Pintaraapaisu Torinosta

Yhden yön visiitti Torinoon

 

 

Meillä oli jostain syystä "hinku" poiketa Italian puolella ja kohteeksi valikoitui Torino, joka osui sopivasti reitille.  Ehkä se oli hieman liian iso pala purtavaksi näin lyhyellä visiitillä, mutta ihan mukava kaupunki. Ennalta miellä oli mietittynä J:n toivoma automuseo ja keskiaikamuseo Borgo Medievale Torino. Loppujen lopuksi kävi niin ettei ehditty molempiin tällä aikataululla kun ei halunnut kilpajuoksuksi vuorokautta vetää, ja niinpä luovuimme keskiaikamuseon visiitistä. Tämä jäi jonkin verran itseä etenkin kaivelemaan. Saa nähdä poiketaanko joskus kaupunkiin uudelleen.

 

 

Olimme lähteneet matkaan aamulla leipäpalan voimin ja niinpä ensi töiksemme etsimme jotain pientä suupalaa. "Pikaruokaa" oli aika huonosti tarjolla (ihan "mäkkäriin" ei haluttu) ja päätimme poiketa pieneen elintarvikekioskiin joen rannassa hakemaan edes juotavaa. Mutta siellä myytiinkin palapizzaa, erilaisia suolaisia piiraita ja iloksemme suosikkejamme arancineja! Kyseessähän on risotosta pyöritelty pallo (aika iso, kuvasta ei oikein näe kokoa) jonka keskellä on yleensä mozzarellaa ja se on pyöritelty korppujauhoissa tai vastaavissa ja paistettu rasvassa. Hieman sellainen syntisen hyvä, epäterveellinen välipala. Mutta pakkohan se oli saada! Ja oi kuinka maistuikin hyvälle. kun söimme yhdet per nenä jokirannassa betonikaide pöytänämme seisten aurinkoisessa iltapäivässä, samalla kaupungin karttaa tutkien.

 

 

Kaupunki oli suurkaupungiksi kaunis, ja siellä oli upeita rakennuksia. Koska aikaa oli aika vähän emme oikein ehtineet perehtyä kaupunkiin paremmin ja itselle sellaisia "pakko nähdä"-juttuja kuitenkin oli vähemmän kuin monessa muussa kaupungissa. Koska totesimme ettemme ehdi keskiaikamuseoon, aioimme vierailla parissa ravintolassa joissa tehtiin olutta, mutta toinen olikin kiinni maanantaisin ja toinen aukesi niin myöhään sijaintiinsa nähden, että päätimmekin keskittyä katselemaan rakennuksia ulkoapäin.

 

Yksi rakennus oli, jossa päätimme käydä sisällä. Se oli tietenkin kuuluisa elokuvamuseo, joka sijaitsi rakennuksessa joka oli toiminut synagogana aikoinaan.  Rakennus erottui jo kauas upealla muodollaan, joka koristi myös jos jonkinmoista Torinon turisti-krääsää. Kun vihdoin saavuimme rakennuksen luokse, näimme valtavat jonot. Jonot mutkittelivat rakennuksen ympäri ja kaiken lisäksi olimme harhaluulossa ettei rakennus olisi enää kovin kauan auki. Itse asiassa huomasin ajatuksen vääräksi vasta kotona jälkikäteen paikkoja tutkiessani, tämä museo on avoinna jopa klo 23 asti joinain päivinä. Niinpä meiltä jäi tämäkin paikka käymättä. Toinen syy poiketa uudelleen Torinoon?

 



 

Kaupunki on tunnettu myös Egypti-kokoelmistaan museossa  joka on perustettu peräti 1824! Meillä kuitenkin kierrettynä niin monta Egypti-näyttelyä ja museota Vatikaanista alkaen, että jätimme tällä kertaa väliin.

 

 

Yliopiston sisäpihalle oli pakko kurkata ohikulkiessaan. Kyllä tuolla kelpaa opiskella.

 

Ristorante Vittoria

 

Nälkäkin alkoi jo kolkutella, ja päätimme etsiä paikan josta saa pastaa ja Vitel tonnato-alkuruokaa, johon hurahdimme joskus italialaisessa ravintolassa siskoni yllyttämänä. Via Carlo Alberto 34:ssä löytyi lupaavan näköinen paikka ja hyvänä merkkinä huomasimme paikan olevan etenkin paikallisten suosima. Sehän tietää aina hyvää.

 

Alkupalaksi valitsimme tietenkin sen etsimämme Vitel tonnaton. Tonnikala-majoneesi-kastiketta oli levitetty niin että vasikanpaisti alla oli ihan piilossa. Annoksen ulkonäkö ei ehkä ollut parhaasta päästä tällä tyylillä, mutta maku korvasi ulkonäön. Hyvää oli, todellakin.  Jaoimme annoksen, kuten yleensäkin teemme tämän suhteen.

 

J tilasi penne-pastaa ragu-kastikkeella. Tarjoilija tuli runsassanaisesti pahoittelemaan että penne-pasta on loppu, haluaako J vaihtaa annosta? Tosin jos herraa ei haittaa, he ehkä voisivat tehdä annoksen eri pastaan, jos vain herra tämän hyväksyy. J:lle oli ihan sama mitä pastaa käytettiin, joten "herralle" kävi oikein hyvin. Kaverit facessa epäilivät kyllä annoksessa olleen toukkia kuvan nähtyään.

 

Itse söin kinkku-juusto-täytteisiä tortelliineja kermakastikkeella. Oikein hyvää sekin. Annokset olivat tarpeeksi isoja pääruoaksi, vaikka paikalliset näyttivät tilaavan näiden jälkeen vielä liharuokaa. Tosin eivät kaikki, ehkä tavat muuttuu täälläkin. Iso jaettava alkuruoka, kaksi "pääruokapastaa", 0,5l talon viiniä, kaksi pulloa vichyä ja leivät (ne jotka Italiassa tuodaan, halusit tai et, mutta joilla on hyvä pyyhkiä lautanen) olivat yhteensä 39e. Mielestämme hinta ja laatu todellakin kohtasivat.

 

Illaksi menimme paikalliseen panimoravintolaan, josta kerron erikseen täällä.

 

Museo dell´automobile

 

 

 

Jos keskiaikamuseo jäi käymättä, J:n haluamaan automuseoon piti kuitenkin mennä. Museo sijaitsee jonkin verran sivussa kaupungista ja parkkipaikan löytyminen oli todella vaikeaa. Lopulta veimme auton kilometrin päähän ja kävelimme lopun matkaa. Museolla on parkkipaikka, mutta se on ilmeisen suosittu muidenkin kuin museokävijöiden keskuudessa. Itse asiassa itsekin tykkään automuseoista, kunhan autot ovat tarpeeksi vanhoja.  Myönnän haukotelleeni kun autot alkoivat siirtyä 70-luvulle saati uudempiin.

 

Mummo Ankan auto. Eikös?

Museo on kovasti kehuttu autoharrastajien keskuudessa.  Se on perustettu jo 1960, remontoitu 2011. Siellä on noin 200 autoa. Siellä on muutamia erikoisuuksia ja hyvin kattava kokoelma autoja laidasta laitaan. Fiat toki näkyy vahvasti valikoimissa. Olemme käyneet myös Mulhousen automuseossa Ranskassa, joten ihan mullistavalta tämä ei tuntunut sen loiston rinnalla. Varmistin asian myös J:ltä, ja hän sanoi Mulhousen olleen upein missä hän on käynyt, sille ei tämä lyö vertoja vaikka iso olisikin.

 

 

Osa autoista oli aika hauskoja, jollaisiin ei ole tullut törmättyä missään aiemmin. Ehkei ole pahemmin Suomen teillä liikkunutkaan esimerkiksi kuvan picnic-autoa.

 

 

Pikku-Fiatin eri versioita oli paljon eri ikäisiä. Itsehän olimme liikkeellä upouudella Fiat 500:lla, jolla oli  ajettu vasta noin 1000km! J ihastui vuokra-autoon niin että jo leikillään tutki paljonko sama maksaisi Suomessa.

 

 

Tätä Jaguaria kuulemma sanotaan maailman kauneimmaksi autoksi. No, ei tuo hullumman näköinen ole.



 

 

Tässä kohtaa alettiin olla siinä vaiheessa museota, että minua alkoi haukotuttaa. Olipas tylsiä autoja. Taisi tämäkin olla tosin ihan prototyyppi vain.

 

 

Välillä sai miettiä onko nämä kaikki todella autoja?

 

Kilpa-autoilun puolella löytyi tuttu jäämieskin kuvissa.

 



 

Torinon visiitti jäi todellakin hieman pintaraapaisuksi, mutta saattaa olla että käydään vielä joskus uudelleen. Nizzaan tuntuu olevan niin usein halpoja lentoja, että ehkä tuonne Pohjois-Italiaankin voisi joskus lähteä ajelemaan viikoksikin. Jos malttaa välillä jättää Ranskan väliin. Torinosta matka jatkui takaisin Ranskan puolelle, Lyoniin. Siitä uusi kirjoitus tulossa.