen mukaan 5min päässä kävellen. Ihan Vatikaanin muurin kupeessa lähes kirjaimellisesti. Olin nähnyt paikasta huonojakin arvosteluja italiaksi, mutta en ymmärtänyt niistä lähes mitään (paitsi sen yhden tähden). Sen sijaan hyviä arvosteluja oli annettu englanniksi. Paikalla käytyämme epäilen niiden huonojen liittyvän ruokaan. Täällä myytiin täytettyjä leipiä, joilla on joku oma nimensäkin jota en nyt saa päähäni. Mutta verrattuna muihin paikkoihin nämä näyttivät hieman "puolivalmisteista" tehdyiltä. Yhtään ei tehnyt mieli. Tosin olimme juuri syöneetkin. Mutta oluen takia tänne tulimmekin. Kävelimme kahdesti paikan ohitse, ja kysyimme jo paikallisilta neuvoa, mutta he eivät tienneet mitä etsimme. Lopulta huomasimme paikan, joka oli näyttänyt enemmän perus-katukahvilalta. Ainakin kun terassilla ei pahemmin ollut väkeä. Sisällä oli kuitenkin ihan kiva hanarivi ja kun joku tuote loppui, siihen vaihdettiin heti eri tuote. Parikin hanaa ehti vaihtua kun istuimme lauantai-iltaa. Henkilökunta oli täälläkin ystävällinen ja avulias, kertoivat mistä päin oluet olivat peräisin kun kyselimme taas paikallisia.
Lasissa Italian ainoaa trappist-olutta Roomalaisesta Tre Fontainen luostarista. Maustettu eukalyptyksellä. Aika.. mielenkiintoinen mauste.
Hauska yksityiskohta näin untappedin käyttäjälle oli se, että kun seinällä oli valotaulu jossa näkyi mitä missäkin hanassa on, sen alle tuli näkyviin kun joimme jotain ja merkkasimme sen untappediin. Meni hetki kun huomasimme tämän. J huudahti: Sun nimi näkyy tuolla taulussa! Sen verran hyvin viihdyimme, että yhtäkkiä kello oli 1 ja päätimme tilata taksin kämpille Trastevereen. Kävely olisi kestänyt googlen mukaan 40min ja taksi maksoi 11e. Ei paha.
Tännekin voisi hyvin poiketa uudelleen.
Luppolo Station
Luppolo station kuului näihin "vanhoihin" olutravintoloihin jotka jo moni tietääkin. Reiteistä riippuen se voi myös olla hieman syrjässä, mutta jos majoitut Trasteveressä kuten me, niin kannattaa poiketa vaikkapa samalla kun käy (jos käy) Porta Portesen kuuluisalla kirpputorilla sunnuntaina. Näin mekin teimme. Mikäli majapaikassa on heikko netti, niin täällä se on erinomainen, mistä iso plussa. Olutvalikoimaa oli kohtalaisesti ja taas lähes kaikki olivat saman hintaisia, koko saattoi vähän vaihdella. Suurin osa oli 4dl ja 4e. Pientä miinusta omaan makuun siitä että suurin osa oluista oli ulkolaisia. Joidenkin mielestä tämä voi olla hyvä asia, itse pyrimme aina maistelemaan paikallisia. Muutama paikallinen löytyi ja niistäkin oli huomattavissa meille jo mainittu IPA-buumi joka on nyt tullut Italiaankin, kun aiemmin kuulemma suosittiin klassisten belgioluiden tyylisiä oluita. Paikka on hauskan näköinen, kuin vanha rautatieasema, Art Noveau-tyyliä.
Kun menimme sinne klo 13 sunnuntaina, oli käynnissä brunssi. Pöytä notkui herkkuja pienistä hampurilaisista hedelmiin. Hinta olisi ollut 16e ja syödä olisi saanut kuinka paljon vain haluaa. Itse emme olleet niin nälkäisiä, mutta ruokalistan pikkuannoksia ei saanutkaan tilattua brunssin aikaan. Jäimme siis ilman välipalaa. Otimme vain jotkut paikalliset oluet, ja käytimme hyväksi sujuvaa nettiä. Onneksi takuuvarma edullinen pastapaikka L´Archetto II ei ollut kaukana.
Jungle Juice Brewing
Jungle Juice Brewingille yritimme lähteä vähän "joka päivä", mutta aina se vain jäi. Lopulta viimeisenä lomapäivänämme sunnuntaina lähdimme paikan päälle. Olimme ajatelleet mennä metrolla ja kävellä lopun matkan, mutta J oli niin väsynyt (uhkasi flunssa puskea) että päätimme ottaa taksin, maksoi mitä maksoi. Maksoi 17e, joten ei nyt ihan maltaita. Mutta järkevämpi reitti olisi käyttää metro A Anagninan suuntaan ja jäädä pois Furio Camillon pysäkillä. Tästä kävellen on noin 15min Via del Mandrione 109:n. Käytimme pois lähtiessä kännykän navigaattoria kävelyyn. Olisi tietysti voinut myös piirtää/tulostaa reitin kartalle.
Panimo on aloittanut 2014 mustalaispanimona ja omat tilat se on saanut käyttöön 2016 vanhaan pastatehtaaseen. Tehtaan yhteydessä on taproom joka on auki to-su 18-01 (ainakin maaliskuussa oli, tarkista panimon sivuilta tai facebookista tilanne). Taproomin isoista ikkunoista näkyy suoraan panimolle, ja paikka on aika pieni (vaikka tuotanto kuitenkin oli viime vuonnakin jo 100 000 litraa) joten kuvittelisin että sinne pääsee helposti kierrokselle vaikka vain ilmestyy taproomille. Toki varmempi aina on kysyä etukäteen.
Panimolla on valikoimissa parikymmentä olutta, mutta saatavilla olevat vaihtelee aika paljon ajankohdan mukaan. Näin tummempien ystävinä osuimme hieman hankalaan kohtaan kun tummat oluet oli jo vaihtumassa vaaleampiin, mutta kiinnostavan kuuloiset hedelmäoluet eivät olleet vielä valmiita. Ne ovat tietenkin enemmän kesän juttuja. Valikoimissa olisi ollut mango-IPAa ym vastaavaa, ei siis ihan perus-hedelmäoluita.
Nyt hanoissa oli lähinnä aika perustavaraa. Yksi saison, DIPA, AIPA, tripel, pale ale jne. Oluiden nimillä oli aina tarinansa. Osa liittyi vanhoihin italialaisiin satuihin tai sanontoihin. Ainakin Marisol-niminen olut oli jonkun tarinan naisen nimi, ja tarinassa naista kaipaava mies huusi Marisolia. Niinpä etiketissä on kitarisoja myöten suu nähtävissä. Dentistretti oli jotain hammaslääkäriin viittaavaa, mutta liittyi myös sanontaan jota italialaiset käyttää. Jotain tyyliin "viimeisessä hädässä". Vähän jäi epäselväksi, mutta joisin tuota kyllä ihan helposti muulloinkin kuin viimeisessä hädässä.
Tämä olut oli saanut nimensä meille paikkoja esitelleen miehen vauvan syntymäajan mukaan!
Iloksemme meille paikkaa esitellyt mies kaivoi (kuultuaan että tykkäämme eniten tummista oluista) jostain jouluoluen. Sen nimi oli suomeksi "Paska joulu" ja etiketissä oli vessapaperirulla. Kuulemma tämä vitsi ärsyttää monia, mutta he olivat kuitenkin sitä mieltä että idea on hauska, ja meitä monia se nyt ei sen enempää huvita kuin ärsytäkään, joten mikäs siinä.
Taproomiin oli tulossa lähiaikoina pientä syötävää (lähinnä kuulemma jotain "kylmiä lautasia" kuten asia ilmaistiin), koska nykyään Italiassa laki on kiristymässä näiden suhteen, eikä pelkkää olutta saisi enää myydä! Eli suunta on eri kuin Suomessa, mikä oli yllättävää.
Sisustus oli tehty hyvin pienellä budjetilla, mutta sopi paikan tyyliin.
Panimolla ihmettelimme erikoisia pussittomia key kegin tyylisiä kegejä ja saimme kuulla että 80% käsityöläispanimoista käyttää näitä Italiassa. Olivat kuulemma kaikista varmimpia, aiheuttavat vähiten ylimääräistä kuohumista. He ihmettelivät kun kerroimme ettemme ole ikinä ennen nähneet samanlaisia, vaikka kierrämme työn merkeissä festivaaleja.
Panimon oluet olivat tuoreena myytäviä, he eivät vielä olleet kehitelleet reseptejä pitkään säilyviksi ja siksi myivät hyvin vähän tuotteita pulloissa. Ne harvat jotka menevät pulloihin, myydään tuttuihin ravintoloihin (harvemmin kauppoihin, jotta ne eivät seisoisi asiakkaan kaapissa kotona pitkiä aikoja) joissa menekki on nopeaa.
Henkilökunta oli oikein ystävällistä, ja paikka oli aika viihtyisän oloinen (ainakin meidän makuumme), joskin aika kylmä kun sattui olemaan reissun viilein ilta. Ehkä se olisi viikonloppuiltoina lämpimämpi, kun väkeä on paikalla enemmän. Nyt meitä oli me ja amerikkalainen pubinpitäjä vaimonsa kanssa. He muuten ihmettelivät miksi Euroopassa ei myydä (!) lasinalusia keräilijöille. Amerikassa tämä on kuulemma yleinen käytäntö käsityöläispanimoilla. Amerikkalainen pari oli sen verran puhelias, että hiljaisempina suomalaisina aloimme tehdä lähtöä. Taproomia auki pitänyt ja panimon meille esitellyt mies kehotti poikkeamaan hänen omistamassaan baarissa ennen paluuta keskustaan. Päätimme poiketa, sillä s oli lähellä metroa joka tapauksessa.
Hopificio
Paikka ei ollut kamalan iso, mutta tupaten täynnä vaikka oli sunnuntai-ilta! Ilmeisen suosittu siihen nähden että olimme lähiössä ja kävellessämme panimolta tänne näytti välillä että koko kaupunginosa on ihan kuollut. Ruokaakin olisi saanut, mutta päätimme viimeisen illan kunniaksi lähteä vielä pizzalle Bir&Fudiin ja lähdimme. Panimolla tapaamamme amerikkaliset tulivat hieman ennen lähtöämme paikalle ja kysyivät mitä juomme. Tilasivat samaa ja jäimme kuulemaan kehut ennen kuin lähdimme.
Täälläkin paikassa muuten oli ennalta määrätty missä koossa mitäkin olutta myydään. Asiakas ei siis päätä vaan henkilökunta minkä verran juot tilaamaasi tuotetta. Toinen outous italialaisissa ravintoloissa oli tapa laskea olutta. Lasi lasketaan hirveällä paineella täyteen pystysuunnassa, ja esim siitä 2dl Cocobängeristä (joka vielä oli heidän mielestään kallista) valui varmaan desi ylitse. Samaan olemme törmänneet Espanjassa. Teki mieli melkein sanoa että antakaapas kun tullaan vähän näyttämään 😏
P.s. Luultiin että kämpän vieressä on paikka johon hyvä mennä yömyssylle. Kyltissä luki Craft beer. Valkattiin ulkopuolella mitä halutaan, J katsoi jonkun kahvi-stoutin ja minä saisonin. Menimme sisälle. Otimme menun käteen ja näytimme mitä haluamme. "We don´t have that." No, kokeiltiin parit muut noin 20 oluen listalta. "We don´t have that." No, mitähän sitten löytyy? " We have Morretti and Peroni! You want dark beer? We have Morretti red ale, it is dark." Mitäpä niitä listoja uusimaan. Me kuitenkin muistettiin tuossa kohtaa että jääkaapissa on olutta ja toivotettiin hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti