Skotlannin olutjuttuja

Tempest Brewery

Saman  tien kun kentältä saimme auton allemme, ajoimme Tempestin panimolle, n. 50km Edinburghista etelään Tweedbankissa. Meille oli käynyt pieni moka reissua suunnitellessa, kun sotkimme Tempestin ja Tennet´s breweryn ja vähän ihmettelimme ensin miksi tämä olisi mielenkiintoinen paikka, iso jättipanimo. Huomasin myös puheita Oktoberfesteistä, mutta mielikuvana oli litran tuopit ja bulkki-lageria tai vastaavaa, ja skippasin mainokset. Virhe! Panimo olikin eri, ja huomasimme tämän vasta pari viikkoa ennen matkaa, kun olimme jo varanneet ja maksaneet majoitukset. Ajoimme silti katsomaan panimoa, kun se osui niin lähelle reittiä.

Tempest ei todella ollut mikään bulkki-panimo, vaan heillä on paljon mielenkiintoisia oluita. Panimo on perustettu 2010 ja perustaja on Gavin Meiklejohn, kokki joka oli ollut Uudessa Seelannissa ja palattuaan alkoi pyörittää baaria vaimonsa Annikan kanssa ja päätti alkaa tehdä itse olutta asiakkaiden toivoessa paikallisia oluita. Aluksi oluita tehtiin 800 litran laitteistolla vanhassa meijerissä.

Nykyisiin tiloihin se muutti 2015 laitteiston kasvaessa 3000 litraiseksi ja ilmeisesti kasvua suunnitellaan taas. Panimo valittiin 2016 Skotlannin parhaaksi ja se on päässyt myös RateBeerin maailman 100 parhaan panimon listalle. Ei hullummin. Ja me huomattiin tämä liian myöhään. Panimon tuotteita ei ole Suomessa myynnissä. Olut Expo 2018 esitteli osan tuotteista, ja ne saivat hyvän vastaanoton.

Panimo järjestää vuosittain keväällä ja syksyllä isot festivaalit panimon tiloissa. Edinburgista paikalle pääsee junalla, joten paikalle on helppo tulla. Todella harmitti kun tulimme paikalle ja näimme miten mukava tapahtuma ja miten mielenkiintoisia oluita heiltä löytyi. Eräs paikallinen tuttumme oli sen verran tuttu panimon väen kanssa, että järjesti meille kierroksen tapahtumassa ilman pääsylippua. Saimme kierrellä ja ihmetellä ja jopa pikku-maistiaisetkin ottaa, mutta hyvin pienet, koska olimme autolla. Syyskuun lopun aurinkokin suosi tapahtumaa. 

Yksi tila oli kokonaan varattu tynnyrikypsytetyille oluille. Juuri meidän makuumme, mutta nämä jäivät auton takia täysin maistamatta. Vesi kielellä luimme mitä olisi ollut tarjolla. Varastotilassa oli toki  katto päällä, eli huonommallakin säällä täällä olisi pärjännyt.

Bongasimme täältä Mexicake suklaa-chili-imperial stoutin, ja tynnyrikypsytetyn brown alen. Ne ostimme pulloina mukaan, ja olivat kyllä todella herkkua.

Toinen "sali" oli iso kasvihuoneen tyylinen rakennus, jossa oli ihan kesäfiilis, keinonurmi alla ja rantatuoleja (tästä unohdin ottaa kuvan). Sillä puolella oli miedompia ja kevyempiä oluita, joisa maistoin itse miedomman stoutin ja J tipan mango-ipaa, johon kovasti myös tykästyi. Panimolla on pieni kauppa, joka on auki ma-pe klo 10-17 ja näköjään myös tapahtumien aikana. Kannattaa poiketa jos osuu reitille. Varsinaista panimokierrosta emme nyt päässeet tekemään, mutta vähän kurkimme panimon tiloihin paikallisen tuttumme kanssa.

Toivottavasti pääsemme vielä uudelleen tänne joskus ja voimme osallistua tapahtumaan ajan kanssa. Nyt kiitimme ilmaisesta visiitistä ja lähdimme tutkimaan lähistöllä olevia luostareiden raunioita (joista kerron Skotlannin osassa 1.)

Shilling Brewing co. (Glasgow)

Ajettuamme koko päivän, noita raunioita ja muita katsellen ja myöskin ruokapaikkojen (jotka on auki lauantaina iltapäivällä) piileskellessä jossain  meidän reitiltä sivussa, oli jonkin tuhdimman ruuan saaminen se peruste, millä valittiin Glasgown panimoista se mihin suunnattiin. Silling  mainosti että heiltä saa aitoja italialaisia pizzoja.

 Kuullosti houkuttelevalta kovassa nälässä ja oli kävelymatkan päässä majapaikasta. Täälläkin olisi ollut mahdollista varata panimokierrosta, mutta koska aikataulumme olivat niin epävarmat, emme varanneet mitään. Tämä panimo sijaitseekin suoraan ravintolassa, joten se ei ole kovin iso. Omia tuotteita on saatavilla yleensä noin 3 kerrallaan. Omat tuotteet tulevat suoraan tankista hanaan.

Paikka on auennut vasta 2016, eli aika uudesta paikasta on kyse.

Pizzat olivat ihan ok, vaikka odotukset "aitoon italialaiseen"  taisivat olla meillä aika korkealla. Nykyään kun jopa Suomessa saa sellaisia pizzoja kuin Roomassa tai lähes jopa kuin Napolissa on saanut.

Nälkä kuitenkin lähti hyvin. Ruuan kanssa otimme talon white ipaa. Maistoimme myös pieninä annoksina red alen ja stoutin.  Ihan ok, mutta ei mitään mullistavia.

 Ravintolassa oli kyllä ihan kiitettävä valikoima muidenkin panimoiden oluita, joten vaikkei nämä talon omat niin sytyttäneet, niin ihan hyviä makuja löytyi kyllä. Ja vika on meissä, olen varma. Monetkaan britti-tyyliset oluet eivät ole niin meidän makuumme. Maut ovat "kevyempiä" kuin belgeissä tai jopa ihan suomalaisissa. Mutta esim. loistavaa kookos-stoutia maistoimme myös täällä. Panimo oli brittiläinen, mutta en muista nimeä. Paikkana ihan kiva muutenkin, täällä voisi istua iltaa pidempäänkin jos olisi aikaa. Paikalla oli myös live-musiikkia, mutta ei häiritsevästi vaan puoliakustisesti tyyliin mies ja kitara. Ja nythän oli lauantai, eli ehkei ole joka ilta.

Ravintolassa oli myös näyttö, joka näytti Untappedin kautta asiakkaiden olutarvosteluja. Näitä näimme ensimmäisen kerran keväällä Roomassa, tällä reissulla myös useammassa paikassa.

Drygate Brewing (Glasgow)

Koska olimme kaupungissa vain yhden yön, päätimme tehdä happihyppelyn ja kävellä toiseen keskustan panimoon, eli Drygate brewingille. Panimo on perustettu 2014 ja se toimii aiemmin mainitsemani ison Tennetsin panimon kainalossa, ilmeisesti heidän vanhoissa tiloissaan. Pienen googlettelun perusteella vaikuttaa että Tennets jopa omistaa osan(?) panimosta. Taitaa olla kyseessä hieman saman tapainen tapaus kuin Hartwall ja Polar Monkeys Suomessa.

Tankin kyljessä panimon Gladeye -oluen  etiketin yksisilmäinen hahmo.

Kun me olimme tänne yhteydessä meille ehdotettiin panimokierrosta, jossa suurin osa kierroksesta tapahtuu tablettia tuijottaen?? Hmm. Eikö sen voisi sitten katsella Youtubesta kotona? No, päätimme silti poiketa paikalle, ihan ilman mitään kierroksia. Lasin lävitse panimolaitteita saattoi kyllä pällistellä. Joihinkin aikoihin oli myös tastingin sisältäviä kierroksia, mutta nyt esim. niitä olisi ollut vain sunnuntaina aamupäivällä (!), kun olimme kohta lähdössä taas rattiin.

Panimolla on 2650 litran laitteet ja lisäksi pieni 250 litran  "studio"-laitteisto kokeiluita varten.

Suurin osa oluista oli skottityyliin hyvin kevyitä maultaan. Mosaic IPA erottui hieman joukosta. 

Barley wine oli suosikkini täällä(kin). Useinkin ne minun makuuni ovatkin, ja täälläkin onneksi sai desin annoksena.

Sulkemisaika lähestyi, joten väki alkoi vähentyä. Mennessä väkeä oli aika paljonkin. Olimme ehkä reilun tunnin ennen valomerkkiä. Keittiö oli jo kiinni, vaikka emme nyt ruokaa enää tarvinneetkaan, mutta emme myöskään nähneet millaisia annoksia oli tarjolla. Ilmeisesti paikan hampurilaiset ainakin ovat hyviä.

Paikka on aika iso, yllätyin isoista tiloista myös toisessa kerroksessa käydessäni vessassa. Ilmeisesti täällä voidaan järjestää isojakin yksityistilaisuuksia. Paikkana ihan mukava tämäkin. Vähän sivummassa, mutta kun päätimme kokeilla elämämme ensimmäisen kerran Überiä, se maksoi 8e hotellillemme joen rantaan keskustaan.

71 Brewing (Dundee)

Saavuimme Dundeehin noin 1,5h ennen panimon sulkemista (oli sunnuntai ja lyhyempi aukiolo), joten kipitimme kiireellä paikalle. Loppujen lopuksi aukioloaika olikin kyllä hieman venyvä käsite ja taisi venähtää tunnin tai ylikin sulkemisajan.  Hyvä niin, oli aika hyviä oluita heillä. Ehkä enemmän meidän makuun kuin suurin osa skottioluista (toki tuo Tempest oli jo ollut iloinen yllätys).

Panimo on perustettu vanhaan metalliteollisuuden pääkonttoriin. Ylimmät kerrokset rakennuksesta ovat vielä tyhjiä ja panimo vähän haaveilee josko ne voisi jonain päivänä ottaa esimerkiksi tapahtumakäyttöön.

Panimon tunnetuin tuote on lager, ja sitä tehdään eniten. Siitä tulee isoin raha, mutta sen lisäksi tehdään paljon mielenkiintoisia erikoisuuksia ja oluita tilauksesta myös yrityksille  tai yhteisöille jne. 

Erikoista on että suurin osa heidän laitteistaan on itse asiassa viiniteollisuuteen suunniteltuja. Koska toimitusjohtaja  David Cowderoy:lla oli 30 -vuotinen tausta viininviljelijänä, hän halusi käyttää sieltä tuttuja laitteita. Käymisastiat esim ovat matalapohjaiset kuten viiniteollisuudessa. Myös pumput joilla olutta panimolla liikutellaan ovat viiniteollisuudesta tutut.

Jopa kegityslaite on alunperin suunniteltu proseccolle ja niin että sekaan pääsee mahdollisimman vähän happea, ja näin oluen säilyvyys paranee.

Yhtä aikaa kanssamme panimolla oli amerikkalainen nuori pari, jolla oli todella pieni panimo USA:ssa. Yksi työntekijöistä kysyi haluammeko (me ja amerikkalaiset) tutustua panimoon. Ja halusimmehan me. Saimme kuulla panimon tarinaa ja kierrellä tiloissa.

Todellakin, tankit ovat todella matalia. Yksi syy niiden käyttöön oli myös matala tila joka oli käytetävissä. Normaalit tankit eivät olisi tänne edes mahtuneet.

Panimo oli ensimmäinen Dundeessa 50 vuoteen, ja sen perusti Duncan Alexander, joka oli saanut olutkärpäsen pureman 2011 vieraillessaan Melbournessa White Rabbit Breweryllä. Ensin hän teki olutta omaksi huvikseen, sittemmin mustalaispanimona Edinburghissa monen muun pienen panijan kanssa, kunnes sieltä tuli lähtö 2015.

Lokakuussa 2016 aloitettiin  näissä tiloissa.  Mark Griffiths oli liittynyt joukkoon ja oli hankittu 2400l laitteisto. 

Tunnustan etten nyt muista nykyisen laitteiston kokoa, mutta kovin iso panimo ei vielä ollut.

He olivat juuri hankkineet uuden tölkityslaitteen, joka liimaa etiketit tölkkeihin samalla. Tämä nopeutti huomattavasti heidän työtään verrattuna käsinpullotukseen ja etikettien liimaamiseen. Jos oikein ymmärsimme he suunnittelivat pullotuksesta luopumista. Skotlannissa olutta ei saa viedä muualle panimon ulkopuolelle tölkitettäväksi tai pullotettavaksi.  Vahvatkin oluet oli laitettu tölkkeihin. Tämä tosin tuntuu yleistyvän ympäri maailmaa, vaikka Suomessa vielä on paljon ihmisiä joiden mielestä vahvojen oluiden pitää olla pulloissa. Meistä J on taipuvainen olemaan samaa mieltä. Itse olen jo alkanut tölkkeihin tottua myös vahvoissa. Jonkin verran kyllä fine dining-ravintolat yhä vierastavat tölkkejä.

Ja tokihan kierroksen jälkeen piti maistella oluita. Tällä kertaa barley wine ei ollutkaan  suosikki, mutta löytyi hyvää berliner weisseä  ja  stoutia, myös imperial stoutia. J tykkäsi myös aprikoosi-ipasta. Ihania nämä pienet kokeiluerät, joita suuret panimot harvoin  voivat tehdä! Taproomin hanoissa oli myös muutama vieraileva panimo.

Taproom oli hyvin pelkistetysti sisustettu, mutta se oli mielestämme osa paikan viehätystä. 

Henkilökunta heitti vapaalle ja maisteli itsekin jääkaapissa olleiden muiden panimoiden oluita, kuten eksoottisen ruotsalaisen Omnipullon hassuja tuotteita. Olivat muuten halvempia kuin Suomessa. Pulloja sai ostaa mukaankin. Olisi saatettu viihtyä pidempäänkin, mutta oli  pakko lähteä syömään välillä, ettei käy köpelösti maistellessa. Mitään syötävää ei taproomilla tai sen naapuritaloissa ollut tarjolla.

Kun olimme  lähdössä, halusi meidän kanssa jutellut Ian antaa meille vielä muutaman oluen matkaan. Kävimmekin seuraavana päivänä viemässä hänelle hieman suomalaista käsityöläisolutta.

Kuvan oluet on vielä kotona maistamatta. Tosin tuo stout tuli maistettua jo Expossa Helsingissä.

St. Andrews Brewing co (St. Andrews)

Nähtävyyksien katselun lomassa olin bongannut netistä että ajamme läheltä St. Andrews Brewingiä, joilla oli  mielenkiintoisen kuuloisia oluita. Päätimme vain ajaa paikalle, olematta etukäteen yhteydessä. Kun saavuimme paikalle, ei missään näkynyt ketään! Kuljimme panimolla ympäriinsä näkemättä ristin sielua. Näimme hyvin mielenkiintoisen keittoaikataulun vuodelle 2019. Pahus, olemme etuajassa tuohon listaan nähden! 😃 

Lopulta yksi mies ilmestyi jostain piilostaan ja lähes säikähti meitä. Hän ihmetteli miten olemme löytäneet paikalle, vaikka panimo löytyi googlen tiedoista ja sille oli annettu jopa aukioloajat.  Eli ilmeisesti heillä ei pahemmin käy vieraita. Juttelimme jonkin aikaa miehen kanssa ja kerroimme miksi paikalle tulimme. Ihan ystävällisesti hän jutteli, mutta pahoitteli ettei paikan päällä ole maistatusmahdollisuuttakaan juuri nyt. Mutta olimmekin autolla, joten se ei haitannut mitään.

Kysyimme erikoisista kegeistä, ja saimme kuulla näiden olevan uusia ekologisia kegejä. Hieman haastava oli pysyä kärryllä skottienglannista vauhdikkaasti puhuttuna, mutta itse päättelimme että tuo musta osa käytettäisiin uudelleen ja sisällä oleva "lötkö" muovisäiliö on vain kertakäyttöinen. Koska miehellä oli keittohommat kesken, sanoimme ettemme häiritse häntä enempää vaan päästämme hänet jatkamaan hommiaan. Lupasimme poiketa Edinburgissa panimon ravintolaan maistelemaan oluita.

Tämän päivän iltana palautimmekin auton ja asetuimme Edinburgiin.

Edinburgh:

The Hanging Bat 

The Hanging bat on se paikka joka aina ensimmäisenä hyppää esiin, kun googlaa  "craft beer Edinburgh". Keskustelufoorumeillakin tämä mainitaan joka ikisellä. Paikka on kai ollut ensimmäisiä käsityöläisolutbaareja kaupungissa ja yhä suosittu. Hiljattain siellä on ilmeisesti ollut omistajanvaihdos, ja jonkin verran joiltain tahoilta kuului kommenttia muutoksista omistajanvaihdoksen myötä.  Joka tapauksessa paikka oli meidän mielestä viihtyisä ja hyvin lähellä majapaikkaamme.

Aidot kynttilät saa minulta aina lisäpisteet, niitä saisi olla joka baarissa!

Baarissa on oma pieni panimo. Eräänä iltana pääsimme maistamaan tulossa olevaa barley wineä Johnnyn (toivottavasti muistan nimen oikein!) tarjoamana.  Olut ei ollut vielä tulossa hanaan, mutta saimme etuoikeuden tutustua siihen ennakkoon iltana jolloin uusi paikallinen ystävämme oli kutsunut paikallisen käsityöläisolutkerhon tapaamaan suomalaisia olutihmisiä, eli meitä!  Luulimme väkeä tulevan tyyliin 3-4, mutta heitä olikin noin 20! No kaikkien kanssa ei toki vilkkaassa baarissa ehtinyt paljon jutella, mutta ihan mukava oli jutella edes osan porukkaa kanssa. 

Paikan olutvalikoima oli ihan mielenkiintoinen ja ehdimmekin muutamana iltana maistaa monta tuotetta. Onneksi (?) listalla oli paljon vanhoja tuttujakin, ettei mennyt liian hankalaksi.  Skotlantilaiseen tyyliin suurin osa oluista oli vaaleita. Tummia jäimme siis yhä kaipaamaan, mutta maassa maan tavalla.  Ruokaakin oli jonkin verran tarjolla, mutta emme ehtineet sitä maistella halloumiranskalaisia lukuunottamatta. 

J maisteli myös paikallisia ginejä. Skotlannissa todella moni panimo tekee giniä, ja ne olivat enimmäkseen hyvinkin maustettuja.  Itse en ole ginin ystävä, mutta ihan jänniä olivat esim. joulumaustein maustettu tai ananaksella maustettu gini. Paikallinen tapa oli että  giniä oli 2cl ja tonic tuli pullossa, josta sen määrää sai itse annostella. J tykkäsi tavasta, ja käytti tonicia vähemmän  kuin Suomessa. Näin nämä enemmän maustetut ginit pääsivät paremmin esiin. 

Hanging Batin wc:n hanoista oli pakko ottaa kuva. Meni hetki kun tajusin että nämähän ovat oluthanat! Hauska yksityiskohta.

Hanging Batistä ei kuitenkaan tullut meidän ykkössuosikki iltapaikoista, mutta alkuviikosta emme sitä vielä tienneet. Alla lisää  paikkoja joissa kävimme.

Greyfriars Bobby´s Bar

Ensimmäisen päivän nähtävyyreitille kuului Greyfriars Bobby -patsas, jonka takana oli tietysti tälle kuuluisalle koiralle omistettu pubi.  Olimme varmoja että kyseessä on tolkuttoman kallis paikka, mutta uteliaisuuttamme poikkesimme sisään. Päätimme tilata pienet lasilliset mietoa stoutia. 

Huvittavaa oli, että baarimikko huomautti ettei tätä suositellakaan kuin pieni annos, kun on niin tummaa. Ilmeisesti maku oli hänestä vahva.  Niinpä oletimme prosentteja olevan sittenkin reippaammin, mutta mietoahan tuo oli, ja kaiken lisäksi maku oli tummien käsityöläisoluiden ystävän suussa lähes vetinen. Aika jännä miten erilaisia on mieltymykset eri maissa. Mutta hinta oli hyvin edullinen ihmeeksemme. Uteliaisuuttamme otimme käteen ruokalistan, kun moniin pöytiin kannettiin juuri fish & chips- ja hampurilaisannoksia ja muitakin joista emme ihan saaneet selvää. Ruokien hinnatkin olivat varsin kohtuullisia. Mutta meillä ei ollut vielä nälkä, joten jatkoimme matkaa.

The Guildford Arms

Jonkun oppaan mukaan The Guildford Arms  kuului olutharrastajan käyntikohteisiin, joten päätimme sinne eräänä päivänä poiketa.  Paikka oli edellispäivän Bobbyn paikkaakin enemmän kuin aikamatka menneeseen. Ihan hyvässä mielessä, ei siinä mitään. Tällaiset paikat ovat ihan mielenkiintoisia ja todella paikallisen oloisia. 

Henkilökunta taisi olla hieman rennompaa kuin baarin alkuaikoina vuonna 1896 jolloin Stewartin suku sen perusti hienommaksi vaihtoehdoksi asiakkaille jotka eivät halunneet pimeisiin pieniin pubeihin, vaan halusivat tarjota luksus-version pubista. Sama Stewartin suku omistaa pubin yhä.

Tarjolla oli lähinnä hanaoluita, ja niistä osaa sai real alena. Otimme molemmat eri oluen, stoutin ja portterin. Makuero niissä ei ollut kovin suuri. Skotlantilaisia nämäkin. Mutta paikkana ihan käymisen arvoinen ja brittiläinen tapa myydä näin pieniä annoksia joka paikassa on ihan hyvä turistin poiketessa vain piipahtamaan. Juuri ennen lähtöä huomasin että olin paikan ainoa nainen, vaikka kuitenkin isossa osassa pöytiä istui asiakkaita. Onkos nämä luksus-pubit (joita kuulemma on vähän enää jäljellä) ihan miesten paikkoja? Ja mitenkähän J:kään bändipaidassaan istui paikan imagoon, kun suurin osa asiakkaista taisi olla jonkin sortin business-miehiä? No, ei anneta tällaisten häiritä.

Cloisters Bar

Majapaikkamme lähes vieressä oli pubi nimeltä Cloisters Bar. Yhden nähtävyyspäivän päätteeksi päätimme kurkata sen ovesta sisään, ja yllätyimme ettei se ollutkaan ihan mikään pelkkä "Tennents-kuppila" (Tennents kun tuntui olevan kuin Koff Suomessa). Listalla löytyi esim. Tempestin oluita ja hanassa Tempestin ihana Mexican cake Imperial stout, jota sai jopa 1,5dl annoksena. Niinpä tässä oli yömyssyn paikka. Paikka oli myöskin perinteinen ja paikallisten suosima, kaikki muut taisivat tuntea toisensa. Mutta muuten tänne sujahti ihan näin turistina mukavasti joukkoon, eikä kyseessä ollut luxus-pubi kuten edellä mainittu. Kuvittelimme  poikkeavamme tänne toistekin, mutta niin se vaan vajaa viikko hurahtaa hetkessä ja uusi visiitti jäi. Paikassa oli kirkkaiden valojen vuoksi vaikeaa ottaa kuvia sisällä ilman että asiakkaat joutuvat tahtomattaan kuviin, mutta sisutus oli hyvin pelkistetty ilman turhia koreiluja. Ihan mukava paikka.

The Last Drop

Nähtävyyspuolella mainitsemani The Last Drop mainostaa itseään pubina, mutta sisällä on helppo huomata että kyseessä on enemmän ruokapaikka.  Oluita on kohtalaisesti tarjolla, mutta aika peruskamaa, jotka sopivat varmasti kaikki hyvin ruuan kanssa.

Paikan nimihän tulee aukiolla sijainneesta hirttopuusta,  jolloin täällä joko saattoi siemaista viimeisen pisaran tai sitten nimi voi myös kuvata viimeistä pudotusta, kun tipahtaa köyden varaan. Karusta nimestään huolimatta paikka on hyvin perusviihtyisä sisältä, kelvannee kaikille.

Söimmekin täällä, ja oikeastaan tulimmekin ruuan perässä. Söimme Mac´n Cheese -annokset ja otimme lisätäytteenä kanaa.   (Lisätäytteitä oli muistaakseni 3 vaihtoehtoa). Mukaan tuli valkosipulileipää. Uunipastojen ystävinä tämä oli yksi reissun parhaita ruokia. Yritimme tänne viimeisenä iltana uudelleen, mutta harmiksemme keittiö oli juuri sulkeutunut. Ravintolan aukioloaika ei täälläkään siis takaa sitä että ruokaa saisi läheskään  siihen asti kun paikka suljetaan. 

Ruokajuomana otimme vain jotain paikallista alea, joka ajoi ihan asiansa ruokajuomaksi tarkoitettuna.

The BrewDog (Cowgate)

Emme ole ihan kovimpia Brewdog-faneja oluiden suhteen, mutta Brewdogeissa on usein paikallisia erikoisuuksia. Mutta tällä kertaa menimme sinne hakemaan nimenomaan Brewdogin oluita.

Brwdogeja on itse asiassa kaupungissa kaksi. Me poikkesimme siinä pienemmässä, ja Cowgatella sijaitsevassa. Alueella jolla aikoinaan on asunut köyhempi väki. Ehkä jotain tuosta ajasta on yhä havaittavissa alueella, joskin sinne oli selvästi pöllähtänyt opiskelijoiden suosimia paikkoja. Erityisesti tämän huomasi loppuviikosta.

Täällä ravintolassa kun kävelimme tiskille, ja lueskelimme seinällä olevaa hanalistaa, huomasin tarjoilijan yrittävän lukea suomenkielistä ja panimoaiheista tekstiä J:n paidassa. Ennen kuin ehdin (onneksi) sanoa tästä J:lle, tarjoilija huikkasi: "No terve, mites voisin auttaa?" Hölmistyneenä emme heti ehtineet sanoa mitään, kun tarjoilija jo kysyi olemmeko me ne kaksi suomalaista jotka työskentelevät jollekin suomalaiselle panimolle? Nyt vasta hölmistyimmekin! Edinburgh on siis niin pieni kaupunki, että kun uusi paikallinen ystävämme oli järjestämässä alussa mainitsemaani tapaamista Hanging batiin, oli sana tästä kiirinyt tännekin. Juttelimmekin Eeva-nimisen tarjoilijan kanssa pidempään ja otimme valtuudet kutsua hänet mukaan tapaamiseen. Juttelun lomassa ehdimme maistaa pari erikoisempaa Brewdogin olutta. Täältä olisi saanut myös pizzaa, joskin aika erikoisilla täytteillä. Jätimme pizzat väliin, mutta poikkesimme moikkaamaan Eevaa vielä viimeisenä päivänämme ja saimme jopa vähän kotiinviemisiä. Isommassa uudessa Brewdogissa jäikin käymättä. Ehkä ensi kerralla?

Juttelimme muuten Eevan kanssa siitä kuinka meidän suuhumme skottioluet ovat aika "keveitä" ja tummia on vaikea löytää (no kuvista huomaatte että muutamia löysimme). Hän kertoi kerran järjestäneensä suomalaisten oluiden tastingin baarissa  ja asiakkaat olivat ihmetelleet voimakkaita makuja ja maltaisuutta. Ihan varmaksi ei voinut sanoa oliko ne ihmettelyt positiivisia vai negatiivisia. Kulttuurieroja jossain määrin?

The Bow Bar

Luimme etukäteen joitain vinkkejä kaupungin olutravintoloista ja The Bow Bar oli listattu aika ylös suositteluissa. Sijainti yhdellä kuvatuimmista kaduista ja parinkin Harry Potter-kaupan (tai ainakin päättelimme ikkunoiden tavaroista, Potter on meille aivan vieras) vieressä varmasti on heille iso plussa. Itse paikka ei mielestämme ollut niin kummoinen ulkoasultaan eikä juomavalikoimiltaan. Mutta makuasioita jälleen kerran. Ihan hyvä varmaan monelle joka haluaa poiketa lasilliselle nähtävyyksien välissä. Täälläkin onneksi sai pieniä laseja. Skottien suosimat oluet ovat myös useimmiten hyvin mietoja (4% tai alle).
Jotain ruokia olisi myös ollut tarjolla. Piiraita ainakin mainostivat eri täytteillä. Netti oli ilmainen.

Holyrood 9A

Mietin kauan laitanko kuvaa ollenkaan, kun onnistuin saamaan näin tärähtäneen kuvan aikaan. Huomasin vasta kotona. Holyrood 9A oli yksi etukäteen suosittelulistoilta löytynyt ja ihan mukava yllätys. Täällä oikeasti oli joitain erikoisempiakin oluita listoilla, eikä vain samoja kuin joka toisessa paikassa. Paikka oli myös ihan viihtyisän näköinen ja siellä näytti olevan hyvän näköisiä ruoka-annoksia, joita kannettiin ohitsemme. Olimme kuitenkin sopineet treffit kaupungissa asuvan suomalaismiehen kanssa, emmekä ehtineet syömään. Hanarivi oli ihan mielenkiintoinen ja lasilliset nappasimme treffejä odotellessa. Baarimikko osasi kertoa oluista enemmän kuin monissa paikoissa. Jos olisimme olleet kaupungissa kauemmin, tänne olisi varmaan tullut poikettua toistekin ja ehkä jopa syömään. Hintataso oli varsin kohtuullinen ruuissa ja katsoin netistä ruokien saaneen ihan hyviä arvosteluja.

St Andrews Potterow

Treffit suomalaismiehen (yhden tuttumme veli) kanssa oli sovittu St. Andrewsin panimon ravintolaan. Sen saman johon pöllähdimme kesken yksinäisen panomiehen keittopuuhien.  Paikka oli avattu ihan hiljattain, ehkä kuukautta aiemmin. Uusi tuttavamme toi toisenkin suomalaisen mukanaan ja he kertoivat käyneensä täällä edellisenä perjantaina jo. Kuulemma ei ollut isoa ryysistä vielä ollut. He juttelivat myös siitä kuinka  täällä on tapana oluelle tai parille tulla suoraan töistä ja sitten lähteä kotiin hyvissä ajoin. Tavallaan ihan fiksu tapa. Tosin siinä mielessä kalliimpi, että aika usein silloin joutuu myös tilaamaan syötävää baarissa.

Tosin lähes joka baarissa on edullista syötävää. Täällä söimme itse fish & chips. Kai se joka reissulla pitää Brittein saarella kerran testata.  Ihan se maistui sille mitä pitikin, mitään kovin ihmeellistähän annokseen ei kuulu. 

 Nähtyämme panimon keittolistoja odotimme jotain todella erikoisia oluita. Erikoisimmat olivat kuitenkin muiden panimoiden vierailevissa hanoissa. Eri hedelmillä maustettuja oluita oli eniten. Samaa trendiähän on näkynyt Suomessakin. Heidän omista oluistaan kaikkia ei edes ollut saatavilla, mikä yllätti. Mutta muuten toki paikassa ei ollut mitään vikaa. Itse asiassa poikkesimme sinne vielä viimeisenä päivänä pikaisesti uudelleen. Silloin paikka olikin hyvin täynnä, etenkin lähtiessämme, perjantaina klo 16 maissa. Paikalle tuli isompia selvästikin työseurueita. Hieman meitä kuitenkin huvitti että moni tuli panimon ravintolaan juomaan drinkkejä! 

Toisella visiitillämme maistoimme halloumiranskalaisia (niitä sai lähes joka toisesta baarista). Itse asiassa täällä itse halloumit olivat parhaita, mutta hämmästyimme kun mukaan ei tullut mitään dippiä kuten muualla. Ehkä pyytämällä olisi jonkun saanut.

Drinkeistä puheen ollen: St. Andrews kuuluu niihin panimoihin jotka tekevät giniä. Täällä J maistoi sitä joulumaustettua.  Vaikka ei sitä joulu-gininä mainostettukaan, mutta appelsiini ja kardemumma  toivat mieleen jouluiset maut. Ihan kiva paikka tämäkin. Nyt heillä on jo toinenkin paikka Edinburghissa Broughton Streetillä.

The Salt Horse

Suomalaismies vei meidät kantapaikkaansa, ja ihastuimme heti! The Salt Horse olisi varmasti myös meidän kantapaikka, jos asuisimme Edinburghissa! Paikka oli tosi mukavan näköinen meidän mielestä, henkilökunta hyvin ystävällistä ja asiantuntevaa. Huolimatta sijainnista keskellä vanhaa kaupunkia, täällä oli jopa pieni "puutarha" jossa olisi voinut istua. Syyskuun loppu kuitenkin näin yhdeksän jälkeen illalla oli minulle vilukissalle vähän liikaa, vaikka paikalliset siellä istuivatkin.

Edinburghissa olisi ollut Six north -panimon ravintola , joka näin belgioluiden ystävää houkutti. Panimo kun tekee oluensa belgityyliin, koska perustaja on asunut Belgiassa ja työskennellyt sikäläisellä panimolla. Sijainti kuitenkin oli niin kaukana vanhasta kaupungista ja aika kalliin näköisten hotellien keskellä (kävelimme kerran päivällä ohitse) ja aukioloajat niin iltapainotteiset, että käymättä jäi. Heidän oluitaan oli kuitenkin myynnissä Salt Horsessa, joten pääsimme maistamaan. Hyviä olivat.

Salt Horsessa on kaksi sisäänkäyntiä. Toisesta ovesta mennään sisään huoneeseen jossa on varsinainen hanapuoli ja erikoisempia oluita hanassa. Paikallinen suomalainen vinkkasi että parhaiden olutravintoloiden  hanaoluet näkee usein hyvin tästä linkistä.  Toki osa käyttää myös Untappedia. Mutta tämä saattaa päivittyä useammin. Toisella puolella oli ns. pullokauppa. Tästä tykkäsimme kovasti! Pulloja sai kaikessa rauhassa tutkia jääkaapeista ja hyllyn reunassa oli selkeästi hinta sekä mukaan ostettuna, että paikanpäällä nautittuna. Näin ei tarvinnut jännittää myöskään mikä hinta mahtaa olla, kuten joissain paikoissa.  Pulloa sai jopa tutkia käteen ottamalla, jolloin välttyi vääriltä ostoksilta parhaiten, kun ibut ja mausteet ja näin ruisallergikkoa kiinnostavasti viljatkin sai itse lukea. Tällaisia paikkoja saisi olla Suomessakin! Tosin täällähän ulosmyynti pitäisi lopettaa klo 21. Pieni miinus siitä että stoutit, ne vahvimmatkin olivat turhan kylmässä.

Tuolta ostimme lähtiessä illan parhaan oluen mukaan tölkissä.

Siellä hanapuolellakin sai tilata pulloja, kun pyysi listan baarimikolta. Tarjoilija sitten kipitti hakemaan pyytämäsi oluen kaupan puolelta. Mutta silloin ei päässyt toki tutkimaan pulloja. Kellarissa sijaitsevien vessojen ja puutarhan uloskäynnin kautta pääsee myös vaihtamaan ravintolan puolelta toiselle.

Brauhaus 

Toinen kantapaikkansa (josta myös olisi varmasti tullut meidän kantapaikka) jonka suomalaistuttumme esitteli oli saanut meidät nimellään ohittamaan paikan täysin. Jos paikan nimi on Brauhaus, tulee nopeasti mielleyhtymä Saksaan, joka ei ole meidän suosikkimaitamme oluiden suhteen.

Mutta oltiinpas me väärässä! Täällä löytyi oluita vaikka mistä päin maailmaa ja hinnatkin olivat monia paikkoja edullisemmat. Kuulemma aiemmin oluita on ollut vielä enemmän, niin että lähes kaikki seinät ovat täynnä olutlistaa. Mutta näilläkin pärjäsi hyvin! Muutaman hanan lisäksi tarjolla oli lukematon määrä pulloja, sekä lisäksi magnum-pulloja erikoisuuksista, ja niitä myytiin laseittain! Tällaiseen en oluen kohdalla ole ennen törmännyt. Maistoinkin todella hyvää belgialaista saisonia täällä lasillisen. Ikävä kyllä isoa pulloa ei huomannut pyytää kuvattavaksi, ja nimi jäi mysteeriksi. Vähän oma moka oikeastaan.

Sisustus oli vanhoja ompelukonepöytiä, sähkökeloja, ja vähän sitä sun tätä. Pöydissä kynttilälyhtyjä ja himmeä valaistus. Vaikka mikään näistä ei ole uusi juttu, niin jotenkin ne toimivat täällä hyvin. Jostain syystä baaritiskin päällä roikkui vanha puunkarahka!

Ehdottomasti suosittelemme tätä paikkaa!

Viskin ystäville vinkiksi: Paikassa on aina yksi kerrallaan avattuna joku todella spesiaali viskipullo, joka myydään laseittain "pilkkahintaan" oikeaan arvoonsa nähden. "Oppaamme" tiesi kertoa nytkin saatavilla olevan viskin olevan oikeasti kalliimpaa kotiin ostaessa kuin litrahinta näin myytynä. Mutta näitä on siis yksi kerrallaan, muut toki on hinnoiteltu ravintolalle kannattavammin. Seuralaisemme tilasi meille (jotka emme ole viskin ystäviä) yhden aloittelijoille sopivan ja "helpon" viskin. Onneksi yhteisen lasin, sillä nyt meni helmiä sioille. Tämän kokemuksen jälkeen päätimme unohtaa seuraavalle päivälle suunnittelemamme kierroksen tislaamolla, joka noutaa kierrokselle tulevat kaupungista. Aikaa oli kuitenkin sen verran vähemmän enää, että päätimme jättää sen ajan kaupungin viimeisille nähtävyyksille. Valitettavasti meistä ei siis ole iloa viskinystävien vinkkien etsintään.