maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kolmatta kertaa Roomassa


Eikä varmasti viimeistä kertaa


Olen käynyt Roomassa ensimmäistä kertaa 1992. Silloin siskoni miehensä kanssa asui Roomassa ja olimme toisen siskoni kanssa saaneet vanhemmilta lahjaksi Inter rail -kortit ja määräyksenä oli olla pisin aika siskon luona Roomassa. Olimmekin siellä 10vrk, ihan emme malttaneet skipata kaikkea muuta matkalla. Ja se olikin mahtava reissu, yksi parhaita. J ei ole Inter railille suostunut, joten tämä jäi myös ainoaksi sitä laatua. Onneksi J silti tykkää matkustaa (ja jopa kiertomatkoja, kunhan saa ajaa!)
Kuvan auto on Carlos Menta -ravintolan edessä Trasteveressä. Söimme siellä viimeksi, mutta emme tällä kertaa. Viime kerran ruuasta emme muista tykkäsimmekö vai emme. Pahus, kun Virtual tourist hukkasi kaikki arvosteluni..


Toinen matka Roomaan itselleni ja ensimmäinen J:lle oli heinäkuussa 2008, eli 10 v sitten.
Jokainen matka on ollut ihan erilainen. Ensimmäisellä matkalla näin nähtävyykistä vain pintaraapaisun, sillä Roomassa asuva siskoni ei ole kovin kova historia-fani. Kävimme kuitenkin toisen siskoni kanssa Rooman keskustassa paikallisjunalla muutaman kerran, kiersimme Vatikaanin museot ja tietenkin Colosseumin ja muutaman muun "must" -paikan. Eniten kuitenkin ehkä tutustuimme elämään Italiassa muuten. Siltä reissulta jäi muun muassa mieltymys yksinkertaiseen pastaan, opin tykkäämään valkoviinistä ja ihmettelimme eroja kulttuureissa ja monissa muissa asioissa. Jotka eivät tosin enää tässä iässä ihmetytä.



Olimme vuokranneet tapamme mukaan asunnon Airbnb:n kautta, loistavalla paikalla Trasteveressä ja tässä kauniissa talossa. Asunto oli kyllä hyvä, tiedä vaikka menisimme sinne vielä joskus, sillä ei tämä vieläkään viimeinen käynti kyllä ollut! Viikko tiistaista tiistaihin maksoi 500e ja lämmitys toimi aina kun halusit, ei vain tunnin päivässä (tosin asunto ei ollut läheskään niin kylmä kuten Sorrentossa samaan aikaan muutama vuosi sitten.) Ja ennen kaikkea sijainti oli täydellinen.
Kolmas reissu oli taas erilainen. Sillä toisella olimme kiertäneet todella paljon nähtävyyksiä, nyt otimme taas rennommin. Ja siinä auttoi kun kaupunki oli jo niin tuttu.


Ensimmäinen "nähtävyyspäivä"

Ihan ensimmäisen päivän vietimme Birra di Maren panimolla, ja siitä kerron matkan olutosuudessa täällä.


Nähtävyyksien katselu alkoi yleensä ylittämällä Teveren (Tiber-joen) asuntomme viereistä Ponte Garibaldin siltaa myöten. Sillalta näkyi heti Tiberin ainoa saari, Isola Tiberina. Sen synnystä on monta erilaista legendaa. Yksi kertoo sen muodostuneen kun roomalaiset viskasivat tyranni Tarquinius Superbusin (510 eKr, hän oli myös Rooman valtakunnan 7. ja viimeinen kuningas) ruumiin jokeen, ja roskia ja hiekkaa alkoi kerääntyä ruumiin ympärille, ja siitä muodostui saari. Olen myös kuullut legendan kuinka joku Rooman antiikin ajan jumalista purjehti laivallaan jokea, ja laiva jäi kiinni pohjaan ja kivettyi saareksi. Saari on hieman laivan muotoinen. Liekö tämä legenda sittenkin totta?? Todellisuudessa laivan muoto johtuu siitä että kun Roomaa 290-luvulla eKr piinasi sairaudet, neuvoivat papit rakentamaan temppelin Aesculapiukselle, paranemisen jumalalle, jonka symboolina pidettiin käärmettä. Kun temppelin paikkaa mietittiin, kuljettiin jokea laivalla ja käärme karkasi saarelle. Uskottiin sen olevan merkki jumalalta ja temppeli rakennettiin tähän. Muistoksi tapauksesta saarta muokattiin laivan näköisesksi.
Päätimme tällä reissulla käydä saarella kun se viime kerralla jäi. Hmm.. Tässäkin yksi syy poiketa Roomaan (ainakin) kerran vielä. Jäi nimittäin taas. Saarella on toiminut sairaala vuodesti 1584. 

Palatinus-kukkula




Kun olimme viimeksi Roomassa, oli lämmintä koko ajan yli +35c. Minullehan se on ihannelämpö, mutta sinä päivänä kun olimme ostaneet Rooma-passit ja menneet Colosseumille, oli lämmintä +42c ja ilmassa ei ollut pientäkään tuulenvirettä. Kierrettyämme Colosseumin ja Forum Romanumin, katsahdimme ylös Palatinum -kukkulalle ja totesimme että nyt loppuivat voimat. No, sinnepä sitten nyt kun lämmintä oli vain +20c (Suomessa sillä hetkellä oli -15c, ah olimme kaukana siitä) ja auringonpaiste tuntui ihanalta pakkasesta kuivuneella iholla.
Jälleen yksi legenda, jonka mukaan naarassusi toi Romuluksen ja Remuksen vauvoina tänne kukkulalle, ja kun pojat varttuivat tappoi Romulus veljensä ja perusti paikalle Rooman kaupungin.


Kukkulalla on hyvin säilyneitä korkeita seinämiä jäljellä siellä sijainneesta asutuksesta. Kuulemma kaikki talot täällä ylhäällä olivat niin hienoja ja hulppeita, että Palatinus sai kunnian antaa nimen sanalle "palatsi". Alueella asuikin ylhäisön väkeä. Se oli aivan Forum Romanumin tärkeiden paikkojen lähellä, mutta silti omassa rauhassaan ylhäällä kukkulalla. 
Asutusta siellä on ollut jo 1000 eKr.


Ylhäältä aukesi myös näkymä kauas, jopa Pietarinkirkon kupoli näkyi ylös kukkulalle. Näkymä on Livian talolta, joka on yksi parhaiten säilyneitä. Keisari Augustus ja hänen vaimonsa Livia asuivat siellä. Sisällä on säilynyt jopa seinämaaluksia tuolta ajalta.


Livian talo on säilynyt hyvin, sen seinät kohoavat yhä korkealle.


Yllä Domus Augustanan vesipuutarha. Alhaalla näkyvässä altaassa oli vettä niin että kuviot jäivät näkyviin veden pinnalle. Niiden päällä oli patsaita, jotka on nyttemmin kadonneet tai viety pois.


Yllä näkymä Palatinumilta Forum Romanumin ja Maxentinuksen basilikan suuntaan. Basilika oli aikoinaan Rooman suurin. Senkin seinät ovat yhä komeasti pystyssä toiselta reunalta. Kun sen holvikaarten alla seisoi, tunsi itsensä kovin pieneksi!



Toki itse Colosseum näkyi myös kukkulalle. 

Rakkauslukkoja on nykyään joka nähtävyyden kupeessa, jos vain joku paikka on mihin voit kiinnittää! Omamme, 15v -hääpäivänä lukitun pidämme yhä Tampereella patosillalla. Kun menimme naimisiin, emme olleet moisesta tavasta kuulleetkaan.



Toki kävelimme pois Colosseumin ohitse, onhan se nähtävä taas kerran. Sisälle emme tällä kertaa menneet. Varmaankin kirjoitan jossain vaiheessa edellisen reissumme kohteista, mutta skipataan ne nyt.


Spaghetteria L´Arcehtto



Kun olimme Roomassa 2008, oli silloisen asuntomme lähellä yksi niitä harvoja paikkoja joissa oli ihan "lounaskokoa" olevat pastat, sillä Italiassahan se todella on alkuruoka. Nykyään pastaa löytyy vähän joka paikasta, mutta kun olimme kierrelleet Palatinuksella ja Forum Romanovilla, ja poikenneet oluella Colosseumin lähellä olevassa Brewdogissa, alkoi nälkä yllättää ja muistin L`Archetton. Löysin paikan 10v sitten Michelin -oppaan suosituksista ja se olikin silloin iltaisin tupaten täynnä, paikkaa oli vaikea saada ja joutui usein odottamaan. Seinät notkuivat palkintoja ja ovessa oli tarroja joissa suositeltiin monelta eri taholta.


Ennen reissua googletin sen verran että näin muutamien sanoneen ettei taso ole enää sama, mutta poikkesimme silti paikkaan. Ja ainakin meille maistui pastat yhä. Kuten jo 10v sitten, tarjoilija oli jäykkä ja asiallinen, ei lörpötellyt turhia. Mutta miksipä olisikaan, syömäänhän tänne tultiin. J söi spagettia talon omalla pestolla ja minä (yllätys yllätys, minut tunteville tämä on tuttu intohimoni) chili-valkosipulipastaa eli Spaghetti aglio, olio e peperonico. Miten voi näin yksinkertainen ruoka olla niin hyvää? Tätä samaa sai Italiassa taas ihmetellä joka päivä. Kysyin yhdeltä tutlta ravintoloitsijalta miksei Suomessa saa mitään vastaavaa. Kuulemma ravintolan kulut ovat Suomessa niin isot, että jos pitää saada summa x sisään tunnissa, ei asiakas maksa annoksesta joka on liian yksinkertainen. Väittäisin mielelläni vastaan. Tai miksei edes pikaruokapaikkoja ole tätä tyyliä? Tai no Helsingissähän löytyy Vapiano, joka onkin yksi suosikkimme.


Kun saimme murua rinnan alle jaksoimme taas jatkaa matkaa Trevin suihkulähteelle, joka oli viime visiitillämme kuiva. Silti näköjään sinne heitetty kolikko toimi, ja olimme täällä taas. Ja tällä kertaa suihkulähteessä solisi vesi. Mitä mahtavat ajatella itse roomalaiset kävellessään näiden upeiden nähtävyyksien ohitse päivittäin vaikkapa työmatkalla. Ovatko ne heille yhtä peruskauraa kuin minulle vaikka Tampereen Raatihuone, jonka ohitan joka arkipäivä? Ehkäpä niin.
Suihkulähde on kaupungin suurin, 26m leveä ja 20m korkea ja sen edessä parveilee aina turisteja.
Vuosina 2014 ja 2015 muotitalo Fendi kustansi suihkulähteen 2 miljoonaa euroa maksaneen kunnostuksen.
Fellinin Ihana elämä -elokuvan ansiosta jatkuvasti virtaava turistivirta tuo paljon rahaa hyväntekeväisyyteen, kun kansa kuuliaisesti heittää kolikon olan ylitse lähteeseen. Nykyään se tyhjennetään joka maanantai kolikoista.


Paluumatkalla ohitimme edelliselä reissulla hyvin tutuksi tulleen (koska ohitimme sen joka ilta matkalla Trastevereen) valtavan Vittorio Emanuellen monumentin, jota on haukuttu kirjoituskoneeksi, kermakakuksi ja ties miksi. Huolimatta kaupunkilaisten inhosta moni turisti haluaa tämänkin ehdottomasti nähdä. Ylhäällä palaa ikuinen tuli tuntemattoman sotilaan haudalla. Kävimmekin sitä katsomassa 10v sitten. Väitetään että monumentin edessä oleva ratsastajapatsas on maailman suurin. Sen valmistuttua hevosen sisällä tarjoiltiin juhlaillallinen kuninkaalle ja hänen 20 -päiselle vierasjoukolleen! Kokoa on vaikea hahmottaa valtaisan monumentin koon takia, mutta tarinan väitetään olevan tosi.
Monumentti on valmistunut 1911.


Pizzeria Nerone




Koska lounaasta oli jo aikaa ja olimme kävelleet n. 20km upposi illalla pizzakin vielä. Valitsimme Trasteverestä joidenkin mukaan kaupungin parhaan "roomalaisen pizzerian" Neronen. Näitä parhaita nyt toki tuntui olevan muutama, riippuen keltä kysyi, mutta kyllä tämä kovin suosittu on ja tyypilliseen tapaan sisältä varsin vaatimaton. 



Pizzat olivat herkulliset. Valitsimme versiot joissa oli lähinnä mozzarellaa ja vähän "roomalaista makkaraa" salsicciaa, joka on vähän kuin salamin tyylistä, mutta puristetaan kai kuorestaan ulos ja josta jauhelihamainen koostumus ruuissa johtuu. En ole pahemmin makkaroiden ystävä, mutta tähän tuo sopi oikein hyvin, eikä sitä ollut liikaa. Oikein maukkaat pizzat. Jopa talvisena keskiviikko-iltana pöydät olivat lähes koko ajan varatut. Onnistuimme kuitenkin saamaan pöydän. Söimme pizzamme vissyn kanssa, joten oli aika edullinen ateria (20e kaksi pizzaa ja litra vissyä!) ja lähdimme nukkumaan, jotta jaksamme jatkaa aamulla taas nähtävyyskierrosta.

2. päivä



Toisena päivänä lähdimme talsimaan kohti keskustaa kohteenamme ensin Crypta Balbi ja kissojen valtaama Torre Argentina.
Kävellessämme pitkin Via Arenulaa J huudahti yhtäkkiä "katso" ja oli huomannut upean porttikongin. Tarkkaa osoitetaa en painanut mieleen, mutta tässä osoitus siitä että silmät kannattaa aina pitää auki. Talossa on varmaankin asunut aikoinaan varakkaita juutalaisia, sillä senkin edessä oli jo monissa Euroopan kaupungeissa yleistyneen tavan mukaan pieniä laattoja, joissa kerrottiin pois vietyjen juutalaisten nimet ja kuolinpaikat.  Pieniä muistutksia kauhuista joita ei sovi unohtaa näiden kauniiden nähtävyyksien äärellä.



Largo di Torre Argentina


Torre Argentinan aukio on se aukio jolla Cesar surmattiin. Siellä hän sanoi viimeiset sanansa "Sinäkin Brutukseni". Aukio voi jäädä lähes huomaamatta koska se on autoteiden välissä. Sen nimi tulee Torre Argentinan tornista. Oikeasti nimi viittaa Strasbourgiin, jonka  latinankielinen nimi oli Argentinus. Hämäävää. Nähtävissä on yhä temppelin, teatterin ja kylpylän raunoita. Cesarin surmapaikka oli ilmeisesti tuon pyöreän pylväiden reunustaman paikan takana. 




Erikosta on, että tänä päivänä näillä raunoilla majailevat kissat. Roomassa kodittomien kissojen tappaminen on kielletty lailla, ja tällä aukiolla sijaitsee niille suojakoti. Ihmiset tuovat sinne syötävää ja sieltä voi myös ostaa matkamuistoja joiden tuotto menee kissojen hyväksi. Edellisellä matkallamme anoppi saikin kokelmiinsa esiliinan ja patalapun mustilla roomalaisilla kissoilla. 




Tällä kertaa tyydyimme kurkkimaan kissoja aidan ylitse, joten kuvia niistä ei saanut kovin paljon.

Crypta Balbi



Kaikenlaiset maanalaiset rakennelmat kiehotvat meitä ja niinpä lähdimme katsomaan Crypta Balbia.
Alkuun säikähdimme olemmeko tulleet väärään paikkaan, kun katselimme huone huoneen perään iänikuisia ruukunkappaleita joita on jokaisessa etelä-Euroopan museossa enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkain yhdessä huoneessa oli muuten aika erikoisen kirkasvärisiä ruukkuja, jollaisia oli vaikea uskoa niin vanhoiksi kuin sanottiin.  Suomessa tuskin oli keramiikassa toista tuhatta vuotta sitten paljon muita värejä kuin ruskean eri sävyjä tai korkeintaan terracotan punaista.


Korttelin alta oli kaivettu esiin paljon hyvin säilynyttä tavaraa. Ihan mielenkiintoistahan nämäkin toki. Ja pistää miettimään miten suuri ero on ollut maidemme välillä entisaikoina kulttuurin kehityksessä.


Museossa ollut taulu havainnoi hyvin kuinka katujen pinta on noussut.Eli ei ne ihmiset ennen kellareissa asuneet kuten näitä kiertäessä joskus melkein käy mielessä, vaan katujen taso oli niin paljon alempana, että silloiset kadut ovat hautautuneet syvälle maan sisään.


Lopulta löytyi myös reitti kellariin, jossa pääsi kurkistamaan elämään 700-luvun Roomassa vanhimpien osien ollessa jopa 13-luvulta eKr. Infot täällä olivat jonkin verran puutteelliset joten ihan tarkkoja ajankohtia oli vaikea tietää. Mutta kuljimme kuitenkin muinaisen Rooman kaduilla.





Täälläkin havainnekuva näytti millaista elämä on korttelissa ollut. Kuvassa käynnissä jonkinlainen seremonia, joka jotenkin liittyi Mithra-jumalan palvontaan. Mithran palvojilla oli paljon salaperäisiä rituaaleja, joita sen ajan roomalaiset rakastivat. Myöhemmin tällä paikalla on sijainnut myös luostarin tiloja.

Ghetto

Roomassakin on ollut Ghetto. Roomassa itse asiassa on ollut Euroopan vanhin ja yksi maailman vanhimpia pysyviä juutalaisyhteisöjä. Se sai alkunsa jo 161 eKr. 
Alunperin antiikin ajan roomalaiset suhtautuivat juutalaisiin myönteisesti ja heidät otettiin vastaan hyvin. Kun paavi Paavali IV pääsi valtaan 1555  hän määräsi kaikki juutalaiset eristettäväksi muurin sisään omalle alueelleen. Öisin muurin portit vielä suljettiin.  Juutalaisten olot tehtiin kurjiksi ja taudit ghettossa levisivät. Sana ghetto muuten tulee italiankielen sanasta "valimo", koska ensimmäinen juutalaisten eristäminen tapahtui Venetsiassa ja alue johon heidät eristettiin oli valimon aluetta. 



Nyt alue on varsin viehättävä, eikä muureja enää ole. Aikoinaan sitä ympäröivät myös monet kristilliset kirkot, joihin juutalaisten piti mennä kuulemaan saarnoja sunnuntaisin. Jos kieltäytyi, joutui maksamaan lisää veroja. Moni menikin ja tukki korvansa vaikkapa vahalla saarnan ajaksi.
Jopa juutalaisten oikeutta omistaa kiinteää omaisuutta oli rajoitettu ja samoin ammatteja joihin he saivat ryhtyä.

Nyt osuimme alueelle juuri lounasaikaan ja joka puolella meitä houkteltiin syömään "kaupungin parasta kosher- ruokaa". No, meihin tuo ei niin hyvin tehonnut. Jälkikäteen tosin luin että alueella on monia todella herkullista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Myönnettäköön että sana kosher toi itselle mieleen vain sen karmivan tuntuisen teurastustavan. Kuitenkin näissä paikoissa



Ghetton muurit purettiin vasta 1888. Ihmiset olivat kuitenkin tottuneet elämään tiiviissä yhetisössä ja jäivät yhä asumaan aloilleen. Monet olivat jopa rikastuneet lainatessaan rahojaan muurin ulkopuolelle koska eivät saaneet omistaa mitään, ja nyt he olivat saaneet paljon omaisuutta lainojen kautta.
Kunnes tuli toinen maailmansota. 16.10. 1943 natsit veivät ghetosta Auchwitchiin 1600 juutalaista. Vain 16 toista heistä palasi.


Ajattelimme käyvämme ghetton alueella vielä uudelleenkin, mutta.. taas yksi syy mennä Roomaan neljännekin kerran. Vähintään. 
Mutta nyt oli aika jatkaa matkaa kohti katakombeja, jotka olimme päättäneet nähdä tänään. Matkaa oli noin 10km, mutta koska ne olivat juuri sillä hetkellä suljettuja siestan ajaksi, meillä oli hyvin aikaa kävellä. Kävely kaupunkilomilla on yksi lempijuttujamme. Kävelemme joka paikkaan, jos vain mahdollista. Siinä näkee paljon enemmän, se on meidän mielestä mukavaa ja kaiken tämän lisäksi kun olet lomalla ja tekee mieli herkutella normaaliarkea enemmän, on paljon mukavampi herkutella kun on kuluttanutkin alta pois ja kasvattanut nälkää.

Kävely kohti Via Appia Anticaa



Kävellessämme kohti Via Appia Anticaa ohitimme taas kerran totuuden kidan, Bocca della Veritan. Sen edessä oli jatkuvasti mahdoton jono. Jono kiemurteli pahimmillaan pitkä matkaa ulkonakin, ja sen jälkeen vielä katetulla terassilla. Terassin aidan läpi nappasin muutaman kuvan, ei tullut mieleenkään jonottaa arvatenkin tuntia siitä ilosta että saisi työntää kätensä kitaan kuten tämä nainen. Tämänkin nähtävyyyden suuren suosion takana on samainen Fellinin Ihana elämä -elokuva.
Kita on Santa Maria in Cosmendin -kirkon seinässä ja se on 500-luvulta. Keskiajalla alkoi kiiriä huhu, että kuva nappaa sormia jos valehtelee käsi sen suussa. Välillä sen takana olikin mies joka piti skorpionia kädessään. Joskus skorpioni nappasi kiinni käteen joka aukosta työntyi.


Ohitimme kävellessämme myös Circo Massimon kilpahevosradan rauniot, joista ei paljon ole jäljellä (niiden takana näkyy edellisen päivän kohde Palatinus -kukkula) ja mm. pienen Vestan temppelin (kuva alla) ja Caracallan kylpylän, josta voin kertoa myöhemmin lisää. 


Kn saavuimme Via Appia Anticalle, olin hieman pettynyt että alkumatka tiestä ei ollutkaan antiikin aikaista vaan asfalttitietä jota pitkin kaahasi autoja ohitse niin että sai kävellä aika tiukasti jonossa tien reunaa myöten.  En tiedä missä asti joissakin kuvissa näkemäni vanha kivetys olisi ollut sillä me emme sellaiseen missään asti päätyneet.


Tämä rakennus oli myytävänä Via Appia Anticalla. En tiedä mitä siinä on aiemmin sijainnut, mutta aika komea rakennus. Kunnosta ei tietoa.



Trattoria Priscilla

Kun kello oli yhä vasta 13 jälkeen ja olimme olleet liikkeellä jo aamusta alkaen, totesimme etteivät katakombit aukea vielä tuntiin ja vatsa alkoi vihjata välipalan tai lounaan paikkaa. Silloin näimme nämä kaksi baaria, hieman ränsistyniessä taloissa.  Jälkimmäinen mainosti pastaa ja päätimme  kurkistaa sisään. Ihmeeksemme sali oli sisältä täysin uusittu ja päätimme istua alas ja tilata Cacio e pepe -pastaa. Olimme ensimmäisen päivän iltana jo maistaneet tätä erikoista ruokaa, joka koostuu spagetista, mustapippurista ja juustosta.


Pöytään tuotiin rapeakuorista ihanan sitkeää leipää. Tällaista ei oikein ikinä saa Suomessa, jossa juureen leipominen tuntuu olevan vain ruisleivän yksinoikeus. Oi miksi!
Melkein ostin italialaista leipää mukaan kotiinviemisiksi, mutten löytänyt sopivaa lähtöaamuna.



Sitten pöytään tuli pasta. Niin simppeliä: pecorino-juustoa, kuumaa vettä (joskus voita) ja mustapippuria ja täällä vielä kotitekoisen spagetin kanssa. Ah, miten hyvää. Ja näin vaatimattomalle se näytti!
Syödessämme huomasin ravintolan ovessa suuren määrän tarroja joissa oli suosituksia aidosta roomalaisesta racintolasta vuodelta 2017, 2016, 2015.. jne. Eli olimme sattumalta osuneet paikalliseen helmeen. Tyydyimme kuitenkin lounasaikaan pelkkään pastaan. Varmaan muukin ruoka olisi ollut herkullista!
Trattoria Priscilla on paikan nimi. 


Ken tästä käy, saa herkutella. 

Paikan wc oli hieman hankala löytää, mutta kun sen löysi, sai pönttökin hymyilemään. Ylipäätään se että pöntössä on vanne, on luksusta Italiassa. Mutta että tällainen vanne ja kansikin vielä!




Ja jatkoimme taas matkaa. Sää oli pilvinen, mutta sadetta saati uhattua ukonilmaa ei koskaan tullut. Tai no se sade tuli myöhään illalla tai yöllä kun olimme jo matkalla nukkumaan.

Catacombe di San Callisto


San Calliston katakombit ovat ne isoimmat ja tärkeimmät. Ne on rakennettu moneen kerrokseen. joista kahteen pääsee käymään. Valokuvaus täällä on täysin kielletty. Paikalla on vielä valvontakameratkin, jotta kuvaus olisi mahdollisimman vaikeaa. Muutaman turistin ottaman salakuvan löysin silti, mutta itse en alkanut uhmata sääntöjä. Ostin kuvia muistoksi, mutta hieman epäselväksi jäi, saisiko niitä julkaista.


Vasemmalla Pyhä Cecilia, jonka kaula viillettiin auki, mutta kesti pitkään ennen kuin hän kuoli. Hänet oli alunperin haudattu tänne, nyt ruumis on siirretty Trastevereen kirkkoon. Keskikuvassa paavien sali, johon oli haudattu16 paavia. Heidät oli sittemmin siirretty Vatikaaniin. 

Sisäänpääsyn voi varata netistä jos haluaa, mutta ainakin näin maaliskuussa englanninkieliselle kierrokselle pääsi aika pian. Niitä ehti lähteä toinenkin kun odottelimme vuoroamme.


Nämä tosiaan ovat isoimmat (20km maan alla, vain pieneen osaan pääsee), ja tämä oli ilmeisesti myös ainoa paikka Vatikaanin lisäksi minne on haudattu paaveja ja muita uskonnollisia merkkihenkilöitä ja marttyreja. Haudat on kaiverrettu käytävien seiniin. Seinät ovat todella korkeat, mikä johtuu siitä että aina kun uusia hautoja tarvittiin kaivettiin syvemmälle, joten alimmaisina ovat uusimmat haudat, eikä päin vastoin kuten olisi voinut luulla.



Tautivaaran takia kun ihminen kuoli, ei häntä saanut haudata kaupungin muurien sisäpuolelle. Sen takia kehitettiin nämä "kuolleiden kaupungit". Paljon kuulee puhuttavan siitä että kristityt olisivat jopa eläneet katakombien käytävillä, mutta se ei pidä kuulemma paikkaansa, vaan on vanhentunut uskomus. Oikeasti maan alla oli ja on niin kylmä ettei siellä voi elää ja happikin loppuisi kesken. Seillä käytiin pitämässä hartaushetkiä, muistelemassa poismenneitä ja pitämässä jopa pieniä juhlia heidän kunniakseen, mutta eletty siellä ei koskaan ole. Sodan aikaan niitä joskus tosin käytettiin eräänlaisina pommisuojina, mutta vain lyhyitä aikoja, tunteja. 

Kuva lainattu netistä sivulta jolla oli kuvia joita lupa  käyttää.

Suurin osa haudoista on kaiverrettu pitkille käytäville, mutta joillakin perheillä tai suivuilla oli myös omia huoneita. Näitä oli muutamia myös nähtävillä. Onkaloihin astettiin kankaaseen kääritty vainaja ja öljylamppu. Sen jälkeen onkalo suljettiin isolla laatalla ja öljylamppu palaessaan kulutti hapen onkalosta. Tällöin ruumiit säilyivät pidempään. 400 -luvulla katakombien käytöstä luovuttiin ja ne unohtuivat hiljalleen. 500-700 -luvuilla hautoja rikottiin ja ryösteltiin goottien ja lagobardien taholta. Keksiajalla ne olivat käytännössä unohdettuja ja vasta 1500 -luvulla niistä alettiin vähän kiinnostua jälleen. 1849 italialainen arkeologi G.B. de Rossi löysi San Calliston katakombit. Jäljellä olleet ruumiit kuljetettiin alimpiin kerroksiin turvaan ryöstelyiltä. Jopa monet marmorilaatat, joilla haudat oli suljettu oli ryöstetty. Seinillä sentään näkyy jonkin verran niitä koristaneita seinämaalauksia, jotka esittävät erilaisia Raamatun aiheita. Mielestämme visiitti oli käymisen arvoinen, ehdottomasti mielenkiintoinen. Sinne pääsee myös bussilla nro 118, ei tarvitse ole yhtä innokas kävelijä kuin me. Itse asiassa koska reittejä paikalle ei ollut montaa keskustan suunnasta, hyppäsimme paluumatkalla bussiin, säästääksemme aikaa. Mitään uutta nähtävää kun ei olisi reitillä enää ollut.
Poikkesimme sen sijaan keskustassa  pariin olutravintolaan, joista kirjoitin olutaiheisessa versiossa.


Palailimme Trasteveren puolelle vasta pimeän tultua, ja huomasimme eräässä vaatekaupassa hurjan vahtikoiran sisällä. Aikas söpö. Mahtaakohan hyvin pitää rosmot poissa? =)

Bir & Fud 


Päivällä syödystä pikkupastasta oli jo sen verran aikaa, että päädyimme jo aiemmin olutosiossa mainittuun Bir&Fud -ravintolaan, josta oli jo muodostunut kantapaikkamme.


Alkupalaksi tilasimme suplin (friteerattu riisipallo, jossa mozzarella-sydän) ja perunakroketin, joka oli vähän kuin friteerattua perunamuusia.




Pääruuaksi söin itse perunapizzan, joka oli niin hyvää että vesi tulee kielelle tätä kirjoittaessakin. Perunapizzoihin ihastuimme jo 10v sitten, mutta tämä oli hieman erilainen kuin viimeksi syömämme. Tässä peruna ei ole siivuina kuten yleensä ja lisämausteena on taas salsicciaa, jota oli eilisessäkin pizzassa. Voisin kyllä kokeilla tehdä tätä kotonakin. Tuon roomalaisen makkaran saattaisin kyllä korvata vaikka pepperonimakkaralla joka olisi yhtä pieninä hippuina. Salsicciaa näyttää nykyään saavan Suomessakin, mutta ehkä en siihen niin innostunut että ostaisin. Oma uuni ei ehkä paahda sitä yhtä kypsäksi kuin oikea pizzauuni.




J tilasi talon hampurilaisen. Ensin se oli liian raaka (pyyntö oli ollut "allmost burned"), mutta kun annos tehtiin uudelleen, oli J:kin oikein tyytyväinen (vaikka jo TOSI nälkäinen siihen mennessä).

Täysin vatsoin oli hyvä kävellä laiskasti kohti asuntoa, ja mennä ajoissa nukkumaan, sillä herätys oli hieman aikaisempi kuin yleensä.


Tivoli


Seuraavana päivänä oli tarkoitus matkata Tivoliin. Ei huvipuistoon, vaan pikkukaupunkiin Rooman lähellä. Uunituoreen Tripsterin opaskirjan (muuten kyllä on hyvä kirja) ohjeen mukaan matkasimme suoraan Terminin asemalle alkajaisiksi. Yritimme löytää kirjan neuvomia usein kulkevia junia, mutta seuraavan lähtöön oli monta tuntia ja se oli todella hidas juna. Automaatilla ihmetellessäni "avulias" paikallinen kysyi tarvitsenko apua. Kerroin mistä kyse, kunnes joku vanhempi rouva huikkasi että tulisin pois. Eli taas uusi keino taskuvarkailla, hän olisi pyrkinyt laukulleni auttaessaan. 

Onneksi näin virallisen info-pisteen ja menin kysymään apua. Virkailija sanoi ettei meidän kannata Terminiltä lähteä" Hän neuvoi meidät metrolla Ponte Mammolon asemalle (metrolinja B Rebibbian suuntaan) ja ottamaan sieltä bussin Tivoliin. Matka olisi paljon nopeampi ja edullisempi.

Villa Adriana




Niinpä hyppäsimme metroon. Asemalle päästyämme ostimme lippuluukulta meno-paluu -liput ja kysyimme mistä bussi lähtee. Aika körökyytiä reitti oli, mutta kurkistin aina välillä kännykän navigaattorilla missä ollaan. Kun huomasin meidän olevan lähellä Villa Adrianaa, hyppäsimme pois kyydistä. Olisimme voineet kyllä mennä Tivolin keskustaan ja sieltä paikallisbussilla perille, mutta päätimme kävellä.




Matkaa tuosta lähimmältä pysäkiltä kertyi jonkin verran, en tullut mitanneeksi. Tykkäämme kyllä kävellä, mutta opasteet oli sitä luokkaa, että onneksi oli kännykässä navigaattori.

Toinen yllätys oli perille päästyä, kun lipunmyynnissä ei ollut saatavilla (edes maksusta) minkään laista alueen karttaa. Olisi luullut että vaikka A4:n mustavalkokopio olisi ollut, mutta ei. Otin alueen kartasta sitten kuvan, mutta selityksiä siinä ei oikein ollut, eikä muutenkaan kovin paljon englanninkielistä infoa. Paikalla ei myösköön ollut minkään laista kahvilaa. Niin sanottu "kahvila" oli pieni huvimaja. jossa oli sisällä muutama automaatti. Juomia, karkkia, sipsiä ja kolmioleipää (kuinkahan usein ne vaihdetaan??). No, jos nämä asiat unohdetaan, niin ehdottomasti paikka on käymisen arvoinen jos minulta kysytään. Se on myös Unescon maailmanperintökohde.




Satuimme hyvään aikaan. Bussilastillinen koululaisia lähti pois kun tulimme ja toinen tuli kun lähdimme. Saimme aika rauhassa katsella paikkoja. 




Alue on keisari Hadrianuksen rakennuttama valtava puistomainen "huvila-alue", josta löytyy niin kylpylää, teatteria kuin kuntoilupaikkojakin. Hadrianus oli matkaillut paljon ja imenyt vaikutteita eri maiden rakennusarkkitehtuurista.






Hadrianuksen jälkeen myös keisarit Antoninus Pius. Marcus Aurelius ja Septimius Severus, sekä Diocletianus käyttivät "huvilaa", mutta sen jälkeen se unohtui ja alue metsittyi. Sieltä myös varasteltiin marmoria ja muuta materiaalia uusiin rakennuksiin. 
Mukaan lukien Villa d`Esteen.

Alue on alunperin ollut 120 hehtaarin kokoinen, nyt siitä on mahdollista nähdä 40 hehtaaria. Alueen varsinaiset vierailukohteetkin ovat aika isolla alueella, joten ihan kaikkea ei ehkä kannata väkisin tutkia pikkutarkasti etenkään jos aikoo vierailla myös Villa d´Estessä samana päivänä. Itseäni kiehtoi eniten "vesiteatteri", jossa pyöreä näyttämö on veden ympäröimänä. Vähän ristiriitaista tietoa löysin siitä onko tässä todella toiminut teatteri vai ei, mutta jotenkin kiehtovan näköinen paikka joka tapauksessa. Se sijaitsee aika lailla ensimmäisenä vasemmalla kun astut sisään. Älä anna yhden rakennuksen oviaukossa olevan kieltokyltin hämätä, vaan kierrä rakennuksen ympäri vasemmalta reunalta ja löydät oviaukon tähän paikkaan.

Aikamme tutkittuamme hyppäsimme sopivasti juuri pihaan kaartaneen pikkubussin kyytiin. Liput piti ostaa bussiin tämän nähtävyyden lippuluukulta, mutta kuski odotti ystävällisesti kunnes saimme liput ostettua.

Aikamme tutkittuamme hyppäsimme sopivasti juuri pihaan kaartaneen pikkubussin kyytiin. Liput piti ostaa bussiin tämän nähtävyyden lippuluukulta, mutta kuski odotti ystävällisesti kunnes saimme liput ostettua.


Pikalounas Alicessa





Päivä oli jo pitkällä, emmekä olleet syöneet mitään aamupalan jälkeen. Yksi ihana puoli Italiassa on se, että pientä lämmintä lounasta löytyy helposti, eikä tarvitse turvautua mihinkään "mäkkäriin". Joissakin maissa on niin vaikea löytää suolaista syötävää keskellä päivää, kakkuja ja makeita muita herkkuja kyllä löytyy. Italiassa levypizza on hyvä vaihtoehto. Niitä myyvissä on yksittäisiä paikkoja tai sitten ketjuja kuten Alice. Huolimatta siitä että paikka on "ketjupaikka", ruoka on hyvää. Voit valita pizzoista haluamasi kokoisia palasia vaikka usemmasta laadusta. Nappasimme Alicessa perunapizzaa ja ihan perus-Margaretaa.


Villa d´Este

Itse asiassa paikka oli jälleen hieman vaikea löytää. Mutta kun seisoimme liikennevaloissa ja olin etsimässä paikkaa kännykän navigaattorista ja sanoin paikan nimen ääneen, niin takanamme ollut liikemiehen näköinen herra salkkunsa kanssa kysyi "Are you looking for Villa d´Este?" Saatuaan myöntävän vastauksen hän huikkasi: "Follow me.." ja lähti viilettämään pitkin katuja. Pysyimme juuri ja juuri perässä kun herra johdatti meidät museon nurkalle. Kiittelimme häntä ja ihmeeksemme hän lähti takaisin sinne mistä oli meidät mukaansa napannut. Ei hän siis ollut edes samaan suuntaan matkalla, olipa vain avulias ja halusi näyttää reitin.Perässämme ollut vanha pariskunta ja aasialainen nuori pari eivät kuulleet keskustelua ja jäivät pyörittelemään karttaa hölmistyneenä liikennevaloihin. En huomannut huutaa heille, että seuraisivat meitä.



Itselleni oli yllätys että palatsin (tai no huvilan) sisätilatkin ovat aika erikoiset. Kuvittelin että tulimme vain katsomaan suihkulähteitä. Mutta sisällä jo sai niskansa kipeäksi tuijotellessaan erikoisia kattomaalauksia. Ei nämä ehkä omaan silmään kauniita olleet, mutta arvostan sitä työtä joka noiden eteen on tehty!


Tiloissa on ollut aiemmin luostari, mutta 1500 -luvulla kardinaali Ippolito II d’Este toimi kaupungin kuvernöörinä ja rakennutti siitä "villan" itselleen ja teetätti upeat suihkulähteet ulos rinteeseen.

Välillä rakennus on ollut myös Itävallan hallussa, ja tästä johtuen on sitä kopioitu myös Wienin rakennuksiin ja etenkin puistoihin. Ilmeisesti tämä paikka on myös antanut nimen tivoleille Wienissä ja Kööpenhaminassa.



Suihkulähteitä on joka puolella, ja paljon. Ne toimivat vedenpaineella joka syntyy kun vesi valuu alaspäin jyrkässä rinteessä.


 Alun perin suihkulähteet olivat myös soittaneet musiikkia (ilmeisesti nykyäänkin välillä täällä on musiikkia lähteille) ja joukossa oli ollut myös "vesijekkuja" puistossa kulkeville. Penkki saattoi kastua märäksi kun istuit siihen tai kävellessä vesi saattoi suihkuta yllättäen päällesi maasta. Osaa niistä saattoi hallita nappia painamalla. 


Villan ehkä tunnetuin näkymä, johon kuului suihkujen tahdissa elävä musiikki.


Pitkä kuja, jonka varrella eri eläinhahmot sylkevät suustaan vettä taukoamatta.


Yksi suihkulähde oli jätetty niin luonnontilaan, että se oli peittynyt paksuun sammaleeseen.

Huvila ja etenkin puisto pääsi pahasti rapistumaan jo 1600 -luvulla ja sen suihkulähteet purettiin toiminnasta. 1800 -luvulla itävaltalaiset kunnostivat sitä, mutta kunnollinen kunnostus alkoi vasta 1920 -luvulla ja jatkui toisen maailmansodan jälkeen, jolloin jouduttiin myös korjaamaan pommitusten tuhoja.

Tivolissa olisi ollut vielä kolmaskin villa, Villa Gregoriana, mutta meille alkoi tulla jo historiakiintiö siltä erää täyteen ja hyppäsimme keskustasta taas bussiin, jolla pääsimme taas oikealle metroasemalle ja palasimme Roomaan.


Capo de Fero



Tänä iltana olimme päättäneet käydä syömässä kaikkien opaskirjojen ja useiden nettioppaiden kehumassa vanhassa Capo de Ferossa. Paikka mainostaa olevansa se kuuluisa Rigatoni Democratinin koti, joten sitähän siellä oli "pakko" syödä. Otimme myös vaihtelun vuoksi talon viiniä. Näyttikin että sitä oli tilattuna joka pöydässä (joissa muuten paria pöytää lukuunottamatta oli vain paikallisia isoja seurueita, jotka näyttivät tuntevansa henkilökunnan.


Rohkaisimme mielemme ja me jotka emme ikinä koske millään tavoin ns. "raakaan lihaan" tilasimme mozzarellaa ja proscuttoa alkupalaksi! Ennen kuulumatonta. Kyllä me sen jopa söimme lähes kokonaan, ehkä valkoisimmat kohdat lihasta karsimme pois. En silti usko että ostaisimme tätä kotona, mutta ehkä taas joskus jossain tarpeeksi hyvässä ravintolassa.


Pastahan toki on italialaisille "alkuruoka", mutta meille se oli täälläkin reissussa ollut aina pääruoka. Etenkin kun reissussa tuli päivälläkin syötyä muutakin kuin pari siivua leipää kuten kotona. Nykyään näköjään Italiassa ollaan jo totuttu turisteihin jotka syövät pastaa pääruaaksi, ja huomasimme jopa joidenkin paikallistenkin niin tekevän. Vielä 10v sitten saimme joskus kyselyitä siitä että mitäs sitten otamme pääruuaksi.


Täällä siis kuului tilata nämä kuuluisat "demokraattiset makaronit". Mistähän tuokin nimi mahtoi juontua, sitä en tiedä. Kuvakulma hieman hämää, annos ei ollut missään kahvikupissa, uuniastain "korva" näyttää kummasti kupin jalalta. Annoksessa oli isoja putkimakaroneja ja kermakastiketta ja pinnalle murennettuna... yllätys yllätys.. taas sitä salsiccia-makkaraa! Jopa roomalaiset ovat siihen ihastuneet. Tässä paikassa se oli taidettu paahtaa ennen ruokaan lisäämistä, sillä se oli paljon kuivempaa eikä niin rasvaista. Maistui paremmin meidän suuhun kuin muualla. Toki varmaan tätäkin on yhtä monta versiota kuin vaikka meetwurstia Suomessa, valmistajasta riippuen.

Hyvää tämä oli, voisimme käydä ensi reissullakin! Tämän kerran otimme jopa jälkiruokaa. Ajattelimme ehkä vähän myöhässä juhlistaa vuosipäiväämme, joka osui saapumispäiväämme, jolloin ruokamme oli Norwegianin pepperoni-pizzat lentokoneessa.



Jos ruokalistalta löytyy Creme Brulee, on minun erittäin vaikeaa vastustaa sitä. Ei onnistunut nytkään. Ja miksipä pitäisi, Suomessa kun emme ikinä tilaa jälkiruokaa. Tämä brulee oli jopa liekeissä kun se kannettiin pöytään! Hyvää sekin!



J tilasi "isoäidin piirakkaa". Päärynäpiiras muistaakseni. Hyvää kuulemma sekin. Mutta nyt olimmekin sitten niin ähkyjä, että ei aikoihin.Oikeastikko joku syö tässä välissä myös sen pääruuankin?

Ja kaikki tämä: pullo viiniä, litra vissyä, valtava alkupalalautanen. kaksi täyttävää pastaa ja jälkiruuat 41e! Italian taas yksi hyvä ruokaan liittyvä puoli.


4. päivä
Domus Aurea, keisari Neron palatsi




Portti ei ole hieno, mutta sen ohi saattaa mennä helposti, joten laitoin kuvan tunnistamisen takia. Sisäänkäynti on lähellä Colosseumia, toisella puolella tietä.

Olisimme jo 10v sitten halunneet käydä Neron palatsissa, mutta se oli silloin remontissa rankkasateiden aiheuttamien tuhojen jäljiltä. Remontti jatkuu yhä, mutta nyt sinne pääsee viikonloppuisin, kun varaa kierroksen ennakkoon. Monien nettisivujen mukaan paikka on suljettu, mutta oikeasti sinne siis pääsee kyllä viikonloppuisin. Kävijämäärää rajoitetaan, joten sesonkiaikaan etenkin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

2010 rankkasateiden jälkeen palatsin katto romahti ja yhä siellä on paljon osia joihin ei saa mennä ja kävijöiden on pidettävä käynnillä päässään kypärää. Oppaan vetämästä porukasta ei kannata poistua, meidänkin oppaamme hermostui kovasti kun pari ihmistä poistui hetkeksi. Meillä kävi oppaan suhteen hieman huono tuuri, sillä oppaallamme oli todella heikko ääni ja iso osa hänen puheestaan meni ohi korvien kun ei jaksanut pinnistellä koko ajan kuullakseen mitä hän puhuu. Kateellisena kuuntelin saksankielisien oppaan ryhmää, jossa oli selkeä-ääninen opas. 




Palatsi on ollut aikoinaan valtavan kokoinen, vain osa siitä on enää jäljellä edes tässä kunnossa. Aikoinaan palatsi on ollut valtava, jopa 200 jalkapallokentän kokoinen ja siinä on ollut 300 huonetta ja oma tekojärvi. Sen edustaa vartioi keisari Neron 30 metriä korkea patsas. Monien huoneiden seinät olivat koristeltu kullalla ja norsunluulla. (Domus Aurea tarkoittaa kultaista taloa). Huoneet olivat hyvin valoisat aikaansa nähden, sillä katossa oli isoja reikiä joista auringonvalo pääsi sisään ohuen norsuunluuikkunan lävitse ja seinillä oli isoja ikkunoita. Nyt näyttää kuin palatsi olisi tehty maan alle, mutta se on hautautunut aikoinaan ja se jopa laskettiin täyteen sementtiä ja sen päälle perustettiin Trajanuksen kylpylä. Nero ei ollut erityisen pidetty ja hänen kuoltuaan oman käden kautta (syytä en tiedä), palatsi ryösteltiin tyhjäksi. 



Huhujen mukaan Nero olisi aiheuttanut Rooman palon saadakseen tilaa palatsilleen.

Nero syytti kristittyjä tulipalosta ja vainosi heitä tämän tekosyyn varjolla. Mahdollisesti Neroa harmitti kun kristityt eivät palvoneetkaan keisaria.



1490 eräs nuori mies putosi reiästä yllättäen palatsiin ja luuli päätyneensä hienoon luolaan. Renesanssin taiteilijat tulivat tutkimaan maalauksia ja matalaksi luolaksi luultua tilaa alettiin tyhjentää ja se paljastuikin korkeaksi palatsiksi.

Ikävä kyllä vesi, sementti ja maa-aines olivta tuhonneet paljon, mutta osia freskoista ja muista koristuksista saatiin vielä kaivettua esiin. Entisöinti jatkuu koko ajan.

Valtavassa ruokasalissa on iso norsunluinen kattoikkuna, joka vielä nykyäänkin päästää paljon valoa sisään.

Tästä aukosta virtasi vesi sisään ruokasaliin pienenä "vesiputouksena". 



Ennen pääsyä tähän hienosti säilyneeseen ruokasaliin meidät laitettiin istumaan alas ja päähän annettiin 3D-lasit. Minä en niin hirveän ihastunut tällaisiin juttuihin ole, ja melkein jo kieltäydyin, mutta onneksi en. Lasit päässä (tukevasti penkillä istuen) tunsin käveleväni palatsissa sen loiston päivinä. Kokemus oli aika uskomaton. Tuskin edes ihan parasta mahdollista grafiikaltaan, mutta silti hyvin aidon tuntuinen. Nyt vasta tajusi kuinka erilainen paikka on ollut valon päästessä tulvimaan kaikista ikkunoista ja valoaukoista. Ja kun Colosseumin paikalla oli suuri tekojärvi.
Jonkinlaista mielikuvaa siitä mitä paikalla aikoinaan oli saa tästä videosta:

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Tämän kaiken jälkeen lähdimme kävelemään taas keskustaan. Ohitimme Teatro di Marcellon, joka muistuttaa paljon Colosseumia, mutta on tätä 83 vuotta vanhempi. Rakennus on yksityisomistuksessa, eikä siellä voi vierailla. Omaa silmää hieman häiritsi eri aikakausina tehdyt muokkaukset, jotka erosivat kovasti tyyliltään toisistaan. Mutta toisaalta se on aika hauska osoitus siitä millainen historiallisesta paikasta tulee yksityisomistuksessa. En tiedä asuuko joku siinä? Miltä tuntuisi asua yli 2000 vuotta vanhassa rakennuksessa, jota turistit kiertävät kamerat ojossa?



Pasta Chef

Kävellessämme iski taas nälkä ja jotain pientä etsiessämme törmäsimme uuteen ekologiseen pikaruokalaan Pasta Chefiin






Tällaista pikaruokaa kuin olisi Suomessakin! Tilasimme ravioleja pinaattijuustotäytteellä voikastikkeessa ja lasit viiniä. Viini oli pakattu valmiisiin laseihin joissa oli kansi päällä ja pasta tuli kartonkilautasilla. Ja oikein hyvää oli! Taas hakkaa mennen tullen hampurilaispaikat! Täällä mainostettiin kovasti ekologisuutta ja ravintolan uloskäynnin luona oli roskien lajittelipiste. Paikalliset ehkä tietävät värikoodit, mutta näin vierasmaalaisena ehkä olisin kaivannut selitystä mitä mihinkin säiliöön laitetaan. Mutta siitäkin selvittiin hieman tutkimalla.



Sitten lähinnä käveltiin kaupungilla. Kevät oli myöhässä, puissa oli vasta pientä hiirenkorvan alkua. Kuulemma ensimmäinen lämmin viikko kun olimme (maaliskuun toinen viikko).


Pantheon






Auringonpaiste oli tuonut valtavan määrän tursiteja Pantheonin aukiollekin. Pantheon on kaupungin parhaiten säilynyt historiallinen monumentti. Se rakennettiin aikoinaan pyhäköksi 7 eri planeetalle ja niiden jumalille. 

Se on rakennettu 120-124 Hadrianuksen valtakaudella. On usein vaikea tajuta että tämä voi olla näin vanha, kun se on niin hyvin säilynyt. 

Konstatinus Suuri kääntyi kristinuskoon ja kielsi pakanatemppelit 500 -luvulla.


608 Pantheon vihittiin krsitilliseksi kirkoksi. 1300- luvun lopulla se joutui huonoon kuntoon paavin ollessa vangittuna, ja sitä pidettiin jopa karjasuojana. Se joutui myös ryöstelyn ja ilkivallan uhriksi, ennen kuin se kunnostettiin 1600-luvulla. Sinne on myös haudattu ihmisiä. Muun muassa kuninkaallisia ja taiteiljoita. Pantheoniin suunniteltiin jokin aika sitten sisäänpääsymaksua, mutta ilmeisesti ei toteutunut. Tällä kertaa emme poikenneet sisälle. Kävimme täällä viimeksi ja itse kävin myös nuorempana siskoni kanssa sisällä ihmettelemässä katon pyöreää reikää ja sarvipäistä Moosesta. Sarvet sillä kuulemma on käännösvirheen takia. Sädekehä oli jossain käännöksessä muuttunut sarviksi ja näin Michelangelo sitten kuvasi hänet sarvineen.


Yllä oleva kuva on otettu 10 v sitten edellisellä reissullamme (huonon kameran takia kuvat Mooseksesta ja Pietarin kahleista ovat julkaisukelvottomia). Pantheonin katossa on 9m halkaisijaltaan oleva reikä, joka päästää valon sisään (yhäkään muuta valaistusta ei ole). Aikoinaan se päästi myös uhrinuotioiden savut ulos. Lattiassa on 22 reikää joiden kautta sisään satava vesi pääsee valumaan pois. 

Pantheon on avoinna pääasiassa aamusta iltakuuteen, mutta tarkista ajat netistä.




Olihan se pakko koukata myös Espanjalaisten portaiden kautta. Nekin olivat täynnä väkeä.


Yllätys oli että vuosikymmeniä hylättynä (ja kuulemma jopa lähes epävirallisena laitapuolenkulkijoiden käymälänä) ollut Augustuksen mausoleum oli kunnostuksen alla! Ehkä näämme sen kun tulemme Roomaan seuraavan kerran! 


Keisari Augustus rakennutti sen itselleen 30-luvulla eKr. Sinne on haudattu Rooman keisareista Augustus, Tiberius, Caligula, Claudius ja Nerva sekä Marcus Claudius Marcellus, Augustuksen puoliso Livia, poliitikko Marcus Vipsanius Agrippa, sotapäällikkö Germanicus Julius Caesar Claudianus, Germanicusin puoliso Agrippa vanhempi ja Claudiuksen poika Britannicus.

Viimeinen kokonainen päivä, Testaccio


Aamulla heräsimme kaatosateeseen ja jo kauan ennustettu ukkonenkin jyrähteli, tosin vain pari kertaa. Sunnuntaiaamulle suunniteltu visiitti Porta Portesen kirpputorille uhkasi peruuntua. Painoimme torkkunappulaa puoli tuntia eteen päin pari kertaa ja nousimme lopulta siivoamaan asuntoa, koska paluulento oli seuraavana päivänä. Saimme juuri sopivasti siivottua ja pakattua kun sade taukosi. Niinpä lähdimme katsomaan vielä 11 jälkeen onko enää ketään paikalla kirpputorilla, jonne suositellaan menemään todella aikaisin aamulla

Hiljaistahan siellä jo oli verrattuna kahteen aiempaan käyntikertaan. Lisäksi näkyi selvästi ettei ollut turistisesonki. Tämä taisi olla ainoa paikka missä se näkyi negatiivisesti. Myynnissä ollut tavara oli lähinnä todella halpaa ja selvästi huonolaatuista tekstiiliä, joita ehkä hieman pienempituloiset paikalliset hamstrasivat. Osa myyjistä oli lähtiessään tiputtanut joitain likaantuneita ja kastuneita vaatteita läheisiin roskalaatikoihin ja niilläkin kävi kova kuhina kun ihmiset niitä penkoivat. Edellisillä käynneillä siellä olen nähnyt ihan mielenkiintoistakin tavaraa. Lähinnä kuljimme alueen lävitse ja päätimme jatkaa Testaccioon.


Testaccio on ollut jo pitkään roomalaisten yöelämän keskus. Yökerhoja on vieri vieressä, ja näin sunnuntaina keskellä päivää kaikki näytti aika autiolta. Alueella on myös kehuttuja lounasravintolita, mutta eipä tullut mieleenkään että nekin olisivat kiinni sunnuntaisin. Niinpä koko kaupunginosa näytti aika uinuvalta. Jotain erikoisempiä pikku liikkeitäkin siellä piti olla, mutta kaikki kiinni. Ehkäpä näillä alueilla joissa turistit eivät (vielä?) paljon liiku, on aina sunnuntaina kaikki suljettuna. No, aurinko oli alkanut paistaa, tankkasimme sitä varastoon koska tiesimme palaavamme lumisimpaan ja kylmimpään maaliskuuhun vuosikausiin.


Erikoisinta Testacciossa on kukkula joka on muodostunut antiikin aikaan alueella varastoitujen oliiviöljyruukkujen eli amfoiden sirpaleista. Se on siis tavallaan antiikkinen kaatopaikka. Yllä mainitut yökerhot kiertävät ympäri tätä 50 metriä korkeaa ja 1,5k ympärysmitaltaan olevaa "vuorta". Paikoin ruukkujen sirpaleet erottuvat yhä.



Yksi Testaccion nähtävyys ovat muraalit. Niistä kuulemma on olemassa kartta, mutta emme huomanneet hommata sitä. Tiesin kuitenkin kuuluisimman sutta esittävän olevan lähellä vuorta, joten sen bongasimme helposti. 
Muraalit ovat oikeiden taiteilijoiden tekemiä.


Pyramidi Roomassa?




Gaius Cestiuksen pyramidi sijaitsee myös Testacciossa (tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä). Se on rakennettu 20-luvulla eKr Gaius Cestiuksien mausoleumiksi. Ihmeekseni huomasin että nykyään sinne pääsee sisäänkin, tosin vain joka toisena sunnuntaina. Tässä voisi taas olla yksi syy tulla uudelleen Roomaan??


Pyramidi on 27m korkea ja se on ollut aikoinaan osa kaupunginmuuria. 
Itse haluaisin vierailla sisälläkin.

Kapusiinimunkkien hautakammio


Yksi edellisellä reissulla löytämättä jäänyt paikka oli kapusiinimunkkien hautakammio, jossa olin käynyt siskoni kanssa ensimmäisellä Rooman visiitillä. J halusi nähdä sen, joten käytin enemmän aikaa sen sijainnin tarkkaan etsimiseen. Kuvaus paikassa on kielletty, joten kuvat on lainattu sivustoilta joilta kuvien lainaaminen ilman lähdetietoja on sallittua. Paikka on aika karmiva, mutta mielenkiintoinen. Se sijaitsee munkkien kotikirkon kellarissa.
Kun kävin siellä ensimmäisen kerran siskoni kanssa, se oli jollain tapaa vaikuttavampi vielä. Sisäänkäynti oli kirkon kivijalasta, ja sisällä puujakkaralla istui munkki ruskeassa kaavussaan lippaan kanssa. Lippaan vieressä oli kyltti ettei paikkaan ole pääsymaksua, mutta kirkko ilahtuu lahjoituksista. Niinpä pudotimme köyhien opiskelijoiden inter rail -kukkaroista muutaman roposen munkille, joka kiitti meitä. Munkin ruskea kaapu oli kuin muumioilla kryptassa ja sai miettimään uinuuko tämäkin munkki joku päivä ikiuntaan täällä.


Kuvat lainattu sivulta jonka kuvia on lupa käyttää.

Nyt sisäänkäynti on virallisemman oloisen museon lävitse, sisään myytiin pääsylippuja ja huoneissa oli paljon kirkkaammat valot ja luita oli aseteltu entistä enemmän asetelmiin. Kun olit kulkenut huoneiden lävitse päädyit kauppaan. Kyllä, matkamuistokauppaan. Kaupassa myytiin magneetteja, kasseja, t-paitoja, koruja ja ties mitä valokuvilla näistä huoneista. Jotenkin tuo tuntui kammottavalta ajatkselta rahastaa näillä edesmenneillä. Ostin muutaman kortin valokuva-albumiin, en muuta.

Viimeinen ilta

Viimeisenä iltana vierailimme taas yhdellä panimolla (Jungle Juice Brewing). Tästä kirjoitan enemmän toisessa Roma-kirjoituksessani. Matkalla metropysäkille panimolta lähtiessä näimme ostoskeskuksen seinällä isot värikkäät etanat.



Casetta di Trastevere


Casetta oli yksi ravintoloista jonka bongasin etukäteen netistä. Täälläkin syötiin Cacio e pepe -pastaa mutta eri muodossa. Lisäksi tämä pasta tarjoiltiin sulatetusta juustosta tehdyssä kupissa! Aika hauska. Myös muihin pöytiin kannettavat annokset näyttivät hyviltä. Täällä juusto pastassa oli vahvemman makuista kuin muulla missä söimme tätä annosta.

Shoppailut reissusta jäi hyvin vähiin. 4 pulloa olutta (joiden lisäksi saimme muutaman pullon panimovierailuilla) ja kaksi pussia pastaa sekä chilikastike. Mutta nämä on mukavia matkamuistoja. Siitäkin huolimatta että ne kestävät vain rajatun aikaa. 



Roomaan tulee heti ikävä tätä kirjoittaessa. Kyllä sinne pitää vielä päästä ainakin kerran. 
Ainakin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti